Aihearkisto: Siivous

Kirjahyllyn ensimmäinen kierros

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viime viikolla pidin vähän taukoa Koko koti kuntoon -projektista, ja sain sen aikana kirjahyllyn raivattua. Täsmennetään tähän, että tällä kierroksella en vielä käynyt sisältöä kirja kirjalta läpi, senkin teen vielä joskus, mutta nyt oli tavoitteena sellainen kosmeettinen raivauskierros. Halusin hyllystä kaikki ylimääräiset tavarat pois ja yleisilmeen siistimmäksi.

Tein perinteiseen tyyliin niin, että tyhjensin kerralla hyllystä kaikki esineet, jotka eivät olleet kirjoja. Sen jälkeen siistin hyllyt. Tasasin kirjat hyllynreunaan, ja järjestelin niitä siinä samalla vähän. Noukin pois lainakirjat ja palautin ne omistajilleen. Löysin tässä yhteydessä myös muutaman sellaisen kirjan, jonka vien taloyhtiön kierrätyshyllyyn. Siellä olisi ollut myös suoraan divariin joutavia opuksia, mutta kuten sanottu, juuri nyt ei ollut aikaa alkaa niitä setvimään. Järjestelyn päälle vielä pyyhin pölyt hyllyjen reunoilta ja päältä.

Sen jälkeen kävin tavara kerrallaan läpi kaiken sen sälän, jonka hyllystä olin poistanut. Kaikille löytyi helposti oma paikka. Kuitit kuittilaatikkoon, valokuvat albumin väliin ja niin edelleen. Pieniä juttuja, mutta joiden vaikutus siisteyteen ja selkeyteen on merkittävä, silloin kun ne eivät ole omilla paikoillaan. Järjestelyn jälkeen hyllyyn jäi vain ne tavarat, jotka kuuluvatkin olla siellä.

Tämä oli sellainen nopea projekti, jossa aika pienellä vaivalla sai kivan lopputuloksen. Kun pääsin vauhtiin, heitin samalla vauhdilla pari vanhaa lehtien vuosikertaa pois toiselta hyllyltä. Sitten siirryin eteiseen ja raivasin sieltä pari tyhjää kenkälaatikkoa pois hyllyn päältä kuleksimasta. Minulle käy usein näin, että raivaaminen on itseään ruokkiva kierre. Kun yhdestä päästä aloittaa, siitä jatkaa muihin huoneisiin vähän huomaamatta. Raivatessa katse muuttuu sellaiseksi, että alkaa tarkastella vähän kaikkea kriittisellä silmällä. Se on hyödyllistä, sillä omille tavaroilleen sokeutuu helposti.

Kirkkaampi kruunu

Julkaistu , kirjoittanut
6

Joulu ja jynssäys ne yhteen kuuluu… puhdistin kristallikruunun. Edellisestä kerrasta oli useampi vuosi, ja sen kyllä huomasi. Koko valaisin oli tasaisen pölymöhnän peitossa. On muuten jännä miten siihenkin silmä tottuu niin, että periaatteessa lamppu näyttää ihan hyvältä, vaikka kristallit ovat ihan sameita. Sitten jonain päivänä havahtuu ja jynssääminen alkaa.

Kristallikruunun puhdistaminen ei ole ihan yksinkertaista. Tiedän, että on olemassa sellaisia erityisesti kristallikruunujen puhdistukseen tarkoitettuja aineita, jotka suihkutetaan kruunuun ja jätetään valumaan itsekseen pois. Mukana pitäisi valua kaikki lika ja kuonakin. Nyt en jaksanut lähteä etsimään tällaista tuotetta mistään, ja toiseksi pelkäsin alla olevien vaaleiden sohvan ja maton puolesta. Lisäksi luin, että tällainen aine soveltuu parhaiten sellaisten kruunujen puhdistukseen, joissa on pitkulaiset prismat, koska niistä vesi valuu luonnollisesti suoraan alas. Meidän kruunussa on vain pyöreitä kristalleja, joten se ei ilmeisesti ole optimaalinen tuollaisen aineen käyttöön.

Tein puhdistuksen siis perinteiseen tyyliin käsipelillä. Toisessa kädessä oli mikrokuituhanska, toisessa kuiva mikrokuituliina. Hanskan kastoin liuokseen, jossa oli käsitiskiainetta, vettä ja hieman apteekin desinfioimisainetta. Olin saanut vinkin, että kaupunkinoessa on sellaisia ainesosia, jotka eivät liukene veteen tai tiskiaineeseen, vaan vaativat vasta alkoholia. Denaturoitua alkoholia ei ollut saatavilla, mutta eräs diplomi-insinööri vakuutti, että apteekin desinfioimisaine ajaa saman asian, joten käytin sitä. Kävin siis kristallit yksi kerrallaan läpi ensin märällä ja sitten kuivalla liinalla. Pyyhin myös pölyt muualta rungosta. Lopputulos oli hyvä, mutta tein parin päivän päästä vielä viimeistelykierroksen. Käytin silloin ohutta puuvillakäsinettä, jonka kastoin tällä kertaa vesi-etikkaseokseen pisarajälkien estämiseksi, sekä kuivasin kuivalla liinalla. Ohuella käsineellä sai pölyn ja tahman pois pienistäkin kolosista.

IMG_3044

Kuvassa näkyy se suurin ero: vasemmalla on kristalleja ennen puhdistusta, oikeanpuoleiset on puhdistettu. Vasemmanpuoleiset näyttävät harmailta, se johtuu pölystä. Oikealla taas valo menee prismoista läpi niin kuin pitääkin. Tuossa kuvassa muuten näkyy, miksi en irrottanut kristalleja kruunusta ja puhdistanut sitten. Metallirunkoon upotettuja kristalleja on kymmenittäin, enkä todellakaan jaksanut ruveta värkkäämään niitä yksi kerrallaan irti ja takaisin.

Kruunu on nyt hyvä, mutta ei täydellinen. Lähempää tarkasteltuna osassa kristalleissa on vielä hieman pölyhiukkasia ja muutakin likaa. Jos haluaisi täydellisen kirkkaan kruunun, tuo irroittaminen olisi varmaan ainoa vaihtoehto. Tai ehkä sitten se suihkuttelu? En osaa sanoa ratkaisisiko se tätä ongelmaa. Joka tapauksessa valaisin on nyt merkittävästi kirkkaampi kuin ennen, ja seinillä välkkyy taas pieniä sateenkaaria, eli kokonaisuudessaan puhdistus onnistui ihan hyvin.

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko joku teistä kokeillut noita suihkutettavia aineita? Tai mitä tahansa muita hyviä vinkkejä kristallikruunun puhdistamiseksi?

Kuinka pitää kaaos kurissa

Julkaistu , kirjoittanut
24

Miksi joissakin kodeissa on aina tosi siistiä ja joissakin aina hirveä kaaos? Tai vaikka ei puhuttaisi ääripäistä, niin silti toisissa kodeissa on keskimäärin siistimpää kuin toisissa. Olen ehkä joskus kertonutkin eräästä kodista, jossa vieraillessa tuntui aina aivan epätodelliselta, sillä joka ainut tavara oli säntillisesti omalla paikallaan ja missään ei ollut pölyhiventäkään, ja vessapaperi oli soinnutettu kaakeleiden kuvioihin. Kuvittelin, että se johtui raivopäisestä jynssäämisestä ennen vieraiden saapumista, kunnes kerran tein todellisen yllätysvierailun, ja löysin kodin tismalleen samassa kunnossa, eikä omistaja ollut edes itse kotona. Silloin tajusin, että siellä näyttää aina samalta, vieraita tai ei.

Kodinhoito ei ole projekti. Jos haluaa ylläpitää jotain tiettyä siisteystasoa, se vaatii työtä joka päivä, eikä lopu koskaan. Olen itse puhunut päivittäisistä rutiineista, jotka teen joka päivä ajattelematta asiaa sen kummemmin. Viime aikoina olen ollut kiinnostunut tavoista – miten niitä syntyy, miten tapojaan voi muuttaa, miksi se on joskus helppoa ja joskus vaikeaa ja niin edelleen. Nuo rutiinit ovat juuri tuollaisia tapoja. Olen jossain vaiheessa totuttanut itseni tekemään jonkun asian jollain tavalla, ja sitten vain jatkanut samalla tavalla toimimista.

Tästä päästään kotien erilaisiin siisteystasoihin. Alan kallistua sille kannalle, että päivittäiset tavat tai rutiinit ovat se ratkaiseva tekijä, joka määrittelee missä kunnossa huusholli on, jos ovelle pölähtää yllätysvieraita. Mitä enemmän yksittäisiä rutiineja on, sen siistimpänä koti pysyy. Mutta määrä ei yksin ratkaise, vaan sisällölläkin on merkitystä.

Omasta pyykkirutiinista olen puhunut monta kertaa. Pesen koneellisen pyykkiä lähes joka päivä. Jos joku päivä pyykki jää pesemättä, seuraavan päivänä koneellisia on kaksi. Olen valinnut niin, että pyykkikori ei ole järin suuri. Niinpä esim. lakanat on käytännössä pestävä parin päivän sisällä siitä kun ne vaihdetaan. Toisaalta meillä kyllä tuleekin pyykkiä aika paljon joka päivä. Kun 1-vuotias syö itse puuroa, koko lapsi pitäis verhoilla suojakankaaseen, jos haluaisi että yöpuku on käytössä vielä ruokailun jälkeenkin. Mutta on helpompaa vain heittää puuroiset vaatteet pyykkiin. Tämä rutiini pitää pyykin määrän kurissa.

Tiskikone pyörähtää käyntiin joka ilta, tästähän olen hehkutellut myös useampaan otteeseen. Tämän ansiosta keittiön kaaos on todella hyvin hallinnassa aiempaan verrattuna. Minulla on myös tapana viimeiseksi illalla tai ensimmäisenä aamulla siistiä keittiö ja ruokapöytä päällisin puolin niin, että siirrän tasoilta pois kaikki tavarat, jotka ilmiselvästi eivät kuulu sinne. Samalla tiskaan pannut ja padat, joita ei voi laittaa tiskikoneeseen.

Petaan sängyt joka aamu. Rutiiniin kuuluu, että ensin peitto käännetään auki, jotta sänky tuulettuu, ja vähän ajan päästä ne pedataan. Pikku juttu, joka lisää siisteysvaikutelmaa todella paljon. Yritän pitää eteisen kriittisen piironginpäällisen järjestyksessä. Käytännössä se tarkoittaa, että noukin sille eksynyttä tavaraa omille paikoilleen monta kertaa päivässä. Muutenkin minulla on tapana tuoda tullessani ja viedä mennessäni, yritän sillä lailla tasaiseen tahtiin pitää järjestystä yllä.

Rutiini, jota en ole saanut toimimaan, on sellainen viiden minuutin pikasiivous, jota monet hehkuttavat. Siis että esimerkiksi illan päätteeksi napsitaan viiden minuutin ajan kaikki tavarat paikoilleen, jotta aamulla olisi siistiä. Joskus tein tätä aamuisin, mutta nyt kun aamulla on pimää, ei sekään onnistu. Viisi minuuttia on lyhyt aika, luulisi siihen olevan mahdollisuus joka ilta, mutta en vain inspiroidu siivoamisesta ennen nukkumaanmenoa. Haluaisin myös jonkun kylpyhuoneiden siistimisrutiinin, jolla kylppärit pysyisivät kivan näköisinä päivästä toiseen. Ostin sellaisia kosteita putsausliinoja, joilla voi pyyhkiä emalipinnat helposti, ja ne ovat osoittautuneet oikein käteviksi. Nyt kun vielä saisi niiden käyttöön jonkun rutiinin.

Näissä rutiineissa taiteilee aina sen kanssa, mikä on tarpeeksi muttei liikaa. Haluan että meillä on miellyttävän siistiä, mutta en halua käyttää siisteyden ylläpitämiseen loputtomasti aikaa. Millaisia rutiineja teillä on kehitetty kaaoksen hallintaan?

Joulu tulee, oletko valmis?

Julkaistu , kirjoittanut
5

Marraskuu on alkanut, joten nyt voi varmaan ripustaa jouluvalot parvekkeelle ja aloittaa virallisesti jouluvalmistelut. Otsikko hämää, en todellakaan ole valmis, mutta valmiimpi kuin eilen: pesin nimittäin uunin. Uunin puhdistus on sellainen juttu, joka tuppaa jäädä ainakin minulta tekemättä. Voin tunnustaa, että en muista milloin viimeksi pesin sen. Ehkä kaksi vuotta sitten. Viime aikoina oli alkanut näyttää siltä, että voisi olla taas aihetta, joten turvauduin vanhoihin tuttuihin keinoihin: Ecover-puhdistusaineeseen ja sokeripalaan.

Luulen, että ihan täydellistä on vaikea saada aikaan käsipelillä, tai sitten siihen jynssäämiseen saisi käyttää koko päivän. Itsepuhdistavat uunit varmaankin käräyttävät ihan joka likapisteen olemattomiin, mutta minä tyydyin tällä kertaa riittävän hyvään. Irrotin ensimmäistä kertaa myös luukun lasilevyt, ja puhdistin nekin. Lasien kanssa täytyy olla tarkkana, tiedän varoittavia esimerkkejä siitä, kuinka lasit ovat lipsahtaneet kädestä ja rämähtäneet rikki. Tällä kertaa kaikki meni kuitenkin hyvin, ja nyt uuniin näkee huomattavasti paremmin sisälle.

Uuni on siis valmiina pipareita, kakkuja, leipiä ja kinkkua varten. Seuraavaksi haen ne jouluvalot vintiltä.

Banaanikärpäsistä eroon

Julkaistu , kirjoittanut
4

Helteiden myötä ainakin meillä ovat banaanikärpäset villiintyneet ihan mahdottomiksi. Tein ohjeet niiden pyydystämiseksi pari vuotta sitten, mutta tehdään tähän pieni päivitys. Henkilökohtainen yhden naisen taistelu banaanikärpäsiä vastaan sisältää nämä asiat:

  1. Tee ansa: reilu loraus maustettua etikkaa (ainakin valko- ja punaviinietikka toimii meillä, myös balsamico), sekaan spruuttaus tiskiainetta, hajustettua jos mahdollista. Voi lantrata vedellä litkuksi mihin tahansa purkkiin. Pidetään pöydällä vuorokauden ympäri, vaihdetaan kun sisältö muuttuu tarpeeksi ällöttäväksi. On muuten turha peitellä purkkia millään kelmulla, sillä kärpäset eivät pääse ylös sen jälkeen kun ovat varpaansa kastaneet.
  2. Säilytä kaikki hedelmät jääkaapissa.
  3. Vie biojätteet vähintään kerran päivässä. Jos illalla jättää viemättä, aamulla roskikseen on muuttanut kokonainen banaanikärpäsyhdyskunta.
  4. Pyyhi kaikki roiskeet ja pidä tiskiallas puhtaana.

Ei niistä noillakaan ohjeilla kokonaan pääse, mutta tilanne pysyy jotenkin hallinnassa kuitenkin. Oikeasti luulisin, että tähän ongelmaan auttaa parhaiten kylmät ilmat, sillä koko alkukesänä ei ötököitä pörrännyt. Joten niitä odotellessa…

Kesäistä tahranpoistoa

Julkaistu , kirjoittanut
8

Olen viime aikoina enemmän ja vähemmän menestyksellä putsaillut erinäisiä tahroja erinäisistä tekstiileistä. Ensin villakankaalla päällystettyyn nojatuoliin kaatui tölkillinen alkoholitonta olutta. Verhoiluun tuli isoja tahroja. Tilanne pelastettiin pyyhkimällä äkkiä isoon kylpypyyhkeeseen kaikki se mikä ei ollut vielä imeytynyt kankaaseen. Sen jälkeen otin käyttöön mikrokuituliinan, suihkepullon ja nestemäisen pesuaineen. Suihkuttelin tekstiilin tahrojen ympäriltä tasaisen kosteaksi, jotta kankaaseen ei jäisi selkeitä rajoja. Sitten pyykinpesuainetta suoraan mikrokuituliinaan, ja sillä painellen puhdistin tuolia tahrojen kohdalta. Tämä tekniikka toimi, ja tuoli pelastui täysin.

Tänään puolestaan kaatui kupillinen kahvia eteisen matolle. Kävin sen kimppuun samalla hyväksi havaitulla tekniikalla. Kahvitahra erottui vaaleasta matosta selvästi, mutta tällä kertaa kyseessä oli onneksi tekokuitu. Niinpä uskalsin hangata tahroja irti mikrokuituliinalla ja pesuaineella aika rivakasti, eikä tarvinnut pelätä että pinta nyppyyntyy. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tahra vaatii vielä uusintakäsittelyn, mutta en epäile etteikö se puhdistuisi kokonaan. Maton materiaali osoittautui siis oikein toimivaksi. Olen poistanut siitä samalla tekniikalla kengistä tullutta likaa, ja toistaiseksi kaikki on lähtenyt. Olen siis edelleenkin erittäin tyytyväinen tuohon hankintaan. Eteisen matto, jota ei tarvitse yhtään varoa, on mahtava juttu.

Eilen sain aurinkorasvaa valkoiseen hameeseen. Edellisestä kerrasta opin, että klorite ei ole oikea ratkaisu. Testaan siis tällä kertaa netistä löytämääni ohjetta, ja käytän tiskiainetta ja kuumaa vettä. Katsotaan miten käy.

Lopuksi kenkäraportti. Taannoin ihmettelin, miten sandaaleista, joiden pohjaan on tarttunut hienhajua, saadaan taas raikkaat. Kokeilin viime kesänä kaikkea: soodaa, tuulettamista, pakastamista, jopa kahvinpuruja. Haju ei lähtenyt. Nyt päätin että ei ole mitään hävittävää, ja pistin kengät vesipesuun. Nahan kasteleminen ei tunnu hyvältä idealta, mutta ajattelin ettei tässä suurta häviötä tapahdu, jos nahka menee pilalle. Laitoin kengät vatiin ja pesin ne Marseille-saippualla. Sitten vain parvekkeelle kuivumaan. Kävi ilmi, että nahka ei ollut käsittelystä moksiskaan. Mutta haju ei lähtenyt mihinkään. Harkitsen vielä, veisinkö sandaalit mökille, josta puuttuu kesäiset ulkokengät, jotka voisi vain potkaista jalkaan ulko-ovella. Mökille dumppaaminen on vastoin omia sääntöjäni, mutta toisaalta kengille olisi siellä tarvetta… Luulen vähän, että tingin säännöistä 🙂

Sooda toimii, sappisaippua ei

Julkaistu , kirjoittanut
11

Säilytin jääkapissa pari päivää ruokaa, johon oli laitettu aika paljon valkosipulia. Säilytysastia ei ollut täysin tiivis, joten jääkaappiin jäi todella vahva valkosipulin tuoksu, vaikka ruoka oli jo otettu pois. Ihmettelin sitä vähän aikaa ja pohdin pitäisikö pestä koko kaappi. Sitten onneksi muistin soodan. Kippasin soodaa pari ruokalusikallista avoimeen kuppiin, ja laitoin jääkaapin hyllylle. Alle vuorokaudessa haju oli kokonaan hävinnyt. Harmittaa, etten tullut katsoneeksi kellosta aikaa sen tarkemmin, mutta parissa tunnissa oli tapahtunut jo selvä muutos. Sooda on kyllä tosi tehokas hajujen poistaja!

Sen sijaan sappisaippua ei toiminut toivotulla tavalla. Muutamassa valkoisessa trikoovaatteessa oli erinäisiä tahroja, joita yritin sillä poistaa. Tahrojen alkuperä on hämärän peitossa, mutta mukana oli hiekkaa, ruokaperäisiä tahroja sekä tussia. (Tästä voinee helposti päätellä, minkä ikäisistä käyttäjistä oli kyse…) Hieroin Sonett-merkkistä saippuaa ohjeen mukaan tahroihin, annoin vaikuttaa ja pesin normaalisti. Eivät lähteneet. Tämä oli pettymys, koska olin kuvitellut sappisaippuan olevan tosi tehokas tahranpoistoaine. Voisiko syy olla siinä, että tahrat eivät olleet enää tuoreita? Vai toiminko jotenkin muuten väärin? Jos on hyviä vinkkejä sappisaippuan käytöstä ottaisin mielelläni vastaan.

Huomasin muuten, että minulla on kaksi käyttämätöntä sappisaippuapalaa. Tuon Sonettin muistan ostaneeni joskus viime vuonna, mutta siitä Dr. Beckmannin alkuperästä ei ole mitään käsitystä. Ei siis oikeasti MITÄÄN käsitystä. Olen ehkä tilannut sen hulluilta päiviltä muiden pesuaineiden mukana, mutta vannon etten muista kyseistä tapahtumaa. Joten on mahdollista että se on putkahtanut sinne omia aikojaan jonain pimeänä yönä. Mutta jos en saa kumpaakaan toimimaan, minulla on kaksi turhaa tuotetta. Toivottavasti vika oli tekniikassa eikä itse tuotteessa!

Sotku vastaan lika

Julkaistu , kirjoittanut
9

Onko kotisi sotkuinen mutta puhdas? Vai onko kaikki tavarat paikallaan mutta pölypallot pyörii lattialla ja ovenkarmeissa on tahmaa? Jos pitäisi vieraalle tunnustaa jompi kumpi tilanne, kumman valitsisitte? Minulla oli nuorempana tapana vedota ensimmäiseen. Että onhan täällä kaikki huiskin haiskin, mutta ei täällä sentään likaista ole. Itsepetosta, sanon minä.

Jostain syystä likaan liittyy suurempi sosiaaminen stigma kuin epäjärjestykseen. (Myös Paikka kaikelle -blogissa on asiaa käsitelty kiinnostavasti.) Asiaan tuli uusi näkökulma, kun kuuntelin amerikkalaisen ammattiraivaajan podcastia. Hän totesi, että kun talo pannaan myyntiin, olennaisinta on saada sisälle järjestys. Ammattiraivaajan käynnin jälkeen ostajat ovat sitä mieltä, että talossa oli myös puhdasta, vaikka asia ei näin olisikaan. Samoin jos talossa on epäjärjestystä, ostajat tulkitsevat sen myös likaiseksi.

Todellisuudessa sanoisin, että on mahdollista että hyvässä järjestyksessä oleva koti on silti likainen, mutta epäjärjestyksessä oleva koti on harvoin todella puhdas. Tähän on ihan käytännöllinen syy, sillä jos tavarat ovat sekaisin, on melko vaikeaa esimerkiksi imuroida, pyyhkiä pölyjä tai pestä pintoja. Ne kaikki sekaisin olevat tavarat ovat nimittäin siinä tiellä. Sen sijaan on mahdollista pitää lattiat tyhjinä tavaroista, mutta silti jättää ne pesemättä.

Omiin kokemuksiini nojaten sanoisin, että väite siitä, että meillä on puhdasta joskin sekaista, on lähinnä selittelyä. Sillä yritetään sanoa, että en oikeasti ole hirveä homssantuu, vaan sisälläni asuu pieni martta, joka pitää kaiken puhtaana, mutta olen vain samalla niin rento tyyppi, ettei pieni epäjärjestys haittaa. Tai niin minä ainakin ajattelin. Nykyisin tiedän, että meillä on yleensä ihan ok perussiisteys, kiitos ammattilaisten jotka huolehtivat siitä. Mutta ei se estä lattiaa tahraantumasta, hiekkaa kulkeutumasta sisälle ja sormenjälkiä ilmestymästä oviin ja ikkunoihin. Enkä ole edelleenkään keksinyt, miten saisin järjestyksen pysymään päivästä toiseen.

Nimittäin esimerkiksi juuri nyt meillä on sekä sotkuista että likaista, joten siirryn tekemään noille asioille jotain. Toisin sanoen ensin raivaan ja sitten siivoan, muuten se ei oikein ole mahdollista. Sitten suunnitellaan juhannuksen ruokalistaa ja leivotaan hoitotädeille sämpylöitä. Luulenpa, että bloggaamisen tahti hieman harventuu kesä-heinäkuun ajaksi. En pidä varsinaista lomaa kirjoittamisesta, mutta voi olla että postailen vähän lyhyempiä juttuja, enkä yhtä säännöllisesti. Mikäli haluat välttää turhia visiittejä tänne, niin tilaa tekstit suoraan sähköpostiisi, se onnistuu tuossa sivupalkin yläreunasta.

Mutkat ja verhot suoriksi

Julkaistu , kirjoittanut
5

Pesin olohuoneen verhot ja hyödynsin siinä teiltä saamiani vinkkejä, kiitos niistä! Kyseessä on pitkät valkoiset pellavaverhot, joita viisi kappaletta. Verhot ovat roikkuneet ikkunassa jo viisi vuotta, joten ne olivat jo aika pölyiset, ryppyiset ja muutamia tahrojakin oli helmaan ilmestynyt.

Laitoin ne koneeseen hienopesuohjelmalle, mutta säädin linkousnopeuden vain 400 kierrokseen. Kehotitte olemaan kokonaan linkoamatta, mutta ajattelin että aivan vettävaluvia on hankala siirrellä. Kuivatin verhot kuivaushuoneessa, jossa ripustin ne roikkumaan molemmista sivuista pyykkipojilla. Eli verhosta muodostui tavallaan pussi, jolloin mihinkään ei tullut taitteita. Otin ne alas kosteina ja silitin (äitini suosiollisella avustuksella) normaalisti. Silityksen jälkeen ripustin ne suoraan ikkunoihin vielä hiukan kosteina, ja lopputulos oli kuin olikin oikein sileä.

Ripustamista helpotti hirveästi se, että en irrottanut ripustuskoukkuja pesun ajaksi. Näissä verhoissa on siis yläreunassa nauha, johon on pujotettu kiemuranmalliset koukut. Nämä koukut sujautetaan verhokiskossa oleviin lenkkeihin. Koukut ovat muovia, joten ne eivät menneet pesussa miksenkään. Tarkastelin rakennetta ja totesin, että koukkujen irrottaminen olisi niin työlästä, että tuskin ne itsestään irtoavat, etenkään hienopesussa. Tämä idea nopeutti verhojen pesua vähintään tunnilla, ehkä enemmänkin.

Samalla vaivalla pesin vielä keittiön puuvillaverhonkin, joka olikin ihan oikeasti likainen. Kangas kesti 60 asteen pesun, joten heitin sen koneeseen, säädin tälläkin kertaa linkouksen alhaiselle ja annoin kuivua kotona sopivan kosteaksi. Tämä verho oli tavallisilla nipsuilla kiinni verhotangossa, joten tällä kertaa ripustaminen oli mutkatonta.

Eilisen urakan jälkeen meillä on nyt puhtaissa ikkunoissa puhtaat verhot. Olohuone tuntuu raikastuneen ja onhan noita sileitä verhoja mukava katsella. Tämä on varmaan nyt sitä kevätsiivousta 🙂

Kevyttä kevätsiivousta keittiössä

Julkaistu , kirjoittanut
17

Olen havainnut tekeväni pientä kevätsiivousta, vaikka oikeastaan en sitä mitenkään suunnitellut. Projekti alkoi jääkaapista, jossa alkoi mielestäni näyttää turhan ankealta. En ruvennut sulattamaan tai pesemään perusteellisesti, mutta pyyhin hyllyt ja seinät puhtaiksi tahroista, ja pesin vihanneslaatikon. Sitten noukin sieltä pilaantuneet ruoat pois ja järjestin loput oikeille paikoilleen. Oli helpottavaa, että pilaantunutta ruokaa oli tällä kertaa aika vähän. Pari porkkanaa ja yksi sipuli olivat menneet huonoiksi. Jotain pientä kehitystä on siis tapahtunut, kun puolta kaapin sisällöstä ei enää tarvinnut heivata roskiin.

Jääkaapin jälkeen kuivakaapin hyllyt alkoivat näyttää sekaisilta, joten otin pari hyllyä päivässä käsittelyyn. Tyhjensin, imuroin muruset ja pyyhin tahrat. Sitten taas vanhentuneet pois ja loput järjestyksessä takaisin. Toistaiseksi olen joutunut heittämään pois vain vanhaksi menneet yrttiteepussit. Tiedän että kyllä niitä ehkä olisi vielä voinut juoda, vaikka parasta ennen olikin jo vuosia sitten. Mutta jos ei ole tullut juoduksi tähän mennessä, niin ei tule jatkossakaan, joten roskiin vain.

Kehitin siinä sivussa tällaisen systeemin:

IMG_0240IMG_0241IMG_0242Otetaan tarpeeton paperipussi, leikataan siitä reunaa sopivasti pois, täytetään syntynyt laatikko halutuilla asioilla. Tätä menetelmää olen käyttänyt ruokakaapissa jo pitkään pitämään tomaattipyreet ojennuksessa, mutta nyt askartelin näitä lisää. Tässä on teevarasto, joka ei toivonmukaan enää leviä pitkin hyllyä. Sitten tuosta ylimmän kuvan mustasta kassista leikkasin säilytyslaatikon sukilleni. Hyödynsin myös erään hassunmuotoisen laatikon, jossa oli joskus tullut joku lahja meille. Puolipyöreä ei ole kovin kätevä muoto, mutta sinnepä mahtuikin kaikki vitamiinit ym. pienet purkit. Nyt nekään eivät enää seilaa hyllyllä ympäriinsä, eikä laatikko vie tilaa komerossa. Win-Win!

Tämä on hauska juttu sikäli, että olin jo lähdössä Ikeaan ostamaan säilytyslaatikoita vaatteille ja muulle pikkutavaralle. Kunnes kekkasin, että paperipussit ovat tähän tarkoitukseen yhtä hyviä. Kaikista parhaimpia ovat itse asiassa sellaiset muoviset tai muovitetut kassit, joita saa mukaansa monista kaupoista. Siis ne sellaiset kassit, joissa on vieläpä tukevat naru- tai muovikahvat, ja joista aina miettii, kelpaavatko ne edes pahvin kierrätykseen. Tästä eteenpäin en kuitenkaan stressaa kierrätyksestä, vaan leikkelen ne kaikki uuteen käyttöön. Enkä tuhlaa rahojani Ikeaan. Tällaisen sisälaatikon askarteluun menee pari minuuttia, eikä siihen tarvitse muuta kuin kassin ja sakset. Onnistuu taatusti tumpelommaltakin tyypiltä.

Keittiössä on siis käynnissä kevyt kevätsiivous. Kevyeksi sen tekee etenkin se, että en ole viitsinyt ruveta jynssäämään tai puunaamaan kauhean tarkasti. Sellaista yleistä siistimistä vain, mikä kuitenkin parantaa viihtyvyyttä ja ruokien löydettävyyttä merkittävästi. Sekä tietenkin niiden pilaantuneiden poistamista. Muutama hylly on vielä jäljellä, siivoilen niitä vähitellen aina sopivissa väleissä. Tämäkin on yksi tapa siivota – kaikkea ei ole pakko tehdä kerralla.

Mitä mieltä olette kevätsiivouksesta? Onko se tarpeellinen ja tehdäänkö teillä?