Kesäkuun kirppislöydöt

Kesäkuussa ostin kaiken taloyhtiön pihakirppikseltä. Saldo näyttää tältä:

  • 2 kesäiset farkut
  • rihkamakoruja (saatu)

Myynnissä oli paljonkin kivoja vaatteita ihmisillä, mutta lopulta ostin itselleni naapurin vanhat farkut. Ne olivat kahdet samanlaiset, mutta eri väriset; mintunvihreät ja hailakan vaaleanpunaiset. Sekä koko että malli sattuivat sopimaan täydellisesti, ja 3 euroa kappaleelta tuntui sopuhinnalta. Nämä eivät ole oikeastaan varsinaista farkkukangasta, vaan jotain kevyempää ja hyvin joustavaa. Ostin aiemmin keväällä punaiset farkut kirppikseltä myös, mutta en ole pitänyt niitä vielä kertaakaan. Ne tuntuvat jotenkin turhan tiukoilta, vaikka sovitin ne ennen ostamista. Nämä sen sijaan olivat kuin minulle tehty. Olen pitänyt molempia värejä, ja kunhan ilmat taas hieman viilenevät pidän niitä lisää.

Eikö olekin kesäiset värit!

Samalta kirppikseltä esikoinen sai lahjaksi toiselta naapurilta valtaisan kasan rihkamakoruja. Niitä oli niin paljon, että lapsi pyysi auliisti minuakin valitsemaan sieltä muutaman korun itselleni. Joukossa oli kaikkea mahdollista itse askarrelluista helminauhoista hiussolkiin, strassikaulanauhoihin ja mitä erilaisimpiin rannerenkaisiin. Osa oli peräisin ehkä pääsiäismunasta, mutta osa oli selvästi ”oikeita” koruja. Valitsin yhden pitkän kaulakorun, joka oli punottu metallista ja pienistä helmistä, sekä kolme erilaista rannekorua. Nämä korut tulevat myös käyttöön vähitellen. Tällaisia pukukoruja hankin mielelläni käytettyinä. Valikoimaa riittää, ja hinnat ovat yleensä kohdallaan. Tällä kertaa saalis oli peräti ilmainen. Kiinnostaisiko korukokoelmani? Voisin esitellä sen täällä. En käytä kuviollisia kankaita, vaan tuon vaatteisiin väriä ja yksityiskohtia koruja vaihtelemalla. Siksi pidän siitä, että korut ovat aika isoja, värikkäitä ja selkeitä.

Kaikki muu on rihkamaa, mutta tuo ylin rannerengas saattaa olla oikeista kivistä tehty. Mukana lienee lasiakin, mutta ainakin ametistit näyttävt aidoilta.

Viimeiseksi sain kaveriltani pienen Marimekon pussukan. Tämä nyt ei ole vaate eikä oikeastaan asustekaan, mutta listataan mukaan. Tämä on vanha, en tiedä miltä vuosikymmeneltä, mutta olisiko värin ja kuosin perusteella ehkä 90-luvulta? Pussukka on todella siisti, ja se on juuri sopivan kokoinen käsilaukkuun sisäpussukaksi. Sinne voi laittaa mitä tahansa pientä tavaraa, jonka ei halua seilaavan laukun pohjalla irrallaan. Kaveri olisi antanut sen lapsille leikkiin, mutta nappasin sen itselleni. Tällä kertaa toisen roskasta tuli todellakin toisen aarre! Virheetöntä vintage-Marimekkoa ei pidä päästää käsistään.

Tunnistaako joku, miten vanhaa tuotantoa tämä on? Sisältä pussukka on punaista muovia, eli jonkinlaiseksi meikkipussiksi se on ehkä alunperin suuniteltu. Koko noin 20×20 cm. 

Tämän kuun ostokset tulivat erittäin halvoiksi, ja lisäksi kaikki oli käytettyä. Olen näistä kaikista tosi iloinen. Myönnän, että shoppailuhammasta on vähän kolottanut alennusmyyntien alettua, mutta en ole edes käynyt kaupoissa. Kuten jo kerroin aiemmin, olen edelleen menestyksekkäästi ohittanut sen turmiollisen ystävämyynnin, enkä ole muutenkaan ostanut mitään turhaa. Kuten tammikuussa päätin, haluan ohjata ostamistani entistä enemmän käytettyjen vaatteiden suuntaan, joten tämä kuukausi meni kuin oppikirjasta.

Miten teidän kuukausi on mennyt?

Puoli vuotta ostolakkoa takana!

Olen kuuden kuukauden ajan ollut itse asettamassani vaatteiden ”ostolakossa”. Tarkat säännöt voi kerrata tästä postauksesta, mutta lyhyesti sanottuna tavoitteena on ollut ostaa mahdollisimman vähän uusia vaatteita. Täytyy sanoa, että tämä on ollut tähän asti erittäin mielenkiintoista, opettavaista ja erilaista kuin etukäteen kuvittelin. Nyt kun vuosi on puolessa välissä, lienee paikallaan tehdä jonkinlainen välikatsaus.

Ensinnäkin kesäkuun tulos: 0 ostettua vaatetta, 0 käytettyä euroa, 0 saatua vaatetta. Tämä oli tavoitteeni toukokuun shoppailun jälkeen, joten kesäkuu meni erinomaisesti. Ei niin, ettenkö olisi voinut ostaa tässäkin kuussa kaikenlaista. Vältyin ostoksilta periaatteessa kahta asiaa noudattamalla: en mennyt kauppoihin (vaikka alet ovat parhaimmillaan) ja toiseksi harrastin aktiivisesti tyytymisen filosofiaa, jonka lanseerasin aiemmin tässä kuussa.

Tämä tarkoittaa sitä, että puolen vuoden aikana on ollut kaksi nollakuukautta (helmi- ja kesäkuut), jolloin en ostanut ainuttakaan vaatetta. Tammikuussa ostin mekon, maaliskuussa sain yhden käytetyn t-paidan ja huhtikuussa ostin hieman alushousuja, sukkia sekä yhden hameen kirpparilta. Tähän saakka oltaisiin todella hyvillä raiteilla, mutta toukokuussa shoppailin sitten muidenkin kuukausien edestä. Tammi-huhtikuussa uusien yksittäisten vaatteiden lukumäärä oli yhteensä kahdeksan. Toukokuussa ostin yhdeksän vaatekappaletta lisää (sisältäen yhdet kengät). Ylitin siis yhden kuukauden aikana neljä edellistä yhteensä.

Minua hirvittää kirjoittaa rahasta, mutta toisaalta inhoan epämääräisyyttä, joten kirjoitan kuitenkin. Kallein yksittäinen ostos on ollut villakankainen kotelomekko, joka maksoi 125€. Se oli reilussa alessa ja olen pitänyt sitä jo kolme kertaa tänä keväänä. Mahdollisesti huomenna laitan sen päälle neljättä kertaa, mikä on tämän tyyppiselle vaatteelle tiheää käyttöä. Lisäksi jokaiset farkut maksoivat noin 100€ pari, samoin ne kengät, jonka ostin. Halvimmat hankinnat ovat tähän asti olleet kahdet alushousut, jotka maksoivat 4,45€ kpl. Tosin ostin myös rannerenkaan eurolla kirppikseltä, mutta en ole laskenut koruja vaatteiden lukumäärään mukaan. Ei niitä tosin olekaan kuin kaksi, tuo rannekoru ja yksi hopeinen kaulaketju, jota tarvitsin erästä pientä riipusta varten.

Jos yhteensä käytetty rahamäärä jaetaan tasaisesti, se tekee noin 115 euroa per kuukausi. Tästä näkökulmasta katsottuna vaikuttaa ihan siltä, kuin mitään ostolakkoa ei olisi ollutkaan. Mutta on sentään kuitenkin. Jos ostan tulevien 6 kk aikana saman verran vaatteita kuin tähän asti, alitan viime vuoden ostosten määrän moninkertaisesti. Rahaa säästyy myös, mutta vaikuttaa siltä että vähemmän kuin odotin. Jostain syystä olen myös saanut vähemmän vaatteita kuin viime vuonna, sekin vähentää kokonaismäärää. Vaikka toukokuussa ostoksia tuli paljon, tämän vuoden vaatehankinnat ovat olleet viime vuoteen verrattuna todella harkittuja. Viime vuonna ei esimerkiksi tainnut olla ainuttakaan kuukautta, jolloin en olisi ostanut tai saanut yhtäkään vaatetta, vaikka en pitänyt ihan niin tarkkaa kirjaa ostokuukausista kuin tänä vuonna.

Kaiken kaikkiaan olen tämän puoliskon aikana huomannut, että toisin kuin vielä vuosi sitten kuvittelin, vaatteiden ostaminen on minulle paljon helpompaa kuin luulinkaan. Tämä ostolakko vaatii aktiivista ajattelua ja ostotilaisuuksien välttämistä. Ei pidä mennä kauppaan, ei avata nettisivuja, ei huvikseen plärätä kirpputorilla rekkejä läpi. Olen myös tunnistanut, että yksi mitä tässä harkitussa shoppailussa kaipaan, on juuri se löytöjen tekeminen ja yllätyksellisyys. Enpä olisi uskonut. Kuvittelin, että nauttisin eniten juuri sellaisista harkituista hankinnoista, mutta huomaan että oikeasti hauskinta on mennä aleen ja tehdä joku mieletön löytö, jota ei osannut etukäteen arvata. Nyt kun tämä vaihtoehto on suljettu listalta pois, shoppailu on paljon tylsempää. Toisaalta on käynyt niin, että kun nuo impulssiostokset puuttuvat, on ostosten määräkin huomattavasti pienempi kuin ennen.

Heinäkuussa tulen lähes varmasti ostamaan muutaman vaatteen. Olen loman aikana lähdössä parille matkalle, ja olen jo etukäteen päättänyt, että saan ostaa tiettyjä juttuja, jos sattuu vastaan tulemaan. Loppuvuodelle on myös tarve uudelle ulkoilutakille, fleecetakille ja luultavasti nilkkasukille. Haluaisin myös yhdet kunnolliset juoksuhousut. Jälkimmäinen vuosipuolisko tulee siis sisältämään vaateostoksia, mutta jos tämä jatkuu tällä mallilla kuin tähänkin asti, voin vuoden vaihteessa todeta kokeilun onnistuneen.

Miten teidän kesäkuu meni? Millaisia ajatuksia tässä puolen vuoden aikana on syntynyt? Kuinka moni aikoo jatkaa vuoden loppuun saakka?

 

Kolmen tunnin koru

Käytin eilen kolme tuntia siihen, että korjasin rannekoruni. koru

Tässä näkyy koko projekti sen ollessa puolessa välissä. Nuo mustat langat ovat kuminauhaa. Vanha kuminauha oli kuolettunut tuollaiseksi löperöksi ja puolet pidemmäksi alkuperäisestä. Jokainen helmirivi piti uusia niin, että vanha kuminauha otetaan pois ja helmet pujotetaan uuteen, ja lopuksi solmitaan päät. Sitten piti vielä piilottaa ne solmitut päät jotenkin. Valkoinen purkinkansi on tuossa siksi, etteivät pikkuiset helmet pääse karkuun. Nuo mustat pisteet tuossa taka-alalla ovat puolestaan uutta kuminauhaa. Se oli nimittäin aavistuksen liian paksua, joten pujottelu ei aina ollut ihan helppoa. Siksi kuminauhan päätä piti vähän väliä siistiä leikkaamalla.

Lopulta sain korun korjatuksi, mutta aikaa siihen meni. Tässä havainnollistui jälleen kerran, miten omaisuudesta huolehtiminen vie aikaa ja muitakin resursseja. Kuminauha maksoi pari-kolme euroa, joten rahaa ei tähän kulunut, mutta työaikaa kyllä. Ellei kyseessä olisi ollut lempikoruni, olisin ehkä saattanut tyytyä viskaamaan sen roskiin. Korjaaminen ei ollut vaikeaa siinä mielessä, että siinä olisi pitänyt hirveästi vaivata päätänsä, mutta erittäin työlästä ja siksi hidasta.

Olen silti iloinen, että tähän urakkaan rupesin. Minulla on muitankin korjausta odottavia juttuja, jotka pitäisi vain yksi kerrallaan ottaa käsittelyyn. Tämä yksi onnistunut projekti rohkaisee tarttumaan niihinkin. Voisi ottaa vaikka yhden per viikko tavoitteeksi. Jonossa on lisää rikkinäisiä koruja, korjausta odottavia vaatteita, leluja ja koko joukko palaneita lamppuja jotka pitäisi vaihtaa. Jotenkin näitä kaikkia tulee lykänneeksi, kun ei viitsisi nähdä pientä vaivaa, eikä se epämukavuus ole kriittistä. Plafodin kahdella palavalla lampulla tulee toimeen, vaikka tietysti kolmella valaisisi kirkkaammin. Onko siellä muita, jotka lykkäävät kaikkea pientä fiksaamista?

Viikon vinkit 44/2013: hamstrausta, perintökoruja ja hyvä tietopankki

En ole koskaan tavannut oikeata hamstraajaa, toisin sanoen ihmistä joka ei kykene heittämään mitään pois. Olen kyllä tavannut ihmisiä, joiden on vaikea luopua omaisuudestaan, mutta en sellaista sairauteen asti menevää. Niitä löytyy silti Suomestakin, ei vai tositv-ohjelmista. Siinä vaiheessa, kun omaisuus alkaa käydä asukkaalle ja ympäristölle vaaraksi, yhteiskunta puuttuu asiaan. (YLE) Jos omassa kodissasi alkaa olla aineksia terveysriskiksi, voi osallistua Iltalehden katastrofikämppä-kilpailuun. Ihmettelen tosin, miksi palkintona on sisustussuunnitelma, kun ammattiraivaaja olisi paljon tarpeellisempi.

Mitä tehdä perintökoruille? YLEn uutisen mukaan saattaa olla kannattavampaa uudistaa koru itseä miellyttäväksi, kuin myydä se romukullaksi. Korun arvo voi olla suurempi koruna kuin pelkästään raaka-aineena. Minulla ei ole aavistustakaan romukullan hinnoista, mutta  uudistamisesta on kokemusta. Edesmenneen isoäitini parittomasta korvakorusta tehtiin minulle aikoinaan kaunis kaulariipus. Se on edelleen yksi lempikoruistani. Muotoilu miellyttää silmää ja lisäksi mukana on iso tunnearvo.

Mainitsin aiemmin tallentaneeni myrkytystietokeskuksen numeron puhelimeeni. Kyseisen organisaation nettisivut ovat myös todella kattava tietopankki. Sieltä löytyy mm. selkeät toimintaohjeet myrkytystilanteessa, sekä kasvien ja sienien luettelot, joista voi tarkistaa minkä tahansa kasvin myrkyllisyyden. Liitin linkin omiin suosikkeihini.

Viikon vinkit 29/2012

Joka sunnuntai täällä ilmestyy lista kiinnostavista linkeistä, joiden aihepiiri tavalla tai toisella liittyy arkijärkeen.

Iltasanomat listaa lyhyesti, millaisia kesämökin remontteja kannattaa yrittää itse ja milloin on syytä kääntyä ammattilaisen puoleen.

Helsingin Sanomat puolestaan kertoo, että naiset kierrättävät ahkerammin kuin miehet, mutta yllättäen tulotason kasvu ei lisää kierrättämistä.

Olen varsin keskinkertainen viherpeukalo, mutta onneksi netistä löytyy minua lahjakkaampia. Tässä linkissä yleisimmät huonekasvien hoitovirheet sekä miten ne korjataan. Tiesittekö, että myös liika kasteleminen kellastuttaa lehdet? Koska en ole puutarhuri, en pysty arvioimaan miten päteviä nämä ohjeet todellisuudessa ovat, mutta ainakin minut tämä lista vakuutti.

Kekseliäs ja hauska tapa säilyttää koruja. Tässä on arkipäivän luovuutta! (Standing in the light field -blogi)