Onpahan ollut kevät. Blogissa on ollut harvinaisen hiljaista ja eräs lukija jo alkoi huhuilla perääni, että olenko lainkaan hengissä enää. No olen, mutta täytyy sanoa että maaliskuusta kesäkuuhun on ollut varsin poikkeuksellista aikaa. Tarina kaikessa lyhykäisyydessään: rikoin polven, joka piti leikata, ja josta toipuminen on ollut todella hidasta ja hankalaa. Nyt, liki 3 kuukautta leikkauksen jälkeen jalka on edelleen kuntoutusvaiheessa. Minulla kävi huono tuuri, ja kudokset reagoivat jämähtämällä paikoilleen. Sen takia päivittäinen jumppa ja venyttely käy puolipäivätyöstä. Pystyn kävelemään, mutta jalka on edelleen kaukana normaalista.
Väitöskirjaprojekti on myös ollut erittäin kiireisessä vaiheessa, johtuen pitkälti tuosta onnettomuudesta, joka vei monta viikkoa tehoasta työaikaa keväältä. En siis ole ehtinyt kirjoittaa tänne, vaan olen kirjoittanut artikkelia ilmastonmuutoksesta ja iltapäivälehdistöstä. Kiintoisa aihe, mutta ei liity Arkijärkeen millään tavalla. Blogi on siis jäänyt syrjään, pahoitteluni! Mutta joskus täytyy priorisoida. Seuraavassa pientä päivitystä tutuista teemoista!
Ostin leikkausta varten verkkarit, joita sitten pidinkin monta viikkoa putkeen. Huhti- ja toukokuussa en tehnyt lainkaan vaateostoja, mutta olen kyllä surrut sitä, voinkohan enää koskaan pitää korkokenkiä. (Näin maalliset murheet minulla on…) Tässä kuussa tein kuitenkin muutaman hankinnan: sukkia ja alushousuja, sekä kesäiset pellavahousut. Varsin maltillista on siis ollut uusien vaatehankintojen osalta.
Eilen sain vihdoin kaivettua kaikki kesävaatteet esille, ja pakattua villapaidat helteiden ajaksi ylähyllylle. Samalla tein päätöksen viedä useampi vaate Fidalle. Nämä ovat sellaisia, joita olen kauan säilyttänyt sillä ajatuksella, että ehkä kuitenkin joskus vielä pidän niitä. Nyt totesin, että kaappiin on saatava tilaa, eikä säilyttämiselle ole enää perusteita. Kolme vaatteista on liian pieniä, ja olen nyt hyväksynyt sen tosiasian, etten tule enää koskaan olemaan samoissa mitoissa kuin kymmenen vuotta sitten. Yksi on kirppikseltä ostettu Max Maran mekko, joka on kyllä ihanaa materiaalia, mutta väri ei oikeasti sovi yhtään. Kyseessä on lempimerkkini, ja olen ostanut mekon ennen kuin ostolakko alkoi. Tuolloin menin tunnetusti merkki ja hinta edellä, ja tein kompromisseja esimerkiksi värin suhteen. Olen käyttänyt mekkoa pari kertaa, nyt sen on aika jatkaa matkaa.
Kotona tämä hajonnut jalka aiheutti aika paljon haasteita. Kun en pariin viikkoon kerta kaikkiaan pystynyt tekemään mitään, jäi kodinhoito muiden harteille. Kaksi keppiä haittasivat myös kovasti siinä vaiheessa, kun pääsin liikkeelle. En nimittäin pystynyt kantamaan mitään, joten sellainen normaali ”tuo tullessas, vie mennessäs” ei toiminut ollenkaan. Ratkaisuni oli antaa asian olla, vaikka ei se kyllä ihan helppoa ollut. Olen sellainen ohimennen järjestelijä, ja tottunut toisella kädellä tyrkkimään tavaroita paikoilleen, samalla kun teen jotain muuta. Nyt kun kukaan ei tehnyt sitä, kodin siisteystaso laski selvästi. Toisaalta esimerkiksi lasten omatoimisuus kasvoi monessa asiassa, kun palvelua ei kerta kaikkiaan ollut tarjolla. On silti sanottava, että olen hirveän kiitollinen siitä, että kykenen jälleen kävelemään ilman apuvälineitä ja minulla on kaksi kättä käytössä. Epäjärjestys käy hermoilleni, halusin tai en.
Fyysisistä rajoitteista ja muiden töiden priorisoinnista johtuen on paljon asioita, jotka pitäisi jossain vaiheessa tehdä, mutta koska kenenkään elämä ei ole niistä kiinni, olen jättänyt ne tekemättä. Parvekkeen rallit pitäisi nostaa ylös, lattia lakaista ja laittaa matto lattialle, mutta se on työlästä ja hankalaa. Lastenvaatteiden jokavuotinen lajittelu odottaa tekijäänsä, mutta toistaiseksi työhuoneeseen on vain kertynyt kiikkeriä pinoja erikokoisia vaatteita, jotka eivät kuitenkaan tällä hetkellä mahdu yhdenkään lapsen päälle. Haluaisin myös selvittää, voisinko itse täyttää 16 vuotta palvelleen sohvamme tyynyt uudelleen, ne ovat aivan lytyssä. Mutta jotenkin tämäkään projekti ei ole tuntunut niin kriittiseltä, kuin artikkelin työstäminen, joten sekin on vasta suunnitteluasteella. Tässä tulee tunne, että ihmisen pitäisi saada viikko vuodessa lomaa ihan vain sitä varten, että saisi kaikki kotityöt hoidettua!
Tällaisia kuulumisia siis keväältä. Katsotaan saisinko heinäkuussa tihennettyä julkaisutahtia hieman. Siinä voisitte olla avuksi: mistä toivoisitte että kirjoitan? Juttuideoita? Toivepostauksia? Laittakaahan kommenttiboksiin tulemaan!