Moni on toivonut tarinoita omasta vaatekaapistani, ja ensimmäinen postaus herätti vilkasta keskustelua. Tässä tulee seuraava osa: tarina puserosta, joka on luultavasti ikuinen.
Sen jälkeen kun esikoinen oli syntynyt, jouduin akuuttiin vaatekriisiin. Mitkään vanhat vaatteet eivät nimittäin mahtuneet sillä hetkellä päälle. Tilanne saattaa olla tuttu myös sellaisille, jotka eivät ole äskettäin synnyttäneet. Yhtäkkiä vain huomaa, että vaatekaapissa ei ole juuri mitään, mitä voisi laittaa ylleen. Tilanne oli sellainen, että minun oli kirjaimellisesti pakko ostaa uusia vaatteita. Päädyin ratkaisemaan tilanteen niin, että varasin ajan Stockmannin pukeutumisneuvojalle. Annoin varsin väljät ohjeet. Tarkoitus oli hankkia monenlaisia vaatteita, joilla pärjäisin ainakin puoli vuotta kaikissa tilanteissa. Ainoa kriteeri mekkojen ja yläosien suhteen oli se, että niissä piti pystyä imettämään vauvaa.
Näin sivumennen sanoen tämä oli yksi parhaista päätöksistä ikinä, sillä ostin tuon tapaamisen seurauksena läjän vaatteita, jotka oikeastaan muodostivat kapselipuvuston, jota käytin ainakin seuraavat puoli vuotta. Tuolloin en ollut kapselipuvustosta kuullutkaan, mutta käytännössä se oli kuitenkin lopputulos: neljät housut, muutama pusero, kaksi mekkoa, kolme alustoppia. Yhteensä vaatteita oli kymmenkunta, ja yksi niistä on edelleen jäljellä. Se on tämä:
Pusero on kokoa 44, mutta koska se on malliltaan pussimainen ja väljä, se menisi varmaankin sujuvasti kenelle tahansa välillä 36–46. Kangas on hyvin läpikuultava, olen aina pitänyt toppia tämän alla. Pääntie ja helma ovat joustavat ja hihat ylettyvät kyynärpäihin saakka. Kaula-aukko on laaja, sen voi vetää olkapäiden alle jos haluaa. Yhdistin tämän yleensä leveälahkeisiin housuihin jotka myös ostin samalla kertaa, jolloin kokonaisuus sopi mukavasti kaikenlaisiin vähän siistimpää vaatetusta vaativiin tilaisuuksiin. Pidin tätä vauvavuonna runsaasti, mutta sitten pusero jäi kaappiin.
Syynä on se, että keltainen ei sovi minulle erityisen hyvin. Sen huomaa vaikkapa tästä kuvasta, jossa pusero on päälläni. Olen luonnostani varsinainen kalpeanaama, eikä keltainen paranna asiaa. Printit eivät varsinaisesti ole minun juttuni, joten tämä kuosi on aina tuntunut vähän liian kukkaiselta ja kirjavalta. Lisäksi selässä on kolme pientä nappia, ja vaikka niitä ei yleensä näe eikä niihin tarvitse koskea, en tykkää niistä yhtään. (En ylipäätään tykkää napeista missään muodossa, mutta se on toinen tarina.)
Aika kirjava.
Olin laittamassa tätä puseroa kierrätyskassiin jo vuosi sitten, mutta sitten ajattelin, että tämä on juuri sitä kertakäyttökulttuuria, josta haluan irtisanoutua. Päätin haastaa itseni ja poistamisen sijasta yrittää ottaa pusero aktiiviseen käyttöön uudelleen. Onnistuinkin siinä kohtuullisesti, ja löysin useampia tapoja yhdistellä tätä erilaisiin hameisiin ja housuihin. Olen pitänyt tätä ainakin tummien pillifarkkujen, valkoisten pellavahousujen ja pinkin A-linjaisen hameen kanssa.
Tässä topissa on vain yksi ongelma: se on ikuinen. Materiaali on 100% polyesteriä, mikä tarkoittaa, että tämä kestää varmaankin kaikkea muuta paitsi polttamista. Se ei rypisty, nyppyynny, haalistu, kutistu eikä kulahda. Tämän voi tunkea kassin pohjalle, ja se ilmestyy sieltä aivan samanlaisena kuin ennenkin. Sen voi pestä koneessa eikä sitä tarvitse ikinä silittää. Tätä on mahdotonta pitää niin paljon, että vaate kuluisi loppuun.
En tietenkään enää ostaisi tällaista. Mutta silloin kun tämän ostin, en ollut läheskään näin tietoinen vaatteiden ominaisuuksista. Minulla ei ollut ostotilanteessa halua eikä mahdollisuuksia lähteä etsimään täydellistä vaatetta, ja pusero täytti tarkoituksensa riittävän hyvin. Nyt olen kuitenkin jälleen kahden vaiheilla, luopuako vai ei. Luopumisen puolesta puhuu se, että väri ja kuosi eivät hirveästi miellytä, ja paita saa minut vähän sairaan näköiseksi. Samoin se, että pusero on priimakunnossa, sen voisi lahjoittaa hyvällä mielellä eteenpäin. Mutta säilyttämisen puolesta puhuu taas se, että malli sopii minulle hyvin, vaatteelle on tilaa kaapissa, ja jos haluan, voin käyttää sitä väriongelmasta huolimatta. En rakasta tätä vaatetta, mutta en varsinaisesti vihaakaan. Mutta ei tämä mikään lempivaate ole. Jos nyt törmäisin tähän kaupassa, en ostaisi, en edes harkitsisi ostavani. Käyttökertoja tälle on tullut vuosien aikana 20–30. En tiedä olisiko 30 kertaa vielä aivan täynnä, mutta on tätä pidetty.
Olen pian pakkaamassa kesävaatteita säilytykseen. Pitäisikö tämä pakata mukaan, vai siirtää kierrätyskassiin? Mitä te tekisitte?
pienentäisin/pienennyttäisin tyttölapselle/ nukelle( jos löytyy), jos väri hänelle passelimpi.
Luulen, että pienentäminen tässä tapauksessa voisi olla hankalaa pääntien ja helman moninkertaisten kuminauhojen takia. Jonkun muun vaatteen kohdalla voisi onnistuakin!
Laittaisin mainion puseron kiertoon seuraavalle käyttäjälle. Se ei ole lempivaatteesi, et edes ostaisi sitä nyt. Jollekin toiselle se voi olla löytö, uusi lempivaate, erityisen hyvä reissuvaate.
Komppaan tätä. Jollekin toiselle löytö, kun on hyväkuntoinen ja kestävä. Väri ei tosiaan ole sinulle paras kasvoja vasten.
Taidatte olla oikeassa 🙂
Kiertoon!
Minä piilottaisin sen näin aluksi suosiolla odottamaan kevättä sillä minusta tuo on aika kesäisen näköinen tapaus. Minulla on sellainen perussääntö että ”vääränä vuodenaikana” ei kannata arvioida toisen vuodenajan vaatteiden tarpeellisuutta.
Ulkonäköä lukuunottamatta tuo kuulostaa ominaisuuksiensa puolesta hyvältä ostokselta. Eihän se ole paha asia että vaate on todella kestävä, päinvastoin. Pusero siis on silittämättä siisti (ihanteellinen matkavaate tai pitkän päivän vaate), erinomaisen armelias ja kätevä koska pidit sitä paljon vauvavuonna ja muunneltava, ja se todistettavasti sopii useiden alaosien kaveriksi. Se ei ole selvästi juhlava eikä selvästi rento, eli muista vaatteista riippuen se käy moneen menoon. Tökkivää ulkonäköä lukuunottamatta se on ihan huippunäppärä vaate.
Mutta se ulkonäkö. Kieltämättä kuvan perusteella väri ei ole paras mahdollinen kasvojasi vasten. Ratkaisu: pakkoko sen on olla kasvoja vasten? Yllättävän usein ratkaisu tympivän vaatteen ongelmaan on hyvän asusteen hankkiminen. Kun tämän puseron kaula-aukko on vielä muunneltava, ratkaisu on helppo: hanki kookkkaanpuoleinen kaulakoru joka sopii paremmin ihosi sävyyn. Ehkä kaksikin, rento ja siistimpi, jos haluat käyttää puseroa eri tasoisissa tilaisuuksissa.
Tässä kaksi esimerkkiä Novicalta (eettisempi vaihtoehto, todella laaja valikoima),
https://www.novica.com/p/thai-artisan-crafted-coconut-shell-and/215657/
https://www.novica.com/p/beaded-quartz-multigem-necklace-from-thailand/198123/
Napit ovat vähän haastavampi juttu. Jos ne ovat vain koriste, ne voi poistaa ja laittaa tilalle vaikka pienen kirjailun. Jos ne ovat tarpeelliset, kokeile auttaisiko vaihtaminen. Pienempiin voi vaihtaa jos kuroo napinläpiä vastaavasti kiinni. Jos napeissa tökkii muovisuus, vaihda helmiäisnappeihin (Ebaysta saa kaikkia kokoja ja halvaksi tulee). Vähän kekseliäisyyttä tarvitaan, mutta ei tämäkään mikään mahdoton haaste ole.
Lopuksi: ei tuo pusero ikuinen sentään ole. Se voi reikiintyä, repeytyä tai hiutua, siihen voi tulla lankapakoja tai lähtemättömiä tahroja.
Ottaen huomioon että vaatteiden kierrätys kirpputorille ei ole enää nykyään yhtään niin ekologista kuin miltä se kuulostaa, pitäisin sitä parhaana vaihtoehtona vain siinä tapauksessa että katsot olevasi puseroon niin tympääntynyt etteivät yllämainitut temput sitä pelastaisi.
Ja kyllä, myönnän olevani ihminen jonka vaatekaapista ei tavaraa paljon poistu…:D
Olet oikeassa, tämä on selvästi kesävaate. Yleensä se odottaakin talven pahvilaatikossa ylähyllyllä. Tämä on tosiaan ominaisuuksiltaan muuten tosi kätevä, jos vaan väri ja ehkä materiaalikin olisivat jotain muuta. Esimerkiksi sama vaate tummansinisenä olisi varmasti vaatekaapin kulmakivi. Mutta täällä tuntuu ihmiset olevan aika pitkälti samaa mieltä, että keltainen ei sovi minulle.
Itse jäin pohtimaan sitä, onko 30 käyttökertaa paljon vai vähän?
Paljonko käyttökertoja tietyille vaatteille pitäisi tulla, jotta se ns. oikeuttaisi olemisen vaatekaapissa?
En ole itse asiaa koskaan pohtinut tai seurannut, vaikka seuraan mm. ostettavien vaatteiden määrää. Pitääkin siis alkaa pohtimaan 🙂
Tuollaiset paidat (vanhat) eksyvät päälleni yleensä silloin, kun mikään muu paita ei vaan sovi. Siksi niitä onkin hyvä säilyttää edelleen.
30 kertaa perustuu sellaiseen haasteeseen, jossa ei pitäisi ostaa vaatteita, joille ei usko tulevan käyttöä vähintään 30 kertaa. Tämän idea on taistella pikamuotia vastaan, jossa vaatteen elinkaari voi olla pari-kolme kertaa päällä ja sitten kiertoon. 30 kertaa on vähän hankala soveltaa aivan kaikkeen, sillä elämäntyyli sanelee, millaisille vaatteille tulee paljon käyttöä. Mutta siksi otin käyttökerrat tämän yhteydessä esiin.
Minä laittaisin paidan kiertoon. Se on hyväkuntoinen, mutta et erityisemmin pidä siitä etkä näytä siinä kauniilta.
Minulla on todella vähän vaatteita ja olen selvinnyt työpäivistä pääasiassa 3:lla lyhythihaisella, neuletakeilla ja yhdellä paidalla useamman vuoden. Kesän jälkeen on iskenyt totaali kyllästyminen. Lyhythihaiset sopivat minulle ja ne ovat edelleen hyväkuntoisia, mutta kyllästyttää. Toisaalta en näe järkeä luopua niistä, mutta jos kyllästyminen on lopullista, ei niitä ole järkeä säilyttäkään. En haluaisi pukeutua seuraavaa kolmea(?) vuotta samoihin paitoihin, jos oma ulkonäkö ei enää miellytä vaatteiden takia. Ostin pari lyhythihaista lisää, jotta saan vähän enemmän taukoa vanhoihin. Jos kyllästyminen jatkuu, aion laittaa ne kiertoon. Ostan niin vähän vaatteita ja yleensä kierrätettyä, joten en koe huonoa omatuntoa siitä, että halua pukeutua itseäni miellyttäviin vaatteisiin.
Kuulostaa täysin järkevältä. Vaatevarastosi on todella minimalistinen. Ja olen samaa mieltä kanssasi, tämä vaate ei värinsä puolesta kaunista minua.
Polyesteriin ei taida väri tarttua hyvin? Muuten suosittelisin värjäämistä.
Kiertoon ehdottomasti. Anteeksi, että sanon suoraan, mutta väri ei tosiaankaan pue sinua. Oletkohan tehnyt itsellesi värianalyysiä /-karttaa? Se auttaa tosi paljon pukeutumisessa. Myös värisävyllä on tosi iso merkitys. Itselleni sopii esim beigestä vain tietty punaiseen taittava sävy, jota on vähän saatavana. Toinen vaihtoehto/ehdotus: jos malli on oikeasti huippu, etkä löydä vastaavaa kohtuuvaivalla, vie paita ompelijalle kera sinulle sopivanvärisen ja laatuisen kankaan ja ompeluta uusi pusero. Kun vanhan paidan saa purkaa, uuden tekeminen sen pohjalta ei ole kohtuuton urakka. Olen tehnyt itse näin esim sopivien puhkikulutettujen pellavahousujen kanssa, jonka mallista pidin paljon.
Minulle on tehty värianalyysi, ja tuo keltainen ei kuulu sen valikoimaan. Olen ns. tumma talvi, eikä paletistani löydy kuin kaksi keltaista sävyä, ja nekin hyvin viileitä. Tämä oli tiedossa ostohetkellä, mutta juuri silloin en välittänyt asiasta kovin paljon. Piti vain saada jotain järkevää päälle. Mutta tästä kyllä on oppinut sen, että jos väri ei ole alunperinkään hyvä, niin ei se muutu sellaiseksi vuosienkaan varrella.
Värjääminen on mielenkiintoinen idea. Ei aavistustakaan, miten se toimisi. Hieman epäilen lopputulosta tuon kirjavuuden takia. Että miten kuosin eri sävyt reagoisivat värjäykseen.
Keinokuituja ei voi värjätä niillä kaupan kotiväripakkauksilla, joten tässä tapauksessa ei kannata kokeilla 🙂
Olen samaa mieltä muiden kanssa ettei tuo väri sovi sinulle joten laittaisin kiertoon. Joku ehdotteli uusien asusteiden ostamista, mutta en oikein näe järkeväksi käyttää lisää rahaa, että voisit mahdollisesti käyttää vaatetta josta et kuitenkaan pidä. Omalla kohdallani olen huomannut että ne ”ei-niin-mieluisat” vaatteet tahtovat kuitenkin jäädä sinne kaappiin.
Ei jatkoon! Olen huomannut, että vähän vääränlaiset vaatteet kaapissa häiritsevät kokonaisuutta. Ja kun vaatteelle on kerran antanut ”tuomion”, sen imagoa on vaikea uskottavasti enää palauttaa.
Osut oikeaan. Oikeasti tämä vaate ei vain toimi, ja täällä blogissa on nyt tullut sille vahvistus. Kukaan ei ole sanonut, että väri sopisi minulle. Kymmenet lukijat eivät voi olla väärässä. On aika hyväksyä tosiasiat ja pistää pusero kiertoon.
Mietin, voisiko paitaa käyttää edelleen neuletakin tai bleiserin alla, jolloin tuo sinulle sopimaton väri ei pääsisi niin valloilleen. Jos neuletakin ylimmän napin vaikka napittaisi…
Mutta jos vaatteelle ei tule käyttöä ja se häiritsee muuta kokonaisuutta (kun ei sinua miellytä), niin laittaisin hyvillä mielin kiertoon. Vaate on ollut sinulla jo pitkään ja varmasti saanut jo useita käyttökertoja. Nyt se voisi vuorostaan ilahduttaa jotain toista. En lähtisi paitaa muokkaamaan, sillä se tuskin olisi sinulle vaivan arvoista.
Nämä sinun vaatekaappiisi liittyvät postaukset ovat todella mielenkiintoisia ja saivat miettimään myös omia vaatteita. Mikä on pisimpään kaapissani ollut vaate? Mitkä vaatteet ovat (ehkä yllättäen) nousseet lempivaatteiksi? Mistä vaatteesta en malta luopua vaikka se alkaa olla jo tiensä päässä?
Periaatteessa varmaan voisi, paitsi että neuletakeissani ei ole nappeja 🙂 Koska en voi sietää niitä 🙂
Kiva kuulla että näistä on postauksista on iloa! Luulen että teen näitä lisää, näitä on hauska kirjoitella. Yritän löytää aina vähän erilaisia tarinoita.
Varmaan yrittäisin ryömiä piikkilnka-aidan läpi, että siihen tulisi kunnon riekä ja sen voisi laittaa kunnialla pistoon 😉 . Tai sitten kiittäisin sitä hyvästä palvelusta ja laittaisin kiertoon. Tai sitten purkaisin sen ja tekisin sen mukaan kaavat, jonka avulla itse ompelisin mukavammam värisestä ohuesta puuvillakankaasta uuden samanmallisen puseron. Ja vanha kiitoksin polttojätteisiin.
Kiitos ja kiertoon 🙂
Mitä jos luopuisit puserosta (lahjoitus, kierrätys tms) ja ostaisit tilalle samanmallisen sopivammassa sävyssä? Olisi varmaan hyvä ostos. Turha kiusata itseään epäsopivalla sävyllä ja kyseinen pusero on kuitenkin palvellut sinua jo pitkään.
Tykkään tämän mallista kyllä, mikä on ollut myös hyvä havainto vaikka väri ei sovikaan. Jos vastaan tulee jotain saman tyyppistä, tiedän että kannattaa ostaa.