Tavarapaaston tulokset

On aika tehdä yhteenveto siitä, kuinka paljon raivasin tavaroita pois laskiaisen ja pääsiäisen välillä. Tässä koko lista:
  1. Hammastahna (kuivunut käyttökelvottomaksi, vaikka korkki on ollut kiinni, roskiin)
  2. Pieneksi jääneitä lastenvaatteita (myyntiin kirppikselle)
  3. Ruokalappu (loppuun käytetty, energiajätteeseen)
  4. Kaksi vanhaa julistetta (paperikeräykseen)
  5. Leikkuulauta (puuta, käyristynyt pilalle, energiajätteeseen)
  6. Tarpeettomaksi käynyt elektroninen mötikkä (palautettu liikkeeseen)
  7. Neule (palautettu alkuperäiselle omistajalleen)
  8. Neljä DVD-elokuvaa (annettu eteenpäin)
  9. Astiakaapin lisähylly (annettu eteepäin)
  10. Lelukoppa (rikkoutui eikä korjaaminen onnistunut, energiajätteeseen)
  11. Kaksi istuinalustaa parvekkeelta (menivät pilalle talvella, energiajätteeseen)
  12. Japanilainen keittokirja (annettu pois)
  13. Toinen vanha keittokirja (annettu pois)
  14. Noin parikymmentä muovista kukkaruukkua (annettu eteenpäin)
  15. Aikakauslehtiä (paperikeräykseen)
  16. Kuivunut kenkälankki (roskiin)
  17. Pilaantunut deodorantti (roskiin)
  18. 3 sarjakuvakirjaa (annettu eteenpäin)
  19. Läjä toimimattomia kyniä (roskiin)
  20. Vanha kannettava (ongelmajätekeräykseen)
  21. 2 rautapataa (metallikeräykseen)
  22. Talvikengät (rikki, roskiin)
  23. Säilytyskori (huonokuntoinen, roskiin)
  24. Muoviastioita (rikki, energiajätteeseen)
  25. Kymmenittäin vanhoja vaatteita (kierrätykseen, pari kpl mökille varavaatteeksi)
  26. Useita kuihtuneita parveke- ym. kasveja (biojätteeseen)

On silmiinpistävää, miten paljon listalla on rikkinäisiä tavaroita. Tunnistan tämän kyllä: en meinaa raatsia heittää pois ”vähän” rikkinäistä tavaraa. Ajattelen että voihan sitä vielä käyttää. Todellisuudessa en kuitenkaan käytä, säilyttelen vain. Nämä tarpeettomat tavarat jäävät keräämäään pölyä ja pyörimään kaappiin. Oli vapauttavaa laittaa niitä roskiin, etenkin kuin vain murto-osa oli sekajätettä.

Näiden lisäksi käytin loppuun runsaasti vajaita kosmetiikkapakkauksia ja kosmetiikan näytepakkauksia. Alkuperäisestä jämäprojektista jäljellä on enää aurinkorasvoja ja hiustuotteita. Kaikki muu on käytetty loppuun. Näytepakkauksia taitaa olla jäljellä enää pari kappaletta.

Lisäksi on mainittava, että jos ei yllätyksiä ilmaannu, vanhat vaatekaapit viedään huomenna pois – uuteen kotiin! Onnistuin siis kierrättämään ne, mutta en juhli ennen kuin pakettiauton perävalot näkyvät. Kokonaisuudessaan meiltä poistui paaston aikana kymmenittäin esineitä, jos yksittäiset tavarat lasketaan erikseen. Kun heti ensimmäisen viikon aikana virittäytyi raivausmielentilaan, alkoi äkkiä huomata kaikenlaista turhaa ympärillään. Eikä tämä tähän lopu! Seuraavaksi käyn kirjahyllyn kimppuun.

Perfektionismi pilaa järjestyksen

Kun tavaroita organisoi ja järjestää, on olennaista samalla miettiä, miten helppo uutta systeemiä on noudattaa. Olen huomannut, että usein ongelmaksi nousee tavaroiden liian tarkka lajittelu.

Yksi raivaus- ja järjestysoppaiden perusneuvoista on, että samanlaiset laitetaan yhteen. Tämä on hyvä ja looginen ohje, sillä se helpottaa tavaroiden löytämistä ja säilyttämistä. Harvoin kuitenkaan annetaan vinkkejä siitä, miten yksityiskohtaisella tasolla esineitä kannattaisi lajitella. Kun olen auttanut ihmisiä kodinraivausprojekteissa, huomaan että monet lajittelisivat tavaroitaan mielellään vähän liiankin tarkasti. Tyypillinen esimerkki on lelut, mutta sama koskee vaikkapa keittiövälineitä, askartelutarvikkeita ja kaikenlaista pienempää tavaraa ja sälää.

Etenkin lelujen suhteen kannattaa mielestäni olla suurpiirteinen. Leikeissä kaikki menee joka tapauksessa sekaisin, eivätkä pienet lapset osaa itse laittaa leluja tarkasti lajitellen paikoilleen – saati sitten ole kiinnostuneita siitä. Mielestäni kannattaa ennemminkin keskittyä olennaiseen, eli siihen että lelut ovat ylipäätään lattioilta pois. Mitä vähemmän kategorioita, sitä helpompaa on ylläpitää järjestystä. Esimerkiksi se, ovatko puukynät ja värikynät samassa vai eri purkissa, on omasta mielestäni aivan yhdentekevää. Molemmilla piirretään, joten yksi purkki riittää. Samoja asioita kannattaa miettiä kun organisoi omia tavaroitaan. Miten montaa purnukkaa tai laatikkoa on valmis ylläpitämään? Mikä palvelee tarkoitustaan parhaiten? Onko esimerkiksi hyötyä pitää erillään klemmareita ja kumilenksuja, vai riittäisikö yksi purkki? Mikä olisi kaikkein helpointa ja toimivinta? Miten monimutkaista systeemiä jaksaa aktiivisesti ylläpitää?

Itse yritän tehdä säilytyksestä mahdollisimman simppeliä. Pari käytännön esimerkkiä: säilytän siivoustarvikkeita kolmessa avolaatikossa (tai ehkä kaukalo olisi kuvaavampi sana). Yhdessä on kaikki aineet, toisessa muut tarvikkeet (kuten hanskat, sienet, pölynimurin suuttimet jne.) ja kolmannessa rätit. Keittössä puolestaan on laatikko, jossa on aterinten lisäksi sekalaisia keittiötarvikkeita, kuten kuorimaveitsiä, juustohöylä, nuolija, pullasuti jne. Nämä muut on jaoteltu kahteen joukkoon: niihin joissa on terä, ja niihin joissa ei ole. Keksin tämän systeemin aika äskettäin, ja olen edelleen naurettavan tyytyväinen tuohon logiikkaan. Vain yksi sääntö, ja kaikki löytyy helposti. Perheen avaimia puolestaan ei lajitella mitenkään. Ne ovat kaikki yhdessä korissa (ja kieltämättä aika sekaisin), mutta se ei haittaa koska jokaisessa avaimessa on nimilappu. Kaikki avaimet ovat samassa paikassa, eikä sen tarkempaa lajittelua tarvita, oikea avain löytyy hiukan penkomalla.

Ymmärrän kyllä sen houkutuksen, joka tarkassa lajittelussa piilee. Se vetoaa täydellisyyden tavoitteluun ja järjestyksenkaipuuseen. Mitä täsmällisemmin kaikki on omissa lokeroissaan, sitä parempi kontrolli tavaroista tuntuu olevan. Toisiin taas vetoavat sotilaallisen suorat, identtiset purkkirivistöt, joiden kyljessä on säntillinen lappu, jossa lukee mitä sisällä on. Näitähän sisustuslehdissä näkee säännöllisin väliajoin, koulukunnasta vain riippuu, onko nimilappu naputeltu dymolla vai kirjoitettu kauniisti käsin. Vähemmästäkin tulee tunne, että elämä ja tavarat ovat täydellisesti hallinnassa!

Mutta ellei ole luonnostaan säntillinen tyyppi, monimutkaisten säilytysjärjestelmien ylläpito on työlästä ja vaatii paljon itsekuria. Ymmärrykseni mukaan hyvän järjestyksen pitäminen perustuu toimiviin rutiineihin, ja jos omista rutiineistaan on kehitellyt liian hankalat, järjestys alkaa vähitellen lipsua. Jossain vaiheessa seuraa turhautuminen, kun omia standardeja on vaikea saavuttaa. Ratkaisu tähän on tehdä vähemmän ja keskittyä olennaiseen.

Oletteko te purkkirivistöjen ystäviä, vai suurpiirteisempiä järjestäjiä?

Paastoviikon raportti

Ensimmäinen paastoviikko, jota voi sanoa menestykseksi! Teemana oli siis tehdä koko viikko kasvis- tai kalaruokia, ja jättää ne perinteiset jauhelihat ja kanafileet kauppaan. Voin ilolla raportoida, että tämä viikko meni aivan nappiin. Tein kaikki ruoat suunnitelman mukaan, paitsi keskiviikkona en tehnyt munakasta ollenkaan, sillä alkuviikosta oli niin paljon ruokaa vielä jäljellä.

Olen hyvin iloinen, että tämä kolmas viikko onnistui, sillä tähän asti on ollut vähän heikkoa. Huomasin (ja hämmästyin) että lihattoman ruoan valmistaminen ei ollut työlästä. Kaiken a ja o oli suunnittelu. Etukäteen tehty lista oli aivan välttämätön, ilman sitä tämä ei olisi minulta missään nimessä onnistunut. Mutta listaa noudattaen kaikki oli superhelppoa. Mistä seurasi myös se, että vakavasti harkitsen palaamista ruokasuunnittelun pariin viime syksyn mukaisesti. Voisin suunnitella joka viikolle tietyn määrän kasvis- ja kalaruokia, niin tulisi nekin syötyä ilman ongelmia.

Muuten olen yrittänyt noudattaa roskapaastoa ja karsimista edelleen. Roskapaaston kanssa menee hyvin sen osalta, että metallijäte lajitellaan nyt entistä tarkemmin. Muovikassien kanssa taistelen edelleen, vanhat tavat ovat näköjään todella tiukassa. Karsittavaakin on löytynyt: keittokirjahyllystä löysin kaksi opusta, jotka ovat matkalla taloyhtiön kierrätyshyllyyn. Kierrätykseen kuskattiin kaksi kassillista vaatteita, jotka olivat jo pitkään odotelleet, että joku vain saisi aikaiseksi. Mutta heitin toiseen vielä yhden mekon ihan viime hetkellä. Tulin sovittaneeksi sitä viime viikolla, ja totesin että todellisuus ei enää vastannut mielikuvia. Kävin myös läpi lapsen vaatevarastoa, ja siirsin sieltä pois pieneksi jääneitä vaatteita.

Jämäprojektin tuloksia

Inventaario on nyt suoritettu, ja tulokset ovat tässä:

jämäprojekti2

Ylemmässä kuvassa on kaikki näytteet, jotka onnistuin löytämään, yhteensä yhdeksän kappaletta. Chanelin meikkivoidenäyte joutaa roskikseen, koska sille ei ole mitään käyttöä.   Loput voinen käyttää kropparasvana. Pitempiä matkojakaan ei ole tiedossa, joten näitä on turha säästellä enää yhtään pidempään.

Tässä alemmassa kuvassa on kaikki normaalikokoiset pakkaukset.
jämäprojekti1

Korissa on:

  • 1 deodorantti, joka on saatu lahjaksi. Ongelmana on liian voimakas tuoksu.
  • 3 aurinkosuojavoidetta. Vichyn ja Clarinsin tuotteissa on SPF +50, molemmat kasvoille tarkoitettuja, ja yksi SPF 15. En itse käytä tuota jälkimmäistä alhaisen suojakertoimen takia. On epäselvää miksi minulla on kaksi identtistä aurinkosuojaa, molemmat noin puolessa välissä. Nämä käytän keväällä ja kesällä loppuun. Tuo SPF 15 voi mahdollisesti mennä roskikseen, se on jo niin vanha. Näiden lisäksi kaapissa on vielä lasten SPF +50, jota itse asiassa olen tainnut itsekin käyttää eniten. Mutta se on selvästi erilainen tuote, joten en laskenut sitä tähän mukaan.
  • 2 meikinpoistoainetta: Laveran 2-in-1 Cleansing Milk, jota on onneksi enää aika vähän jäljellä, sillä inhoan ko. tuotetta. On myös puolikas Cliniquen meikinpoistovaahtoa pienessä tuubissa. Se on liian kuivattavaa.
  • 2 puolikasta käsivoidetta: Emännän käsivoide ja Lemon&Glycerine. Lisäksi käsilaukussa on se haiseva Weleda ja aktiivikäytössä Body Shopin hamppuvoide.
  • 3 hoitoainetta: LV, MiniRisk, ja hyvin pieni määrä  L’orealin tehohoitoa
  • 1 sampoo, merkki on Sante, jälleen yksi virheostos luonnonkosmetiikan puolelta. Ei sovi hiuspohjalleni.
  • 3 vartalovoidetta: Weledan ruusuvoide, Guccin Envy-tuoksuinen ja Erisanin perusvoide, sekä 1 vartaloöljy, joka on oikeasti vauvaöljyn jämä joka on vain pantu suihkepulloon.
  • 1 suihkugeeli: Santen Lemon Fresh -geeli, jonka tuoksusta en pidä. Ostin geelin hyvin toivein, mutta käytössä tuoksu osoittautui liian pistäväksi. Ostin tilalle Body Shopin suihkugeelin, joka puolestaan tuoksuu ihanalta. Tämä on jäänyt vähälle käytölle sen jälkeen.
  • 1 epämääräinen kampausneste, jolle ei ole käyttöä tällä hetkellä. Ei kovin hyvä tuote.
  • 1 Clarinsin kuorintavoide, joka on ehkä sillä ja rajalla, onko kyse jämätuotteesta. Minulla on toinen erityyppinen kuorinta nyt aktiivikäytössä, tämä on talvi-iholle liian tujua. On ehkä rajamailla, kuuluuko tämä jämäkategoriaa.

Yhteensä löysin siis 19 jämäpurkkia. Näiden lisäksi heitin suoraan roskikseen yhden rasvan ja yhden hoitotuotteen, jotka olivat selvästi menneet pilalle.

Analysoin tuota listaa ja näyttää siltä, että luonnonkosmetiikkaan siirtyminen vaatii veronsa virheostosten muodossa. Usein on näköjään käynyt niin, että olen ostanut uuden tuotteen, mutta en olekaan pitänyt siitä käytössä ja hankkinut jotain muuta tilalle. Sen sijaan on epäselvää, miksi käsirasvoja ja hoitoaineita on niin paljon. Ilmeisesti olen hamstrannut alennusmyynneistä, ja jättänyt vanhat käyttämättä loppuun.

Minkälaisia varastoja teiltä muilta on löytynyt?

Ensimmäinen haaste!

Yleisön pyynnöstä toteutan vuoden (ja blogin) ensimmäisen raivaushaasteen. Aloitetaan maltillisesti: ensimmäinen raivauskohde on – – –

LOMPAKKO

Lompakko kulkee mukana lähes joka paikassa, ja usein se on täynnä kaikenlaista silppua. Haastankin teidät kurkkaamaan omaan lompakkoonne ja karsimaan sieltä turhat pois.

  • Käy läpi kuitit, heitä roskiin tarpeettomat.
  • Jos mukana on takuukuitteja, siirrä ne oikeaan paikkaan, jos säilytät niitä erikseen jossakin.
  • Poista ja hävitä vanhentuneet luottokortit
  • Käy läpi lompakkoon kertyneet muut sälä: käyntikortit, muistilaput, etukortit, kupongit jne. Heitä roskiin tarpeettomat, ja säilytä lompakossa vain ne, joita haluat kuljettaa mukana kaikkialle.

Järjestyksessä oleva rahapussi vaatii joko jatkuvaa ylläpitoa tai isomman raivauksen säännöllisin väliajoin. Itse kallistun jälkimmäiseen joukkoon. Siivosin omani aivan äskettäin, joten siitä sain idean tähän haasteeseen. Haluan tehdä vain sellaisia haasteita, jotka itsekin pystyn toteuttamaan. Tällä hetkellä lompakko tuntui sopivan kokoiselta kohteelta. Toisaalta joskus pienikin raivaus voi tehdä elämästä heti mukavamman. Aikaa tähän menee muutama minuutti. Kynnys on matala, joten ottakaahan haaste vastaan 🙂

Viikon vinkit: kylmäpesu, soodavinkki ja siisteyshuijaamista

Ensimmäinen joulukuuta lähtien täytyy uusissa pesukoneissa olla 20 asteen pesuohjelma. Kylmäpesu säästää yhdessä pesussa energiaa, mutta se ei pese vaatteita puhtaiksi. Etenkin ihmisestä peräisin oleva lika ei lähde alhaisissa lämpötiloissa. Itse pesen liinavaatteet aina vähintään 60 asteessa, mutta yleensä yhdeksässäkympissä. /Helsingin Uutiset)

Soodavinkki suoraan Martoilta: näin saat mukeista tummentumat pois. (Iltasanomat)

MTV3 listaa lukuisia vinkkejä, joilla koti ”huijataan” siistiksi pikavauhtia. Vinkit perustuvat lähinnä siihen, että sotkut ja liat piilotetaan toisten tavaroiden alle. Koti siistiytyy nopeasti, mutta tämä on sitä niin sanottua survomista, jonka seurauksena pidemmän päälle entistä hurjempi kaaos valtaa kodin…

Rikkinäisten loota

Tässäpä raivausvinkki, jota olen kokeillut käytännössä: rikkinäisten loota. Lueskelin erästä raivausopasta, ja siinä neuvottiin ottamaan käyttöön yksi paikka, jonne laitetaan kaikki rikkinäiset tavarat. Siivosin kesällä komeroa, ja havahduin siihen että vähän joka hyllyllä oli korjausta odottavia tavaroita. Suurin osa niistä kaipasi liimaa. Ajan ja inspiraation puutteessa rikki mennyt tavara oli sijoitettu jollekin hyllylle pois tieltä odottamaan sitä  hetkeä, jolloin sen ehtisi korjata. Useampi tavara on odotellut jo monta kuukautta.

Noudatin vanhaa kunnon samanlaiset yhteen -raivausohjetta. Otin korin ja ladoin sinne kaikki korjaamista vailla olevat tavarat. Parannus oli huomattava: hyllyillä ei enää ollut sälää.  Nyt tiedän tarkalleen, mistä etsiä seuraavan kerran kun korjausinto iskee. Ja samanlaiset tavarat ovat loogisesti yhdessä. Tämä rikkinäisten laatikko ratkaisi kertaheitolla yhden niistä ärsyttävistä ”Mihin tämän laittaisin” -ongelmista. Olen nimittäin täydentänyt sitä myöhemmin uusilla rikkinäisillä tavaroilla. Nyt vain pitäisi saada jokin tsemppipuuska, jolloin saisin kaiken sälän korjattua.

Viikon roskat

Pikapäivitys poistuneista tavaroista. Heitin roskikseen kourallisen epämääräistä muovisälää, joka oli peräisin lapsen lelulaatikosta. Lähinnä rikkoutunutta krääsää, rikkimenneiden lelujen osia ja pari muoviukkelia, jotka olivat peräisin pääsiäismunasta tai vastaavasta. En usko, että tuota kourallista tullaan kaipaamaan.

Heitin roskikseen myös yhden hihattoman topin, joka on palvellut yövaatteena. Se oli monta vuotta vanha, kulahtanut ja muodottomaksi venähtänyt. Energiajätteeksi se joutui, koska nyt saumakin alkoi purkaantua. Kokonaisvaatemäärä pysyi kuitenkin samana, sillä sain lahjaksi t-paidan, joka oli ollut antajallensa virheostos koon puolesta. Sain siis laadukkaan, uutta vastaavan vaatteen, paitaa oli ehditty pestä kerran. Hyvä vaihto vaatekaapin sisällössä.

Lomalla = pellossa

Lomat alkavat olla takanapäin, ja on aika kömpiä pellosta takaisin kaidalle tielle. Kesän aikana on useampi rutiini päässyt hieman lipsumaan. Sen seurauksena on saanut mm. pestä pyykkiä urakalla. Välillä tuntui ettei pyykkivuori kutistu millään, etenkin kun jatkuvasti oli reissu ja retkeä, joissa likaantui lisää vaatteita. Siihen kun laittaa päälle vielä mökiltä pesuun tuotuja lakanoita ja pyyhkeitä, ei pyykkikorin kansi mennyt varmaan kahteen viikkoon kiinni. Asiaan saattoi toki vaikuttaa myös se, etten pitänyt normaalista kone per päivä -rytmistä kiinni.

Muutenkin tuntuu siltä, että kaikki on loman jäljiltä jotenkin rempallaan. Erinäistä sälää on taas levinnyt sinne tänne. Jääkaapin järjestys on täysin ryöstäytynyt käsistä, ja havaitsin samanlaista kehitystä myös pakastimessa. Samoin tajusin, että pakastin on pestävä, mutta sitä varten täytynee odottaa vähän kylmempiä ilmoja. Toisaalta olen iloinen siitä, että keittiön kaapit ovat väliaikaisesti taas vähän tyhjempiä, kun mehupullot ja pakasterasiat on saatu käyttöön. Useamman hyllynpäällisen saa kuitenkin raivata, ennen kuin selkeys taas vallitsee.

Vaatekaapin muodonmuutos on edistynyt. Raivasin viikonlopun aikana pois lukuisia t-paitoja ja neuleita, jotka kaikki olivat jo kulahtaneet joko muodottomiksi tai sitten väriltään oudon harmaiksi. Yksi paita lähti kiertoon siksi, että se oli mielestäni yksinkertaisesti karmaiseva. En ole ihan varma, miksi olen sen alunperin edes ostanut. Lisäksi karsin kolmet farkut, yhdet pellavahousut sekä yhden kesähameen. Siinä ei ole vielä kaikki, mutta ehkä noin puolet vaatteista on nyt käyty läpi.

Tein juuri niin kuin Sally neuvoi, ja sovitin kaikki ne vaatteet, joista en ollut ihan varma. Kun pääsin vauhtiin, vaatekaapin kitkeminen olikin helpompaa kuin olin luullut. Kävi nimittäin niin, että oikeastaan tiesin lähes aina jo ennen sovittamista, mitä pidän ja mitä panen pois. Monet vaatteista olivat nimittäin sellaisia, etten ollut pitänyt niitä pitkiin aikoihin, mutta en ollut saanut kaivetuksi niitä kaapista poiskaan. Nämä kaikki menivät systemaattisesti kahteen kategoriaan: joko vaate oli liian pieni tai sitten niin kulunut, ettei sitä oikeasti viitsinyt enää pitää. Liian pienet vaatteet olin säästänyt siinä uskossa, että ehkäpä minäkin olen joskus vielä hieman pienempi, joten niillehän saattaisi tulla käyttöä. Kulahtaneet olivat taas sellaisia, jotka olivat aluksi olleet tosi hienoja, mutta joita ei oltu siivottu pois siksi, että ne olivat joskus olleet tosi hienoja… loogista, eikö totta?

Niistä kuluneista oli oikeastaan hyvin helppo luopua, nimittäin uuden tyylini määritelmiin ei kuulu sana ”kulahtanut”. Liian pienet sen sijaan tuottivat jossain määrin tuskaa. Monet niistä vaatteista olivat nimittäin erittäin hyväkuntoisia, ja lisäksi sellaisia joista aidosti pidän. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin en pystynyt luopumaan ihan kaikista vieläkään. Tiedän, että tässä ajatuksessa on virhe, mutta silti. Päätin etten pakota itseäni luopumaan ihan kaikesta vielä tänään. Annoin muutamille vaatteille (ja itselleni) vielä mahdollisuuden. Näitä vaatteita on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin niitä, jotka lähtivät kierrätykseen, ja niille on kaapissa tilaa. Selittelyn makua, myönnän.

Survojasta siistiksi

Miten survojasta muututaan siistiksi? Seuraavat kolme käytännön vinkkiä ovat mahdollisimman konkreettisia. Avainsana on helppous.

1. Vähennä tavaraa. Tämän mainitsin jo viimeksi, mutta toistan: mitä vähemmän esineitä, sitä hankalampi niillä on saada sotkua aikaiseksi. Mitä enemmän tavaraa, sitä useammalle esineelle pitää keksiä toimiva säilytyspaikka. Monien tavaroiden suhteen pätee 20/80 sääntö: 80% ajasta käyttää vain 20% tavaroistaan, kuten vaatteista tai astioista. Pelkästään kunnon karsiminen voi siis parantaa tilannetta.

Ensimmäiseksi voi vaikka tarkistaa, millaista tavaraa on niissä kaapeissa ja laatikoissa, jotka ovat helpoiten käden ulottuvilla. Älä anna tarpeettoman tavaran viedä tilaa tarpeelliselta. Mieti, voitko siirtää vinttiin, kellariin tai ylähyllyille sellaisia tavaroita, joita tarvitaan vain muutaman kerran vuodessa. Luovu tavaroista, joista et pidä ja joita et käytä.

2. Pikasiivous kerran päivässä. Itse olen pikemminkin levittelijä kuin survoja. Lasken kädestäni kaikenlaista vastaantuleville tasaisille pinnoille. Pitemmän päälle tämä aiheuttaa sotkuisuutta, kun pöytien ja hyllyjen päällä on epämääräistä sälää. Olen tämän kesän aikana alkanut soveltaa vanhaa vinkkiä: käytän joka päivä 5-10 minuuttia päivässä tavaroiden palauttamiseksi paikoilleen. En ole aiemmin tätä kokeillut, mutta näyttää toimivan. Vitsi on siinä, että siivoukseen käytettävä aika on niin lyhyt, että siihen on mahdollisuus jokaisena päivänä. Minulle paras hetki on aamulla, jolloin hoidan muutkin kodin rutiinit. Samoin olen alkanut soveltaa ”tuo tullessas, vie mennessäs” -filosofiaa, eli jos silmiini sattuu vaikka lapsen lelu väärässä paikassa, nappaan sen mukaan samalla kun olen menossa lastenhuoneeseen muutenkin.

Näitä voisi soveltaa myös survomiseen: jos joka päivä käyttää pienen hetken järjestyksen palauttamiseksi, valtaisaa kaaosta ei niin helposti pääse syntymään. Uuden tavan opettelu kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi, joten laita vaikka muistutus puhelimeen. Voit myös ajastaa halutun ajan, jolloin tilanne muuttuu luonteeltaan: entisestä pakkopullasta tulee helposti kilpailu aikaa vastaan; kuinka paljon ehtii järjestää viidessä minuutissa?

3. Mahdollisimman helpoksi tehty säilytys. Helppo säilytys tarkoittaa muutakin kuin sitä, että se on kädenulottuvilla ja loogisessa paikassa. Itse suosin läpinäkyviä laatikoita, koska on kätevää kun sisällön näkee yhdellä silmäyksellä. Jos laatikosta/korista/purkista ei näe läpi, siihen kannattaa merkitä tarpeeksi näkyvästi, mitä sisällä on. Mieti myös, miten usein tavaraa tarvitaan, ja harkitse sitten onko kansi välttämätön. Esimerkiksi ruoka-astioissa usein on, muissa tavaroissa välttämättä ei.

Kannattaa myös miettiä, miten tarkasti tavaroita kannattaa lajitella. Olen huomannut, että monille tämä on kompastuskohta: tavaroita lajitellaan moneen eri alaluokkaan, ja jokaiselle ryhmälle hankitaan oma purkki tai laatikko. Mutta mitä useampia purnukoita, sen työläämmäksi järjestyksen pitäminen muuttuu. Esimerkiksi voi miettiä, miten tarkasti lelut pitää erotella toisistaan. Onko mielekästä lajitella junaradat, astiat, leikkiruoat, palapelit, rakennuspalikat, muoviukkelit, muovieläimet ja ties mitkä omiin laatikkoihinsa, vai riittäisikö lajitteluksi legot yhteen, loput toiseen laatikkoon? Lajittelun tarpeellisuuteen vaikuttaa jälleen tavaran kokonaismäärä ja -laatu. Esimerkiksi askartelutarvikkeet on loogista lajitella tarkasti, mutta eriväriset sukat erottuvat toisistaan, vaikka olisivatkin samassa korissa.

Mikä on saanut teidät vähentämään survomista? Tai mikä on siisteyden esteenä?