Kirjoittajan arkistot:Jenni / Arkijärki

20 tehtävää vuodelle 2020

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vuosi vaihtui mukavan pyöreään lukuun, ja näin kuinka ihmiset julkaisivat oman elämänsä 20-listoja. Ideana on siis kirjata ylös 20 asiaa, jotka haluaisi tehdä vuonna 2020. En jostain inspiroitunut ollenkaan oman elämän tavoitelistasta, mutta sitten aloin miettiä asiaa kodin näkökulmasta. Tämä näkökulma osoittautui niin hedelmälliseksi, että piti suorastaan tehdä valintoja, jotta asiat olisivat mahtuneet 20 joukkoon. Olen tehnyt tällaisen listauksen myös vuonna 2018, ja sen ansioista sainkin silloin paljon aikaan. Jos nuo vanhat jutut kiinnostavat, ne löytyvät kaikki täältä.

Nyt tein uuden tehtävälistan tälle vuodelle, ja laitoin sinne etenkin sellaisia asioita, jotka ovat roikkuneet puolitiessä jo pidempään. Josko tämän avulla saisin ne vihdoin hoidetuiksi!

Vuoden 2020 lista näyttää tältä:

  1. Komeron lattian ja alimman hyllyn raivaus (tavoitteena selkeä järjestys, nyt siellä on sotku)
  2. Makuuhuoneen kirjapinojen raivaus (näistä haluan päästä eroon)
  3. Makuuhuoneen senkin raivaus ja uudelleen järjestäminen (kaksi isoa laatikkoa taatusti vajaakäytöllä, enkä edes tarkkaan muista mitä kaikkea siellä on)
  4. Lasten muistelulaatikoiden läpikäyminen ja sisällön karsiminen (piirustukset ja vauvanvaatteet)
  5. Tarpeettomien kirjojen poisto kirjahyllystä (eli kirjahyllyn raivaus)
  6. Tarpeettomien lastenvaatteiden myyminen kirppiksellä
  7. Kirjahyllyn tasojen tyhjentäminen (2m epämääräistä sälää…)
  8. Lelujen vähentäminen ja kierrätys
  9. Lasten koulukuvien järjestäminen ja säilytyksen ratkaiseminen
  10. Tallelokerosta luopuminen ja tärkeiden papereiden säilytysratkaisu
  11. Vuoden 2019 paperien arkistointi
  12. Kuivaruokakaapin järjestäminen
  13. Keittiön vetolaatikoiden imurointi
  14. Päiväpeiton pesu
  15. Silityslaudan päällisen uusiminen
  16. Vessapaperitelineen kiinnitys
  17. Korjattavien vaatteiden kopan tyhjentäminen
  18. Makuuhuoneen verhotangon kiinnittäminen
  19. Pyykkikorin kannen korjaus (tai jos ei onnistu, korin uusiminen)
  20. Sähkösopimuksen kilpailutus ekosähköksi

Olen ryhmitellyt nämä tehtävät löyhästi yhteen. Tehtävät 1–8 liittyvät kaikki tietyn alueen raivaamiseen ja siihen, että tavaroita poistetaan ja vähennetään sekä samalla luonnollisesti myös järjestetään. Kohdat 9–11 liittyvät papereiden säilyttämiseen. Tehtävät 12–15 ovat minusta enemmän siivoamista kuin raivaamista, ja kohdat 16–19 ovat kodin korjaustöitä. Viimeinen kohta 20 ei liity mihinkään edellä mainittuun ryhmään, vaan on ihan oma juttunsa.

Muutakin olisin keksinyt. Tässä on kuitenkin nyt sellaiset asiat, joiden toteutuminen a) parantaa asumisviihtyisyyttä merkittävästi, b) jotka olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten ja c) joiden toteuttaminen on realistista. Olen nimittäin ajoittain alkanut haaveilla siitäkin, että työhuoneessa olisi yhtenäisen näköiset säilytyslaatikot kaikelle sekalaiselle tavaralle, mutta tämä olisi tavoitteena täydellisen ylimitoitettu. Se ei oikeasti parantaisi varsinaista asumisviihtyisyyttä lainkaan, vaan lähinnä tekisi huoneesta tyylikkäämmän näköisen. Mutta koska työhuoneessa ei varsinaisesti oleskella, eikä varsinkaan katsella seinille, tämän toteuttaminen olisi älyttömän työlästä hyötyyn nähden. Lähinnä se tyydyttäisi turhamaisuuden tunnettani, kun huone näyttäisi tyylikkäämmältä, vaikka järjestys olisi ihan sama kuin ennenkin. Olen yrittänyt siis keskittyä listalla olennaiseen.

Listalla on sekä helppoja juttuja että haasteellisempia. Päiväpeiton pesu ja kuivaus on yhden päivän homma, siihen vain pitää ruveta. Makuuhuoneen verhotangon kiinnittämiseen taas tarvitaan ammattilainen, sillä seinä on sellaista höttöä, johon omat työkalut eivät tehoa. Jos tosissaan puhutaan, haluaisin saada nämä tehdyksi jo ennen kesää, mutta se ei ole kaikin puolin mahdollista. Kirppikset eivät ota toppahaalareita myyntiin ennen kuin ensi syksynä. Mutta varmaan ainakin puolet voisin hyvinkin saada näistä tehtyä.

Koska rakastan listoja, tällainen tapa koota ja hahmottaa erilaisia rästihommia sopii minulle erinomaisesti. Raportoin myöhemmin, miten projektit etenevät. Jos joku haluaa napata tästä vastaavan idean, niin kertokaa mitä teidän listoilla lukee!

Digiroinasta eroon – näin teet tilaa sähköpostiin ja someen

Julkaistu , kirjoittanut
11

Olen käyttänyt kuluneella viikolla paljon aikaa siihen, että olen organisoinut, suunnitellut ja valmistellut alkavaa kevättä. En tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta olen miettinyt muulla tavalla, millaista haluaisin elämäni olevan, mihin haluan käyttää aikaa ja mihin en. Etenkin jälkimmäisestä näkökulmasta on hyötyä. Usein sitä miettii vain, mitä kaikkea haluaisi lisää, mutta ei aina niinkään sitä, mitä haluaisi pois tai vähemmän. Minä haluan mm. vähemmän mainoksia ja ylipäätään häiriötekijöitä, joten olenkin nyt alkuvuodesta karsinut runsaasti digiasioita.

Myyjä haluaa sähköpostiosoitteesi

Nykyisin kaikki, jotka myyvät jotain, haluavat sähköpostiosoitteesi. Se johtuu siitä, että henkilökohtainen markkinointi on paljon tehokkaampaa kuin yleiset mainokset. Jos saat omalla nimellä kohdistetun markkinointiviestin, on huomattavasti todennäköistä, että luet ja kenties reagoit jollain tavalla. Myyjän viesti menee paremmin perille. Sen vuoksi lähes kaikki palveluntarjoajat houkuttelevat asiakkaita nettisivuillaan jollain ilmaisella asialla, jonka saat sähköpostiisi, kun vain annat osoitteen. Isoilla firmoilla se on yleensä alennus seuraavasta ostoksesta, yksityisyrittäjät puolestaan tarjoavat muistilistoja, e-kirjoja, vinkkipaketteja ynnä muuta helposti sähköisesti lähetettävää. Joka kerran, kun sähköpostiosoitteensa antaa, antaa myös luvan lähettää myöhemmin muutakin markkinointipostia, eli käytännössä päädyt aina lähettäjän sähköpostilistalle. Näin uutiskirjeitä alkaa kertyä kuin huomaamatta, kunnes niitä tulee lukuisia päivässä.

Minäkin olen tilaillut näitä kaikenlaisia ilmaisia juttua vuosien varrella ja haalinut aleprosentteja, jotka valitettavasti ovat kertakäyttöisiä.  Tämän vuoden alusta lähtien olen kuitenkin jokaisen markkinointikirjeen kohdalla miettinyt, ilahduttaako se minua, tai tuoko se mitään tärkeää uutta tietoa. Lähes sataprosenttisesti vastaus on ollut ei. Niinpä olen klikkaillut itseni pois jo ainakin kymmeneltä listalta. Joukossa on niin bloggaajia, siivoustarvikeliikkeitä kuin liikuntapalvelujakin. Tammikuu on erinomainen aika tehdä tämä, sillä vuoden alussa aktivoituvat aivan kaikki, ja uutiskirjeitä tipahtelee tiuhaan tahtiin.

Puhelinmyynnin esto on helppo tehdä

Tein myös uudelleen ns. ”puhelin-robinsonin”. Tämä käsittämätön nimi tarkoittaa sitä, että ihminen voi estää sen, ettei saa suoramyyntipuheluja. Kielto on voimassa kolme vuotta kerrallaan, jonka jälkeen se pitää uusia. Tämä on helppoa: soita numeroon 0600 13404 ma-pe klo 8-18. Numerossa vastaa automaatti, joka kysyy haluatko tehdä suoramyyntikiellon. Vastaa puhelimeen selkeästi KYLLÄ, ja homma on hoidettu. Aikaa tähän menee alle minuutti.

Minulla on ollut kielto voimassa, ja sen loppumisen kyllä huomasi. Aloin saada useamman myyntipuhelun viikossa, ja kun kerran kysyin, miksi juuri minulle soitetaan, myyjä vastasi että ”no kun se on tässä järjestelmässä”. Enää en ole järjestelmässä, ja saan nauttia siitä, ettei kukaan yritä kaupata minulle puhelimessa mitään. Lisää tietoa palvelusta saa täältä. Samalla sivulla on tietoa myös paperisen suorapostin kieltämisestä.

Sosiaalisen median karsiminen

Samaan kriittiseen tapaan olen käynyt läpi myös sosiaalisessa mediassa seuraamiani juttuja. Facebook-ryhmiä, instagram-tilejä ynnä muita seurattavia kertyy kuin huomaamatta. Olen itse liittynyt moniin ryhmiin joskus monta vuotta sitten, kun jokin asia on kiinnostanut. Mutta kun elämäntilanne muuttuu, moni näistä ryhmistä on käynyt tarpeettomaksi. Lopulta huomaa seuraavansa asioita ja ihmisiä, jotka eivät enää tuota mitään sen kummempaa iloa. Siksi olen haravoinut myös ryhmiä joihin kuulun, ja poistunut kokonaan muutamalta, sekä piilottanut näkymästä sellaisia, joita en välitä seurata aktiivisesti, mutta joita pidän muuten vielä hyödyllisinä.

Instagramista pidän, vaikka aluneperäin epäilin koko median tarpeellisuutta. Mutta myös sen sisältöä kannattaa raivata ajoittain. Varsinkin julkisuuden henkilöt, yritykset ynnä muut ”epäpersoonalliset” tilit ovat sellaisia, että jos sisältö ei kiinnosta, on helppo klikata itsensä pois seuraamasta. Joskus seuraamisen lopettaminen kokonaan voi kuitenkin olla sosiaalisesti vaikeaa. Ihmiset tulkitsevat helposti, että jos joku lopettaa sosiaalisen mediakanavani seuraamisen, hänellä täytyy olla jotain minua vastaan. Näissä tilanteissa voi tyytyä siihen, että vain mykistää epätoivotun kanavan. Näennäeisesti seuraa edelleen, mutta päivitykset eivät näy omalla ruudulla, eikä vastapuoli saa koskaan tietää. Tätä menetelmää olen käyttänyt myös, ja sekin toimii.

Olemme sellaisen informaatiopommituksen kohteena joka tapauksessa, että ainakin omalta osaltani tämä harjoitus on ollut erittäin tarpeellinen ja tervetullut. En halua kuormittua sellaisista asioista, jotka eivät oikeasti ole minulle tärkeitä. Diginurkkia on onneksi aika helppo raivata, sillä usein se onnistuu yhdellä tai kahdella klikkauksella.

Kuka muu raivaa sähköisesti?

Vuoden 2020 vaatelupaukset

Julkaistu , kirjoittanut
14

Näin vuoden alussa on aina täynnä sellaista energiaa, jolla tuntuu jaksavan kaikenlaisia projekteja vaikka kuinka. Vaatekaappi tuntuu tällä hetkellä täydeltä, mitään ei puutu, ja kaikki mieliteotkin on helposti ohitettavissa – eihän vaatevarastostani oikeasti puutu mitään. Harmi vaan, että tämä tunne ei tule kestämään koko vuotta. Tiedän sen varmuudella, sillä tunnistan nämä tunnelmat edellisiltä vuosilta. Vaikka nyt on varma ja vakaa olo, jossain vaiheessa vuotta iskee kauhea ostostelukuume. Juuri nyt se tuntuu ajatuksena ihan naurettavalta, mutta näin on käynyt jo monesti. Viime kesänä olin kurkkuani myöten täynnä ostolakkoa, en halunnut jatkaa sitä enää hetkeäkään, vaan halusin suin päin rynnätä ostoksille, nimenomaan vaateostoksille. Minkä sitten teinkin Seattlessa käydessäni. En osaa selittää, miksi niin käy, mutta osaan jo varautua ennalta.

Ostaminen tuntuu olevan ensisijaisesti tunneasia. Välillä on tietysti ostettava uusia sukkia ja alushousuja, mutta muut ostokset ovat valtaosin vain sitä, että ostaminen tuntuu hyvältä. Uuteen vaatteeseen liittyy paljon aineettomia odotuksia; se ilahduttaa, innostaa, rauhoittaa ja tekee tyytyväiseksi yhtä aikaa. Minulle vaatteiden ostaminen on myös löytämisen iloa, ja alennusmyynneissä säästäminen on ajatusvirhe, johon tunnun haksahtavan vuosi toisensa jälkeen. Rationaalisesti perustelen kaikkia vaateostoksiani käytännöllisyydellä, tarpeellisuudella ja hinnalla, vaikka oikeasti tarvitsen etupäässä niitä sukkia ja alushousuja.

Tällä uuden vuoden tarmolla olen nyt kuitenkin ryhtymässä jälleen tiukempaan ostolakkoon kuin viime vuonna. Tiedän saavani vaatteita tai asusteita lahjaksi tänäkin vuonna, joten ilman uusia vaatteita en jää, vaikken ostaisi mitään. Hahmottelen tällaisia suuntaviivoja:

  • EN MENE KERTAAKAAN SIIHEN YSTÄVÄMYYNTIIN MISSÄ AINA SEKOAN
  • En mene alennusmyynteihin palloilemaan, mukaanlukien Hullut päivät
  • Alusvaatteita ja sukkia saa ostaa vapaasti tarpeen mukaan
  • Käytettynä ostetuista vaatteista ei tarvitse stressata
  • Tärkeä tavoitteeni on, että tänä vuonna ei yksikään vaate päädy suoraa päätä uudelle omistajalle sen osoittauduttua tyhmäksi ostokseksi

Pari poikkeusta:

  • Jos ulkomailla tulee vastaan vaate, jota en voi vastustaa, voin ostaa
  • Jos satun löytämään täydelliset vaaleat juhlakengät tai talvisaappaat, saan ostaa

Ensisijainen strategiani vaateostojen vähentämiseksi on siis se, että en mene kauppoihin. Tämä on kokemukseni mukaan paras ja tehokkain keino olla ostamatta. Poissa silmistä, poissa mielestä. Tiedän, että alepäivät ja kampanjat ovat heikko kohtani, joten kokeillaan nyt vaihteeksi sellaista, että ei mennä sinne lainkaan. Minun ei ole välttämätöntä hamstrata niitä sukkia ja alushousuja juuri hullujenpäiviltä. Tuo ystävämyynti on nyt monta vuotta peräkkäin todettu turmiolliseksi, joten viisainta on kiertää se kaukaa. Pelkästään tämä muutos luultavasti vähentää virheostokset lähes nollaan.

vaatteet

Haluan kuitenkin opetella hyödyntämään käytettyjen vaatteiden markkinoita huomattavasti paremmin kuin ennen. En ole tässä ollenkaan taitava, ja jotta ostolakko ei haittaisi uuden opettelua, olen päättänyt, että jos vaate on käytetty, sen ostaminen on ok. Toki tässäkin pätee tuo viimeinen kohta, eli että tyhmiä ostoksia pitää välttää. Näen tässä sellaisen riskin, että jos käytetty vaate on hyvin edullinen, harhaudun ostamisen ilosta ostamaan jotain melko kivaa, joka sitten lähtee pian uudestaan kierrätykseen. Tätä siis pyrin välttämään, mutta riski on silti otettava. Ihailen tuttavia, jotka tekevät kierrätyskeskusten ilmaislaatikoista ihmeellisiä designer-löytöjä, omalle kohdalle sellaista ei ole sattunut. Mutta yritän päästä käytettyjä vaatteita kohtaan tuntemani ennakkoluulojen yli, ja astua paremmin sisälle kirppisten maailmaan. Tosin vähän luulen, että sellaiset vähän fiinimmät second hand -putiikin ovat enemmän minun juttu, kuin ne kierrätyskeskukset.

Tämän kaiken tavoitteena on siis ostaa huomattavasti vähemmän vaatteita kuin parina edellisenä vuonna. Tavoittelen useampaa nollakuukautta, ja tässä uuden vuoden huumassa se tuntuu täysin realistiselta. Mitään erikoisia tarpeita tuskin tuleekaan, mielihalut ovat sitten toinen juttu.

Onko muita lähdössä jälleen mukaan vaateseurantaan, tai ostosten vähentämiseen?

Viime vuoden suutarit, räätälit ja pesulat

Julkaistu , kirjoittanut
5

Olen myös viime vuonna käyttänyt ompelijan, suutarin sekä pesulan palveluja, enkä voi muuta kuin suositella muillekin. Olen miettinyt, että tänä vuonna haluan ostaa vähemmän uusia vaatteita, mutta näistä palveluista en aio tinkiä. Palveluiden hinta on murto-osa uusien vaatteiden hinnasta, mutta niiden avulla vanhat tekstiilit pysyvät täysin käyttökunnossa, ja näyttävät uudenveroisilta.

Korjautin suutarilla sekä tossut että ostamani vintage-korkokengät. Rahaa ei mennyt paljoa, mutta hyöty oli valtava. Meidän lähisuutari on erittäin hyvä, mikä on suuri onni. Juuri nyt ei ole enempää kenkiä huollettavana, mutta heti jos jotain ilmenee, kuskaan ne hänelle. Vuosittain käytän suutariin rahaa muutaman kympin, se on yksi parhaista investoinneista mitä tiedän. Ostin myös nahkaliikkeestä nyörin, jolla sain korjattua jälleen käyttöön erään riipuksen, jonka kaulanauha oli mennyt poikki. Pieni vaiva, mutta iso ilo. Olisinpa tehnyt sen aiemmin!

Osaan onneksi itsekin korjata kaikenlaista.

Ompelijalla lyhennytin kahdet farkkujen lahkeet. Pienet korjaukset teen itse, siis sellaiset, jotka voi tehdä käsin. Ompelen irronneet napit ja paikkaan pienet reijät, mutta lahkeiden lyhennys sujuu paremmin ammattilaiselta. Toki äitikin voisi auttaa, sillä hänellä on taitoa ja ompelukone, mutta 15€ lahkeenlyhennyksestä on minusta varsin kohtuullinen hinta. Muita isompia vaatekorjauksia ei tänä vuonna tarvinnut tehdä. Lisäksi huollan itse neuleita nyppyleikkurilla, joka saa kaikki neuleet näyttämään välittömästi siistimmiltä.

Pesulaan vien ne vaatteet, jotka eivät siedä vesipesua. Muistelen, että viime vuonna en tainnut juurikaan pesettää vaatteita, mutta muita tekstiilejä kyllä. Keittiön maton pesetin kai pariinkin kertaan, ja lisäksi pesetin verhoja. Verhot voisi kyllä pestä omassakin koneessa, mutta niiden silittäminen on todella työlästä. Pesulassa niistä sen sijaan tulee aivan suorat ja sileät! Vaihdoin tänä vuonna olohuoneeseen verhot. Otin käyttöön vanhat raakasilkkiset verhot lapsuudenkodistani, jotka olivat olleet säilytyksessä vuosikymmeniä. Pesulan jälkeen ne olivat paitsi sileitä, myös raikkaita ja tasavärisiä. Vanhat pellavaverhot puolestaan muuttavat keväällä mökille, mutta pesetin ne nyt valmiiksi. Pellavan silittäminen on jokseenkin työlästä, mutta pesula teki hyvää jälkeä. Ripustusvalmiina jäivät nämäkin odottamaan.

Tänä vuonna aion hyötyä omistamastani vaatehöyryttimestä enemmän kuin ennen. Ammattilaiset käyttävät sitä jatkuvasti, sillä silitetään ja raikastetaan kaikenlaisia vaatteita. Minulla on tällainen kapine, mutta se on vajaakäytöllä. Haluan saada sen tehokkaampaan käyttöön, ja aion perehtyä asiaan alkuvuodesta. Kyseessä on siis laite, joka toimii sähköllä. Pieni vesisäiliö täytetään, ja laite muuttaa veden höyryksi, jota voidaan puhaltaa vaatteeseen. Näin voidaan suoristaa monenlaisia materiaaleja, jotka eivät kestä tavallista silittämistä. Jos teillä on hyviä vinkkejä höyrystimen käyttämiseen, niin kertokaa ihmeessä!

Kaikki viime vuoden vaatteeni

Julkaistu , kirjoittanut
26

Neljäs vuosi vaateseurantaa tuli juuri täyteen. Siitä on tullut rutiini, josta pidän kiinni. 12 kuukauden välein voi tarkastella omia ostotottumuksiaan, hittejä ja huteja sekä vaatevaraston koostumusta lahjomattoman listan avulla. Vaateasiat antavat jälleen aihetta ueampaan kirjoitukseen, mutta tässä ensimmäisessä on katsaus siitä, millaisia vaatteita kaappiini tänä vuonna tuli. Muita pohdintoja, kuten korjaus- ja pesulakuluja ynnä muita pohdin myöhemmin. Juttu on kuvitettu tämän vuoden vaateostosten kuvilla.

Vuoden 2019 listalta löytyy esimerkiksi:

  • 2 nollakuukautta
  • 5 käytettynä ostettua vaatetta tai asustetta
  • 7 kengät (apua!)
  • 7 alushousut, 3 aluspaitaa, 8 sukat/sukkahousut, 1 yöpaita
  • 1 kaulakoru (vanha)
  • 1 juhlamekko, 2 kesämekkoa
  • 4 t-paitaa
  • 2 huivia, 2 urheiluun tarkoitettua tuubihuivia
  • 2 farkut

Tässä ei tietenkään ole kaikki ostokset, ja listan asiat menevät osin päällekkäin, joten kokonaislukumäärästä tuo ei vielä kerro mitään. Listaamalla hankintoja ja lahjoja ei myöskään voi päätellä, paljonko kaapissani on vaatteita, sillä tänä vuonna ostetuista vaatteista olen jo antanut eteenpäin useamman. Vanhempia vaatteita myin ison kassillisen kesällä kirppiksellä, ja toisen kassillisen lahjoitin Fidalle syksyn aikana. Trafiikkia on siis ollut kumpaankin suuntaan.

Tästä puuttuvat vielä syksyllä ostamani lenkkarit ja ne maailman ihanimmat mustat korkokengät. Tämän kuvan kengistä annoin nuo punaiset äidilleni.

Tänä vuonna en ole pitänyt kirjaa tekstiilijätteestä, mutta vuoden aikana on kulunut puhki useampi sukkapari ja olen heittänyt roskiin loppuun kulahtaneita alushousuja, sekä korvannut molempia uusilla. Heitin roskiin myös yhdet kengät, jotka tulivat käyttöikänsä päähän. Niiden tilalle ostin myös uudet vastaavat kesäkuussa.

Kesäkuussa shoppailin määrätietoisesti matkalla ollessa, tässä osa ostoksista. Kaikki käytössä lempivaatteita!

On vähän masentavaa huomata, että huolimatta tästä monen vuoden opettelusta, haksahdin tänäkin vuonna tyhmiin ostoksiin. Vuoden ehdottomasti typerin shoppailureissu oli se, kun keväällä menin ”piipahtamaan” ystävämyynnissä, josta minulla on ennestään huonoja kokemuksia. Ei tosiaan olisi pitänyt mennä, sillä tein vuoden hölmöimmät ostokset: poolopaidan, jota pidin kerran, hameen jota en muistanut pitää edes sitä yhtä kertaa sekä mekon, joka osoittautui niin hankalasti silitettäväksi, että hankkiuduin siitä eroon syksyllä. Rahaa hukkasin noihin yhteensä 105€. Poolo nolottaa eniten. (Olen näitä harmitellut ennenkin, esim. täällä ja täällä.) Vannoin tämän episodin jälkeen, että tuohon kauppaan EI PIDÄ MENNÄ, paitsi että menin vielä joulukuussa kuitenkin. Ja sitten ostin sieltä juhlamekon, jonka puoliso totesi näyttävän päälläni epäedulliselta (luultavasti siksi, että se oli minulle hiukan liian pieni). En siis pitänyt mekkoa kertaakaan, mutta onneksi se istui ystävälleni kuin nakutettu, joten pystyin lahjoittamaan kivan vaatteen hyvään kotiin. Minun pitää ehkä pyytää liikkeen omistajaa liimaamaan oveensa lapun, jossa lukee ”Jenni, älä tule tänne. Muut tervetuloa”.

Tyhmästä ystävämyynnistä tarttui mukaan yksi todella onnistunut ostos, tämä huivi, jota olen käyttänyt todella paljon.

Onneksi tein enemmän fiksuja kuin tyhmiä ostoksia. Olen hyvin iloinen kaikista käytetyistä vaatteista, jotka ostin tai sain. Ne ovat tulleet hyvään käyttöön, ja on mukavaa ajatella antavansa vaatteelle entistä pidempi elämä. Tein muutaman todella onnistuneen ostoksen myös uutena. Kaikki neuleet, puserot, farkut ja kesämekot ovat tuottaneet pelkästään hyvää mieltä. Kesällä ostamani kallis syystakki näyttää ja tuntuu nyt juuri niin hyvältä kuin silloin ajattelinkin.

Näiden hittien ja hutien lisäksi tein järkeviä ostoksia, jotka ilahduttavat lähinnä tarpeellisuudellaan (alusvaatteet, sukat, yöpaita, tuubihuivit). Sitten tein jonkin verran sellaisia ostoksia, jotka ovat ihan ok ja käytössä, mutta joita ilmankin olisin aivan hyvin pärjännyt. Raja näiden ja edellä mainittujen välillä on kuitenkin häilyvä. Mutta ainakin syksyllä ostetut lenkkarit ja kenties yksi kesämekko olivat kivoja, mutteivät oikeasti mitenkään välttämättömiä.

punainen takki

Onko järkevämpää hankintaa kuin kuoritakki?

Kun lasken yhteen lahjaksi saamani vaatteet sekä ostokset, tämän ja viime vuoden lukumäärä on sama. Vaatevarastoni ei ole kasvanut eikä pienentynyt, sillä olen myös antanut, myynyt ja lahjoittanut vaatteita suunnilleen saman verran kuin ennenkin. Jälleen tämä seuranta on kuitenkin antanut runsaasti ajattelemisen aihetta. Niistä kirjoitan enemmän myöhemmin, muuten tämä teksti paisuu kilometrin mittaiseksi.

Millainen vaatevuosi teillä oli?

Ostolakko loppui – vai loppuiko?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Huomaatteko, että olen lomalla? Aamut ovat pitkiä ja toimettomia, ja tänne kirjoittaminen tuntuu taas hauskalta harrastukselta, juuri kun pääsin toteamasta että pitää ehkä pitää taukoa! Vapaa aika lienee se olennainen juttu. Jos sitä ei ole, blogi muuttuu velvollisuudeksi. Juuri nyt kun ei tarvitse tehdä mitään muuta, kirjoitan taas ihan ilokseni.

Tammikuu on alkanut, ja näin ollen lokakuun alussa asettamani kosmetiikan ostolakko on loppunut. Onnistuin siinä hyvin, en ostanut mitään itselleni, enkä juuri muillekaan. Lapsille ostin uuden kylpyvaahdon kaksi päivää sitten edellisen loputtua (vaahtokylpy on mummolareissujen kohokohta).

Tiedostan täysin, että kolme kuukautta ilman kosmetiikkaostoksia ei ole mikään maatajärisyttävä saavutus, vaan ihan normaalia elämää suurimmalle osalle ihmisistä. Mutta minulle lakko oli tarpeen, sillä kosmetiikan ostelusta oli muodostunut sellainen hauska pieni shoppailuharrastus, joka alkoi jo aiheuttaa ongelmia. Ensisijaisesti säilytystilaongelmia, mutta tajusin myös, että kanavoin meikkien ja ihonhoitotuotteiden osteluun kaikenlaisia tunteita, joille varmasti löytyisi paljon hyödyllisempiä, halvempia ja muutenkin parempia purkautumisteitä.

Kesälomamatkalta ostin kaikki nämä. Kaksi tuotteista on vielä avaamatta. Kaksi on aktiivisessa käytössä, yhtä testattu kertaalleen.

Olin kuluneen vuoden tai parin aikana onnistunut keräämään omaan käyttöön suhteutettuna aivan tarpeettomat varastot kaikenlaista kosmetiikkaa. Esimerkiksi: ostin vuonna 2018 keväällä samanlaisen vaalean luomivärinapin, joka näytti olevan pian loppumassa. Nyt vuoden 2020 alussa tuo loppumassa oleva luomiväri on edelleen pian loppumassa. Sen lisäksi minulla on tuo 2018 ostettu korvaaja, toinen viime syksynä ostettu lähes saman värinen iskemätön luomiväri, sekä viime kesänä ostettu luomiväripaletti, jossa on kaksi muuta, lähes vastaavaa sävyä. Omistan siis tuon alkuperäisen lisäksi neljä korvaavaa tuotetta, joista kahta en ole käyttänyt vielä kertaakaan. Odottelen edelleen, että se alkuperäinen tosiaankin loppuisi, jotta voisin aloittaa noiden uusien käytön.

Edellinen esimerkki kuvaa tilannetta hyvin. Nämä varakappaleiden varakappaleet eivät vie hirveästi tilaa, eikä niiden omistamisesta ole haittaa, mutta en tarvitse niitä kaikkia. Sama ilmiö on näkyy kylppärin kaapissa muutenkin, ja ostolakko onkin tähdännyt juuri tämän asian korjaamiseen. On ollut hyödyllistä joutua tarkastelemaan omia varastojaan ja todeta, että niitä kyllä riittää. Eli samalla on ollut pakko huomata, että mihinkään tarpeeseen en tosiaan ole ostanut, vaikka niin yleensä olen kaiken itselleni perustellut. Ostolakot ovat kokemukseni mukaan erittäin hyödyllisiä juuri tästä syystä. Joutuu oikeasti miettimään syitä ostamisen takana, kun ei voi perustella shoppailua millään näennäissyyllä.

Luonnonkosmetiikkaa

Näin paljon ostin viime keväänä luonnonkosmetiikan messuilta. Olen tähän mennessä kuluttanut näistä loppuun 5 tuotetta, ja kaksi muuta loppuu pian.

Syksyn aikana kului lopulta loppuun useampi tuote. En pitänyt niistä kirjaa, mutta ulkomuistista luettelen: suihkugeeli, vartalovoide, ripsiväri, seerumi, hammastahna, käsirasva, kasvovoide, jokunen näytepakkaus, kuivasampoo ja hiuspuuteri, ja lisäksi annoin pois käyttämättömän meikkivoiteen ja peitevoiteen, jotka olin ostanut netin superalesta, ja jotka osoittautuivat minulle väärän värisiksi. Ja huomatkaa, että mitään puutetta ei ole syksyn aikana ilmennyt, kaikelle löytyi korvaaja omista jemmoista.

Entä nyt? Olen päättänyt jatkaa ostolakkoa sillä lailla, että en edelleenkään saa ostaa mitään sellaista, mitä kaapista jo löytyy. Perushygieniatuotteita (esim. saippua, dödö, hammastahna) saa ostaa varastoon, mutta hamstraaminen on kielletty. Yksi varakappale näistäkin riittää. Haluan sellaiseen tilanteeseen, että minulla ei ole turhia tuplakappaleita, vaan kaapissa on se, mitä käytän. Sitten kun purkista alkaa oikeasti pohja paistaa, voin ostaa uuden. Sitä ei aloiteta, ennen kuin edellinen on loppu. Voin kyllä omistaa samanlaisesta tuotteesta useampia kappaleita, jos ne ovat selvästi eri tarkoituksiin. Esimerkiksi voin omistaa sekä deodorantin että antiperspirantin, tai useamman eri värisen luomivärin. Mutta en tarvitse kolmea eri tuoksuista suihkugeeliä yhtä aikaa.

Tällä kaikella tavoittelen kolmea asiaa:

  1. selkeyttä (sekä konkreettisesti että henkisesti)
  2. turhan kuluttamisen lopettamista ja kohtuullisuuden filosofiaa
  3. tunnepohjaisen ostamisen välttämistä (esim. ale ei ole riittävä syy ostaa)

Jatkan varmaankin silloin tällöin satunnaisten raporttien kirjoittamista, mutta toivottavasti kirjoitettavaa ei liiemmin tule. Kolmen kuukauden perusteella kykenen tähän lakkoon erittäin hyvin ja aion jatkaa mahdollisimman vähillä ostoksilla myös tänä vuonna.

Vuoden 2019 luetuimmat jutut

Julkaistu , kirjoittanut
7

Mitä juttuja blogissa luettiin tänä vuonna eniten? Tässä alla lahjomaton totuus. Lista on vähän yllättäväkin, sillä mukana on sellaisia juttuja, joiden kirjoittamisen olin jo unohtanut, vaikka julkaisusta on aikaa alle vuosi. Mielestäni tämä on aika hyvä kattaus kai

Ylivoimainen ykkönen: Avautuuko viemäri etikalla ja soodalla? Kokeilin tätä klassikkokeinoa, ja totesin että ehkä hieman, mutta todellinen hyöty jäi pieneksi.

Kakkosena omasta mielestäni yksi vuoden tärkeimmistä jutuista: Näin lahjoitat vaatteet oikein. Haastattelin Outi Pyytä, ja opin itse runsaasti uusia asioita. Tiesitkö, että esimerkiksi kengät on aina sidottava nauhoistaan yhteen, sillä muuten parit hukkuvat ja lopputulos on roskiin heitettävä pariton kenkä? Tai että jos käsilaukkuja ei tunge täyteen sanomalehteä, se voi perille päästessään olla niin rutussa, ettei siitä ole enää kenellekään hyötyä? Ja ehkä tärkein: lahjoituslaatikot eivät pidä vettä. Lahjoitus on pakattava huolellisesti ja vedenpitävästi, muuten vaatteet ovat homeessa ennen kuin ne pääsevät edes lajittelukeskukseen, ja lahjoituksesta tulee automaattisesti roska!

Kolmantena on Arkijärjen podcast-sivu! Sieltä löytyykin kuunneltavaa. Teen podcasteja jälleen tammikuussa, kun arki alkaa.

Nelosena jossain määrin polemiikkia herättänyt kertomukseni siitä, kuinka pelasin kuukauden minimalismipeliä, minkä seurauksena heitin pois lähes 500 tavaraa, suurin osa roskaa. Sain kritiikkiä sääntöjen noudattamisesta, mutta pyytäisin huomioimaan, että tätä peliä saa jokainen pelata sellaisilla säännöillä kuin haluaa, ja toiseksi säännöillä ei ole niin väliäkään, kunhan turhat tavarat lähtevät.

MIllainen on Muji? Tämä postaus kiinnosti viidenneksi eniten. Ja on se kiva. Tosi kiva!

Pohdin syksyllä, miten minimalisti juhlii? Tiesin ennalta että joku provosoituu, ja jälkikäteen voin tunnustaa, että se oli vähän tarkoituskin.

Stockmann lanseerasi uuden kanta-asiakasohjelman, josta eniten julkisuutta saivat kangaskassit. Epäselväksi jäi, oliko kyse nerokkaasta markkinoinnista, jolla yritys sai ilmaista mainosta melkein pari viikkoa, vai todella epäonnistuneesta ideasta, joka tyrmättiin heti kättelyssä. En muuten ole vieläkään hakenut omaa kassiani, en muista enää minkä värinen olisi ollut tarjolla. Tosin laskeskelin, että koska pisteet ovat voimassa niin pitkään, mitään valtaisia ostoksia ei lopulta edes tarvita, etenkin jos keskittää ruokaostoksiaan Herkkuun.

Tämän vuoden alussa Netflixillä alkoi pyöriä Marie Kondon oma raivausohjelma, jonka tietysti katsoin. Ohjelma kiinnosti myös lukijoita, tuloksena kahdeksas sija.

Yhdeksäntenä perinteinen raivauspostaus, jossa selvitin keittiön pahimman laatikon kamalasta kaaoksesta kuntoon. Järjestys on pysynyt varsin hyvin, ja yllätyin kun tarkistin, että tosiaan tästä on vasta vuosi aikaa. Kuvittelin järjestäneeni tämän laatikon paljon aikaisemmin. Olisinpa pelannut minimalismipeliä jo tuolloin, tästä olisi saanut monta kappaletta poistettavia!

Kymmenenneksi luetuin juttu käsitteli ”pienen piirin ryhtiliikettä”, siis pikamuodin vastustamista ja muodin ilmastokuormaa. Olin kuvitellut blogin aktiivisen lukijakunnan edustavan valtavirtaa, mutta olemmekin näköjään vähemmistöä, ainakin jos tilastoja katsoo. Suuri osa suomalaisista ostaa vaatteensa halvalla marketista, eivätkä vaatteen laatu, kestävyys tai eettinen alkuperä olekaan ykköskriteereitä valintaa tehdessä. Ymmärrän, että kaikilla ei ole pääsyä erikoisliikkeisiin asuinpaikan takia, mutta näinä nettikaupan aikoina pidän tätä selitystä hieman ontuvana.

Joulukuun vaateostot ja -lahjat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Teen pian tuttuun tapaan koonnin koko vuoden vaatehankinnoista ja ensi vuoden suuntaviivoista, mutta sitä ennen koonti joulukuun tilanteesta. Ostin sekä sain vaatteita myös joulukuussa.

Ensimmäinen osto oli teknisesti ottaen marraskuun puolella, mutta kirjaan sen tälle kuulle, koska ehdin tehdä marraskuun raportin ennen kuin ostosta. Nimittäin marraskuun viimeisenä päivänä astuin pieneen käytettyjen vaatteiden liikkeeseen Porvoossa, ja kohtasin Elämäni Kengät. Ne olivat peräisin 50-luvulta (tai ehkä 40-), mustaa mokkaa ja täydellisesti jalkaani sopivat. Kokomerkintää ei kuluneista pohjista näkynyt, mutta olennaista oli, että ne olivat minulle juuri sopivat. Tein kaupat 27 eurolla ja kiljuin riemusta. Vein kengät suutarille, joka vaihtoi niihin korkolaput sekä liimasi sisäpuolen pohjalliset paremmin paikalleen. Sitten lähdin ne jalassa juhlimaan. Nämä kengät sopivat sitäpaitsi täydellisesti sen vintage-käsilaukun kanssa, jonka ostin helmikuussa. Oi onnea!

Kauneimmat kengät ikinä.

Varsinaisia joulukuun ostoksia oli kahdet alushousut, testasin Mujin valikoimaa, ja täytyy sanoa että hyviltä vaikuttavat. Kokoluokituskaan ei ollut niin pieni kuin oletin.  Sain joulukuussa yllättäen myös villapaidan, sillä puoliso oli tilannut Uniqlosta vaatteita lapsille, ja klikannut koriin yhden neuleen myös minulle. En valita, olen pitänyt tuota vadelmanpunaista villapaitaa joulukuun aikana ainakin 15 kertaa, ja se on juuri nytkin päälläni. Olen joskus tainnut valitella, että neuleeni ovat turhan hillittyjä väriskaalaltaan, ja punainen pusero oli kiva lisä. Näiden vaatteiden lisäksi sain joululahjaksi vuorilliset hansikkaat ja lämpimän nahkatakin, jonka sisäpuoli on pehmeää teddykarvaa.

Ennakoin, että joko vielä tämän kuun aikana tai sitten heti tammikuun alussa tulen ostamaan itselleni vielä mikrokuituisen tuubihuivin urheilutarkoituksiin. Marraskuussa ostamani merinovillainen on niin hyvä, että luulen että mikrokuituiselle olisi myös paljon käyttöä. Sellaisen hyvä puoli olisi sekin, että sama huivi voisi palvella perheen kaikkia jäseniä.

Millaisia joulukuun ostoksia teillä on ollut? Vai tuliko vaatteita joululahjaksi?

40-luvun iltalaukku

Oli pakko lisätä vielä tämä käsilaukku, joka on samalta ajalta kuin nuo kengät.

Uusi suunta blogille?

Julkaistu , kirjoittanut
21

En ollut huomannutkaan, että pian alkaa uusi vuosikymmen, ennen kuin universumin liikkeille herkemmin virittäytynyt tuttava asiasta huomautti. Hänen mukaansa tällaisissa taitekohdissa elämää tulee luodattua syvällisemmin ja hetki on otollinen vanhasta luopumiselle ja uuden tuomiselle. Ehkäpä tästä syystä olen pitkin syksyä mietiskellyt, mitä tälle blogille pitäisi tehdä.

Olen kirjoittanut Arkijärkeä kohta kahdeksan vuotta. Välillä tuntuu, että toistan itseäni, ja olen jo sanonut kaikesta mahdollisesta kodin järjestykseen liittyvästä asiasta jotain. Aikoinaan tuntui siltä, että sanottavaa riitti monta kertaa viikossa. Kuluneen vuoden aikana olen julkaissut huomattavasti harvemmin, ehkä kerran tai korkeintaan pari kertaa viikossa. Tämä on johtunut tuosta edellä mainitusta ideoiden harventumisesta, mutta myös kahdesta muusta, tärkeästä syystä.

Ensinnäkin elämäni on tämän syksyn aikana muuttunut aika paljon, sillä palasin yliopistolle tekemään väitöskirjaa. Syksy on mennyt sen suhteen pitkälti suuntaa hakiessa, mutta nyt vuoden alusta tarkoitus on syventyä opintoihin jokseenkin täysipäiväisesti. Epäilen, että blogiin ja podcasteihin käytettävissä oleva aika tulee vähenemään entisestään. Tämä kun on kuitenkin pelkkä harrastus (vaikka tästä aspektista lisää tuolla viimeisessä kappaleessa).

Toinen syy tahdin hidastumiselle on kuitenkin se, että blogin alkuperäinen aihepiiri alkaa tuntua loppuukalutulta. Jos ihan rehellinen olen, niin tavaroiden vähentäminen, raivaaminen ja arkielämän helpottaminen ovat aiheita, jotka ovat kyllä edelleen minusta tärkeitä, mutta oma kiinnostukseni on alkanut suuntautua enemmän muihin suuntiin. Ehkä syynä on se, että omassa kodissa kaikki toimii jouhevasti ja tavaramäärä on hallinnassa. Meillä ei ole täydellistä, minkä huomaa kyllä jokainen, joka kurkistaa työhuoneen ovesta tai eksyy vinttikomeroomme, mutta enimmäkseen kaikki toimii täysin tyydyttävällä tasolla. Raivaamisesta ja järjestämisestä kirjoittaminen ei enää inspiroi niin kuin ennen.

Huomaan, että aihepiiri, josta tällä hetkellä innostun vähän samaan tapaan kuin järjestämisestä aiemmin, liittyy kuluttamiseen, kulutuskritiikkiin sekä niihin arkipäivän valintoihin, joilla olisi vaikutusta maailman pelastumiseen. Siinä missä arkijärki tarkoitti aiemmin arkijärkeä nimenomaan omassa kodissa, se on yhä enemmän alkanut merkitä tolkullista toimintaa kaupoissa ja kaupungilla. Olen huolestunut ilmastonmuutoksesta, mutta omassa hiilijalanjäljessäni olisi paljon parantamisen varaa. Hahmotan kuluttamisen laajemmin kuin pelkkänä ostamisena, vaikka juuri ostovalintamme ovatkin minusta äärettömän kiinnostavia. Mutta mietin myös esimerkiksi energiankulutusta, liikkumista ja syömistä. Pohdin, mitkä asiat vaikuttavat päätöksiimme, missä menee kultainen keskitie, ja kuinka paljon osallistumista voi odottaa yhdeltä ihmiseltä?

Nämä aiheet ovat kuitenkin jo melko kaukana siitä, mistä blogi on lähtenyt liikkeelle. Mielessäni pyörii myös uusia kirjojen aiheita, mutta ne eivät enää liity raivaamiseen mitenkään. Tämä on mielestäni selvä merkki siitä, että on aika siirtyä eteenpäin.  Nyt oikeastaan haluaisin kuulla, mitä te lukijat täältä saatte ja odotatte saavanne? Miksi luette Arkijärkeä? Olette varmaan huomanneet, että aihepiiri on viime vuosina laajentunut. Miltä se on tuntunut?

Olen myös pohtinut sitä, miten paljon haluan tai edes pystyn blogiin sijoittamaan aikaa ja rahaakin. Postaukset ja podcastit eivät synnyt muutamassa minuutissa, enkä edes halua tuottaa hätiköityä sisältöä. Mutta juuri nyt minulla on vapaata aikaa vähemmän kuin ennen.  Tämän sivun ylläpito myös maksaa minulle joka vuosi, mutta en saa tästä mitään taloudellista korvausta. Tämä on ollut täysin oma valinta, koska olen halunnut pitää kaiken kontrollin itselläni. Nyt on kuitenkin tullut mieleen, että jos nämä harrastusprojektit myös tuottaisivat jotain, motivaatio kanavien ylläpitoon olisi huomattavasti suurempi. Joten heitetään nyt tämäkin ilmaan: jos sinulla tai jollain tuttavallasi olisi hyvä yhteistyöehdotus Arkijärki-blogille tai -podcastille, minut tavoittaa osoitteesta jarkea.arkeen (at) gmail.com. Kuten varmaan arvaatte, perinteiset mainokset eivät kovin hyvin Arkijarki.netiin sovi, mutta voisin esimerkiksi harkita siirtyväni jonkin isomman brändin alle, ehkä.

Miltä tämä kaikki kuulostaa? Jatkatteko lukijoina ja kuulijoina, vaikka siirtyisinkin kaappien raivaamisesta entistä vahvemmin ostolakkojen, tuulivoimapohdintojen ja sen sellaisten aiheiden pariin? Minusta tuntuu, että sekä blogi että minä sen kirjoittajana on nyt jonkinlaisen uuden taitteen edessä. Tämän blogin parhaita puolia on alusta asti ollut yhteisöllisyys ja vuorovaikutus, joten siksi kysynkin, että mitkä fiilikset teillä on. Kommenttiloota on auki 🙂

Aatonaaton aatoksia

Julkaistu , kirjoittanut
1

Kahden listan systeemi on osoittautunut menestykseksi. Tätä noudatan aina tästä eteenpäin kaikessa, koska tämän avulla yleinen hösääminen ja härdelli on hävinnyt melkein kokonaan. Mennyt viikonloppu on kulunut pitkälti ystävien pyöreitä syntymäpäiviä juhliessa, mutta siitä huolimatta kiireen tuntua ei ole. Väitän sen johtuvan siitä, että olen kerrankin osannut keskittyä olennaisiin asioihin. Jouluun on nyt yksi yö, ja kun katson tämän päivän tehtävälistaa, näyttää tosiaan siltä, että huomenna voi keskittyä joulunviettoon kaikessa rauhassa.

Tämän päivän ohjelmassa on ruokien valmistelua, kuten porkkanalaation valmistaminen. Teen sen tänään valmiiksi, ja huomenna se lämmitetään joulupöytään. Maku ei muutu, mutta aattona ei enää paisteta kuin kinkku (meillä se syödään lämpimänä). Puolison vastuulla on kylmien kalojen valmistus, tänään laitetaan myös graavikalat tekeytymään. Aion vielä kiillottaa pari hopeista kauhaa ja haarukkaa, jotka otetaan esille vain suurina juhlapäivinä.

Pakkanen puhdistaa

Tämä kuva ei ole tältä vuodelta, mutta sopii tähän tunnelmaan.

Siivousta on myös tiedossa, mutta oikeastaan kyse on enemmän siistimisestä kuin varsinaisesta siivouksesta. Siivooja kävi jo viikko sitten, mutta olen vahtinut koko viikon haukan lailla, ettei koti pääse ”leviämään” aattoa edeltävinä päivinä. Olen onnistunut siinä melko hyvin, joten tänään riittää, että lastenhuoneessa järjestellään vähän, pestään muutama koneellinen pyykkiä ja laitetaan olohuoneessa muutamat tavarat paikalleen. Keittiö vaatiin enemmän huomiota, mutta mitään karmaisevaa sotkuräjähdystä ei sielläkään ole tapahtunut. Täytyy sanoa, että normiarjessa en jaksaisi näin tiukasti vahdata, että tavarat menevät heti paikoilleen, mutta kieltämättä se on ollut tehokas tapa välttää valtavaa siivousurakkaa tänään. Toisaalta nyt, kun en ole ottanut sellaisesta jynssäämisestä, kirjahyllyn järjestämisestä tai muusta melko tarpeettomasta siivoamisesta stressiä, onnistuin pesemään uunin ex tempore muutama päivä sitten. Siitä ei tullut täydellinen, mutta ihan kelvollinen kuitenkin. Arvatkaa, oliko supersankariolo sen jälkeen!

En voi silti sanoa, että olisin viimeiset pari viikkoa ollut täydellisessä zen-tilassa, sillä elämässä on tietenkin ollut paljon muitakin asioita, kuin vain nämä jouluvalmistelut. Joulua edeltävinä viikkoina metatyökuorma on huipussaan, kun täytyy muistaa jokaisen lapsen poikkeusaikataulut, esiintymisvaatteet, erinäiset pikkujouluvalmistelut, työasiat ynnä muut, jotka on saatava tehdyksi ennen joulua. Iltaisin on joskus tuntunut siltä, että mielessä pyörii miljoona muistettavaa asiaa, ja tämän vuoksi listat ovat olleet selviytymisen ehdoton edellytys. Mutta hetkeäkään ei ole ollut sellainen olo, että jouluvalmistelut jotenkin sakkaisivat. Joulun suhteen hallinnan tunne on ollut vahva, ei ole tarvinnut tuskailla sitä, saanko kaikki joulujärjestelyt aatoksi valmiiksi.

Tänään siis vielä täysi valmistelutyöpäivä, ja sitten saa huomenna henkäistä. Toki aamulle riittää ruokiin liittyviä juttuja huomisellekin, pöydän kattamista ja sen sellaista. Ja aion kyllä huomenna vielä pyöräyttää pölynimuria keskilattialla juuri ennen kuin vieraat tulevat, vaikka tänään siivotaankin. Mutta täytyy sanoa, että jos haluaisi viettää koko jouluaaton vain laakereillaan lekotellen, täytyisi hankkia sisäkkö, keittäjä ja hovimestari. Niitä taas löytyy tyypillisesti englantilaisista kartanoista, eikä helsinkiläisistä kerrostaloasunnoista, joten se siitä.

Joko teillä on jouluvalmistelut tehtynä?