Joskus ammoisina aikoina (sanotaanko vaikka noin 10-15 vuotta sitten) blogit olivat itseilmaisun kanavia. Ihmiset kirjoittivat aiheista, jotka heitä aidosti kiinnostivat, ja tekstejä lukiessa tuntui siltä, että pääsi lukemaan toisen ihmisen aitoja mielipiteitä ja näkemyksiä. Se oli minusta äärettömän kiehtovaa. Valitettavasti tällaisiin blogeihin törmää enää harvoin. Nykyisin etenkin suosituimmat blogit ovat käytännössä muuttuneet markkinointikanaviksi, joissa oman elämän oivallukset on valjastettu kaupallisiin tarkoituksiin. Ymmärrän, että bloggaajalle tämä on elinkeino, mutta lukijana ole usein pettynyt. En ole kovin kiinnostunut mainoksista, olisin enemmän kiinnostunut oikeasta elämästä.
Jos blogitekstin kärjessä on ilmoitus kaupallisesta yhteistyöstä, tiedän jo ennalta, että mitään erityisen kiinnostavaa ei ole tiedossa. Kaava on aina sama: ensin kirjoitellaan jotain näennäishenkilökohtaista ja lopussa kerrotaan, mitä pitäisi ostaa. Tarjolla on kaikenlaista lastenvaatteista, käsirasvoista ja astioista aina vakuutuksiin ja äänikirjapalveluihin. Välillä on helppo huomata, millä firmalla on kampanja käynnissä, kun samaa tuotetta tai palvelua kaupataan yhtä aikaa monessa blogissa. Lukija voi halutessaan vertailla, millaisiin oheisteksteihin tuote on eri blogeissa paketoitu.
Ehkä minua lukijana ärsyttää tässä eniten juuri tuo kaupallisuuden ja henkilökohtaisuuden epämukava liitto. Koska lukijana tiedän, että tekstit on sorvattu kaupallisen yhteistyön tähden, on selvää, että kimmoke kirjoittamiseen ei ole lähtenyt kirjoittajasta itsestään, vaan ulkopuolelta. Kirjoittaja on miettinyt, mistä kulmasta omaa elämää voisi nyt lähestyä, jotta saisi mainokseen henkilökohtaisuuden tuntua. Tämän hän on tehnyt, koska postauksesta maksetaan. Lopputulos on hyvin usein kömpelö. Jokin tuntuu aina päälleliimatulta, joko tuote tai se teksti.
En ole kategorisesti blogimarkkinointia vastaan. Esimerkiksi monet kosmetiikkablogit ovat kivoja, koska niissä markkinointi on markkinointia ja muut jutut ovat erikseen. Minusta on ihan ok, että bloggaaja on saanut joltain yritykseltä tuotteita testiin, joista hän sitten kirjoittaa oman näkemyksensä. Luen näitä juttuja kiinnostuneena ja saan niistä tietoa, jota käytän myöhemmin ostopäätösten yhteydessä. Minusta on miellyttävää, että vartalovoiteesta kertovaa juttua ei ole kuorrutettu pinnallisella pohdinnalla elämänlaadusta ja pehmeän ihon osuudesta siihen. Sen sijaan kerrotaan, että tällainen tuubi, tuoksuu tältä, sisältää näitä aineita ja maksaa tämän verran.
Kuten tiedätte, Arkijärki-blogissa on todella vähän markkinointia. Tämä on ollut tietoinen päätös. Jossain vaiheessa harkitsin blogin kaupallistamista, mutta se juna taisi mennä jo. Olen varmaan missannut mukavan kokoisen sivutienestin tällä valinnalla, mutta toisaalta minun ei missään vaiheessa ole tarvinnut miettiä, miten tuottaisin omasta elämästäni sisältöä. Olen lukenut, kuinka lifestyle-bloggaajat kokevat paineita siitä, miten kaikesta kauniista on otettava kuva, jotta sitä voisi käyttää myöhemmin. Miten jokaisen elämäntapahtuman yhteydessä on pohdittava, millaisesta näkökulmasta siitä saisi tekstin blogiin. Minulla on ollut vapaus kirjoittaa ainoastaan silloin, kun päähäni on pälkähtänyt ajatus, josta on helposti kehittynyt teksti. Saan julkaista juuri niin kökköjä kuvia kuin haluan, enkä kärsi minkäänlaisia paineita siitä, että niiden pitäisi olla kauniimpia.
Olen miettinyt viime aikoina paljon kuluttamista. Oma epätieteellinen johtopäätökseni on, että blogisisältöihin ujutettu markkinointi on lisääntynyt paljon siksi, että tässä nykyrunsaudessa todellisia tarpeita on kovin vähän. Tavaroihin ja tuotteisiin on yritettävä saada hohtoa somevaikuttajien avulla, sillä se käsirasva, aamiaiskulho, äänikirjapalvelu tai kotivakuutus on oikeasti ihan samanlainen, kuin ne kaikki muutkin vastaavat. Oletettavasti strategia toimii, koska blogimarkkinointia näkee niin paljon. Huomaan silti itsessäni vastarintaa. Jos lehdissä jätän mainossivut vähäiselle huomiolle, sama näkyy tavassani lukea blogeja. Kaupalliset yhteistyöt eivät kiinnosta, sillä en koe saavani niihin liittyvistä teksteistä mitään, joten korkeintaan silmäilen sieltä täältä, mutta usein jätän kokonaan lukematta. Sen sijaan niitä rehellisiä kosmetiikkamainoksia luen edelleen, jos tuote kiinnostaa. Pidän siitä, että näen heti mitä minulle aiotaan mainostaa.
Mitä mieltä te olette blogimarkkinoinnista? Positiivista, negatiivista, neutraalia? Kaipaako kukaan muu sellaista luettavaa, jossa ei jatkuvasti törmäisi mainoksiin?