Onko siellä ruudun takana ketään muuta, joka jo salaa odottaa, että loma loppuisi? Tätä tuntuu jotenkin hölmöltä sanoa ääneen. Loma on parhaimmillaan ihanaa vapautta, aikaa läheisten kanssa, matkustamista mukaviin paikkoihin ja tänä kesänä vielä uskomattoman lämmintä säätäkin. Mitä tässä siis on valittamista? Ei mitään. Paitsi että rakastan arkeani ja nyt monen viikon loman jälkeen kaipaan sitä jo. Niin että oikeastaan en odota, että loma loppuu, vaan pikemminkin sitä että arki alkaisi.
Kuuntelen erästä amerikkalaista organisoimispodcastia, jossa puhutaan usein että vuodessa on tavallaan kolme alkua: uusi vuosi, kesäloman alku ja koulun alku. Tunnistan tämän omasta elämästäni. Aina kun taitekohta lähestyy, suunnitteluvaihde pyörähtää uusille lukemille, ja alan innolla kehitellä kaikkia uusia projekteja, joita haluan aloittaa ja kokeilla seuraavalla kaudella. Vahvimmin tunnistan tämän liittyvän tähän taitteeseen, kun kesäloma loppuu ja syksy on alkamassa. Tuntuu siltä, että talvi on aina mahdollisuuksia pullollaan. Edessä siintää kuukausikaupalla tyhjiä kuukausia, joiden aikana ehtii opetella uusia rutiineja ja toteuttaa monia projekteja. Oikeastaan kouluilla sinänsä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan tämä taitoskohta on muulla tavalla isoin näistä kolmesta. Loman jäljiltä olo on levännyt, kevään stressiin on saanut etäisyyttä ja se ihan tavallinen tasainen arki alkaa taas näyttää houkuttelevalta.
Tähän liittyy myös se, että kaikesta ihanuudestaan huolimatta loma tuntuu minusta ajoittain kuormittavalta. Tarvitsen aikaa yksin, ja kun lomalla kaikki ovat kotona, käydään vierailuilla ja tavataan paljon ihmisiä, omia rauhallisia hetkiä on välillä vaikea löytää. En myöskään ole pystynyt julkaisemaan podcastia kuin satunnaisesti, hyvistä aikeista huolimatta. Haluaisin kirjoittaa blogijuttuja, mutta niitä on vaikea lomittaa kaiken muun tekemisen joukkoon. Koen, että olen teille lukijoille tavallaan vastuussa siitä, että sisältöä syntyy. Sitten kun en ehdi tai pysty sitä tuottamaan, hermostun. Ainakin lapsiperheessä on tietyistä rutiineista huolehdittava, oli loma tai ei, mutta kaikkien ollessa lomatunnelmissa nämä rutiinit pääsevät repsahtelemaan, kun niille ei olekaan sitä normaalia aikaa. Sitä paitsi nämä helteet tuottavat ihan uskomattoman määrän pyykkiä, kun puoleen päivään mennessä on jo hikoillut t-paidan läpimäräksi ja suhrannut sortseihin jäätelöä.
Nyt kun viimeiset lomaviikot ovat alkamassa, on yhtäaikaa ristiriitainen olo. Toisaalta lomasta haluaa nauttia täysillä loppuun asti, mutta toisaalta kaikki tuleva jo kutkuttaa. Työprojektit odottavat, haluan vihdoinkin ottaa kasvisruokailun tukevasti haltuun, tehdä uusia podcasteja, aloittaa muutamia omia projekteja ja sen sellaista. Koko vuoden odotettu sähköremontti alkaa myös muutaman viikon päästä, ja se tarkoittaa varsin hankalia elinolosuhteita joksikin aikaa. Pitää tyhjentää pakastin, keittiön kaappeja ja koko eteinen, koska päätimme remontoida eteisen samassa yhteydessä. Olen myös huomannut kaikenlaisia järjestelyä kaipaavia kohteita, mutta tuntuisi tuhlaukselta käyttää kesälomaa kaappien siivoamiseen. Vai olisiko se?
Näitä kaikkia juttuja haluaisin siis ruveta jo tekemään, mutta samaan aikaan tiedän, että sitten kun loma on oikeasti loppumassa, olo on haikea. Joten vielä pari viikkoa seilaan siis tällaisessa erikoisessa välitilassa. Onko siellä ketään muuta, joka oikeastaan jo haikailee takaisin arkeen?
