Remontti aiheuttaa ketjureaktioita

Sain pari viikkoa sitten idean. Olen kaivannut isompaa pakastinta, mutta ongelmana on ollut, ettei sellainen mahdu minnekään. Keittiössä ei yksinkertaisesti ole paikkaa, johon voisi laittaa erillisen pakastimen. Sitten älysin, että työhuone, joka siis toimii myös kodinhoitotilana ja varastona, olisi mahdollinen paikka myös pakastimelle. Selvitin heti millaisia pakastinvaihtoehtoja olisi, mittailin huonetta, ja totesin että eihän siihen tarvita kuin yksi pistorasia lisää. Se taas järjestyisi epäilemättä helposti talossa tehtävän sähköremontin yhteydessä.

Ratkaisu oli yksinkertainen. Sähköurakoitsija lupasi porata yhden ylimääräisen reijän ja vetää pakastimelle oman johdon keittiöstä. Tähän saakka siis kaikki hyvin. Mutta tässä onkin hyvä esimerkki siitä, miksi kaikki remontit siinä vaiheessa, kun asunnossa jo asutaan, ovat asenteesta riippuen joko vähintäänkin hankalia tai sitten hermoja raastavan karmeita. Näinkin yksinkertainen muutos vaatii nimittäin uskomattoman määrän työtä. Tässä on se paikka, johon pakastin tulee:

Ei tarvitse muuta kuin tyhjentää hylly ja viedä se vintille…

Käytin suurimman osan viikonlopusta siihen, että tyhjensin tämän hyllyn. Mutta jotta sen voisi tyhjentää, piti kaikille tavaroille löytää jokin muu paikka. Nämä ovat suurelta osin tavaroita, joita tarvitsen ja haluan säilyttää: lasten piirustuksia, vanhoja leluja, talouspaperia, nenäliinoja, minigrip-pusseja, johtoja, kirjojen tukia, kierrätystä odottavia vaatteita ja muuta sekalaista. Hyllyssä ei ollut oikeastaan juuri mitään roskiin heitettävää. Niinpä näille kaikille piti siis löytää jokin uusi paikka.

Siitä seurasi ketjureaktio. Eteisestä irrotettiin hyllyjä (kuva täällä), ja niistä yksi siirrettiin suunnitelman mukaisesti työhuoneeseen. Käytännössä se tarkoittaa vajaan tunnin työtä. Sitten tuolle uudelle hyllylle siirrettiin osa näistä tavaroista ja muutamia tavaroita komerosta, joka taas vapautti sinne tilaa noille taloustarvikkeille. Aika paljon tavaraa kannettiin suoraan vinttiin, jossa olikin nyt mukavasti tilaa kevään raivausurakan jäljiltä.

Tällä päästiin hyvään vauhtiin, mutta kun yhdestä hyllystä alkaa siirtää tavaroita toiseen hyllyyn, huomaa että kaikki ei mahdu, ja tarvitaan jostain lisää säilytystilaa. Paperi on painavaa, joten suoraan seinään kiinnitetyille hyllyille ei voi latoa loputtomasti kirjoja, mappeja ja kopiopaperia. Puoliso keksi onneksi loistavan ratkaisun, jossa lyötiin kaksi kärpästä samalla iskulla: Kirjoituspöytä on aina ollut liian matala (koska se on oikeastaan lasten pöytä), mutta koska kyse on Muuramesta, pöytälevy on täysin irrallinen. Vaihdetaan siis pöydän toinen pääty Ikean Kallax-hyllykköön, joka on korkeampi kuin Muuramen oma pääty, ja jonne lisäksi mahtuu hurja määrä mappeja ynnä muuta. Korotetaan toinen pääty tietosanakirjoilla, joille ei muutenkaan ole mitään käyttöä. Lopputuloksena on työpöytä oikealla korkeudella, ja kätevästi lisää hyllytilaa huoneeseen.

Uusi hyllykkö haettiin Ikeasta saman tien (hinta alle 30€), ja sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin toteuttaa suunnitelma. Noh, minulta meni siihen noin kaksi tuntia. Tein homman yksin, mikä ehkä vähän hidasti työtä. Ketjureaktioilmiö iski jälleen: kun siirtää pitkään paikallaan ollutta laatikostoa, havaitsee sen takana runsaasti pölyä, mikä taas vaatii imuroimista, mikä puolestaan aiheuttaa lisää tavaroiden siirtelyä, että imuri mahtuisi huoneeseen ja niin edelleen. Kun huonekaluja ruvetaan siirtelemään, tuntuu järkevältä siivota samalla niistä paikoista, joihin normaali viikkosiivous ei yletä. Alkuperäinen järjestys ei myöskään toiminut, sillä en ollut ottanut huomioon pistorasioita, jotka olisivat jääneet uuden hyllykön taakse. Pöydän päädyt oli siksi vaihdettava eri päin, kuin ensin oli suunniteltu. Siis siirrettävä laatikosto vasemmalta puolelta oikealle ja hylly oikealta vasemmalle. Vihdoin kaikki oli kuitenkin paikallaan ja työhuoneessa uusi tyhjä nurkka.

Tähän mahtuu pakastin hyvin. Tai siis pitää tietysti siirtää vielä tuota hyllykköä tuolta seinältä syrjemmäs…

Nyt pitää enää odottaa, että sähkömies asentaa pakastimelle sähkön, ja sitten tietenkin pitää käydä ostamassa tai tilaamassa itse pakastin. Ja tietenkin sitten siinä vaiheessa kun laite on saatu, nähdään kuinka paljon tuota seinään kiinnitettyä hyllyä pitää vielä siirtää, jotta kaappi mahtuisi sille tarkoitettuun paikkaan. Mutta se on sitten sen ajan murhe.

Pienikin remontti voi siis olla valtava ketjureaktio, enkä ihmettele miksi sen tekemistä niin helposti vältellään. Nimittäin onhan tuossa hirveästi hommaa, vaikka kyse on sinänsä pienestä muutoksesta. Monta tuntia ja runsaasti ramppaamista, kantamista, nostamista ja pähkäilyä. Sekä tietenkin yksi autokeikka Ikeaan ja yhden hyllyn kokoaminen. Eikä sitä pakastinta vielä ole edes olemassa. Tämä vaatii aika kauas katsovaa perspektiiviä, jotta projekti tulisi vietyä loppuun asti. Mutta kyllä siitä sitten tuleekin hyvä, kunhan valmiiksi saadaan!

Onko teillä kokemuksia ketjureaktioista remonteissa?

Nyt se alkoi – remontti

Viime viikolla kerroin podcastissa pian alkavasta sähköremontista. Nyt istun koneen ääressä, ja katselen samalla kuinka eteiseen vedetään muovia seinien suojaksi. Taloyhtiön sähköt ovat 50-luvulta peräisin, toisin sanoen tulleet tiensä päähän. Asuntoihin tuodaan lisää sähköä ja rappukäytävissä remontoidaan sitäkin enemmän. Noin päällisin puolin kaikki on edennyt hienosti, jopa edellä oletettua aikataulua. Koska remontoiminen on aina vaivalloista ja sotkuista, päätimme tehdä sähköremontin remontoida myös eteisen. Näin paperilla kaikki kuulostaa suhteellisen helpolta ja yksinkertaiselta, mutta käytännössä tässä kaikessa on vaivaa enemmän kuin aina etukäteen ajattelisi.

Koska koko talon remppa etenee nopeammin kuin oli suunniteltu, tuli meidän vuoro hieman yllättäen. Olin varautunut tyhjentämään huoneita ensi viikonloppuna, mutta jouduinkin tekemään kaiken pikavauhtia eilen illalla. Eteisessä kaadetaan seinää ja uusille johdoille porataan reikiä monen seinän lävitse. Koko eteinen täytyi siis tyhjentää, samoin kylpyhuone. Kuulostaa jälleen kohtuullisen helpolta, mutta pienikin eteinen sisältää huikean määrän tavaraa. Neljän hengen ulkovaatteet, kengät, piirongin, pari jakkaraa, mattoja, naulakoita, lamppuja, tauluja ja niin edelleen.

Tältä näytti eteinen ennen kuin aloin tyhjentää tavaroita.

Tämän tilan lisäksi piti tyhjentää muitakin tiloja, jotta seiniä päästään poraamaan. Lopputulos on se, että suurin osa tavaroista on nyt keskellä olohuonetta. Ajattelin, ettei remontti aiheuta hirveän suurta vaivaa, mutta en tullut ajatelleeksi, että kaikki tavarat, jotka siirretään pois paikoiltaan, täytyy sijoittaa jonnekin. Olohuone näyttää nyt siltä, kuin sinne olisi juuri kannettu muuttokuorma sisälle. Eteinen sen sijaan näytti hetki sitten erittäin seesteiseltä:

Hyllyt suojattiin vielä erikseen muovilla.

Seuraavaksi eteisestä kaadetaan tuo pieni väliseinä, joka kuvassa näkyy tummempana. Takaseinältä irroitetaan hyllyt, niiden tilalle tulee vaatekaappi ja yläkaapit, joissa on ovet. Ulko ovi näkyy oikealla, sen eteen jäävälle alueelle laitetaan lattiaan laatat. Eteinen on myös maalauksen tarpeessa. Lopuksi koko tila kalustetaan uudelleen. Korkea ja kapea piironki vaihtuu leveään ja matalaan. Seinälle tulee peili, kattoon uudet valaisimet ja lattialle matto. Lopputulos on toivottavasti huomattavasti selkeämpi ja linjakkaampi tähän vanhaan verrattuna.

Nyt jännittää, miten pitkälle remontti ehtii tämän päivän aikana edetä. Toivon, että seinä kaatuisi jo tänään, mutta hieman vaikuttaa siltä, että se saattaa jäädä torstaille kuitenkin. Jos näin käy, podcast ilmestyy vasta perjantaina, sillä meteli estää nauhoituksen torstain aikana. Arvelen, että kokonaisuudessaan tässä menee muutama viikko. Toivon, että syyskuun puolessa välissä olisi valmista, ja pääsisin nauttimaan entistä kauniimmasta ja käytännöllisemmästä kodista.

Onko teillä hyviä vinkkejä remontista selviämiseen?

18 asiaa vuodelle 2018

Muistatteko, kun löysin jokunen viikko sitten idean, jossa valitaan vuodelle 2018 18 erityistä asiaa, joihin haluaa panostaa? Olen miettinyt tätä aihetta kovasti, ja päätynyt tekemään peräti kaksi listaa. Toinen on henkilökohtainen lista, jolla on omia tavoitteita ja asioita, joiden tekemisen uskon lisäävän onnellisuuttani. Mutta toinen on Arkijärki-lista, jonka kaikki asiat liittyvät kotiin – siis niihin teemoihin, joista täällä kirjoitan. Seuraavassa itse lista, ja sen jälkeen muutama selityksen sana.

18 asiaa vuodelle 2018

  1. Vaali kauneutta
  2. Tiskikonerutiini
  3. Kodinkoneiden säännöllinen puhdistus
  4. Keittiön verhon pesu ja silitys
  5. Työhuoneen muodonmuutos
  6. Paperiarkistojen setviminen
  7. Kirjahyllyn raivaus
  8. Parvekekeidas
  9. Pakkauslistat matkoja varten
  10. Lelujen sisäinen kierrätys
  11. Vaatesäilytyksen uudelleenorganisointi
  12. Kapselipuvustojen koostaminen
  13. Tulevien ja lähtevien vaatteiden kirjanpito
  14. Arjen ateriasuunnittelu
  15. Ruokahävikin minimoiminen
  16. Kukkia karkin sijasta
  17. Korjausta odottavien korjaaminen
  18. Sähköremontista selviäminen

Vaali kauneutta on teema koko vuodelle. Meidän koti on mielestäni kaunis. Haluan myös pitää sen kauniina, mikä tarkoittaa sitä, että laitan tavarat paikoilleen ja yritän kiinnittää huomiota sellaisiin yksityiskohtiin, jotka sitä kauneutta silmissäni lisäävät. Haluan nauttia kauneudesta ympärilläni. Käytännössä tätä edistää mm. Tiskikonerutiini, eli se että tyhjennän koneen heti aamulla ja laitan käyntiin illalla. Lopputuloksena on tyhjä tiskipöytä. Olen vähän lipsunut tästä viime aikoina, joten siksi se on nyt listalla. Tavoitteena on myös puhdistaa tiski- ja pesukoneet säännöllisesti, esimerkiksi pari kolme kertaa vuodessa. Sitruunahappoa pitää ensitilassa ostaa, jotta tämä onnistuu. Havahduin myös siihen, ettei keittiön verhoa ole pesty sen koommin kun muutimme tähän asuntoon, joten voisi olla jo aika tehdä sekin.

Työhuoneen muodonmuutos on iso projekti. Tuo huone on varsinainen murheenkryyni, jossa ei tällä hetkellä juuri ole kauneutta havaittavissa. Siellä on liikaa tavaraa, jotta kauneutta mahtuisi mukaan. Pitää siis raivata, vähentää ja vielä miettiä, miten tilan saisi mahdollisimman toimivaksi ja viihtyisäksi. Tämä on ns. ikuisuusprojekti, jonka suhteen aina välillä reipastun kunnes into lopahtaa ja kaaos palaa. Olen kyllästynyt tähän jatkuvaan aloittamiseen, haluan tänä vuonna ratkaista tämän asian nyt lopullisesti. Paperiarkistojen setviminen on yksi osa työhuoneen raivausta. Kyse on siis hyvin vanhoista papereista, jotka pitää vain käydä läpi, jotta suurimman osan voi heittää pois. Mutta joukossa voi olla jotain säilytettävää, joten siksi ne täytyy kaikki katsoa läpi kuitenkin. En pidä papereista enkä arkistoimisesta, mutta tiedän että raivattavaa riittää. Huh. Ehkä tämä voisi olla helmikuun isoin ponnistus?

Pienempi urakka on kirjahyllyn raivaus. Kun keksin rakentaa lastenhuoneeseen vanhan Lundian hyllyn, hyllytilaa tuli äkkiä lisää. Saan lastenkirjat olohuoneesta pois, ja niiden tilalle omia kirjoja, joilla ei ole ollut paikkaa. Samalla pitäisi karsia sieltä sellaista vanhaa kirjallisuutta pois, jolle ei enää ole käyttöä. Parvekekeitaalla tarkoitan puolestaan sitä, että haluan tänä vuonna panostaa parvekkeen kukkiin, laitan maton lattialle ja ylipäätään hyödyntää parveketta ja saada siitä viihtyisämmän. Pakkauslistoista puolestaan juttelin podcastissa nro 10. Vähemmän stressiä, tolkullisemmat listat ja onnistuneemmat matkat tähtäimessä!

Olen myös päättänyt kokeilla, saisinko lelujen kierrätyksen toimimaan meillä. Tarkoitan tällä sitä, että osa leluista olisi jossain poissa silmistä, ja sitten leluja vaihdettaisiin aina uusiin – siis oikeasti vanhoihin, odottamassa olleisiin leluihin. Lastenhuone on ihan ok tällä hetkellä, mutta nähdäksi mukuloilla on liikaa valinnanvaraa. Lelut tulisivat paremmin käytetyksi, jos niitä kierrätettäisiin kuukauden-parin välein. Mutta sitä varten pitää ensin raivata työhuoneeseen tilaa niille odottamassa oleville leluille…

Vaatteiden osalta jatkan omaa kirjanpitoa sekä ostettujen että poistettujen tekstiilien osalta. Pääsin kapselipukeutumisesta jyvälle CapsLookin kurssilla, mutta ehdin tehdä kurssilla vain yhden kapselin. Haluan tehdä pari lisää, ja haluan myös uudelleen organisoida vaatesäilytykseni hyödyntäen kurssin oppeja. Tämä on kuitenkin iso ja vähän painostava projekti, jota en ole vielä aloittanut. Arvelen kuitenkin, että se helpottaisi elämää monin tavoin.

Ruokasuunnittelu ja ruokahävikin minimointi ovat tämän vuoden isoja teemoja! Näistä tulee pian omat postauksensa. Ideoita on vaikka kuinka, kunhan vain ehdin kirjoittaa. Jos arjen ateriasuunnittelu ja ruokajärki ylipäätään kiinnostavat, seuraa blogia, sillä lisää on tulossa pian! Käytännön toimenpiteenä olen kuitenkin päättänyt, että tänä vuonna jos tekee mieli ostaa herkkuja, ostankin kukkia. Ne lisäävät kauneutta ja pitävät syömiset terveellisinä.

Minulla on aika paljon korjausta odottavia tavaroita ja vaatteita. Parsimista odottavia sukkia tai vaatteita joihin pitäisi pistellä muutama ommel, leluja jotka ovat hieman rikki ja siksi pois käytöstä, jne jne. Kun niitä ei ole korjattu, ne vain vievät käyttämättöminä tilaa kaapista tai hyllyltä. Se on ihan tyhmää, järkevämpää olisi joko heittää ne saman tien roskiin tai sitten tosiaan korjata käyttökuntoon. Tässäpä tavoitetta tälle vuodelle.

Viimeinen asia listalla on sähköremontista selviäminen. Taloyhtiöön on tulossa iso sähköremontti, joka tulee työllistämään minua monella tavalla. Hallituksen puheenjohtajana joudun tietysti valvomaan remonttia ja hoitamaan siihen liittyviä asioita paljonkin, mutta ensisijaisesti tuo selviäminen liittyy omaan asuntoon. Meille vedetään kaapelia läpi asunnon, pitää raivata huoneita tyhjäksi, suojata pölyltä ja luultavasti joudumme kokonaan evakkoon ainakin viikoksi. Ajatuskin uuvuttaa. Toisaalta samassa yhteydessä olen suunnitellut tekeväni keittiössä pientä kalusteiden uudelleen järjestämistä, mikä tulee lisämään sekä säilytystilaa että käytettävyyttä merkittävästi. Mutta remontit ovat ihan hirveän rasittavia joka tapauksessa, joten siinä vaiheessa kun tämä tulee valmiiksi, voin hengähtää helpotuksesta.

Luulenpa, että printtaan tämän jääkaapin oveen, niin hyvät aikeet eivät heti paikalla pääse unohtumaan. Tänä aamuna en olisi jaksanut ruveta tyhjentämään tiskikonetta, mutta onneksi muistin listan ja tein sen. Nyt on tyhjä tiskipöytä ja keittiössä siisteys.

Millaisia listoja te olette tehneet? Onko samoja juttuja kuin minulla?

Valivali

Minulta on hetkellisesti kirjoitusinspiraatio kateissa, joten listaan tähän niitä asioita, jotka pitäisi tehdä, joita en ole tehnyt, ja jotka rasittavat.

  • Turkoosin kevytuntsikan hihassa on likaa. Se pitäisi putsata pois, mutta se on öljyä ja epäilen ettei se kuitenkaan lähde. Sievät syysnilkkurit ovat osoittautuneet liian pieniksi. Niillä voi kävellä tunnin, sitten alkaa varpaita kivistää.
  • En saa laitetuksi kamojani kirppikselle. Keksin hetkessä kymmenen mielenkiintoisempaa asiaa, kuin tarpeettomien tavaroiden kuvaaminen  nettiin tai kuljettaminen johonkin.
  • En osaa päättää, heitänkö kulahtaneita vaatteita pois vai en. Toisaalta se yksikin musta paita on aika kauhea, mutta toisaalta on hetkiä jolloin haluaa pukea päälleen väljää ja mustaa. Mitä väliä vaikka se onkin ihan nyppyinen. Mutta toisaalta on se silti aika kauhea.
  • Ruokalista on taas melkein viikon jäljessä. Miksi tämänkin tekeminen on niin työlästä. Tällä viikolla on syöty fiksusti, mutta helpompaa olisi edelleen, jos miettisin ruuat etukäteen.
  • Stockan nettikauppa oli keskiviikkona kumossa. En päässyt maksamaan edes illalla. Jätin turhautunutta palautetta, johon joku raukka joutui vastaamaan. Tuntuu tylsältä jättää palautetta, kun epäilen ettei viestini kulje koskaan perille asti. Ei se asiakaspalvelija voi nettikauppaa korjata.
  • Parveke odottaa syyskuntoon laittamista. Arvatkaa huvittaako tämä yhtään enempää, kuin se kirppisprojekti.

Mutta päätetään positiiviseen: saamme tänään uuden suihkukaapin ja -altaan kylppäriin. Tämä asia on ollut listalla siitä lähtien kun muutimme noin viisi vuotta sitten. Nyt se sitten hoidetaan. Ensin mietittiin, millainen ratkaisu suihkuun olisi paras. Sitten etsittiin sopivaa suihkukaappia, eikä sellaista meinannut löytyä millään. Nyt, pari vuotta myöhemmin niitä yllättäen olikin taas tarjolla. Sitten piti enää hankkiutua rautakauppaan koko perheen voimin, valita, ostaa ja tulla kotiin odottamaan asennusta. Ongelman havaitsemisesta uuden hankkimiseen meni viisi vuotta. Ostohetkestä asentamiseen näköjään viisi päivää.

Ehkä tämä iso parannus kodin mukavuudessa inspiroisi minua hoitamaan nuo loputkin roikkuvat asiat kuntoon.

Viikon vinkit 11/2013: arkiruokaa, huonoa mainontaa ja remontteja

Suomalaisten arkiruoat on selvitetty. Listaa oli mielenkiintoista lukea ja verrata omiin ruokalistoihin. Yhtäläisyyksiä löytyi, sillä toki meilläkin syödään lihapullia (nro 2) ja uunilohta (nro 3) varsin usein. Sen sijaan erojakin on – esimerkiksi hernekeittoa en tee koskaan (koska en tykkää yhtään) eikä ykkösenä komeilevaa makaroonilaatikkoakaan juuri näy. (YLE)

Kuten viime viikolla totesin, aleviikkojen aika on käsillä. Kuluneella viikolla oli Sembalot Leppävaaran ostoskeskuksessa. Mainostoimisto ei tällä kertaa ihan onnistunut – bongasin ainakin kaksi osuvaa ja kriittistä analyysiä mainoskatalogista. Kemikaalikimara kiinnittää aiheellisesti huomiota siihen, että kehotukset ekologisuuteen (”laita mainos paperikeräykseen”) tuntuvat melko naurettavilta, kun ensin on kymmenien sivujen voimin kannustettu shoppailemaan kaikkea mahdollista. Valeäiti-blogissa puolestaan analysoidaan mainoksen ulkoasu tyhjentävästi muutamalla rivillä, eikä minulla ole siihen oikeastaan mitään lisättävää. Kukapa nyt ei juoksisi 10% alennusten perässä hikipisarat pärskyen.

Taloussanomien mukaan remontti saattaa nostaa myytään asunnon hintaa, mutta pitää olla tarkkana, mitä ja miten remontoi. Muuten hinnannousu ei kata kustannuksia. Toisaalta moni haluaa remontoida asunnon juuri oman mielensä mukaan, joten vastalaitetut tapetit saattavat silti mennä heti uusiksi. Olennainen kiteytyy hyvin kiinteistövälittäjän kommenttiin, että ”Tärkeintä on hyvä sijainti ja tunne, että asunnosta saa pikkuvaivalla sopivan kodin.”.

Viikon vinkit 42/2012: putket, remontti ja Netflix

Lyhyt juttu kodin putkitukoksista. Itse pidän aina putkienavausainetta kotona varalla, se tehoaa parhaiten kun kaataa reilulla kädellä viimeisenä illalla, ja antaa vaikuttaa yön yli. Aamulla lasketaan kuumaa vettä päälle. (MTV3)

Isyyspakkaus-blogissa alkoi kuluneella viikolla kiinnostavan oloinen remonttisarja. Siinä kirjoittaja kertoo, kuinka ns. pommista saatiin tosi hieno koti remppaamalla. Ensimmäinen osa on tässä ja toinen löytyy täältä.

Netflix aukesi viimein. (YLE) Olin tosi pettynyt valikoimaan, sillä elokuvia oli surkean vähän odotuksiini nähden. En ottanut etukäteen huomioon ollenkaan, että tietysti Suomessa pitää olla tekstitykset, ja se varmasti hidastaa valikoiman kasvattamista. Toinen syy lienee tekijänoikeudet. Jenkeissä ei tekstityksiä tietenkään ollut, enkä siksi niitä kaipaillut Suomeenkaan. Jos multa kysytään, Netflix voisi laittaa osan elokuvista myös ilman tekstejä, ja lisäillä niitä sitä mukaan kun saa hankittua. Luulisin, että iso osa nettisukupolvesta pärjäisi ilmankin. Digitoday on koonnut 16 mielenkiintoista faktaa Netflixistä, mukana paljon tietoa esim. siitä, millä laitteilla Netflix toimii ynnä muuta hyödyllistä.

 

Viikon vinkit 29/2012

Joka sunnuntai täällä ilmestyy lista kiinnostavista linkeistä, joiden aihepiiri tavalla tai toisella liittyy arkijärkeen.

Iltasanomat listaa lyhyesti, millaisia kesämökin remontteja kannattaa yrittää itse ja milloin on syytä kääntyä ammattilaisen puoleen.

Helsingin Sanomat puolestaan kertoo, että naiset kierrättävät ahkerammin kuin miehet, mutta yllättäen tulotason kasvu ei lisää kierrättämistä.

Olen varsin keskinkertainen viherpeukalo, mutta onneksi netistä löytyy minua lahjakkaampia. Tässä linkissä yleisimmät huonekasvien hoitovirheet sekä miten ne korjataan. Tiesittekö, että myös liika kasteleminen kellastuttaa lehdet? Koska en ole puutarhuri, en pysty arvioimaan miten päteviä nämä ohjeet todellisuudessa ovat, mutta ainakin minut tämä lista vakuutti.

Kekseliäs ja hauska tapa säilyttää koruja. Tässä on arkipäivän luovuutta! (Standing in the light field -blogi)