Avainsana-arkisto: päätöksenteko

Ekopaastoviikko

Julkaistu , kirjoittanut
7

Tällä viikolla oli tarkoitus keskittyä ekopaastoon. Tavoitteena on minimoida energiankulutusta sekä muutenkin kiinnittää huomiota siihen, millaisen hiilijalanjäljen oikein jätän. Ongelmana on, etten tiedä mistä lähtisin liikkeelle. Mitä kaikkea yksittäinen ihminen voi tehdä? Millaisilla valinnoilla on merkitystä?

Menin asiaan perehtyneelle nettisivulle ja aloin lukea vinkkejä. Sen mukaan suurimmat ilmastovaikutukset syntyvät asumisesta: lämmityksestä, lämpimästä vedestä ja sähkön käytöstä. Lueskelin listaa ja totesin, että on monia asioita, jotka ovat jo nyt aika hyvällä tolalla. Esimerkiksi kun ei omista televisiota, pöytätietokonetta tai saunaa, tulee sähköä säästetyksi ilman että tarvitsee tehdä mitään. En lotraa suihkussa eivätkä hanat vuoda, joten siltäkin osin asiat ovat kunnossa. Kävin myös vääntämässä makuuhuoneista patterit kiinni, nyt ei enää tarvita lämmitystä. Se oli ensimmäinen konkreettinen asia, joka tuli mieleen.

Toisaalta näissä vinkeissä tulee vastaan ristiriitaisuuksia. 40 asteen pesu puolittaisi sähkönkulutuksen, mutta se ei pese esimerkiksi lakanoita puhtaiksi. Mikä olisi siis oikea ratkaisu? Onko tärkeämpää puhdas pyykki, vai säästetty sähkö? Tällä hetkellä kallistun pyykin puoleen. Täysiä koneellisia tietysti kannattaa aina pestä.

Jäin myös miettimään valmiustiloja erilaisissa sähkölaitteissa. Tarkemmin ajatellen sähkölaitteita ei ole kovin montaa. Tietokoneen voi laittaa kiinni, printteri on aina kiinni ellei sitä käytetä. Entä cd-soitin? Jos sen kytkee virtanappulasta pois päältä, näyttöön kyllä jää vielä kello. Onko se siis valmiustilassa vai ei? Tuntuisi hankalalta kontata joka kerran irrottamaan töpseli seinästä… Eli onko se nyt oikein toimittu, jos vain painaa virtakatkaisijasta virrat pois?

Jotenkin alkaa tuntua, että tästä ekopaastosta tulee vähän samanlainen nollaviikko kuin noista kahdesta ensimmäisestä. Jos ei aio muuttaa pienempään asuntoon, halua luopua autosta tai tehdä jotain muuta yhtä radikaalia, jää jäljelle varsin pieniä valintoja. Kieltämättä mieleen hiipii, että pattereiden vääntely on aika marginaalista globaalissa mittakaavassa. Tosin olen taloyhtiön hallituksessa ollut päättämässä, että koko yhtiön keskuslämmitystä lasketaan vähitellen alaspäin, ja näin on toimittukin kuluneen vuoden aikana. Ehkä se onkin suurin energiansäästötoimenpide, jonka olen tehnyt? Tavoitteena on tietenkin ollut laskea yhtiön lämmityskuluja, mutta onhan asialla myös ekologinen puoli, jota tulin vasta nyt ajatelleeksi. Hahaa, hallituksessa istumalla voi siis vaikuttaa myös isossa mittakaavassa! Heh, suorastaan piristyin tästä ajatuksesta!

Kuinka ostaa asunto: raha-asioista

Julkaistu , kirjoittanut
4

Asuntokauppa ei ole ihan pikkujuttu, sillä se lienee arvokkain omaisuus, mikä monilla ihmisillä on. Sen vuoksi kauppaan kannattaa mielestäni paneutua äärimmäisen huolellisesti. Se tarkoittaa vaivannäköä, ”tylsiä” paperitöitä ja vie paljon aikaa. Mutta mitä huolellisemmin on taustatyöt tehty, sitä pienemmällä todennäköisyydellä tulee ikäviä yllätyksiä kaupan jälkeen.

Niinpä ensimmäinen olennainen seikka on selvittää oma taloustilanne ja maksukyky. Siis laskea miten paljon on varaa lyhentää lainaa, ja miten paljon käteen jäisi eri korkoprosenteilla – koska varmaa on ainoastaan se, että nykytilanne ei tule pysymään ennallaan. Asiaa toitotetaan joka paikassa, mutta on huono idea venyttää maksukykynsä äärimmilleen. Huomioon pitää ottaa myös asunnon ylläpitokustannukset ja vastike. Silloin vasta tietää, paljonko kuukaudessa menee asumiseen rahaa lainanlyhennyksen lisäksi. Tämä harjoitus kertoo, mikä on ylin hinta, jonka mistään asunnosta voi maksaa. Sen jälkeen voi katsoa mitä sillä rahalla saisi.

Kannattaa muistaa, että jos asunto ei ole velaton, se näkyy korkeampana vastikkeena, vaikka taloyhtiön ”perusvastike” olisikin matala. Sitten on tietenkin varainsiirtovero, joka jää ostajan maksettavaksi, ellei satu olemaan ensiasunnon ostaja. Kokonaissumma on siis aina suurempi, kuin sovittu kauppahinta, ja näiden kaikkien lisäkulujen pitää mahtua budjettiin. Muuten riskeeraa oman taloutensa.

Jos harkitsee tiettyä asuntoa, pitää ottaa huomioon myös mahdollisen remontin kustannukset, ja laskea ne mukaan kauppahintaan. Tiedän hyvin harvoja ihmisiä, jotka ovat muuttaneet tekemättä ensin lainkaan remonttia. Samoin pitää selvittää, onko taloyhtiössä tiedossa yhteisiä remontteja, sillä niiden kustannukset vaikuttavat suoraan omiin asumismenoihin, kun taloyhtiön lainaa lyhennetään vastikkeen mukana. Päätetyt remontit saa selville isännöitsijältä, ja ne käyvät usein ilmi myös myynti-ilmoituksesta. Mutta vasta tutustumalla taloyhtiön kunnossapitosuunnitelmaan, saa selville mitä ollaan parhaillaan suunnittelemassa. Ne voivat toteutua vasta vuoden-parin sisällä, mutta on otettava huomioon, kun omaa maksukykyä arvioi.

Taloyhtiössä tilinpäätöstietoihin tutustuminen kertoo miten vakavaraisesta yhtiöstä on kyse, onko vuokratuottoja ja mikä on kulurakenne. Sen pohjalta pystyy arvioimaan, miten hyvin yhtiötä on hoidettu, ja kestääkö yhtiön talous yllättäviä korjaustarpeita ym. Nämä kaikki puolestaan vaikuttavat siihen, miten asunnon arvo kehittyy tai säilyy. En ole koskaan ostanut omakotitaloa, joten en tiedä kovin tarkasti, millaisia asioita siinä tilanteessa kannattaa ottaa erityisesti huomioon. Käsittääkseni kuntokartoitus on ainakin uudemmissa asunnoissa pakollinen (?), mutta jos joku lukija tietää tästä tarkemmin niin kertokaa ihmeessä lisää.

Itse olen sitä mieltä, että raha-asiat ratkaisevat kaiken, ja on erittäin kyseenalaista ostaa asunto, johon ei todellisuudessa ole varaa. Samoin suosittelisin vakavasti harkitsemaan, mikäli yhtiö vaikuttaa huonosti hoidetulta tai pommikuntoiselta. Mahdolliset isot remontit eivät välttämättä haittaa, jos oma elämäntilanne ja talous kestää esim. putkisaneerauksen. Isot remontit laskevat myyntihintaa heti kun ne on päätetty tai kun ne ovat käynnissä, mutta valmistuttuaan vaikutus on yleensä päinvastainen, sillä moni etsii asuntoa johon ei ole tulossa remontteja. Valmiiden remonttien voi yleensä odottaa nostavan asunnon myyntihintaa jatkossa.

Mutta jos laskuharjoitukset on tehty ja tulos edelleen plussalla, voi siirtyä pohtimaan varsinaiseen asumiseen liittyviä juttuja. Teen niistä seuraavan postauksen.

Viikon vinkit: Asunnon ostamisesta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Kuluneella viikolla törmäsin kahteen mielenkiintoiseen juttuun asunnon ostamisesta. Ensin YLE listasi 10 tyypillistä mokaa, joihin asunnon ostaja syyllistyy. Myös Taloussanomat listasi 10 parasta vinkkiä sekä myyjälle että ostajalle. Molemmissa artikkeleissa oli mielestäni erittäin hyvää ja punnittua asiaa, ja voisin kyllä suositella niihin perehtymistä, mikäli satut olemaan myymässä ja/tai ostamassa asuntoa.

En ole ole aiemmin käsitellyt näin laajaa aihetta blogissa, mutta koska asunnon ostaminen liittyy olennaisesti sekä arkijärkeen että rahaan, ajattelin kirjoittaa hiukan omia ajatuksiani aiheesta. Huomasin kuitenkin nopeasti, että tämähän on aihe josta minulla olisi enemmänkin sanottavaa. Postaus meinasi venähtää ylipitkäksi, joten päätin tehdä asunnon ostamisesta ihan oman kirjoituksensa. Noita YLEn ja Taloussanomien juttuja mukaillen tässä kuitenkin alkuun oma, tiivistetty vinkkilistani.

  1. Realistinen budjetti on kaiken a ja o. Siihen pitää laskea mukaan asuinkustannukset, verot ja remonttikulut, sekä varautua muutenkin kaikkeen mahdolliseen.
  2. Mitä enemmän asioihin perehtyy, sitä fiksumpia ratkaisuja osaa tehdä. Taustatyöhön käytetty aika säästää rahaa ja hermoja myöhemmin.
  3. Mieti mikä on olennaista juuri sinulle. Mikä olisi ihan kiva, ja mitä ilman ei voi olla.
  4. Sijaintia kannattaa tarkastella kahdesta vinkkelistä: ihan läheltä ja vähän kauempaa.
  5. Jos asunto olisi järkevä ratkaisu mutta siitä ei tule hyvä fiilis, älä osta.

Näistä ja varmaan muistakin asuntoasioista myöhemmin lisää.

Mietteitä valinnoista ja paastosta

Julkaistu , kirjoittanut
6

Kommenttiosastolla hätäiltiin, mihin paasto oikein on kadonnut, kun kirjoitin uudesta kaapista. Ei se minnekään ole hävinnyt, tosin sunnuntaina olin suunnitellut karsivani urakalla, mutta varhain aamusta iskenyt mahatauti sotki suunnitelmat. Niinpä olen päättänyt jatkaa tätä nimenomaista teemaa (karsiminen) koko paaston ajan, koska viime viikolla olen päässyt vasta vähän vauhtiin.

Mutta paasto on pistänyt miettimään omia valintojani ja tällaista tiedostavan jakson valintoja tarkemmin. Paaston yhtenä ideana on tietenkin yksinkertaistaminen ja vähentäminen. Mutta onko järkeä lykätä välttämättömiä hankintoja paastoajan ulkopuolelle, jos ne on joka tapauksessa pakko tehdä? Esimerkiksi jälkikasvu tarvitsee piakkoin uusia vaatteita vanhojen ollessa liian pieniä. Onko mitään järkeä lykätä ostamista vain siksi, että on paaston aika? Koska kuitenkin ne vaatteet on jossain vaiheessa hankittava. Minusta tuntuu, että jos paastoon vedoten jättäisin tuollaiset hankinnat nyt tekemättä, vain shoppaillakseni urakalla heti pääsiäisen jälkeen, paaston idea ei oikein toteudu. Olennaisempaa on ehkä keskittyä siihen, että ostaa mahdollisimman kestävää eikä osta turhaa vain huvikseen.

Olen jo etukäteen miettinyt myös tuota ekoviikkoa. Lueskelin ekopaaston nettisivuilta keinoja säästää energiaa, ja siellä mainittiin mm. pyykin peseminen vain 40 asteessa. Mutta  on kattavasti todettu, että kylmällä peseminen ei tee sen enempää vaatteille kuin koneellekaan hyvää, joten onko tällaisen valinnan tekeminen silloin viisasta vai ei? Energiaa säästyy, mutta pidemmällä ajalla näin toimien vaatteet ja kone kärsivät, ja niiden korvaaminen vie taatusi lisää energiaa. En tiedä miten kannattaisi toimia, mutta pohdintaa tämä aiheuttaa.

Koska kirjoitan täällä blogissa paljon vähentämisestä ja ekologisuudestakin, ymmärrän että siitä saattaa tulla sellainen kuva, että yritän puristaa kaikki valintani mahdollisimman ekologisiksi. Mutta täytyy tehdä täsmennys tähänkin kohtaan, joka on sukua minimalismi-pohdinnoilleni. Olen monesti sanonut, etten ole minimalisti – en siis pyri vähentämään omaisuuttani minimiin. Haluan turhasta eroon, mutta menen tässä asiassa oman arkijärkeni mukaan.

Samoin haluan tehdä ekologisia ratkaisuja ja kestäviä valintoja, mutta en ole äärimmäisyysihminen. Tavaroiden ulkonäöllä on merkitystä, enkä ole valmis esimerkiksi kaappikysymyksessä sietämään rumaa ja epäkäytännöllistä, vaan haluan toimivaa ja kaunista. Uusiminen ei ole ekologisin vaihtoehto, vanhan säilyttäminen luultavasti olisi. Mutta tässäkin asiassa arkijärki ratkaisee. Teen ekologisia valintoja parhaani mukaan, mutta en tavoittele linkolalaista ehdottomuutta.

Ekologisuus – kuten monet muutkin maailmaa parantavat valinnat – ovat sellaisia asioita, että niissä voisi aina tehdä jotain enemmän. Autosta voisi luopua. Kaikki vaatteet voisi ostaa käytettyinä. Varmaan sitä voisi muuttaa keskelle korpea omavaraistalouteen. Kaikessa on kyse omista valinnoista, ja mielestäni viimekädessä on olennaista se, että ylipäätään tekee tiedostettuja valintoja, joiden kanssa voi elää mielenrauhassa. Minä olen valinnut jonkinlaisen keskitien. Pyrin tekemään fiksuja ja kestäviä valintoja, mutta en ole valmis luopumaan tietyistä mukavuuksista ekologisuuden nimissä. Olen sitä mieltä, että täydellisyyttä on tässä asiassa mahdoton saavuttaa, mutta pienilläkin asioilla on merkitystä. Siksi on tärkeämpää tehdä jotain, kuin heittää hanskat tiskiin ja olla tekemättä yhtään mitään.

Kuinka ostaa kaappi?

Julkaistu , kirjoittanut
21

Haluan vaihtaa vaatekaapit uusiin. Homma on helpommin sanottu kuin tehty. Meillä on nyt käytössä edellisen asukkaan huoneistoon teettämät kaapit, joita inhoan täydestä sydämestä. Ne ovat tummasävyiset ja rumat, epäkäytännölliset ja valtavan isot. Lattiasta kattoon ja 10cm syvemmät kuin normaalikaappi. Ovissa on peilit, jotka ovat sellaista savulasia – inhoan niitäkin suuresti, sillä kaikki värit vääristyvät oudosti.

Asuntomme kantavat rakenteet ovat palkkeja, jotka kulkevat katon rajassa. Niiden alle jää tilaa 2,25m – paitsi ehkä sentti sinne tai tänne riippuen mittauskohdasta. Monet standardikokoiset kaapit ovat liian korkeita mahtuakseen palkin alle. Tässä on ensimmäinen haaste. Tarvitaan todennäköisesti jonkinlaista mittatilaustyötä.

Haluaisin tilalle vaaleat, kirkkaalla peilillä varustetut kaapit, joihin vaatteet mahtuisivat hyvin ja joista ne olisivat helposti saatavilla. Mutta miten määritellään, kuinka paljon kaappitilaa tarvitaan? Tässä on toinen ongelma. Ostetaanko fiilispohjalta uudet kaapit, ja sitten toivotaan että kaikki mahtuu sisälle? Vai pitäisikö mitata kuinka monta hylly- ja tankometriä nykyisissä on, ja ostaa täsmälleen saman verran lisää?

Jostain syystä haluaisin hankkia kaappitilaa ”sopivasti” – ei liikaa eikä liian vähän. Tekisi mieli lähteä liikkeelle siitä, mikä olisi ideaalimäärä kaappeja huoneen kokoon ja mittasuhteisiin nähden, ja jos kaikki ei mahdu niin sitten vähentää tavaroita niin paljon että mahtuu. Puolison mielestä tämä oli huonoin vaihtoehto, koska hän ei halua luopua mistään vain siksi, että vähempi säilytystila riittäisi. Hänen mielestään kaappitilaa pitää päin vastoin hankkia kerralla niin paljon, ettei se ainakaan lopu kesken.

Mutta tässä on ristiriita ajatusmaailmani kanssa. Minulla on jo nyt omasta mielestäni pöyristyttävä määrä vaatteita, ja kokemuksesta tiedän, että kaikki säilytystila kyllä täyttyy ajan myötä. Jos kaappitilaa olisi hiukan liian niukasti, se pakottaisi jatkuvasti olemaan valppaana, ja pitämään tavaramäärät kohtuullisina. Keittiössä homma toimii jo, koska sinne ei voi kaappeja lisätä. Niinpä kaiken tarpeellisen on mahduttava olemassa oleviin tiloihin, ja jos ei mahdu, jostain pitää luopua.

Toisaalta erillinen liinavaatekaappi olisi kyllä ihana… samoin toimiva säilytystila kausivaatteille. Ja sitten pitää tietysti löytää se taho, joka pystyy tämän kaiken toteuttamaan. Tiedättekö hyviä vinkkejä säilytysratkaisujen räätälöintipalveluista? Onko joku teettänyt kaappia? Kantavien palkkien takia mm. Ikea on kokonaan poissa laskuista. Jos tiedätte hyviä vaihtoehtoja pääkaupunkiseudulla, vinkatkaa kommenttiosastolla!

Paasto alkaa

Julkaistu , kirjoittanut
5

Paastoan tänä vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni laskiaisesta pääsiäiseen, mutta toteutan sen omalla tavallani. Jo aiemmin mainituista syistä johtuen jokaisella viikolla on oma teema, jonka mukaan pyrin elämään, tekemään valintoja ja josta kirjoitan tänne blogiin. Seuraavina viikkoina keskityn näihin asioihin:

  • Tavarapaasto, jolloin karsin ja poistan turhaa ja tarpeetonta.
  • Säästäväisyysviikko, jolloin yritän käyttää mahdollisimman vähän rahaa mihinkään.
  • Nettipaasto, jolloin yritän minimoida etenkin turhan ja aivottoman surffailun netissä.
  • Ekopaasto, jolloin yritän pitää hiilijalanjälkeni pienenä ja energian kulutuksen vähäisenä.
  • Roskaviikko, jolloin yritän tuottaa mahdollisimman vähän jätettä, ja kierrättää entistäkin huolellisemmin
  • Laiskuuspaasto, jolloin tavoitteena on hoitaa mahdollisimman paljon roikkuvia rästihommia pois, eli vähentää vitkastelua
  • Ruokapaasto, jolloin syön viikon ajan vain kalaa ja kasviksia.

Nämä teemat seuloutuivat lopulta monestakin syystä: halusin, että ne liittyvät järkevästi blogin aihepiireihin. Sain teiltä lukijoilta hyviä ja luovia ideoita. Valitsin tähän kuitenkin vain sellaisia aiheita, joista voisin kirjoittaa muutenkin. Toisaalta halusin keskittyä sellaisiin asioihin, joissa oikeasti on jotain haastetta juuri minulle. Karkki- tai autoilulakossa ei olisi ollut minulle mitään vaikeaa, joten siksi en esimerkiksi ottanut niitä mukaan. Paaston hengen mukaisesti halusin valita asioita, joihin pitää jollain tavalla keskittyä ja joissa oman toiminnan ja valintojen tiedostaminen on olennaista.

Tämän ensimmäisen viikon teemana on tuo tavarapaasto. Kirjoitan aiheesta myöhemmin tällä viikolla enemmän, mutta tavoitteena on käydä kotia läpi kriittisellä silmällä, ja luopua tavaroista, joita olen säilytellyt ilman kunnollista syytä. Tällä viikolla keskitytään siis perinteiseen tavaroiden karsimiseen. En ole vielä tarkalleen päättänyt viikkojen järjestystä, mutta kerron etukäteen mitä seuraavalla viikolla on tulossa. Jos joku lukijoista haluaa paastota mukana, tervetuloa! Ja jokainen voi tietysti muokata aiheet juuri itselleen sopiviksi.  Mutta muistakaa – paaston ei ole tarkoituskaan olla ihan helppoa. Tiedän jo etukäteen, että esimerkiksi tuo nettipaasto tulee olemaan näistä minulle haastavin.

Onko lukijoissa muita paastolle ryhtyviä?

Joko olet hallituksessa?

Julkaistu , kirjoittanut
8

Moni suomalainen on sijoittanut suurimman osan varallisuudestaan asuntoonsa. Monesti se tarkoittaa asunto-osaketta taloyhtiössä. Taloyhtiön isoimmista asioista päättää yhtiökokous, mutta todelliset valinnat ja kaiken valmistelutyön tekee taloyhtiön hallitus. Kokemukseni mukaan hallituksiin ei kuitenkaan ole tungosta.

Tämä on mielestäni aivan nurinkurista. Yhtiökokouksiin osallistuminen ja hallituksessa istuminen ovat nimittäin ainoat tavat vaikuttaa siihen, miten taloyhtiötä hoidetaan. Tämä taas puolestaan vaikuttaa aivan suoraan asunnon arvoon, eli siis oman omaisuuden arvoon. Minusta on varsin kummallista, että mahdollisuutta vaikuttaa vältellään kaikin keinoin. Yleensä ihmiset eivät nimittäin missään nimessä halua talohallitukseen mukaan.

Moni varmaan pelkää, että siellä on kaikenlaisia hulluja ja rasittavia tyyppejä, joiden kanssa on mahdotonta toimia. Se on ihan mahdollista, itsellänikin on sellaisesta kokemusta. Mutta ottakaa huomioon – jos ette itse ole hallituksessa, niin ne hullut saavat päättää teidän asioistanne aivan vapaasti. Ehkä tämä on persoonakysymys, mutta henkilökohtaisesti päätän mieluummin itse miten asiat hoidetaan, kuin luovutan päätösvallan jollekin sekopäälle. Mitä enemmän hallituksessa on fiksuja ihmisiä, sitä vähemmän ne kaikki rasittavat saavat tilaa ja sitä helpommaksi päätöksenteko muuttuu.

Mitä paremmin naapurit tuntevat toisensa, sitä helpompaa on arvioida, kenen arvostelykykyyn voi luottaa ja kenen ei. Yhtiökokous toimii normaalin demokratian mukaan. Jos yksimielistä päätöstä ei synny, asioista äänestetään ja enemmistö voittaa. Niinpä hallituksen kokoonpanoon voi joka vuosi vaikuttaa. Jos naapurit tuntevat toisensa, hallitusvastuuta voi kierrättää, niin että porukka vaihtuu sopuisasti tasaisin väliajoin.

Pelottaako työmäärä? Kokemukseni mukaan kokouksia on muutaman kerran vuodessa, ellei isoja remontteja ole tiedossa. Vuositasolla taloyhtiötyöskentely ei vie kovin montaa työpäivää. Asioihin täytyy toki perehtyä, mutta sehän on koko homman pointti. Minä haluan tietää, mihin yhtiön rahat käytetään, mitä niillä on hankittu ja millä tavalla. Haluan, että vakuutukset ovat kunnossa, huoltoyhtiö on luotettava ja että vastike on oikealla tasolla. Haluan tietää mitä remontteja on tehty, mitä on tulossa ja mitä ne maksavat. Kaikki nämä asiat vaikuttavat nimittäin siihen, miten asuntoni arvo kehittyy.

Päätösvallasta seuraa tietenkin myös vastuuta, se on selvä. Mutta tehtävä ei ole ylivoimainen normaalijärjellä varustetulle ihmiselle. Hallituksen jäsenet joutuvat juridisiin ongelmiin äärimmäisen harvoin, ja silloinkin pitää pystyä osoittamaan, että jokin laiminlyönti tai vastaava on ollut tahallista. Toisin sanoen jos asiat on hoidettu asiallisesti ja vakuutukset ovat kunnossa, riski joutua vaikkapa oikeuteen on käsittääkseni todella pieni. Käytännössä näkisin, että jos taloyhtiön asioita hoitaa niin, että pyrkii säilyttämään ja kasvattamaan oman omaisuutensa arvoa, tulee toimineeksi juuri niin kuin pitääkin. Lisäksi ammattitaitoinen isännöitsijä vastaa suuresta osasta käytännön asioita, hoitaa kilpailutukset ja kontaktoinnit, paperityöt yms. Hallituksen tehtävä on päätöksenteko ja suurten linjojen vetäminen. Toisaalta hallituksessa pääsee vaikuttamaan myös pienempiin yksityiskohtiin, jos sellainen kiinnostaa. Monet pienet kunnostustyöt ja hankinnat päätetään hallituksessa, ja isännöitsijä valtuutetaan toimeenpanemaan asiat. Näitä asioita ei tuoda yhtiökokoukseen, vaan niihin hallituksella on suora päätäntävalta.

Yhtiökokouksessa hallitus saa sitten usein ns. kriittistä palautetta toimistaan. Se voi olla ärsyttävää, mutta oma filosofiani on, että jos urputtaa mutta ei viitsi itse asettua edes ehdolle, saa urputtaa kaikessa rauhassa ihan itsekseen.  Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hallitus tekee silti niin kuin parhaaksi katsoo. Äärimmäisen harvoin nämä urputtajat nimittäin ehdottavat mitään konkreettista muutosta, tai saavat edes enemmistöä taakseen. He ovat sellainen kerran vuodessa siedettävä välttämätön paha. Jos taas hallituksen esittelemä päätös yllättäen tulisikin torjutuksi, hallituksella tuskin on edellytyksiä jatkaa, ja siinä tapauksessa uudet ihmiset saavat ruveta hommiin. Näin ei ole omalla kohdallani koskaan käynyt. Useimmiten yhtiökokouksissa asiat päätetään esityksen mukaan. Rakentava kritiikki on puolestaan asia erikseen ja aina tervetullutta.

Jokainen tekee toki tyylillään, mutta jatkan ihmettelyä sen suhteen, kuinka harva haluaa tietää, miten taloyhtiötä hoidetaan. Vähintä mitä kannattaa tehdä, on tutustua niihin ihmisiin, jotka hallituksessa ovat, jotta pysyy kärryillä meneillään olevista asioista.

Entäpä lukijakunta? Kiinnostaako taloyhtiön asiat vai ei?

Rikki ja roskiin

Julkaistu , kirjoittanut
2

Viikonloppuna tapahtuneen ruuanlaittoepisodin seuraksena eräs pannunalusista tuli tiensä päähän. Lyhyesti sanottuna se ensin kärähti, ja sitten vettyi. Lopputulos oli musta ja haiseva. Alkuperäinen materiaali oli jonkinlaista tervattua (?) punosta, joka ei tällaista käsittelyä kestänyt.

Puoliso kysyi, mitä aluselle tehdään. Vastasin enempiä miettimättä, että pannaan roskiin. Hän halusi vielä tietää, mistä alunen oli peräisin. Arvelin sen olevan lahja yli kymmenen vuoden takaa. ”Saako tämän oikeasti pistää roskikseen?” kysyi hämmästynyt puoliso. Sanoin että saa.

Jäin miettimään, että ehkä jossain aiemmassa elämässä olisin saattanut säästää alusen, ja yrittänyt saada siitä vielä kelvollista. Se ei olisi kuitenkaan onnistunut, ja niinpä alunen olisi jäänyt kaappiin pyörimään, eikä sitä olisi koskaan käytetty. Yritin hakea sitä säästämisen fiilistä, ja tunnustelin vähän aikaa, miltä tuntuisi säästää esine sen sijaan että heittäisin sen vain kylmästi roskiin. Tällä kertaa kuitenkin totesin, että tavaroilla on oma käyttöikänsä. Tämän esineen elinkaari loppui nyt, ja sillä siisti. Alusia riittää, eikä haisevalla lahjalla ole mitään tekoa.

Noilla edellä mainituilla perusteilla tavaroiden säästely johtaa vain tarpeettomien roinien kasoihin. Tämä pieni episodi havainnollisti sitä, että päätöksenteko ratkaisee. Kun päätin heittää pilalle menneen tavaran samantien eroon, se ei missään vaiheessa ehtinyt muuttua roinaksi.

Hyvä mieli, paremmat ostokset

Julkaistu , kirjoittanut
4

Kun olen auttanut eri ihmisiä karsimaan kaappejaan, suurin osa kierrätykseen lähtevistä vaatteista on usein sellaisia, jotka on ostettu jotenkin pakon edessä. Olen huomannut, että epäonnistuneimmat ostokset ihminen tekee silloin, kun on kiire, stressi ja paineen tunne. Useimmiten kyse on vaatteista, joskus myös lahjoista tai tuliaisista. Tai jostain muusta sellaisesta, mikä on jostain syystä pakko ostaa juuri nyt, eikä ole aikaa paneutua asiaan sen tarkemmin. Sitten hätäpäissään räiskäisee kaupassa jotain, ja lopputuloksena on niin kutsuttu virheostos.

Aika usein nuo tilanteet ovat sellaisia, että ihan pakko ei oikeastaan olisi ostaa. Todellisen tarpeen sijaan on vahva tunne siitä, että jokin tilaisuus on pilalla jos ei osta jotain uutta. Tuolloin ihminen ostaa tyynnyttääkseen mieltään, ei paikatakseen jotain puutetta. Koska kiireessä on vaikea löytää täydellistä – jos edes on tarkkaa käsitystä siitä mitä on hakemassa – joutuu tyytymään johonkin, joka on riittävästi sinne päin. Kun niin sanottu kriisitilanne on ohi, on aikaa tarkastella kaikessa rauhassa mitä tulikaan hankittua. Siinä valossa ostos ei aina enää vaikutakaan niin hyvältä idealta.

Aloin tässä miettiä sellaisia tilanteita, jolloin on oikeasti pakko ostaa jotain, eikä tarjolla ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Tuli mieleen esimerkiksi yllättävä kaatosade ja tarve siirtyä paikasta toisen jalan ja säilyä silti siedettävän siistinä. Kaupassa on vain kolme sateenvarjoa, kaikki yhtä rumia. Yritin eläytyä tilanteeseen, ja tulin siihen tulokseen että itse asiassa kyseinen sateenvarjo ei välttämättä herätä sen kummempia tunteita myöhemmin. Kyseessä on nimittäin aito välttämättömyys, ja tarjolla olevista vaihtoehdoista valittiin paras mahdollinen. Mutta ajatelkaa tilannetta, jossa illalla on juhlat eikä kaapissa ole mitään päälle pantavaa? Tuskaista pyörimistä kaupoissa, joista ei tietenkään juuri sillä hetkellä löydy mitään kivaa. Sitten ostaa mekon, jota pitää sen yhden illan eikä koskaan uudelleen. Ero lienee siinä, että ensimmäisessä tapauksessa tarve on selkeä ja vaihtoehdot samoin. Jälkimmäisessä tilanteessa stressi johtuu omista ajatuksista, ja ratkaisuvaihtoehtojakin on lukuisia.

Tästä syystä ostopäätöksiä pitäisikin aina tehdä vain korkeasta mielentilasta käsin. Mitä tärkeämpi ostos, sen paremmalla tuulella kaupoille kannattaa lähteä. Toinen tapa välttää paniikkitilanteet on ennakointi. Esimerkiksi juhlat tulevat yleensä hyvällä varoitusajalla, joten niihin on mahdollista varautua jo viikkoja etukäteen. Mikään ei estä ostamasta joululahjoja vaikka kesän alennusmyynneistä. Mitä enemmän ottaa aikaa etsimiseen, sitä paremman todennäköisesti löytää. Sanoisinkin, että hätäinen olo ja paniikkitunnelma ovat selviä hälytysmerkkejä ostamaan lähtiessä. Jos kuitenkin on pakko jotain ostaa, voi ehkä kokeilla sellaista, että miettii ensin kotona mitä oikeastaan on lähdössä hakemaan. Silloin välttää sellaisen paniikkipyörimisen, ja samalla rajaa liiat vaihtoehdot jo etukäteen pois. Mitä vähemmän vaihtoehtoja, sen helpompi tehdä päätöksiä.

Mitä te olette tehneet näille paniikkiostoksille?

Kuinka monta takkia ihminen tarvitsee?

Julkaistu , kirjoittanut
4

Päätin tehdä yhden asian pois listalta roikkumasta, ja siirsin talvivaatteet ja -kengät odottamaan syksyä. Siirtäessäni kevyempiä takkeja naulakkoon, aloin ihmetellä kuinka monta niitä oikein omistinkaan. Haluatteko tietää?

  1. pinkki trenssi, klassinen leikkaus
  2. kirkkaanpunainen lyhyt kesätrenssi
  3. punainen kuoritakki
  4. nahkatakki
  5. valkoinen ohuehko urheilutakki
  6. musta urheilutakki (softcell)
  7. lyhyt, harmaa rock-henkinen pusakka (kangasta)
  8. villakangasviitta

Näiden lisäksi omistan vielä ainakin kolme hupparia, joita myös pidän kesäisin, sekä yhden vakosamettibleiserin, joka myös laskettaneen ulkovaatteeksi. Samoin sadeviitan, jota tosin käytän hyvin harvoin. Eikä tässä kaikki. Talvitakkeja en edes laskenut, mutta äkkiseltään ulkomuistista laskettuna niitä on viisi kuusi.

Jälleen tulee mieleen, kuinka anoppini kertoi lapsuudenkodistaan, jossa 6-henkisen perheen kaikki takit mahtuivat normaaliin naulakkosyvennykseen tangolle roikkumaan. Pitäisi kysyä, montako takkia kukin heistä omisti kesää ja talvea kohti, mutta arvelen että varmaan yhden. Minä omistan siis yksin enemmän takkeja, kuin kokonainen perhe yhteensä joskus 60-luvulla.

Periaatteessa voisin luopua jommasta kummasta (tai jopa molemmista) urheilutakeista, mutta sen vuoksi nähtävä vaiva on suurempi kuin saatava hyöty. Päätin siis elää tämän takkimäärän kanssa sopuisasti, kunnes joku takeista kuluu loppuun. Siinä vaiheessa voi sitten vähentää.