Aihearkisto: Tavaroiden raivaaminen

Kaksi jalkaa

Julkaistu , kirjoittanut
10

Pian on aika käydä hakemassa joulukuusi. Vanhana joulukuusifanaatikkona olen asiasta innoissani. Meidän perheen joulukuusielämystä on tosin viime aikoina vaivannut kuusten taipumus pysyä huonosti pystyssä. Syynä  tähän on ollut liian pieni kuusenjalka. Olen etsiskellyt uutta, riittävän isoa jalkaa. Sellaista, jonka pinta-ala olisi niin leveä, että vähän isompikin kuusi pysyisi tukevasti pystyssä ilman erinäisiä tukinaruviritelmiä.

Suurin jonka netistä löysin, oli kuitenkin muovinen ja susiruma. Ilmeisesti etsimiseni ei ollut tarpeeksi aktiivista, koska parempaa ei tullut vastaan. Esimerkiksi anopilla on kaunis ja suuri kuusenjalka, mutta hän on löytänyt sen taloyhtiön kierrätyshuoneesta, joten valitettavasti en saanut mitään osviittaa siitä, mistä vastaavia saisi uusia. Puoliso oli kuitenkin pannut merkille kuusenjalkapähkäilyni, ja käynyt eilen omatoimisesti ostamassa uuden. Se on valurautainen, nätti ja suurin joka kaupungilta löytyi. Ilahduin kovasti, koska ainakin se on tukevampi kuin vanha jalka, joten on toivoa että puu pysyy tänä vuonna pystyssä.

Nyt meillä on vain yllättävä ongelma: kaksi joulukuusenjalkaa. Niitä ei yhtä aikaa tarvita koskaan, joten toinen on tarpeeton. Viisainta olisi varmasti myydä vanha juuri nyt, kun ihmiset jalkoja tarvitsevat. Mutta voi että kun en millään jaksaisi. En jaksa hakea sitä toista vintiltä, ottaa valokuvaa ja ladata ilmoitusta, ja sitten odotella jalan kanssa sattuuko joku sitä haluamaan. Pahimmassa tapauksessa kukaan ei halua, ja sitten saan kuskata jalan takaisin vintille. Toisaalta epäilen että joulukuusenjaloilla on joulun jälkeen melko huonot markkinat.

Näin sitä tavaraa kertyy. Vanha tavara korvataan uudella ja entinen jää tarpeettomaksi. Jos siitä ei heti hankkiudu eroon, se jää johonkin varastoon. Ehkä ensi jouluna olen reippaampi, ja saan sen myytyä. Tai ehkä jostain ilmaantuu vuoden aikana ihminen, joka on täsmälleen sellaisen kuusenjalan tarpeessa, ja voin lahjoittaa kuusenjalan hänelle. Tai sitten löytyy joku muu ratkaisu. Juuri nyt en jaksa asiasta enempää stressata, mutta tässä havainnollistuu, miten tavaramäärä kodissa kasvaa, vaikka tekisi ihan harkittuja ostoksia.

(Loppukanetti: tiedän että yksi vaihtoehto olisi tietysti ollut pitäytyä vanhassa jalassa ja hankkia pienempiä joulukuusia. Mutta sellaiseen kompromissiin en ole valmis. Nimittäin mitä isompi kuusi, sitä enemmän siihen mahtuu koristeita, ja NIITÄ vasta riittääkin. Annoin jo viime jouluna osan pois, ja silti puhutaan varmaan sadoista palloista. Ah!)

Hiljaa hiipii

Julkaistu , kirjoittanut
14

Joulustressi nimittäin. Sitkeä sairastelu yhdistettynä muuten vain kertyneeseen univelkaan on johtanut siihen että asiat, jotka piti tehdä jo viime viikolla ovat edelleen tekemättä. Olen silti onnistunut noudattamaan omia ohjeitani aika hyvin. Eilen asunnostamme poistui paljon vaatteita ja olen jo vienyt pahveja ja lehtiä kierrätykseen. Ohimenevässä reippauden puuskassa järjestin myös kylpyhuoneen hyllykköä, jossa säilytän pyyhkeitä sekä imuroin pölypallerot pyykkikoneen takaa. Nämähän eivät ole joulun onnistumisen kannalta olennaisia tehtäviä, mutta on jotenkin hauskaa tehdä tuollaisia pieniä erikoisjuttuja aina silloin tällöin, kun sopiva hetki sattuu tulemaan.

Hassuinta oli, kun roudasin vinttiin kaksi jalkalamppua, sekä yhden isomman lelun. Toistaiseksi kukaan ei ole kaivannut niitä, ei kysellyt missä ne ovat tai muutenkaan ääneen ihmetellyt asiaa millään tavalla. Tässä näkee, miten lapsellakin on leluja enemmän kuin tarpeeksi. Yhden poistuminen ei näy missään. Itse huomaan eron kuitenkin selvästi, kun lattiaa on enemmän käytössä eivätkä ne rotiskot ole tiellä. Toinen lampuista oli täysin tarpeeton, toisen tilalle taas ostettiin sisustukseen paremmin sopiva ja paremmin valaiseva yksilö.

Tässä tämänhetkisessä väsymyskoomassa on turvauduttava listoihin. Tarvitsen kolme; ruokaostoslistan, lahjalistan sekä kolmannen yleisen tehtävälistan. Niiden avulla yritän saada tämän viikon aikana hankittua ja hoidettua kaiken mahdollisen. En elättele harhakuvaa siitä, että niin todella kävisi, mutta listat parantavat onnistumisprosenttia joka tapauksessa. Ruokalistalla on sellaisia ostoksia jotka voi tehdä jo nyt, ja välttää siten pahimmat jouluruuhkat. Tällaisia ovat esimerkiksi mäti ja monet perustarvikkeet kuten oliiviöljy, talouspaperi ynnä muut. Lahjalista kokoaa ajatukset siitä, mitä on jo hankittu ja mitä vielä on hankkimatta. Tehtävälistalla puolestaan on sellaista yleistä, kuten parin joulukortin kirjoittaminen, mankelointia jne. Havaitsen tätä kirjoittaessani, että tarvitsen listoja varten puoli tuntia keskeytyksetöntä aikaa, sillä juuri nyt päässä leikkaa tyhjää vaikka tiedän että yhtä ja toista olisi viimeisellekin listalle tulossa.

Miten teillä menee? Onko joulustressi iskenyt vai oletteko onnistuneet välttämään sen?

Sekalaisia aatoksia tautituvalta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Mahatauti on jälleen meillä kylässä, joten päivitystahti ei ole kummoinen. Voin kuitenkin listata viime aikojen poistot:

  • Tyhjä sampoopullo kylppärin kaapista. On mysteeri miksi sitä on säilytetty.
  • Muutamia vaatteita lahjoitettu pois (menivät edelleen käyttöön).
  • Lapsen nokkamukin mukiosa, kaikki muut osat kadonneet.
  • Kenkäpussi, joka oli heitettävä roskiin. Pussin sisäpinta oli ruvennut murenemaan niin, että kaikki mitä pussiin laittoi, peittyi punaiseen silppuun. Kiusallinen ominaisuus, jota ei voi korjata. Pussi oli muuten Marimekon.
  • Pari loppuun kulutettua tiskiharjaa ja nilkkasukkaa.

Lisäksi on jonkin verran loppunutta kosmetiikkaa, jotka tosin on korvattu samantien uusilla vastaavilla tuotteilla. Koska aivoni eivät juuri nyt kykene kovin koherenttiin ulosantiin, niin voin tässä samaan syssyyn jutella kosmetiikasta vähän enemmänkin. Olen löytänyt luonnonkosmetiikkasarjan, josta pidän: Estelle & Thild. Olen kokeillut erilaisia tuotteita sarjasta, tähän asti kaikki ovat sekä sopineet iholleni, että miellyttäneet muutenkin. Pidän näistä jopa enemmän kuin EkoPharman tuotteista. Tuoksut ovat mietoja ja käyttökokemus hyvin samanlainen kuin normikosmetiikallakin. Hinta ei ole mielestäni ihan halpa, mutta INCEjä lukiessa tulee hyvä mieli.

Hiustenhoitotuotteista olen puolestaan testannut Korresin sampoota (Aloe&Dittany), ja tykkään siitä ihan älyttömästi! Seuraavaksi testaan myös saman sarjan hoitoainetta, kunhan saan loppuun Laveran ruusu-hoitoaineen, joka on muuten huono. Korres ei ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa mutta käsittääkseni aika lähellä kuitenkin.

Arkijärjen joulusiivousvinkit

Julkaistu , kirjoittanut
15

Sen jälkeen kun joku oli etsinyt täältä vinkkejä joulusiivoukseen, olen pohtinut asiaa. Tässä seuraavassa niitä tulee, joskin kyseessä on pikemminkin jouluraivaus kuin joulusiivous.

Joulusiivouksessa kannattaa mielestäni keskittyä olennaiseen. Jos haluaa, että nimenomaan puhtaus on se tärkein asia, niin sitten mitkä tahansa siivousvinkit toimivat. En keksinyt, miten jouluna siivoaminen poikkeaisi mistään muusta siivoamisesta. Hullun joulustressin ja marttyyrimielialan välttämiseksi kannattaa aloittaa ajoissa. Eli siis viimeistään tänään, jos tarkoitus on että jokaikinen kaapin ovi kiiltää, lattialistat hohtavat puhtauttaan ja liinavaatekaapissa vallitsee sotilaallinen järjestys. Tämä on oikeastaan ainoa vinkkini tähän lähestymistapaan.

Mutta sitten on se toinen, vähän käytännöllisempi, stressittömämpi ja helpompi näkökulma. Se lähtee siitä, että joulu on kaikenlaisen runsauden aikaa. Tavaraa, ruokaa, koristeita ja näiden kaikkien myötä ihan silkkaa roskaa kertyy jouluna paljon normaalia enemmän. Niinpä hyödyllisin joulusiivous perustuu mielestäni tilan tekemiseen. Tavoitteena on, että tuo kaikki runsaus ei kasaannu vanhojen roinien päälle, vaan pikemminkin niiden tilalle. Siksi ehdotan seuraavia toimenpiteitä

  • Tyhjennä jääkaapista ja pakastimesta hyvissä ajoin puolityhjät purnukat ja ruoantähteet. Jääkaapista voi samalla pyyhkäistä pahimmat roiskeet hyllyiltä. Järjestä loput ruoat fiksusti. Tämä maksimoi tilan jouluruuille ja minimoi valtaisan jääkaappikaaoksen, jota olen todistanut joulun aikaan useammassa kodissa.
  • Vie lehdet kierrätykseen. Tyhjennä kaikki roskikset juuri ennen aattoa. Hankkiudu eroon nurkissa pyörivistä kierrätyskasseista, jos vain suinkin mahdollista.
  • Jos perheessä on lapsia, poista  lastenhuoneesta niin monta lelua kuin mahdollista. Käy läpi lelulaatikot ja korjaa pois kaikki millä ei leikitä. Jouluna leluja tulee kuitenkin lisää, joten nyt on hyvä hetki tehdä tilaa uusille. Sama koskee pieneksi jääneitä vaatteita, sillä yleensä pukki tuo myös pehmeitä paketteja. Isompien lasten kanssa tämän voi tehdä myös yhdessä.
  • Silmäile kotia tavallista tarkemmalla silmällä, ja kerää pois turhat tavarat kuljeksimasta. Joulukoristeetkin näyttävät paremmilta kun niiden ympärillä on tilaa. Palauta irtotavara omille paikoilleen ja harkitse voiko jostain peräti luopua kokonaan.
  • Pese pyykkikori niin tyhjäksi, ettei se pursuile yli ja ettei joulunpyhinä tarvitse pyykätä joka päivä.
  • Vaihda lakanat ja pyyhkeet. Ei näy missään mutta tuntuu ihanalta! Puhtaista tekstiileistä tulee aina pyhäpäivän fiilis, eikä hommaan mene kuin muutama minuutti.

Ajattelin itse mennä suunnilleen tällä tavalla. Näiden lisäksi siivoan aatonaattona ihan tavalliseen tapaan: imuroin lattiat, pesen vessan ja pyyhin tahrat ovista ja pinnoilta. Laitan lopuksi joulukukan pöydälle koska tykkään kukista, mutta tiedän että tämä ei ole kaikille se tärkein juttu. Kynttilöitä meillä poltetaan joulunakin hyvin vähän, mutta joku toinen ehkä asettelee niitä pöydille punaisten tulppaanien sijasta.

Millaisia joulusiivousvinkkejä teillä on?

Kaappi ennen ja jälkeen

Julkaistu , kirjoittanut
2

Laitetaan vaihteeksi Viikon vinkkien tilalle perinteinen raivauspostaus – kuvien kera!

Kun tuli mainittua se kaappi, josta löytyi se onneton keittiövaaka (jossa vihdoin on patteri! Hurraa! Aaltoja!), niin päätin sitten oikeasti tehdä asialle jotain. Kaappi on kapea ja korkea, ja siinä on useampia hyllyjä. Raivasin ja järjestin uudestaan kaksi alimmaista.

Ennen siivoamista näytti tältä:

image

Hyllyllä on etupäässä kynttilöihin ja niiden polttamiseen liittyviä tavaroita ja tarvikkeita. (Joita muuten on melkoinen määrä ottaen huomioon, että minä en ole kynttiläihmisiä.) Sitten on puukko, maalarinteippiä, tusseja ja varmaan kolme kiloa painava mortteli. Löytyy myös se keittiövaaka, sekä vanha tuoksulyhty. Tämä kaappi on sillä lailla keittiön reunassa, että kynttilähommat voivat ihan hyvin olla täällä, koska niitä harvemmin tarvitaan. Toisaalta pakastin on vastapäätä, joten maalarinteippi ja tussi tuntuivat olevan oikeassa paikassa myös. Niillä nimittäin merkitään purkinkanteen mitä siinä on pakastettu.

Lopputulos näyttää kuitenkin tältä:

image

Hoksasin nopeasti, että tässä kannattaa soveltaa perinteistä ”samanlaiset yhteen” tekniikkaa. Niinpä tyhjensin molemmat hyllyt ja pyyhin puhtaaksi keittiötahmasta. Sitten järjestin tuikkukipot ylemmälle hyllylle ja jätin korkeat kynttilänjalat alemmalle. Alemmalla hyllyllä on nyt myös tulitikut, kakkukynttilät ja sammuttaja. Niiden lisäksi myös se vaaka ja mortteli. Jälkimmäiselle etsin paikkaa muualtakin, mutta se ei mahtunut järkevästi minnekään joten jätin sen paikalleen.

Kaapista poistui tavaraa: irtokynttilät siirsin komeroon, jossa niille on ihan oikea paikka olemassa. Tuoksulyhdyn vein kylppärin kaapin päälle, jossa säilytän myös eteerisiä öljyjä (samanlaiset yhteen tässäkin tapauksessa). Maalarinteippi ja tussit puolestaan muuttivat pienen matkan alemmas vetolaatikkoon, jossa pidän pussinsulkijoita, leivinpaperia ynnä muuta vastaavaa. Ne ovat edelleen lähellä pakastinta, mutta peräti samassa laatikossa kuin pakastepussit. Järjestin lopulta myös tuon laatikon, sillä epäjärjestys oli vallannut senkin.

Tällä kertaa en heittänyt roskikseen muuta kuin pari loppuun poltettua tuikkua. Kaikelle muulle löytyi oma paikka helposti, ja silti kaappiin tuli lisää tilaa. Kynttilänjalkojen määrää katsellessa tuli tosin mieleen, että osasta voisi helposti luopua. Nimittäin kahdesta sellaisesta, jotka olen saanut lahjaksi: toisen sain kerran tuliaisiksi ja toisen kiitokseksi yhdestä työkeikasta. Ehkä jostain löytyy kynttiläihminen, jolla olisi niille käyttöä. Tästä voi myös havaita, että koriste-esineet ovat hankalia lahjoja. Molemmat jalat ovat nimittäin ”merkkitavaroita”, mutta kun ne eivät ole oman tyylisiä niin niitä ei juuri koskaan tule käytettyä.

Pienestäkin raivaamisesta tulee aina tosi hyvä fiilis. Optimaalinen järjestys tuo jotain kummallista tyydytystä tällaiselle organisointifriikille. Ensi viikolla voisi ottaa työn alle samasta kaapista loput kaksi hyllyä.

Roskiin heittämisen taito

Julkaistu , kirjoittanut
30

Kaikkea ei voi kierrättää. Tämä on epämiellyttävä fakta, jonka kanssa olen viime ajat opetellut elämään. Nykyisin on mahdollista kierrättää esimerkiksi melkein kaikkien ruokien pakkaukset. On myös mahdollista lahjoittaa ja myydä kaikenlaista käytettyä tavaraa. Tästä on seurannut se, että tuntuu siltä että aivan kaikki pitää kierrättää. Jos ei kierrätä, on huono ihminen. Tai tuhoaa maapallon. Tai jotain.

Tiettyyn rajaan asti tämä pitääkin paikkansa. Mutta sitten on se rajanveto – milloin jokin tavara tai vaate on niin rikki tai loppuun pidetty, ettei sitä ole enää järkevää laittaa kierrätykseen? En nimittäin halua syyllistyä dumppaamiseen, eli siihen että työnnetään kierrätyslaatikkoon kamaa, joka ei ole enää kelvollista käytettäväksi. En halua hankkia mitään viherpisteitä sellaisella näennäiskierrätyksellä.

Etenkin vaatteiden kohdalla on ollut pakko opetella tunnistamaan se raja, jonka jälkeen vaate ei enää kelpaa kierrätykseen. Sukat ovat tässä suhteessa kiitollisia. Kun nilkkasukan kantapää menee puhki, pesen sen vielä kerran. Sitten sillä kiillotetaan kengät tai puhdistetaan jotain erittäin likaista, ja sen jälkeen sukka pannaan energiajätteen sekaan. Siinä vaiheessa voi hyvällä omalla tunnolla todeta, että sukka on täysin palvellut. Ei tule yhtään huono omatunto.

Mutta entäpä sitten ne rajatapaukset? Hetki sitten minulla oli käsissä pieneksi jäämässä oleva lasten välikausihaalari, joka oli palvellut jo kahdella lapsella. Sen jalkalenksut olivat hukassa, samoin huppu. Polvet hyvin kuluneet ja siellä täällä maalitahroja. Vedenpitävyys olematon. Mitä sellaiselle pitäisi tehdä? Teoriassahan joku voisi sitä vielä pitää (jos ei välitä puuttuvista osista ja pysyvistä tahroista.) Mietin miten toimia ja päädyin lopulta laittamaan haalarin roskikseen. Se tuntui tavallaan pahalta, mutta samaan aikaan tiedostin, että ratkaisu oli oikea. Olisin voinut kaupitella sitä kirppiksellä euron hintaan, mutta euron korvaus ei mielestäni vastaa sitä vaivaa, mikä haalarin säilyttelystä myymisen vaivasta olisi syntynyt. Toisaalta en jaksa uskoa, että kukaan ilahtuisi tahraisesta, kulahtaneesta vaatteesta, vaikka ilmaiseksi saisikin. Kun parempiakin on tarjolla varsin edulliseen hintaan.

En vieläkään ole oikein sinut roskikseen heittämisen kanssa, vaikka ymmärränkin sen välillä olevan ainoa oikea tapa hankkiutua vanhoista vaatteista eroon. Danan juttuja kuunnellessa olen oppinut, että Amerikassa monet kierräytspaikat ottavat myös likaisia ja rikkinäisiä vaatteita vastaan, sillä ne myydään sitten paaleina eteenpäin räsyjen ja mattojen tekijöille. En tiedä onko tällaista toimintaa Suomessa edes olemassa? Jos olisi, se ratkaisisi ainakin omalta osaltani yhden isoimmista kierrätykseen liittyvistä ongelmista.

Joudun siis saman dilemman eteen jokaisen riittävästi kuluneen vaatteen kohdalla. Joka kerran on erikseen mietittävä, onko vaate riittävän kulunut roskikseen, vai olisiko mahdollisesti jossain joku, joka sitä vielä haluaisi käyttää. Yritän kuitenkin olla realisti. Jos en itse ostaisi sitä käytettynä, yritän muistaa että tuskin silloin kukaan muukaan ostaisi. Yritän myös eläytyä keräysvaatteiden saajien tilanteeseen. Hyödyttääkö vaate jotakuta, vai onko se oikeasti muuttunut tarpeettomaksi.

Olisi kiva kuulla, kärsiikö joku muukin tästä roskiin heittämisen tuskasta.

Pientä laittoo vaatii se vaan

Julkaistu , kirjoittanut
8

Minulla oli yhtenä vuonna henkilökohtainen kampanja, jonka nimi oli ”Christmas in Closet”. Sen innoituksena toimi Marttojen taannoin lanseerama lausahdus, että jos kaapit kannattaa siivota jouluksi, jos aikoo viettää joulunsa kaapissa. Tätä mukaillen aloitin projektin joskus elokuussa, ja tavoitteena oli siivota kaikki kaapit jouluun mennessä. Mahdollisesti onnistuinkin siinä, en enää ihan tarkkaan muista koska tästä on useampi vuosi aikaa. Mutta nykyisin kun availen laatikoita alkaa tuntua siltä, että vastaava kampanja alkaisi olla taas paikallaan.

On nimittäin ruvennut ärsyttämään, kun yksi jos toinenkin säilytystila on hieman epäjärjestyksessä. Kuten vaikka se hylly, jolta löytyi se keittiövaaka. Kun sanoin että järjestys on osittain looginen, niin tarkoitin juuri sitä. On ihan fiksua että tulitikut ovat kynttilänjalkojen kanssa samalla hyllyllä, mutta eri kysymys on, kuuluuko sinne myös se mainittu keittiövaaka tai puukko. Jälkimmäisestä ei ole mitään käsitystä, miten se on sinne joutunut. Oletettavasti paremman paikan puutteessa.

Samanlaisia epämääräisyyksiä löytyy muualtakin. Piironki, jossa yksi laatikko on hyvässä järjestyksessä, mutta kolme muuta ei. Komero, joka on joskus ollut ihan ok, mutta päässyt levähtämään yleisestä saamattomuudesta johtuen. Työhuone, joka tuntuu vetävän puoleensa kaikkea mahdollista roinaa ja roskaa kuin magneetti. Enkä nyt puhu sellaisesta, että jokin purnukka on hieman vinossa, vaan sellaisesta täältä-ei-löydä-mitään-ja-mitä-tämä-kaikki-tavara-oikein-on -sotkusta.

En tietenkään yritä selvittää näitä jouluksi. Tulee turhaa stressiä. Mutta vähän kerrallaan näiden kimppuun on käytävä. Tiedän myös, että sieltä tulee vastaan kaikenlaista, josta pitää päästä eroon. Sitä SER-jätettä muun muassa, ja varmaan kaikkea muutakin. Motivaatio ei juuri nyt ole korkeimmillaan mutta toisaalta ärsytys alkaa olla melko suuri. Tämä johtaa siihen, että todennäköisesti motivaatiokin alkaa pikapuoliin kohota… Aloitan vaikka siitä keittiövaakahyllystä. Yritän tsempata ja ottaa myös kuvia! En tosin lupaa mitään.

Meinaako joku siivota kaappeja jouluksi?

Kaappeihin kadonneet tavarat

Julkaistu , kirjoittanut
6

Meillä on aika kätevä keittiövaaka. Sillä voi punnita kaikenlaista pientä, ja etenkin ruoka-aineita silloin kun tehdään jotain vähän vaativampaa gourmet-ruokaa. Tällä hetkellä vaaka on tungettu yhteen keittiön kaappiin, jossa se majailee samalla hyllyllä tuikkukuppien, kakkukynttilöiden, puukon, maalarinteipin ja tussien kanssa. (Älkää kysykö järjestyksestä. Se on osittain ihan looginen.) Olennaista tässä keittiökapineessa on se, että sitä ei ole otettu ulos kaapista varmaan pariin vuoteen. Koska siitä on patterit loppu.

Säilyttelen siis kaapissa tavaraa, joka voisi olla tarpeellinen mutta joka ei ole, koska en ole viitsinyt vaihtaa pattereita. Toisaalta en näköjään hirveästi kuitenkaan tarvitse sitä, koska hyvin on pärjätty nämä pari vuotta ilmankin. Tämä edustaa juuri sitä aivotonta omistamista, jota vastaan haluan taistella. Tavoitteenani siis on, että osaisin luetella kaikki omistamani esineet, koska olen ne itse tietoisesti valinnut. Toinen tavoite on, ettei meiltä löytyisi tuollaisia tavaroita, joiden olemassaolo on täysin yhdentekevä.

Valitettavasti keittiövaaka ei ole ainoa tavara, joka makaa tarpeettomana tilaa viemässä. Äkkiseltään tulee mieleen pari muutakin juttua, joista olisi aiheellista hankkiutua eroon. Tällä hetkellä keittiönpöydällä töröttää vanha cd-soitin ja kaksi pientä kaiutinta. Soitin meni rikki, mutta kaiuttimet toimivat. Mitä niille pitäisi tehdä? Kyse on yli 15 vuotta vanhasta soittimesta, joka ei ole niin hyvälaatuinen että sitä kannattaisi ruveta korjailemaan. Pistänkö SER-keräykseen koko roskan, vai onko olemassa jokin muu yhtä hyvä ratkaisu? Ennen joulua noiden on poistuttava pöydältä, enkä suostu tunkemaan niitä mihinkään varastoon vain siksi etten tiedä mitä tehdä.

Olen tätä kirjoittaessani muuten tajunnut, ettei kyse ole oikeastaan noista tavaroista. Kyse on päätöksenteosta ja yleisestä vitkastelusta. Kauanko menee aikaa pattereiden vaihtoon? Miten vaikeaa olisi pakata levysoitin kassiin odottamaan sitä hetkeä, kun seuraavan kerran menen liikkeeseen, jossa pientä elektroniikkajätettä otetaan vastaan? Ilman pattereita keittiövaaka on roinaa, toimivana se on hyödyke. Voin muuttaa asian muutamassa minuutissa. Ja sen sijaan, että alkaisin tässä nyt analysoida, miksi ihmeessä en ole tehnyt sitä aiemmin, lopetan nyt kirjoittamisen ja menen vaihtamaan ne patterit. Sitten minulla on yksi tarpeeton tavara vähemmän, mutta mitään ei ole tarvinnut heittää pois.

Miksi meillä on liikaa tavaraa

Julkaistu , kirjoittanut
25

Jos yhä useammalla meistä on tarvetta raivata turhia tavaroita pois, pitää varmaan miettiä, miksi tavaroita on liikaa. Vastauksia on itse asiassa todella helppo keksiä, mutta listaan tähän muutamia.

Ensinnäkin niitä on kertynyt siksi, että monilla meistä on tapana ollut ostella liikaa. Maapallon kestokyky, ilmastomuutos ja ylipäätään eettinen kuluttaminen ei ole ollut pinnalla kovin kauan. 15 vuotta sitten tästä ei juuri puhuttu. Siinä mielessä Roosa Murto voi olla uutta sukupolvea, joka on lapsesta asti joutunut asiaa pohtimaan ja tiedostamaan. Tuolle porukalle asiat voivat olla itsestäänselviä, mutta väitän, että etenkin ne sukupolvet jotka ovat eläneet nuoruutensa niukkuuden vallitessa, eivät ole taipuvaisia minimalismiin luonnostaan.

Toisaalta nykymaailmassa on helppo hautautua liikaan tavaraan, sillä niiden hankkiminen on niin helppoa ja halpaa. Tämä johtaa siihen, ettei tavaraa arvosteta, ja siihen käytetyt luonnonvarat, työ ja muut resurssit hämärtyvät. Klik vaan, ja lähetti tuo kotiovelle lisää tavaraa. Pitää herätä ja tiedostamaan omaa toimintaa, jottei päädy tälle tielle.

Mutta vaikka olisi ihan järkevä kuluttaja, tavaraa kertyy silti. Olen lasten myötä havainnut, että tavaroiden tarpeet muuttuvat koko ajan, mutta käyttökausi on lyhyt. Jos tarpeettomaksi käyneestä tavarasta ei heti luovu, niitä alkaa ennen pitkää kerrostua komeroihin ja varastoihin. Näin käy vaikkei olisikaan pieniä lapsia kotona. Esimerkiksi työpaikan muutos saattaa vaatia uudenlaista pukeutumista. Tarpeettomat vanhat vaatteet kokevat helposti saman kohtalon kuin lastentarvikkeetkin. Jakkupukua säilyttää kaapissa varmuuden vuoksi, kunnes se on malliltaan täysin vanhentunut.

Tähän edelliseen liittyen luopuminen on vaikeaa. Käsi ylös, jos et ikinä ole kiintynyt yhteenkään tavaraan, tai kokenut vaikeaksi luopua jostakin siksi, että se edustaa jotain merkityksellistä asiaa elämässäsi. Muistot kiinnittyvät esineisiin, puhutaanhan suorastaan muistoesineistä. Väitän, että tavaraan kiinnittyminen on hyvin helppoa, jos sitä ei aktiivisesti itse kyseenalaista. Silloin tulee helposti säästäneeksi sellaistakin, joka ei oikeastaan olisi niin tärkeää, mutta ihan kiva kuitenkin. Tarpeeksi monta tällaista, ja yksi tavarakerrostuma on taas syntynyt.

Sitten on vielä koko markkinointikoneisto, jonka ainoa tehtävä on synnyttää erilaisia haluja ja tarpeita, jotta hankkisimme lisää tavaraa. En lähtisi aliarvioimaan tätäkään, sen vastustaminen vaatii samanlaista hereillä olemista kuin muukin tavaroiden hallinta. Tässäkin blogissa on kommentteja, joissa kerrotaan miten esimerkiksi muiden blogien lukeminen on saanut innostumaan erilaisista tavaroista. Eivätkä blogit edes välttämättä ole markkinoinnille alisteisia. Sen lisäksi kohtaamme ties kuinka monta mainosta päivittäin. Niiden ainoa tehtävä on saada meidät haluamaan jotain uutta.

Sitten on vielä henkilökohtainen tavaransietokyky, joka vaihtelee elämäntilanteesta toiseen. Viime vuonna asiaan ei ehkä kiinnittänyt mitään huomiota, mutta nyt tuntuu että tavaraa on liikaa. Makukin kehittyy. Aiemmin ehkä tykkäsi siitä, että on paljon pientä sälää, mutta sittemmin on saattanut ruveta kaipaamaan tyhjiä pintoja ympärilleen. Kuka tietää?

Tätä kaikkea vasten on pikemminkin merkillistä, jos jollakulla ei ole liikaa tavaraa. Miksi teillä on liikaa?

Onko tavara likaa vai läskiä?

Julkaistu , kirjoittanut
20

Kaikki alkoi HS:n kolumnista, jossa toimittaja Roosa Murto kritisoi voimakkaasti nykyistä kirpputorikulttuuria. Sen jälkeen luin Hallittu hysteria -blogista erinomaisen vastineen kyseiselle kirjoitukselle. Sittemmin keskusteluun ovat liittyneet ainakin Pitsikirjan Rinna sekä  Saara Ehdoton ehkä -blogista. Olen itse pohtinut tuota alkuperäistä tekstiä sekä näitä vastauksia koko viikon. Seuraavaksi oma puheenvuoroni.

Hesarin toimittaja hyökkäsi ensisijaisesti sellaista vastuutonta kuluttamista kohtaan, joka muistuttaa jonkinlaista tavarabulimiaa; ensin ostellaan hurjia määriä kaikenlaista tavaraa, jotka sitten pikapuoliin sylkäistään kirpputorille, jotta kaappeihin tulisi taas tilaa uudelle. Teistä en mene takuuseen mutta ainakin minusta on päivän selvää, ettei tuollainen ole fiksua, kestävää tai kannustettavaa toimintaa. Kolumnissa on kuitenkin yksi iso ongelma, ja se on siinä, että Roosa Murto kohtelee kaikenlaista raivaamista yhtenä ja samana. On aivan eri asia tyrkätä kirppikselle edellisellä viikolla tehtyjä virhehankintoja, kuin raivata asuntoaan vuosien tavarakerrostumista tavoitteena yksinkertaisempi elämä, selkeämpi koti ja tietoisempi omistaminen.

Ajatelkaa vaikka reippaasti ylipainoista ihmistä, joka päättää lopulta ruveta laihikselle ja opetella terveemmät elämäntavat. Olisiko fiksua sanoa hänelle, että laihduttaminen on vähintäänkin arveluttavaa, koska silloinhan kaikki ylimääräiset syödyt kalorit menevät ihan hukkaan? Tai että elä nyt sitten niiden läskiesi kanssa, koska olet ne itse hankkinutkin? Esimerkki on kärjistetty, mutta vähän tällaisen kuvan kolumnista sai, läskien tilalla vain tavarat. Vastustan kertakäyttökulutusta, mutta en pidä siitä että tavaroiden raivaamisesta kirjoitetaan noin syyllistävään sävyyn. Murto peräänkuuluttaa tavaroiden arvostamista. Minulle turhista luopuminen on juuri sitä – haluan todellakin arvostaa jokaista esinettä jonka omistan. Jos emme arvostaisi raivaamiamme tavaroita ollenkaan, nehän olisi yksinkertaisinta laittaa suoraan roskiin. Kirppismyyntihän on pikemminkin työlästä kuin helppoa. Kyllä se kertoo minusta tavaran arvostuksesta.

Kolumni osui ehkä vähän tahattomasti yhteen aikamme dilemmaan: Tavarat ovat pahasta – tavarat ovat välttämättömiä. Tämä kiteytyy esimerkiksi lastenvaatteissa, joista joku noissa linkkaamissani teksteissä kirjoittikin. Kasvava lapsi tarvitsee jatkuvasti uutta, mutta vaatteet ovat käytössä vain vähän aikaa. Välttämättömyys muuttuu ongelmaksi pahimmillaan muutamassa kuukaudessa. Ja muutenkin. Elämäntilanteet muuttuvat ja tarpeet vaihtuvat. Olisi upeaa, jos voisimme pullahtaa lapsuudenkodista maailmalle mukana matkalaukullinen vaatteita, joita pidettäisiin siihen saakka kunnes kangas on kulunut puhki. Valitettavasti  tämä skenaario oli relevantti viimeksi noin sata vuotta sitten.

Tavara on tosiaan vähän kuin läskiä. Siinä vaiheessa kun joku on aloittanut laihiksen, on aivan turhaa ruveta moittimaan edes itseään siitä, että on joskus syönyt liikaa. Tärkeämpää on keskittyä opettelemaan uusia, terveempiä elämäntapoja. Jos yhtäkkiä havahtuu siihen että tavaroita on liikaa, kyllä niistä saa hankkiutua eroon vaikka kirppareilla. Kunhan samalla opettelee hankkimaan uutta tiedostamalla paremmin, mitä on tekemässä. Valitsee kestävää ja mahdollisuuksien mukaan eettistä. Miettii jo ostovaiheessa millainen tavaran elinkaari on, ja miten siitä voi päästä eroon. Harkitsee, onko kyseessä todellinen tarve vai täyttääkö ostaminen jotain muuta tarvetta kuin tavaran puutetta.

”Minusta se, että väki hamstraa ja dumppaa pois kilokaupalla tavaraa, ei ole upeaa. Se on piittaamatonta ja typerää.”, Murto kirjoittaa. Olen tästä ihan samaa mieltä. Hamstraamisessa ei ole mitään järkeä. Mutta mielestäni on silti ihan oikein opettaa lapsille tavaranhallintataitoja, eikä siitä Ikean kassista täynnä kirppistavaraa pidä kantaa huonoa omaatuntoa. Voi olla, että Murto ei ole itse vielä ollut siinä tilanteessa, että kotiin on kertynyt ylimääräistä. Mutta mitä vanhempi ihminen, sitä todennäköisemmin nurkista löytyy yhtä jos toista tarpeetonta. Ei ole rikos havitella ympärilleen lisää tilaa luopumalla tarpeettomasta.