Miksi joissakin kodeissa on aina tosi siistiä ja joissakin aina hirveä kaaos? Tai vaikka ei puhuttaisi ääripäistä, niin silti toisissa kodeissa on keskimäärin siistimpää kuin toisissa. Olen ehkä joskus kertonutkin eräästä kodista, jossa vieraillessa tuntui aina aivan epätodelliselta, sillä joka ainut tavara oli säntillisesti omalla paikallaan ja missään ei ollut pölyhiventäkään, ja vessapaperi oli soinnutettu kaakeleiden kuvioihin. Kuvittelin, että se johtui raivopäisestä jynssäämisestä ennen vieraiden saapumista, kunnes kerran tein todellisen yllätysvierailun, ja löysin kodin tismalleen samassa kunnossa, eikä omistaja ollut edes itse kotona. Silloin tajusin, että siellä näyttää aina samalta, vieraita tai ei.
Kodinhoito ei ole projekti. Jos haluaa ylläpitää jotain tiettyä siisteystasoa, se vaatii työtä joka päivä, eikä lopu koskaan. Olen itse puhunut päivittäisistä rutiineista, jotka teen joka päivä ajattelematta asiaa sen kummemmin. Viime aikoina olen ollut kiinnostunut tavoista – miten niitä syntyy, miten tapojaan voi muuttaa, miksi se on joskus helppoa ja joskus vaikeaa ja niin edelleen. Nuo rutiinit ovat juuri tuollaisia tapoja. Olen jossain vaiheessa totuttanut itseni tekemään jonkun asian jollain tavalla, ja sitten vain jatkanut samalla tavalla toimimista.
Tästä päästään kotien erilaisiin siisteystasoihin. Alan kallistua sille kannalle, että päivittäiset tavat tai rutiinit ovat se ratkaiseva tekijä, joka määrittelee missä kunnossa huusholli on, jos ovelle pölähtää yllätysvieraita. Mitä enemmän yksittäisiä rutiineja on, sen siistimpänä koti pysyy. Mutta määrä ei yksin ratkaise, vaan sisällölläkin on merkitystä.
Omasta pyykkirutiinista olen puhunut monta kertaa. Pesen koneellisen pyykkiä lähes joka päivä. Jos joku päivä pyykki jää pesemättä, seuraavan päivänä koneellisia on kaksi. Olen valinnut niin, että pyykkikori ei ole järin suuri. Niinpä esim. lakanat on käytännössä pestävä parin päivän sisällä siitä kun ne vaihdetaan. Toisaalta meillä kyllä tuleekin pyykkiä aika paljon joka päivä. Kun 1-vuotias syö itse puuroa, koko lapsi pitäis verhoilla suojakankaaseen, jos haluaisi että yöpuku on käytössä vielä ruokailun jälkeenkin. Mutta on helpompaa vain heittää puuroiset vaatteet pyykkiin. Tämä rutiini pitää pyykin määrän kurissa.
Tiskikone pyörähtää käyntiin joka ilta, tästähän olen hehkutellut myös useampaan otteeseen. Tämän ansiosta keittiön kaaos on todella hyvin hallinnassa aiempaan verrattuna. Minulla on myös tapana viimeiseksi illalla tai ensimmäisenä aamulla siistiä keittiö ja ruokapöytä päällisin puolin niin, että siirrän tasoilta pois kaikki tavarat, jotka ilmiselvästi eivät kuulu sinne. Samalla tiskaan pannut ja padat, joita ei voi laittaa tiskikoneeseen.
Petaan sängyt joka aamu. Rutiiniin kuuluu, että ensin peitto käännetään auki, jotta sänky tuulettuu, ja vähän ajan päästä ne pedataan. Pikku juttu, joka lisää siisteysvaikutelmaa todella paljon. Yritän pitää eteisen kriittisen piironginpäällisen järjestyksessä. Käytännössä se tarkoittaa, että noukin sille eksynyttä tavaraa omille paikoilleen monta kertaa päivässä. Muutenkin minulla on tapana tuoda tullessani ja viedä mennessäni, yritän sillä lailla tasaiseen tahtiin pitää järjestystä yllä.
Rutiini, jota en ole saanut toimimaan, on sellainen viiden minuutin pikasiivous, jota monet hehkuttavat. Siis että esimerkiksi illan päätteeksi napsitaan viiden minuutin ajan kaikki tavarat paikoilleen, jotta aamulla olisi siistiä. Joskus tein tätä aamuisin, mutta nyt kun aamulla on pimää, ei sekään onnistu. Viisi minuuttia on lyhyt aika, luulisi siihen olevan mahdollisuus joka ilta, mutta en vain inspiroidu siivoamisesta ennen nukkumaanmenoa. Haluaisin myös jonkun kylpyhuoneiden siistimisrutiinin, jolla kylppärit pysyisivät kivan näköisinä päivästä toiseen. Ostin sellaisia kosteita putsausliinoja, joilla voi pyyhkiä emalipinnat helposti, ja ne ovat osoittautuneet oikein käteviksi. Nyt kun vielä saisi niiden käyttöön jonkun rutiinin.
Näissä rutiineissa taiteilee aina sen kanssa, mikä on tarpeeksi muttei liikaa. Haluan että meillä on miellyttävän siistiä, mutta en halua käyttää siisteyden ylläpitämiseen loputtomasti aikaa. Millaisia rutiineja teillä on kehitetty kaaoksen hallintaan?
Meillä on myös pieni pyykkikori ja pesukone pyörii ehkä joka toinen päivä (lakananvaihtopäivänä sitten monta kertaa). Astianpesukone pyörii about joka toinen päivä, juurikin iltaisin (paitsi vkl joskus päivällä).
Aamulla meillä ei järjestellä, eikä pedata sänkyjä (saavat tuulettua koko päivän). Aamun ainoat järjestelytoimenpiteet ovat aamupala-astioiden siirtäminen altaaseen (tai ap-koneeseen) ja roskien vienti (käytössä pienet roskapussit, joten lähes joka aamu on vietävänä ainakin biojäte).
Kotiin tultua eka järjestelyhomma on lapsen ulkovaatteet (kuivumaan tai pesuun jos kurassa, meillä kaupunkikodissa ei ole paljon tilaa likaisten vaatteiden kuivattelulle, joten mieluummin pesen kuraisen vaatteen ja kuivattelen puhtaana. Ruokailun jäljet mies korjaa heti ruokailun jälkeen, minä keräilen ympäri asuntoa vaatteet ja laitan pesukoneen päälle jos tarvitaan. Sängyt saavat olla petaamatta edelleen, ellei tiedossa ole että tulisi vieraita. Lapsi räjäyttää lelut ympäriinsä. Illan lähestyessä alkaa projekti järjestely – eli lelut ja muut paikoilleen kuulumattomat tavara siirretään paikoilleen, päivän lehti paperiroskikseen. Olohuoneessa järjestetään jämptisti, lapsen huoneessa jaksamistason mukaisesti (minimi on että lattioilla ei ole rojua johon kompastuu). Tähän illan järjestelyyn ei montaa minuuttia mene, mutta vaikutus voi olla tosi suuri. Sinällään kun ollaan päivä työssä / päiväkodissa, niin arkena järjestelyä on aika vähän (pl. lapsen lelut), viikonloppuna järjestelytyötä on paljon enemmän.
Kodissa on tiettyjä kohtia joihin järjestely harvoin yltää….edes siivouspäivinä (joka toinen viikko). Esim. keittiössä on taso, johon kertyy rojua ja pahimmillaan se saattaa olla kuukaudenkin ilman järjestelyä / pölyjen pyyhintää. Samoin aikuisten makuuhuoneessa löytyy pari kohtaa johon kertyy esim. työpapereita. Mutta noin muuten meillä on varsin hyvin tavarat paikoillaan, esim. ajatus että puhtaat pyykit kertyisi pinoksi jonnekin on mahdoton, kun meillä pyykit laskostellaan suoraan narulta ja viedään kaappeihin.
Teillä on selvästi juuri teille hyvin sopivat rutiinit. Sehän niissä onkin hauskaa, että jokainen kehittelee itselleen parhaiten sopivat tavat, jotka toimivat. Tuo puhtaiden pyykkien käsittely on muuten sellainen rutiini, joka minullakin on. Kuivat vaatteet menevät suoraan kaappiin, paitsi silitettävät menevät omaan koriinsa. En koskaan siirrä puhtaita pyykkejä narulta muualle kuin kaappiin.
Tuttuja rutiineja 🙂 Tiskikonerutiinia aloin käyttää kun kirjoitit siitä ekan kerran ja jo vain sillä tulee ihan hirmuinen vaikutus kodin siisteyteen! Tosin viimeaikoina mä olen muuttanut rutinia silleen, että kone laitetaan käyntiin päivällisen jälkeen ja tyhjennetään vielä saman illan aikana, jotta heti aamulla saadaan aamupala-astiat koneeseen ilman tyhjentelyä välissä.
Lueskelin jenkkiläistä Flylady sivustoa ja siellä oli lanseerattu sellainen Hotspot-käsite, joka siis tarkoittaa sitä paikkaa mihin aina kertyy tavaraa joka ei siihen kuulu, meillä makkarin lipaston päällinen. Nyt koitan sellasta rutiinia ottaa käyttöön, et sen hotspotin kävis päivittäin läpi, järjestäis siinä olevat tavarat omille paikoilleen.
Kylppärin siivousta helpottamaan laitoin kaikki kph-siivoustarvikkeet koriin peilikaapin päälle, jos helpottaisi sitä ryhtymisen vaikeutta kun on kaikki tarvittava heti kädenulottuvilla. Mä ostin kans just noita kosteita siivousliinoja, mua ällöttää pestä pyttyä rätillä ja heittää se likainen rätti pyykkikoriin muun pyykin sekaan, vaikka menehän se sieltä koneeseen, mutta silti. Koitan pestä pytyn ja lavuaarin päivittäin, vilkkaasti liikkuva 10kk vauva ehtii niin nopeaan ihan joka paikkaan, että on tullut vähän motivaatiota pitää noin paikat kunnossa. Jostain kumman syystä se pytty aina vaan kiinnostaa, ja aina joku kuitenkin unohtaa kylppärin oven raolleen.
Kyllä muuten huomaa, miten tärkeitä noi päivittäiset rutiinit on. Nyt kun ollaan kirjaimellisesti koko perhe kipeenä, kukaan ei oo jaksanut illalla tyhjentää tiskikonetta, astiat pinoutuu pöydälle, aamupalalla syötiin hedelmiä ja kuoret on vieläkin läjässä tiskipöydällä, puurokattila tiskaamatta jne… No tänään onkin pizzapäivä, ei tartte keittiössä pajoa jaksaa häärätä, odottakoon sotkut iltaa jos olis vähän parempi fiilis.
Hotspot onkin hyvä termi, voisiko sen kääntää suomeksi ”kriittinen alue”? Niiden puhtaana pitäminen on olennaista, koska jostain kumman syystä esimerkiksi meillä läheskään kaikki tasot eivät vedä sälää puoleensa, vain nuo tietyt kulkureittien varrella olevat.
Mä olen huomannut omassa kodissa toimivimmaksi rutiiniksi sen, ettei sotke. 😀 Se edellyttää sitä, että jos astiat tai tavarat kulkeutuvat pois omilta paikoiltaan, ne kulkeutuvat myös (lähes) samantien takaisin omille paikoilleen. Tämän edellytys on tietysti se, että kaikilla tavaroilla on oma paikkansa, joka edellyttää sitä, että on säilytystilaa, ei liikaa tavaraa ja jonkinlainen organisointi kodissa. Tämä metodi on toimivin silloin, kun kodissa asuu vain aikuisia kaksijalkaisia.
Viikottainen perussiivous on paljon helpompi hoitaa, kun ei ensin tarvitse raivata lattiaa tai tasoja näkyviin. Samoin ei ole katastrofi, jos ei ehdikään siivota, kun koti ei ilman siivoustakaan ole hyrskyn myrskyn. Eniten ongelmia meillä on tavaroista, joilla ei ole omaa paikkaa, vaan jotka seilaavat tasolta toiselle ja päätyvät lopulta johonkin ryjälaatikkoon. Samoin huoneet, joissa on liikaa tavaraa säilytystilaan nähden ovat ongelmallisia…
Allekirjoitan täydestä sydämestä sen, että sotkemattomuus toimii silloin kun kaikki asukkaat ovat tietoisesti sitoutuneet olemaan sotkematta. Yksikin henkilö, joka on säännöstä piittaamaton, saa sotkun aikaiseksi. Mutta eikö koskaan tule sellaista fiilistä, että tekisi mieluummin jotain muuta kuin laittaisi tavarat paikalleen? Esimerkiksi kun on laittanut ruokaa, niin keittiöön jää aina likaisia astioita ym. jaksatko aina pestä ja laittaa ne samantien kaikki paikoilleen? Minä en aina jaksa, vaan menen mieluummin tekemään jotain hauskempaa.
En tosiaan aina jaksa, mutta usein yritän toimia niin, että sillä aikaa, kun ruoka kypsyy, niin laitan ruoanvalmistusastiat koneeseen tai tiskaan ne. Tosin pitää myös hyväksyä, että mies ei toimi samoin, vaan hänen ruoanlaittovuoronsa päätteeksi keittiön tasot ovat täynnä likaisia astioita…
Anne, just niin, tavaroille omat paikat jonne ne palautetaan.
Tuohon liittyy se, että saa esiin ”pintoja”. Pedattu peti on pinta. Romuttomat pöydät ja lattiat on ”pintoja”. Semmoista tasaista tilaa, silmäkin tykkää.
Totta tosiaan, pinta on muutakin kuin pöydän pinta! En ole ajatellut sänkyä pintana, mutta onhan se.
Minä uskon teoriaan, että kaaos luo ympärilleen kaaosta. Hot spot pikasiivous toimii meillä yhä, vaikka yhden projektin johdosta aikaa ei blogille tai tavaran vähentämiselle tai sinun koti kuntoon projektille ole ollutkaan. Mielenkiintoista lukea samojen asioiden tulevan muillekin eteen tavaran vähentämisen myötä.
Porttiteoria toimii myös kodin siisteydessä 🙂
Meillä on aina kaaos. 3/4 pehettä ei haittaa lainkaan, että tavaraa on ympäriinsä (olen huomannut, että myös mieheni lapsuudenkodissa on näin, ruuvimeisseli ja 7 tyhjää dödöpulloa voivat ihan hyvin lojua kylppärintasolla 3 kuukautta). Tänä vuonna olen vähentänyt tavaraa huimasti ja se on auttanut aika paljon. Vessaojen tasot eivät ole koskaan sekaisin, sillä siellä on vain kaikkein tarpeellisimmat ja niitäkin jokaista vain yksi kpl. Vaatekomero pysyy myös siistimpänä kun vaatteita on vähennetty, sekä kodinhoitohuone. Olkkari on aina kaaoksen vallassa, kun lapset kuskaavat sinne tavararoitaan. Ja keittiö, siellä on selvästi vielä tavaroiden säilyttämisen suhteen jokin vinossa, pitäisi ryhtyä hommiin sen kanssa. Ärsyttää välillä sotku, toisaalta en myöskään halua koko ajan olla keräämässä tavaroita (jotka seuraavan päivänä ovat taas esillä) taikka kinata muille keräämisestä. Siinä mielessä tavaran vähnetäminen on hyvä ”laiskan naisen tapa”. Kun on vähemmän tavaraa niin on myös vähemmän sotkua.
Danan perusperiaate on, että ”just de-clutter”. Siis että pahassa paikassa ainoastaan poistetaan selkeät roinat. Yleensä sillä lailla tulee jo paljon siistimpää. Mitä vähemmän tavaraa, sitä vähemmän voi mennä sotkuun. Huomaan, että esimerkiksi lasten lelumäärän vähentäminen vaikuttaisi erittäin positiivisesti lastenhuoneen (ja muidenkin) sotkuun, kun ei vain olisi sitä leviteltävää niin paljon.
Meillä on vähennetty nyt vuoden päivät tavaraa ja se näkyy nyt hyvän mielen ja lompakon (myydystä tavarasta saatiin meille reissukassa) lisäksi huushollin siisteydessä. Siivous oli ennen yhtä raivausta ja stressiä siitä, mihin tavarat saisi laitettua tasoilta. Nyt pinnat voi vain pyyhkiä. Meillä tiskikone ja pyykkikone laitetaan yöksi päälle, vaikka meillä ei olekaan kaksitariffisähköä. Ihan käytännön syistä. Aamulla mies tyhjentää tiskarin ja minä pyykkikoneen ( jonka usein täytän uudestaan). Kaksikerroksisessa talossa vie mennessäs ja tuo tullessas toimii myös. Avainasemassa on kuitenkin tavaroiden/vaatteiden yms.. vähennys.
Vuodessa ehtii karsia aikamoisen määrän, jos tekee töitä tasaiseen tahtiin. Onneksi olkoon reissukassasta! Siinä konkretisoituu kivasti, mitä on saanut aikaan. Minäkin pesisin pyykkiä yöllä käytännön syistä, mutta kerrostalossa ei kehtaa.
Silloin kun mulla oli kamalasti liikaa tavaraa ja isolle osalle tavaroista ei ollut omia paikkojaan, kotini oli jatkuvassa kaaostilassa. Vaikka siivosin, se ei oikein näkynyt kunnolla, sillä tavaraa oli vain ihan liikaa.
Huomasin, että tavaramäärä vaikuttaa tosi paljon siihen siisteyskokemukseen. Vähätavaraisemmat kodit näyttävät monesti helpommin siistimmiltä kuin runsastavaraiset huolimatta siitä, onko omat romut vähän sikin sokin ympäriinsä vai ei.
Nykyään mulla on pienempi koti ja huomattavasti vähemmän tavaraa, niin on helpompi ylläpitää sellaista kivaa perussiisteyttä. Ei se ihan jatkuvasti onnistu, mutta paljon paremmin kuin aikaisemmin. Kehtaan siis melkolailla milloin vain päästää kotiini ihmisiä ja oman kodin siisteystasosta ei synny ahdistusta tai oloa, että asuisin läävässä. Kavereilla kylässä käydessä on kiva huomata, että oma kotoni pärjää siisteysvertailussa tosi hyvin ja vaikka meillä ei ole mitään sisustuslehtisiistiä, niin kaikki on jees.
Huomaan muuten nyt omalla aikuisiälläni sen, että lapsuudenkodin vaikutteet määräävät hyvin pitkälti sen, miten siivoaa omaa kotiaan sitten aikuisena.
Meillä kotona ei ollut mitään päivittäisiä siivousrutiineja tai myöskään säännöllistä viikkosiivouspäivää. Meillä siivottiin tarpeen mukaan tai viimeistään silloin, kun äidillä paloi käämit seitsenhenkisen perheemme ympärillä lojuviin tavaroihin. 😀 Kotimme oli siis aika boheemi.
On ollut aika rankka tie päästä tähän nykypisteeseen, jossa en todellakaan vielä ole mikään siivousihme, mutta siivoilen kuitenkin hieman päivittäin jotain kohtaa kodissani ja noin kerran viikkoon sitten paremmin.
Muuten homma pysyy ihan asiallisena, mutta tiskit ovat pahin kompastuskiveni näin astianpesukoneettomana. Tiskirutiinin kun saisin vielä kehitettyä, niin olisin onnellinen.
Ehkä eniten iloinen olen kuitenkin siitä, että oman muutokseni myötä saan luultavasti opetettua tyttärelleni vähän viksummat siisteysrutiinit kuin mitä itse sain omasta lapsuudenkodistani mukaan. On kuitenkin niin paljon helpompaa siivoilla aina vähän päivittäin kuin puskea kerran viikkoon tai puoleentoista sellainen valtava urakka.
Toi on totta, siisteyden ylläpitäminen ei ole projekti vaan rutiini. Helpointa on, kun uhraa sille joka päivä muutaman minuutin. Sitten ei ole tarvetta sellaiselle hirveällä urakalle, kun valtavaa kaaosta ei ole päässyt syntymään.
Mielenkiintoinen näkökulma tuo lapsuudenkodin vaikutus. Kieltämättä sieltä varmaan tulee jokin sellainen yleiskäsitys siitä, miten siivotaan. Lapsuudessa viikkoraha oli sidottu oman huoneen siivoamiseen, joten se tuli tehtyä joka viikko.
Olen tosiaan huomannut sen lapsuudenkodin vahvan vaikutuksen henkilöiden siivoustavoissa ja siinä, mikä siisteystaso on kenenkin mielestä riittävä.
Olen itse kasvanut monihenkisessä, siivousta projektiluontoisesti tekevässä kodissa ja siitä tavasta on ollut tosi vaikea päästää irti. Opin kyllä siivoustekniikat kotona ja osaan siivota hyvin sekä tehokkaasti, mutta juuri se rutiininomainen siivoaminen on haaste opetella.
Huomaan toimivani muutenkin siivoamiseen suhtautumisessa kuin oma äitini siinä, että kaaosta kestää helposti, kun on vain omalla porukalla kotona, mutta jos tuleekin vieraita, ahdistaa hirveästi se sama tila, mikä hetkeä aiemmin oli ihan kotoisa.
Näitä esimerkkejä näen jatkuvasti ympärilläni. Jos kotona on ollut vaikka tiskivuorot ja sen tekoon on sisältynyt aina vaikka hellan- ja kaakeleiden pesu, kuivauskaapin tyhjäys, tavaroiden paikoilleenlaitto, murujen pyyhkiminen jne, niin todennäköistä on, että henkilö tekee samoin myös omassa kodissaan sitten vanhempana, koska ”se kuuluu tehdä niin ja näin olen aina tehnyt”.
Toisissa kodeissa tiskirutiiniin riittää se, että puhtaat laitetaan paikalleen ja likaiset pestään, mutta hellaan, kaakeleihin, ruokapöytään tai muuhun ei automaattisesti kosketa. Ja monesti nämä henkilöt toimivat samoin sitten aikuisinakin.
Tottakai myös luonne-erot ihmisissä vaikuttavat. Tunnen erään henkilön, jonka äiti on pikkutarkka siisteysintoilija (jos näin suoraan sen ilmaisen) ja siivoaminen sujuu häneltä helposti.Tämä tuntemani henkilö sen sijaan on paljon suurpiirteisempi ja mukavuudenhaluisempi luonteeltaan ja hänellä asiat jäävät helposti lojumaan. Äitinsä kodissa asuessaan hän siivosi ahkerasti (kun oli pakko) ja nyt omassa kodissaan ei niin suurella pieteetillä, kun mukavuudenhalu monesti vie voiton. Mutta siisteyskäsitykset ovat sen sijaan äidiltä saatuja ja kodissa pitäisi olla aina tietynlaista, että siellä on mukavaa.
Ystäväni siivoaa omalla rutiinillaan kyllä (ei äitinsä opettamalla jatkuvalla puunaamisella), mutta potee jatkuvaa huonoa omatuntoa ja kurjaa mieltä siitä, että oma koti ei yllä ns. riittävälle tasolle.
Minusta on tosi jännää se, miten paljon saamme lapsuudenkodeistamme asioita mukaamme omaan aikuisuuteemme. Suurinta osaa ei tule yleensä edes ajateltua tai huomattua, kun ne ovat niin juurtuneita juttuja. Asenteet, tavat, makutottumukset, perustaidot ja -tekniikat kodinhoidossa, elämänkatsomus, murre, lastenkasvatuskäsitykset, suhtautuminen rahaan. Ihan kaikki.
Toki ne voivat muuttuakin, mutta se vaatii aina tietoista toimintaa ja on siksi rankkaa.
Nyt menin ehkä vähän aiheesta jo ohi, mutta nämä on minusta tosi mielenkiintoisia juttuja pohtia. 🙂
Kyllä, tässä olisi kiinnostava kirjoitusaihe myös. Olisikin mielenkiintoista haastatella ihmisiä ja selvittää, miten paljon lapsuudenkodin tavat vaikuttavat nykyhetkeen ja kuinka samalla tavalla asiat tehdään. Meillä oli lapsena aina mielestäni varsin siistiä. Ei sellaista superkiiltävää, mutta tavarat yleisesti ottaen järjestyksessä. Omat huoneet piti siivota, omat pyykit pestä ja siinä samalla tuli opeteltua siivoustekniikoitakin. Tosin todellinen siivouskurssi tuli vasta siinä vaiheessa kun muutti yksin asumaan, ja oli pakko ruveta hoitamaan kaikki ihan itse.
Minusta siivoaminen on tylsää ja arkinen järjestely myös (eri asia kuin se että sommittelee jotain sukkia kauniisti värijärjestykseen tms, joka on hauskaa). Nyt kun olen päässyt siihen tilanteeseen, että omat tavarat alkavat olla kohtuumäärissä eivätkä kovin helposti kinostu sotkuksi, niin pinnoilla on sitten lapsen leluja, askarteluroippeita ja legoja… jokailtainen paikalleenpanorumba on välttämätön, onneksi lapsi on oppinut ainakin sen, että jos sanoo ”nämä pitää sitten siivota leikin jälkeen” niin vanhemmat ovat tyytyväisiä 😀
Niin ja oleellista edes jonkinlaisen siisteyden ylläpitämiseksi on, että tavaroiden oikea paikka on kätevästi juuri siinä, missä ne muutenkin laskee kädestään. Mulla on esim. yöpuvun säilytyspaikka eteisessä vaatetangon vieressä, somassa korissa. Kun myöntää oman laiskuutensa ja järjestelee asiat sen mukaan, on jo pitkällä!
Tämä on juuri näin! Mitä pidempi matka, sitä todennäköisempää on, että sinne asti ei jaksa kurottaa… Ihminen menee aina pienimmän vaivan logiikalla.
”Millaisia rutiineja teillä on kehitetty kaaoksen hallintaan?”
Nyt kun voi taas osallistua huushollin pyörittämiseen (sairasloma ohi), niin yritän uutta rutiinia: keittiön pinnat puhtaaksi ennen kotoa poistumista.
Vanhoja rutiineja on:
– keittiön pinnat puhtaiksi ennen Vaimon kotiin tuloa
– jokainen vapaapäiväputki alkaa pyykkituvalla
Fly Lady lähtee siitä, että olennaista on pitää tiskipöytä puhtaana. Siinä on se hyvä puoli, että se on tosi rajattu alue. Lisäksi oikeasti se on helppo puhdistaa, koska harvoin tiskipöydälle eksyy tavaraa, jolla ei todella olisi omaa paikkaa jossain muualla. Ainakin meillä siinä on yleensä vain tiskikoneeseen, jääkaappiin tai roskiin meneviä asioita, sekä joskus käsintiskausta odottavia. Ei siis tarvitse hirveästi miettiä, tehdä vaan.