Avainsana-arkisto: remontti

Arkisia saavutuksia, jotka tekevät onnelliseksi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Alkuvuosi on ollut hämmästyttävän tehokas. Olen saanut rastittua vuosi sitten tekemältäni tehtävälistalta monta asiaa! Tärkeimmät: sain vihdoinkin päivitettyä sähkösopimuksemme ekosähköksi. Tästä täytyy antaa kiitosta aktiiviselle myyjälle, joka pyydysti minut kauppakeskuksessa jokunen viikko sitten, eikä hellittänyt ennen kuin sai selville, että meidän tosiaan kannattaisi päivittää sopimuksemme. Sähköfirma pysyi ennallaan, mutta sähkötyyppi ja hinta muuttuivat, molemmat parempaan suuntaan. Sähkö vaihtui uusiutuvaksi energiaksi, ja hinta putosi. Minulla on ollut huono omatunto, etten ole tätä yksinkertaista asiaa saanut tehtyä, sillä se on niitä pieniä asioita, joilla yksittäinen ihminen voi omaan hiilijalanjälkeensä vaikuttaa.

Toinen merkittävä saavutus on se, että meidän makuuhuoneessa on vihdoinkin verhot! Olin niin pitkään pelkkien sälekaihtimien varassa, että olin jo suorastaan unohtanut, miten mukavat ja kätevät verhot oikein ovatkaan. Ne pimentävät huoneen yöllä, ne parantavat akustiikkaa ja saavat ylipäätään huoneen näyttämään paljon paremmalta kuin ennen. Omin voimin ei kiinnitys olisi onnistunut, mutta lastenhuoneen remontin yhteydessä tämäkin työ saatiin teetettyä. Eikä nyt pitäisi olla pelkoa siitä, että tanko romahtaisi itsekseen alas, sen verran perusteellisesti se seinään kiinnitettiin.

Kolmanneksi sain eilen tyhjennettyä korjattavien vaatteiden korin. Korjasin tai parsin kaikki! Nukenpeiton, lapsen talvimyssyn, lapsen käsilaukun, oman pipon, oman neuleen, niskatyynyn, lapsenvaatteen. Siirsin pari pieneksi jäänytta lastenvaatetta ylähyllyn säilytykseen ja kappas vain – tuolin päälle kertynyt kasa olikin hävinnyt. Samaan syssyyn kävin läpi ompelulaatikon, ja karsin ja järjestin sen sisällön. Olen vuosikausia säästänyt kaikki vaatteiden mukana tulevat varanapit. Tajusin, että säästössä on puolet sellaisten vaatteiden varaosia, joita en enää edes omista. Luovuin tarpeettomista ja lajittelin jäljelle jääneet omiin pusseihin. Nappeja tarpeellisempia ovat mielestäni neuleiden mukana joskus tulevat pätkät korjauslankaa. Ne säästin kaikki, sillä niille olen huomannut olevan käyttöä. Pienet rei’ät saa usein siististi parsittua, jos vain on käytössä samaa lankaa, mistä neule on tehty.

Kaiken kaikkiaan olen alkuvuoden saavutuksiin hyvin tyytyväinen. Hulluinta tässä kaikessa on, että näiden asioiden tekemiseen ei lopulta mennyt juuri lainkaan aikaa. Sähkösopimus muuttui viiden minuutin keskustelulla + yhdellä puhelinsoitolla (koska halusin tietyt muutokset laskutukseen). Verhotanko ei vaatinut muuta, kuin että sovin remppafirman kanssa että se kuuluu urakkaan. Jopa tuo korjauskasan selvittäminen sujui lopulta vauhdikkaasti. Yhden vaatekappaleen korjaamiseen meni keskimäärin viisi minuuttia, eli koko kuorma oli hoidettu tunnissa. Jälleen kerran ihmettelen, kannattiko näitä kaikkia tehtäviä lykätä kirjaimellisesti vuosikausia. Tämän kun muistaisi aina jatkossakin! No, parempi kuitenkin tehty kuin tekemättä, vaikka aikaa kuluikin.

Lyhyt remonttipäivitys

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vajaassa viikossa on tapahtunut seuraavaa:

  • Maalaus on kokonaan valmis, ja hieno tuli!
  • Lastenhuoneessa on uusi rullaverho, ja verhotangon pidikkeet ovat paikallaan
  • Olohuoneessa on edelleen kaaos, joka vain välillä muuttaa muotoaan
  • Yksi sänky on koottu. Toinen on purettu.

Kävi nimittäin niin, että sänkyjen kokoamisvaiheessa älysin, että olin unohtanut tilata kaksi erittäin tärkeää osaa, nimittäin sängyn laidat. Alasängyssä ei tietenkään ole ennestään ollut laitoja, enkä tullut ajatelleeksi, että sellaiset tarvitaan, kun alasängystä tehdäänkin yläsänky. Onneksi alennusmyynti oli edelleen voimassa, joten sain osat melko edullisesti, ja onneksi käytin suomalaista verkkokauppaa, joka suhtautui lisätilauksiini erittäin joustavasti. Puuttuvat osat tulivat postissa äsken, joten ensi viikonloppuna pitäisi vihdoin saada huone siihen kuntoon, että lapset voivat muuttaa sinne, pois olohuoneen lattialta.

Tämän remontin sivutuotteena tuli sellainen hauskuus, että myös aikuisten makuuhuoneeseen saadaan vihdoin verhotanko pysyvästi seinään! Tässä on hurrauksen paikka, sillä tämähän on ollut tehtävälistalla jo vuosi sitten tammikuussa, mistä voidaan päätellä, että tanko on romahtanut alunperin vuonna 2019. Tai aiemmin, en rehellisesti sanoen enää muista, miten kauan olemme olleet ilman verhoja. Mutta vihdoin tämäkin asia tulee korjatuksi, ja se on siinä parasta. Toki verhotkin ovat kivat, mutta eniten on ärsyttänyt keskeneräinen asia. Mutta vihdoin sekin tulee korjattua! Oi, olen onnellinen.

Näiden hyvien uutisten kääntöpuolena on, että venynyt remontti tarkoittaa venynyttä kaaosta. Olohuone on edelleen kaman peitossa, joskin osa laatikoista on saatu purettua. Tarpeettomaksi jäänyt säilytyslaatikko tulee tuottamaan ongelmia, sillä en ole saanut sitä kaupaksi. (Jos olet kiinnostunut Unipuun säilytyslaatikosta, jonka voi laittaa sängyn alle, jätä kommentti. Myyn sen sulle mielelläni, kunto erittäin hyvä ja hinta neuvoteltavissa!) Nyt sekin on keskellä olohuonetta, koska se on niin painava ettei sitä kannata kuskata vintille.

Olisiko sinulla käyttöä tällaiselle? 40x40x175cm.

Olen silti yrittänyt pitää kodissa järjestystä yllä siellä missä voi; imuroin eteistä, siistin makuuhuonetta, koetan huolehtia keittiön siisteydestä ja järjestelen jopa tätä olohuoneen kaaosta sieltä täältä. Mantrani on ”ensi viikolla tämä valmistuu”, ja siihen uskon lujasti. Tosin nyt kun lastenhuone alkaa tulla kuntoon, olen alkanut visioida työhuoneen uudistusta.  Ei mitään kallista, vaan sellaista pientä visuaalista yhtenäistämistä, mikä ei koskaan ole ollut  omaa alaani. Olen ehdottomasti enemmän funktionaalinen kuin visuaalinen sisustaja, mutta  tällaiset onnistuneet parannukset kodissa saavat innostumaan uusista parannuksista.

Remontti on (kesken/edistyy)

Julkaistu , kirjoittanut
2

Terveisiä kasojen keskeltä. Remontti on tyypilliseen tapaan melkein aikataulussa. Se tarkoittaa sitä, että ensimmäinen arvio valmistumisesta oli tiistai, sitten keskiviikko, ja nyt torstaina ollaan siinä pisteessä, että viimeistelyä vailla valmis. Varauduin tähän, osittain, mutta en tarpeeksi. Niinpä olin tilannut sängyt eilen illaksi, mutta paketteja ei voinutkaan vielä viedä remonttihuoneeseen, vaan ne ovat nyt muun kaman jatkona olohuoneessa. Uudet valaisimet tulivat sen sijaan vastoin kaikkia odotuksia vuorokaudessa, mutta mitäpä yksi pahvilaatikko lopulta haittaa tässä kaaoksessa. Itse remontti on siis sujunut hyvin, mutta kaaosta aiheuttaa se, että remontoitavan huoneen kaikki tavarat, mukaanlukien kaksi sänkyä, on siirretty keskelle olohuonetta. Sohvalle on mahdotonta päästä, sillä edessä on pahvilaatikoita, ikeakasseja ja yksi vaaterekki. Levysoitinta, jalkalamppua ja nojatuolia ei myöskään voi käyttää, koska nekin ovat hautautuneet laatikoiden taakse.

Kun sanoin että olohuoneessa on kaaos, tarkoitin tätä

Toisaalta se, mitä remontin jäljestä voi tähän asti sanoa, on pelkästään positiivista. Maalari on tehnyt huolellista työtä, lohkeileva katto on nyt kangastettu ja seinät tasoitettu niin hienosti, että on mahdotonta sanoa, missä kohdassa hyllyt aiemmin olivat. Yksi seinä maalattiin sitruunankeltaiseksi, muuten huoneesta tulee valkoinen. Vaikka en olekaan mikään sisustaja, on kieltämättä ollut hauskaa miettiä, miten lastenhuoneesta saisi mahdollisimman viihtyisän ja toimivan.

Lapsilla oli ennestään Unipuun kerrossänky. Ostin kaksi parven pohjakehikkoa, sekä kaksi välihyllyä lisää, jolloin yhdestä kerrossängystä saadaan kaksi erillistä parvisänkyä. Kumpikin lapsi saa sitten sänkynsä alle oman yksityisen tilansa, jonka he saavat sisustaa haluamallaan tavalla. Sänkyjen pohjaan kiinnitetään verhokiskot, jolloin halutessaan omassa sopessa saa oleskella kaikessa rauhassa. Tämä on siis suunnitelma, viikonloppuna selviää toimiiko se käytännössä. Uskon kyllä, että toimii.

Olen tyytyväinen siihen, että tämän huoneen sisustuksessa on voitu hyödyntää paljon vanhoja tavaroita, tinkimättä tyylistä. Kirjahylly on ikivanhaa Lundiaa, jota löytyy vintiltä lisää. Entinen metrin levyinen hylly kasvaa kahden metrin levyiseksi, ja korvaa vanhan, melko huonokuntoisen leluhyllyn, josta puolestaan tulee myöhemmin vinttiin säilytyshylly. Sänkyjen alle tulevat verhot ja matot on kaikki vanhoja, (puhutaan siis kymmenistä vuosista), mutta erinomaisessa kunnossa edelleen. Nämä ovat sellaisia ”aika tavaran kaupitsee” -tavaroita. Eihän esimerkiksi räsymatto mene miksikään normaalissa käytössä. Jos verhot eivät haalistu auringossa, on niitäkin vaikea kuluttaa käyttökelvottomiksi.

Sänkyjen lisäosien lisäksi huoneeseen tulee uusi vaatekaappi, jota ei vielä ole hankittu. Ostan sen vasta sitten, kun sängyt ovat lopullisesti paikoillaan, jotta koko menee varmasti oikein. Lisäksi sänkyjen alle tuleviin soppiin tarvittiin valoa, joten hankimme kaksi uutta valaisinta. Nämä lamput ovat ladattavia, kevyitä ja helppoja siirrellä. Niitä ei tarvitse ruuvata eikä ripustaa, mutta valon kirkkautta ja värisävyä voi säätää helposti. Odotukset ovat näiden suhteen varsin korkealla. Lisäksi hankin uuden rullaverhon vanhan ja likaisen tilalle.

Näissä toiveikkaissa tunnelmissa jaksan siis tämän olohuoneen kaaoksen keskellä. Eiköhän tämä kohta puoleen hellitä. Teen uuden päivityksen sitten, kun huone alkaa olla valmis.

Sanoiko joku remontti?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Juuri kun pääsin vannomasta, että mitään projekteja en sitten ota, niin päätin tehdä remontin. Hyvät puolet:

  • Vain yksi huone kyseessä (lastenhuone)
  • Ei tarvitse tehdä mitään kovin sotkevaa tai äänekästä
  • Kesto vain pari viikkoa alusta loppuun

Huonot puolet:

  • Nopea aikataulu vaatii nopeita päätöksiä
  • Lastenhuone = tavaraa on paljon ja huone on tyhjennettävä
  • Olohuoneeseen tulee kahdeksi viikoksi karmea kaaos

Jos totta puhutaan, erilaiset remonttivaihtoehdot ovat olleet syksystä asti jollain tasolla suunnitteilla, mutta ilman mitään päätöksiä. Vaihtoehtoja oli monenlaisia, tosi isosta puretaan-ja-rakennetaan-uusia-seiniä -mylläyksestä pienen pieneen pintaremonttiin. Päädyttiin lopulta kevyemmän puoleiseen ratkaisuun, vaikka ammattilaista tämäkin vaatii. Aikataulu vain tuli yllätyksenä. Soitin meidän tutulle remontoijalle, joka ilmoitti että ensi viikolle vapautui juuri maalareita. Lopetimme siis jahkailun, ja päätimme ruveta tuumasta toimeen.

pelit

Remontin kohteena on lastenhuone. Se on maalattu 10 vuotta sitten, ja sen jälkeen huoneen sisustus on elänyt vuosien varrella lasten lukumäärän ja tarpeiden mukaan. Minkäänlaista suunnitelmaa ei siellä koskaan ole ollut, vaan huonekaluja ja muita tavaroita on tullut ja mennyt. Tämän remontin tavoitteena on saada kummallekin lapselle oma soppi, mutta silti säilyttää yhteinen leikkialue. Kumpikin saa oman parvisängyn, jonka alla oleva tila tulee henkilökohtaiseen käyttöön. Vaatesäilytys järkeistetään, ja samalla käydään läpi, mitkä lelut ja tavarat ovat muuttuneet tarpeettomiksi. Koska tämä kaikki vaatii joka tapauksessa huonekalujen siirtelyä, tuntui järkevältä tehdä samalla pintaremontti koko huoneeseen.

Nopea aikataulu on toisaalta hyvä, koska sitten tämä tulee ainakin tehtyä. Toisaalta nyt joudutaan myös toimimaan nopsalla aikataululla. Nuoriso haluaa värillisen seinän, joten päätökset maalien sävyistä on tehtävä viimeistään viikonloppuna. Maanantaihin mennessä on myös tyhjennettävä koko huone. Se tarkoittaa mm. Lundia-hyllyn purkamista, kerrossängyn purkamista, ja aikamoisen tavaramäärän siirtämistä jonnekin. Epäilen, että ainoa järkevä paikka on olohuone, jonne lapset myös muuttavat väliaikaisesti nukkumaan. Koetan suhtautua tulevaan kaaokseen zeniläisellä mielentyyneydellä.

Ihan ensimmäiseksi täytyy kuitenkin purkaa joulukuusi. Se on niin kaunis eikä varista ollenkaan, että olen pitänyt sitä olohuoneessa ihan mielikseni. Mutta jos sitä ei kuskata ulos ennen remontin alkua, seuraava mahdollisuus lienee joskus helmikuussa. Joten ei auta, on se nyt vain tehtävä. Toisaalta ajatus kauniista, toimivasta ja viihtyisästä lastenhuoneesta on kyllä mukava! Tammikuun energiaan remontti sopii erinomaisesti.

Miten teillä on vuosi alkanut?

Arkijärki-podcast 51: Remontti ja miten siitä selvitään

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tässä podcastissa juttelen mm. seuraavista asioista

  • miten meidän remontti meni ja mitä tehtiin
  • miksi suunnittelu on kaikista tärkeintä, ja mitä ongelmia sillä voi välttää
  • miksi ammattilaisia kannattaa hyödyntää aina jos mahdollista, ja miten minulle kävi, kun en uskonut ammattimiehen lausuntoa
  • miten itse remontista selviää parhaiten

Podcastin kesto noin 22 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen valitse tilaa, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, anna podcastille 5 tähteä, niin se nousee ranking-listoilla helpommin löydettäväksi.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Lattia, jolla ei saa kävellä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

On muuten ollut mielenkiintoinen paluu arkeen. Syyslomaviikolla lähdin lasten kanssa reissuun eri puolille Suomea, jotta kotona voitaisiin tehdä remonttia rauhassa. Koska kaikissa remonteissa kuitenkin aina tulee jotain häikkää ja hidastusta, työt ovat jatkuneet tälläkin viikolla joka päivä, vaikka olemmekin jo palanneet arkeen ja kotiin. Alkuviikossa oli kuitenkin ihan omaa jännitystä, kun eteisen lattian uusilla saumoilla ei saanut kävellä. Kuivumisaika olikin oletettua pidempi, joten maanantaina poistuin kotoa aamupäivällä, ja palasimme illalla kahdeksan aikaan. Sitten taiteilimme varpaillaan saumoja varoen ovelta sisään. Laatat nimittäin alkavat heti ulko-ovelta, ja peittävät koko eteisen.

Eikö olekin hienot! Etenkin nyt kun saa kävelläkin tuosta.

Koska eteisessä (ja vähän keittiössäkin) maalataan edelleen, meillä vallitsee poikkeustila. Eteisestä on tyhjennetty viimeisetkin tavarat, ja kaikki on jälleen kannettu olohuoneeseen, tungettu työhuoneeseen ja kaikki mikä ei niihin mahtunut, on siroteltu makuuhuoneisiin. Lattiat ovat täynnä remonttitarvikkeita, jalkalistoja, suojapahveja sun muita tavaroita. Vuoropäivinä ei saa koskea lattiaan, seiniin tai kattoon. Jääkaappi asuu edelleen työhuoneessa, ja sen vuoksi silityslauta tukkii pääsyn työpöydän ääreen. Pyykkiteline on puolestaan muuttanut sohvan eteen olkkariin.

Viikko reissussa kahden lapsen kanssa tarkoittaa sitä, että pyykkiä on matkalaukullinen. Mutta olen paluurutiineissani pahasti jäljessä kaikkien näiden erikoistilanteiden takia. Pyykkikori pursuilee siis edelleen, mutta toisaalta tässä hässäkässä se ei paljoa haittaa, joten pursuilkoon. Tosin käydessäni kylässä ystävien uudessa asunnossa, jossa oli käytännöllisesti suunniteltu kodinhoitohuone pesukoneineen ja kuivureineen huokailin kyllä hieman. Nimittäin sitä, että olisipa elämä helppoa, jos voisi omistaa kokonaisen huoneen pelkästään pyykkien organisoimiseen! Mutta kaikkea ei voi saada, joten jatkan tyytyväisenä tätä taitelua hieman pienemmissä tiloissa.

Kun näihin oman asunnon haasteisiin liitetään kriittisessä vaiheessa oleva taloyhtiön remontti, ja siihen liittyvät monet velvollisuudet, täytyy sanoa että olen muutaman viime päivän aikana käyttänyt aika paljon aikaa ja energiaa näihin asumisasioihin. Toisaalta olen ihmeellisen vähästressisessä tilassa tästä kaikesta huolimatta. Zen vallitsee, koska loppu häämöttää jo. Tämä viikko vielä, ja sitten saamme jo olohuoneesta ylimääräiset tavarat pois. Valmiiksi eteinen ei tule ennen kuin joskus marraskuun lopulla ehkä, koska en voi esimerkiksi tilata yläkaappeja ennen kuin uusi vaatekaappi on paikallaan. Muuten saattaisi käydä niin, etteivät uudet kaapit mahtuisikaan, tässä pelataan millien tarkkuudella ja vanhan talon seinät ja lattiat ovat aina vähän vinot. Mutta olen jokseenkin varma, että jo viikon päästä tilanne on täällä paljon parempi! Ja pyykitkin pesty.

Aina tulee jotain (eli kuinka varautua remonttiin)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

En ole hetkeen päivittänyt remonttitilannetta. On sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvä uutinen on se, että asuntomme osalta saatiin sähkötyöt vihdoin valmiiksi, mikä tarkoittaa sitä, että varsinaista eteisremonttia päästiin aloittamaan eilen. Huono uutinen on se, että kun parkettia otettiin irti, alta paljastui vanhaa liimaa, josta on otettava asbestinäyte. On aivan mahdollista, että liimasta löytyy myös asbestia, mikä taas tarkoittaa sitä, että se muutaman neliön alue, joka nyt olisi tarkoitus laittaa, aiheuttaa paljon enemmän kustannuksia ja vaivaa, kuin etukäteen ajattelin. Tässä käy ilmi taas kaikkia remontteja koskeva sääntö: aina tulee jotain.

Näyttää vaarattomalta, mutta saattaa sisältää asbestia.

Koska olen taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja, koko talon remontti on myös vienyt aika paljon aikaa ja vaivaa viime aikoina. Kun kyseessä on vanha talo, rakenteista saattaa paljastua mitä tahansa – niin kuin on paljastunutkin. Seinien sisällä menee vanhoja johtoja, jotka katkeavat poratessa. Jossakin rapussa on käytetty erilaisia materiaalia kuin toisissa, ja lisähaastetta tulee taloyhtiömme erikoisista pohjaratkaisuista. Samassa linjassa olevat asunnot voivat olla huonejärjestykseltään aivan erilaisia, kantavia rakenteita myöten. Toistaiseksi remonttifirma on selvinnyt kaikesta aivan kohtuullisesti, mutta erinäiseltä soveltamiselta ei ole taloyhtiönkään tasolla kokonaan vältytty.

Näiden remonttien tuoksinnassa on jälleen konkretisoitunut se, että vaikkei remonttia tekisikään itse, paras lopputulos syntyy, mitä enemmän jaksaa itse olla paikalla ja valvoa. Vaikka ohjeet olisivat miten tarkat, ja vaikka työntekijät olisivat miten hyviä, SILTI tulee aina jotain. Pieniä väärinkäsityksiä, joiden seurauksena lopputulos ei näytäkään siltä kuin oli ajatellut. Pistorasia menee väärään paikkaan, lista päätyy vastakkaiselle seinälle kuin oli ajateltu, värisävy onkin väärä. Näitä kokemukseni mukaan käy aina, vaikka ohjeistus olisi kuinka tarkka. Siksi remonteissa kannattaa olla mahdollisimman ”kädet savessa” itsekin. Silloin mahdolliset virheet huomataan ajoissa, jolloin korjaaminen on helpompaa.

Laatat on valittu, mutta minkä värinen sauma olisi hyvä?

Olen tätä taloyhtiön remonttia navigoidessani miettinyt myös sitä, että jos taloyhtiössä on isoja remontteja tulossa tai käynnissä, hallituspaikka on paras paikka. Jos nimittäin haluaa olla itse vaikuttamassa mihinkään, kuten aikatauluihin, hintaan, toteutustapoihin tai muihin asioihin. Onhan se työlästä, mutta sitten on samalla eturivissä seuraamassa, miten työt etenevät ja tietää miksi erilaisiin ratkaisuihin on päädytty. Se vähentää aika paljon stressiä oman asunnon kohdalla, vaikka tietysti se voi lisätä sitä siinä suhteessa, että välillä on päätettävä koko taloyhtiötä koskevista asioista. Mutta toisaalta jokuhan sen päätöksen tekee joka tapauksessa. Miksi ei siis tekisi sitä itse?

Asbestinäytteiden tulokset tulevat muutaman päivän kuluttua. Sillä välin maalataan seiniä ja kattoa ja uusitaan listoja. Lattian laittoon päästään joko sitten, kun näyte on todettu puhtaaksi, tai sitten, kun asbestifirma on käynyt puhdistamassa alueen turvallisesti. Mutta tämä on kokonaisuuden kannalta vain pieni hidaste. Johan tätä on odoteltu elokuulta asti, joten pari viikkoa sinne tai tänne ei enää hetkauta millään tavalla. Ja horisontissa siintävä lopputulos motivoi. Kyllä siitä vielä tulee hieno, kunhan vain malttaa odottaa.

Sillä välin varaudutaan siihen, että aina tulee jotain.

Kun ihmisellä ei ole eteistä

Julkaistu , kirjoittanut
10

Olen tässä nyt kuukauden elellyt ilman eteistä. Tai siis eteiseksi kutsuttu tila on tietenkin paikallaan edelleen, mutta kaikki tavarat on siirretty pois sieltä. Hyllyt ja naulakot on ruuvattu irti, lampusta on poistettu kupu ja lattiat on peitetty suojapahvilla. Eteinen on edelleen aika karu ilmestys mutta ulkonäkö on pientä verrattuna siihen, miten hankalaa on elää ilman normaalikäytössä olevaa eteistä.

Naulakko on olohuoneessa. Naulakon alle on pinottu kaikki ne kenkälaatikot, jotka olivat ennen ylähyllyillä, joita ei siis enää ole. Kenkäteline puolestaan on makuuhuoneessa, samoin kuin sateenvarjot ja hatut. Lasten ulkolelut on siirretty lastenhuoneen lattialle, ja kaikki muut tavarat on siroteltu mikä minnekin. Meillä on jokaisessa huoneessa jotain, mikä aiemmin oli eteisessä. Ehkä voitte arvata, että tämä tuo uudenlaisia haasteita toimivaan arkeen sekä kodin siisteyteen. Vaikka miten siivoaisi ja järjestäisi, näyttää sotkuiselta.

Olen tässä remontin kuluessa miettinyt, miten tärkeä osa asuntoa eteinen on. Mutta tuleeko sitä oikeasti miettineeksi siinä vaiheessa, kun asuntoon on muuttamassa? Tai suunnitellaanko eteisiä huolellisesti esimerkiksi uusia taloja rakennettaessa? En tiedä, mutta epäilen että ei välttämättä. Voin suoraan sanoa, että ainakaan minä en ole tätä remonttia ennen ajatellut eteistä kovin tarkasti. Siellä on pitänyt olla paikka takeille, kengille, urheilukamppeille ja monille muille jutuille, mutta se, miltä kokonaisuus on lopulta näyttänyt, on ollut aika pitkälti sattumaa. Näin on ollut kaikissa eteisissäni tähän mennessä. Olen pitänyt eteistä jonkinlaisena välitilana, jossa on niin monta liikkuvaa osaa, ettei mistään esteettisestä ratkaisusta ole kannattanut edes haaveilla. Eteiseen on aina laitettu se lamppu, jolle ei ole löytynyt paikkaa muualta; se piironki, joka ei ole sopinut makuuhuoneeseen ja niin edelleen.

Nyt tavoitteena on kuitenkin sekä toimiva että kaunis sisääntulo asuntoon. Havaintoni mukaan eteisessä säilytetään niin paljon niin erilaisia tavaroita, että jos ne ovat näkyvillä, vaikutelmasta tulee hyvin helposti levoton. Toisaalta niitä samoja tavaroita puetaan ja riisutaan jatkuvasti, ja jos kaikki on ovien takana piilossa, se hankaloittaa elämää myös. Riskinä on, että sileän oven takaa paljastuu kauhea kaaos. Samaan aikaan jonkinlainen säilytysjärjestelmä on tarpeen, koska muuten hanskat, pipot, sukat ja huivit ovat ihan sekamelskassa eikä kukaan löydä omiaan. Olen suunnitellut ratkaisuksi vetolaatikoita, joiden sisään laitetaan vielä jonkinlaiset tilanjakajat, jotta kaikki löytävät omansa.

Edistystä tässä varsin pitkässä prosessissa on kuitenkin tapahtunut. Täältä voi käydä kurkkaamassa ennen-kuvat. Sitten purettiin seinää, jonka jälkeen näkymä oli tämänlainen:

Seinä lähti helposti, mutta yllättäen sen sisältä paljastui sähköjohtoja.

Seinä näyttää nyt tältä. Siinä on eroa, kun katsoo missä pisteessä oltiin pari viikkoa sitten. Edistystä on tapahtunut merkittävästi. Huoneen keskellä roikkuvat sähköjohdot on saatu kauniisti takaisin piiloon. Puretun seinän kohta on siistitty. Puretussa seinässä ollut valokatkaisija on siirretty vastakkaiselle seinälle.

Tämä vaatii vielä hiomista, viimeistelyä ja maalia.

Lisäksi lattialaatat ovat saapuneet liikkeeseen, uudet valaisimet on tilattu, ja uudet yläkaapit on tilaamista vaille valmiit. Toisin sanoen niistä on tarjous, mutta päätin lykätä tilauksen tekemistä siihen asti, kunnes uusi lattia on paikoillaan ja nähdään, mahtuuko ajateltu kaapisto todella paikoilleen vai ei. Seinän viimeistely pitäisi tulla tällä viikolla valmiiksi. Mutta menee vielä viikkoja, ennen kuin ollaan lopulta siinä pisteessä, että kaikki tavarat saisi lopultakin kantaa paikoilleen. Siihen saakka kärvistellään sekamelskan keskellä, ja haaveillaan paremmista ajoista.

Mikä teidän mielestänne tekee eteisestä toimivan?

Päätöksenteko uuvuttaa

Julkaistu , kirjoittanut
2

Olen juuri tajunnut, miksi monesti on hyvä idea hyödyntää ammattiapua näissä remonttiasioissa. (Sen lisäksi tietenkin, että he osaavat hommat noin sata kertaa paremmin, kuin mitä itse tekisi.) Kyse on valinnoista. Ammattilainen osaa tehdä parempia valintoja. Hän tietää kokemuksesta, mitkä materiaalit toimivat erilaisissa ympäristöissä. Hänellä on kokemusta siitä, millainen laatu eri merkkisillä tuotteilla on. Hän tietää, miten pinnat vanhenevat ja miltä jokin asia näyttää muutaman vuoden päästä.

Pyysin eteisen suunnitteluun apua ammattilaiselta. Minulla oli selkeä näkemys siitä, mitä toiminnallisuuksia sinne pitäisi saada, mikä määrä tavaraa kaappeihin oli tulossa ja mitkä jutut toimivat jo nykyisellään. Mutta minä en tiedä, mistä saisi ostaa tyylikkäitä valaisimia, senkkejä tai laattoja. En tiedä, millaisia vaihtoehtoja olisi edes olemassa, tai että millaisia kannattaisi etsiä. Sen sijaan suunnittelun ammattilainen tietää. Otetaan vaikkapa nuo lattialaatat. Niitä löytyy maailmasta tuhansittain erilaisia. Nykyisin, kun mitä vain voi tilata mistä päin maailmaa tahansa, ei tarvitse tyytyä siihen, mitä lähimmässä rautakaupassa on tarjolla. Voi miten helppo maailma olikaan silloin, kun vaihtoehtoja ei ollut kuin kymmenkunta!

Mutta tässä kohdassa ammattilaisesta on paljon hyötyä. Kerroin hänelle, millaista fiilistä ja yleisilmettä havittelimme, ja hän puolestaan etsi ne kymmenkunta vaihtoehtoa, jotka sopivat kuvaukseen. Ilman tätä apua olisin joko uuvahtanut ja turhautunut puolessa tunnissa netin loputtomiin valikoimiin, ja sitten ajanut sinne rautakauppaan ja valinnut siedettävimmän vaihtoehdon sieltä. Mutta ei tässä kaikki. Ammattilainen osaa myös ennakoida, miten sisustusmuoti kehittyy. Kaunis ja räväkkä laatta näyttää luultavasti seitsemän vuoden päästä ”niin kymmenlukuiselta”. Neutraali kestää aikaa paremmin.

Tällaiset eteiseen tulee, kunhan ehtii. Pinta on mukavan eläväinen ja tykkään tuosta 6-kulmaisesta muodosta, vaikka väri onkin neutraaleista neutraalein.

Mutta laattojen lisäksi myös saumauksella on väliä. Opin, että saumausaineissakin on eroa. Ei vain värin vaan myös materiaalin perusteella. En pysty maallikkona arvioimaan, mikä olisi paras, joten soitin tutulle remontoinnin ammattilaiselle, ja kysyin häneltä. Nyt tiedän, että epoksi on eteisessä parempi. Hintaeroa on kuulemma tavalliseen saumaan verrattuna, mutta toisaalta laatoitettava alue on pieni. Joten valitsen mieluummin vähän kalliimman mutta paremman.

Eteisen lattia on hyvä esimerkki siitä, miten ketjureaktion lisäksi remontti väsyttää, sillä päätöksiä on niin paljon. Olin ajatellut hyödyntää eteisestä irrotetut hyllyt keittiössä. Mutta kun puoliso huomautti, että kannattaisiko samalla vaivalla laittaa seinälle jotain vähän kauniimpaa, kun kerran tekemässä ollaan, olen palannut nollapisteeseen. Pitäisi valita hyllyt, ja vieläpä kauniit hyllyt. Sellaiset kivat avohyllyt, joita jaksaa katsella vuodesta toiseen. Tässä ollaan nyt sen ääressä, mikä ei ollenkaan kuulu vahvuuksini, nimittäin sisustamisen. Minun päässäni sisustaminen on juuri tätä, että mietitään millainen hylly juuri tässä kohdassa seinää yhdistäisi parhaiten kauneuden ja käytännöllisyyden. Oma ratkaisuni olisi ollut erittäin taloudellinen, helppo toteuttaa sekä käytännöllinen, mutta kauneudesta ei sen yhteydessä varsinaisesti olisi voinut puhua. En missään nimessä vastusta kauneutta, ja koska puoliso sitä kaipaa, niin sitten hankitaan kaunis. Ollapa vaan nyt ne muutamat kauniit vaihtoehdot, joista valita!

Välillä tuskastuttaa, kun tämä remontti etenee niin verkkaisesti. Mutta toisaalta siitä on se hyöty, että kaikkia näitä yksityiskohtia ehtii miettiä rauhassa. Nyt lähden kuitenkin tyhjentämään keittiön kaappeja, sillä huomenna edistystä alkaa tapahtua heti klo 8 aamulla. Siinä samalla taidan tehdä vähän karsintaa sisällön suhteen. Vaikka se tarkoittaakin lisää päätöksiä.

Kun en jaksa ajatella, siivoan

Julkaistu , kirjoittanut
2

Olen ollut pari päivää inhottavan flunssan kourissa. Olen sen verran huonovointinen, etten ole jaksanut tehdä mitään kovin suurta älyllistä panosta vaativaa työtä. Mutta en jaksa olla hiljaa paikallaankaan. (Tämä on muuten yksi iso henkilökohtainen kehityskohde: lepääminen. Olen siinä tosi huono.) Olen siis tehnyt pari päivää kaikenlaista sellaista kotityötä, mitä tehdessä ei tosiaan tarvitse liiemmin keskittyä. Raivasin lastenhuoneen lattian jälleen esiin, vein tyhjiä pahvilaatikoita roskiin ja kaikkea sellaista.

Olen myös silittänyt ja mankeloinut koko heinäkuun ajan kertyneet puhtaat pyykit. Eilen pesin käsin lasten talviset pipot, joita ei voi laittaa koneeseen. Yritin tarjota niitä pesulaan alkukesästä, mutta sieltä ei otettu vastuuta siitä, että turkistupsu olisi säilynyt pehmeänä. Niinpä olen hautonut niitä pyykkikorin pohjalla huhtikuusta lähtien. Eilen tuli se päivä, jolloin vihdoin pesin ne käsin itse, kastelematta tupsuja ollenkaan. Pesin myös lapsen pieneksi jääneet sisätossut odottamaan seuraavaa käyttäjää.

Tänään aloin huoltaa kenkiä kesän jäljiltä. Pieneksi jääneet varvastossut pesin vanhalla tiskiharjalla ja tiskiaineella. Nahkakenkiä puolestaan olen lankannut jälleen siisteiksi. Tuntuu että perheen alaikäiset ovat venyneet monta senttiä pituutta sekä ylöspäin että maata pitkin, joten kun nyt kun päivät ovat selvästi alkaneet viilentyä, olen keräillyt vähitellen käyttövaatteiden ja -kenkien joukosta pois liian pieniä. Merkille pantavaa on, että näille vaatteille ja jalkineille on tässä lähiaikoina löydettävä korvaajat. Esimerkiksi sopivat kumisaappaat ovat päiväkotilaiselle olennainen varuste. Epäilen, että sellaiset saattaisivat löytyä vintiltä. Pitäisi vain ensin paikallistaa oikea laatikko.

Vasen on ennen, oikea jälkeen lankkauksen. Luonnossa ero on vielä selvemmin havaittavissa.

Aina ajoittain olen reipastunut hieman, ja soitellut remonttimiehille, huonekalujen toimittajille ynnä muille tahoille, joilta tarvitsen tarjouksia ja tietoja asuntomme remonttiin liittyen. Tämä on muuten yksi rasittavimmista osuuksista remonteissa, siis se, että pitää tehdä hirveä määrä valintoja. Jos haluaa vaihtaa jääkaapin, pitää valita kymmenistä erilaisista malleista. Jos valittavana on laatat lattiaan, vaihtoehtoja on käytännössä loputtomasti. Vähemmästäkin alkaa uuvuttaa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan remppa, kun eteen tulee jo monta valintaa. Silloin ammattilaiset ovat kyllä korvaamattomia. Esimerkiksi tänään menin kodinkoneliikkeeseen mielessäni tietty jääkaappimalli, mutta asiantunteva myyjä sai nopeasti perusteltua, miksi itse asiassa parempi vaihtoehto olisi ihan toinen tuote. Arvostan kyllä hyviä myyjiä todella korkealle. Ilman myyjää olisin varmaan ostanut suoraan tietyn laitteen lähinnä tutun merkin perusteella. Mutta nyt saan teknisesti paremman tuotteen, joka kaiken kukkuraksi maksaa vähemmän.

Kuten tästä tekstistä saattaa päätellä, ajatustoiminta ei juuri nyt ole ihan kirkkaimmillaan, eikä sisältökään siis sitä syvällisintä pohdintaa… Jatkan täällä vihreän teen hörppimistä ja menen taas laittamaan yhden koneellisen pyykkiä kuivumaan. Siihen ainakin pystyn. Huomenna podcast, toivottavasti ääni palaa siihen mennessä!