Syyskuu hujahti huomaamatta ohitse. Ostolakkoa on enää kolme kuukautta jäljellä! Viimeinen kvartaali siis käynnistyi eilen. On taas raportin aika, ja tämän kuun saldo on tässä:
- ostettuja vaatteita 0 kpl
- sain lahjaksi kolmet sukat ja yhden neuleen
Tästä tuli siis jälleen nollakuukausi vaateostojen suhteen. Tämä oli vuoden viides kuukausi, etten ostanut vaatteita lainkaan. Tarkalleen ottaen noista viidestä kuukaudesta yksi oli sellainen, että ostin kaksi korua (toisen kirppikseltä, toisen koruntekijältä itseltään). Noihin viiteen sisältyy myös kaksi kuukautta, jolloin sain vaatteita, vaikka en itse ostanut niitä. Näistä lahjoista en ota stressiä, tavoitteenani on ollut muuttaa ensisijaisesti omaa ostokäytöstäni, ei muiden ihmisten. Saamani vaatteet ovat olleet joko valmiiksi käytettyjä, tai sitten ne on ostettu lahjaksi minulle. En siis ole ovelasti kiertänyt sääntöjä, ja delegoinut vaatehalujani jonkun muun hankittavaksi, vaan vaatteet on saatu antajan aloitteesta.
Tämä ostolakko on avannut silmät sille, että ennen viihdytin itseäni yllättävän usein vaateostoksilla. Yllättävän usein siinä mielessä, että samaan aikaan olen väittänyt inhoavani vaatteiden ostamista. Mutta onkin tainnut olla niin, että inhoan sitä vain silloin, kun on ollut pakko ostaa uutta. Silloin kun saa haahuilla ilman mitään ostotarpeita alennusmyynneissä, vaateostelu ei olekaan ilmeisesti ollut niin epämiellyttävää. Olen nimittäin havahtunut tuttuihin ajatuksiin, joita nämä syksyn alepäivien katalogit aiheuttavat. Nimittäin siihen, että noita vihkosia selaa hyvin kiinnostuneena, löytyisikö sieltä jotain ostettavaa. Sitten muistan, että ai niin, eihän tässä ole tarkoitus ostaa mitään. Ja – uskomatonta mutta totta – sen jälkeen käy mielessä pieni pettymyksen tunne. ”Enkö mä pääsekään shoppailemaan?”
Tosin ei tämä niinkään huolestuttavaa ole, sillä osittain tuo kuvastojen selaaminen on leikkiä. Se on sellaista ”mitä ostaisin jos voisin ostaa mitä vaan” haaveilua, eikä oikeasti ole tarkoituskaan hankkia mitään. Tätä tekevät muutkin. Tiedän ihmisiä, jotka esimerkiksi klikkailevat verkkokaupoissa ostoskoriin kaikkea ihanaa, ja sitten lopulta vain sulkevat sivut ostamatta mitään. Mutta tiedän myös, että viime vuonna olisin luultavasti lähtenyt sopivan mainoksen sattuessa vastaan kauppaan asti ihan vain katsomaan, josko sittenkin löytyisi jotain oikeaa ostettavaa. Kyllä minä voin myöntää, että uusista vaatteista tulee hyvä mieli. Sitä tunnettahan vaatekaupoilta usein hakee.
Tätä vuotta on vielä kolme kuukautta jäljellä. On mielenkiintoista nähdä, millaisia oivalluksia loppuvuodelle vielä mahtuu. Tuntuu siltä, että joka kuukausi olen ymmärtänyt jotain uutta ostokäyttäytymisestäni tai suhteestani vaatteisiin. Näitä ajatuksia tuntuu riittävän, vaikka yhdeksän kuukautta on jo takana. Kun nyt ajattelen loppuvuotta, tiedän, että jos olisi pakko tai jos yksinkertaisesti päättäisin niin, pystyisin olemaan loppuvuoden ostamatta yhtään uutta vaatetta. Toisaalta minulla on muutamia ihan oikeita tarpeita (kaikki urheilusukkani ovat kohta kuluneet puhki) ja sekä muutamia sellaisia tarpeita, joihin olisi kiva saada sopiva vaate, vaikka se ei olekaan aivan välttämätöntä. Niinpä realistinen arvio on, että kolmesta jäljellä olevasta kuukaudesta ehkä yksi tulee olemaan täysin ilman vaateostoksia, mutta jokunen vaate tulee vielä ennen vuodenvaihdetta ostettua.
Miten sujuu teillä? Nollakuukausia, hyviä löytöjä, repsahduksia? Millaisia oivalluksia on tullut? Ja shoppailetteko te ”leikisti”?
Syyskuun vaateostokset 1 kpl + muut vaatelisäykset 0 kpl = 1 kpl
Vuoden alusta 16 + 5 = 21 kpl
Syyskuussa ostin kivan lipallisen hatun. Päähineet ovat minulle perinteisesti vaikeita, joten kun mieluisa osui kohdalle, tartuin tilaisuuteen. Muuta uutta en syyskuussa hankkinut, sen sijaan kiikutin turhaa kaapintäytettä tekstiilikeräykseen. Tekisi kyllä mieli löytää jokin uusi neuletakki tai tunika, vaikka tarvetta sellaiselle ei rehellisyyden nimissä ole. Haluaisin myös lyhythihaiseen vintage-juhlamekkooni hyvin mätsäävän jakun tulossa oleviin juhliin. Ja ne kengät, jotka vuoden alussa olivat ostoslistallani, ovat vielä löytämättä.
Shoppailulakon tärkein oivallus on ollut se, että vähempikin shoppailu riittää, eikä vain ajatuksen tasolla vaan myös käytännössä. Jotain uutta on silloin tällöin mukava saada ja päivityksiä tarpeellistakin tehdä. Mielitekoja hankkia uusia vaatteita on kuitenkin entistä vähemmän, käyn vaatekaupoissa harvemmin, ja harkitsen ostopäätöksiä aiempaa pitempään ja huolellisemmin. Shoppailulakolla on selvästikin ollut vaikutusta, olen tottunut siihen, siitä on tullut normaalia.
Ohhoh, onkohan kaikki muut lopettaneet ostolakon etuajassa! Yleensä täällä on ollut iso määrä raportteja ensimmäisen päivän aikana. No mutta jatketaan me valitulla linjalla 🙂 Olen samaa mieltä siitä, että välillä tosiaan kaipaa jotain uutta, mistähän sekin johtuu? Mutta tulee tosi freesi olo kun on uutta vaatetta päällä. Hassua oikeastaan. Mutta kuten sanot, vähempikin riittää. Jos vaikka joka toinen kuukausi vuodessa olisi nollakuukausi, eikä niissä väleissä villiintyisi poskettomasti, kokonaisuus pysyy hyvin maltillisena edelleen.
Syyskuun hankinnat: mustat farkut (toivon kestävän kolme vuotta), lämpimät syyslenkkarit (lämpimät jalat=vähemmän flunssia), kaksi puseroa syksyyn ja talveen (käyttöikä riippuu pesunkestävävyydestä), vaihdatin suutarilla juhlakenkien korkolaput. Lokakuussa voisin tavoitella nollakuukautta. Yksi isompi hankinta on edessä, lämmin, punasävyinen, pitkä villakangastakki. Sen löytäminen ei ole ihan helppoa.
Tämän kriittisen ostamisen projektin aikana olen oppinut: …kivat juhlat vaikka päällä vanha mekko…älä osta keinokuituja….tuuleta villaa….älä kylmetä jalkojasi….arvioi hankintojen käyttöikä ja käyttömäärä sekä pesunkestävyys…yksi ja sama mekko muuntuu moneen tilaisuuteen….tee raha- tai kappalebudjetti…kierrätä…..ja mieti miksi lomamatkan suunnittelu laukaisee ”pakko ostaa” ajattelun…
Tuo onkin hyvä kysymys: mikä kaikki laukaisee sellaisen tunteen, että pitää lähteä vaateostoksille? Erittäin kiinnostavaa. oletan että se liittyy jotenkin haluun esiintyä parhaimmillaan, ja siinä uudet vaatteet voivat olla avuksi. Tätä pitää oikeastaan pohtia vähän lisää. Kiitos hyvästä ideasta!
Olen vielä mukana! Syyskuussa sain lahjaksi yhden huivin, ostoksia ei ollut. Ostolakon aikana olen oppinut että tarpeet vähenevät kun kaupoissa pyöriminen vähentyy, ja vaihtoehdot pukeutumiselle kasvavat kun kaapista on poistunut turhia vaatekappaleita. On helpompi mielessä yhdistellä uusia vaihtoehtoja kun on vähemmän vaatteita ja muistaakin mitä omistaa.
Olen huomannut saman, että jos ei mene kauppaan, ei keksi niin paljon ostettavaakaan. Kiva että teitä on vielä mukana! Tosin tässähän alkaa pikkujoulukausi lähestyä, saakohan se ihmiset kauppoihin? Minä en niinkään ole huomannut tuota vaihtoehtojen lisääntymistä vaatteiden vähenemisen myötä, mutta toisaalta en ole vähentänyt hirveästi tänä vuonna. Toisaalta, kun kaapin sisältö ei hirveästi muutu, täytyy keksiä luovia ratkaisuja, jos haluaa enemmän vaihtelua. Mikä on siis vain hyväksi.
Syyskuun saldo: 5 uutta vaatetta. Kaksi neuletakkia, kahdet tennarit ja huivi.
Tummansinisen-sävyistä avoinna pidettävää neuletakkia olen etsinyt jo pidempään, ja kun löysin hyvän mallin, niin ostin samalla mustankin.
Edelliset vain puolitoista vuotta vanhat kahdet tennarit kuluivat pohjista niin liukkaiksi, että piti etsiä uudet. Onnekseni löysin kahdet parit tarjouksesta.
Uusi huivikin oli ostoslistalla tälle syksylle. Vähän piristämään, mutta myös korvaamaan toinen hiukan rispaantunut. Tosin myöhemmin keksin, että vanhalle on käyttöä veneellä ja mökillä 🙂 Uusi löytyi alesta.
Nyt on ollut 4 kuukautta ostotonta ja 5 kuukautta ostoksia. Lakon aikana olen vähentänyt kyllä sellaista turhaa ylimääräistä kiertelyä vaatekaupoilla, että jos jotain kivaa vaikka löytyisi. Enemmänkin niin, että kun on ollut jotain tiettyä etsittävää, niin sitten samalla olen silmäillyt myös muita vaaterekkejä. Myös laatua on tullut seurailtua enemmän ja varmistettua useampaan kertaan sovittaessa, että onhan ostettava vaate varmasti kiva ja sopiva ja käytettävä. Olen yrittänyt ottaa oppia mieheltä, jolla on vähemmän vaatteita ja käy harvoin ostoksilla.
Minulla on myös yhdet tennarit, joita ei mielestäni ole pidetty kovin paljoa, vaikka ne ovat kyllä muutaman vuoden vanhat. Nyt huomasin että ne hajoavat sisältäpäin. Mietin kauanko niitä viitsii pitää siitä huolimatta, vai pitäisikö heittää suoraan roskiin. Luulen, että roskis odottaa viimeistään vuoden päästä. Ostoslista on minullakin olemassa, mutta eipä ole paljoa tullut vastaan sillä olevia vaatteita. Takki, kengät, urheiluvaatteita… Ilmankin pärjää, mutta mukavampi olisi niiden kanssa.
Syyskuun hankinnat ovat:
* 2 muhkeaa, pitkänmallista villatakkia. Aivan täydellisiä, joten siksi ostin vielä toisenkin. Musta ja harmaa käyvät kaiken kanssa (näiden myötä laitoin kirpparille 4 neuletakkia jotka olivat vähän sinnepäin).
*Mekko, jonka olisin voinut jättää ostamattakin, mutta kun en voinut vastustaa 65€:n Marimekkoa poistorekissä.
*Kahdet merinosukkikset. Nämä olivat pakkohankinta, koska edelliset olivat epäsiistit ja siirtyivät kotona pidettävien laatikkoon.
Huomioita:
* kun en pyöri kaupoissa, lueskele mainoksia, selaile nettikirppiksiä, ei tule houkutuksia.
* En ole immuuni houkutuksille, mekko nimittäin löytyi samall reissulla, kun olin ostamassa noita neuletakkeja (jotka olivat ostoslistalla). Ja toisaalta ostin kaksi neuletakkia vaikka piti vain yksi ostaa. Tosin luovuinkin sitten epäsopivista ja omistan nyt vain nämä kaksi. Eli kun olen etsimäni ostanut, kipinkapin kotiin kulkematta yhdenkään kaupan kautta.
Lokakuussa en osta mitään uutta. Sen sijaan vien talvitakin vetoketjun korjattavaksi ja nilkkurit suutarille. Marraskuun alkuun varasin kampaajan, teetätän ihan uuden ilmeen, niin ei tarvitse vaatteilla piristää itseään kurjimpaan vuodenaikaan (loka-marraskuu on ihan kamalaa aikaa!)
Tuossa kampaajassa on perää! Minä tein muodonmuutoksen noin vuosi sitten ja olen edelleen todella tyytyväinen siihen. Minulle on myös käynyt noin, että kun on ostamassa yhtä niin tulee ostettua samalla vauhdilla muutakin. Esimerkiksi Tokiossa kävi näin siellä Uniqlon liikkeessä. Olen kyllä pitänyt kaikkea sieltä ostamaani, joten sinänsä ei voi sanoa että ne ostokset olisivat olleet huonoja, mutta tunnistan ilmiön.
Hei, mukana kuin.. Syyskuusta tuli toinen tai kolmas kuukausi, kun ostin vaatteita. Ensimmäinen ns. perusvaatteiden ostokuukausi, kesällä ostin parit kesä- ja juhlavaatteet.
Farkut! En ole vuosiin omistanut kunnollisia farkkuja ja vähän jo lakannutkin etsimästä, kunnes Prisman poistorekistä sellaiset huomasin. -60% ovh:sta, jäi 20e hinnaksi. Ihanat.
Neulepusero. Totesin, että toinen laatuaan ei olisi pahitteeksi ja sellaisen kotiutin, kun sopiva tuli vastaan.
Syyskuussa muutenkin selailin paljon vaatesivustoja ja ostaminen houkutti. Luulen vuodenajan aiheuttaneen tämän. Yksi mukava reissu miltei teki uuden vaatteen ostamisen ”tarpeen”, mutta höh, vanhalla mukavalla mekolla mentiin! Lokakuuhun saattaa tulla ostos tai kaksi, se jää nähtäväksi.
Jes jes, kivaa että teitä on vielä mukana tässä! Vuosi on varsin pitkä aika, ja olen huomannut, että alkuvuoden kymmenistä osallistujista mukana on enää ehkä puolet. TAi ainakaan tekstejä ei enää niin paljon kommentoida, mutta voihan se olla, että ihmiset ovat jatkaneet ominpäin, vaikkeivät täällä kommentoikaan.
Minulle nuo hullutpäivät ja vastaavat ovat aina olleet kompastuskivi. Tänään meinaan lähteä ihan suunnitellusti kosmetiikkaostoksille Sokokseen, ja vieläpä listan kanssa. Katsotaanpa, miten käy parin viikon päästä stokkalla…
Syyskuussa ei vaateostoksia eikä valmistuneita vaatteita. Kumisaappaat hajosi, mutta onneksi toiset vanhat oli vielä ehjät niin ei tarvinnut niitäkään lähteä ostamaan.
Nollakuukausi, onneksi olkoon! Kiva että löytyi varakumpparit 🙂
Joskus toukokuussa kai tein inventaariota vaatekaapissa ja pukeuduin kelvollisiin käyttövaatteisiin ja otin niistä kuvatkin. Oikeastaan tykkäsin suurimasta osasta ja yhdistelmistä. Vain yhden koltun olen vienyt suosiolla kirpparille. Silloin päätin että pidän kaikkia käyttökelpoisia asuja asuja ainakin kerran, aloittaen 95 cm vaatetangon hengarista kaapin vasemmassa reunassa ja jatkaen eteenpäin oikealle. 3-4 asua tuli käytettyä niin. Mutta miksi oi miksi olen palannut pystyviikattuun maripaitalaatikkoon (huutonet-paitoja) ja pitkiksiin – ne vain on niin helpot ja mukavat pukea ylle, minun ulompi nahkani. En todellakaan tarvitse uusia vaatteita, en niin yhtäkään, paitsi kun alkaa varpaat tulla läpi nilkkasukista. Pitäisi vain siirtyä taas tuohon viikottain etenevään hengariasun vaihtoon – olisihan se vaihtelua itsellekin. Ja voisin todistaa itselleni, että säästetyt kamppeet ovat oikeasti vielä kelvollisia käyttövaatteita.
Yhden puuvillaisen neulepaidan hankin oikein kaupasta lisää keväällä ja siitä on tullut mielipaita-sarjan uusi osakas. Kesällä Tuurin kyläkaupan edustalta myyntikojusta ostin kaksi halpismaan kukikasta halpispaitaa. Toista pidin kerran, mutta turvavyö siihen takerteli ja tuli heti nyppyjä ja langanvetämiä, meni rumaksi. Toista en ole käyttänyt kertaakaan – siis ihan turhat sortumiset. Minulla menee monta vuotta että saisin käytettyä loppuun tämän olemassa olevan kelvollisten vaatekappaleiden arsenaalin. Isompia sortumisia tulee kirjakaupassa, sille en mahda mitään.
Ai vielä. Yhdet ”kaupunkikelpoiset” välikausikengät hankin, kun ei oikein kylään viitsi mennä kesäkengissä, lenkkareissa tai talvikengissä. Kerrankin löytyi kenkämalli, johon mahtuvat minun pitkät isovarpaani ilman että pitää ostaa kahta numeroa isommat kengät! Kerrankin onnistu!
Hyvä idea laittaa vaatteet tuolla lailla esille, ja katsoa tuleeko niille käyttöä. Jos ei vaan tule, niin sitten lienee ihan paikallaan miettiä tarvitseeko niitä todella. Toisaalta näkisin, että jos valtavaa tilanpuutetta ei ole, niin muutama ”ylimääräinen” asu ei haittaa. Sitä paitsi välillä tulee tilanteita, joissa normaali arkiasu ei vain toimi, joten sikälikin on hyvä olla myös niitä vaihtoehtoja.
Syyskuussa ostin Second Hand liikkeestä Mephiston kengät, muita ostoksia ei ollut. Heinäkuussa ostin suunnitellusti uimapuvun ja pitkän hellemekon. Elokuussa olin lomalla ja tein useampia ostoksia arkivaatteiksi: Papun huppari alesta, Mukavan huivi Designtorilta alesta, R- collectionin pitkä maihari, Mukavan Emppu huppari, Neulomon Maria tunika ja Lidlin kotihousut. Palkitsin itseäni hankinnoilla mukavasta painon pudotuksesta ja motivoin pysymään saavutetussa painossa. Samaan aikaan sain myös käyttöön omasta kaapista useampia aiemmin liian pieniä vaatteita. Mielitekoja siis tulee, lomalla on aikaa ja energiaa tehdä hankintoja.
Lomat ovat minullekin heikko kohta, etenkin jos matkustaa ja tulee vastaan jotain kivaa. Silloin on tunne että tätä ei todellakaan saa enää Suomesta, pakko ostaa nyt! Aiemmin vielä enemmän, nyt ostolakko on selvästi hillinnyt lomashoppailua.
En ole tullut kommentoineeksi muutamaan kuukauteen, enkä ole mitään vaatteita tai asusteita ostanutkaan. Nyt syyskuussa ostin yhdet juhlasukkahousut. Vuoden alusta alkaen saldo on 8 ostettua vaatetta / jalkineparia / asustetta ja 0 saatua.
Onnekseni kukaan ei ole tänä vuonna edes tarjonnut minulle mitään vaatekaapin täytettä. Ne eivät oikeastaan ikinä osu nappiin, eivätkä ainakaan täytä mitään puuttuvaa kohtaa valikoimassani. Jäävät lähinnä sellaisiksi vaatteiksi, joita täytyy kohteliaisuudesta välillä käyttää tai, jotka hoitavat kyllä tehtävänsä, mutta siirtävät täydellisen vaatekappaleen hankintaa tuonnemmas. Monesti kieltäydynkin näistä, mutta aina en kehtaa. 😕
Vau, sulla on hyvä saldo! Nuo lahjavaatteet voivat olla kaksipiippuinen juttu. Jos ne osuvat nappiin, niin silloin tilanne on hyvä, mutta myös minulla on kokemusta noista, mitkä olen ottanut vähän kohteliaisuudesta vastaan. Ne jäävät aina pitämättä, vaikka periaatteessa kyseessä olisi ”kiva” vaate. On totta, että aina niistä ei oikein kehtaa kieltäytyä.
Ostin kaksi hyvää, mieluisaa t-paitaa, jotka ovat ihan oman värisiäkin. Kaksi samanlaista siis, oli täydellinen paita, luomupuuvillaa, alennuksen jälkeen hintaa jäi 7 e/paita. Samaan aikaan kesän jälkeen on siirtynyt vanhemmasta päästä trikoopaitoja pelto- ja maalauskäytön jälkeen luutuiksi ja roskiin. Peltokäyttöön ne menevät, kun ovat aika huonossa kunnossa jo, reikäisiä, rispaantuneita, kulahtaneita. Ei haittaa sitten sotkeminen. Talvikenkiä pois pantujen huonojen kenkien tilalle kävin katselemassa, mutten vielä ostanut.
Hyvä t-paitalöytö! Kuulostaa siltä, että teidän t-paidoista ei paljon jäljelle jää, ennen kuin ne menevät roskiin.
Syyskuussa ei tapahtunut mitään muutoksia vaatekaapin sisällössä. Yritin kyllä löytää syysulkoiluun sopivat kengät, mutta toistaiseksi turhaan.
Syyskuu on näköjään monille hyvä nollakuukausi. Minäkin haaveilen niistä säänkestävistä kengistä, mutta kun en jaksa lähteä kauppaan, niin vuorottelen tennareilla ja kumppareilla. Meneehän se niinkin.
Sain vihdoin tehtyä yhteenvedon syyskuusta, joka oli roikkunut työ- ja työmatkakiireiden jäljiltä keskeneräisenä. Öh, eipä ole ostolakossa hurraamista; ostin turkisvuorisen parkatakin, 2 hupparia ja setin alusvaatteita; 880,94€.
Kosmetiikkaan meni 135,51€, ugh, olen puhunut.
Pahus. Kirjoitin pitkän kommentin ja tabletin sekoilun takia se hävisi :(. Tiiviisti: ostokset 0, ompelut 1 farkut. Katotaan, jaksanko koneella satuilla uudestaan…
Erittäin maltillista!