Avainsana-arkisto: ekologisuus

Ekoraportti ja lisää jämiä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Ekoviikko meni lähes huomaamatta. Lopetin asunnon lämmittämisen, kierrätin kaiken minkä pystyin, sammuttelin valoja ja tsemppasin muovikassien kanssa (ja onnistuin!). Söimme lähinnä jämiä jääkaapista, ja itselleni tein kasvisruokia. Pyykinpesussa en lähtenyt 40 asteen linjalle, vaan pesin lakanat kuudessakympissä, kuluttipa sähköä tai ei. Lauantaina vietettyy Earth Hour -tapahtumaan tuli osallistuttua vahingossa, sillä emme olleet kotona silloin, kun valot piti sammuttaa. Meillä oli siis ikkunat pimeänä oikeaan aikaan. Ekoviikosta jäi päällimmäisenä käteen ennakoinnin merkitys. Isoin vaikutus on sillä, että suunnittelee toimintaansa etukäteen ekonäkökulmasta.

Olen jälleen raivannut kotia samaan tasaiseen vaikkakin rauhalliseen tahtiin. Huomasin, että jämäpurkkejahan on muuallakin kuin vain kylppärin kaapissa. Tajusin nimittäin, että omistan KOLME purkkia kasvilannoitetta, joista kaksi avattua, sekä lisäksi ravinnepuikkoja (myös avattu paketti). Viime viikolla kevätauringon paistaessa olen päättäväisesti lannoittanut huonekasvejamme sillä ravinteella, jota oli vähiten jäljellä, ja pääsin lopulta yhdestä pöntöstä eroon. Noilla ravinnemäärillä hoitaisi siis viikon pientä kasvihuonetta, joten mitään puutetta ei pääse lähiaikoinakaan syntymään.

Tämä episodi sai miettimään, missähän muualla meillä voisi olla turhia vajaita purnukoita tilaa viemässä. Ensimmäisenä tuli mieleen siivoustarvikkeet. En ole vielä käynyt niitä läpi, mutta aivan varmasti siellä on avattuja tuplakappaleita. Sitten keksin kenkienhoitokorin. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja samalla kun lankkasin talvikengät säilytykseen, kävin läpi kenkävoidetilanteen. Löytyi yksi kuivunut (roskikseen) ja yksi väritön jämäpurkki, joka kulutetaan jatkossa ensimmäisenä pois. Löytyi myös neljä avattua tuubia mustaa lankkia ja voidetta – mustaa lankkia ei siis ole tarpeen ostaa seuraavaan kymmeneen vuoteen. Laitoin vielä pohjalliset omaan pussiin ja kengännauhat toiseen, joten kori on nyt ensimmäistä kertaa vuosiin erinomaisessa järjestyksessä.

Kosmetiikan osalta jämäpurkit ovat vähentyneet ansiokkaasti. Olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka vähennys onkin pieni. Mutta on mukavaa, ettei kylpyhuoneessa pyöri enää ylimääräisiä tuotteita. Heitin yhden deodorantin roskiin, koska se oli vanhentunut piloille. Sen yhden itselleni sopimattoman sampoon taidan viedä taloyhtiön saunaan ja laittaa mukaan viestin että saa käyttää. Kyse on kuitenkin ihan hyvästä tuotteesta, jota on lähes pullollinen jäljellä. Sitten pitää vain etsiä itselle toimivampi vahtoehto. Kaikki ylimääräiset vartalovoiteet on kulutettu pois, ja hiustuotteista suurin osa. Ideaalitilanne alkaa vähitellen lähestyä.

Ja vielä muistutus helsinkiläisille ja espoolaisille: HSY:n keräysautot lähtevät liikkeelle tänään! Tarkista oman alueesi aikataulut HSY:n sivuilta.

Ekoilu on ennakointia

Julkaistu , kirjoittanut
5

Ekopaastoa ja roskapaastoa pohtiessani olen huomannut, että ekoratkaisujen tekeminen on ennakointikysymys. Isot valinnat ovat tärkeimpiä: millaisen asumismuodon valitsee, miten haluaa liikkua paikasta toiseen, millaisia kodinkoneita omistaa ja niin edelleen. Valoja voi toki sammutella pitkin päivää, ja tuleehan niistäkin vuoden aikana säästöä, mutta enemmän lienee vaikutusta sillä, millaisen lampputyypin on valinnut. Toisaalta en tässäkään asiassa ole niin puristi, että pitäisi ekologisuutta ylivoimaisena ykköskriteerinä kaikkien muiden kustannuksella. En halua käyttää epätoimivaa tuotetta, vaikka se oli miten kierrätysmateriaaleista nollaenergialla tuotettu. Siitä huolimatta ekologisuus vaikuttaa kyllä päätöksentekoon.

Pidän asianmukaista kierrätystä tärkeänä ekovalintana, jonka jokainen voi tehdä. Mutta se ei onnistu, ellei sitä ole suunnitellut. Kodin roska-astiat on mietittävä siten, että lajittelu onnistuu, muuten sitä ei tule tehtyä. Pidemmälle vietäviä kierrätysjätteitä varten on oltava joku järkevä säilytyspaikka. Jos niitä muovikasseja yrittää välttää, on ennakoitava niin että oma kassi on todella mukana – tämän olen huomannut kantapään kautta. Mutta kaikista tehokkainta olisi estää roskien tuleminen kotiin saakka. Siis liimata oveen se ei mainoksia -lappu, välttää moninkertaisia pakkauksia ja kierrättää kaikenlaista käyttötavaraa, kuten vaikka lehtiä. Eli huolehtia siitä, että sitä kierrätettävääkin tulisi mahdollisimman vähän. Mutta se jos mikä on ennakointia, koska sitten kun tavara on hankittu, valintaa ei voi enää tehdä uudelleen.

Ekovalintojen tekeminen vaatii jatkuvaa valppautta, ainakin minulta. Siitä huolimatta, että periaatteessa suhtaudun asiaan hyvin myönteisesti, ja haluan edistää kierrätystä, energiansäästöä ja kestävää kehitystä. Tämä monimutkainen nykymaailma vain johtaa siihen, että usein on punnittava monen eri vaihtoehdon välillä, joista yksikään ei ole itsestäänselvästi paras. Se tekee tästä ekoelämästä ajoittain vähän työlästä. Siis se, ettei päätöksenteko ole aina helppoa, koska priorisoitavaa on niin paljon.

Ekopaastoviikko

Julkaistu , kirjoittanut
7

Tällä viikolla oli tarkoitus keskittyä ekopaastoon. Tavoitteena on minimoida energiankulutusta sekä muutenkin kiinnittää huomiota siihen, millaisen hiilijalanjäljen oikein jätän. Ongelmana on, etten tiedä mistä lähtisin liikkeelle. Mitä kaikkea yksittäinen ihminen voi tehdä? Millaisilla valinnoilla on merkitystä?

Menin asiaan perehtyneelle nettisivulle ja aloin lukea vinkkejä. Sen mukaan suurimmat ilmastovaikutukset syntyvät asumisesta: lämmityksestä, lämpimästä vedestä ja sähkön käytöstä. Lueskelin listaa ja totesin, että on monia asioita, jotka ovat jo nyt aika hyvällä tolalla. Esimerkiksi kun ei omista televisiota, pöytätietokonetta tai saunaa, tulee sähköä säästetyksi ilman että tarvitsee tehdä mitään. En lotraa suihkussa eivätkä hanat vuoda, joten siltäkin osin asiat ovat kunnossa. Kävin myös vääntämässä makuuhuoneista patterit kiinni, nyt ei enää tarvita lämmitystä. Se oli ensimmäinen konkreettinen asia, joka tuli mieleen.

Toisaalta näissä vinkeissä tulee vastaan ristiriitaisuuksia. 40 asteen pesu puolittaisi sähkönkulutuksen, mutta se ei pese esimerkiksi lakanoita puhtaiksi. Mikä olisi siis oikea ratkaisu? Onko tärkeämpää puhdas pyykki, vai säästetty sähkö? Tällä hetkellä kallistun pyykin puoleen. Täysiä koneellisia tietysti kannattaa aina pestä.

Jäin myös miettimään valmiustiloja erilaisissa sähkölaitteissa. Tarkemmin ajatellen sähkölaitteita ei ole kovin montaa. Tietokoneen voi laittaa kiinni, printteri on aina kiinni ellei sitä käytetä. Entä cd-soitin? Jos sen kytkee virtanappulasta pois päältä, näyttöön kyllä jää vielä kello. Onko se siis valmiustilassa vai ei? Tuntuisi hankalalta kontata joka kerran irrottamaan töpseli seinästä… Eli onko se nyt oikein toimittu, jos vain painaa virtakatkaisijasta virrat pois?

Jotenkin alkaa tuntua, että tästä ekopaastosta tulee vähän samanlainen nollaviikko kuin noista kahdesta ensimmäisestä. Jos ei aio muuttaa pienempään asuntoon, halua luopua autosta tai tehdä jotain muuta yhtä radikaalia, jää jäljelle varsin pieniä valintoja. Kieltämättä mieleen hiipii, että pattereiden vääntely on aika marginaalista globaalissa mittakaavassa. Tosin olen taloyhtiön hallituksessa ollut päättämässä, että koko yhtiön keskuslämmitystä lasketaan vähitellen alaspäin, ja näin on toimittukin kuluneen vuoden aikana. Ehkä se onkin suurin energiansäästötoimenpide, jonka olen tehnyt? Tavoitteena on tietenkin ollut laskea yhtiön lämmityskuluja, mutta onhan asialla myös ekologinen puoli, jota tulin vasta nyt ajatelleeksi. Hahaa, hallituksessa istumalla voi siis vaikuttaa myös isossa mittakaavassa! Heh, suorastaan piristyin tästä ajatuksesta!

Roskapaasto

Julkaistu , kirjoittanut
5

Tällä viikolla yritän minimoida kodissa syntyvän jätteen määrän, ja hoitaa kierrätyksen mallikelpoisesti. Ensimmäinen askel on tsempata metallijätteen kanssa. Tällä hetkellä metallinkierrätysroskikseen menee lasipurkkien kannet ja säilyketölkit. Mutta muutakin jatkuvasti keittiössä tulee pientä roskaa, joka oikeastaan kuuluisi metallinkeräykseen. Jugurttipurkkien kannet ja folio muun muassa. Nyt ne ovat menneet sekajätteeseen. Asia on korjattavissa sillä, että roskiskaapissa tehdään pientä uudellenjärjestelyä. Sitten pitää vielä saada puoliso muistamaan uudet säännöt. Tämä systeemi on ollut mielessä jo pitkään, mutta toteutus on jäänyt saamattomuuden vuoksi. Näin roskapaaston siivittämänä hoidan asian kuntoon.

Toinen tärkeä asia on ruokajäte, jonka kanssa painiskelen edelleen. Tilanne on parempi kuin vuosi sitten, mutta parannettavaa olisi edelleen. Suunnitelmallisuus ja toimiminen HETI kun huomaa jotain olevan menossa vanhaksi, olisi ratkaisu tähän asiaan. Usein kyllä huomaan, että jaahas, porkkanapussille pitäisi tehdä jotain – mutta sitten asia jää sikseen. En vaan meinaa millään viitsiä ruveta keksimään jämistä jotain. Tässä on ryhdistäytymisen paikka, syömme siis jääkaappia tyhjäksi tällä viikolla.

Kauppojen muovipussit ovat kolmas asia. Tämäkin on täysin omasta viitseliäisyydestä kiinni. En ole aina muistanut ottaa kestokassia mukaan, vaikka niitä on useampia. Siis tarkkuutta lisää. Haastan itseni siihen, etten koko viikkona tuo kotiin yhtään uutta muovikassia.

Nämä roska-asiat ovat sellaisia, joihin voin järkevästi keskittyä tämän viikon aikana. Muut kierrätysasiat ovat kunnossa, mutta jos tulee lisää hyviä ideoita, kertokaa ihmeessä! Tietysti kiinnitän huomiota roskiin myös muissa kuin ruokakaupoissa asioidessani, yritän välttää moninkertaisia pakkauksia  ynnä muuta.

Mietteitä valinnoista ja paastosta

Julkaistu , kirjoittanut
6

Kommenttiosastolla hätäiltiin, mihin paasto oikein on kadonnut, kun kirjoitin uudesta kaapista. Ei se minnekään ole hävinnyt, tosin sunnuntaina olin suunnitellut karsivani urakalla, mutta varhain aamusta iskenyt mahatauti sotki suunnitelmat. Niinpä olen päättänyt jatkaa tätä nimenomaista teemaa (karsiminen) koko paaston ajan, koska viime viikolla olen päässyt vasta vähän vauhtiin.

Mutta paasto on pistänyt miettimään omia valintojani ja tällaista tiedostavan jakson valintoja tarkemmin. Paaston yhtenä ideana on tietenkin yksinkertaistaminen ja vähentäminen. Mutta onko järkeä lykätä välttämättömiä hankintoja paastoajan ulkopuolelle, jos ne on joka tapauksessa pakko tehdä? Esimerkiksi jälkikasvu tarvitsee piakkoin uusia vaatteita vanhojen ollessa liian pieniä. Onko mitään järkeä lykätä ostamista vain siksi, että on paaston aika? Koska kuitenkin ne vaatteet on jossain vaiheessa hankittava. Minusta tuntuu, että jos paastoon vedoten jättäisin tuollaiset hankinnat nyt tekemättä, vain shoppaillakseni urakalla heti pääsiäisen jälkeen, paaston idea ei oikein toteudu. Olennaisempaa on ehkä keskittyä siihen, että ostaa mahdollisimman kestävää eikä osta turhaa vain huvikseen.

Olen jo etukäteen miettinyt myös tuota ekoviikkoa. Lueskelin ekopaaston nettisivuilta keinoja säästää energiaa, ja siellä mainittiin mm. pyykin peseminen vain 40 asteessa. Mutta  on kattavasti todettu, että kylmällä peseminen ei tee sen enempää vaatteille kuin koneellekaan hyvää, joten onko tällaisen valinnan tekeminen silloin viisasta vai ei? Energiaa säästyy, mutta pidemmällä ajalla näin toimien vaatteet ja kone kärsivät, ja niiden korvaaminen vie taatusi lisää energiaa. En tiedä miten kannattaisi toimia, mutta pohdintaa tämä aiheuttaa.

Koska kirjoitan täällä blogissa paljon vähentämisestä ja ekologisuudestakin, ymmärrän että siitä saattaa tulla sellainen kuva, että yritän puristaa kaikki valintani mahdollisimman ekologisiksi. Mutta täytyy tehdä täsmennys tähänkin kohtaan, joka on sukua minimalismi-pohdinnoilleni. Olen monesti sanonut, etten ole minimalisti – en siis pyri vähentämään omaisuuttani minimiin. Haluan turhasta eroon, mutta menen tässä asiassa oman arkijärkeni mukaan.

Samoin haluan tehdä ekologisia ratkaisuja ja kestäviä valintoja, mutta en ole äärimmäisyysihminen. Tavaroiden ulkonäöllä on merkitystä, enkä ole valmis esimerkiksi kaappikysymyksessä sietämään rumaa ja epäkäytännöllistä, vaan haluan toimivaa ja kaunista. Uusiminen ei ole ekologisin vaihtoehto, vanhan säilyttäminen luultavasti olisi. Mutta tässäkin asiassa arkijärki ratkaisee. Teen ekologisia valintoja parhaani mukaan, mutta en tavoittele linkolalaista ehdottomuutta.

Ekologisuus – kuten monet muutkin maailmaa parantavat valinnat – ovat sellaisia asioita, että niissä voisi aina tehdä jotain enemmän. Autosta voisi luopua. Kaikki vaatteet voisi ostaa käytettyinä. Varmaan sitä voisi muuttaa keskelle korpea omavaraistalouteen. Kaikessa on kyse omista valinnoista, ja mielestäni viimekädessä on olennaista se, että ylipäätään tekee tiedostettuja valintoja, joiden kanssa voi elää mielenrauhassa. Minä olen valinnut jonkinlaisen keskitien. Pyrin tekemään fiksuja ja kestäviä valintoja, mutta en ole valmis luopumaan tietyistä mukavuuksista ekologisuuden nimissä. Olen sitä mieltä, että täydellisyyttä on tässä asiassa mahdoton saavuttaa, mutta pienilläkin asioilla on merkitystä. Siksi on tärkeämpää tehdä jotain, kuin heittää hanskat tiskiin ja olla tekemättä yhtään mitään.

Viikon vinkit: myrkytöntä siivousta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Iltasanomat listaa lukuisia käyttötarkoituksia etikalle. En ole noista läheskään kaikkea itse kokeillut, mutta tiskikoneessa selvästi toimii, ja naapuri vannoo etikan vievän hajut pinttyneistä pyykeistä. Myös puhdistuksessa olen sitä käyttänyt joskus, mutta en tykännyt liian vahvan hajun takia. Moni vinkeistä vaikutti kyllä ihan kokeilemisen arvoisilta.

MTV3 puolestaan listaa erilaisia ”luonnollisia” kohdinpuhdistusniksejä. Lainausmerkit siksi, että en tiedä miten luonnollinen puhdistusaine hammastahna on, mutta mukana on vinkkejä myös suolan, soodan ja sitruunan käytämiseen.

 

 

Säästämisestä, raha-asioista ja vaatteiden ekologisuudesta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tällä kertaa Viikon vinkeissä on säästö- ja rahateema. MTV3 tarjoilee erilaisia vinkkejä, joilla lomakassaa voi kerryttää. VInkit ovat keskenään vähän eritasoisia, mutta mukana on vanhoja hyviä viisauksia. Yksittäinen pieni ostos ei ole ostohetkellä kallis, mutta kuukausi- ja vuositasolla pienistä säästöistä tulee isoja summia.

Vähän vanhemmassa uutisessa kerrotaan, että aika moni suomalainen ei seuraa tulojaan ja menojaan mitenkään. Täytyy sanoa että ajatus on aika outo, mutta ei ole syytä olla uskomatta. Samassa uutisessa on linkki toiseen artikkeliin, jossa pohditaan himoshoppailun syitä ja seurauksia. (YLE)

Lopuksi hyvä kirjoitus Outi Pyyltä, joka pohtii vaatteiden tuotantoketjua, ekologisuutta ja ns. viherpesua. Tietenkin materiaalin vaihtaminen luomuun on parempi kuin ei mitään, mutta tässä hyvin havainnollistuu, että se ei vielä tee vaatteesta ongelmatonta tai ”ekologista”. (outilespyy.com)

Lastenvaateprobleema

Julkaistu , kirjoittanut
12

Onko lastenvaatteista järkevää maksaa paljon vai vähän? Tämä kysymys herättää tällä hetkellä keskustelua muutamissa äiti/lapsi/perhe-blogeissa, ja minusta kysymyksenasettelu on mitä mielenkiintoisin. Molemmilla koulukunnilla on kannattajansa:

  • Halpojen vaatteiden ostajat perustelevat kantaansa sillä, että lastenvaatteet ovat käyttötavaraa, joka kuitenkin likaantuu ja nuhjaantuu käytössä, joten niihin on turha satsata.
  • Kalliita vaatteita ostavat taas haluavat satsata laatuun, ulkonäköön ja siihen, että vaatteiden jälleenmyyntiarvo säilyy paremmin.

Näiden peruslähtökohtien lisäksi keskustelussa on tullut esiin myös seuraavia argumentteja:

  • Kalliistakaan vaatteesta ei voi olla varma, että se on tehty eettisesti. Ja vaikka olisi tehtykin, kuka vastaa siitä, miten kankaat on valmistettu? Eli kun ei kallistakaan voi olla varma, voi samantien ostaa halpaa. Ainakin näin olen muutamia puheenvuoroja tulkinnut.
  • Jos ostaa käytettynä kirpputorilta, saa ainakin halpaa, ja lisäksi toimii ekologisesti.

Lyhyesti sanottuna: aivan mahtavaa problematiikkaa! Tässä joutuu kuluttaja miettimään asioita monelta kantilta (jos ylipäänsä aikoo aihetta ajatella) ja sitten valitsemaan omalta kannaltaan pienintä pahaa.  Jotain on pakko ostaa joka tapauksessa, vähintään kankaita vaikka ompelisi kaiken itse.

Huomaan soveltavani lapsen vaatetuksessa jokseenkin samaa logiikka kuin omassanikin. Pyrin ostamaan vain tarpeellista, ettei vaatekaapissa ole ylimääräistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tällä hetkellä muksulla on tasan kolmet kengät: kumisaappaat, välikauden gore-texit ja Kuomat odottamassa pakkaskelejä. Muita ulkokenkiä ei ole, keväämmällä hankin sitten kävelykengät ja kesäksi sandaalit. Ostan aina reilua kokoa, jotta vaate pysyisi käytössä mahdollisimman pitkään. Ennen kaikkea pyrin ostamaan vaatteita, joiden laatu kestää kovaa käyttöä ja pesua. Tämä johtaa siihen, että ensinnäkin ostan vaatteita aika harvoin. Useimmiten ostan alesta, mutta ensisijaisesti ostan vain tarpeeseen.

Toiseksi en yleensä juurikaan katso hintaa. Ostan käyttötarkoitukseen sopivimman vaatteen, maksoi se mitä tahansa. Käytännössä oma kokemukseni kuitenkin kertoo, että monissa tapauksissa (ei 100% mutta hyvin usein) lisähinta korreloi laadun kanssa. Sillä saa parempaa kangasta, suorina pysyviä saumoja ja kauniimpia vaatteita. Etenkin ulkovaatteissa hinta tuntuu lisäävän vedenpitoa ja fiksuja yksityiskohtia suunnittelussa. Kun joskus olen kokeillut halpaketjujen vaatteita, huomaan että ne muuttavat muotoaan pesussa, kankaat nyppyyntyvät ja lisäksi löydän harvoin mitään, missä ei olisi muoviprinttiä keskellä – ja periaatteesta vältän kaikkia muovipainatuksia luettuani Kuluttaja-lehden tutkimuksen, jonka mukaan printeistä löytyy usein ikäviä kemikaaleja ftalaateista lähtien. Mutta kuten sanottu, en osta vaatetta hinnan perusteella, vaan käytännöllisyyden. Moni kaunis ja kallis vaate on jäänyt kauppaan siksi, että ne olisivat mielestäni käytössä älyttömiä. Lapsi ei tarvitse vaatteita, joissa ei voi leikkiä. Yletän tämän fiksaationi koskemaan jopa juhlavaatteita…

Tämä johtaa siihen, että lapsen vaatevarastossa on sekä itsetehtyjä, kirpputorilta parilla eurolla ostettuja vaatteita, hyvin kallis talvihaalari, ja kaikkea näiden väliltä. Huomaan myös, että vaatteiden ulkonäkö on minulle hyvin tärkeä ominaisuus. Vaatteiden on miellytettävä silmää, en suostu pukemaan lapsen päälle vaatteita, jotka mielestäni eivät ole nättejä.

Huomaan siis, että en kuulu oikeastaan mihinkään leiriin, koska ostan sekä kallista että halpaa, uutta ja kierrätettyä. Noudatan tiettyjä periaatteita siinä mielessä, että vältän halpaketjujen vaatteita, sillä en yksinkertaisesti usko, että sillä hinnalla olisi mahdollista ottaa eettisiä näkökulmia huomioon, ja haluan kuitenkin kuluttaa vastuullisesti. Toisaalta en osta itsellenikään niistä juuri mitään, joten miksi ostaisin lapselleni? Taidan siis edustaa tässäkin asiassa sellaista harkittua järkiperäistä keskitietä.

Viikon vinkit: muovikasseja, tavaravuoria ja mielenkiintoinen uusi blogi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Hesarissa uutisoitiin, että EU haluaa eroon muovikasseista. On jopa mahdollista, että jatkossa muovikassit kiellettäisiin kokonaan. Tämä pieni uutinen herätti miettimään asiaa, jonka periaatteessa olen tiennyt jo pitkään – muovikassit ovat enimmäkseen turhia, ja niistä kieltäytyminen on mahdollista, mutta se vaatii keskittymistä. Jäin miettimään, voisinko yrittää elää loppuvuoden ilman uusia muovikasseja?

Iltalehti listaa ohjeita, joilla ”tavaravuoret saa kätevästi piiloon”. Näissä vinkeissä on monta oikein toimivaa ratkaisua, joista varmasti on apua etenkin pienten tilojen säilytykseen. Mutta – mielestäni tässä keskitytään väärään asiaan. Jos huushollissa on ”tavaravuoria”, niin silloin olisi järkevämpää karsia omaisuuttaan kuin keksiä kaikelle turhalle käteviä säilytyspaikkoja.

En kovin usein linkitä viikon vinekissä muihin blogeihin, mutta nyt törmäsin niin kiinnostavaan että haluan jakaa sen teidänkin kanssa. Vaatetaivas-blogissa nuori nainen pakkasi kaikki vaatteensa, kenkänsä ja meikkinsä muovikasseihin, ja aloitti uuden elämän yksi vaatekappale kerrallaan. Säännöt ovat suunnilleen samat kuin Tavarataivas-elokuvassa, joka päivä saa valita yhden uuden vaatteen. Kokeilua on nyt kuukausi takana, ja on ollut mielenkiintoista lukea esimerkiksi sukkien ihanuudesta… Toivon että blogin pitäjä jaksaa pysyä päätöksessään sekä blogata siitä, sillä hänen pohdintojaan on ollut hyvin mielenkiintoista lukea.

Viikon vinkit: onko eettisiä vaatteita olemassa?

Julkaistu , kirjoittanut
12

Tällä viikolla YLE on ahkerasti uutisoinut vaateteollisuuden ongelmista kehitysmaissa. Aihe lienee kaikille jossain määrin tuttu: työntekijöiden palkkaus on kehno, työolosuhteet usein karmeat ja työntekijöiden järjestäytymismahdollisuudet lähinnä nimellisiä. Asia on tiedostettu myös Suomessa, ja moni yritys noudattaa nykyisin kansainvälisiä järjestelmiä, joiden tarkoitus on taklata pahimmat ongelmat. Mutta nekään eivät ole aukottomia, päinvastoin. Aihetta käsiteltiin perjantain A-studiossa, jonka voi katsoa täältä.

Hinnoittelun vaikeutta avataan tässä artikkelissa: intialainen ompelija saa työstään vain murusia, mutta jos työ tehdään Suomessa, vaatteen hinta kaksinkertaistuu. Tästä näkökulmasta on helppo ymmärtää, että kehitysmaat houkuttelevat valmistajia. Mutta on silti järkyttävää, että muotivaatteiden valmistus tappaa vuosittain satoja ihmisiä! Minusta tuntuisi kohtuuttomalta pitää vaatetta, joka on vaarantanut jonkun toisen ihmisen hengen. Mutta kuinka voin sen välttää? Suomalaisilla yrityksillä on yritystä oikeaan suuntaan. Mutta vaikuttaa siltä, että tarkoitus jää usein melko pinnalliseksi.

Kaiken kaikkiaan kuluttajan on usein vaikea tietää, millainen jonkin vaatteen tuoteketju on ollut, ellei satu teettämään vaatettaan kotimaisella ompelijalla käsityönä, mikä taas lienee varsin harvinaista. Mutta kaiken lukemani perusteella olen tullut siihen tulokseen, että Made in Bangladesh -merkki vaatteen niskassa pitäisi saada hälytyskellot soimaan. Vaikuttaa siltä, että siellä tuotetuissa vaatteissa äärimmäisen todennäköisesti on jotain mätää joka tapauksessa.