Koko koti kuntoon: kylppärit ja vessat

Ah, keittiö on organisoitu. Tosin niitä kirppistavaroita ei ole vielä laitettu kirppikselle, mutta uudelleen järjestetyt laatikot ja hyllyt ovat kyllä parantaneet käyttömukavuutta merkittävästi.  Tällä viikolla tavoitteenani on raivata kylppäri ja vessat.

Meillä on kylpyhuone, jossa on vain suihku, peilikaappi ja pesukone ja sitten kaksi erillistä vessaa. Ns. pikkuvessassa on vain lähes tyhjä peilikaappi, mutta toisessa on lisäksi jaloillaan seisova kaappi, jossa mm. kaikki lääkkeet. Säilytystilaa ei siis ole kovin paljon määrällisesti, mutta se mikä on, on sotkussa. Olen 1,5 vuotta sitten raivannut kylppärin kaapin perusteellisemmin, mutta sen jälkeen tilanne on taas päässyt ryöstäytymään käsistä. Jos rehellisiä ollaan, nuo peilikaapit olivat yksi niistä alkuperäisistä syistä, miksi koko tähän hommaan edes rupesin. Nyt en jaksa odottaa enää hetkeäkään, vaan raivaan ne seuraavaksi.

Päätin sisällyttää tähän kokonaisuuteen vielä pari muuta juttua: toinen on suihkussa olevat hyllyt/muut säilytystilat, toinen on lääkekaappi. Suihkuun kertyy tyhjiä puteleita sun muuta roinaa herkästi, joten käyn läpi kaikki mahdolliset tavarat, jotka noista tiloista löytyy. Suosittelen tätä kaikille niille myös, jotka tahoillaan ottavat osaa haasteeseen! Lääkekaappi puolestaan on hyvä päivittää suunnilleen kerran vuodessa, ja koska meidän lääkekaappi sijaitsee toisessa vessassa, se on loogisesti mukana tässä kokonaisuudessa. Olennaista on haalia kaikki vanhentuneet lääkkeet ja palauttaa ne apteekkiin. Samalla voi täydentää puuttuvia juttuja. Olen tätä osaa jo aloitellutkin, kirjoitan lääkekaapista erikseen vielä.

Ennakoin, että vastaan tulee erinäisiä jämäpurkkeja, jotka on syytä käyttää ensimmäiseksi pois. Uskon myös, että kylppärin kaapeista tulee vastaan ihan silkkaa roskaa, joka on vain jäänyt sinne pyörimään. Luultavasti raivattavaa ei ehkä ole painossa mitattuna paljon, mutta veikkaan että erinäistä pientä sälää kertyy reilusti. Aion raivata tilan per päivä, eli aikaa tähän pitäisi mennä minulta yhteensä kolme päivää. Jos olet minimalisti, tämä homma on nopeasti hoidettu. Jos taas olet ”tavallinen”, arvelen että raivattavaa riittää muillakin kuin minulla. Kuka on mukana?

Järkevämpää järjestystä keittiössä

Olen saanut oman haasteeni keittiöosuuden valmiiksi. Tavaroita, jotka lähtevät kiertoon:

  1. salaattikulho
  2. Tupperwaren kermavaahtosekoitin
  3. keraaminen tarjoiluastia/ taide-esine
  4. nippu ruokalappuja

Suoraan roskikseen heitin kourallisen parittomia purkinkansia ja kuivahtaneita lasipurkkien kumitiivisteitä. Lisäksi roskiin joutui myös vanha alumiininen mehumaija. Tämä oli peräisin 50-luvulta, ja niin hapettunut että siinä jo arvelutti keittää mitään. Kirppikseltä löytyi uutta vastaava teräksinen muutamalla kympillä, joten vanha sai mennä. Lisäksi laatikoista ja kaapeista löytyi jonkin verran pieniä esineitä, jotka eivät oikeastaan kuulu keittiöön ollenkaan, kuten lasten leluja. Ne palautin oikeaan osoitteeseen.

Suurin uudistus on uudelleenorganisointi, joka olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Minulla on yksi tosi iso vetolaatikko, se on 100cm leveä ja syvä kuin mikä. Sinne mahtuu aivan uskomaton määrä tavaraa, ja tätä ominaisuutta on todella hyödynnetty aikojen saatossa. Jos jollekin tavaralle ei ole löytynyt fiksua paikkaa, olen sommitellut sen muun roinan jatkeeksi tuohon megalootaan. Sen seurauksena laatikko oli muuttunut todella epämiellyttäväksi käyttää. Mutta tämän raivausprojektin seurauksena laatikossa vallitsee nyt uusi, toimiva järjestys.

Tiivistin toisessa kaapissa pöytäliinat kahden hyllyn sijaan yhdelle. Sain tällä tavalla alimmaisen hyllyn tyhjäksi, ja sinne järjestelin kaikki leivontavälineet, eli kakkuvuoat, kaulimet ja leivonta-alustan. Samassa kaapissa pidän ylempänä jauhoja ja muita leivontatarvikkeita, joten paikka oli erinomaisen looginen. Alin hylly ei kuitenkaan sovellu ruoka-aineiden säilyttämiseen, koska sinne ei näe kunnolla. Sen sijaan kakkuja leivon niin harvoin, ettei haittaa vaikka vuokia varten pitäisi vähän kyykistellä. Kaikki samaan sarjaan kuuluvat tavarat ovat nyt yhdessä, ja voin jälleen kerran ihmetellä, miksi en ole tullut ajatelleeksi tätä aiemmin.

Hankalan mallisten vuokien myötä megalaatikosta vapautui paljon tilaa. Aloin heti miettiä, voisiko jossain muualla tehdä samanlaista tiivistämistä. Jos alimmat hyllyt ovat hankalia, niin niin ovat ylähyllytkin. Pienen tutkailun jälkeen huomasin, että tiskikaapin ylin hylly oli selvästi vajaakäytössä. Hetki uudelleenjärjestelyä, ja yllättäen täydeltä vaikuttaneesta tiskikaapista löytyikin tyhjää tilaa. Jemmasin ylös hillopurkkeja, joita harvemmin tarvitaan ja järjestelin kaikki maljakot loogisesti vierekkäin. Otin vielä kaapista pois saviastian, joka sopii paremmin kukkaruukun alle kuin ruokailuun. Tämän jälkeen sekä tiskikaappiin että suureen vetolaatikkoon oli tullut niin paljon lisää tilaa, että sain niihin tasoilta pois kaikenlaista tavaraa, kuten kastelukannun ynnä muuta. Kaappien järjestely toi siis lisää tilaa myös työtasolle, eikä tarvinnut sulloa mitään.

Tämä harjoitus oli siis erittäin hyödyllinen. Kaikki on nyt käytännöllisemmin järjestetty ja tuntuu että tilaa on enemmän kuin ennen vaikka mitään ei varsinaisesti ole vielä poistettu. Nuo kolme kirppikselle menevää esinettä nostin väliaikaiseen säilöön kaapin päälle pois tieltä. Edellisestä keittiön järjestelystä olikin aikaa, joten nyt olen tilanteeseen hyvin tyytyväinen. Eikä haittaa jos joku vieras aukoo keittiössä kaappeja. Kaikki on ojennuksessa!

Koko koti kuntoon: loput keittiöstä

Alkuun raporttia omasta kodista: viime viikolla päätin kesken viikkoa lähteä maalle lasten kanssa, ja niinpä tehokasta järjestelyaikaa olikin vain ma-ke. Siinä ajassa sain laatikot kuntoon, mutta tasot jäivät rästiin tälle viikolle. Laatikot on nyt organisoitu, imuroitu ja pyyhitty, joten siltä osin asiat ovat kunnossa. Raivattavaa löytyi yksi salaattikulho, jonka laitan myyntiin kirppikselle. Se on design-lasia, mutta meille hankala ja tarpeeton. Vastaavista pyydetään näköjään noin 20€ huutonetissä, joten sillä hinnalla ajattelin lähteä liikkeelle.

Sitten tuli vastaan ikean muoviset salaattiottimet. Ne ovat täysin tarpeettomat, koska meillä on parempia ja kauniimpiakin useampia. Mutta toisaalta ne eivät vie tilaa ollenkaan, ja joskus niitä on käytetty piknikeillä ja pihajuhlissa, joissa on hyvä olla sellaisia astioita, joiden hajoaminen tai  häviäminen ei ole ongelma. Koska rahallinen arvo on nolla, päätin jättää ottimet laatikkoon, kun ei niistä ole siellä varsinaista haittaakaan. Tässä kohtaa minimalisti varmaan heittäisi ne vaikka roskikseen, mieluummin kuin pitäisi ”tilaa viemässä”, mutta näen että niiden käyttöarvo on suurempi kuin se vaiva, joka kierrättämisestä tulisi. Karsiminen on kannatettavaa, mutta välillä mukavuus voittaa.

Sitten varsinaiseen asiaan. Tällä viikolla raivataan loput astiat keittiöstä. Minun kohdallani se tarkoittaa myös niitä tasoja, koska en ehtinyt raivata niitä viime viikolla. Sen lisäksi käyn läpi astiakaapit, eli lautaset, lasit, kattilat ja kulhot, ja koitan tehdä kaappeihin tilaa. Tiedän jo valmiiksi, että kirpparitavaraa tulee löytymään. Käyttöastioiden suhteen tilanne on oikein hyvä, mutta muutosta toiseen olen kuljettanut mukana astioita, joille ei oikeasti ole mitään käyttöä. Ne salaattiottimet on sentään silloin tällöin otettu esiin, mutta entäpä tarjoiluastia, jota ei ole käytetty kahteenkymmeneen vuoteen? Aika päästää irti, sanoisin.

Eli jos olette mukana, tällä viikolla siis käydään läpi loput keittiön kaapeista/laatikoista/muista säilytystiloista, niin että turhat raivataan pois ja loput järjestetään fiksusti. Ensi viikolla siirrytään muihin huoneisiin, olen ajatellut vessoja ja kylppäreitä. Ja muuten, meinaan ladata tänne kuvamateriaalia keittiön raivauksesta tällä viikolla! Pitkästä aikaa 🙂 Uusi ruokajärki-viikko on tulossa myös, samoin päivitykset edellisiin. Elämä tuntuu tällä hetkellä hirveän hektiseltä, mutta toivan että kaikki asettuu uomiinsa pian, ja että saan nämä päivitykset kirittyä kiinni. Onko tämä vain minun elämässä, vai aiheuttaako syksy muillekin samanlaista hässäkkää?

Koko koti kuntoon: ruokakaapit

Tämän viikon tavoitteena on järjestää kodin ruokavarastot. Minulle tämä on erittäin olennainen juttu Ruokajärkeen ja ruokasuunnitteluun liittyen. Olen jo aloittanut kuivaruokakaapeista, joiden lisäksi järjestän tällä viikolla vielä jääkaapin ja pakastimen.

Kuiva-aineet

Suosittelen, että koko kaappi tai hylly tyhjennetään kokonaan, jotta pohjalta voi imuroida riisinjyvät ja muut muruset pois. Epäilen, että epäsiistit hyllyt ovat omiaan vetämään ötököitä puoleensa, joten imurointi pari kertaa vuodessa on paikallaan. Sitten käydään kaikki ruokapakkauksen yksitellen läpi, ja tarkistetaan päiväykset. Löysin omista kaapeista muutaman vanhentuneen tuotteen: kookosmaitotölkin ja jälkiruokakastikkeen, jotka olivat kertakaikkiaan niin vanhoja, että niitä ei enää uskalla syödä. Lisäksi oli manna- ja riisiryynejä, jotka olivat myös menneet vanhaksi, mutta luulen että niitä voi vielä käyttää. Yritän saada ne pikkuhiljaa kuitenkin pois.

Kun laitoin ruokia takaisin hyllyille, laitoin  tarkoituksella eturiviin ne, joissa oli vähiten päiväystä jäljellä. Nämä täytyy ottaa huomioon tulevissa viikkosuunnitelmissa, jotta ne tulee todellä käytettyä ajoissa. Joudun ehkä hiukan muokkaamaan tulevia ruokalistoja, jotta saan nuo muutamat jutut sinne ujutettua sekaan. Samalla järjestin hyllyt siististi ja muutin hieman järjestystä.

Jääkaappi ja pakastin

En aio nyt sulattaa näitä, mutta teen saman kuin kuiva-aineille. Jääkaappi tyhjennetään ja tsekataan päiväykset, sekä siirretään eturiviin kaikki, mikä pitää käyttää pois seuraavan kuukauden aikana. Ensimmäisen Ruokajärkijakson aikana kehitin jääkaapille hyvän järjestyksen, mutta sen suhteen on tässä viime vuosien aikana lipsuttu. Mietin tämän uudestaan, sillä minulle on tärkeää että kaikki on mahdollisimman hyvin näkyvillä. Olen siinä uskossa, että jääkaapissa ei pitäisi tulla vastaan vanhentuneita yllätyksiä, mutta vannomatta paras. Pakastinta ei ole tarpeen tyhjentää, mutta keskimmäinen laatikko vaatii uudelleenorganisointia. Yritän saada sen samanlaiseen järjestykseen kuin muutkin ruuat, eli vanhimmat eteen/päälle.

Raivaamisen lisäksi

Kun kaikki ruuat on viikon aikana inventoitu, on siitä hyvä tilanne, että on selkeä kuva siitä mitä kaapeista löytyy. Olisi hullua olla hyödyntämättä tätä tietoa, ja niinpä olen täydentänyt kauppalistaa sitä mukaa, kun puutteita on tullut vastaan. (Ketsuppi on lopussa mutta sokeria ei tarvitse ostaa pitkiin aikoihin.) Pystyn myös tekemään ruokasuunnittelua entistä fiksummin ja ottamaan huomioon kaiken sen, mitä pitää lähiaikoina käyttää pois.

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen siihen, ettei ruokajätettä löytynyt ainakaan kuivakaapeista paria purkkia enempää. Ei tietysti pitäisi löytyä sitäkään vähää, mutta aiempiin inventaarioihin verrattuna tilanne on parantunut radikaalisti. On jopa mahdollista, että saan tämän ruokahävikin lopulta oikeasti hallintaan.

Syksyn ISO raivausprojekti!

Ulkona on helle, koulut tuskin vasta alkaneet eikä syyskuuta vielä edes näy, mutta minulla on jo katse joulussa. Kyllä, joulussa nimenomaan! Muistatteko sen Marttojen viljelemän sanonnan joulusiivouksesta, että järjestä kaappi jos aiot viettää joulun siellä? En sentään aio kököttää jouluiltana komerossa, mutta sen sijaan aion raivata koko huushollin kuluvan vuoden loppuun mennessä. Jotta homma tulisi hoidettua ennen joulua, se pitää aloittaa nyt. Tuletteko mukaan raivaamaan?

Olen mietiskellyt tämän projektin toteuttamista koko kesän. Sain siihen inspiraation Organize365 -blogista, jota pitää Lisa Woodruff, amerikkalainen ammattiraivaaja. Löysin Lisan ja hänen podcastinsa sattumalta viime keväänä, ja tykästyin kovasti hänen tyyliinsä. Puhe on välillä aikamoista kälätystä, mutta itse asiasisältö erittäin mielenkiintoista, jos nimittäin sattuu olemaan samalla tavalla superkiinnostunut organisoimisesta ja raivaamisesta, kuten minä. Lisalla on blogissaan vuosittain toistuva, 40 viikkoa kestävä raivaushaaste, jossa käydään läpi koko talo syyskuun alun ja toukokuun lopun välillä. Minusta tuollainen haaste on mahtava idea, mutta itselleni aikajakso on liian pitkä. Haluan saada valmista vähän nopeammin, ja toiseksi Lisan projekti on luonnollisesti amerikkalähtöinen, eikä kaikki ole suoraan sovellettavissa meikäläisiin oloihin.

Niinpä päätin toteuttaa vähän samanlaisen haasteen, mutta selvästi lyhyemmässä ajassa. Projekti lähtee liikkeelle NYT, ja joka maanantai päivitän tänne kuluvan viikon haasteen. Ensisijaisesti tämä projekti on minulle itselleni, mutta ajattelin että kenties joku muukin innostuu asiasta, joten teen tästä tällaisen julkisen jutun. Tavoitteena on käydä asunto läpi huone kerrallaan. Tämä ei ole varsinainen siivoushaaste, vaikka varmaankin tulen pyyhkimään hyllyjä ja imuroimaan laatikoita. Pääpaino on kuitenkin turhakkeiden raivaamisessa, tavaroiden organisoimisessa ja järjestämisessä. Tiedän, että minulla on kaapeissa ja laatikoissa runsaasti turhaa tavaraa epäoptimaalisessa järjestyksessä (tai peräti sotkussa) ja haluan saada syksyn aikana kaikki paikat ojennukseen.

Projekti lähtee liikkeelle keittiöstä. Sen raivaaminen on Ruokajärki-projektin takia tärkeää mutta toimiva keittiö on muutenkin arjen pyörittämisen kannalta olennainen tekijä. Keittiön jälkeen siirryn muihin huoneisiin ja säilytystiloihin. Varsinaisen haastepostauksen julkaisen tänään vähän myöhemmin.

Olen ristinyt tämän projektin nimellä Koko koti kuntoon. Luon sille vastaavan tunnisteen, jolloin jatkossa kaikki postaukset löytyvät sen alta. Tänä jouluna meillä on kaapit järjestyksessä! Onko teillä? 🙂

Tavarain virta

Alle puoli vuotta poistuvien tavaroiden listausta riitti. Lopetin homman puolivahingossa toukokuun aikana. En enää nähnyt sille tarvetta, sillä muutaman kuukauden listaus kertoi jo olennaisen: tavaraa virtaa ulos jatkuvasti. Olisi jälkeenpäin ajatellen ollut viisasta kirjata myös sisääntulevat tavarat, niin kokonaiskuva olisi selvinnyt paremmin. Ehkä teen sellaisen teemakuukauden vaikka elokuussa.

Alkuvuosi havainnollisti mielenkiintoisia asioita. Päällimmäisenä niistä on tavaroiden katkeamaton virta. Kaikenlaiset tavarat kyllästävät elämämme siinä määrin, että olen ruvennut pohtimaan sitä, kuinka paljon päivässä käytämme aikaa niistä huolehtimiseen. Tavaroita hankitaan, hoidetaan, järjestellään, korjataan, säilytetään, kierrätetään ja heitetään roskiin. Tämä kaikki siis varsinaisen käyttämisen lisäksi. Mikä näistä ei käy itsekseen, vaan vaatii jonkinlaisia ponnistuksia ja aikaa.

Otetaan esimerkiksi vaatteet. Paljonko vaatteet vievät aikaa kuukaudessa? Päivittäin pesen, viikkaan ja asettelen vaatteita kaappiin. Laitan likaiset pyykkikoriin. Keräilen lastenvaatteita lattioilta. Ajoittain silitän vaatteita, vien niitä pesulaan ja haen sieltä. Joka kuukausi myös arvioin, mitkä vaatteet kuuluvat kierrätykseen ja vien niitä erilaisiin uusiin osoitteisiin. Tässä kuussa on poikkeuksellisesti myös ostanut uusia vaatteita (alennusmyynnit). Olen myös ottanut kausisäilytyksestä esiin kesävaatteita, sovittanut vanhoja vaatteita ja järjestänyt vaatekaappiani. Kaapissa odottaa myös muutama vaate pieniä korjauksia. Olen käyttänyt tähän kaikkeen varmasti yhteensä useamman vuorokauden, enkä edes ole mikään vaateintoilija.

Tavaravirtoihin palatakseni olen havainnut, että kodin tavarat ovat jatkuvassa liikkeessä. Niitä tulee ja menee siinä mittakaavassa, että tuntuu kuin täällä olisi jatkuva vaellus käynnissä. Näin on ollut aina, sillä en ole mitenkään erityisesti raivannut tämän kevään aikana, mutta tavarakirjanpito sai minut kiinnittämään asiaan erityistä huomiota. Oletan että jotain tämäntapaista tapahtuu muissakin kodeissa?

Kyllä on vaikeaa päästää irti

Konmari-menetelmä on jäänyt kummittelemaan mieleeni. Se on huomaamatta muuttanut asennoitumistani raivaamiseen. Kun aiemmin mietin, onko jostain hyötyä, ajattelen nyt entistä useammin ilahduttaako tavara minua. Kun puhutaan vaatteista, yritän usein ajatella näitä kahta asiaa yhtä aikaa, eikä se kovin hyvin onnistu.

Ideaalitilanteessa vaatekaapissa ei tietysti olisi mitään muita kuin ihania vaatteita. Jotka tietenkin olisivat kaikki myös täysin sopivia sekä käytännöllisiä. Mutta samaan aikaan niin ihania, ettei niistä kerta kaikkiaan haluaisi mistään hinnasta luopua. Todellisuus on toisenlainen, sillä tuollaista vaatekaappia ei ole varmaan kellään. (Käsi ylös jos on!) Vaikka suurin osa vaatteista olisikin tosi hyviä, aina siellä on joukossa niitä, jotka asettuvat jonnekin kohtaan välillä ihan kiva – blaah. Konmarin myötä tätä joukkoa on ruvennut katselemaan entistä kriittisemmin, mutta jostain syystä niistä on edelleen vaikea päästää irti.

Otetaan vaikka yhdet ruskeat (hah!) housut. Olen omistanut ne ehkä kymmenen vuotta. Olen pitänyt niitä ensin paljon, viime aikoina vähemmän. En ole kuitenkaan laittanut niitä pois, koska olen perustellut säilyttämistä perinteisillä syillä: ne ovat ihan hyvä ja siistit, ne ovat käytännölliset, ne sopivat yhden takin kanssa hyvin, olen pitänyt niitä muutaman kerran viime vuosina, niitä voi ihan hyvin pitää edelleen jossain ja tietyissä tilanteissa ne ovat ihan käytännölliset. Mielestäni em. perustelut ovat ihan hyviä. Sitten mietin, ilahduttavatko nuo housut minua edelleen. Valitettavasti vastaus on ei. Malli on vähän vanhanaikainen jo, väri ei inspiroi, ja muitakin housuja kaapista löytyy.

Tähän saakka olen säästellyt noita kohtalaisen hyvillä mielin, mutta nyt kun tunnustin itselleni, etten oikeastaan tykkää housuista enää, säästäminen on alkanut tuntua perusteettomalta. Syvällä sisimmässäni tiedän, etten tule niitä enää oikeasti pitämään. Tässä valossa on kummallista, miten vaikeaa on silti päästää irti. Nuo kaikki järkiperustelut soivat päässäni niin kovaa, että tekee hirveästi mieli uskotella itselleni, että kyllähän noille vielä käyttöä löytyy. Toisaalta tätä kirjoittaessani tajuan koko ajan kirkkaammin, että housut vievät vain tilaa kaapissa.

Ainakin minä olen niin tottunut tekemään päätöksiä järkiperusteilla, että fiilistelyyn perustuva Konmari-menetelmä tuottaa välillä vaikeuksia. On hirveän helppo sanoa toiselle, että mitäs siinä vanhassa tavarassa roikut. Mutta itsehän näköjään kärsin ihan samasta syndroomasta. Ajatustapojen muuttaminen vie aikaa. Silti alkaa yhä enemmän tuntua siltä, että Marie on oikeassa.

Minimalismillakin on hintansa

Mietiskelin jälleen kerran, mikä on sopiva määrä tavaraa. Tuli siinä mieleen, että sekä minimalismissa että isommassa määrässä tavaraa on omat kustannuksensa, mutta ne ovat luonteeltaan erilaiset.

Useimmille lienee tuttua sellainen ajattelu, että mitä enemmän tavaraa, sitä enemmän se sitoo säilytystilaa ja sitä kautta myös rahaa. Kärjistetyin esimerkki on ulkopuolinen varasto, jolloin ihminen maksaa siitä, että saa säilyttää omistamiaan tavaroita jossain, vaikkevat ne edes ole käytössä. Eli silloin maksetaan ihan pelkästä omistamisen ilosta. Mutta sama toimii myös kotona. Mitä enemmän huoneistoon on ahdettu omaisuutta, sitä vähemmän siellä on tilaa liikkua ja olla. Hyllyllä oleva tavara vie aina tilaa joltakin toiselta esineeltä.

Mutta oletteko tulleet ajatelleeksi, että vähäisen tavaramäärän kääntöpuolena on työ? Tämä tuli mieleen kun silitin niitä tyynynliinoja. Meidän perhe pärjäisi noin puolella tai jopa kolmasosalla siitä määrästä, joka tyynynliinoja tällä hetkellä on. Tiedättehän systeemin – yhdet pesussa, yhdet käytössä ja yhdet varalla. Mutta jos käytössä olisi näin vähäinen määrä, saisin olla silittämässä joka viikko. Tai jos omistaisin vain kolme sukkaparia, pystyisin kyllä elämään niin, mutta saisin pyykätä sukkia joka toinen päivä. Sama koskee melkein kaikkia käyttöesineitä.

Tietenkin voidaan argumentoida, että yhden tyynynliinan silittämiseen menee tietty aika, ja jos liinoja on enemmän, tuo aika kertaantuu liinojen lukumäärällä. Että kokonaismäärässä vähemmän tyynynliinoja tarkoittaa vähemmän työtä. Mutta minulla onkin mielessäni työn tiheys. Itselleni on luontevampaa lykätä jotain työtä muutama viikko, ja käyttää siihen sitten kerralla vähän enemmän aikaa, kuin pilkkoa sama työ pieniin osiin ja tehdä joka päivä vähäsen. Itse asiassa epäilen, että loppujen lopuksi aikaa saattaisi näin pieniin paloihin pilkottuna mennä lopulta kokonaismäärässäkin enemmän. Työvälineet täytyy ottaa esille, siivota lopuksi pois, ja esimerkiksi vaatteet viikata hyllyyn. Työhön menee oikeasti aina vähän enemmän aikaa kuin se itse suoritus. Kirjoitin tästä jo monta vuotta sitten, ja tämä pitää edelleen paikkansa. 20 tyynynliinaa laittaa paikalleen samassa ajassa kuin 2, mutta kahden liinan jokaviikkoinen kierrättäminen pyykkiin, silitykseen ja kaappiin taitaa lopulta viedä enemmän aikaa, kuin tuo 20 liinan systeemi.

Oikeasti tuo ajasta puhuminen on vähän hiusten halkomista, sillä kyse lienee muutamista minuuteista. Mutta psykologinen puoli on ainakin minulla tärkeämpi. En millään jaksaisi ruveta niin tiheään tahtiin. Kerran kuussa rupeaminen vaatii itsekuria paljon vähemmän kuin kerran viikossa tai kerran päivässä rupeaminen. Tässä palataan siihen perusaiheeseen, joka leimaa vähän kaikkia kirjoituksiani. En ole minimalisti enkä maksimalisti, olen optimalisti. Olennaista on hahmottaa se itselle sopivin määrä tavaraa, joka ei ole ylenpalttisesti tai liikaa, muttei myöskään liian vähän siihen nähden, kuinka paljon on valmis näkemään vaivaa.

Tämän kirjoituksen pointtina on oikeastaan se, että myös minimalismilla on hintansa, ja se on jatkuva työ ja ylläpito, eli viime kädessä se rupeaminen. Halusin nostaa tämän esiin, sillä usein isot määrät tavaraa nähdään automaattisesti huonona. Mutta asiat ovat harvoin mustavalkoisia.

Mitä mieltä olette? Millaisia kustannuksia näette suurella/pienellä tavaramäärällä?

Mitenhän tässä aina käy näin?

Eilen huomasin, että keittiöön on alkanut hiipiä sotkua. Tässä on esimerkki:

IMG_0236

 

Tämä on ennen-kuva. Kyse on vetolaatikosta, jossa säilytän muovipusseja ynnä muuta keittiössä tarvittavaa. Koko sisältö näkyy kuvasta. Kaiken löytää, mutta kuten näette järjestys ei ole kovin hyvä. Tuossa itse asiassa näkee, mikä se alkuperäinen järjestys on ollut, mutta jotenkin tavarat ovat alkaneet vähitellen vaeltaa pois paikaltaan. Ihmettelen, että miten se järjestys aina jossain vaiheessa muuttuu sotkuksi? Käykö teille muille samalla tavalla?

Päätin kuitenkin korjata tilanteen. Järjestin laatikon äsken ja nyt se näyttää tältä:

IMG_0237

Samat tavarat, miinus muutama likainen muovipussi. Näyttää tosi kivalta minun mielestäni. Aikaa tämän järjestämiseen meni alle viisi minuuttia. Pieni vaiva, iso ilo. Tietenkin tämä on väliaikaista, kunnes tilanne alkaa taas muistuttaa ylempää kuvaa. Mutta parin minuutin järjestelyllä paransin tilannetta taas moneksi kuukaudeksi.

Sitten päivitys paperirintamalta: tämä uusi systeemi on loistava! Olen niin tyytyväinen, että olen ottanut sen käyttöön. Ensinnäkin minun ei tarvitse ajatella papereita koko viikon aikana. En edes viitsinyt avata paria laskua, koska tiesin hoitavani ne tänään. Heitin vain kuoret lokerikkoon. Laitoin sinne itse asiassa sellaisiakin papereita, joille en juuri sillä hetkellä keksinyt parempaa paikkaa, vaikka ne eivät täysin ehkä kuuluneetkaan ”virallisten papereiden” joukkoon. Mutta ei hätää! Tänä aamuna otin koko pinkan, ja käsittelin paperit yksi kerrallaan. Maksoin laskun, arkistoin yhden kuitin ja tilauslomakkeen ja keksin muille papereille järkevän paikan. Ja kaikki tämä jopa ennen kuin puhelin hälytti!

Tämä papereiden käsittelysysteemi on parissa viikossa selkeästi vähentänyt stressiä elämästäni. En ahdistu mistään, kun tiedän että viikossa on selkeä aika, jolloin asialle on tehtävä jotain. Voin heittää paperit mielestäni muuksi aikaa, ja sitten maanantaina istun alas ja hoidan kaiken kerralla. Aikaa kuluu varmaan vähemmänkin näin, kun olen keskittynyt siihen mitä teen. Väitän, että tämä osoittautuu yhtä hyväksi rutiiniksi kuin tiskikoneen käynnistys iltaisin. Kyllä voi olla joskus järjestys pienestä kiinni.

Ja hei, tämä viikko on se vaatehuoltoviikko! Raportoin siitä lisää myöhemmin tällä viikolla!

Pelottavat paperit

Tänään klo 9.30 puhelin alkoi vilkuttaa hälytystä. Paperityöt odottivat. Lykkäsin aloittamista vain 15 minuuttia, mutta aloin sitten kiltisti käydä läpi uuden inboxini sisältöä. Sain viime viikolla raivattua tyhjäksi lokerikon, jolle olikin jo kasautunut papereita. Maksoin ja mapitin kaksi laskua, avasin yhden kuoren, joka osoittautui ilmoitukseksi vastikemaksusta sekä arkistoin yhden takuupaperin. Sen jälkeen lokero oli tyhjä. Paperityöt on tältä viikolta hoidettu! Ensimmäisen kerran perusteella menetelmä on toimiva. Tuntui ihan helpolta.

Vaikeampien päätösten edessä olen ollut viime viikolla ja viikonloppuna. Tavoitteena oli karsia vanhoja turhia papereita pois niin paljon kuin mahdollista. Kokonainen kassillinen niitä kertyikin, ja työtä voisi jatkaa (ja jatkankin) edelleen. Tajusin kuitenkin samalla, mikä hommaa hidastaa. Papereiden pois heittäminen on välillä pelottavaa.

Papereilla itselläänhän ei ole mitään arvoa, mutta niiden sisältämällä informaatiolla on. Tuon informaation hukkaaminen on se juttu, joka estää ja hidastaa karsimista. Olisipa todella mukavaa, kun vieressä istuisi joku hallintoasioiden asiantuntija, joka osaisi suoraan sanoa, tarvitaanko jotain tietoa vielä vai ei! Yksin tuntuu siltä, että vähän väliä on sormi suussa.

Olen esimerkiksi aiemmin säästellyt kaikenlaisia verotukseen liittyviä papereita vain siksi, että olen pelännyt joutuvani vaikeuksiin, jos joskus niistä pitäisikin tarkistaa jotain. Tämä siitä huolimatta, että en ole KOSKAAN joutunut veroasioissa tarkistamaan mitään jälkeenpäin. Siitä huolimatta on tuntunut turvallisemmalta ja helpommalta vain mapittaa kaikki, kuin ottaa riski että jotain sittenkin tarvitsisi. Nyt sain sentään itseni uskomaan, että niiden ohjevihkojen sisältö löytyy taatusti netistä, samoin kaikki lomakkeet voi printata uudestaan vaikka sata kertaa. Kuitit tietysti säilytän, mutta entä veroehdotukset? Olen tehnyt korjaukset sähköisesti. Tarvitsenko sitä kotiin lähetettyä paperia mihinkään?

Koska moni päätös oli vaikea, keskityin karsimaan kaikkea helpoimmasta päästä. Säästin taloyhtiön kuntotutkimusraportin, mutta heitin pois muutaman vuoden takaiset yhtiökokouspaperit. Tiedän, että ne löytyvät isännöitsijältä, jos jostain kumman syystä niitä tarvitsisi. Heitin myös pois vanhoja maksettuja laskuja – sanokaa, miksi niidenkin säilyttäminen tuntuu aina sillä hetkellä tärkeältä, vaikka tiliotteesta näkee joka tapauksessa, onko jotain maksettu vai ei? Lisäksi roskiin meni runsaasti sekalaista paperisilppua, jolla ei ollut enää merkitystä.

Mutta sitten on niitä vaikeita päätöksiä. Löysin esimerkiksi vanhan rekisteriotteen ja ostodokumentteja autosta, jonka itse olen myynyt jo aikaa sitten. Jostain syystä en uskaltanut heittää niitä pois. Mitä jos uusi ostaja tarvitsee jotain tietoa siitä, pitääkö minulla olla velvollisuus säilyttää vanhoja autoon liittyviä papereita? Myyminen sujui kaiken taiteen sääntöjen mukaan, ja oletan että jos joku dokumentti olisi puuttunut, sitä olisi minulta jo tiedusteltu. Järjellä ajatellen voisin siis heittää vastaavat paperit menemään, mutta en uskalla. Koska pelkään että joudun vaikeuksiin jos niin teen. Ei kovin rationaalista, mutta tuskinpa olen tämänkään ongelman kanssa yksin.

Papereiden pelko on hankalaa, koska se jähmettää koko raivausurakan. Kun ei uskalla heittää mitään pois, pinot eivät ohene eikä tulosta synny. En tiedä miten tätä ongelmaa voisi ratkoa ja mistä näitä asioita voisi selvittää. Koska siitä on viime kädessä kyse, en tiedä. Jos olisin varma siitä, mitä tietoa voi joskus tarvita ja mitä ei, tätä ongelmaa ei olisi. Kärsiikö kukaan muu vastaavasta ongelmasta?