Mitä minä sitten teen?

Jos edellisessä kirjoitin siitä, mitä jätän tekemättä, tässä seuraavassa katsaus siihen, mitä minä sitten teen. En tietenkään ole lopettanut kodinhoitoa tykkänään. On asioita, joista ei kannata luopua. Tärkein niistä on rakas tiskikonerutiinini. Illalla kone päälle, aamulla tyhjät kaappiin, ja sitten konetta täytellään koko päivä. Illalla pestän taas ja sama uudestaan. Tämä yksinkertainen systeemi takaa edes jonkinlaisen järjestyksen keittiössä. On ihan sama, vaikka kello oli 23 kun huomaan, että tiskikone ei vielä ole päällä. Sitten vaan pikaohjelma pyörimään. Tärkeintä on, ettei keittiö pääse kaaoksen valtaan.

Keittiöjuttuihin liittyy myös ruokien suunnittelu. Tajusin että se on tärkeämpää kuin koskaan, jotta ruokien kanssa ei tarvitse joka päivä tuskailla. Eilen kulkiessani ison ruokakaupan ohi, ostin jauhelihaa, tuoretta kalaa ja vielä kanasuikaleita. Luulisin, että niillä saadaan tämä viikko selvittyä. Päivitän viikon ruokalistan pikapuoliin. Viime viikko meni suunnitelman mukaan, ja se helpotti kyllä elämää.

Pyykkiäkin on pestävä ja hieman tulee raivattuakin. Ensinnäkin kyse on välttämättömyydestä: likaisia vaatteita kertyy vaikka pesuvälejä pidentäisi. Toiseksi lastenhuone muuttui eilen kertaheitolla, kun erilliset sängyt vaihtuivat kerrossängyksi. Sain onneksi molempien vanhat vuoteet hienosti kierrätettyä eteenpäin, joten emme ole monen sängyn loukussa. Mutta lastenhuoneen järjestys menee uusiksi, koska nyt sinne mahtuu uusi leluhylly, joka puolestaan vapauttaa lattiaa ja pöytäpintaa leluista. Samoin sängyn alla on säilytystilaa, jonne aion muuttaa kuopuksen vaatevaraston. Tämä vaatii toimenpiteitä lähitulevaisuudessa, varmaan oma postauskin tulossa.

Olen kuitenkin todennut, että lyhyet järjestely- ja raivaus purskaukset ovat hyvä keino lepuuttaa aivoja kirjoittamisen lomassa. Loputtoman pitkään en jaksa keskittyä, joten kun teksti alkaa tökkiä on kiva verrytellä jalkoja ja päätä laittamalla pieni osa kotia kuntoon. Tämän seurauksena meillä on nykyisin pystyynviikattu pakastin. Tajusin, että pakastimen vetolaatikkoon kannattaa myös laittaa tilanjakajia, jotka pitävät ruuat erillään. Niihin saa myös esim. pienemmät vihannespussit pystyyn, eivätkä jätskipuikot seilaa kaiken keskellä irrallaan. Kannattaa kokeilla. Itse käytin muovirasioita, jotka olivat tulleet esim. nektariinien mukana.

Täysin pellossa ei siis elellä, vaikka paljosta olenkin nyt väliaikaisesti luopunut. Kirjakin edistyy hiljalleen. Tänään minusta otetaan kuvat kustantajan katalogia ja nettisivuja varten. Julkaisu lähestyy askel askeleelta! Tuntuu huimalta!

Mitä kaikille projekteille kuuluu?

Elokuun alkupuolella kirjoitin kaikenlaisista hankinnoista, jotka olin todennut tarpeellisiksi. Pääasiassa listalla oli kolme asiaa: kerrossänky, oskarinoksa sekä parvekevalot. Tällä hetkellä tilanne on tämä: kerrossänky on ostettu mutta sitä ei ole vielä saatu. Odotan, että se toimitetaan meille nyt alkavalla viikolla tai viimeistään sitä seuraavalla. Sänky laittaa liikkeelle ketjureaktion huoneen järjestyksessä ja tavaroiden säilytyksessä. Kirjoitan enemmän kunhan huonekalu saapuu, mutta olen erittäin tyytyväinen ettei tätä tarvinnut kauempaa miettiä. Tarvittiin yksi tehokas lauantai, ja onnistuin hankkimaan sängyn vieläpä alennusmyynnistä. Joten siltä osin tilanne hallinnassa.

Oskarinoksakin on hankittu, samoin ruuvit ja proput. Mutta arvatkaa onko se seinässä? No EI OLE. Pitäisi porata kiviseinää ja aloin jännittää. Täytyy päästä siitä yli, että pääsen tuulettelemaan ensi talvena neuleita pakkasilmassa. Niiden syysvalopalleroiden kanssa kävi niin, että ne jäivät epäkäytännöllisinä kauppaan. Menin katsomaan, mutta paketista kävi ilmi, että niitä ei ole tarkoitettu Suomen talvioloihin. Mitä järkeä on ostaa lamppuja, joita ei saa käyttää pimeimpänä aikana? Jos olisi parvekkeella lasit, tilanne olisi toinen.

Sitten katsaus ruokalistojen tilanteeseen. Kahden menneen viikon suunnitelmat löytyvät kokonaisuudessaan täältä. Voin kertoa, että laitoin kyllä niitä ruokia joita oli listalla, mutta ihan miten sattuu. Ne kaapista löytyneet cannellonit tuli tehtyä, ja onnistuivat hyvin. Se on tosin niin vaivalloista ruokaa, että ihan äkkiä ei tule tehtyä uudelleen. Porokin tuli tehtyä, mutta ei keskellä viikkoa, vaan herkutteluna viikonloppuna.

Suunniteltuja ruokia, jotka taas jäivät kokonaan tekemättä, olivat paistettu riisi,savulohipasta, nuudeliwokki ja perunavihannesmuussi, joka oli tarkoitettu lihapullien lisukkeeksi. Lihapullia kyllä tein, mutta ne syötiin spagetin kanssa. Suunnittelu ei täysin mennyt hukkaan, koska ruuanlaitto sikäli helpompaa, että ideoita oli valmiina. Samoin sain pakastimesta ja ruokakaapeista pois suunnitelman avulla sellaisia ruoka-aineita, jotka odottivat käyttöä. Toisaalta tämä oli mennyt paremmin, jos olisin katsonut listaa aina etukäteen, ja valmistautunut laittamaan sitä mitä olin suunnitellut. Se ei olisi ollut iso vaiva, mutta jotenkin pari viime viikkoa ovat olleet kovin hektisiä, ja siksi ruuan laittaminen on tuntunut tavanomaistakin työläämmältä. Ilman suunnitelmaa se olis kyllä ollut vielä hankalampaa.

En voi uskoa että kaksi viikkoa meni jo. Taas pitäisi tehdä uudet listat. Ei jaksa ei huvita! Mutta ei auta. Jos en tee sitä, niin saan sanoa hyvästit ruokahävikin pienentämiselle ja kasvisruuille. Joten huomisen aikana täytyy ryhdistäytyä ja kehittää seuraavan kahden viikon listat.

Viimeiset tipat tuubista

Välillä käy niin, että kuvittelee jonkun oman tavan olevan universaali käytäntö. Sitten käy ilmi ettei niin olekaan. Tässä yksi esimerkki:

Kun sanon että haluan käyttää jonkun tuotteen loppuun ennen kuin ostan uuden, tarkoitan todellakin loppuun asti. Huuhtelen sampoo-, hoitoaine- ja saippuapulloista viimeisetkin pisarat hölskyttelemällä vettä pullossa. Palasaippuat käytän siihen pisteeseen, että saippua joko kirjaimellisesti katoaa, tai sitten sulatan vanhan palan kiinni uuteen saippuaan. Rasvat käytän loppuun leikkaamalla tuubit kahtia.

Noiden käsivoide- ym. purtiloiden kanssa noudatan aina samaa systeemiä. Kun tuubista ei enää puristamalla tule yhtään mitään, se leikataan poikki suunnilleen keskeltä. Sen jälkeen kaavitaan pakkaukseen jäänyt tuote käyttöön niin, että ensin tyhjennetään ”pohjapuoli”, eli siis se puolikas jossa ei ole korkkia. Yleensä siitä tuotetta suunnilleen yhtä käyttökertaa varten. Sen jälkeen puolikkaan yhdistetään niin, että vastikään tyhjennetystä puolikkaasta tulee tavallaan kansi sille puolikkaalle, jossa on korkki. Siis näin

IMG_0244

Sitä alle jäävää puoliskoa joutuu ehkä hiukan taivuttamaan, että osat menevät sisäkkäin. Tästä on kuitenkin se hyöty, että esimerkiksi rasva ei kuivu vaikka tuubi on halkaistu. Tuote säilyy kokemukseni mukaan hyvänä parista päivästä noin viikkoon. Usein tuosta jälkimmäisestä puoliskosta löytyy rasvaa/hammastahnaa tms. enemmän kuin pohjapuolesta, joten siksi tämä kannattaa tehdä näin päin. Tällä systeemillä ns. tyhjästä tuubista saa yleensä vähintäänkin yhden, mutta usein montakin käyttökertaa vielä irti.

Olin kuvitellut että kaikki toimivat näin, mutta viime viikolla huomasin olevani väärässä. Siksi ajattelin jakaa tämän sillä ajatuksella, että ehkä tästä on iloa muillekin. Onko teillä muita hyviä vinkkejä, joiden avulla saa tiristettyä viimeisetkin rippeet kosmetiikkapakkauksista ulos?

Muruttomat laatikot

Alkukesästä tuijottelin likaisia astialaatikoita keittiössä, mutta en tarttunut toimeen koska oli parempaakin tekemistä. Nyt kun ei enää tarvitse lomailla, aloin kuurata niitä heti aamusta. Meillä on siis keittiössä neljä vetolaatikkoa, joissa on oikeastaan kaikki arkiset käyttöastiat: lasit, lautaset, aterimet, pienemmät kulhot, muovirasiat ja paistovuokat. Laatikoiden yläpuolella on työtaso, jossa leikataan ja pilkotaan ja käytännössä tehdään kaikki sellaiset työvaiheet, joissa ei tarvitse vettä tai liettä. Tästä johtuen laatikot likaantuvat käytössä. Niihin putoilee murusia ja roiskuu nesteitä. Pahin on aterinten laatikko, joka on ylimmäisenä ja varmaankin avataan tiheimmin.

Tyhjensin laatikko kerrallaan astiat ulos, imuroin muruset ja sen jälkeen pyyhin laatikoiden pohjat puhtaiksi. Pidän pohjalla sellaista ”kumimattoa”, siis sitä Ikeasta saatavaa läpinäkyvää paksua muovia, joka estää astioiden liukumisen ja toimii pehmusteena. Otin ne pois ja pesin tiskialtaassa. Sitten järjestin kaikki siististi takaisin ja muutin tarvittaessa järjestystä fiksummaksi. Pidin myös jatkuvasti silmät auki, oliko jotakin poistettavaa.

Lopputulos oli, että kolme vanhaa pyöreää muovipurkkia lähti pois. En ole vielä ihan varma, heittäisinkö suoraan roskiin, vai keksinkö niille käyttöä jossakin säilytystarkoituksessa. Pyöreä rasia on epäkätevä, mutta tarkistan löytyykö jotain tilpehööriä, joka pitäisi saada purkkiin. Jos sellaista ei syksyn aikana tule vastaan, viskaan nuo menemään. Näiden lisäksi heitin metallinkeräykseen sellaisen ihmeellisen pikkuesineen, jolle ei koskaan ole ollut mitään käyttöä. IMG_0205

Käsittääkseni tuossa voisi uittaa yrttejä jossain liemessä ja sitten nostaa ne sieltä pois. Materiaali tuntui alumiinilta. Mielestäni raivattavaa oli yllättävän vähän. Huomasin kyllä, että meillä on näköjään peräti kaksi kappaletta kolmipiikkistä ”haarukkaa”, joista toinen lienee tarkoitettu perunoiden noukkimiseen kattilasta ja toinen ehkä kalan fileoimiseen. Kumpaakaan ei ole muistikuvieni mukaan koskaan käytetty, joten noistakin voisi luopua. Toisaalta kun ne eivät aiheuta minkäänlaista haittaakaan olemassaolollaan, niin suurempi vaiva olisi hankkiutua niistä eroon. Tai kenties otan ne vielä käyttöön.

IMG_0204

Tämä laatikko menee helpoimmin sotkuun, mutta ainakin vähän aikaa sekin näyttää hienolta. Takana pakasterasiat, edessä vasemmalla salaattilinko ja oikealla erilaisia muovirasioita joita olen säästänyt sekalaista käyttöä varten. Salaattilinko on hankala säilytettävä, ja se on seilannut missä milloinkin ja yleensä aina tiellä. Mutta kun raivasin nuo pyöreät purkit pois, palautin pari lainattua ja nostin sen tuolla lailla pystyyn (kiitos Konmari), sille löytyikin hyvä paikka tästä laatikosta. Oikealla olevia jugurtti- ja hedelmäpurkkeja taas käytän ruokien säilyttämiseen ja jääkaapin järjestämiseen. Olen huomannut, että muutama kannattaa aina olla varastossa varmuuden vuoksi.

Tuli muuten hyvä fiilis kun sain tämän homman tehtyä! Se on ollut tehtävälistalla jo kohta pari kuukautta. En edes muista edellistä kertaa, joten seuraavakaan tuskin on lähitulevaisuudessa. Palataan asiaan joskus ensi kesänä…

Ihanaa arkea, ihanaa!

Olen kuulkaa vakaasti sitä mieltä, että arki on elämän parasta aikaa. Tietenkin välillä pitää lomailla ja juhlia, mutta melkein aina loman loppuvaiheessa alkaa tulla sellainen olo, että alkaisi jo se tavallinen elämä. Välillä tuntuu siltä, että lomailu ja etenkin matkailu on vain arkea hankaliin olosuhteisiin siirrettynä. Sitten sitä miettii, että eikö tämä kaikki olisi paljon helpompaa kotona… (Voi olla, että pienillä lapsilla on vaikutusta näiden tunnelmien syntymiseen.) Joka tapauksessa rakastan sitä tunnetta, kun arki rullaa kevyesti, kaikella on aikansa ja paikkansa ja ehtii tekemäänkin jotain.

Ehkä tuo viimeinen tulee siitä ajatuksesta, että lomaa ei pitäisi ”tuhlata” mihinkään tavallisiin hommiin. Että kun nyt kerrankin ollaan lomalla, niin ei silloin ruveta mitään kaappeja siivoamaan, kun yhtä hyvin voitaisiin olla piknikillä puiden alla. Olenkin loman aikana katsellut erinäisiä epäkohtia kotonamme, ja kerännyt mielessä listaa, mihin kaikkeen ryhdyn kunhan loma on ohi.

Niinpä nyt on elokuu ja pääni pullistelee Arkijärki-ideoista. Koko koti kuntoon on ehdottomasti tulossa heti alkusyksystä. Tänä vuonna järjestys on varmasti eri kuin viime vuonna, mutta sellainen koko kodin järjestelyprojekti on varmasti tiedossa. Jatkan taistelua ruoka-asioiden kanssa. Ensimmäisenä projektina on tyhjentää pakastinta ja tehdä tilaa marjoille ja mehuille. Ruokajätteen vähentämisessä yritän kehittyä edelleen, ja siinäkin arki on paljon otollisempaa aikaa. Loman epäsäännöllisyys tekee ruokasuunnittelusta ihan mahdottoman hankalaa. Kasvisruokaan haluan paneutua tarkemmin myös, nyt kun perheen muutkin jäsenet ovat alkaneet osoittaa kiinnostuksen merkkejä.

Uskaltautuisinkohan peräti vinttiin asti? Sen sekaisuus häiritsee minua, mutta työmäärä hirvittää. Ihaillen olen katsellut naapureiden väljiä ja siistejä häkkikomeroita, ja miettinyt miksi se meidän koppi on niin kaamea. Täytyy harkita, josko jaksaisin ruveta siihen. Pienempiäkin projekteja olisi: haluan parvekkeelle oskarinoksan, lasten leluille sisäisen kierrätyssysteemin ja haluan järjestää sukkalaatikkoni. Veikkaan että syksyllä ei tule pulaa aiheista täälläkään.

Sain muuten käsiini Elina Alasentien Joka kodin raivausoppaan, ja olen aloitellut sitäkin. Kirjoitan arvion kun saan kirjan loppuun, mutta täytyy sanoa että aika kaukana Kondosta ollaan. Alasentie edustaa huomattavasti perinteisempää raivauskoulukuntaa kuin Marie Kondo. Suurin ero taitaa olla siinä, että kaikenlainen mystiikka loistaa poissaolollaan.

Syyskausi, arki ja mahtava tavallinen elämä on siis kaikki aloitettu tänään, ja blogin päivitystahtikin palautuu elokuun aikana normaaliksi. Täytyy sanoa, että fiilis on hyvä ja energiaa riittää. Onko siellä muita, jotka nauttivat arjesta?

Sotkua vai likaa?

”Sotkuista voi olla, mutta likaa en siedä!”

Olin nipin napin parikymppinen ja asuin ensimmäistä kertaa yksin. Lausahdin tuolla tavalla aika usein. Tarkoitin sillä sitä, että vaikka tavarat olivat hujan hajan eikä asuntoa kovin usein voinut sanoa kovin siistiksi, olin silti oikein hyvä ihminen. Että elän kuin possu mutta ei täällä sentään likaista ole. Jostain syystä ”lika” oli mielestäni paljon pahempi juttu kuin sekasotku. Olin myös ihan tosissani. Ei minua sekamelska häirinnyt. Lika – mitä se sitten olikaan – häiritsi paljon enemmän, mutta todellisuudessa tuossa oli kyllä aimo annos itsepetosta mukana. Nimittäin sekasotkun seassa on tosi vaikea siivota kunnolla. Veikkaan että tuossa lausahduksessa oli hieman kaunisteltua totuutta mukana.

Näin parikymmentä vuotta myöhemmin tuo lausunto on kääntynyt melkein päälaelleen. Epäjärjestyksen sietokykyni on ohentunut murto-osaan opiskeluaikojen huolettomuudesta. Sen sijaan liansietokykyni on kasvanut merkittävästi. Lattian peittävät lelut, likaiset astiat pöydillä ja siellä täällä seilaava sälä hermostuttaa minua pidemmän päälle tosi paljon. Sen sijaan tahrainen keittiönlattia tai jonkun tahmatassun kuraama lavuaari näyttävät sieltä sormien väleistä katsottuna melkein normaaleilta. Jos minulla on kymmenen minuuttia ylimääräistä aikaa siivoamiselle, en ala kuuraamaan puurotahroja pöydän alta, vaan käytän sen palauttaen kaiken mahdollisen omalle paikalleen. Saan isomman mielenrauhan tyhjästä pöytätasosta kuin kiiltävästä lattiasta.

Olenkohan nyt jotenkin huonompi ihminen, kun meillä on usein aika siistiä, mutta erityisen puhdasta on vain silloin, kun siivoja on juuri käynyt? Mielestäni meillä on tavallinen koti,  pidän muutamaa tahraa lattialla ihan normaalina perheessä, johon kuuluu alle kouluikäisiä lapsia. Mutta en voi enää kehuskella sillä, että vaikka on vähän epäjärjestystä niin likaa ei löydy.

Tuo lian ja sotkun suhde on muutenkin mielenkiintoinen. En tiedä, miksi alunperin ajattelin, että lika on se kaikista pahin juttu. Nykyään ajattelen nimittäin vähän niin, että jos kaikkialla on hirveä sotku, silloin täytyy tavaroiden hallinnassa olla jotain vikaa. Todennäköisesti niitä on ainakin aivan liikaa. Enkä sitä paitsi ole koskaan nähnyt täydellisessä järjestyksessä olevaa kotia, joka vain olisi tosi likainen. En myöskään ole nähnyt kotia, jossa olisi hirveä kaaos mutta kaikki ovenkahvat kiiltäisivät. Sen sijaan olen nähnyt täydellisessä järjestyksessä olevia asuntoja, jotka ovat myös erittäin puhtaita, aivan päinvastaisia tapauksia sekä ihan tavallisia koteja, joissa on välillä sekä sotkua että likaa.

Miten teidän laitanne on? Kestättekö paremmin likaa vai sotkua?

Kesä tulee, häviääkö rutiinit?

Koululaisten kesäloma on juuri alkanut. Illat ovat pitkiä ja valoisia, juhannus on nurkan takana. Minulla alkaa loma vasta muutaman viikon päästä mutta olen miettinyt, miten talven aikana kehitetyille rutiineille käy, kun loma valtaa mielen. Haluanko päästää arjesta kokonaan irti ja elellä iloisesti pellossa? Vai säilyykö struktuuri ennallaan?

Luulisin, että vastaan molempiin kyllä. Minusta olisi ihanaa päästää kaikista rutiineista irti koko kesäksi. Elellä huolettomana päivästä toiseen, syödä ravintolassa jos kotoa ei löydy puhtaita astioita ja pestä pyykkiä silloin tällöin kun on pakko. Valitettavasti tämä skenaario on vapaalippu katastrofin äärelle, jonka jälkiä korjailtaisiin sitten koko elokuu. En siis lopeta tiskaamista ja pyykkäämistä, vaikka mieli kyllä tekisi. Siivoojakin saa käydä, mikäli ei sitten itse aio lomailla juuri sillä viikolla, kun olisi meidän kodin vuoro.

Rutiineissa on se ongelma, että välillä niiden ylläpitäminen tuntuu aika tylsältä. Jokapäiväinen tiskikoneen täyttäminen ja tyhjentäminen ei varsinaisesti tuo sitä tunnetta, että tässä on vapaa kuin taivaanlintu. Toisaalta elämässä ilman rutiineja on puolestaan se ongelma, että kaaos valtaa kodin noin kahdessa päivässä ilman niitä. Jostain syystä kaaoksen setviminen on aina hitaampaa kuin sen syntyminen. Mistähän sekin johtuu? Inhoan sitä setvimistä niin paljon, että valitsen kuitenkin päivittäiset rutiinit, vaikka miten menisi lomafiilis.

Olen siis päättänyt pitää päivät muuttumattomina tietyiltä osin, vaikka kohta ollaankin lomalla. Tiskikonerutiini on aivan välttämätön, muuten keittiö alkaa näyttää hirveältä. Nyt kun lomaa enteillen on ollut pari myöhäisempää viikonloppumenoa, olen unohtanut laittaa koneen päälle illalla. Se tunne, kun aamulla huomaa että kone on täynnä likaisia astioita, on ankea. Esimerkiksi tänään puurokulhot olivat lopussa juuri tästä syystä. Laitan näinä aamuina yleensä pikaohjelman heti päälle, jotta saisin koneen tyhjäksi ennen kuin aamupala on syöty.

Keskimäärin koneellinen pyykkiä päivässä pitää puolestaan likaiset vaatteet aisoissa. Havaintojeni mukaan kesä ei mitenkään vähennä pyykin määrää, vaikka ulkona pärjäisi kevyemmissä vaatteissa. Melkein päinvastoin, kaikki on pölyssä ja hiessä kun tullaan sisälle.

Pyykkipäivityksenä muuten todettakoon, että en ole saanut sitä Vanishia toimimaan halutulla tavalla. Ostin juuri kloritea, ja seuraavaksi vuorossa on iso valkaisuoperaatio. Palaan kyllä kertomaan miten kävi. Luulen, että lahjoitan Vanishin taloyhtiön pesutupaan, ja hankin nestemäistä Bio Luvilia tahrojen poistoa varten. Se on toiminut aiemmin yhtä hyvin kuin Vanish, mutta on nestemäisenä helpompi käyttää.

Miten teillä käy loman aikana rutiineille? Pysyykö arki ennallaan vai muuttuuko koko systeemi?

Voisiko ratkaisuna olla sunnuntaikori?

Luen säännöllisesti erään amerikkalaisen ammattijärjestäjän blogia. Hän on kehittänyt mielenkiintoisen systeemin kaikille kodin papereille. Aluksi pidin sitä eriskummallisena, mutta vähitellen olen alkanut miettiä, pitäisikö ihmettelyn sijaan kokeilla itse.

Lisa kutsuu menetelmäänsä ”Sunday Basket” -nimellä, suomeksi ihan vaan sunnuntaikori. Sunnuntaikori sisältää kodin kaikki paperit: laskut, muistilaput, lasten kouluun/hoitoon liittyvät paperit, alekupongit, kyselyt, tiedotteet — siis suunnilleen kaikki mikä postilaakosta tai muualta kotiin tulee. Yhteistä näille kaikille papereille on se, että ne vaativat jonkinlaisia toimenpiteitä jossain vaiheessa; lasku pitää maksaa tai alekuponki vanhenee.

Seuraava olennainen asia on, että koko kori käydään kerran viikossa läpi, siis esimerkiksi sunnuntaisin. Jokainen paperi otetaan käteen, ja sitten päätetään pitääkö sille tehdä jotain nyt, vai voiko sen jättää seuraavaan viikkoon. Lisa on tarkkana siitä, että jokaista paperia tosiaan pitää koskettaa, mitään ei voi hypätä yli. Jos paperin voi jättää seuraavaan viikkoon, se pannaan takaisin koriin. Jos ei, toimitaan tarpeellisella tavalla. Esimerkiksi maksetaan lasku saman tien, allekirjoitetaan lupalappu, laitetaan kuponki lompakkoon tulevaa kauppareissua varten. Lisa muistuttaa, että korissa on aina papereita, jotka jossain vaiheessa muuttuvat roskaksi. Kun huomaa jonkin paperin vanhentuneen tai muuttuneen tarpeettomaksi, se heitetään roskiin.

Sitten kun systeemi toimii rutiinilla, lisätään joukkoon vielä muutama nimikoitu muovitasku, jotta esimerkiksi kaikki laskut voi laittaa yhteen ja kaikki lääkereseptit toiseen. Tämän jälkeen sunnuntaikori on valmis, ja se toimii omalla painollaan, olettaen että kaikki paperit käydään läpi kerran viikossa.

Sunnuntaikorilla on selkeitä etuja. Ensinnäkin kaikki paperit ovat aina samassa paikassa. Jos jotain pitää etsiä, tietää mistä etsii. Kori ratkaisee sen ongelman, että papereita voisi olla monessa paikassa. En ole vielä perehtynyt niin syvällisesti, että osaisin sanoa miten tietyt paperit lopulta arkistoidaan, mutta ilmeisesti niin tehdään jossain vaiheessa. Mappeihin ei kuitenkaan laiteta muuta kuin sellaiset paperit, joita oikeasti saattaisi myöhemmin tarvita, esim. verotusta tai vakuutuksia varten.

Kori itse asiassa muistuttaa samaa ideaa jonka itse keksi pari vuotta sitten, ennen kuin olin Lisan blogiin törmännyt. Silloin päätin laittaa kaikki paperit aina yhteen lokeroon ja kerran viikossa käydä läpi ja tyhjentää se kokonaan. Omassa systeemissäni on paljon yhtäläisyyksiä mutta lienee selvää, että en ole pystynyt pitämään kiinni siitä. Ajatukseni siitä, että kerran viikossa tuo lokerikko tyhjennettäisiin aivan kokonaan, ei toiminut. Sunnuntaikori tarjoaisi tähän ongelmaan ratkaisun. Päätösten tahallinen lykkääminen tuntuu sotivan arkijärkeä vastaan, mutta ilmeisesti se toimii.

Kahdesta asiasta tekee mieli esittää kritiikkiä: toinen on se, että jos minä rupean ylläpitämään koria, puolisolla ei ole hajuakaan miten tämmöinen toimii. Toinen epäilys on se, kuinka paljon korin ylläpitoon menee aikaa. Mutta molemmat kritiikit ovat objektiivisesti tarkasteltuna perusteettomia. Ensinnäkin – vaikka minä rupeaisin päävastuulliseksi, se ei muuttaisi mitään käytännössä, koska vastaan muutenkin isosta osasta päivittäistä paperivirtaa. Juuri äskettäin tuli taloudellista tappiota, kun kumpikin meistä kuvitteli toisen hoitaneen yhden laskun. Sunnuntaikori olisi estänyt tällaisen sekoilun, sillä lasku olisi ollut tietyssä paikassa odottamassa.

Entä kuinka paljon tähän menisi aikaa? Lisa on rehellinen, systeemin polkaiseminen liikkeelle voi viedä tunnin tai pari, riippuen siitä paljonko paperia seilaa ympäri huushollia. Meillä ei ole sitä ongelmaa koska tilanne on kohtuullisella tasolla hallinnassa, joten olettaisin että tähän menee ehkä vartti. Ei siis paha. Lisa kertoo, että hänellä itsellään menee viikosta riippuen joka sunnuntai muutamasta minuutista pariin tuntiin, kun hän käy korin koko sisällön läpi. Pari tuntia! Se tuntuu hirveän pitkältä ajalta. Toisaalta Lisan elämässä on paljon sellaisia juttuja joita minulla ei ole, joten aikoja ei voi suoraan verrata. Eikä tämäkään argumentti ole mitenkään looginen. Jos papereihin menee pari tuntia, se sama aika menisi joka tapauksessa, ainoastaan sinne tänne ripoteltuna. Ja mukaan pitäisi tietysti lisätä papereiden etsimiseen kuluva aika. Sunnuntaikori ei lisää papereiden vaatimaa aikaa, se vain niputtaa ne minuutit sieltä tai täältä yhdelle päivälle.

Tätä kirjoittaessani olen itse asiassa onnistunut myymään itselleni tämän ajatuksen. Luulen että sunnuntaikori on ainakin kokeilemisen arvoinen. Juuri nyt on hiukan hektinen vaihe käynnissä elämässä, mutta kesän aikana voisin yrittää. Miltä tämä systeemi teistä kuulostaa?

Jääkaappi järjestäytyy uudelleen

Kuten tiedätte, olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että jääkaapissa pitää olla järjestys. Erityisen tärkeää se on silloin, kun kaappi on täynnä. Mitä enemmän tavaraa, sitä huonompi näkyvyys. Jos siihen lisää sen, että eri ruoka-aineita voi olla millä hyllyllä tahansa, ainakin meillä riski ruoan pilaantumiseen kasvaa merkittävästi. Jos taas voin olla varma siitä, että kaikki jugurtit ovat vierekkäin, kaikki jämäruuat yhdellä hyllyllä ja niin edelleen, näen myös kerralla mitä meillä on ja mitä puuttuu.

Välillä järjestystä on ollut hieman hankala pitää. Etenkin juusto- ja leikkelepaketit ovat seilanneet hyllyllä miten sattuu. Onneksi tähänkin ongelmaan joku minua fiksumpi oli jo keksinyt ratkaisun. Olen taas käynyt hakemassa inspiraatiota Paikka kaikelle -blogista, jossa sattui sama aihe tulemaan esiin muutama viikko sitten. Ilanan tekstissä puhuttiin ensisijaisesti ruokahävikin minimoimisesta, mutta kiinnitin huomioni ihan muuhun. Sain järisyttävän ahaa-elämyksen, joskin samaan aikaan voin vain ihmetellä, miten kaavoihin kangistunut sitä voikaan olla. Jääkaapissakin voi olla koreja. Niin yksinkertaista se on. Kuten Ilanallekin sanoin, MIKSI en ole tajunnut tätä aiemmin?

Meidän jääkaappi ei tietenkään pääse ammattijärjestäjän kaapin tasolle, mutta otin heti tuon nerokkaan idean käyttöön.

IMG_3793

Tässä lopputulos. Minulla on tapana säästää noita hedelmien mukana joskus tulevia muovilaatikoita, koska ne ovat hyviä monenlaisten pikkutavaroiden säilyttämiseen. Niissä voi myös säilyttää juustoja jääkaapissa. Huomatkaa myös konmari-tekniikka, jossa kaikki on sijoitettu pystyyn. Kuka sanoo ettei jääkaappiaan voi kondoilla? Uskoisin, että tästä tekniikasta on hyötyä yhtä paljon pienten kuin isojenkin kaappien kohdalla. Pienessä tila tulee tehokkaammin käytetyksi, isossa taas pienet ruokapakkaukset eivät pääse hukkumaan muiden ruokien sekaan.

Tässäpä tekniikka, josta en enää luovu. Jossain vaiheessa kun sopiva rasia tulee vastaan, vaihdan tuon pyöreämuotoisen purkin kulmikkaaseen, koska se on tilankäytön suhteen järkevämpi valinta. Että voi pienet asiat tehdä ihmisen tyytyväiseksi! Jääkaapin juustokaaos on ikuisesti takanapäin. Kiitos Ilanalle tästä vinkistä! Jos jollakulla on kotona sama ongelma kuin minulla aiemmin, eli helposti sotkuun pyrkivä jääkaappi, kokeilkaa tätä. Ei taatusti ainakaan pahenna tilannetta.

Kausimullistus

On harhaa kuvitella, että talvi vaihtuisi kevääksi ihan itsestään. Oikeasti se vaatii kaikenlaista työtä. Olen tarttunut toimeen, ja pessyt ja pakannut suurimman osan talvivaatteista laatikoihin. Saman tein talvikengille (ja nyt olen ongelmissa, sillä en omista kunnollisia välikauden kenkiä, hmph.) Tänään vein kaksi toppatakkia pesulaan. Parhaillani käyn pään sisäistä keskustelua siitä, pitäisikö luistimet teroittaa nyt, vai pystynkö hoitamaan homman syksyllä ilman stressiä. Toisin sanoen lykkäänkö vaivannäköä puolella vuodella, vai tsemppaanko ja teen nyt. Jos antaisin neuvoja jollekin toiselle, kehottaisin tekemään sen nyt. Mutta todellisuudessa laiskuus taitaa voittaa.

Oli muuten hauskaa kuunnella A Slob Comes Clean -podcastia, ja todeta että kausivaaterumbaa tanssitaan myös Texasissa. Kuka olisi uskonut! Tämä ei olekaan suomalainen ilmiö, kuten kuvittelin. Dana perusteli vaatteiden vaihtoa sillä, että lapsilla olisi kaapissa asianmukaista puettavaa, eikä kukaan yrittäisi vahingossa lähteä villapaidassa kouluun, kun ulkona on +20 astetta, tai pukeutuisi liian kevyesti kylmänä aikana. Tämä oli mielenkiintoinen näkökulma, koska itse liitän kausivaatteet nimenomaan ulkovaatteisiin ja jalkineisiin. Esimerkiksi talvikengät ovat isoja ja vievät paljon tilaa, joten minusta on aina ollut loogista siirtää ne pois eteisestä, kun käyttökausi loppuu. Mutta näköjään syitä on enemmänkin kuin olen kuvitellut.

Tuntuu myös siltä, että nyt kun aprillipäiväkin on ohitettu, voisi olla ihan hyvä hetki poistaa havut ja kanervat parvekkeelta. Tein tänä vuonna hyvän päätöksen, ja hankin joulun alla muoviset havut. Mitä te teette sellaisille keväisin? Pitäisikö ne jotenkin pestä? Jouluvalot sain sentään jo joskus maaliskuussa otettua pois. Varmaan aiheellista olisi heittää roskikseen myös se vedellä täytetty maitotölkki,joka lojuu parvekkeen lattialla, ja josta piti joskus tammikuussa tulla jäätiili. Älköön kukaan tämän tunnustuksen jälkeen koskaan kuvitelko, että meillä olisi jotenkin täydellistä. Ei ole. Olen jo hankkinut multaa parvekelaatikoita varten, mutta kesäkukkien aika taitaa tulla vasta Vapun jälkeen.

Vein kierrätysautolle vuoden aikana kertyneet paristot, energiansäästölamput ja elektroniikkaromun. Kun seurasin mitä ihmiset autoille kantoivat, elektroniikkajäte oli ehdotomasti ykkösenä. Puolessa tunnissa oli kuorma-auton lavalle kertynyt polveen asti ulottuva kerros kaikenlaisia rikkinäisiä laitteita. Meidän osuutemme oli rikkinäiset kuulokeet, rikkinäiset jouluvalot ja yksi epämääräinen härpäke, joka joskus oli ollut lelu. Kakkosena tuli ongelmajätteiden auto, jonne tänä vuonna näytti kertyvän etenkin simahtaneita sähköhammasharjoja sekä erinäisiä maaleja ynnä muita pönttöjä. Tämä HSY:n palvelu on ihan mahtava, mutta minua jää aina askarruttamaan, mitä niille jätteille tämän jälkeen tapahtuu. Mitä sille sähköromulle esimerkiksi tehdään? Täytyy ruveta selvittämään.

Kiirettä on siis pitänyt, kun on omin käsin pitänyt saada kevättä aikaiseksi. Miten teillä, onko sama meininki?