Avainsana-arkisto: elokuvat

Nettiostoksia ja nettitelevisiota

Julkaistu , kirjoittanut
1

Suomessa on on ollut mahdollista palauttaa netistä ostetut tuotteet ilman kuluja. Tämä tosin on käsittääkseni koskenut vain kotimaisia nettikauppoja. Nyt lainsäädäntö on muuttumassa, ja kesällä tämä automaattinen oikeus poistuu. Mutta on silti mahdollista, että käytännössä tilanne pysyy ennallaan, se riippuu yrityksen omasta politiikasta. (MTV3)

Äskeisessä artikkelissa on linkki toiseen uutiseen, jossa kerrotaan, että ”zalando-sukupolvi” palauttaa nettiostoksiaan holtittomaan tahtiin, ja tämä jää aina kauppiaan tappioksi. Netistä ostaminen ei ole sama kuin kaupasta, koska tuotetta ei voi hypistellä. Toisaalta kunnolliset kokotaulukot, valokuvat ja muut tiedot vähentävät virheostosten riskiä, joten siinä on kyllä nettikaupoillakin aihetta katsoa peiliin. (MTV3)

Digitoday on vertaillut nettitelevisiopalveluita. En itse käytä näistä mitään, mutta palveluiden idea on hyvä, sillä ne vähentävät ostettavien tavaroiden määrää. Olin aikoinaan innoissani Netflixin tulosta Suomeen, mutta petyin valikoimaan. Sieltä puuttuu kaikki ne herkut, joiden takia USAssa palvelusta niin paljon tykkäsin. Joten tilaan nyt sen sijaan BBC Global -palvelua, joka taas vastaa tarpeitani erittäin hyvin.

Vihdoin katsottu: Tavarataivas

Julkaistu , kirjoittanut
21

Jos et ole vielä nähnyt Tavarataivas-dokumenttia, etkä halua tietää siitä etukäteen mitään, älä lue tätä postausta.

Tavarataivas osoittautui varsin erilaiseksi, kuin olin etukäteen kuvitellut. Huomaan, että olin automaattisesti arvellut sen käsittelevän tavaran vähentämistä samoista lähtökohdista kuin itsekin teen. Kuvittelin etukäteen, että dokumentin päähenkilö olisi halunnut arvioida suhdettaan materiaan, pohtia mitä tavarat hänelle merkitsevät ja tarkastella minimalismia elämäntapana. Heti alussa kävi ilmi, että olin aivan väärässä.

Tiivistettynä Tavarataivas menee näin: nuori mies on vailla tyttöystävää, tuntee olonsa tyhjäksi ja huomaa omistavansa paljon tavaraa. Kanavoidakseen epämääräistä pahaa oloaan johonkin, mies päättää kärrätä koko omaisuutensa varastoon, josta noutaa yhden esineen päivässä takaisin. Kokeilu kestää vuoden, jonka aikana ei saa ostaa uutta. Tavoitteena on selvittää, mikä muu hänet tekisi onnelliseksi, kun tavarat on viety pois. Ulkopuolisen silmin näyttää selvältä, että tavarasta luopuminen on vain keino, joka sattuu pälkähtämään päähän. Yhtä toimivaa olisi luultavasti ollut muuttaa vuodeksi ulkomaille, ruveta vegaaniksi tai tehdä joku muu iso muutos. Ongelmien alkusyy ei nimittäin suinkaan ole liiassa tavarassa, vaan epäonnisessa rakkauselämässä.

Olipa syyt projektin takana mitkä tahansa, Luukkasen kokeilu on omalla tavallaan mielenkiintoinen. Nopeasti käy ilmi, että ihan ilman tavaraa ei toimeen tule, mutta toisaalta varsin pienellä määrällä pärjää jo ihmeen hyvin. Itse hän toteaa, että sadalla tavaralla voi elää normaalia elämää, 200 tavaraa mahdollistaa jo hyvin miellyttävän elämän. Tämä siis koskee yksin asuvaa kaupunkilaista.

Taannoin linkkasin Vaatetaivas- nimiseen blogiin, jossa nuori nainen teki vaatteilleen saman liikkeen kuin Luukkainen kaikille tavaroilleen. Blogista välittyvät kokemukset tuntuvat hyvin samanlaisilta kuin dokumentissa. Aluksi hekumoidaan sellaisilla luksuksilla, kuin puhtaat sukat tai alushousut, mutta hyvin pian uusien vaatteiden tarve tulee täyteen, eikä pian edes kaipaa enempää. Vaatetaivas-blogi on hiljentynyt siinä määrin, että epäilen blogin pitäjän joko luopuneen projektista, tai sitten se on vain muuttunut merkityksettömäksi, kun vähemmälläkin pärjää. Tässä lienee dokumentin tarjoama suurin anti: niin kauan kun kaikkea on, ihminen kuvittelee tarvitsevansa. Sitten kun on pakko tarkasti valita mitä omistaa, huomaa pian että todellisuudessa tarvitsee varsin vähän.

Kritiikkiä annan siitä, että varsinainen pohdinta jää dokumentissa hyvin kevyelle tasolle. Enemmän tuskaillaan sitä, miten pääsisi treffeille kivan tytön kanssa, kuin sitä, miten omaisuus, omistaminen, materialismi, kuluttaminen, tottumukset ja tavat vaikuttavat ihmisten elämään. Ihmettelen myös Luukkasen uusavuttomuutta. Kun pyörä varastetaan, uutta pitää hakea Kouvolasta saakka. Eikö muka yhden kaupunkilaishipsterin kaveripiiristä löydy pyörää lainaksi yhtä iltaa varten (treffeillä piti näet pyöräillä)? Tai kun tyttöystävän jääkaappi hajoaa, se aiheuttaa aivan kohtuutonta draamaa. En jaksa uskoa, että tavallinen opiskelija ei pystyisi mistään hankkimaan halvalla käytettyä jääkaappia, tai kaapimaan uutta tarjousjääkaappia varten vaadittavaa paria sataa euroa kasaan. Jos kyse olisi täysin köyhyysrajalla elävistä ihmisistä niin sitten ehkä, mutta mikään ei viittaa äärimmäiseen köyhyyteen.

Kokonaisuudessaan Tavarataivas-dokumentti ei lopulta ollut kovin hyvä. Petyin lähinnä siihen, miten pinnalliseksi asian käsittely jäi. Ihmettelin myös pieniä epäloogisuuksia: jos jääkaappi on viety varastoon, miksi asuntoon on jätetty kattolamput ja kylpyhuoneen peili? Suuri osa elokuvasta koostuu siitä, että päähenkilö kököttää tyhjässä asunnossa ja kiroilee elämäntuskaansa. Mielenkiintoista? Ei kovin pitkään. Ajoittain tavarattomuus ja avuttomuus tarjoavat varsin hauskoja pätkiä, mutta mitään kovin kuolematonta tai syvällistä ei elokuvassa kuule. Järkevin kommentti tulee yhden kaverin suusta, joka äärimmäisen lahjakkaasti tiivistää, miten hieno keksintö pussilakana on. Tosin Luukkanen ei usko häntä. Ja miksei katsojalle kerrota, mitä niille varastoon jääneille tavaroille lopulta tapahtui? Palasivatko ne takaisin kotiin, vai toimitettiinko ne johonkin eteenpäin?

Parasta elokuvassa on Timo Lassyn musiikki – se on laadukasta alusta loppuun.

Kuulisin mielelläni millaisia ajatuksia elokuva on herättänyt muissa! Se on reilun viikon verran vielä Areenalla nähtävissä, ja tulee myös tv:stä uusintana, tarkistakaa yksityskohdat Ylen sivuilta.

Viikon vinkit 4/2012: Tavarataivas, HBO ja taito joka korvaa tavaran

Julkaistu , kirjoittanut
2

Mielenkiintoinen suomalainen dokumentti Tavarataivas käsittelee omistamista ja omaisuutta. Siinä nuori mies päättää laittaa kaikki tavaransa varastoon vaatteita myöten, ja antaa itselleen luvan hakea sieltä yhden tavaran päivässä. MeNaisten haastattelussa hän väittää tulleensa onnellisemmaksi ilman tavaraa. Lähestymistapa on aika radikaali, mutta vuosi ilman omaisuutta opettaa varmasti yhtä jos toista, niin itsestään kuin muistakin.

Netflixin kanssa kilpaileva HBO aiheutti varmasti alkuun monelle pettymyksen jokseenkin erikoisilla käyttäjäehdoilla. Nyt firma on ottanut lusikan kauniiseen käteen, ja tarjolla on myös kuukausitilaus ja lyhyempi irtisanomisaika. (YLE)

Jos haluaa vähentää tavaroitaan, voi luopua ainakin sipsipussinsulkijoista, jos opettelee tämän tekniikan. Kokeilin itse, ja kyllä se toimii, joskin vaatii aluksi hieman harjoittelua. (MTV3) HUOM! Linkki korjattu!

Viikon vinkit 1/2013: kierrätysihme, tehokkaat huonekasvit ja palveluvertailua

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vuoden ensimmäiset linkkivinkit ovat sekalaista sakkia. Toisin kuin olisi voinut odottaa, media ei olekaan pullollaan ohjeita turhan karsimiseksi heti uuden vuoden alkuun. Olisiko niin, että karsiminen ja siivoaminen kulkevat käsi kädessä, ja siksi jutut painottuivat joulua edeltävään aikaan?

Aamulehti kertoo miehestä, joka pärjäsi koko viime vuoden yhdellä ainoalla jätesäkillä. Hän kierrätti kaiken mahdollisen, eikä todellista jätettä jäänyt lopulta kuin sen yhden säkillisen verran. Minusta tämä on rohkaiseva esimerkki siitä, miten kaikki on mahdollista, jos vain jaksaa tsempata. Dailymailin alkuperäinen juttu englanniksi täällä.

MTV3 neuvoo, mitkä ruukkukasvit puhdistavat huoneilmaa parhaiten. Tämä on aihe, joka kiinnostaisi minua enemmänkin. Jos tätä juttua uskoo, kasveja pitäisi olla suunnilleen yksi jokaista 10 neliötä kohden. Se tarkoittaisi sitä, että ainakin meillä on vähän liian vähän kasveja.

Jos olet pohdiskellut, kannattaisiko ottaa ennemmin Netflix vai Viaplay, tämä artikkeli vertailee molempia palveluja erittäin perusteellisesti. (Afterdawn)

Jotkut uudemmat lukijat ehkä ihmettelevät, miksi linkitän jatkuvasti näihin nettielokuvapalveluja käsitteleviin uutisiin. Syy on se, että maailman muuttuessa entistä digitaalisemmaksi, tarve omistaa fyysisiä esineitä vähenee. Ei tarvitse enää DVD-kokoelmaa, kun minkä tahansa elokuvan voi katsoa suoraan netistä. Nämä palvelut eivät ainakaan vielä ole täydellisiä (noh, se amerikkalainen versio Netflixistä oli kieltämättä aika lähellä), mutta kehitystä tapahtuu jatkuvasti.

Viikon vinkit 49/2012: puhdas sauna, kallis vauva ja HBO/Netflix yhteenvetoa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jos joulusiivoukseesi kuuluu saunan pesu, niin Iltasanomat antaa asialliset ohjeet sen tekemiseen. En ole koskaan joutunut pesemään saunaa, mutta näillä ohjeilla varmasti pääsee hyvään tulokseen. Imurointi ei olisi tullut minulle mieleen, ja on hyvä tarkistaa myös pesuaineen pH, jotta tulee puhdasta. Ja välttää sitä kloriittia.

Suomen Kuvaledessä oli juttu siitä, mitä vauvan tarvikkeet maksavat. Yksi äiti oli pitänyt kirjaa vastasyntyneen kuluista, ja vuodessa rahaa meni reilut 5000 euroa. Tämä tulos kertoo tietysti vain kyseisen perheen valinnoista, enkä usko, että sitä voisi yleistää kovin laajalti. Vertailun vuoksi esimerkkiperheessä leluihin meni parisataa euroa, kun taas meidän perheessä hädin tuskin kahta kymppiä, jos sitäkään. Mutta hauskaa luettavaa silti.

Netflix saapui Suomeen lokakuussa, mutta täytyy sanoa etten ollut tyytyväinen tarjontaan. Kokemukset amerikkalaisesta versiosta olivat nostaneet odotukset korkeammalle. HBO:n palvelu aukesi äskettäin, mutta huonommilla käyttöehdoilla kuin Netflix. Digilelut kokoaan hyvin yhteen, mikä on mennyt pieleen näissä palveluissa. Tällaisina näistä ei ehkä kuitenkaan ole niin vakavaa uhkaa tv-kanaville, kuten aiemmin syksyllä ennustin. Jos esim. Netflix toimisi yhtä laajalla valikoimalla kuin USAssa, tilanne olisi aivan toinen. Ja ihmettelen tuota HBO:n tilauspolitiikkaa, 12 kk kestotilaus, haloo? En suostu määräaikaisiin sopimuksiin kännykkäliittymissäkään, miksi ihmeessä siis jossain videopalvelussa? Miten sellaisen toimivan, käyttäjäystävällisen palvelun luominen voi olla niin vaikeaa?

Viikon vinkit 44/2012: HBO, kukkia ja 20kg ruokajätettä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Netflix aloitti, mutta HBO myöhästyy. Olisiko syynä se, että HBO haluaa välttää Netflixin ongelmat ja ottaa sen takia lisäaikaa? (NYT)

Kynttilät jäävät minulta usein polttamatta, mutta kukista tykkään. Kaikki mitä rakastin -blogin kukkakirjoituksesta päädyin toiseen artikkeliin, jonka lopussa on hyviä vinkkejä siitä, miten leikkokukat saa parhaiten kestämään. (Lily)

Ruokajärkeen liittyen pari ajankohtaista linkkiä: MTV3 uutisoi, että Suomessa heitetään vuosittain 20 kiloa syömäkelpoista ruokaa roskiin per asukas. Järkyttävä määrä! Huh. Ja kaiken päälle ruoka menee vielä usein sekajätteen joukkoon – siis aivan väärään paikkaan (HS). Eli sen lisäksi, että ensin tuhlataan sekä ruokaa, luonnonvaroja, energiaa ja silkkaa rahaa, tämä kaikki päätyy mätänemään kaatopaikalle ja kiihdyttämään ilmastomuutosta. Omatuntoni on puhdas biojätteen osalta, mutta muuten on reilusti parantamisen varaa. Olen jo tarttunut haasteeseen, mutta siitä lisää ensi viikolla.

Ja hei, jos haluat tehdä yhden ympäristöteon, lajittele biojäte. Pieni askel yhdelle perheelle, merkittävä maapallolle.

Kirjastoauto rullaa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Eilisen postauksen kommenttiosastolla kehuttiin kirjastoja, ja sain innoituksen jatkaa samasta aiheesta. Helsingin kaupunginkirjasto on nimittäin mahtava laitos. Ei minulla kyllä ole pahaa sanottavaa mistään muustakaan kirjastosta, jossa olen asioinut niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla. Kirjasto on loistava laitos etenkin, jos tarkoituksena on karsia tai estää liikojen tavaroiden kertymistä.

Tykkään lukemisesta ja ostankin kirjoja monta kertaa vuodessa. Mutta olen tarkkana mitä kirjoja ostan, enkä juurikaan hanki kirjoja heräteostoksina. Sen sijaan kirjastoa käytän oikeastaan joka viikko. Tarkemmin sanottuna kirjastoautoa. Lähimpään kirjastoon ei olisi hirvittävän pitkä matka, mutta nykyisin vaivaudun harvoin paikalle, sillä kirjastoauto pysähtyy käytännöllisesti katsottuna lähes ulko-oven edessä. Systeemi toimii niin, että netin kautta varaan haluamani aineiston suoraan kirjastoautoon. Sitten vain käyn noutamassa sen kun ilmoitus tulee. Hyödynnän nettipalvelua myös lainoja uusiessa ja lopulta käyn palauttamassa kirjat takaisin autoon. Eikä kirjastoautossa tarvitse edes maksaa varausmaksua. Melkein koko prosessin voi hoitaa kotisohvalta käsin.

Viime aikoina olen lainannut myös elokuvia DVD:llä. Ainakin tähän saakka levyt ovat olleet hyvässä kunnossa. Kirjastoautosta – toisin kuin esim. Makuunista – myös löytää sellaisia elokuvia ja tv-sarjoja, joita haluan katsoa. Siis sellaisia vähän vanhempia tuotantoja ja tv-elokuvia.

Lapsen kanssa kirjastoauto on ihana, koska siellä ei tarvitse huolehtia siitä, että jälkikasvu pysyy hiirenhiljaa koko vierailun ajan. Ainakin meidän kirjastoautossa on panostettu nimenomaan lastenkirjoihin.  Autossa käykin paljon eri ikäisiä lapsia, eikä henkilökunta ole heistä moksiskaan. Päin vastoin – pienten lasten kirjat ovat lattian rajassa isoissa laareissa, joista taaperotkin ylettävät valikoimaan.

Tässä systeemissä on kaksi miinusta. Ensimmäinen on se, että kirjastoauto pysähtyy kerran viikossa vain puolen tunnin ajan. Kerran viikossa on sopiva tahti, mutta koska pysähdys on niin lyhyt, pitää olla tarkkana että ehtii paikalle ajoissa. Tosin kerran kun myöhästyin, ystävällinen henkilökunta otti palautettavat kirjat vastaan ikkunasta, vaikka bussi oli jo startannut, enkä joutunut maksamaan sakkoa. Toinen miinus on se, että kirjastossa seikkaileminen ei tietenkään ole mahdollista. Rakastan sitä hyllyjen välissä haahuilua ja löytöjen tekemistä, mutta toisaalta tässä elämänvaiheessa siihen olisi muutenkin todella vähän mahdollisuuksia. Ei minulla oikeasti siis ole mitään valittamista.

Mitä tähän voisi vielä sanoa? Käyttäkää kirjastoja, kirjastot ovat mahtavia paikkoja.

Viikon vinkit 42/2012: putket, remontti ja Netflix

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lyhyt juttu kodin putkitukoksista. Itse pidän aina putkienavausainetta kotona varalla, se tehoaa parhaiten kun kaataa reilulla kädellä viimeisenä illalla, ja antaa vaikuttaa yön yli. Aamulla lasketaan kuumaa vettä päälle. (MTV3)

Isyyspakkaus-blogissa alkoi kuluneella viikolla kiinnostavan oloinen remonttisarja. Siinä kirjoittaja kertoo, kuinka ns. pommista saatiin tosi hieno koti remppaamalla. Ensimmäinen osa on tässä ja toinen löytyy täältä.

Netflix aukesi viimein. (YLE) Olin tosi pettynyt valikoimaan, sillä elokuvia oli surkean vähän odotuksiini nähden. En ottanut etukäteen huomioon ollenkaan, että tietysti Suomessa pitää olla tekstitykset, ja se varmasti hidastaa valikoiman kasvattamista. Toinen syy lienee tekijänoikeudet. Jenkeissä ei tekstityksiä tietenkään ollut, enkä siksi niitä kaipaillut Suomeenkaan. Jos multa kysytään, Netflix voisi laittaa osan elokuvista myös ilman tekstejä, ja lisäillä niitä sitä mukaan kun saa hankittua. Luulisin, että iso osa nettisukupolvesta pärjäisi ilmankin. Digitoday on koonnut 16 mielenkiintoista faktaa Netflixistä, mukana paljon tietoa esim. siitä, millä laitteilla Netflix toimii ynnä muuta hyödyllistä.

 

Viikon vinkit 38/2012: verokortti, WC ynnä muuta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tälle viikolle sattui paljon pikku-uutisia, joista kiinnostuin.

Verotoimisto kehittyy, verokortin voi kohta printata itse netistä. (YLE) On muuten todettava, että vaikka veroihin liittyvä byrokratia on joskus hankalaa, verotoimistosta olen aina saanut asiallista palvelua.

Oikeasti, sinne WC-pönttöön ei kuulu laittaa mitään ylimääräistä! Vessapaperi on ok, hylsy ei. Huuhteleeko joku niitä sinne oikeasti? Miksi? Miten vaikeaa se törppö on laittaa edes roskikseen, jollei sitä jaksa pahvin kierrätykseen asti kuljettaa? Menee yli ymmärryksen. (Iltasanomat)

Huolimattomuus ruoanlaitossa aiheuttaa suurimman osan kotien tulipaloista. Itse olen aavistuksen neuroottinen levyjen tarkistelija, mutta parempi se kuin kärähtänyt koti. (MTV3)

Virallinen HBO päivitys löytyy täältä. Olennaista lienee, että kuukausihinta on niukin naukin alle 10 euroa. Kari Haakana pohdiskelee ilmiötä omassa blogissaan Ylen sivuilla, ja on tullut pitkälti samoihin johtopäätöksiin kuin minäkin.

Uniikki suomalainen keksintö: heijastin! Muistan, kuinka yritin kerran selittää ranskalaiselle kaverille, miksi ihmiset roikottivat kaikenlaisia merkkejä vaatteistaan. Konsepti oli hänelle täysin tuntematon, hän arveli merkkien osoittavan eri urheiluseurojen kannatusta. Mutta pimeä on taas täällä. Tee minimaalisella investoinnilla maksimaalinen parannus turvallisuuteesi, ja ota heijastimet taas käyttöön. (YLE)

Viikon vinkit 36/2012: teippiä ja vaippoja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viikon vinkit tulevat myöhässä, pahoittelen viivästystä. Joskus arkielämä tulee bloggaamisen tielle. Mutta pitemmittä puheitta asiaan:

Helppoa ja ilmeisesti aika halpaakin muutosta kotiinsa saa kekseliäillä teippauksilla. Tässä on sekin hyvä puoli, että teipit saa irti kun niihin kyllästyy. Uutta ilmettä ilman tilpehööriä.(MTV3)

Luulisin, että moni tiedostava vanhempi miettii nykyisin, käyttäisikö kestovaippoja vai kertakäyttöisiä. Hämmentäväksi asian tekee, että eri tutkimukset ovat päätyneet hyvin erilaisiin johtopäätöksiin sen suhteen, kumpi vaihtoehto on lopultakin ekologisempi. Tässä erittäin informatiivisessa artikkelissa käsitellään asiaa monipuolisesti eri näkökulmista. Suositeltavaa luettavaa kenelle tahansa, joka on asiaa joskus pohdiskellut. (Uusi Suomi)

En näköjään enää julkaise Viikon vinkkejä, joissa ei seurattaisi videopalvelujen tilanteen kehittymistä. Kun sille tielle on kerran lähdetty, niin ei nyt poiketa sivupoluille. Ensin Digitoday kertoo tarkemmin, miten HBO:n systeemi tulee Suomessa toimimaan. Lukekaa tuolta tarkemmin, mutta jos kanavan tarjonta kiinnostaa, niin sanoisin että hyvältä näyttää. Lopuksi Digilelut.fi vertailee Netflixin ja HBO:n tulevia palveluja keskenään. Kyllä vaan, nykykanavien kannattaisi ottaa nämä uudet kilpailijat tosissaan.