Tällä viikolla YLE on ahkerasti uutisoinut vaateteollisuuden ongelmista kehitysmaissa. Aihe lienee kaikille jossain määrin tuttu: työntekijöiden palkkaus on kehno, työolosuhteet usein karmeat ja työntekijöiden järjestäytymismahdollisuudet lähinnä nimellisiä. Asia on tiedostettu myös Suomessa, ja moni yritys noudattaa nykyisin kansainvälisiä järjestelmiä, joiden tarkoitus on taklata pahimmat ongelmat. Mutta nekään eivät ole aukottomia, päinvastoin. Aihetta käsiteltiin perjantain A-studiossa, jonka voi katsoa täältä.
Hinnoittelun vaikeutta avataan tässä artikkelissa: intialainen ompelija saa työstään vain murusia, mutta jos työ tehdään Suomessa, vaatteen hinta kaksinkertaistuu. Tästä näkökulmasta on helppo ymmärtää, että kehitysmaat houkuttelevat valmistajia. Mutta on silti järkyttävää, että muotivaatteiden valmistus tappaa vuosittain satoja ihmisiä! Minusta tuntuisi kohtuuttomalta pitää vaatetta, joka on vaarantanut jonkun toisen ihmisen hengen. Mutta kuinka voin sen välttää? Suomalaisilla yrityksillä on yritystä oikeaan suuntaan. Mutta vaikuttaa siltä, että tarkoitus jää usein melko pinnalliseksi.
Kaiken kaikkiaan kuluttajan on usein vaikea tietää, millainen jonkin vaatteen tuoteketju on ollut, ellei satu teettämään vaatettaan kotimaisella ompelijalla käsityönä, mikä taas lienee varsin harvinaista. Mutta kaiken lukemani perusteella olen tullut siihen tulokseen, että Made in Bangladesh -merkki vaatteen niskassa pitäisi saada hälytyskellot soimaan. Vaikuttaa siltä, että siellä tuotetuissa vaatteissa äärimmäisen todennäköisesti on jotain mätää joka tapauksessa.
Ja jos ompelijoiden asiat saataisiinkin kuntoon, vielä jäisi kankaan-, langan- ja kuiduntuotannon ongelmat. Mitkä ovat puuvillankorjaajan työolot, entä värjäämön työntekijän?
Olet oikeassa, periaatteessa pitäisi varmaan ostaa reilun kaupan luomupuuvillaa, lähituottajan villalankoja ja vastaavia ja tehdä vaatteensa itse, niin voisi varmuudella tietää miten ne on tuotettu. On varsin inhottavaa, että asialle tuntuu olevan todella vaikea tehdä yhtään mitään, vaikka haluaisikin.
En missään tapauksessa lähtisi boikotoimaan Bangladeshia (tai mitään muutakaan valmistajamaata), siellä vaateteollisuuden työpaikat ovat todella tarpeen! Mutta siellä valmistuttavilta firmoilta pitää kyllä tiukkaan tivata, miten he työskentelvät olojen parantamiseksi & miten varmistavat, että työajat ja palkat ovat kunnossa. Eivät kaikki tehtaat ole sielläkään karmeita riistopaikkoja, vaikka suuri osa onkin. Ja riistopaikatkin voisivat parantua, jos tilaajat sitä edellyttävät ja parannuksia tukevat.
Mutta muutenkin aina kannattaa kysyä vaatteen tuotantoketjusta, jos sitä ei ole ommeltu suomessa (tai muissa pohjoismaissa)!
Joo mutta tässä tämä muuttuukin hankalaksi. Periaatteessa työpaikkoja tietenkin tarvitaan, mutta miten paljon yksittäinen kuluttaja voi vaikuttaa? Jos tuottaja sanoo että sillä on sertifikaatti (tms) mutta käytännössä tehtaissa ei sitä kuitenkaan noudateta, mitä iloa siitä on? Mitä enempää voi yksittäinen ostaja tehdä? Mutta jos vältän ostamasta Bangladeshissa ja vastaavissa paikoissa tehtyjä vaatteita, tiedän että en ole ainakaan tietoisesti osallistunut kenekään oikeuksien polkemiseen. Suurin ongelmahan on noiden maiden yhteiskuntajärjestelmän kehittymättömyys, joka mahdollistaa työntekijöiden riiston.
Yksittäinen kuluttaja ei *ostamalla* voi juurikaan vaikuttaa (toki voi ostamalla tukea hyväksi havaitsemiaan tahoja). Ostamalla ei voi estää huonoja oloja tai huonoja käytäntöjä, niihin voi yrittää puuttua nimenomaan olemalla yhteydessä firmoihin – ja ehkä poliitikoihinkin. Tarpeeksi monen tuhannen yhteydenoton jälkeen firmalle alkaa käydä vaivalloisemmaksi selitellä käytäntöjään hermostuneille kuluttajille PR-ihmisten kautta kuin todella tehdä kaikkensa tuotanto-olojen asiallisuuden puolesta, silloin voi toivoa todellisen muutoksen olevan lähellä.
Jos ei kerro firmoille miksi ostaa tai miksi ei osta (esim. epäselvät merkinnät tuotteiden alkuperästä, ei riittävästi tietoa asiallisesta palkanmaksusta) ostaminen tai ostamatta jättäminen on melkein se ja sama. Firma ei voi tietää jäikö ostamatta siksi että oli liian kallista, oli ruman värinen vai oliko syynä eettiset epäilykset.
Kannatan lämpimästi kotimaista tuotantoa ja juuri esim. ompelijalla teettämistä, mutta suurin osa vaatetuotannosta on nykyään ”riskimaissa” eikä sieltä enää eurooppaan palaudu.
Olet aivan oikeassa tässä kaikessa. Aktiivinen kuluttaja tietenkin yrittäisi itse selvittää, ja ottaisi yhteyttä valmistajaan. Se olisi oikea toimintatapa, olen tästä ihan samaa mieltä. Mutta kuinka moni meistä on valmis tuon tekemään? Se vaatii aikamoista kansalaisaktiivisuutta, selvittää keneltä tietoa pitää etsiä ja sitten pommittaa niitä tiukkoja kysymyksiä. Haluaisin olla tuollainen aktiivinen kansalainen, mutta rehellisesti sanottuna aktiivisuuteni ei yllä noin pitkälle, ainakaan vielä (Mistäs sitä tietää jos vaikka tästä innostun!). Mutta haluan silti vaikuttaa, ja helpointa se on tehdä ostopäätöksen muodossa. Sitä paitsi sanoisin, että olen tässä tehnyt tuhansille ihmisille selväksi, miksi boikotoin halpatyömaissa tehtyjä vaatteita. Kenties joukossa on joku, jolla on oikeasti sanavaltaa näissä asioissa.
Tämä on hankala kysymys, koska todellakin haluan vaikuttaa. Mutta samaan aikaan ehkä vähän idealistisesti toivon, että yritykset toimisivat asian kanssa aktiivisemmin. Minusta reilu kauppa on hyvä esimerkki toimivasta systeemistä. Jos tarjolla on kaksi identtistä tuotetta, otan aina reilun kaupan vaihtoehdon, vaikka se maksaisi enemmän. Jos voisin ostaa reilun kaupan t-paidan, ostaisin systemaattisesti sellaisia. Tämä kaupalle tiedoksi!
Realistisesti ajatellen vain aniharva jaksaa joka tuotteesta tivata, mutta suosittelen kirjassani (ja muutenkin), että kysyisi tuotanto-oloista ym. ainakin siltä firmalta, minkä vaatteita eniten ostaa. Se on oikeasti aika helppoa. Firmathan juuri kaipaavat palautetta, tieto asiakkaiden ajatuksista on erittäin arvokasta. Jos vahingossa meili menee väärään osoitteeseen, kyllä se yleensä forwardoidaan eteenpäin oikealle henkilölle.
”Mutta samaan aikaan ehkä vähän idealistisesti toivon, että yritykset toimisivat asian kanssa aktiivisemmin.” Niinpä! Mutta juuri siihen suuntaan yhteydenotoilla pyritään, että yritykset älyäisivät olemassa olevan suuren ihmisjoukon, joka on valmis maksamaan jokusen euron enemmän kohtuullisissa oloissa valmistetusta vaatteesta. (tai tarkkaan ottaen ei vaadi saada muutamaa euroa halvempaa vaatetta seurauksista välittämättä)
Voi olla, että otan sinusta esimerkkiä, ja rupean vielä aktiiviseksi kuluttajaksi! Ajattelen myös niin, että vaatteen hinta kertoo väistämättä jotain: jos se on hirveän halpa, niin summasta ei mitenkään ole edes mahdollista riittää asiallista korvausta tekijälle. Vähän kalliimmassa se on ainakin teoreettisesti mahdollista, vaikka tietysti hinta ei mitenkään takaa että näin olisi.
Kiitos hyvistä kommenteista Rinna!
Toisaalta, en siis vastusta päätöstäsi jättää Bangladeshissa tehdyt vaatteet/tavarat ostamatta. Ostajalla on oikeus tehdä ostopäätös itselleen mielekkäistä syistä, myös ja mukaanlukien eettisistä. Ei todellakaan ole mitään velvollisuutta ostaa bangladesihlaista vaatetta. Kun pitää melua eettisistä ostopäätöksistään, kuten juuri tämä blogikirjoitus pitää, niin edistää positiivisella tavalla yleisen mielipideilmaston muutosta parempaan suuntaan.
Hei! Vaikka monet vaatemerkit eivät tarjoa tietoa tuotannostaan, on nykyään onneksi tarjolla vaiehtoehtoja tietoisesti ”eettisyyten” panostavien merkkejen muodossa. Jos haluat lukea lisää eettisistä vaatemerkeistä jne., niin suosittelisin tätä sivua http://www.vihreatvaatteet.com. Sieltä löytyy esim. lista suomalaisista vaatemerkeistä, joiden toiminnan pitäisi olla eettistä ja ekologista.
Kiitos linkistä, täytyy tutustua sen sisältöön. Mutta periaatteessa en haluaisi ostaa eettisiä vaatteita, vaan ihan tavallisia vaatteita jotka on tuotettu kestävällä tavalla, vrt. reilun kaupan banaanit. Ne näyttää ja maistuu ihan samalta kuin muutkin, mutta maksaa hieman enemmän. En tiedä onko tämä pelkkä ennakkoluulo, mutta minulla on sellainen käsitys, että vihreät vaatteet ovat usein myös vähän erikoisia. Joko sellaista maaemo-sarjaa, tai sitten super pelkistettyjä, väreinä mustaa ja valkoista. Kumpikaan ei kiinnosta, mutta voin toki olla aivan väärässä tässä asiassa!
Hieman ehkä aihetta sivuten, ja ulkomuistista vanhaa artikkelia lainaten.
Suuren kännykkäalan sopimusvalmistajan toimarin haastattelusta vuosia sitten selvisi aika karu fakta: jos Nokian kännykän jälleenmyyntihinta Suomessa on noin 200 euroa, niin kuinka paljon kalliimpi se on valmistaa Suomessa kuin x maassa?
Mieti hetki vastausta…
… vastaus on (tai oli) 2-3 euroa.
Haastateltu sanoi suoraan, että se kuulostaa pieneltä, mutta kun heiltä tilataan 20 miljoonaa kännykkää, niin se on heidän katteensa…
Itse henkilökohtaisesti olisin valmis maksamaan hieman enemmän Suomessa tuotetusta tuotteesta – jos sen tietäisi faktana valmistetun täällä.