Avainsana-arkisto: joulu

Uusi podcast!

Julkaistu , kirjoittanut
5

Haa, olemme Katrin kanssa onnistuneet äänittämään uuden Irti turhasta -jakson vuoden viimeisen päivän kunniaksi! Keskusteemme siinä mm. siitä, miten viime vuosi meni ja mitä siitä olemme oppineet. Puhumme myös ensi vuoden tavoitteista ja siitä, miten yritämme niitä saavuttaa.

Meidän molempien elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen, että on ihan mahdollista saada aikaan näitä enemmänkin. Ainakin olemme innostuneena tehneet pitkän listan aiheista, joista haluaisimme käsitellä. Siellä on mm. Marie Kondo ja lastenvaatteiden organisoimista – aika kiinnostavia aiheita ainakin omasta mielestäni. Toivon, että onnistumme selättämään arjen aikatauluhaasteet ja saamme pian näitä jaksoja lisääkin. Tämä on siis uuden vuoden lahja kaikille teille, jotka olette podcastien perään kyselleet. Tauon jälkeen oli havaittavissa pieniä teknisiä hankaluuksia, ajoittain äänenlaatu ei ole hirveän hyvä, mutta jatkossa tämänkin ongelman pitäisi korjaantua.

Podcastin voi kuunnella suoraan tässä alla klikkaamalla nuolta. Uusin jakso sekä kaikki edelliset jaksot löytyvät myös helposti osoitteesta irtiturhasta.net. Luin äskettäin, että vuodesta 2016 ennustetaan podcastien vuotta. Toivottavasti tämä pitää paikkansa ainakin Irti turhasta -podcastin suhteen!

Onnellista ja menestyksekästä vuotta 2016 kaikille lukijoille! Kiitos teille kaikille – ilman teitä tämä blogi olisi täysin yhdentekevä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Mitä opin tästä joulusta?

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tämä postausaihe on tyynesti kopioitu Kutri.netistä, jossa Katri pohti samaa asiaa. Idea oli hyvä, joten teen samanlaisen. Joulu 2015 – mikä meni hyvin, mitä pitää tehdä ensi vuonna eri tavalla? Tänä vuonna joulu meni aivan poikkeuksellisen hyvin. Vietimme aaton kotona, ja lähipiiri kokoontui meille syömään ja avaamaan lahjoja. Oli jotenkin tosi ihana jouluaatto, kaikki onnistui hienosti.

Ruokien onnistumisen kannalta olennaisessa osassa oli viime vuonna tehty excel-taulukko joulupöydän antimista. Sinne oli kirjattu mitä ruokia laitetaan, kuka niistä on vastuussa, mistä mitäkin hankitaan ja kuinka paljon. Oli tosi kätevää kopioida viime vuoden pohja uudelle lehdelle ja sitten vain muokata tarpeellisilta osilta. Valmis lista vapautti menun suunnittelusta, ei tarvinnut miettiä alusta saakka kaikkea. Poistin tänä vuonna pari juttua, jotka eivät viimeksi toimineet, ja lisäsin pari uutta kokeilua niiden tilalle. Päivitän tämän vuoden ruoat vielä toteutuneen mukaan (esim. kuinka iso kinkku oli, montako purkia mätiä riittää) ja ensi vuonna  valmistautuminen on vielä helpompaa. Meillä oli ensimmäistä kertaa luomukinkku, ja mielestäni se oli myös paremman makuista kuin tavallinen viljapossu. Muun muassa tämä siis muistiin ensi vuotta ajatellen.

Tämä ajantasainen ruokalista mahdollisti myös jatkuvasti päivittyvän kauppalistan, ja siitä oli helppo tarkistaa, onko kaikkea tarpeellista, sillä kaikki tarjottavat näki kerralla yhdeltä sivulta. Ruokien suhteen oli myös todella järkevää käyttää kotiinkuljetusta. Tilasin säilyvät ja pakatut ruuat hyvissä ajoin etukäteen, jolloin viime tippaan ei jäänyt mitään. Kauppareissut olivat myös järkeviä, kun ei tarvinnut yrittää ostaa kaikkea kerralla. Riitti, että hankki tuoretuotteet pari päivää ennen joulua. Lopuksi omaa urakkaani helpotti kovasti se, että olin jakanut ruoanlaittovastuuta myös vieraille. Anoppi teki graavilohen, oma äitini laatikoita ja silliä. Tarjottavaa oli yllin kyllin, mutta en joutunut itse väsämään kaikkea. Samalla ratkesi myös säilytystilaongelma, sillä nuo ruuat tuotiin vasta joulupöytään. Tietysti osa oli tehty pakkaseen valmiiksi, ja esimerkiksi porkkanalaatikon tein edellisenä päivänä, jolloin aattona vain lämmitettiin.

Siivous oli hyvin yksinkertainen juttu, sillä siivooja hoiti varsinaisen joulusiivouksen. Itse huolehdin siitä, että lakanat tuli vaihdetuksi, pyykkikori tyhjennetyksi ja pidin tiskikoneen jatkuvasti käynnissä. Sillä lailla kaaos ei päässyt valtaamaan kotia kaikkien valmistelujen ohessa.

Tänä vuonna päätin, että lahjojen suhteen on aika ryhdistäytyä. Tänä vuonna ostelin lahjoja viime tingassa joulua edeltävinä päivinä, ja kärsin eniten henkisesti. Käytännön ongelmiakin oli, sillä kuten uutisistakin sai lukea, jotkut hittilelut olivat loppuneet kaupoista jo aikapäivää sitten. Eniten kuitenkin ärsytti se viime hetken ryntäily. En halua olla ihminen, joka ryntäilee joulutungoksessa kasseja raahaten. Haluan olla ihminen, jolla on viimeistään marraskuussa kaikki lahjat hankittuna ilman pienintäkään säntäilyä, niin että joulun alle jää korkeintaan paketointi.

Summa summarum: Mitä opin joulusta 2015?

  • Ruokien suunnittelu mahdollisimman tarkasti, vastuun jakaminen, kotiinkuljetuksen hyödyntäminen
  • Lahjojen hankkimisen takaraja on lokakuun lopussa. Silloin kaupoissa on vielä kaikkea, ja silloin kyllä jo tietää, mistä esimerkiksi lapset kulloinkin intoilevat.
  • Siivoojaan palkkaaminen on fiksua
  • Joulukoristeiden laittaminen tarpeeksi myöhään. Laitoin kaikki koristeet esille yhdellä kertaa vajaa viikko ennen aattoa. Tuli joulutunnelma, eikä koristeisiin ehtinyt yhtään kyllästyä etukäteen.
  • Olennaiseen keskittyminen: päätä etukäteen mikä on tärkeää ja sitten keskity siihen. En ehtinyt ostaa kukkia, en ehtinyt pestä täkkiä eikä lastenhuoneen tyhjennyskään toteutunut täydellisesti. Mutta ei haittaa, en ottanut niistä stressiä ja joulu oli ihana siitä huolimatta.

Joulunjälkeistä raivaamista

Julkaistu , kirjoittanut
6

Ennen joulua on tapana siivota, ja sitten yhdessä illassa olohuoneeseen, keittiöön ja vähän muuallekin laskeutuu kauhea kaaos. Jääkaappi pursuilee epämääräisiä jämiä, joita tungetaan sitten sikin sokin toistensa päälle. Pöydillä on tiskiä, koska jouluruokia varten tarvitaan niitä erikoisastioita, joita ei voi laittaa tiskikoneeseen. Olohuoneessa leijailee lahjapapereita, pakettikortteja ja nauhoja, siellä tällä on erilaisten esineiden tyhjiä pakkauksia. Kaikkialla on lahjoja, joita ei vielä ole laitettu paikoilleen. Tästä ei voi syyttää lapsia, sillä leogjen lisäksi pöydillä seikkailee huiveja, hanskoja, uusia kirjoja ja vaikka mitä. Joka paikassa on neulasia ja piparinmuruja. Tämä vain todistaa, että sekä ennen että jälkeen juhlien on pakko siivota.

Jouluaattoon tuo ihana sekamelska jotenkin sopii, ja joulupäivänä sitä vielä sietää, mutta viimeistään Tapanina ainakin minua alkaa ärsyttää. Olen yrittänyt taltuttaa kaaosta systemaattisella raivaamisella. Jääkaapista on päättäväisesti syöty pois aaton juhlaruokien rippeitä. Tämän päivän tavoitteena on poistaa olohuoneesta kaikki tavarat, jotka eivät kuulu sinne. Kannattaa aloittaa helpoimmasta päästä. Ota tyhjä paperikassi, ja mätä sinne kaikki käärepaperit ja kiikuta roskikseen. Siis roskiin, ei paperikeräykseen. Mutta paperikassi pysyy auki on hyvän muotoinen, joten suosittelen siksi sitä tähän hommaan.

Sen jälkeen otetaan esine kerrallaan käteen, ja päätetään mihin se kuuluu. Kirjat hyllyyn, vaatteet kaappiin ja niin edelleen. Jos ei tiedä mihin laittaisi, niin pitää päättää. Jos ei päätä, esine jää seilaamaan jonkun pöydän päälle, josta sitä siirrellään päivittäin jonkun muun tason päälle. Tämä ei lisää siisteyttä, koska koti näyttää siistiltä vasta sitten, kun sekalaiset tavarat poistetaan pinnoilta. Jos joulunpyhinä on jättänyt normaalit arkirutiinit tekemättä, nyt on oikea hetki palata normaaliin. Itselläni loma jatkuu, mutta pyykkiä on pakko pestä siitä huolimatta. Tiskikonerutiinista en ole päästänyt irti missään vaiheessa, se on niin iso osa toimivaa keittiötä ja stressitöntä elämää. Ja on meillä imuroitukin jo kertaalleen, ja tänään imuroidaan uudestaan, kun lattia paljastuu lahjojen ja papereiden alta.

Onko teillä joulunjälkeinen raivaus jo lähtenyt käyntiin?

Lähtöpisteessä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Kun aloitin Koko koti kuntoon -projektin, siivosin ensimmäisenä jääkaapin ja muut ruokakaapit. Voin kertoa, että jääkaapin järjestys ei pysynyt täydellisenä koko syksyä. Tänään raivasin kaapin uudelleen. Tämä on olennainen jouluvalmistelu. Silloin nimittäin jääkaappi on yleensä muutaman päivän ajan täpösen täynnä, joten on turha säilytellä siellä ylimääräisiä jämäruokia. Inventaario on muutenkin paikallaan tässä vaiheessa, kun kaupat ovat vielä pari päivää auki ja täydennyksiä voi tehdä.

Meidän jääkaapissa oli hyllyille ilmaantunut myös erinäistä tahraa ja läiskää, joten pyyhin pinnat puhtaiksi. En tyhjentänyt kaappia kokonaan, mutta otin osan tavaroista hetkeksi ulos sisällön selvittelyä ja hyllyjen puhdistusta varten. Nyt kaappi on taas ojennuksessa: alimmassa laatikossa on vihannekset ja juurekset, alimmalla hyllyllä valmiit ruuat ja jämät sekä kananmunat, seuraavalla leivänpäälliset ja säilykkeet, toiseksi ylimmällä jugurtit, viilit ym maitotuotteet ja ylimmällä juomat ml. avaamattomat maitotölkit. Tämä järjestys hyödyntää jääkaapin lämpötilaeroja siten, että pilaantuvat eli valmiit ruuat ovat kylmimmässä ja juomat ylhäällä lämpimimmässä kohdassa.

Valitettavasti jouduin taas heittämään jonkin verran pilaantunutta ruokaa pois. Tämä on asia, jonka opettelu tuntuu olevan aivan mahdotonta. En tiedä millä saisin itseni motivoitua tsemppaamaan niin paljon, ettei esimerkiksi vihanneslaatikkoon ikinä unohtuisi mitään. Siis tiedän kyllä miten se käytännössä tehdään, mutta en tiedä millä saisin itseni toteuttamaan noita toimenpiteitä systemaattisesti läpi vuoden. Äh ja pöh, täytyy palata aiheeseen jälleen kerran ensi vuoden alussa.

Nyt jääkaappi on kuitenkin puhdas ja järjestyksessä, eikä siellä luuraa mitään epäilyttävää. Seuraavaksi täytyy vielä viedä tyhjät pullot kauppaan ja tyhjentää kaikki mahdolliset roskikset. Sain juuri isännöitsijältä muistutuksen, että myös roskakuskit ovat jouluna lomalla, joten roskiksia ei kannata tukkia suotta pyhien aikaan. Biojätteet tietenkin on vietävä, mutta kuivan sekajätteen viemistä suositeltiin hieman viivyttelemään, jos vain mahdollista.

Joulustressissä on järkeä

Julkaistu , kirjoittanut
5

Tähän aikaan vuodesta on helppo löytää juttuja, joissa annetaan ohjeita joulustressin välttämiseksi. Olen ehkä itsekin kirjoittanut samasta näkökulmasta joskus aikaisempana vuonna. Nykyisin ajattelen asiasta hieman toisin, sillä luin syksyn aikana kirjan, joka muutti koko asenteeni stressiin. Kyseessä on Kelly McGonigalin Upside of Stress – en tiedä onko sitä suomennettu. Nimen voisi vapaasti kääntää vaikkapa ”stressin parempi puoli”. McGonigal on syvällisesti perehtynyt stressiin ja etenkin sen haitallisuuteen. Hänen teesinsä on, että stressaamista ei kannata – eikä edes voi – lopettaa. Sen sijaan kannattaa stressata fiksummin kuin ennen.

McGonigal kirjoittaa, että kaikki tärkeät asiat aiheuttavat stressiä. Jos ajatuksen kääntää ympäri, se tarkoittaa sitä, että stressaamme vain asioista, joilla on meille jotain merkitystä. Kukaan ei stressaa tavallisesta torstaipäivästä, koska siinä ei ole mitään, mikä olisi stressaamisen arvoista. Joulusta stressaamme, koska pidämme joulua paljon merkittävämpänä päivänä kuin tavallista keskivertotorstaita. Ihmisillä on erilaisia syitä, mutta esimerkiksi minulle joulusta voi syntyä paineita, koska haluan antaa lapsilleni elämyksiä, luoda läheisilleni ihanan juhlan ja kunnioittaa tiettyjä perinteitä, joita itse pidän arvossa. Ne ovat ihan hyviä syitä stressata vähäsen.

Itse näkisin, että priorisointi on jälleen avainasemassa, ja stressi kannattaa säästää niihin asioihin, jotka todella ovat tärkeitä. Esimerkiksi minulle on olennaista, että joulupöydässä on tietyt ruuat alusta asti itse tehtyinä, että se yksi tärkeä kortti tulee lähetettyä ja että kaikille asianosaisille on sopiva lahja. Joku muu arvostaa eri asioita. Kaikesta mahdollisesta ei kannata ottaa paineita, eikä täydellisyyttä ole mahdollista muutenkaan saavuttaa. Sen sijaan kannattaa panostaa niihin asioihin, jotka itselle ja omalle perheelle ovat niitä tärkeimpiä, ja hössöttää niistä. Lopuista hössötetään sitten jos aikaa jää.

Oikeastaan pointtini on, että ei se haittaa jos joulustressi iskee. Stressaaminen ei nimittäin tutkimusten mukaan ole vaarallista, ellei itse ole sitä mieltä. Stressin voi nähdä haitallisena ja inhottavana tilana, josta pitäisi päästä hinnalla millä hyvällä eroon. Tai sitten siihen voi suhtautua niin, että sen avulla ihminen toimii tehokkaammin, näkee vaivaa ja saa paljon aikaiseksi. En väitä, etteikö stressi olisi sinänsä epämiellyttävä tunne, mutta toinen kysymys on, pitäisikö  kaiken sitten tuntua vain ihanalta. Harvat todella kivat ja hienot kokemukset ja asiat syntyvät ilman minkäänlaista vaivannäköä.

Jos siis ”kärsit” joulustressistä, stressaile rauhassa äläkä ota paineita siitä, että nyt pitäisi lakata stressaamasta. Meillä on erilaiset voimavarat ja resurssit, ja ne kannattaa keskittää niihin itselle tärkeimpiin juttuihin. Jos niistä tulee vähän stressiä, niin hyvä vaan. Se kertoo siitä, että asia on tärkeä.

Joulu on listojen kulta-aikaa

Julkaistu , kirjoittanut
18

Oletko tehtävälistojen ystävä? Hesarissa oli viime viikolla mielenkiintoinen juttu siitä, millaiset listat ovat tehokkaimpia. Jos listaa kaikki mahdolliset asiat samaan listaan, tuloksena on vain turhautumista, sillä tehtävät ovat eri kokoisia. Osan voi tehdä heti, osa taas on sellaisia, jotka pitävät sisällään monta eri vaihetta. Tämän ainakin minä tunnistin. Voisin hyvin kirjoittaa joulunvalmisteluun listan, jossa lukisi ”joulusiivous” ja ”tilaa kinkku”. Toisen hoitaa puhelimessa parissa minuutissa, toinen taas on vähimmilläänkin useamman kohdan projekti. Selvästikään ne eivät kuulu samalle listalle.

Olen päättänyt aloittaa jouluvalmistelut virallisesti ensi maanantaina, Itsenäisyyspäivän jälkeen. Sitten on sopivasti kolmisen viikkoa aikaa, ja uskoisin ehtiväni kaiken hyvin. Se vaatii kuitenkin organisoitumista, ja sitä varten teen tietysti listoja. Hallitsen arjen kaaosta kirjoittamalla asioita ylös muistiin, mutta tarvitsen useamman listan, koska kuten yllä kävi jo ilmi, yhdellä tulee vain turhautuminen. Maanantaina kirjoitan ainakin seuraavat listat:

  1. Ruoka ja juoma: ensin mietin mitä syödään, sitten mietin kuinka monta syöjää. Sen jälkeen teen listan ostettavista ruuista ja juomista, sekä siitä mitä minä teen ja mitä joku muu tuo. Ja aikataulutan myös – milloin leivotaan piparit, milloin tehdään laatikot, monelta kinkku pitää laittaa uuniin.
  2. Lahjalista: mitä ja kenelle. Tähän pitää vähän paneutua.
  3. Siivous: tämä on tänä vuonna lyhyt, sillä siivooja tekee varsinaisen perussiivouksen. Mutta jääkaappia hän ei pese, eikä raivaa lastenhuoneesta ylimääräisiä leluja pois.
  4. Muut tehtävät: koristelu, kuusi ja kaikki muut. En nyt tähän hätään edes muista kaikkea, mutta lista pitenee kunhan syvennyn.

Tuossa Hesarin jutussa oli hyvä huomio, että on myös ”Anna olla” -kategoria. Aina tulee listattua myös sellaisia juttuja, jotka ajattelee jossain optimismihuumassa hoitavansa. Sitten kun oikeasti alkaa listan asioita toimittaa, alkaa vähitellen käydä selväksi, mitkä asiat ovat oikeasti kriittisiä, ja mitkä voi ihan hyvin jättää tekemättäkin. Täytyy vain olla tarkkana, ja ymmärtää heivata ne turhat kohdat listalta ajoissa, sen sijaan että alkaisi ahdistua siitä ettei kaikkea millään ehdi. Itse olen tähän ajoittain syyllistynyt, mutta oikeasti kyse on priorisoinnista. Olisi hienoa, jos keittiön sokkelit ehtisi pyyhkiä puhtaiksi ennen aattoa, mutta todellisuudessa se on joulutunnelman kannalta aivan yhdentekevä toimenpide.

Millaisia joululistoja te harrastatte?

Sateisen harmaa viikko

Julkaistu , kirjoittanut
15

Syystä tai toisesta tällä viikolla ei ole juurikaan ollut inspiraatiota kirjoittaa. Niinpä teen tähän nyt tällaisen yleispostauksen ilman sen kummempaa agendaa.

Päätin tänä vuonna luopua kanervista ja muista oikeista kukkasista parvekkeella, ja ostin niiden tilalle K-raudasta muovista havuköynnöstä. Se näytti paketissa hiukan ankealta, mutta avattuna, pörhennettynä ja parvekkeen kaiteelle aseteltuna yllättävän kivalta. Ledivalot näyttivät sen päällä hauskoilta, mutta nyt huomasin että puolet lampuista ei pala. Jossain on johto poikki, enkä onnistunut löytämään oikeaa kohtaa. Se harmittaa, täytyy ehkä käydä ostamassa uudet valot. Jostain muuten näin jonkun hyvien tapojen asiantuntijan toppuuttelevan, etteivät ihmiset ihan vielä laittaisi jouluvaloja. Ehkä jonkun valaistun joulupukin kanssa voisi vielä hiukan viivytellä, mutta tässä pimeydessä saa mielestäni jokainen ripustella talonsa ympärille niin paljon lisävaloja kuin sielu sietää.

Olen viime viikkoina saanut jostain yllättävää energiaa tavaroiden myymistä varten. Niitä on myös käynyt kaupaksi. Olen myynyt mm. kengät ja lastentarvikkeita. Hinnat ovat olleet parista eurosta muutamaan, mutta pikkuhiljaa näistä pienistä summista kertyy kymppejä. Jotta pysyisin laskuissa, tein taulukon johon merkkasin sekä myydyt että kirpparilta ostetut tavarat. Toisaiseksi olen plussalla. Tuo taulukko on itse asiassa aika kiva tapa dokumentoida sekä rahantuloa että tavaravirtaa.

Olen myös lahjoittanut tavaraa. Työhuoneessa odottaa eri ihmisille luvattuja vaatteita, ja eräskin vanha lamppu löytää joululomalla tiensä vastikään omilleen muuttaneen sukulaistytön luokse. Kirpparilla myydessä olen huomannut ilmaisen houkutuksen. Näköjään ilmaisuus on sitä houkuttelevampaa, mitä isompi esine on kyseessä. Toisaalta en aina oikein ymmärrä ihmisten logiikkaa. Joku haluaa tupperware-purkin, jos se on ilmainen, mutta ei jos se maksaa euron? Hintajousto on joskus todella herkkää. En oikein itse keksi, millaisen tavaran huolisin vain ilmaiseksi, mutta en eurolla. Tuollaisen tavaran pitäisi olla siis käytännössä tarpeeton, koska tarpeellisesta olisin tietysti valmis maksamaan. Tämä ajatus siitä, että haluaa jotain vain ilmaiseksi mutta ei muuten, hiukan hämää minua. Mutta nettikirppiksellä tämä näyttää olevan ihan normaalia.

Voi olla että pidän tauon Koko koti kuntoon -projektissa ensi viikolla, jotta saan kirittyä kaikki käynnissä olevat hommat kiinni. Katsotaan miten tehokas olen nyt viikonloppuna.

Joulu tulee, oletko valmis?

Julkaistu , kirjoittanut
5

Marraskuu on alkanut, joten nyt voi varmaan ripustaa jouluvalot parvekkeelle ja aloittaa virallisesti jouluvalmistelut. Otsikko hämää, en todellakaan ole valmis, mutta valmiimpi kuin eilen: pesin nimittäin uunin. Uunin puhdistus on sellainen juttu, joka tuppaa jäädä ainakin minulta tekemättä. Voin tunnustaa, että en muista milloin viimeksi pesin sen. Ehkä kaksi vuotta sitten. Viime aikoina oli alkanut näyttää siltä, että voisi olla taas aihetta, joten turvauduin vanhoihin tuttuihin keinoihin: Ecover-puhdistusaineeseen ja sokeripalaan.

Luulen, että ihan täydellistä on vaikea saada aikaan käsipelillä, tai sitten siihen jynssäämiseen saisi käyttää koko päivän. Itsepuhdistavat uunit varmaankin käräyttävät ihan joka likapisteen olemattomiin, mutta minä tyydyin tällä kertaa riittävän hyvään. Irrotin ensimmäistä kertaa myös luukun lasilevyt, ja puhdistin nekin. Lasien kanssa täytyy olla tarkkana, tiedän varoittavia esimerkkejä siitä, kuinka lasit ovat lipsahtaneet kädestä ja rämähtäneet rikki. Tällä kertaa kaikki meni kuitenkin hyvin, ja nyt uuniin näkee huomattavasti paremmin sisälle.

Uuni on siis valmiina pipareita, kakkuja, leipiä ja kinkkua varten. Seuraavaksi haen ne jouluvalot vintiltä.

Joulupäivän kaaos

Julkaistu , kirjoittanut
1

Joulu on vähän ristiriitaista aikaa siivouksen suhteen. Ensin raivataan ja siivotaan hirveästi, ja juuri kun kaikki on puhdasta ja hienoa, saadaan yhden illan aikana aikaan mahdoton määrä roskaa ja sotkua. On hiukan nurinkurista, että joulu on varsinainen roskajuhla. Pelkästään lahjoista syntyy helposti aikamoinen kasa, vaikka lahjoja olisi maltillisesti. Papereita ja kääreitä, nauhoja ja pakettikortteja sekä usein myös paketeista paljastuvia pakkauksia. Yksi perhe täyttää helposti useamman paperikassin pelkästään näillä.

Sitten on ruokaroskat: karkkipaperit ja tyhjät rasiat, ruokien pakkaukset ja tyhjät pullot. Näistä karkkipaperit ovat niitä ärsyttävimpiä. Ihmiset napostelevat tarjolla olevia herkkuja, ja paperit jäävät sitten jonkun siivottavaksi kaikilta tasoilta. Ei mikään kovin iso homma mutta täysin normaalista poikkeavaa kylläkin. Ruokaa laittaessa syntyy myös biojätettä; on kinkun paistorasvaa ja perunankuoria ynnä muuta.

Niinpä lopputulos on, että joulupäivänä rampataan roskiskatoksella. Tai siis ne ramppaavat, jotka eivät halua, että koko asunto ajautuu parissa päivässä täydellisen kaaoksen valtaan. Totesin, että järkevintä on noudattaa samaa logiikkaa kuin matkatavaroiden purkamisessa: mitä pikemmin hoidettu, sen paremmin homma pysyy hanskassa. Roskatilanne onkin jo aika hyvin hallussa. Sen sijaan uusia tavaroita seilaa vielä pitkin olohuoneen lattiaa, jonne ne ovat aattoillasta jääneet. Päätin juuri, että järjestän kaikki paikalleen huomenna. Lahjoja tuli niin maltillisesti, että kyseessä ei pitäisi olla mikään valtava projekti.

Siltä varalta, että joku tietoa etsii, tässä pikainen kertaus joulun lajitteluohjeista: lahjapaperit ja muut pakkausmateriaalit energiajätteeseen, EI paperikeräykseen. Kinkun paistorasva on biojätettä tai sekajätettä. Se puolestaan EI kuulu viemäriin. Loppuun poltetut tuikut voi laittaa metallikeräykseen. En kannata hamstraamista, mutta esimerkiksi lahjapussit kannattaa säästää, mikäli ne ovat siistejä. Yksi pussi kestää lukuisia käyttökertoja ja silkkinauhaa voi silittää ja solmia lukemattomia kertoja.

Stressi meni, joulu tuli

Julkaistu , kirjoittanut
2

Jouluaatto on täällä, ja lähes kaikki on valmista. Pari lahjaa sujautetaan vielä kirjekuoreen ja imurilla pyöräytetään keskilattialla. Sitten lähdetään anoppilaan syömään joulupuuroa. Nyt on levollinen olo, koska mitään ei ole enää hoitamatta, mutta viikonloppuna meinasi stressi iskeä pahemman kerran.

Inhoan ryntäilyä sydämeni pohjasta, ja stressi alkoi nousta, kun tuntui siltä ettei tästä joulusta selviä ilman ryntäilyä. Itse asiassa joulustressini on stressiä siitä, että saattaa tulla stressi. Kuulostaako hullulta? Tiedän että kaikki asiat tulevat aina hoidetuksi, joten siitä en niinkään huolehdi. Sen sijaan tulee päänsärky ahdistus siitä, että joudun improvisoimaan, kiirehtimään, tekemään asioita paineen alla ja sanalla sanoen siis ryntäilemään ympäriinsä. Ideaalimaailmassani kaikki sujuu aina kiireettömästi ja joustavasti tavalliseen tahtiin kävellen.

Mutta nyt on kaikki hyvin. Joulukuusenjalka tuntuu pitävän kuusen pystyssä ihan omin voimin. Kuusi älyttiin hakea säätiedotuksen perusteella sopivasti ennen kuin lumisade alkoi. Se saatiin sulana ja kuivana suoraan olohuoneeseen. Nyt se kimaltaa tuttuun tapaan punaisen, hopean ja kullan väreissä. Ruoat ovat jääkaapissa odottamassa. Vain yksi pellillinen piparkakkuja kärähti. Kylmenneet ilmat huolehtivat siitä, että jos jotain ei mahdu jääkaappiin, sen voi laittaa yöksi parvekkeelle.

kuva-4

 

Tässä yleisön pyynnöstä tämän vuoden kuusi. Alareunassa näkyy tyhjä kohta – mutta älkää huoliko, se on jo täytetty palloilla. Lapsi vastasi alaoksien koristelusta, joten polvenkorkeudella värimaailma ja pallojen sijoittelu ei ole ihan niin tarkkaa kuin yläoksien lasipallomaailmassa.

Arkijärki ei varsinaisesti jää joululomalle. Postailen epätasaiseen tahtiin viikon vinkkejä ja kaikkea muutakin, riippuen siitä miten aikaa ja inspiraatiota ilmenee.

Joulurauhaa kaikille lukijoille!