Aihearkisto: Vaatteet ja kengät

Sukkien taittelun taika

Julkaistu , kirjoittanut
4

Sukkalaatikko oli päässyt aika kaaosmaiseen kuntoon. Alkutilanne näytti tältä:

img_0217

Kuten näkyy, laatikko on täynnä kaikenlaista. Tuossa oikeassa etukulmassa on yritys viikata sukkia riviin, Näkyy vähän huonosti, koska mustat sukat eivät erotu kovin hyvin mustasta laatikosta. Laatikko puolestaan oli askarreltu paperikassin pohjasta, ja se alkoi jo hajota. Sukkahousuja olen vain heitellyt tuohon päälle yhteen läjään. Tästä laatikosta oli vaikea löytää mitään.

15 minuuttia myöhemmin olin käynyt jokaisen sukan ja sukkahousun läpi. Erottelin parittomat, rikkinäiset ja muuten vaan kulahtaneet tai väärän kokoiset joukosta pois. Loput viikkasin sillä systeemillä, mitä täälläkin olen mainostanut moneen otteeseen. Sukkahousut käärin kasaan ihan vaan perinteisellä konmaritekniikalla. Otin avuksi tilanjakajia – toisin sanoen hedelmärasioita. Lopputulos:

img_0219

Tämä kuva on parempi ja informatiivisempi kuin tuo eka, mutta eron voi hahmottaa silti selkeästi. Tästä laatikosta näkee mitä missäkin on. Vasemmalla on paksut villa- ja bamubusukkikset. Keskellä edessä ohuemmat, edessä yli 50 denierin ja takana olevissa rasioissa on ohuet juhlasukkikset ja ohuet nilkkasukat. Edessä oikealla on kaikki nilkkasukat värin mukaan viikattuina.

Tuota viikkaamista saattaa joku irvailla, mutta olen kokenut sen todella käytännölliseksi. Sukkien taittelu siististi vie muutaman minuutin, mutta sen seurauksena ikinä ei tarvitse etsiä mitään. Jos taas tilanne on tuo mikä ylhäällä, etsimiseen kuluu lopulta ne samat minuutit. Ostan ensisijaisesti vain samanlaisia nilkkasukkia (pientä variaatiota on, mutta pääsääntöisesti ostan aina samanlaisia). Jos huomaan että sukka on mennyt puhki, säästän aina sen ehjän puolen parista. Se rullataan siististi pystyyn noiden oikeanpuoleisten purkkien väliin. Sitten kun myöhemmin sukka jälleen hajoaa, tuolta löytyy sille luultavasti uusi pari. Sama systeemi toimii, jos pesukoneeseen on eksynyt parittomia.

Paperihaaste jäi minulla kesken kriittisen aikapulan vuoksi, mutta jos haluatte helpon ja nopean koko koti kuntoon -haasteen, kääntykää sukkalaatikkonne puoleen!

Polveilevaa pohdintaa vaatemääristä

Julkaistu , kirjoittanut
43

Olen ajatellut viime aikoina ajatellut vaatteitani. Taustalla on tämä (englanninkielinen) artikkeli siitä, miten valtavat määrät Pohjois-Amerikassa tuotetaan vaatejätettä. Tuon jutun lukemisesta tuli vähäksi aikaa lähes fyysisesti pahoinvoiva olo. Vaikka kyse ole eri maasta ja eri kulttuurista, en koe, että omat kulutustottumukset olisivat valovuoden päässä tuossa kuvatusta.

Artikkelissa kuvattiin niitä vaatemääriä, jotka Amerikassa heitetään pois joka vuosi. Määrä on on niin valtava, että sitä ei oikeastaan pysty edes kuvittelemaan. Iso osa kannetaan Goodwilliin tai johonkin muuhun hyväntekeväisyyteen, joka myy käytettyjä vaatteita eteenpäin. Mutta vain osa todella myydään uudelleen käytettäväksi, ja suuri osa kuljetetaan kehitysmaihin. Siellä ne aiheuttavat monenlaisia ongelmia; kansantalouteen, köyhyyteen ja ympäristöön liittyviä muiden muassa. Eikä se muutenkaan ole mitenkään järkevää, että ensin vaate tuotetaan esim. Kiinassa, sitten se roudataan sieltä USAaan, jossa vaate myydän ja sitä käytetään ehkä kerran pari. Sen jälkeen se kuskataan monen mutkan kautta jälleen toiselle puolelle maapalloa, kenties Intiaan tai Meksikoon. Ajatelkaa, millainen ekologinen selkäreppu yhdelle vaatteelle kertyy!

Artikkelin mukaan amerikkalainen ostaa vuodessa keskimäärin 60 vaatetta. Se tarkoittaa, että joka viikko uusi vaate, ja parhaimpina kaksi. Olen nyt pitänyt kirjaa omista ostoksista vuoden alusta lähtien. Voin paljastaa, että kokonaislukumäärä on nyt 36. Eli ollaan yli puolenvälin tuota amerikkalaista keskiarvoa, ja vielä on viisi kuukautta tätä vuotta jäljellä. Tiedän jo nyt, että minimissäänkin tulen vielä ostamaan ainakin yhdet kengät tänä vuonna, ja erittäin todennäköisesti pipon, sormikkaat, mahdollisesti urheiluvaatteita ynnä muuta. Tämä on ollut pysäyttävä havainto. Olen myös laittanut ison pinon vaatteita kiertoon. En mitään uutta tai sopivaa, mutta niistä vanhoista ja väärän kokoisistakin on syntynyt aikamoinen kasa.

Tämän oman excelin ja tuon artikkelin yhteisvaikutus oli se, että aloin vakavasti harkita, että eläisin vuoden ostamatta uusia vaatteita. MITÄÄN uusia vaatteita. Jos olen pelkästään tämän vuoden aikana ostanut 11 paria sukkia ja sukkiksia, miten on mahdollista, etten muka pärjäisi niillä kokonaista vuotta? Kun näitä pohdintoja on peilannut omassa lähipiirissä, on saanut mielenkiintoisia vastauksia. Esimerkiksi, että ei niitä sukkia pitäisi oikeastaan laskea mukaan ollenkaan. Tästähän on puhuttu ennenkin – lasketaanko sukat vai ei? Minusta lasketaan, vaikka ne olisikin käyttötarvikkeita, joita on aika ajoin uudistettava. Kaverin mielestä sukat eivät ole ”vaatteita”, vaan käyttötavaraa joka ei kuulu samaan ryhmään kuin vaikka juhlamekot.

Toinen, vähän erilainen näkökulma tuli eräältä vanhemmalta sukulaiselta. Hän sanoi suunnilleen näin: ”Älä rupea tuollaiseen hullutukseen. Sinä olet vielä nuori ja nätti, nauti siitä pitämällä kauniita vaatteita. Ehdit kulkea vanhoissa rytkyissä myöhemminkin. Jos et nyt ota iloa irti siitä, että kaikki kauniit vaatteet näyttävät hyviltä päälläsi, kadut sitä myöhemmin.” Hän oli ohjeessaan vilpitön ja ajatteli minun parastani. Hän itse on reilusti yli 60-vuotias, ja neuvo perustui siis omiin kokemuksiin. Aloin tietysti heti miettiä, mitä jos siinä kävisikin juuri noin. Mitä jos jälkeenpäin kadun katkerasti sitä, etten ostanut mitään kivaa? Mitä jos juuri ensi vuonna tulisi vastaan maailman täydellisin vaate, jossa näyttäisin eleganssin huipentumalta, mutta en voisi ostaa sitä typerän päätöksen takia?

Nämä vaatemäärät on vähän sama juttu kuin lihansyönti. Vähitellen alkaa vaan tuntua siltä, että vähentää pitäisi. Ei siksi, että se olisi terveyden tai talouden kannalta välttämätöntä, vaan siksi, että se tuntuu oikealta. Tai että oikeastaan sen vanhan tavan jatkaminen alkaa tuntua yhä enemmän jotenkin väärältä. Olen vähän kyllästynyt siihen, että tavaroita verrataan ylipainoon, mutta seuraava analogia tuli kuitenkin mieleen: Eräs käytännöllisimmistä ohjeista, jonka painonhallinnan suhteen olen kuullut, on että rupeaa  syömään ja liikkumaan siten, kuin ihannepainossa oleva ihminen söisi ja liikkuisi. Minulle on tullut samanlainen olo monien ekologiseen elämään liittyvien juttujen suhteen. Elänkö nyt siten, että jos kaikki eläisivät samalla tavalla maailma pelastuisi?

Luulen että ehdin tätä asiaa pohdiksella täällä syksyn aikana vielä moneen otteeseen. Onko joku muu miettinyt samoja juttuja?

Viikon vinkit: vastuullisia vaatteita, huonekalujen kierrätystä ja vaateliikkeen strategiaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Globe Hope -yrityksen perustaja puhuu kuluttamisesta. Hän nostaa esiin vaateteollisuuden ongelmia, mutta on sitä mieltä että kuluttajien valinnat vaikuttavat oikeasti. Eli älä osta halpamättöä vaatteissakaan, jos vain suinkin voit olla ostamatta. (Helsingin Uutiset)

Hesari kirjoittaa, että hyväkuntoisetkaan huonekalut eivät kelpaa kierrätyskeskuksesta ihmisille. Otsikosta tulee sellainen olo, että hyi teitä kaikkia, jotka jätätte hyvät huonekalut sinne happanemaan. Mutta myöhemmin jutusta käy ilmi, että on olemassa huonekaluja, joille harvoilla on enää käyttöä. Esimerkiksi isot työpöydät eivät liiku, koska kukaan ei enää käytä massiivisia pöytäkoneita, vaan kaikilla on pienet ja kevyet läppärit. Eli asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia.

Iltalehti kuvailee, mitä on vaateketju Zaran menestyksen takana. Yksi olennainen tekijä on vaatteiden jatkuva vaihtuvuus. Kaupassa on aina jotain uutta tarjolla, ja koska kuluttaja tietää sen säilyvän siellä vain hetken, on pakko ostaa heti. Ei voi jäädä miettimään, jos haluaa saada jotain. Tässä kohdassa kannattaa tosin muistaa, että ellei kyseessä ole kauan etsitty helmi, voi ihan rauhassa jättää ostamatta, koska lisää tulee jatkuvasti. Mitä jos ensi viikolla tulee vielä parempi? Ei kannata ostaa vielä.

Pitkälle vietyä pyykkihuoltoa

Julkaistu , kirjoittanut
15

Kun neljän hengen perhe lähtee yli viikoksi reissuun, vaatteita on paljon. En ole onnistunut minimalistisessa pakkaamisessa ollenkaan, vaan tavaraa löytyy joka lähtöön. Tässä on hidasteena myös pikemminkin runsauteen taipuvainen puoliso, jonka mielestä on paljon vähemmän vaivaa siitä, että matkalaukkuja on vähän enemmän, kuin siitä että jotain puuttuisi matkan aikana. Tämä yhdistettynä omaan pyrkimykseeni varautua kaikkeen etenkin lasten suhteen, johtaa siihen että minimalismi loistaa poissaolollaan.

Sitten kun on kymmenen päivää reissattu ympäri maailmaa, lähes kaikkea on tietenkin käytetty. Suomeksi sanottuna pyykkiä riittää. Mutta nyt ollaan kuulkaa pyykin suhteen aivan uudella tasolla. Olen nimittäin lajitellut pyykit jo valmiiksi värin mukaan! Pyykkipusseja on neljä: valkoiset, mustat, kirjavat ja punaiset. Käytännössä kaikki menee 40 asteeseen, joten tarkempaa lajittelua ei tarvinnut tehdä. Kaikki pyykit on sijoitettu yhteen matkalaukkuun. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen kassin voi kipata suoraan pyykkikoneeseen sellaisenaan.  Muut pussit odottavat koneen vieressä omaa vuoroaan. Ei ole pyykkikaaosta tiedossa.

Ennen lähtöä pesin tietenkin pyykkikorin niin tyhjäksi kuin mahdollista, joten siellä on vain muutama yksittäinen vaate. Ne nakkaan oikeanväristen joukkoon siinä vaiheessa kun laitan koneen päälle. Tällä systeemillä ennakoin, että ainoa hidaste pyykkien selvittämisessä on kuivaustilan puute. Jos olisin supertehokas, kuskaisin kaiken tietysti taloyhtiön kuivaushuoneeseen tai kuivausrumpuun, mutta rehellisesti sanottuna en taida jaksaa. Tämä pyykkirumba on nimittäin nyt optimoitu sille tasolle, että vaiva on minimoitu muutenkin.

En muuten lajitellut pyykkejä koko lomaa, vaan tein sen yhdessä rysäyksessä kotiinlähtöä varten pakatessa. Kaikkineen siihen meni ehkä puoli tuntia (en katsonut kelloa), ei mitään puolta päivää kuitenkaan. Viikkasin pyykit summittaisesti, jotta ne eivät veisi ylimääräistä tilaa myttyyn rutattuna. Mielestäni vaiva ei ollut iso, etenkin kun ottaa huomioon miten paljon tämä helpotti kotiinpaluuta.

Harrastatteko te muut tällaista etukäteislajittelua?

Tätä vaatteiden määrää

Julkaistu , kirjoittanut
11

Huh mikä urakka. Olen tänä keväänä pyrkinyt aktiivisesti eroon vanhoista vaatteista, niin omista kuin lastenkin. Olen kantanut kassikaupalla vaatteita Fidalle. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa sitä, että vein omia vaatteitani second hand -liikkeeseen myytäväksi. Meidän kulmille ilmestyi sellainen vähän ”fiinimpi” liike, jossa vaatteet ovat kauniisti esillä ja vaatteiden kunto erittäin hyvä.

Vein liikkeeseen kahdeksan vaatetta, joista kolme kävi kaupaksi. Hämmästyttävää oli se, että jos olisi etukäteen pitänyt arvata mitkä käyvät kaupaksi, en olisi laittanut näitä kolmea kärkeen. Mutta toisaalta olin hyvin tyytyväinen, koska kaksi kolmesta oli mielestäni vaikeasti myytäviä. Sain myös selvästi enemmän rahaa, mitä olisin itse pyytänyt kirpparilla, huolimatta siitä että minulle jäi vain 40% liikkeen myyntihinnasta. Nyt vain pitää hakea nuo vanhat vaatteet kaupasta pois. Kolme vaatetta vähemmän on parempi kuin ei mitään, mutta silti. Ärsyttävää että joudun niiden kanssa taas pelailemaan.

Varasin myyntijakson myös lastenvaatekirppikseltä, joka toimii samalla periaatteella: vaatteet viedään sinne ja liike hoitaa loput. Mutta kun pesee, silittää ja viikkaa ikeakassillisen pieniä lasten vaatteita, saa aikaa kulumaan useamman tunnin. Tietenkin vaatteet kannattaa laittaa mahdollisimman siistiin kuntoon, jotta myyntihinta olisi parempi ja vaate houkuttelevampi. Osan olin pessyt ja silittänyt jo aiemmin, mutta pitkä säilytys tekee vaatteista ummehtuneita, joten käytännössä kaikki vaatteet piti laittaa uudelleen. Nyt kassi odottaa eteisessä, että kuskaan sen liikkeeseen. En ole aiemmin vienyt kerralla näin valtavaa määrää lastenvaatteita minnekään kirppikselle. Saa nähdä tuleeko niistä mitään rahaa. Tosin toivon lähinnä vain pääseväni niistä eroon.

Näiden myyntitoimenpiteiden keskellä ihmettelen tätä vaatteiden määrää. Ihan uskomatonta, miten paljon niitä riittää siirreltäväksi edestakaisin. Eivätkä ne tähän lopu. Kun perheessä on kaksi lasta, niitä isompia vaatteita riittää säilytettäväksi pienemmälle laatikkotolkulla. Tällaisina hetkinä alkaa houkutella sellainen muutaman vaatteen kapselivarasto. Mutta sitten kun niitä muutaman kerran vuodessa vaihdetaan, niin jossainhan niiden lepäämässä olevien vaatteidenkin pitää olla, joten enpä tiedä olisiko se lopultakaan ratkaisu tähän ongelmaan.

Millaisia kokemuksia teillä on vaatteiden myymisestä second hand -liikkeissä?

Vikaa kuullun ymmärtämisessä

Julkaistu , kirjoittanut
12

Kuuntelin tänään podcastia, jossa haastateltiin amerikkalaista kirjailijaa Jennifer Weineria. Hän lausahti hyvin mielenkiintoisen näkemyksen:

”On pakko ostaa uusia mekkoja, koska jos esiintyy puhujana jossain tilaisuudessa, niissä otetaan nykyään hirveästi valokuvia. En voi laittaa samaa mekkoa päälle uudestaan, koska ihmiset ovat jo nähneet sen, ja sitten ne luulevat että minulla on vain yksi mekko.”

Tiedän, että tämä on kulttuurisidonnainen juttu, mutta siitä huolimatta en voi ymmärtää tuota lausuntoa. Miten niin ei voi laittaa samaa mekkoa uudelleen? Mitä haittaa siitä on, jos joku näkee saman asun kahdesti? Ja onko todella niin, että jos jokin vaate nähdään ihmisen yllä useammin kuin kerran, katsojat kuvittelevat ettei esiintyjä omista muita vaatteita? Todellako – kirjailija on kuitenkin erittäin menestynyt, myös taloudellisesti. Entä mitä järkyttävää siitä seuraisi, jos joku satunnainen tyyppi sattuisi kuvittelemaan, että kirjailijalla on vain yksi mekko? En tiedä onko Jennifer Weiner koskaan pysähtynyt kysymään näitä itseltään. Sen sijaan hän tuntuu ottavan annettuna, että on kertakaikkisen katastrofaalista, jos sama asu näkyy julkisuudessa useammin kuin kerran.

En voi lakata ihmettelemästä tätä näkökantaa. En kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä pahaa jonkin asun toistamisesta saattaisi seurata. Ilmeisesti jonkinlaista sosiaalista halveksuntaa ehkä? Jaa-a, olisikohan edes niin. Silloin tällöin näkee lehtijuttuja herttuatar Catherinesta, joka äärimmäisen julkisesta asemastaan huolimatta uskaltaa käyttää samoja vaatteita useampaan kertaan. Näitä artikkeleita julkaisevat yleensä ns. kevyemmät lehdet, eikä sävykään ole yleensä erityisen negatiivinen. Joten mitä ihmettä Weiner pelkää?

Tämä että missään ei voisi näyttäytyä samoissa vaatteissa useampaan kertaan on todella kummallinen idea. Mitä niille kertaalleen käytetyille sitten olisi tarkoitus tehdä? Myydäänkö ne heti käytön jälkeen? Jos ei, tuossa on takuuresepti ylitsepursuilevaan vaatekaappiin. Mutta ehkä tämä tosiaan on amerikkalainen juttu. Aina kun puhutaan pariisittarista, mainitaan se, miten kompaktilla vaatevarastolla he tulevat toimeen. Ranskalainen logiikka tuntuu menevän niin, että jos mekko on pukeva, sitä on syytäkin pitää monen monta kertaa, muutenhan vaate menee täydellisesti hukkaan.

Täytyy sanoa, että jos tätä asiaa tarkastelee, olen pesunkestävä pariisilainen. Muistan, kuinka yläasteella törmäsin ensimmäisen kerran ajatukseen, että joka päivä pitäisi koulussa olla eri vaatteet. Olin ällistynyt – miksi ihmeessä pitäisi? Arvaatte varmaan, että pidin ajatusta niin pähkähulluna etten edes harkinnut sen toteuttamista. Sittemmin olen mm. esiintynyt ainakin viitenä vuotena samassa juhlamekossa samoissa juhlissa ilman mitään ongelmia. Jos joku muistaa mekon edelliseltä vuodelta, mitä sitten. En jaksa uskoa, että yhden vieraan juhlamekon esiintyvyystiheys pyörisi muiden osallistujien mielessä kovin pitkään.

Oletteko törmänneet tähän ilmiöön koskaan? Olisi myös kiva kuulla ulkosuomalaisilta lukijoilta kommentteja tähän asiaan, miten asiat ovat eri puolilla maailmaa? Voiko samassa vaatteessa näyttäytyä monesti, vai onko se ehdoton ei?

Minkä taakseen jättää

Julkaistu , kirjoittanut
10

Viime viikon pyykkivuori on madaltunut, mutta ihan valmista ei vieläkään ole. Kerrataan voitot ensin: untuvapeitto tuli puhtaaksi ja kuivui kuohkeaksi. Valkoinen päiväpeitto puhdistui myös, ja lisäksi oli ihanaa kun sai kuivattaa sen ulkona auringonpaisteessa. Aurinko tuntuu kirkastavan valkoiset tekstiilit vielä valkoisemmiksi. Punainen supervärjäävä villahuivi paljastui lähemmällä tarkastelulla olevan muuten ok, lukuunottamatta isoa tahraa toisessa päässä. Se lähti kuitenkin täsmäiskulla, mikä helpotti urakkaa huomattavasti. Olen myös pessyt villapaidan, villasukat sekä lasten villaisia talvivaatteita.

Yhden silkkihuivin pesin käsin, mikä olikin viisasta sillä väriä lähti hirveästi. Sen sijaan viskoosihuivi, jossa oli painokuvia, meni koneeseen kirjopyykin seassa. Laitoin sen vain pesupussiin, ja tätä suosittelen muillekin. Pitkät huivit sotkeentuvat helposti umpisolmuun pyykkikoneessa, mutta pesupussi pelastaa tilanteen. Olin lykännyt tämänkin huivin pesemistä siinä määrin, että se alkoi muuttua jo todella tunkkaiseksi, mutta onneksi keksin ottaa pesupussin avuksi ja vältin käsinpesun.

Mutta sitten se epäonnistunut osasto. Olen nyt koettanyt Vanishilla irrottaa sitkeitä tahroja lastenvaatteista. Se yksi valkoinen body tuli niin puhtaaksi, että kehtaan laittaa sen kierrätykseen. Mutta sitten on pari vaatetta, joista ei vain tunnu tahrat irtoavan. Kaikista sitkeimmäksi on osoittautunut hiekka. Kyseessä on valkoiset legginssit, joiden lahkeet ovat menneet ulkoleikeissä harmaanruskeiksi. Liotin niitä jo kertaalleen tahranpoistoaineessa, ja pesu haalisti tahroja, mutta ei poistanut kokonaan. Seuraavaksi täytyy tehdä yön yli -käsittely. Kloritea ei juuri nyt ole, en haluaisi ostaa sitä yhden vaatekappaleen takia. (Pitäisiköhän yrittää lainata naappurilta?)

Tahran sitkeys on luku sinänsä, mutta olen tässä ihmetellyt, mitä oikein olen joskus ajatellut. Nuo housut olivat kirppiskassissa. Pengoin sen tyhjäksi nyt, kun vihdoin sain myyntiajan varattua. Otin sieltä kaikki yhtään vialliset ja olen niistä nyt poistanut tahroja ynnä muuta, jotta ne olisivat siinä kunnossa että kehtaan ne kierrättää. Nyt herääkin kysymys, MIKSI olen mahtanut tunkea kirppiskassiin tahraisia vaatteita? Ilmeisesti tahrojen poistaminen on tuntunut liian työläältä, ja olen ohittanut asian laittamalla vaatteen suoraan ”pois”. Mutta huomatkaa, ei kuitenkaan roskiin. Koska eihän ehjää vaatetta roskiin laiteta. Mutta ei myöskään säilytettävien laatikkoon, koska tahrat. Nyt sitten taistelen niiden ikivanhojen läiskien kanssa ja manailen omaa typeryyttäni.

Joten jos tällä kokemuksella jonkin neuvon antaisin itselleni tulevaisuutta ajatellen, sanoisin että ei näin. Ongelman välttely ei todellakaan saa sitä katoamaan. Hankalasti puhdistettavia vaatteita voi yritää tunkea laatikoihin sun muihin, mutta oikeasti se ei ole mikään ratkaisu. Joskus ne tulevat vastaan kuitenkin. Veikkaan myös, että tuoreena mikä tahansa tahra lähtee helpommin kuin pitkän ajan päästä. Eli likaisen säilyttäminen on ainoastaan hölmöä. Tajusin sitäpaitsi, että jos saan nuo yhdet pöksyt jälleen valkoisiksi, ei ole mitään syytä myydä niitä pois, vaan on paljon yksinkertaisempaa säästää ne kuopukselle. Jolloin alkuperäinen sijoituspaikka kirppiskassissa alkaa tuntua todella hitaalta logiikalta. Tämä kokemus onkin toiminut reippaana innoittajana viime viikon pyykkiurakassa. En halua lisää tällaisia kaapin perukoilta kaivettuja melkein-muttei-ihan-puhtaita pyykkiprojekteja.

Pyykkikori on siis hitaasti mutta varmasti tyhjentymässä muusta kuin tavallisesta peruspyykistä – jota toki sitäkin on pesty normaaliin tahtiin. Mukaan voi laskea myös kaksi keikkaa pesulaan, joten viime viikko on todella ollut sellainen pyykkiviikko kuin ennakoinkin. En muuten ole ihan täysin vielä valmis vannomaan Vanishin nimeen. Välillä toimii ja välillä ei, mutta ehkä se johtuu siitä etten ole vielä löytänyt niitä parhaita tapoja käyttää kyseistä ainetta. Vähän hankalalta se kyllä tuntuu. Kauanko olette uskaltaneet liottaa värillistä puuvillaa siinä? Haalistaako se värit, vai uskaltaako laittaa myös värillistä pyykkiä teholiotukseen?

 

Ennen juhlia tarkista asu

Julkaistu , kirjoittanut
8

Tämä vinkki tulee suoraan omasta elämästä. Olin ostanut tutulta ihmiseltä ihanan juhlamekon. Se oli juuri sellainen uudenveroinen, kerran pidetty pikkumusta, josta ei mitenkään nähnyt, ettei se muka ollut suoraan kaupasta ostettu. Laitoin sen kotona kaappiin odottamaan juhlia ja kesäkuun alkupuolta. Olin tilanteeseen tyytyväinen, kunnes tällä viikolla otin mekon esiin näyttääkseni sitä jollekin. Luonnonvalossa havaitsin yllättäen, että priimana pitämässäni mekossa oli edessä selkeä tahra keskellä helmaa. Siis sellainen reilut 10cm kaatunutta kahvia tai jotain. En vain ollut mustasta kankaasta sitä aiemmin erottanut. Siinä tarkemmin tarkastellessa huomasin, että hihansuistakin törrötti pari lankaa, jotka kaipasivat huolittelua.

Hyvää tässä on se, että juhliin on vielä kuukausi aikaa. Vein mekon pesulaan ja sain sen jo poiskin sieltä. Nyt se on takuulla puhdas ja rypytön, eli enää puuttuu niiden lankojen huolittelu. Tämä tapaus opetti sen, että juhlavaatteet kannattaa tarkista AINA ennen juhlia, ja mahdollisimman hyvissä ajoin. Tarkista kaikki aina päivänvalossa, jos suinkin mahdollista. Tsekkaa myös kengät ja muut asusteet Ei kannata luottaa muistiinsa, että joku vaate on kunnossa. Ehkä se on, tai sitten ei. Ei myöskään kannata jättää sitä edelliseen iltaan saati aamuun, sillä lailla kutsuu vain katastrofia puoleensa. Jos kyseessä on vaate, jota on pidetty ennenkin, on todennäköistä että siitä löytyy tahroja tai pikkuvikoja. Syödessä ei aina huomaa, vaikka tulisi joku pikkuinen tahra. Helmoihin tarttuu pölyä ja kuraa. Kun nostaa lapsen syliinsä, altistuu kenkien lialle ja tahmaisille tassuille.

Minä tunnetusti vihaan kaikkea säätöä ja säntäilyä, joten kannatan ajoissa valmistautumista myös juhlapukeutumisen suhteen. Mitä hienommista juhlista on kyse, sitä enemmän lähtö vaatii yleensä aikaa muutenkin, joten minulle ei tule kuulookaan ruveta miettimään vaatevaihtoehtoja vasta samana päivänä. Mietin aina etukäteen mikä mekko tai vaate, mitkä kengät ja mikä käsilaukku. Pakkaan käsilaukun valmiiksi avaimia ja pankkikorttia lukuunottamatta. Silitän kaiken edellisenä iltana valmiiksi. Kynsien lakkaaminen juhlapäivänä on kertakaikkiaan tuhoontuomittu yritys, tämä on kokeiltu kantapään kautta. Enkä enää erehdy meikkaamaan juhlavaate päällä. Onnistun kuitenkin tökkäämään ripsivärillä puseroon tai sotkemaan meikkivoidetta kaulukseen, ikävä kyllä tästäkin on käytännön kokemusta. Itseni tuntien selviän siis huomattavasti vähemmällä stressillä, kun valmistelen kaiken ennakkoon.

Tämä muuten koskee sekä miehiä että naisia. Tahrainen kravatti tai pölyiset kengät eivät komista ketään. Edellisenä päivänä silitetty paita vapauttaa yhtä hyvin miesten aikaa juhlapäivän valmisteluista. Tein huvikseni tällaisen tarkistuslistan juhliin lähtijälle pukeutumisesta. Tässä on kaikenlaista, jota olen kokenut hyödylliseksi, ja tätä kannattaa vilkaista jo hyvissä ajoin ennen juhlaa.

  • Onko sopivia alusvaatteita? Tämä koskee kai lähinnä naisia, sillä tietynlainen asu vaatii tietynlaiset alusvaatteet, esim. olkaimettomat liivit. Tärkeintä on, että alusvaatteet eivät erotu puvun alta. Vaaleiden vaatteiden kanssa ihonvärinen alusvaate näkyy vähemmän kuin valkoinen. Tosin voisin kuvitella, että miehilläkin juhlapukeutuminen lähtee siisteistä alusvaatteista, vaikkei niiden väri tai malli olekaan yhtä kriittinen. Naisille sanoisin, että kokeile pukua oikeiden alusvaatteiden kanssa ennen juhlia, jotta voit varmistua siitä että yhdistelmä toimii. Minulle on tässä vaiheessa käynyt joskus niin, että kuvittelemani yhdistelmä ei olekaan ollut hyvä käytännössä. Siksi tämä kannattaa tehdä hyvissä ajoin.
  • Ehjät sukkahousut, ja harkinnan mukaan varapari mukaan. Itse puen sukkahousut viimeisenä, ja laitan heti kengät jalkaan. Muuten riskeeraan sen, että niissä on silmäpako ennen kuin pääsen edes ovesta ulos. Miesten on hyvä tarkistaa, että sukissa on tarpeeksi pitkä varsi, eikä paljasta koipea vilku sukan ja lahkeen välistä.
  • Onko vaate ehjä, puhdas ja rypytön? Tämä kannattaa tarkistaa ajoissa.
  • Kengät: lankkaus/puhdistus. Suosittelen tässäkin edellistä iltaa. Kenkälankki ei nimittäin lähde hevin irti, jossa sillä sotkee vaikka valkoisen paidan.
  • Käsilaukkuun olennaiset: laastareita, mahdollisesti minimimäärä kosmetiikkaa, särkylääkettä, tarvittaessa kuukautissuojia, nenäliina. Tietenkin kaikki tilanteen ja tarpeen mukaan. Itselläni on aina laastareita mukana, koska ne eivät vie lainkaan tilaa, ja ovat superkäteviä silloin kun tarvitaan.
  • Miehillä kravatti, taskuliina ja kalvosinnapit.
  • Naisilla korut ja hartiahuivit yms. asusteet.
  • Jos aiot vaihtaa kengät juhlapaikalla, varaa vaihtokengille siisti kassi. Kiirepaniikissa mukaan temmattu Alepan muovikassi ei varsinaisesti kruunaa eleganssia.
  • Jos menet kampaajalle, laita päälle sellainen pusero, jonka saa pois sotkematta kampausta.
  • BONUS: muista syödä ajoissa ja kunnolla ennen juhlia. Nälkäkiukulla höystetty lähtöhässäkkä pilaa minkä tahansa tunnelman!

Nämä perustuvat kaikki omiin kokemuksiini. Tietenkin lähtö onnistuu ilman perinpohjaista valmisteluakin, mutta toisaalta inhoan sydämeni pohjasta sitä, että taksi odottaa ulkona ja sitten paniikissa yritän haalia kaikkea tarpeellista kasaan. Tai sitä, että siellä taksissa huomaan että kengät näyttävät nuhjuisilta.

Mitä teidän listalla lukisi? Puuttuuko jotain olennaista? Millaisia valmisteluja te teette ennen juhlia?

Hyvää asiakaspalvelua Reimalla

Julkaistu , kirjoittanut
8

Kuopuksen talvihaalari väsähti talven viime metreillä. Muuten virheettömään haalariin tuli ihmeelliset reijät lahkeiden sisäsaumoihin. Kyse ei ollut kulumasta vaan kankaaseen tuli jonkinlainen palkeenkieli heti sauman viereen. Itse asiassa vaikutti siltä, että sauman teippaus (tai liimaus, mikälie) oli jotenkin kovettanut kangaan ja siksi se meni rikki siitä vierestä. Molemmissa lahkeissa oli samanlaiset, noin sentin kokoiset reijät.

Nykymaailmassa palautteen lähettäminen on helppoa, joten otin viasta kuvan ja lähetin Reimalle. Kysyin onko kyse normaalista kulumisesta vai jostain muusta. Haalaria oli kuitenkin käytetty jo monta kuukautta, ja olin pessyt sen yksi tai kaksi kertaa, pesuohjetta toki noudattaen. Ilahduin siitä, että asiakaspalvelu vastasi nopeasti ja totesi reijät heti valmistusvirheeksi. Asiaa selvitettiin vielä hetki, jonka jälkeen Reima tarjosi minulle erittäin kohtuullista korvausta viallisesta haalarista.

Korvauksena oli lahjakortti Reiman verkkokauppaan, josta olin haalarin alunperin ostanutkin. Minulle tämä sopi oikein hyvin, sillä yleisesti ottaen kokemukseni tuon firman tuotteista ovat positiivisia. Tämä haalari oli ensimmäinen, jossa olin havainnut vikaa, eikä missään muussakaan vaatteessa ole ollut ongelmia. Palvelu oli alusta loppuun erittäin ystävällistä ja ripeää, eikä kokemustani kyseenalaistettu millään tavalla. Pidin myös siitä, että korvausta tarjottiin ilman, että sitä erikseen pyysin. Tästä kokemuksesta voi antaa Reimalle täydet pisteet.

Olen kuullut myös toisesta tapauksesta, jossa talvihaalarissa on ollut sama ongelma. Mutta tämä ei silti horjuta uskoani Reiman laatuun, koska yleiskokemukseni tästä merkistä on niin positiivinen. Olin myös todella tyytyväinen, kun sain lahjakortin käytettyä verkkokaupan alessa, josta tietenkin tarkanmarkan ihmisenä hankin uuden haalarin ensi talvelle 50% alennuksella. Lastenvaatteiden organisointi on rasittavaa, mutta jos saa välttämättömyyden hankittua hyvissä ajoin ja halvalla, niin voi taputtaa itseään olalle ja kehua hyvästä työstä.

Nyt minulla on enää yksi ongelma: mitä ihmettä teen sille vanhalle haalarille? Se on meille liian pieni. Siisti, puhdas ja muuten virheetön haalari, paitsi että molemmissa lahkeissa on ne pienet reijät. Ne eivät haittaa muuten, paitsi heti jos on märkää. Kehtaako tuollaisen laittaa kierrätyskeskukseen? Äh kun en jaksaisi taas tätä pähkäilyä! Ehdotus Reimalle: perustakaa sellainen systeemi, jossa otatte vanhat käytetyt vaatteenne takaisin, ja sitten hyödynnätte ne jotenkin fiksusti, esimerkiksi uusien vaatteiden materiaaleina. Uskollinen asiakas kiittää.

Suuri pyykkipäivä

Julkaistu , kirjoittanut
7

Tai pitäisikö sanoa viikko. Tässä on viime aikoina kertynyt erikoispyykkiä, jota ei vain voi viskata koneeseen ja sieltä narulle. On yksi untuvapeitto, jonka kyllä voi laittaa koneeseen mutta kuivausta varten pitää varata pesutuvasta aika. Peitosta tulee kuivausrummussa kuohkea, eikä se edes mahtuisi kotona minnekään. Sitten on muutama villapaita ja yksi tulipunainen villahuivi. Jälkimmäinen tulee päästämään väriä hurjia määriä. On myös lasten villavaatteita, jotka pitää pestä talvisäilytystä varten. Sitten on vielä pari muovikassillista lastenvaatteita, joita pitää yrittää valkaista ja irrottaa tahroja, jotta kehtaisin viedä ne hyvällä omalla tunnolla hyväntekeväisyyteen tai laittaa lastenkirppikselle.

Pyykkiä oli enemmänkin, mutta olen urakoinut pyykkikoria vajaammaksi jo viime viikolla. Pesin käsin pinon alusvaatteita ja yhden silkkihuivin. Vaikka huuhteluaineen käyttöä monet pitävät tarpeettomana, niin silkkivaatteiden kanssa siitä on hyötyä. Ilman huuhteluainetta silkkihuivit kuivuvat kauttaaltaan sähköisiksi, mutta huuhteluaine poistaa sähköisyyden. Sama koskee sukkahousuja, jos niitä pesee käsin. Sen sijaan rintaliiveille ei huuhteluainetta pidä käyttää, jottei elastaani mene pilalle.

Ostin alennuksesta Vanish-merkkistä tahranpoistoainetta (sitä pinkkiä), jota olen kuullut kehuttavan tehokkaaksi. Olen käyttänyt vasta kerran, jolloin esikäsittelin sillä valkoiset sukat, jotka olivat ulkoleikeissä muuttuneet hyvin hiekkaiksiksi. Tässä tapauksessa –  jmk, tuntui tehoavan ihan hyvin. Kloritea ei nyt juuri ole, joten yritän saada tuolla Vanishilla valkaistuksi myös ne vauvanbodyt, joihin on jotain ikitahroja tarttunut. Ajattelin laittaa aamusta vaatteet likoamaan ja heittää ne koneeseen muutaman tunnin päästä. Onko tämä oikea tapa, vai onko teillä ko. aineen käytöstä muita hyviä vinkkejä?

Pyykkiä on kertynyt sen verran paljon, että täytyy jakaa töitä useammalle päivälle. Ensinnäkin tuossa menisi koko päivä jos noita kerralla alkaisi tehdä, ja toiseksi kaikki eivät mahtuisi mihinkään kuivumaan. Yritän kuitenkin urakoida tällä viikolla kaikki kasat mahdollisimman pieniksi, jotten esimerkiksi syyskuussa löydä noita talvivaatteita edelleen likaisina korin pohjalta.

Tänään aloitan pyykkiurakan kiikuttamalla kaksi pientä silkkimekkoa pesulaan. Lauantaiset häät olivat hauskat, mutta nyt on mekoissa kermavaahtoa ja kuraa. Näitä en yritä itse saada kuntoon. Pesulassa niistä lähtee tahrat ja lisäksi silitysjälki on huomattavasti parempaa kuin minkä itse saavuttaisin.