Aihearkisto: Tavaroiden raivaaminen

Liikaa vaatteita vai liikaa vuodenaikoja?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Meillä vihdoin on uudet kaapit, ja ne ovat ihanat! Valkoiset, keveät (ainakin siihen vanhaan verrattuna) ja toimivat. Meillä on myös ilmeisesti edelleen liikaa vaatteita.

Vanhasta kaapinrohjosta pääsin lopulta eroon, vaikka silloin kun toinenkin ottaja teki oharit, alkoi kaatis todella houkutella. Onneksi kolmas halukas oli liikkeellä tositarkoituksella ja tuli sovitusti paikalle. Oli lopulta mukavaa lahjoittaa kaappi ihmiselle, joka oli aidosti ilahtunut saadessaan sen ilmaiseksi.

Kolmen kaapin väliaikaisen säilytysongelman ratkaisimme niin, että vanha kaappi purettiin osiin ja osat siirrettiin rappukäytävään pariksi päiväksi, jolloin uusien kaappien osat mahtuivat makuuhuoneeseen. Kaikki vaatteet pakattiin matkalaukkuihin ja pahvilaatikoihin odottamaan uusien kokoamista. Epäjärjestystä on ollut siedettävänä monta päivää, sillä vasta eilen pääsimme siirtämään vaatteita takaisin. Omat vaatteet ovat vielä osittain laatikoissa, tämän päivän urakkana on latoa ne uuteen kaappiin.

Vaikka tilaa mitoitettiin reilusti, silti olen jälleen kerran ihmetellyt, miten meillä voi olla niin paljon vaatteita! Itse karsin tasaiseen tahtiin ja viime syksynä kerralla reilummin. Puoliso invetoi harvemmin, ja tässä yhteydessä hän löysi noin jätesäkillisen poistettavia vaatteita. Silti ylimääräistä tilaa ei tunnu jäävän.

Yksi syy ”vaatevuoreen” on kausivaatteet, jotka tässä yhteydessä on tarkoitus pakata laatikkoihin ja nostaa kaappien päälle odottamaan. (Pitäisi vain hommata ne laatikot…) Tämä unohtuu itseltäni aina silloin, kun ihastelen P333-ihmisten väljiä vaaterekkejä. Onhan heilläkin enemmän vaatteita oikeasti, mutta niitä vain säilytetään jossain näkymättömissä. Eikä kyse ole vain villapaidoista ja hellemekoista. Minulla on myös juhlavaatteita ja -kenkiä, jotka myös tarvitsevat oman tilansa. Samoin löytyy hääpukua ja promootiomekkoa, joista en aio luopua, enkä myöskään halua sijoittaa niitä vintille epämääräisiin olosuhteisiin. Näin ollen täytyy vain sovitella kaikki paikoilleen.

Säilytysratkaisujen uusiminen aiheuttaa joka tapauksessa ketjureaktion moneen suuntaan. Yhdestä päästä karsitaan vaatteita pois ja ne täytyy puolestaan joko kuskata kierrätykseen tai myydä. Vanhat kaapit on roudattava jonnekin. Toisaalla täytyy järjestää hyllyjä uudella tavalla jotta kokonaisuus toimisi, ja muutama uusi koukkukin on tarkoitus seinään ruuvata. Lisäksi on vielä ostettava uutta  – tässä tapauksessa niitä siistejä laatikoita kausivaatteita varten. En osannut varautua projektin monivaiheisuuteen etukäteen. Naivisti ajattelin että vanha pois ja uusi tilalle ja sillä selvä… ei se näköjään ihan niin mene. Vaan tässä vaiheessa en enää valita, sillä kunhan kaikesta on selvitty, lopputulos hipoo optimaalista.

Tavarapaaston tulokset

Julkaistu , kirjoittanut
6
On aika tehdä yhteenveto siitä, kuinka paljon raivasin tavaroita pois laskiaisen ja pääsiäisen välillä. Tässä koko lista:
  1. Hammastahna (kuivunut käyttökelvottomaksi, vaikka korkki on ollut kiinni, roskiin)
  2. Pieneksi jääneitä lastenvaatteita (myyntiin kirppikselle)
  3. Ruokalappu (loppuun käytetty, energiajätteeseen)
  4. Kaksi vanhaa julistetta (paperikeräykseen)
  5. Leikkuulauta (puuta, käyristynyt pilalle, energiajätteeseen)
  6. Tarpeettomaksi käynyt elektroninen mötikkä (palautettu liikkeeseen)
  7. Neule (palautettu alkuperäiselle omistajalleen)
  8. Neljä DVD-elokuvaa (annettu eteenpäin)
  9. Astiakaapin lisähylly (annettu eteepäin)
  10. Lelukoppa (rikkoutui eikä korjaaminen onnistunut, energiajätteeseen)
  11. Kaksi istuinalustaa parvekkeelta (menivät pilalle talvella, energiajätteeseen)
  12. Japanilainen keittokirja (annettu pois)
  13. Toinen vanha keittokirja (annettu pois)
  14. Noin parikymmentä muovista kukkaruukkua (annettu eteenpäin)
  15. Aikakauslehtiä (paperikeräykseen)
  16. Kuivunut kenkälankki (roskiin)
  17. Pilaantunut deodorantti (roskiin)
  18. 3 sarjakuvakirjaa (annettu eteenpäin)
  19. Läjä toimimattomia kyniä (roskiin)
  20. Vanha kannettava (ongelmajätekeräykseen)
  21. 2 rautapataa (metallikeräykseen)
  22. Talvikengät (rikki, roskiin)
  23. Säilytyskori (huonokuntoinen, roskiin)
  24. Muoviastioita (rikki, energiajätteeseen)
  25. Kymmenittäin vanhoja vaatteita (kierrätykseen, pari kpl mökille varavaatteeksi)
  26. Useita kuihtuneita parveke- ym. kasveja (biojätteeseen)

On silmiinpistävää, miten paljon listalla on rikkinäisiä tavaroita. Tunnistan tämän kyllä: en meinaa raatsia heittää pois ”vähän” rikkinäistä tavaraa. Ajattelen että voihan sitä vielä käyttää. Todellisuudessa en kuitenkaan käytä, säilyttelen vain. Nämä tarpeettomat tavarat jäävät keräämäään pölyä ja pyörimään kaappiin. Oli vapauttavaa laittaa niitä roskiin, etenkin kuin vain murto-osa oli sekajätettä.

Näiden lisäksi käytin loppuun runsaasti vajaita kosmetiikkapakkauksia ja kosmetiikan näytepakkauksia. Alkuperäisestä jämäprojektista jäljellä on enää aurinkorasvoja ja hiustuotteita. Kaikki muu on käytetty loppuun. Näytepakkauksia taitaa olla jäljellä enää pari kappaletta.

Lisäksi on mainittava, että jos ei yllätyksiä ilmaannu, vanhat vaatekaapit viedään huomenna pois – uuteen kotiin! Onnistuin siis kierrättämään ne, mutta en juhli ennen kuin pakettiauton perävalot näkyvät. Kokonaisuudessaan meiltä poistui paaston aikana kymmenittäin esineitä, jos yksittäiset tavarat lasketaan erikseen. Kun heti ensimmäisen viikon aikana virittäytyi raivausmielentilaan, alkoi äkkiä huomata kaikenlaista turhaa ympärillään. Eikä tämä tähän lopu! Seuraavaksi käyn kirjahyllyn kimppuun.

Paaston päätös

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Seitsemän viikon paastorupeama on nyt päättynyt, ja on aika tehdä yhteenvetoa siitä, miten eri teemat onnistuivat. Jokaisella viikolla oli oma teema: tavaroiden raivaaminen, säästäväisyys, roskapaasto, ekoviikko, kasvisruoka, laiskuusviikko ja nettipaasto. Osa onnistui paremmin, osa huonommin.

Parhaiten meni kasvisruokaviikko, se onnistui suorastaan yli odotusten. En lipsunut kertaakaan, ruoka oli hyvää, ja opin tekemään uusia arkiruokia. Myös roskapaasto ja tavaroiden karsiminen onnistuivat ihan hyvin. Kumpikaan ei varsinaisen teemaviikon aikana mennyt ihan putkeen, mutta koska jatkoin kumpaakin kokeilua myös seuraavien viikkojen ajan, sain aikaan oikeita muutoksia. Kodissa alettiin kerätä metallijätettä systemaattisesti ja lopulta onnistuin välttämään muovikassejakin. Tavaroita raivastin kymmenittäin, julkaisen täyden listan omassa postauksessaan.

Muut viikot eivät olleet samanlaisia menestyksiä. Säästäväisyysviikolla kiinnitin huomiota rahankäyttöön, mutta mitään erityisiä tilaisuuksia säästämiseen ei tullut. Ekoviikon suurin oivallus oli, että taloyhtiön hallituksessa vaikutan paljon enemmän kun sammuttelemalla valoja kotoa, vaikka ainahan sitäkin voi tehdä. Laiskuusviikolla sain aika paljon lopulta aikaiseksi, vaikka sairausloma hankaloittikin alkuperäisiä suunnitelmita.

Nettipaasto ei lopulta onnistunut kovin hyvin. Olen näköjään todella kiinni netissä, ja etenkin tietyissä uutissivuissa ja blogeissa. Alunperin haaveilin siitä, että todella olisin rajoittanut päivittäisen nettiajan noin puoleen tuntiin, mutta eipä siitä tullut juuri mitään. Jälleen kävi niin, että harhauduin surffailemaan kun en kiinnittänyt asiaan huomiota, ja sitten kun tajusin mitä olen tekemässä, oli vaikea lopettaa. Parhaiten pidin kiinni siitä, etten selannut nettiä enää nukkumaanmentyä, ja pidin tauon iltapäivälehtien sivuista. Kiinnitin myös huomiota erityisesti siihen, etten räplännyt puhelinta silloin kun muita ihmisiä oli läsnä. Se oli oikeastaan tarkoituskin, sillä itseänikin ärsyttää, jos keskustelukumppani ei ole läsnä vaan netissä. Voi olla, että viimeisellä viikolla puhtikin vähän hiipui, enkä jaksanut enää oikein tsempata.

Yhteenvetona paasto oli kuitenkin hyödyllinen harjoitus. Viikkojen aikana tuli tosi monta havaintoa siitä, että tietoisuus omasta tekemisestä ja olemisesta on aivan olennaista, jos haluaa ruveta tekemään asioita toisin. Suurin osa elämästä tuntuu menevän täysin automaattiohjauksella ilman ajatuksen häivääkään, mutta läsnäolo hetkessä auttaa tekemään fiksumpia valintoja. Läsnäolo vain ei ole aina helppoa, sillä se vaatii keskittymistä. Viikko on liian lyhyt aika omaksua uutta, mutta kolmessa viikossa alkaa jo tapahtua. Parhaiten onnistuikin ne kokeilut, joita oli helppo jatkaa teemaviikon päätyttyä. Paasto ei siis missään nimessä mennyt hukkaan!

Tavaroiden karsiminen jatkuu kuten ennenkin. Muovipusseista pyrin jatkossakin eroon entistä tietoisemmin. Arkiruoka muuttui kasvisviikon seurauksena kasvispainotteisemmaksi, kun uudet ruokalajit jäivät listalle itsestään. Netistä en pysty luopumaan, mutta haluan edelleen haastaa itseäni sen käytön suhteen järkevämmäksi.

Palautus 20 vuoden taakse

Julkaistu , kirjoittanut
8

Joskus tavaroita ei voi myydä, kierrättää saati heittää roskiin, vaan ne pitää palauttaa takaisin menneisyyteen. Joskus teini-ikäisenä seurustelin pojan kanssa, jonka äiti antoi minulle paljon lahjoja. Yksi niistä oli villapaita, jonka hän oli itse saanut alle parikymppisenä omalta äidiltään tai mummoltaan – en enää pysty muistamaan keneltä. Neule oli paksua villaa, siinä oli monimutkainen kirjoneulekuvio ja se oli mielestäni silloin kauan sitten hyvin hieno. Arvostin myös sitä, että sain lahjan jolla oli antajalleen paljon tunnearvoa.

Teinisuhteet eivät tunnetusti ole kovin pitkäikäisiä, ja kun erottiin neule jäi minulle. Olisi pitänyt palauttaa se jo silloin, mutta en varmaan muistanut tuolloin koko asiaa. Niinpä tuo hieno villapaita on uskollisesti kulkenut mukanani vuosikaudet, muutosta ja asunnosta toiseen. Kertaakaan sitä ei ole pidetty, mutta en ole voinut heittää sitä poiskaan. Lähinnä siksi, että en kokenut olevani villapaidan ”oikea” omistaja, ja koska tiesin sen tunnearvon, joka sillä alkuperäiselle omistajalleen oli ollut. Yhteydet exään ja hänen perheeseensä katosivat nopeasti täysin, enkä myöhemmin tiennyt mihin paidan olisi edes voinut palauttaa.

Siitä lähtien, kun tavaroiden karsiminen muuttui tietoiseksi projektiksi, paita on kummitellut mielessäni. Lopulta vähän yllättäen sain selville tuon taannoisen anoppikokelaan osoitteen. Nyt sain vihdoin postitettua villapaidan takaisin oikealle omistajalleen. Pistin mukaan lyhyen kirjeen, jossa selitin miksi lähetän paidan takaisin. Toivon, ettei paketin saaja pahastu tai loukkaannu, vaan ymmärtää miksi näin teen. Mielestäni tuollaiset perintöaarteet eivät kuulu vieraille. Ehkä lahjan antajalla on jo lapsenlapsia tai muita läheisiä, joille paita kuuluu paljon enemmän kuin minulle.

Tuntuu vähän hassulta lähettää postia vuosikymmenten taakse, mutta mitäpä sitä ei tekisi päästäkseen turhasta eroon. Ainakaan paita ei enää vie tilaa omassa kaapissani, eikä minun tarvitse säilyttää sitä enää velvollisuudentunnosta. Tämä oli samalla yksi laiskuusviikon tehtävä, yksi asia pois päiväjärjestyksestä.

Viimeiset paastoviikot, suunnitelman muutos

Julkaistu , kirjoittanut
2

Paastonaikaa on enää kaksi viikkoa jäljellä. Valitsemistani teemoista puolestaan jäljellä on enää laiskuudenvälttelyviikko ja nettilakko. Tämän viikon teemana piti olla laiskuuden minimointi eli rästihommien hoitaminen, nettipaaston säästän vaikeimpana viimeiselle viikolle.

Idea laiskuudenvälttelyviikolla on siis se, että silloin hoidetaan mahdollisimman monet roikkuvat asiat pois päiväjärjestyksestä. Olen aika hyvä välttelemään kaikenlaisia pakollisia hoidettavia asioita, joita ei ole pakko hoitaa NYT HETI. Niinpä to do -listalla on kaikenlaista pikkuhommaa odottelemassa inspiraatiota. Ajatus oli kuitenkin lopettaa odottelu ja tarttua toimeen ilman sen kummempia mutinoita.

Nyt on vain sellainen ongelma, että olen sairauslomalla enkä voi juosta pitkin kaupunkia. Käytännössä voin siis hoitaa vain sellaisia asioita, jotka voi tehdä joko netin kautta kotoa, tai sitten äärimmäisen rauhallisia kotitöitä. En siis voi ruveta jynssäämään parvekkeen lattiaritilöitä, raivaamaan vinttikomeroa tai pesemään uunia. Tässä täytyy siis hieman muuttaa suunnitelmaa, ja miettiä mitä kaikkia rästihommia voin fyysisistä rajoitteista huolimatta tehdä. Katson millaista listaa saan aikaiseksi, ja päivitän sitten tänne sopivilta osin. Osittain olen jo aloittanut: varasin autolle huollon ja renkaiden vaihdon. Myös kaappiasia on edistynyt, siitä lisää tällä viikolla.

Tavaroita on jälleen raivattu viime viikolla. Pieneksi jääneitä vaatteita lähti laatikollinen pestynä ja viikattuna vinttiin. Parvekkeelta heitin roskikseen kaksi pilalle mennyttä istuinalustaa, jotka eivät olleet kestäneet talven kosteutta. Parvekkeelta lähti säilytykseen myös jouluvalot (no hei, ennen pääsiäistä kuitenkin!) ja vaihdoin kanervat narsisseihin. Kanervat menivät tietysti biojätteisiin, mutta anoppi halusi niiden tyhjät muoviruukut, joten tuli samalla hyvää kierrätystä eikä turhaa roskaa ollenkaan. Meiltä poistui myös kaksi keittokirjaa erään ystävän mukana, ja seuraavaksi ajattelin käydä DVD-hyllyn läpi. Turhaa tavaraa virtaa ulospäin tasaiseen tahtiin, näköjään noin puolet on roskaa  mutta puolet kelpaa kierrätettynä eteenpäin.

Järjestys säästää rahaa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Säästöviikon hengessä olen miettinyt raha-asioita monelta kantilta. Esimerkiksi sitä, että tavaroiden raivaaminen ja järjestyksen pitäminen kodissa säästää rahaa. Tähän on yksinkertainen selitys: jos et tiedä mitä omistat, et voi tietää mitä pitää ostaa.

Kuinka moni on joskus ostanut jotain, koska luuli ettei kotona ole? Tai on ostanut jotain varmuuden vuoksi, koska ei ollut varma oliko vanhoja varastoja vielä jäljellä? Itselläni on kokemusta molemmista. Jos ei tiedä mitä missäkin on, tulee helposti ostaneeksi kaksoiskappaleita tavaroista, joita harvemmin tarvitaan. Vasta myöhemmin huomaa, että itse asiassa kotoa löytyikin jo vastaava tuote. Tämän toiminnan alalaji on se, että ostaa uuden koska ei löydä vanhaa. Tai pahimmillaan ostaa uuden koska ei jaksa etsiä vanhaa. Tätä en sentään ole harrastanut, mutta joku muu takuulla on.

Yksinkertainen ratkaisu on raivata turhat tavarat pois ja järjestää jäljelle jääneet niin, ettei kaapin syövereihin katoa mitään. Tavaroiden vähentäminen on perusteltua, sillä pienemmät tavaramäärät on helpompi pitää ojennuksessa. Säännöllinen karsiminen ruokkii myös hyvää kehitystä siinä, että muistaa paremmin mitä jo omistaa. Ei hairahdu hamstraamaan alennusmyynneistä jotain, mitä ehti jo hamstrata puoli vuotta aiemmin ja sen jälkeen vain unohti.

Itselläni on tavoite, että oikeasti pystyisin muistamaan kaiken omistamani tavaran. Se tarkoittaa sitä, että pitää keskittyä olennaiseen, muuten tehtävä on melko mahdoton. Hammastahnaa on hyvä olla tuubi tai pari varastossa, mutta en näe tarpeelliseksi ostaa mitään turhaa, vaikka tuote jossain vaiheessa tulisikin käytetyksi. Oma ratkaisuni on, että jos tiedän missä ylimääräisiä varastoin, pystyn todennäköisesti palauttamaan mieleeni, kuinka paljon kutakin tuotetta on odottamassa. Enkä sitten osta varmuuden vuoksi ylimääräisiä.

Ekoraportti ja lisää jämiä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Ekoviikko meni lähes huomaamatta. Lopetin asunnon lämmittämisen, kierrätin kaiken minkä pystyin, sammuttelin valoja ja tsemppasin muovikassien kanssa (ja onnistuin!). Söimme lähinnä jämiä jääkaapista, ja itselleni tein kasvisruokia. Pyykinpesussa en lähtenyt 40 asteen linjalle, vaan pesin lakanat kuudessakympissä, kuluttipa sähköä tai ei. Lauantaina vietettyy Earth Hour -tapahtumaan tuli osallistuttua vahingossa, sillä emme olleet kotona silloin, kun valot piti sammuttaa. Meillä oli siis ikkunat pimeänä oikeaan aikaan. Ekoviikosta jäi päällimmäisenä käteen ennakoinnin merkitys. Isoin vaikutus on sillä, että suunnittelee toimintaansa etukäteen ekonäkökulmasta.

Olen jälleen raivannut kotia samaan tasaiseen vaikkakin rauhalliseen tahtiin. Huomasin, että jämäpurkkejahan on muuallakin kuin vain kylppärin kaapissa. Tajusin nimittäin, että omistan KOLME purkkia kasvilannoitetta, joista kaksi avattua, sekä lisäksi ravinnepuikkoja (myös avattu paketti). Viime viikolla kevätauringon paistaessa olen päättäväisesti lannoittanut huonekasvejamme sillä ravinteella, jota oli vähiten jäljellä, ja pääsin lopulta yhdestä pöntöstä eroon. Noilla ravinnemäärillä hoitaisi siis viikon pientä kasvihuonetta, joten mitään puutetta ei pääse lähiaikoinakaan syntymään.

Tämä episodi sai miettimään, missähän muualla meillä voisi olla turhia vajaita purnukoita tilaa viemässä. Ensimmäisenä tuli mieleen siivoustarvikkeet. En ole vielä käynyt niitä läpi, mutta aivan varmasti siellä on avattuja tuplakappaleita. Sitten keksin kenkienhoitokorin. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja samalla kun lankkasin talvikengät säilytykseen, kävin läpi kenkävoidetilanteen. Löytyi yksi kuivunut (roskikseen) ja yksi väritön jämäpurkki, joka kulutetaan jatkossa ensimmäisenä pois. Löytyi myös neljä avattua tuubia mustaa lankkia ja voidetta – mustaa lankkia ei siis ole tarpeen ostaa seuraavaan kymmeneen vuoteen. Laitoin vielä pohjalliset omaan pussiin ja kengännauhat toiseen, joten kori on nyt ensimmäistä kertaa vuosiin erinomaisessa järjestyksessä.

Kosmetiikan osalta jämäpurkit ovat vähentyneet ansiokkaasti. Olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka vähennys onkin pieni. Mutta on mukavaa, ettei kylpyhuoneessa pyöri enää ylimääräisiä tuotteita. Heitin yhden deodorantin roskiin, koska se oli vanhentunut piloille. Sen yhden itselleni sopimattoman sampoon taidan viedä taloyhtiön saunaan ja laittaa mukaan viestin että saa käyttää. Kyse on kuitenkin ihan hyvästä tuotteesta, jota on lähes pullollinen jäljellä. Sitten pitää vain etsiä itselle toimivampi vahtoehto. Kaikki ylimääräiset vartalovoiteet on kulutettu pois, ja hiustuotteista suurin osa. Ideaalitilanne alkaa vähitellen lähestyä.

Ja vielä muistutus helsinkiläisille ja espoolaisille: HSY:n keräysautot lähtevät liikkeelle tänään! Tarkista oman alueesi aikataulut HSY:n sivuilta.

Paastoviikon raportti

Julkaistu , kirjoittanut
6

Ensimmäinen paastoviikko, jota voi sanoa menestykseksi! Teemana oli siis tehdä koko viikko kasvis- tai kalaruokia, ja jättää ne perinteiset jauhelihat ja kanafileet kauppaan. Voin ilolla raportoida, että tämä viikko meni aivan nappiin. Tein kaikki ruoat suunnitelman mukaan, paitsi keskiviikkona en tehnyt munakasta ollenkaan, sillä alkuviikosta oli niin paljon ruokaa vielä jäljellä.

Olen hyvin iloinen, että tämä kolmas viikko onnistui, sillä tähän asti on ollut vähän heikkoa. Huomasin (ja hämmästyin) että lihattoman ruoan valmistaminen ei ollut työlästä. Kaiken a ja o oli suunnittelu. Etukäteen tehty lista oli aivan välttämätön, ilman sitä tämä ei olisi minulta missään nimessä onnistunut. Mutta listaa noudattaen kaikki oli superhelppoa. Mistä seurasi myös se, että vakavasti harkitsen palaamista ruokasuunnittelun pariin viime syksyn mukaisesti. Voisin suunnitella joka viikolle tietyn määrän kasvis- ja kalaruokia, niin tulisi nekin syötyä ilman ongelmia.

Muuten olen yrittänyt noudattaa roskapaastoa ja karsimista edelleen. Roskapaaston kanssa menee hyvin sen osalta, että metallijäte lajitellaan nyt entistä tarkemmin. Muovikassien kanssa taistelen edelleen, vanhat tavat ovat näköjään todella tiukassa. Karsittavaakin on löytynyt: keittokirjahyllystä löysin kaksi opusta, jotka ovat matkalla taloyhtiön kierrätyshyllyyn. Kierrätykseen kuskattiin kaksi kassillista vaatteita, jotka olivat jo pitkään odotelleet, että joku vain saisi aikaiseksi. Mutta heitin toiseen vielä yhden mekon ihan viime hetkellä. Tulin sovittaneeksi sitä viime viikolla, ja totesin että todellisuus ei enää vastannut mielikuvia. Kävin myös läpi lapsen vaatevarastoa, ja siirsin sieltä pois pieneksi jääneitä vaatteita.

Pieniä parannuksia ja poistoja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Siivottuani kuivakaapin havahduin siihen, että astiakaappejakin voisi joskus pyyhkäistä. Tuntuu, että keittiössä kertyy murusia ihan joka paikkaan! Etenkin vetolaatikoihin. Niinpä reippauden puuskassa tyhjensin pari laatikkoa, imuroin ja pyyhin tahrat pois. Likaisin oli laatikko, jossa pidetään haarukoita ja veitsiä. Samalla totesin, että osa harvemmin käytettävistä kapineista oli selvästi tiskausta vailla. Perusteelliseen putsaamiseen ei mennyt kovin kauan, ja sen jälkeen tavaroiden lajittelu ja organisointi fiksummin tuntui ainoalta järkevältä lähestymistavalta, kun kaikki oli jo muutenkin pois laatikosta.

Niinpä tulin samalla kertaa siivonneeksi ja järjestäneeksi hyvän osan keittiötä. Yhdestä laatikosta löysin pari koristelautasta, jotka annoin lapselle kotileikkiin. Niitä ei kai voi laskea varsinaisiksi poistoiksi, koska samassa huushollissa ovat edelleen, mutta ne ovat pois keittiöstä tilaa viemästä.

Eilen puolestaan sain aikaiseksi (vihdoinkin) pestä meikkisudit ja -siveltimet, ja järjestin vielä niiden laatikonkin. Tarpeellinen toimenpide, jota olin lykännyt jo joulusta saakka. Hygieniasyistä sudit kannattaa kuitenkin pestä säännöllisesti. Käytin siihen Marseille-saippuaa, jota käsittääkseni myös ammattilaiset käyttävät. Heitin roskiin vanhan ripsivärin ja katselin samalla meikkivarastoa kriittisellä silmällä. Sieltä löytyisi karsittavaa enemmänkin, jos asiaan hiukan paneutuisi. Toisaalta meikit mahtuvat hyvin niille varattuun tilaan, joten eipä parista ylimääräisestä kynästä tai huulikiillosta juuri haittaakaan ole.

Tässä lienee ero minun ja minimalistin välillä: oletan, että minimalisti olisi jo aikaa sitten luopunut noista tarpeettomista tuotteista, niiden ollessa juuri sitä – tarpeettomia. Mutta koska kyse on täysin käyttökelpoisista tavaroista, joille on järkevä säilytyspaikka ja jotka eivät vie tilaa miltään muulta, en ole katsonut tarpeelliseksi heittää niitä pois. Jossain vaiheessa ehkä niin teen, mutta toistaiseksi niiden olemassaolo ei haittaa minua ollenkaan.

Tällaista pientä perusparannusta kodissa on harrastettu, ja siinä sivussa pientä karsintaakin. Lastenhuoneesta olen myös bongannut erinäisiä juttuja, jotka voisi heittää pois, ja keittiössä on vielä monta laatikkoa käymättä läpi. Näiden viikkojen aikana tulee siis tavaramäärää vähennettyä, pikkuhiljaa kuten tapanani on mutta kuitenkin.

Paastopäivitystä ja lihaton viikko

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tällä viikolla teemana on tehdä vain kala- ja kasvisruokia. Tähän on pitänyt valmistautua huolellisemmin kuin aikaisempiin, sillä ruoanlaitto ei ole minulle se helpoin kotityö. Viikon ruokalista näyttää nyt tältä:

  • Maanantai: soijarouhekastiketta ja pastaa
  • Tiistai: Kalaa uunissa ja perunamuussia
  • Keskiviikko: Munakas, sekä edellisten jämiä (jos on)
  • Torstai: paistetut nuudelit parsakaalin ja kukkakaalin kanssa
  • Perjantai: punaista linssikeittoa
  • Lauantai: tattirisottoa
  • Sunnuntai: avokadopastaa

Olen valmistautunut siinä määrin, että treenasin linssikeittoa jo tällä viikolla. Oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun tein linssejä! Niitä taisi joku täällä blogissakin mainostaa, ja ainakin tämä keitto oli mielettömän hyvää. Sitä ei jäänyt edes pakkaseen, mutta teen tällä kertaa teen niin ison annoksen, että varmasti jää. Arkiruoat ovat helppoja ja arkisia, ja viikonloppuna haluan herkutella. Tuo soijarouhe on muuten myös uusi tuttavuus, joten tässä tulee treenattua uusia lajeja samalla.

Roskaviikko ei loppujen lopuksi onnistunut kovin hyvin. Ensimmäisen lipsahduksen jälkeen olin tarkempi, mutta kassien välttely vaatii jatkuvaa valppaana oloa. Jatkan siis harjoituksia edelleen. Sain lanseerattua metallijätteen aktiivikeräyksen myös puolisolle, joten toivottavasti uusi systeemi ottaa tuulta alleen. Olen tarkkaillut kotitalousjätettä tällä viikolla, ja todennut, että ei-kierrätettävää jätettä tulee todella vähän. Itse asiassa viikon aikana ei ole tainnut tulla yhtään sekajätettä! Hämmästyttävää.

Myös raivaaminen on jatkunut pienin askelin. Heitin roskiin parvekkeelle paleltuneen kasvin. Annoin kummitytölle muutamia kirjoja. Siivosin puolet kuivakaapista, jonka seurauksena roskiin joutui laatikon pohjalle unohtuneita koviksi kuivettuneita rusinoita. Ruokajäte harmittaa aina, mutta toisaalta olen iloinen, että kaapit on nyt siistitty ja järjestyksessä. Myös jämäpurkkiprojekti on edistynyt hyvin. Sain vihdoinkin käytettyä loppuun sen inhoamani Laveran puhdistusmaidon, sekä kaksi ylimääräistä hoitoainetta. Ylimääräisten putelien määrä on vähentynyt selvästi. Jee!

Ja loppuun vielä kaappipäivitys: taisin unohtaa mainita, että niitä kaameita kaappeja on eteisessä vielä kolmas, joka on tosin huomattavasti pienempi kuin kaksi muuta, mutta yhtä epäsopiva meille kuin ne isommatkin. Eilen kävi onnenpotku, sillä kyläilemässä ollut vieras ilmoitti mielihyvin ottavansa sen itselleen! Ihanaa! Tarkistusmittaus uudessa kodissa vielä tarvitaan, mutta erittäin todennäköisesi kaappi pääsee uuteen kotiin ja minä pääsen siitä helposti eroon. On myös mahdollista, että se isompi kaappikin mahtuisi samaan huusholliin, mutta se on epävarmempaa. Tosin sitten voi olla, että hyllyt ja laatikot voidaan kierrättää muualle, ja liukuovet saisin ehkä kaupaksi jossain netin kauppapaikalla, ja kaatikselle menisi lopulta vain ulkoseinät. Tässä on siis vielä toivoa.