Arkijärki-podcast 49: Kuulumisia ja kommentteja

Tässä podcastissa:

  • Jatkan viime viikon aiheesta, ja kommentoin blogissa käytävää kasvissyömiskeskustelua
  • Kerron kuulumisia (tiskikone hajosi ja mitä siitä seurasi)
  • Kyselen kiinnostaako teitä jälleen Koko koti kuntoon -projekti ennen joulua?
  • …sekä mainostan jo ensi viikon jaksoa, jossa minulla on mahtava vieras!

Podcastin kesto noin 16 min.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen valitse tilaa, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Näin hyödynnät Black Fridayn vastuullisesti ja ekologisesti

Onko sellainen olo, että ahdistaa ja houkuttaa yhtä aikaa? Black Friday on tänä vuonna todellakin tullut kaikkien tietoisuuteen, ja aleperjantai vyöryy päälle kaikista kanavista. Tämän aamun Hesaria selatessa oli pakko todeta, että ei ole liikettä, joka ei olisi lähtenyt alekampanjaan mukaan. Alennuksella saa kaikkea autoista sohviin ja huulipunista vaatteisiin. Olen tunnetusti herkkä alennusmyynneille. Aleprosentti houkuttelee aina, vaikka tiedänkin miten mekanismi toimii. Toisaalta ilmastoahdistus ei ole juurikaan hellittänyt. Miten tästä siis selvitään?

Ratkaisu on yksinkertainen: hyödynnä Black Friday -tarjoukset, jos ne koskevat palveluita. Tämä viikonloppu on erinomainen aika kilpailuttaa puhelinliittymä (tämän aion tehdä itse), nettiliittymä ja television kanavapaketit. Kaverini osti täydellisen geenitestipaketin ulkomaisesta firmasta hyvällä alennuksella. Tämä ei itseäni houkuttelisi, mutta aktiivinen biohakkeri oli onnessaan. Ravintoloilla ja hotelleilla on näitä tarjouksia. Tämän viikonlopun ajan alennusta voi saada myös esim. auton katsastuksesta, kauneushoidoista tai terveystarkastuksesta. Tee näin: kirjoita googleen black friday sekä etsimäsi palvelu. Esim. ”black friday hotellit” tai ”black friday auton huolto”. Täsmennä hakua tarvittaessa lisäämällä listaan kaupungin jossa asut.

Entä sitten ne tavarat? Jos haluat toimia vastuullisesti, osta alennuksesta VAIN sellaisia tavaroita, jotka olisit valmis ostamaan myös täydellä hinnalla. Jos esimerkiksi lapsi tarvitsee toppatakin talveksi, tämän viikonlopun tarjouksista saattaa hyvinkin löytyä edullinen vaate. Mutta sen sijaan se, että klikkailee verkkokaupassa vielä yhden jos toisenkin tuotteen ostoskoriin vain tavoittaakseen loppusumman jolla saa isomman alennusprosentin, on sekä taloudellisesti että tavaroiden näkökulmasta hölmöä. Siinä käyttää enemmän rahaa kuin olisi ajatellut, hankkii tavaroita joita ei oikeastaan tarvitse ja kaiken kaikkiaan osallistuu sellaiseen kulutusjuhlaan, mikä tätä palloamme kuormittaa. Suosittelisin myös vakavasti harkitsemaan, kannattaako toimivia tavaroita korvata uudemmalla mallilla, vain siksi että saa alennusta. Jos siinä ei ole vikaa, ei sitä kannata heittää pois.

Lopuun vielä tärkeä muistutus: Tämä ei ole maailman viimeinen alennusmyynti. Seuraava odottaa noin kuukauden päässä, kun joulusesonki alkaa lähestyä loppuaan. Joten jos et osta nyt, et menetä yhtään mitään.

***

Vinkkaan tähän loppuun vielä Caps Lookin ja Arkijarki.netin yhteistyöstä. Caps Lookin verkkokurssi kertoo kaiken olennaisen kapselipukeutumisesta. Jos olet joskus miettinyt, että haluaisit todella toimivan vaatekaapin, mutta et oikein tiedä miten, tämä kurssi on sinulle.

  • Kurssilla on paljon bonuksia, mm. Ilana Aallon vaatteiden karsimisen työpaja! Tsekkaa kaikki bonukset täältä.
  • Kun käytät kassalla koodia Arkijärki2018, saat hinnasta 15€ alennuksen (Huom! Tämä ei ole Black Friday -alennus, vaan normaali yhteistyö Arkijarki.netin kanssa)
  • Tilaisuus päättyy tänään perjantaina 23.11. klo 24.00. Ole siis nopea.

Miten siirtyä kasvisruokavalioon?

Olen nyt ollut reilut kuusi viikkoa kasvissyöjä. Tai tarkemmin sanottuna arkijärkinen kasvissyöjä. Fanaattisuus ei sovi minulle ollenkaan, joten olen kasvissyönnissäkin noudattanut hyväksi katsomaani kohtuullista keskitietä. Mutta kun ottaa huomioon, miten paatunut lihansyöjä olin vielä syyskuussa, muutos on hämmästyttävän suuri. Eniten olen tosin tainnut hämmästyä itse tästä muutoksesta, ympäristö ei olisi varmaan edes huomannut mitään, ellen olisi asiaa nostanut itse puheeksi.

Itsetehtyä kikhernepastaa

Lykkäsin aloittamista vuosia, koska ajattelin kasvissyömisen olevan niin vaikeaa. Loppujen lopuksi suurimmat esteet olivat pääni sisällä. Käytännön toteutus on ollut huomattavasti helpompaa kuin etukäteen pelkäsin! Jos olet samanlainen kuin minä olin, eli haluaisit joko siirtyä kasvissyöjäksi, tai ainakin vähentää lihansyömistä, näistä seuraavista neljästä vinkistä saattaa olla apua. Nämä ovat ne jutut, jotka ovat olleet minun siirtymässäni ratkaisevat asiat.

1. Älä stressaa täydellisyydestä. Päätin, että kala on edelleen ok, ja että en rupea tämän takia hankalaksi. Kenenkään ei tarvitse tehdä minulle erikoisruokia. En siis tiukan tulkinnan mukaan ole kasvissyöjä, mutta syön nykyisin lihaa huomattavan vähän. Täydellisyyden sijasta vedin linjan siihen, että lopetin itse lihan ostamisen kaupasta. Päätin keskittyä arkipäiviin, jolloin olin itse vastuussa perheen ruokalistasta. Tämä osoittautui erittäin hyväksi strategiaksi, sillä tällä olen mennyt nyt kaikki nämä viikot, ja hyvin pyyhkii. Minulle muutos oli iso, koska ennen lokakuuta söimme lihaa joka päivä. Nykyisin lihaa on vain viikonloppuisin, eikä aina edes silloin. Mutta joskus saattaa tulla vastaan päivä, jolloin ei jaksa eikä pysty, ja silloin ostan lapsille nakkeja. Näin on käynyt tämän kuluneen jakson aikana kerran, mutta en epäröi ostaa nakkeja jatkossakin, jos oma jaksaminen sitä vaatii.

2. Ota vastaan apua. Tiedossa oli, että olen onneton kasvisruokakokki, joten pyysin suosiolla apua. Kyselin tutuilta kasvisruokailijoilta heidän patenttireseptejään. Mitä he laittavat arkisena torstai-iltana, kun kaikkia väsyttää eikä millään jaksaisi keksiä yhtään mitään? Luin myös keittokirjoja, ja etsin sieltä reseptejä, joista arvelin suoriutuvani. Koska laita joka päivä ruokaa lapsille, lainasin kirjastosta Kasvisruokaa koko perheelle -kirjan, ja olen uusinut lainan jo kahdesti. Olen myös hakenut ideoita blogeista ja instagramista (mm. chocochili), sekä toteuttanut monia teidän lukijoiden vinkkaamia ruokia. Tällä tahdon siis sanoa, että ilman näitä apuja tämä ei olisi ikinä onnistunut.

Tämän teki ravintola, en minä

3. Mieti miksi haluat syödä kasvisruokaa. Ajatus kasvipainotteisemmasta ruokavalioista kyti mielessä useamman vuoden. En kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään. Mutta sitten luin uutisia ilmastoraportista, ja sain aivan massiivisen ilmastoahdistuksen. Kasvisruokailun ilmastovaikutuksista on monenlaista tilastoa, mutta yhdestä asiasta voi olla varma: sillä on vaikutusta, ja se on asia, johon minulla on 100% päätösvalta. Tämä oli se suurin motivaatio oman muutoksen takana. Jos siis mietit kasvissyömistä mutta aloittaminen tuntuu vaikealta, kannattaa miettiä miksi oikein siirtyisi kasvissyöjäksi. Niitä hetkiä, jolloin ei oikein huvittaisi, tulee varmasti vastaan, mutta jos silloin muistaa selkeästi miksi hommaan on alunperin ruvennut, on paljon helpompi pysytellä ruodussa. Hyviä syitä kasvissyönnille on vaikka kuinka paljon, mutta minulle vasta ajatus ilmastomuutoksesta oli tarpeeksi voimakas. Joku muu voi motivoitua kasvisruoan terveyshyödyistä tai esimerkiksi eläintenoikeuksista, hyviä syitä nekin. Olennaista minusta on, että jos haluaa tehdä isommanpuoleisen elämänmuutoksen, jollainen ruokavalion muuttaminen on, onnistumista edistää merkittävästi, että motivaatio muutokseen nousee ihmisen sisältä. Sanoisin, että sisäinen motivaatio on pysyvän muutoksen kannalta lähes välttämätön asia.

4. Aloita kevyesti kokeillen. Jos minun olisi pitänyt lokakuun alussa sanoa, että en enää ikipäivänä pistä yhtäkään palaa lihaa suuhuni, tämä muutos olisi jäänyt tekemättä. Sen sijaan ajatus muutaman viikon kokeilusta ei tuntunut mahdottomalta. Siinä oli sellainen takaportti, että jos ei suju, aina voi palata vanhaan. Tämä oli psykologisesti minulle tärkeää.  Yhdessä yössä tehdyt loppuelämän muutokset ovat minusta riskialttiita. Mitä ehdottomammaksi rupeaa, sitä enemmän on vaarassa lipsua ja epäonnistua, ja se taas ei tee motivaatiolle hyvää. Mutta kun asettaa riman tarpeeksi matalalle, epäonnistumisen riski on paljon pienempi. Voihan sitä aloittaa vaikka yhdellä kasvisruokapäivällä viikossa, ja sitten kun se sujuu, lisätä toinen. Minä aloitin viidellä päivällä viikossa. En myöskään ole kieltänyt lihaa itseltäni kokonaan, mutta panostan nykyisin lihan laatuun todella paljon, enkä siis syö sitä kuin max kaksi kertaa viikossa. Useimmiten olen sellaisella presidentillisellä yksi kerta viikossa -linjalla.

Näillä keinoilla siirtyminen vahvasti kasvisruokapainotteiseen ruokavalioon on sujunut aika kivuttomasti. Onhan niitä päiviä tullut, jolloin olen sormi suussa ihmetellyt, mitähän tänään laitetaan ruuaksi, mutta kokonaisuudessaan siirtymä on ollut huomattavasti helpompi, kuin olisin koskaan uskonut. Olen tällä tiellä pysyvästi. En usko että enää palaan entiseen elämään, jossa kasvisruoka oli poikkeus eikä sääntö.

Arkijärki-podcast 48: Arjen suunnittelu

Miksi tuntuu siltä että on miljoona asiaa hoidettavana, jatkuvasti juoksee tukka putkella mutta silti tuntuu ettei mitään tolkullista saa aikaiseksi? Tähän ongelmaan pureudun tässä podcastissa, jossa saan loppua kohti useammankin oivalluksen. Puhetta myös bullet journalista ja ylipäätään arjen suunnittelusta. Podcastin kesto on 19 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen valitse tilaa, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

18 asian loppukiri

Marraskuu on jo puolessa välissä, ja tätä vuotta siis noin kuusi viikkoa enää jäljellä. (6 viikkoa! Miten se on mahdollista?) Nyt on siis hyvä aika kurkata, miten olen onnistunut toteuttamaan tammikuussa kirjoittamaani 18 asian listaa. Ideana oli siis valita 18 asiaa vuodelle 2018, jotka halusin erityisesti hoitaa, tai joihin olen halunnut tämän vuoden aikana kiinnittää huomiota. Alla lista ja sen tilanne nyt:

  1. Vaali kauneutta.    Olen ainakin yrittänyt. 
  2. Tiskikonerutiini.    Tämä toimii! Paitsi eilen hajosi tiskikone, tulee ongelmia!
  3. Kodinkoneiden säännöllinen puhdistus.   Olen tehnyt, muutaman kerran. 
  4. Keittiön verhon pesu ja silitys.   Tehty!
  5. Työhuoneen muodonmuutos.    Tehty moneen kertaan. Saako siitä lisäpisteitä?
  6. Paperiarkistojen setviminen.   Tehty lähes kokonaan.
  7. Kirjahyllyn raivaus.  –
  8. Parvekekeidas   Tämä toteutui kesällä. Marraskuussa on keidas kaukana.
  9. Pakkauslistat matkoja varten.  Tehty!
  10. Lelujen sisäinen kierrätys    Saatu pikkuisen alkuun, mutta ei vielä toimi.
  11. Vaatesäilytyksen uudelleenorganisointi.    –
  12. Kapselipuvustojen koostaminen. Kesäkapseli onnistui.
  13. Tulevien ja lähtevien vaatteiden kirjanpito.   Tämä toimii, kuten tiedätte.
  14. Arjen ateriasuunnittelu.  –
  15. Ruokahävikin minimoiminen.   Yritystä  on edelleen, menestys vaihtelee.
  16. Kukkia karkin sijasta.   Tämä on vaihdellut vuoden aikana paljon.
  17. Korjausta odottavien korjaaminen.    Melkein valmis!
  18. Sähköremontista selviäminen.   Oman asunnon kohdalla onnistui!

Tässä listassa on rohkaisevaa se, että sellaisia juttuja joita en olisi edistänyt yhtään, on vain kolme. Hurraa! Tekemättömiä on vain kirjahyllyn raivaus, vaatesäilytyksen organisointi ja arjen ateriasuunnittelu. Nyt jos ollaan ihan rehellisiä, niin kirjahyllyyn tuskin tulen tänä vuonna koskemaan. Se kaipaisi kyllä karsivaa kättä, mutta ollakseni realisti, sitä ei tule tänä vuonna tapahtumaan. Vaatesäilytyksen kohdalla täytyy tunnustaa, että en ole enää ihan varma, mitä täsmälleen ottaen ajattelin siellä uudistaa… Kapselipuvuston oppeja oli tarkoitus noudattaa (kertoo kirjoitukseni tammikuulta), mutta en kykene enää palauttamaan mieleen, mikä isompi idea tässä oli takana. Jää siis tekemättä, vaikka jonkinlaista uudelleen organisointia kyllä vaatekaapitkin tarvitsisivat. Sen sijaan en ole menettänyt toivoani ruokasuunnittelun suhteen! Vielä en ole päässyt siihen kiinni, mutta edelleen tiedän, että tämä olisi kyllä todella tarpeellinen lisäys arkirutiineihin.

Kesäkuussa parveke oli hieno!

Sen sijaan olen hirveän tyytyväinen siihen, että monta juttua on hoidettu alusta loppuun. Jopa korjausta odottavien vaatteiden kori on tyhjentynyt kovasti! Viime viikonloppuna käytin vajaat puoli tuntia siihen, että silitin taas pari polvipaikkaa ja ompelin muutaman auenneen sauman käsin kiinni. Samalla ihmettelin, miksi en tee noita korjauksia useammin, kun ei niihin kuitenkaan mene aikaa muutamaa minuuttia enempää. Silti sitä vain lykkää ja lykkää. Tämä on muuten sellainen työ, joka ei lopu koskaan. Aina tulee uutta korjattavaa, joten olisi fiksua käydä kaikki läpi vaikka kerran kuussa. Joka tapauksessa tilanne on paljon parempi kuin talvella. Korjausta odottaa enää yksi lapsen mekko ja yksi omani. Arvelen, että niiden korjaamiseen menee aikaa yhteensä 20 minuuttia. Saan varmasti tehtyä ennen joulua!

Suurin ponnistus on ollut tuo kohta 18. Sähköremontti on ollut iso projekti niin kotona kuin taloyhtiönkin tasolla. Meidän asunnossa on nyt lopulta valmista, ja koko talokin valmistuu vielä tämän syksyn aikana. Remontti on kuitenkin vaikuttanut tosi moneen listan asiaan. Mm. työhuone, joka jo pariinkin kertaan saatiin tämän vuoden aikana kivaksi ja toimivaksi, on jälleen mullin mallin. Tavoitteena laittaa se kolmannen kerran kuntoon ennen joulua. Kauneuden vaaliminen on kuitenkin ollut remontin keskellä jokseenkin haastavaa, enkä ole viitsinyt ostaa lainkaan kukkia sotkun keskelle. Joten karkkia on ostettu. Pitänee taas palata kukkasiin, kun olohuonekin näyttää taas olohuoneelta eikä varastolta!

Remontti oli aikamoinen ponnistus.

Tämän vuoden aikana aion edistää vielä näitä asioita:

  1. Työhuoneen palauttaminen toimivaksi
  2. Lelukierrätyksen organisoiminen, kun työhuone on kunnossa
  3. Paperiarkistoinnin vieminen ihan loppuun asti
  4. Vaatekaapin siivoaminen ja järjestäminen

Näille annan aikaa vuoden loppuun asti. Tammikuussa 2019 katsotaan sitten, miten tässä oikein kävi! Ja tämä on ollut niin hauska tapa pitää tehtäviä asioita mielessä, että voisin jo nyt luvata uutta listaa ensi vuodelle. Tavoitteena tietenkin se, ettei tältä listalta siirtyisi kovin montaa kohtaa ensi vuoden listalle.

Miten teillä on mennyt? Onko loppuvuodelle vielä projekteja?

Lokki, mehiläispesä ja keskiluokan kodit

Aino-Maija Leinosen haastattelu Hesarissa oli sekä kiinnostavaa että hieman kuohuttavaa luettavaa. Siivousyrityksen pyörittämisen aiheuttaman burnoutin ohella Leinonen alkoi kyseenalaistaa ihmisten valintoja. Monen muun asian ohella Leinonen alkoi ihmetellä keskiluokkaisten kotien sisustusvalintoja. Jutussa kerrotaan:

”KUN Leinonen vielä siivosi työkseen, hän näki valtavasti ihmisten koteja. Eniten siivoojaa käyttivät ylemmän keskiluokan perheet. Leinoselle oli yllätys, miten samanlaisilta heidän kotinsa näyttivät.

”Kaikkien lempiväri oli valkoinen. Ja kaikilla oli samat esineet, samat Arabian astiat ja samat valaisimet: Artekin Mehiläispesä olohuoneessa ja Lokki keittiössä.”

Hän alkoi pohtia, ovatko ne to­siaan objektiivisesti ottaen kauneimmat valaisimet mitä Suomesta löytyy. Vai pitääkö keskiluokalla vain olla samat esineet keskenään?”

 

Keskustelupalstoilla moni keskiluokkaiseksi itsensä tunnistava hermostui. Mitä vikaa Aallon huonekaluissa muka on? Taisin itsekin reagoida melko kärkkäästi. Leinosen kommentista saa sen kuvan, että yhtenäinen sisustus olisi nimenomaan keskiluokkaa leimaava ominaisuus. Että muut ihmiset kyllä osaavat tehdä persoonallisia valintoja, mutta ne keskiluokkaiset raukat vain kulkevat lauman mukana ja ostelevat mehiläispesiä olohuoneisiinsa, kun eivät muuta osaa. Onneksi tämä käsitys on täysin väärä, ja kerron seuraavaksi miksi.

Tällainen meiltä löytyy. Pääsisikö tällä mukaan Lokki- ja Mehiläispesäkerhoon?

Kyse ei nimittäin ole mistään ”keskiluokasta”, vaan kaikki suunnilleen samanlaista elämää viettävät ihmiset muistuttavat toisiaan. Puhutaan sosiaalisesta viiteryhmästä, siis siitä porukasta jonka elämä muistuttaa eniten omaani: on suunnilleen sama koulutus, tulotaso, asuinpaikka ja harrastukset. Tämä ei ole mikään keskiluokan erityisominaisuus, vaan sama koskee ihan kaikkia. Vietin lapsuuteni Itä-Suomen tehdaskaupungissa, ja kaikki kaverini olivat suunnilleen samanlaisista lähtökohdista. Kukaan ei ollut rikas, mutta ei myöskään erityisen köyhä. Kavereiden vanhemmat olivat kampaajia, paperimiehiä, kätilöitä, sihteereitä, maanviljelijöitä ja opettajia. Kaikkien kodit näyttivät ihan samanlaisilta. Lokkia ja mehiläispesää en muista nähneeni, mutta ne samat sohvat, pirtinpöydät, korituolit ja kirjahyllyt löytyivät poikkeuksetta jokaisesta kodista. Myöhemmin muutin opiskelijaksi Helsinkiin, ja jälleen kaikilla kavereilla oli saman näköistä. Pienet opiskelijaboksit, Ikean huonekalut ja Iittalan Kivi-tuikkuja ikkunalaudalla.

Nyt olen sitten päätynyt tuohon Lokki-lamppulaumaan. Meillä ei tosin ole kotona kumpaakaan noista em. valaisimista, mutta en anna sen hämätä. Kyllä minä kuulun siihen samaan porukkaan. Sen huomaa vaikkapa siitä, että kun hämärällä katselee asuintaloni ikkunoista sisälle, useampi Mehiläispesä valaisee naapureiden huoneita. Sitä paitsi anopilla on se Lokki, juurikin ruokapöydän päällä, ja minusta se näyttää oikein kivalta. Joten turha tässä on pyristellä.

Mutta kuten sanottu, tämä ei ole mikään erityinen merkki jostakin käsittämättömästä mielikuvituksen ja yksilöllisyyden puutteesta. Se on pikemminkin merkki siitä, että samanlaista elämää viettävät ihmiset arvostavat samanlaisia asioita. Jos Leinonen olisi käynyt siivoamassa duunariperheissä, hän olisi havainnut samat yhtäläisyydet. Yhtenäiset esineet vain olisivat olleet eri tavaroita. Tai jos hän olisi siivonnut opiskelijayksiöissä, jällen sieltä olisi löytynyt ne tietyt samat tavarat. Eikä tämä rajoitu vain Suomeen. Amerikkalaiset kodit muistuttavat toisiaan samalla tavalla, mutta ne näyttävät tietenkin erilaisilta kuin suomalaiset. Samoin kiinalaiset kodit, islantilaiset kodit ja nigerialaiset kodit.

Leinosen kysymykseen voi siis vastata ei. Ei, keskiluokalla ei pidä olla samanlaiset tavarat keskenään, jotta tuntisi kuuluvansa keskiluokkaan. Tai voihan olla, että joku hankki tietyn huonekalun antaakseen kodistaan tietynlaisen vaikutelman, mutta kokemukseni mukaan ihmiset sisustavat kotinsa pikemminkin niin, että se miellyttää heitä itseään. Eikä oma maku synny vakuumissa, vailla ympäristön vaikutusta. Meillä on tapana pitää tutuista tavaroista, eli niistä mitä näemme ympärillämme. Joten kaikki te valkoseinäisissä kodeissa asuvat Mehiläispesien omistajat, voitte huokaista helpotuksesta! Leinoselle oli vain tapahtunut ajatusvirhe, jota mahdollisesti Hesarin toimittaja oli vielä korostanut. Itse asiassa luulen, että  todella omaperäistä sisustusta on hyvin vaikea toteuttaa. Kaikki vaikutteet ja ideat ovat aina jostain peräisin.

Nyt sitten kiinnostaa: onko teillä samanlainen sisustus kuin kavereillakin? Riippumatta siitä, mikä lamppu katosta roikkuu!

Viikon vinkit: Keittiö, kengät ja kotitalousvähennys + kapselipuvusto workshop

Joulu lähestyy, samoin leivontakausi. Jos uunipellit ovat hurjassa kunnossa, tsekkaa tämä juttu niiden puhdistamisesta. Helppa ja myrkytöntä! Olennaisin työkalu on sokeripala, ja sen perusteella, mitä tiedän uunin puhdistamisesta, uskoisin että tekniikka toimii erinomaisesti myös uunipeltien suhteen. Vastikään puhdistin pohjaanpalaneen kattilan sokerilla, ja sekin toimi hyvin. (IS)

Tässä jutussa puolestaan on runsaasti hyviä vinkkejä nahkakenkien säilytykseen. Nahka ottaa itseensä kaikenlaisia hajuja niin jaloista kuin säilytystilastakin, joten kosteita varastoja ym. kannattaa välttää. (IL)

Kotitalousvähennykseen liittyvät säännöt ovat vähän epäselviä välillä, mutta kannattaa ehdottomasti lukea tämä juttu, jossa selvitetään tarkemmin mikä vähennyksen piiriin kuuluu ja mikä ei. Olennaista on, että kaikki vähennyksen kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Remonttikulut, siivous- ja järjestämispalvelut, hoivapalvelut sekä ruoanlaitto kuuluvat vähennettäviin. Mutta rajat eivät aina ole ihan yksiselitteiset, joten asiaa kannattaa aina selvittää. Mielestäni vähennyksiä kannattaa aina hakea jos aihetta on. Verottaja sitten ratkaisee, myönnetäänkö niitä vai ei. Eli kaikki kuitit talteen! (YLE)

Muistattehan, että Caps Lookin uusittu workshop alkaa huomenna! Ensi viikon aikana kaksi upouutta videota (ma ja ke) sekä yksi livevideo viikon päästä sunnuntaina tarjoavat hyvä johdannon kapselipukeutumiseen. (Myös livevideo on katsottavissa jälkikäteen, jos ajankohta ei sovi. Mutta se vaatii rekisteröitymisen.) Iinalla on missiona pelastaa suomalaisten vaatekaapit, joten jos tuntuu siltä, että oma kaappi saattaisi tarvita pientä uudistusta, suosittelen workshoppia lämpimästi!

Arkijärki-podcast 47: Oletko kaikkeen varautuja?

Luulen, että käsilaukkuni pärjäisi hyvin vertailussa Muumimamman käsilaukun kanssa. Sieltä löytyy kattava arsenaali kaikenlaisia tarvikkeita kaikenlaisiin tilanteisiin. Yritän nimittäin aina etukäteen miettiä, millaisia tilanteita voi tulla vastaan, ja sitten huolehtia siitä, että niihin on varauduttu. Tosin käytännössä varautuminen ei vaadi välttämättä mitään hurjia ponnistuksia. Esimerkiksi sillä, että mukana on nenäliina, laastareita ja eväskeksi pärjää jo varsin pitkälle. Tässä podcastissa kerron, miten varaudun kaikkeen mahdolliseen ja miksi minimalismi estää varautumista. Kerron tarkemmin, mitä kaikkea kannan mukanani lähtiessäni melkein mihin vain, ja mistä tämä kaikki johtuu. Tarkennuksena sanottakoon, että en siis pyri varautumaan maailmanloppuun, vaan erilaisiin arjen hankaluuksiin. Podcastin kesto on noin 18 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen valitse tilaa, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Kaipaan syyskapselia

Affiliate-yhteistyö Arkijarki.net ja Caps Look

Juuri kun pääsin sanomasta, että nyt en kyllä turhia kotona järjestele, on pakko tehdä poikkeus. Vaatekaappi on nimittäin sellaisessa kaaoksessa, että se alkaa haitata arkea. Ongelmana on se, että kausivaatevaihto on jäänyt vähän kesken. Olen ottanut paksut villapaidat ja neuleet esille. Olen myös laittanut selkeimmät kesävaatteet pois, mutta en kaikkia. Se oli virhe, sillä nyt kaapissa on sekaisin kesä- ja talvivaatteita. Jotenkin ajattelin, että osalle kesävaatteista olisi vielä nyt syksyllä käyttöä, mutta erehdyin. Ei tuo kylmä ja sateinen ulkoilma houkuttele yhtään pukeutumaan mihinkään ohuisiin kukkapaitoihin!

En kutsuisi tätä erityisen hyvin järjestetyksi kaapiksi.

Oikeastaan tiedän, mitä nyt pitäisi tehdä. Oikea ratkaisu on tyhjentää vaatekaapin hyllyt, levittää kaikki vaatteet sängyn päälle ja henkareille, ja tehdä kunnon katselmus. Pakata viimeisetkin kesähepenet laatikkoon odottamaan kevättä, ja sitten miettiä, mitkä niistä lopuista oikein tulee käyttöön. Toisin sanoen nyt olisi juuri oikea hetki koostaa syyskapseli.

Olen tätä kapselipukeutumista opetellut vähitellen vuosien aikana. Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi on hyvä käsikirja, ja lisää oppia olen saanut Caps Lookin Iina Lappalaiselta. Aluksi vastustin ajatusta kapselipuvustosta kovastikin, sillä ajattelin etten todellakaan halua rajoittaa vaihtoehtojani keinotekoisesti. Mutta sitten kun tutustuin menetelmään, ymmärsin että rajoitteet olivat lähinnä omassa päässäni. Nykyisin sovellan kapselipuvustoa omaan tyyliini, eikä mikään estä sinuakaan tekemästä samoin. Kapselipuvuston suurin hyöty on minulle ollut siinä, että hahmotan sen kautta mitä vaatteita minulla on käytössä, ja millaisia asukokonaisuuksia voin niistä koostaa. Kapselin koostaminen hyödyttää myös siksi, että silloin tulee käytyä kauden mukaiset vaatteet läpi, eikä vahingossa unohda mitään.

Jos haluat tutustua kapselipukeutumiseen enemmän, suosittelen lämpimästi Iinan ilmaista workshoppia. Hän on tänä vuonna uudistanut koko workshopin täysin, eli kaikki videot ovat uusia. Workshopin ensimmäinen osa julkaistaan 12.11., toinen osa 14.11. ja kolmas osa lähetetään livenä sunnuntaina 18.11. klo 18.00. (Jos et ehdi livelähetykseen mukaan, rekisteröitymällä tästä linkistä pääset katsomaan sen myöhemmin omalla ajalla.) Iina kertoo, että sisältöä on uudistettu juuri osallistujien toiveiden mukaisesti, joten aion itsekin klikata katsomaan ne. Workshop johdattaa kapselipuvuston perusteisiin Caps Lookin metodiin.

Tulevaisuuden minä tietää, kannattaako siivota

Tiedättekö sen tunteen, kun pitäisi tehdä jotain tärkeää mutta vähän työlästä? Sitä lykkää ja lykkää, ja usein samaan aikaan keksi muita, helpompia projekteja, jotka alkavat äkkiä tuntua sekä erittäin houkuttelevilta, että lähes välttämättömiltä. Siis että alkaa tiskata, imuroida, pestä pyykkiä tai järjestää jotain sälälaatikkoa, vaikka oikeastaan pitäisi täyttää veroilmoitusta, kirjoittaa raporttia tai hakea työ- tai opiskelupaikkaa. Jos koti on päällisin puolin siisti, eikä erityistä tiskattavaa tai imuroitavaa ole, alkaa varastot, komerot ja muut piilossa olevat säilytystilat vetää kummasti puoleensa. Niiden organisoiminen tuntuu erittäin tarpeelliselta.

Silityspino kasvaa

Olen parhaillaan tuossa pisteessä. Blogin ulkopuolisessa elämässä olisi pari sellaista asiaa, joihin todella haluaisin paneutua. Mutta ne ovat juuri tuollaisia vähän hankalia, isoja kokonaisuuksia, joista ei oikein tiedä mistä päästä aloittaisi, ja siksi aloittaminen on vaikeaa.    Niinpä aloittamista tekee mieli vältellä, ja sen sijaan huomio kiinnittyy erinäisiin kodinparannuskohteisiin, joiden kanssa työskentely on kyllä vähän työlästä, mutta ei yhtään samalla tavalla vaikeaa. Etenkin kun remonttimme on nyt saatu siihen pisteeseen, että pahin vaihe on takana päin, silmiin pistää monta enemmän tai vähemmän akuuttia järjestelyprojektia.

Esimerkiksi keittiössä on yksi iso vetolaatikko aivan mullinmallin. Se pitäisi ehdottomasti tyhjentää, inventoida, karsia ylimääräiset ja järjestää loput takaisin jotenkin järkevästi. Työhuone on kokenut (jälleen kerran) muodonmuutoksen, kun uusi pakastin muutti sinne asumaan. Sitä varten piti irrottaa hylly seinältä, joka pitäisi nyt laittaa takaisin, jotta lattialla olevat tavarat saataisin takaisin hyllyyn. Mutta pitäisikö toista hyllyä siirtää samalla, jotta tilaa tulisi lisää? Ja mihin pitäisi laittaa vanha vieraspatja, joka ei enää mahdu vanhalle paikalleen pakastimen takia? Sitten on meidän komero, jonka raivaan säännöllisesti noin kerran vuodessa. Nyt sille raivaukselle olisi tosiaankin tarvetta, esimerkiksi siivoustarvikkeet ovat levinneet miten sattuu, käyttöohjeet pursuilevat ympäriinsä ja sisältöä pitäisi varmasti muutenkin taas karsia.

Tämä on se pahennusta herättävä laatikko. Raivaus ei olisi pahitteeksi.

Mutta jos alan tehdä kaikkea tuota edellä mainittua, saan kyllä uskomattoman hienossa järjestyksessä olevan kodin, mutta en tavoita niitä asioita, joita oikeastaan haluaisin. Olen siis päättänyt, että saan arkisin askarrella näiden järjestysprojektien parissa korkeintaan yhtenä päivänä viikossa. Rationaalisesti tajuan oikein hyvin, että siisti komero kenties parantaisi elämänlaatua vähäsen ja hallinnan tunnetta paljonkin, mutta auttaako se minua oikeasti eteenpäin elämässä? Eipä juuri. Kärsiikö joku kovasti siitä, että komero on sekaisin? Ainoastaan minä itse, silloin kun haikailen tuota edellä mainittua hallinnan tunnetta. Keittiön laatikossa on tavaroita, joita tarvitaan vain harvoin. On siis ihan sama, raivaanko sen nyt vai jätänkö raivaamatta.

Kodin järjestäminen, konmarittaminen ja kaikenlainen raivaaminen on usein kivaa ja palkitsevaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että näiden kanssa pitää olla varovainen. Muuten voi käydä niin, että täyttää elämänsä järjestämisellä, eikä jollain oikeasti tärkeällä. Tietysti siistillä kodilla on oma arvonsa, mutta rajansa kaikella. Jos kyse on elämää haittaavasta kaaoksesta, siivoaminen ja järjestäminen on tarpeellista ja tärkeää. Mutta sitten kun tilanne on sellainen kuin vaikka minulla on, eli että kodissa on perussiisteys ja raivaaminen kohdistuu noihin piilossa oleviin tavaroihin, tilanne on eri. Silloin on aiheellista kysyä itseltään, onko tämä todella tärkeää vai ei. Vai olisiko sittenkin jotain muuta, tähdellisempää, johon saman ajan voisi käyttää? Jos ei ole varma, mikä tässä nyt olisi olennaisinta, kannattaa kysyä sitä tulevaisuuden minältään. Mitä 5 tai 10 vuotta vanhempi minäsi neuvoisi tekemään? Suosittelisiko hän kaapin siivousta vai sittenkin työhakemuksen tai veroilmoituksen tekemistä?

Tunnistatteko tämän ilmiön, että siivous alkaa houkutella väärällä hetkellä? Mitä te silloin raivaatte?