Aihearkisto: Kriittinen kuluttaja

Viikon vinkit: vaatekierrätystä, 112 ja leivontahygieniaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tässä Sitran nettisivuilla julkaistussa blogikirjoituksessa on kiinnostavia näkökulmia tekstiilikierrätykseen, vaikka mitään viisasten kiveä ei jutussa tarjotakaan ja kirjoittaja hieman jaarittelee. Kuitenkin: tutkimusten mukaan suomalaiset ovat kiinnostuneita kestävästä kehityksestä, ekologisuudesta ynnä muusta. Mutta ideologia muuttuu harvoin ostopäätökseksi, jos vaate on kalliimpi kuin vastaava ”tavallinen”. Jos siis kuluttajia ei saada tekemään järkeviä päätöksiä ostopäässä, täytyisi vaatteiden loppusijoitusta kehittää merkittävästi eteenpäin. Jutussa mainitaan, että myös loppusijoitukseen pitäisi saada tunnekokemus mukaan, jotta ihmiset olisivat motivoituneempia kierrättämään.

Juhannuksen tienoilla linkkasin tänne 112-sovelluksesta. Nyt sovellusta on kehitetty eteenpäin ja heikkouksia parannettu.

Paha kakku -blogissa listattiin jo toukokuussa kattavasti keittiö- ja leivontahygienian aakkosia. Linkki tulee pari kuukautta jäljessä, mutta asia on edelleen täysin ajankohtaista. Olen tämän tekstin perusteella ottanut tavaksi vaihtaa uuden tiskirätin joka päivä. Aiemmin ajattelin että se on vähän tuhlausta, ja että kyllä se sama rätti nyt ainakin viikon ajan menee, mutta olen tullut toisiin aatoksiin. Käytän siis niitä sellaisia wettex-tyyppisiä liinoja, joita voi pestä ja käyttää uudestaan.

Kirja-arvostelu: Leppoisa opas huusholliin

Julkaistu , kirjoittanut
14

Luin Saara Henrikssonin ja Aino-Maija Leinosen kirjan, joka kehottaa siivouskapinaan ja väittää kertovansa, miten arjen hommat sujuvat kuin itsestään. Täytyy sanoa että olipa erikoinen kirja. En muista, milloin olisin lukenut vastaavanlaisen, jossa vähän väliä olen joko erittäin samaa mieltä ja sitten samalla sivulla täydellisesti eri mieltä kirjoittajien kanssa!

Kirjan yleissävy on äärimmäisen topakka. Jopa niin topakka, että se käy välillä hermoille – ”soo soo älä sinä sielä kuvittele tietäväsi mitään!” Tavallaan tykkään että asiat sanotaan suoraan, mutta tosiaan välillä kirjassa on niin kova neuvomisen maku, että se meni omalta kohdaltani ärsyttävyyden puolelle. Pieneen kokoon taitettu kirja on kuitenkin mukava kädessä.

Sitten sisältöön. Sanotaan parhaat asiat ensin: kirjassa annetaan monta käytännöllistä vinkkiä siivoamista varten. Esimerkiksi välineitä ja aineita koskevat kohdat ovat järkevää luettavaa, ja teksti sopii hyvin esimerkiksi vasta omilleen muuttaneelle nuorelle. Jos yhtään on käsitystä kodinhoidosta muuten, voi mukana olla aika paljon itsestäänselvyyksiä. Mutta mukana on hirveästi käteviä käytännön vinkkejä. Esimerkkejä: lankamoppi siirtää likaa paikasta toiseen, mikrokuituliina puhdistaa. Kaikki vaatteet näyttävät silitettyinä hyviltä. Miten hajulukko ja lattiakaivo puhdistetaan. Säilytä tavaroita siinä huoneessa, jossa niitä käytetään. Tämänt tyyppiset ohjeet ja vinkit ovat aina tarpeen.

Ongelmana on, että noiden hyvien juttujen lisäksi kirja on pullollaan älyttömyyksiä. Tähän tyyliin: jos olet köyhä, voit säästää lopettamalla deodorantin käytön. Anteeksi mitä? Toimiva dödö maksaa marketissa pari euroa. Täytyy elää todella ojan pohjalla, jotta tämä neuvo olisi relevantti. Ilman henkilökohtaista hygieniaa on aika paha lähetä työhaastatteluun tai ihmisten ilmoille ylipäätään. ”Ajattele, ettei naisen tai miehen kunnia ole hajuttomuudesta kiinni” – siis millaista soopaa. Tämä oli ehkä se pöhköin esimerkki, mutta ei valitettavasti ainoa.

Vai mitä sanotte ohjeesta, että aina kannattaa hankkia isoin mahdollinen huonekalu, joka tilaan mahtuu, olipa kyseessä pöytä tai sohva? Koska ”tilan hukkakäyttö ei kannata”. Tai että menkää viettämään joulua isovanhemmille, niin ei tarvitse itse järjestää. Kuulostaa leppoisalta vanhusten hyväksikäytöltä. En tiedä teistä, mutta itse olen tottunut ajattelemaan niin päin, että vanhin sukupolvi on jo työnsä tehnyt, nyt on nuorempien vuoro hoitaa heitä. Voi tietysti olla, että kirjoittajilla itsellään on terveet ja nuoret isovanhemmat, joille joulun järjestäminen ei ole mikään erityinen ponnistus.

Ongelma tässä kirjassa on se, että nimi lupaa leppoisuutta mutta sisältö ei vastaa tuota lupausta. Kun kirjoittajat neuvovat, miten kotia hoidetaan, käy hyvin nopeasti ilmi, että ei siitä selviä kuin jokapäiväisellä työllä. Kodinhoito on jatkuvaa, loputonta työtä, eikä siitä saa leppoisaa muuten kuin omaa asennetta muuttamalla. Kirjassa on omistettu viisi sivua kylpyhuoneen siivoukselle. Ehkä kaakelisaumojen jynssääminen on jonkun mielestä leppoisaa, mutta minun mielestäni se on tylsää ja rankkaa työtä, jota välttelee viimeiseen asti. Jos joku tarttuu kirjaan oppiakseen, miten kodinhoidosta tehdään helppoa, niin seuraa luultavasti pettymys. Kodinhoidosta saa helppoa siten, että palkkaa siivoojan.

On harmi että kirjassa on niin paljon noita hölmöjä juttuja, koska ne jäävät päällimmäiseksi mieleen ja hyvät vinkit jäävät vähemmälle huomiolle. Osittain tähän vaikuttaa taitto, sillä kirjassa ei juuri ole listoja tai tietoruutuja, joihin olisi koottu tiiviisti olennaisimmat asiat. Teksti kulkee yhtenä massana, joten sieltä on vaikea etsiä yksittäistä asiaa.

Ehkä minua kuitenkin jäi eniten vaivaamaan se, miten kirjasta huokuu sellainen perisuomalainen asenne, että kaikki tasapaksusta tavallisuudesta poikkeava on turhaa tai typerää, ja jos käyttää rahaa johonkin omasta mielestä ihanaan, niin se on pröystäilyä. Niin pontevasti kirjassa paheksutaan sellaisia turhuuksia kuin sisustaminen, kauniit esineet tai merkkivaatteet. Siivous- tai organisointivinkkejä otan mielelläni vastaan, mutta kirjoittajat tuputtavat siinä ohessa sellaisia henkilökohtaisia arvovalintoja, joista tuli sellainen olo, että nyt ei ole suutari pysynyt lestissään.

Oletteko lukeneet kirjaa? Mitä piditte?

Sooda toimii, sappisaippua ei

Julkaistu , kirjoittanut
11

Säilytin jääkapissa pari päivää ruokaa, johon oli laitettu aika paljon valkosipulia. Säilytysastia ei ollut täysin tiivis, joten jääkaappiin jäi todella vahva valkosipulin tuoksu, vaikka ruoka oli jo otettu pois. Ihmettelin sitä vähän aikaa ja pohdin pitäisikö pestä koko kaappi. Sitten onneksi muistin soodan. Kippasin soodaa pari ruokalusikallista avoimeen kuppiin, ja laitoin jääkaapin hyllylle. Alle vuorokaudessa haju oli kokonaan hävinnyt. Harmittaa, etten tullut katsoneeksi kellosta aikaa sen tarkemmin, mutta parissa tunnissa oli tapahtunut jo selvä muutos. Sooda on kyllä tosi tehokas hajujen poistaja!

Sen sijaan sappisaippua ei toiminut toivotulla tavalla. Muutamassa valkoisessa trikoovaatteessa oli erinäisiä tahroja, joita yritin sillä poistaa. Tahrojen alkuperä on hämärän peitossa, mutta mukana oli hiekkaa, ruokaperäisiä tahroja sekä tussia. (Tästä voinee helposti päätellä, minkä ikäisistä käyttäjistä oli kyse…) Hieroin Sonett-merkkistä saippuaa ohjeen mukaan tahroihin, annoin vaikuttaa ja pesin normaalisti. Eivät lähteneet. Tämä oli pettymys, koska olin kuvitellut sappisaippuan olevan tosi tehokas tahranpoistoaine. Voisiko syy olla siinä, että tahrat eivät olleet enää tuoreita? Vai toiminko jotenkin muuten väärin? Jos on hyviä vinkkejä sappisaippuan käytöstä ottaisin mielelläni vastaan.

Huomasin muuten, että minulla on kaksi käyttämätöntä sappisaippuapalaa. Tuon Sonettin muistan ostaneeni joskus viime vuonna, mutta siitä Dr. Beckmannin alkuperästä ei ole mitään käsitystä. Ei siis oikeasti MITÄÄN käsitystä. Olen ehkä tilannut sen hulluilta päiviltä muiden pesuaineiden mukana, mutta vannon etten muista kyseistä tapahtumaa. Joten on mahdollista että se on putkahtanut sinne omia aikojaan jonain pimeänä yönä. Mutta jos en saa kumpaakaan toimimaan, minulla on kaksi turhaa tuotetta. Toivottavasti vika oli tekniikassa eikä itse tuotteessa!

Tarve ja harkinta

Julkaistu , kirjoittanut
10

Luin vähän aikaa sitten Saara Sarvaksen jutun misellivedestä. Luotan Saaran suosituksiin meikkituotteissa vahvasti, joten jos hän sanoo, että misellivesi lähestyy meikinpoistossa täydellisyyttä, niin todennäköisesti asia sitten on niin. Niinpä tuon jutun luettuani minusta tuntui siltä, että ehdottomasti tarvitsen tuollaisen ihmeaineen. Lupaushan kuulostaa huikealta – ihoa ärsyttämätön aine joka poistaa kaiken meikin ja jota saa melkein mistä vaan marketista järkevällä hinnalla!

Mutta. Vaikka misellivesi olisi oikeasti miten hyvä tahansa, tosiasia on etten juuri nyt oikeasti tarvitse sitä.  Kylppärin kaapista löytyy meikinpoistoon tarkoitettuja tuotteita aivan riittävästi. Minulla on vahva periaate siitä, että käytössä on vain yksi tiettyyn tarkoitukseen tehty kosmetiikkatuote kerrallaan. Tämä menee sarjaa henkilökohtaiset päähänpinttymät, mutta minua ärsyttää, jos hyllyssä on avattuna vaikkapa kaksi kosteusvoidetta, ellei niiden käyttöfunktio ole todella erilainen.

Syy tähän on se, että mitä enemmän avattuja puteleita, sitä enemmän tavaraa hyllyillä ja sitä suuremmalla todennäköisyydellä kaappiin jää pyörimään epämääräisiä vajaita purkkeja ja purnukoita. On selkeämpää käyttää yksi tuote kerrallaan loppuun, ja avata sitten vasta uusi. Jos tuote on täysin epäsopiva, on fiksumpaa esimerkiksi antaa se pois kuin säilytellä  niin kauan että tuote menee pilalle. Vuosi sitten tekemäni ison inventaarion jälkeen olen käyttänyt lähes kaikki jämätuotteet pois. (Weledan pahanhajuista käsivoidetta on edelleen jäljellä, samoin sitä outoa kampausnestettä.) Tämä yksi kerrallaan -menetelmä on varmistanut sen, ettei uusia ole päässyt syntymään.

Niinpä hetken harkittuani totesin, että ostan tuota Saaran suosittelemaa ihmeainetta sitten, kun silmämeikinpoistoaine loppuu. Arvioisin, että ostohetki tulee vastaan mahdollisesti ensi kesänä. Tosin varaan itselleni sellaisen poikkeuksen, että jos tuo suositeltu tuote tulee vastaan kevään alennuspäivillä aivan hullunhalvalla, niin ostan sen sitten odottamaan. Uutuudet kannattaa nimittäin mielestäni aina ostaa alennuksesta, koska silloin menetys ei ole niin suuri jos ei pidäkään tuotteesta.

Loppuun aihetta sivuava kysymys: oletko käyttänyt misellivettä? Onko se mistään kotoisin?

Ei kuulu mulle

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tämä aihe ei ehkä kuulu raivaamiseen, mutta arkijärkeen sitäkin enemmän. Meidän lähellä on pieni pihakadun pätkä. Siinä on kaksi reunaa ja keskellä jotain vähän puiston tyyppistä aluetta. Niillä reunoilla on kävelytiet, ja niiden kunnossapito kuuluu tietenkin vieressä seisoville taloyhtiöille. Kadunpätkän päässä on muutama metri poikittaista kävelykatua, joka yhdistää nämä pidemmät, reunoilla kulkevat tiet yhteen. Tuo pieni pätkä katua on yleensä lumen peitossa, vaikka muut osuudet on aurattu. Eilen selvisi miksi.

Bongasin nimittäin kaupungin työntekijän lapioimassa lunta sieltä. Aloin ääneen kiitellä, että kiva kun siitäkin luodaan lumet, koska tie on yleensä ihan tukossa. Työntekijä sanoi, että se on vähän hassu pätkä, kun on kaupungin vastuulla. Kaikki muut on taloyhtiöden hoidettavaa aluetta, mutta tuo päädyssä oleva parin metrin alue kuuluu kaupungille. Sitä varten täytyy kaupungin huoltomiesten ajaa erillinen pistokeikka, jotta nuo pari metriä saadaan lapioitua. Ymmärrän hyvin, että kahden metrin alue hiljaisella tienpätkällä ei ole kiireellisyyslistan kärjessä.

Nyt minua ihmetyttää suuresti, miksei kumpikaan taloyhtiöistä voisi aurata tuota kaupungin pätkää omiensa lisäksi. Kyseessä ei oikeasti ole kahta-kolmea metriä enempää. Miten vaikeaa olisi ajaa auralla pari metriä pidemmälle, kun siitä vierestä aurataan joka tapauksessa? Se ei voi lisätä kenenkään työmäärää tai kustannuksia millään tavalla. Toisaalta sillä säästäisi kahdelta mieheltä ylimääräistä työtä, ja kansalaisten ei tarvitsisi kiipeillä kinosten yli. Joten miksi ihmeessä kummankaan taloyhtiön huoltomies ei viitisi tuota pätkää ajella? Ilmeisesti siksi, että ei kuulu heille, ja arkijärkeä ei löydy.

Tällaiset pikkujutut ärsyttävät välillä hirveästi. Miten paljon mukavampi maailma olisi kaikille, jos jokainen joustaisi silloin tällöin ja tekisi hiukan enemmän kuin aivan välttämättömän. Kai meistä jokainen on joskus pysähtynyt avaamaan ovea, päästänyt jonkun edelleen jonossa, nostanut lastenrattaat ratikkaan ja neuvonut turistille tietä? Pieniä asioita auttajalle, mutta voivat olla isoja avun saajalle. Kun suomalaiset ovat kuulemma nyt innokkaasti ryhtyneet auttamaan puutteessa eläviä lähimmäisiä (mikä on hienoa), niin voisiko sitä samaa ylettää myös näihin arkikohtaamisiin? Että ei automaattisesti ajateltaisi, että ei kuulu mulle, vaan sen sijaan kurottauduttaisiin sieltä omalta mukavuusalueelta pikkuisen ulospäin. Ei tämä maailma siitä ainakaan huonompaan suuntaan mene.

Sekalaisia aatoksia tautituvalta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Mahatauti on jälleen meillä kylässä, joten päivitystahti ei ole kummoinen. Voin kuitenkin listata viime aikojen poistot:

  • Tyhjä sampoopullo kylppärin kaapista. On mysteeri miksi sitä on säilytetty.
  • Muutamia vaatteita lahjoitettu pois (menivät edelleen käyttöön).
  • Lapsen nokkamukin mukiosa, kaikki muut osat kadonneet.
  • Kenkäpussi, joka oli heitettävä roskiin. Pussin sisäpinta oli ruvennut murenemaan niin, että kaikki mitä pussiin laittoi, peittyi punaiseen silppuun. Kiusallinen ominaisuus, jota ei voi korjata. Pussi oli muuten Marimekon.
  • Pari loppuun kulutettua tiskiharjaa ja nilkkasukkaa.

Lisäksi on jonkin verran loppunutta kosmetiikkaa, jotka tosin on korvattu samantien uusilla vastaavilla tuotteilla. Koska aivoni eivät juuri nyt kykene kovin koherenttiin ulosantiin, niin voin tässä samaan syssyyn jutella kosmetiikasta vähän enemmänkin. Olen löytänyt luonnonkosmetiikkasarjan, josta pidän: Estelle & Thild. Olen kokeillut erilaisia tuotteita sarjasta, tähän asti kaikki ovat sekä sopineet iholleni, että miellyttäneet muutenkin. Pidän näistä jopa enemmän kuin EkoPharman tuotteista. Tuoksut ovat mietoja ja käyttökokemus hyvin samanlainen kuin normikosmetiikallakin. Hinta ei ole mielestäni ihan halpa, mutta INCEjä lukiessa tulee hyvä mieli.

Hiustenhoitotuotteista olen puolestaan testannut Korresin sampoota (Aloe&Dittany), ja tykkään siitä ihan älyttömästi! Seuraavaksi testaan myös saman sarjan hoitoainetta, kunhan saan loppuun Laveran ruusu-hoitoaineen, joka on muuten huono. Korres ei ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa mutta käsittääkseni aika lähellä kuitenkin.

Korkeella

Julkaistu , kirjoittanut
9

Nyt seuraa maksamaton mainos. Helsingin hauskin ulkoilupaikka koko perheelle on tällä hetkellä ehdottomasti Mustikkamaalla sijaisteva puissakiipeilypuisto. Se on ihan mahtava paikka!

Konsepti on sellainen, että keskelle metsää on rakennettu erilaisia ratoja, joissa edetään puusta toiseen kiipeilemällä, tasapainottelemalla ja vaijeria myöten laskemalla. Pienemmille on kolme rataa, ja yli 130cm pituisille viisi rataa. Pienten radat kulkevat noin metrin korkeudella maasta. Lapsilla on turvavaljaat ja kypärä, ja vaikka ote pettäisi, valjaat estävät putoamisen. Radat ovat vaikeusasteiltaan erilaisia ja tarkoitus on, että aikuinen kulkee pienen kiipeilijän mukana ja auttaa tarvittaessa.

Isojen radat kulkevat noin 4-10 metrin korkeudessa. Myös aikuisilla on valjaat ja kypärä, ja valjaiden turvavaijerit on suunniteltu siten, että radalla on mahdotonta liikkua ”irrallaan”. Systeemi vaikutti varsin aukottomalta, latvuksista ei pääse putoamaan vahingossa eikä tahallaan. Näistä radoista kolme oli sellaista keskivaikeaa, ja kaksi varsin haasteellista.

Minä kiipeilin sunnuntaina aikuisten radat läpi, ja lapsi puolestaan pääsi toteuttamaan vahvaa kiipeilyviettiään pienten radoilla. Me molemmat olimme aivan innoissamme. Kiipeilypuisto voittaa mielestäni mennen tullen erinäiset sisäleikkipaikat. Siellä saa olla ulkona raittiissa ilmassa ja luonnossa, tulee mielekästä liikuntaa, joutuu keskittymään ja vaivaamaan päätään. Saa onnistumisen elämyksiä ja välillä vähän jännittää. Miljöö on todella epäkaupallinen noihin sisäleikkipaikkoihin verrattuna. Ei ole hälinää, ei  mainoksia eikä taustamusiikkia. Lapset kyllä kiljuvat, mutta koska ollaan ulkona se ei haittaa ollenkaan.

Sanoisin, että pienten radat sopivat parhaiten alle kouluikäisille. Korkeille radoille voi mennä varmaan minkä ikäinen tahansa, kunhan pituusvaatimus täyttyy. Muistaakseni alle 11-vuotiailla piti kuitenkin olla aikuinen mukana kiipeämässä. Yläilmoissa näkikin paljon vanhempia kiipeilemässä lastensa kanssa, ja sivusta seurattuna vaikutti siltä, että kokemus oli hienosti lapsia ja aikuisia yhdistävä. Kaikilla näytti olevan kivaa. Minä sain kiipeillä yksin, ja se oli ihanaa. Nopeasti iskee uskomaton flow-tila päälle, eikä päässä liiku yhtään häiritsevää ajatusta. Sitä paitsi 70 metriä vapaata laskua vaijerin varassa on vain yksinkertaisesti älyttömän hauskaa! Aikuisuus on mielestäni aina ollut aivan turha syy lopettaa leikkiminen.

Aivan halpaa ei tämä huvi ole, radat maksavat 12/21€ per henkilö, mutta tuolla hinnalla saa kiipeillä vaikka koko päivän jos jaksaa. Parikymppiä per nenä tarkoittaa kuitenkin sitä, että jos perheessä on monta isoa kiipeilijää, lasku lähentelee helposti satasta. Toisaalta pienten hinta on aivan kilpailukykyinen sisäleikkipaikkojen kanssa. Radoilla on myös tiettyjä paino- ja pituusrajoituksia, eli alle 90cm mittaiset lapset ja hyvin kookkaat aikuiset eivät valitettavasti pääse kiipeilemään.

Miksi hehkutan tästä täällä, vaikka aihe ei liity blogiin paljon mitenkään? No, ensinnäkin siksi että olen tästä niin innoissani, ja toiseksi tässä on loistava aineeton lahjaidea, niin aikuisille kuin lapsillekin. Paikka on auki vielä lokakuun ajan, ja sitten taas keväällä kun lumet ovat sulaneet. Menkää siis ihmeessä vielä kun ehtii.

Onko kukaan muu käynyt kokeilemassa kiipelemistä? Oliko teillä yhtä hauskaa kuin minulla?

Selitys haiseville vaatteille?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Täytyy myöntää, että Nextin asiakaspalvelu on tehokas. Sain vastauksen vuorokauden sisällä kyselyyni. Se oli äärimmäisen kohtelias ja vuolaasti asiaa pahoitteleva, jopa suorastaan huvittavuuteen asti. Tässä lainaus vastauksesta:

I do appreciate your concerns but I can confirm that there are no chemicals that are added to any of our clothing.

The smell could possibly be from our packaging and this would not be harmful to children or nature.

I am also sorry to hear that after washing the items they still have a strong smell.  This is certainly not how we expect our clothing orders to be and I can advise you that you are free to return the items for a full refund if you did not want to keep this order. 

Mitähän tästä nyt sanoisi. Firma väittää, että haju johtuu vain pakkauksista, ei vaatteiden kemikaaleista. Voiko muovipussista tarttua niin vahva haju vaatteisiin? Kai se on mahdollista, sen puolesta puhuisi, että sukkisten haju oli erilainen, ja ne olivat erilaisessa muovissa. Toisaalta mitä ihmeen myrkkyjä niissä pusseissa sitten olisi, jos vaatteisiin tarttuu niistä niin voimakas tuoksu? En ole ihan täysin vakuuttunut tästä. Tuo yksi lause vaan ei mielestäni vielä ole riittävän uskottavaa. Olisin kaivannut perusteluja, tietoa valmistusprosessista ja muuta faktaa väitteen tueksi.

Plussaa on, että saisin palauttaa nuo jo avatut ja pestyt vaatteet täyttä korvausta vastaan, mutta en aio sitä tehdä. Tarkkanenäinen ystäväni ei eilen haistanut puhtaissa vaatteissa enää juuri mitään, joten eiköhän se seuraavassa pesussa häviä kokonaan. Voipi olla, että annan firmalle vielä toisen mahdollisuuden.

Haisevat lastenvaatteet

Julkaistu , kirjoittanut
4

Käytin viime viikolla yhden päivän etsien netistä kivoja lastenvaatteita. Olen vähän rajoittunut niiden suhteen, haluan että materiaali on ensisijaisesti puuvillaa tai muuta luonnonkuitua, mallin pitää olla sopivasti väljä että vaatteessa voi leikkiä, ja lisäksi ulkonäön täytyy miellyttää sekä omia että lapsen silmiä. Ei siis aivan yksinkertainen tehtävä. Useimmiten ongelmaksi tuli ulkonäkö. Lapsi haluaa, että esim. paidassa olisi jokin kuva, mikä ei mielestäni ole kohtuuton toive. Itse taas haluan, että kuva on kiva – ei mikään isopäinen alien tai typerä teksti. Lisäksi vältän muovipainatuksia luettuani taannoin Kuluttaja-lehden tutkimuksesta, jossa niistä löytyi ftalaatteja ynnä muita ikäviä kemikaaleja.

Omin avuin en tällaisia löytänyt, mutta onneksi sain vinkin englantilaisesta nettikaupasta. Sieltä löytyikin runsaasti kohtuuhintaisia ja kaikki kriteerit täyttäviä vaatteita. Tilaus ja toimitus sujui jouhevasti ja vaatteet saapuivat parissa päivässä kotiovelle. Kaikki muuten hyvin, paitsi että ne vaatteet haisivat. Jokainen vaatekappale oli pakattu omaan erilliseen muovipussiinsa. Kun vaatteet otti pussista esiin, niissä oli vahva kemikaalinen haju. Pesin yhden paidan muun pyykin seassa, ja haju lähti. Loput neljä vaatetta pesin toisessa erässä, mutta tällä kertaa haju ei häipynytkään täysin, sen sijaan tuntuu että se tarttui hieman muuhunkin pyykkiin. Tilanne siis parani merkittävästi, mutta haju ei häipynyt kokonaan.

Asia stressaa minua siksi, että jos jokin haisee, hajun aiheuttaa jokin kemikaali tai yhdiste. En usko, että ne varsinaisesti edistäisivät terveyttä. Samaa teoriaa tukee nämä YLEn artikkelit:

Tietysti kyse on eri asiasta, työskenteleekö pesemättömien vaatteiden parissa tuntikausia päivässä, vai pukeutuuko pestyihin vaatteisiin silloin tällöin kotona. Samoin tuo keskimmäinen tapaus on todellinen ääriesimerkki. Vaikuttaa myös siltä, että suurin osa aineista lähtee pesussa pois, ja aionkin pestä nuo vaatteet seuraavan kerran niin, että on vain yksi uusi vaate per koneellinen. Uskoisin hajun häipyvän sillä tavalla lopullisesti, sillä yhdestä vaatteesta se jo poistui.

Nyt olen kuitenkin dilemman edessä. Uskallanko ostaa tuolta vaatteita uudestaan? Ne olivat kivoja, edullisia ja vastasivat tarkoitustaan hyvin. Toisaalta se haju arveluttaa. En myöskään ole varma, johtuiko se muovista johon vaatteet oli pakattu, vai oliko vaatteisiin itseensä lisätty jotain ainetta. Sukkahousut olivat erilaisessa pakkauksessa kuin paidat, ja niissä oli vähän erilainen haju, selvästi pakkauksesta lähtöisin.

Tässä olisi kieltämättä yksi argumentti käytettyjen vaatteiden puolesta, ne on yleensä pesty niin monta kertaa, että viimeisetkin kemikaalirippeet on häipyneet kuiduista. Toisaalta inhoan nuhjuisuutta myös lastenvaatteissa, ja kuten olen ennenkin kirjoittanut, harvoin löytää mitään todella uudenveroista.

Oletteko törmänneet samaan ongelmaan? Tai siis tässähän on monta ongelmaa, sopivien vaatteiden löytyminen, kemikaalit ja ostodilemma. Joka tapauksessa kiinnostaisi kuulla vastaavista kokemuksista, myös aikuisten vaatteiden osalta.

EDIT: Aktiivinen kuluttaja iskee jälleen. Lähetin äsken sähköpostilla palautetta hajuun liittyen. Vastaus luvattiin viikon kuluessa. Saapa nähdä miten käy. Välillä sitä on vähän hidas, tajusin vasta ekaa kommenttia lukiessa, että voin itsekin asiaan vaikuttaa!

 

Stockmann. En tajua.

Julkaistu , kirjoittanut
2

Arvatkaa mitä. Aion jälleen urputtaa Stockan toiminnasta. Yllättävää, eikö totta? Tämän postauksen inspiraatio on kommentissa, jonka sain aikaisempaan kirjoitukseen, jossa valitin että kantistuotteet olivat loppu ennen aikojaan. Tuossa tapauksessa siis ennen kuun puoliväliä, mikä oli mielestäni liian aikaisin.

Mutta uusimmassa kommentissa todettiin, että tämän kuun tuote oli loppu parissa päivässä, koska se oli myynyt niin hyvin jo ennen kuun alkua. Tämä kuulostaa tutulta. Äidilleni kävi heinäkuussa samalla tavalla. Hän huomasi edellisen kuun viimeisenä päivänä vaatteen, joka oli seuraavan kuun kanta-asiakastuote. Vaate oli myynyt niin hyvin, että siitä oli koot loppu. Eli heinäkuun tuote oli myyty loppuun jo kesäkuun puolella! Loppujen lopuksi oikea koko onnistuttiin saamaan niin, että myyjä teki varauksen seuraavasta kuormasta, joka oli tulossa parin päivän päästä. Samainen myyjä vaan totesi, että hyvin nämä ovat myyneet, juuri äsken pantiin esille. Toisin sanoen näissä tapauksissa asiakas on onnistunut saamaan kantistuotteen, mikäli on sattunut paikalle oikeaan aikaan ennen virallisen myynnin alkamista. Ne, jotka naivisti kuvittelivat saavansa tuotteen sitten kun kuu vaihtuu, ovat jääneet ilman.

En ymmärrä mitä Stockmannilla oikein ajatellaan. Siis laitetaan kantistuotteet myyntiin ennen aikojaan, ja sitten myydään ihmisille eioota. Sitten vielä ihmetellään, kun asiakkaiden mielestä palvelu on huonontunut ja myynti ei vedä. Ällistykseni on sillä tasolla, että sitä alkaa olla vaikea pukea sanoiksi. Mitä epäselvää tässä voi olla kenellekään? Jos firma sabotoi itse omia konseptejaan noin tehokkaasti, niin ei voi yllättää ketään, jos palaute on huonoa. Joten Stockmannin johtohenkilöt. Tsekatkaa nyt pikavauhtia ne omat prosessinne. Niissä on jotain kovasti pielessä.

Tämän kertainen urputus päättyy tähän.