Arkijärki-podcast 48: Arjen suunnittelu

Miksi tuntuu siltä että on miljoona asiaa hoidettavana, jatkuvasti juoksee tukka putkella mutta silti tuntuu ettei mitään tolkullista saa aikaiseksi? Tähän ongelmaan pureudun tässä podcastissa, jossa saan loppua kohti useammankin oivalluksen. Puhetta myös bullet journalista ja ylipäätään arjen suunnittelusta. Podcastin kesto on 19 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen valitse tilaa, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

19 thoughts on “Arkijärki-podcast 48: Arjen suunnittelu

  1. Listat (tarkalleen ottaen vain yksi lista, että aikani ei mene listojen tekemiseen sen sijaan, että tekisin niitä asioita,joita oikeasti pitäisi tehdä) ovat hyviä itsellänikin silloin, kun tekemistä on paljon. mutta päivien nimeäminen jollekin tietylle tehtävälle ei toimisilain kaan omassa elämässäni (Teen töitä useimmiten kotoa käsin ja myös opiskelen tavoitteellisesti).

    Olen jo oppinut sen, että ideoita tulee tuottavassa työssä silloin kun tulee, ja niistä pitää napata heti kiinni, oma elanto kun on niistä ideoista kiinni. Samoin arjessa sattuu koko ajan jotain, johon pitää reagoida nopeasti. Listani, yksi lista, on sitä varten, että ei mikään unohdu.Ja myös sitä varten, että voin muistuttaa itseäni, että päivänä, jona en tuntunut saavani mitään aikaiseksi, tulikin itse asiassa tehtyä aika paljon…

    Minun vapaani alkaa perjantai-illasta ja kestää lauantai iltaan, noin yleensä. Enkä taatusti käytä sitä miettimällä, mitä täytyy tehdä ensi viikolla. Sen aika on sunnuntaina.

    Ruokasuunnittelu minulla menee niin, että katson, mitä on jääkaapissa ja mitä niistä voi tehdä, ja mitä tarvitaan lisäksi.En siis ensin päätä ateriroita tai mene kauppaan miettimään, mitä tekisin. Olen todennut, että viikko on pitkä aika muuttujien takia suunnitella ruokaostokset, jos haluaa välttää hävikkiä. Etenkin kun kaupassa on kuitenkin käytävä pari kertaa viikossa: Apuna minulla tässäkin on sellaisten ruokalajien lista, jossa on suurin piirtein kaikki osaamani ruuat. Reseptitkin löytyy koneelta, joten voi helposti tarkistaa, mitä tarvitaan.

    Pärjään työlistalla, ostoslistalla (kodin hankinnat ja ruokatarvikkeet) ja aterialistalla. Eikä näitä listoja tarvitse vilkuilla jatkuvasti, aterialistakin on suht pysyvä.

    Ihmiset ovat erilaisia ja heidän elämänsä on erilaista, ja omassa elämässäni tuo viikonpäivä joillekin tekemisille kuuloistaisi lähinnä siltä, että yrittäisin tehdä itsestäni robotin tai jonkin automaatin.

    Eikös tutkimusten mukaan haahuilu edistä luovuutta? Ihminen tarvitsee haahuilua ja tyhjää aikaa, ja ihmettelen joskus, että länsimaisen ihmisen elämästä (siis siitä omasta elämästä, ei työnantajalle myydystä elämästä) on tullut melkomoisen (mikro)manageroinnin alue.

    • Minä taas haikailen sellaisen automatisoidun arjen perään, jossa kaikki hommat toimisivat niin kuin robotilla 🙂 Koen, että se vapauttaisi hirveästi aivokapasiteettiani, kun ei tarvitsisi lainkaan käyttää aikaa siihen, että yritän muistaa mitä pitikään seuraavaksi tehdä. HAluaisin automatisoida kaikki arkiset rutiinit, jotta olisin niiden aikana vapaa ajattelemaan mitä lystään, koska minusta saan parhaat ideat silloin kun teen käsilläni jotain. Olen ihan äärettömän huono olemaan hiljaa paikkallani tekemättä mitään, vaikka olen kyllä monet kerrat yrittänyt aloittaa meditaatioharrastuksen. Todella huonolla menestyksellä kylläkin.

  2. Jenni hyvä! – Kun kuuntelin tuota podcastiasi, tuntuu välillä siltä, että nyt on kyllä vauhtisokeus iskenyt sinuun. Viikon töiden organisointi varmasti helpottaa työmäärän tilannetta jonkin aikaa ja saa enemmän hoidettavia asioita mahtumaan viikkoon. Mutta jos ohjelmointi on liian tiukka, sen mukana spontaanius elämästä katoaa ja lopulta toimit kuin kone ja ajat itsesi piippuun (- omaa kokemusta on! -).

    Tehtävien määrä ja itsensä pakottaminen koko ajan suorittamiseen voi ylittää yhden ihmisen kapasiteetin. Stressiä se on ylenpalttinen positiivinenkin stressi. On varattava myös riittävän paljon aikaa täydelliseen tekemättömyyteen ja hiljaiseen stressistä palautumiseen vaikka luonnossa. Se on välttämätöntä, ja sen kyllä ansaitset. Olet arvokkain ihminen omillesi terveenä. Jatkuva stressi on salakavala juttu, siihen ei kannata ajautua.

    Uskallatko sanoa ei-kiitos uusille työtarjouksille kun aiemmatkin sopimukset jo kuormittavat? Voitko luopua muista rankoista velvotteisita siksi aikaa kun keskityt siihen mainitsemaasi julkaisun kasaamiseen – jos se on ykkösvalintasi. Riittäisikö joka toinen viikko mainitsemiesi tehtäväaiheiden väleiksi joka viikon sijasta? Mahtuuko viikkoosi tarpeeksi ei minkaan temisen aikaa?

    Ja koti ei siitä hajoa, vaikka siivoaminen jää vähemmälle. Voitko vähentää oman kotityön määrää vaikka siivousavulla, tai elintarvikkeiden kotiinkuljetuksella.

    Hyväkin tässä neuvomaan kello 2 yöllä – Taas minulla oma ohjelmointi petti.
    Myös unta on saatava tarpeeksi! Kännykelloni soittaa 4 tunnin välein: klo 8 herätys ja aamupala, klo 12 lämmin lounas, (klo 13 lähdepäs ulkoilemaan, pimeä vuodenaika), klo16 ravitseva välipala, klo 20 ravitseva iltapala, klo 23 Hyvää yötä! Tänään suljen aamuherätyksen pois. herään kun kerkeän. – Minulla on paha/hyvä tapa uppoutua esillä oleviin tehtäviin niin että aika ja ruokailukin unohtuvat (nyt kun en enää ole vastuussa muista ihmisistä). Välillä tuo 4-tunnin rytmi toimii hyvinkin, välillä lipsuu. Nuo 3-4 tunnin ruokailujen välijaksot voi sitten varata erilaisten tehtävien hoitamiseen – tai sitten ei. Laskujen maksun hoitelen joka kuukauden 10., 20.ja 30. päivä, muulloin en niillä vaivaa päätäni. Hoidettavat laskut odottelevat piikissä. Monet toistuvat laskut hoidetaan suoravelotuksena.

    Minulla käsin täytetty Ajaston Doodle-kalenteri viikkoaukeamineen on toiminut aika hyvin viikon tehtävien hahmottamiseen. Päivät on jaettu kolmeen lohkoon, Aamu, Iltapäivä ja Ilta – en missään nimessä kestäisi liian kellontarkkaa tehtävien ajastamista, paitsi niissä asioissa mitkä ovat kellontarkkoja. – Pitääpäs ottaa tuo kirjakalenteri taas käyttöön, on välillä jäänyt elämä kännykkämuistioiden ja hälytysten varaan.

    Minun suuri iloni on laatia koko kuukauden tehtävät sisältäviä mindmappeja, joissa näkyy elämän eri saroilla tehtävien ja tapahtumien osavaiheiden eteneminen. Riemu on suuri, kun voin merkitä viivan päähän punaisen omenan valmiiksi tekemisen merkiksi. Olen hyvin visuaalinen hahmottaja. Värikäs miellekartta toimii minulla paljon paremmin kuin ruksilista. Käytössäni on iPadissa yksinkertainen Mac-pohjainen lasten iMindMap. Välillä suoritan roikkuvia tehtäviä ihan vain sitä varten, kun on niin hauskaa saada suorituksen palkaksi noita punaisia omenoita! Lapsettaa! (Tuo ilmainen lasten versio näyttää kadonneen Macin appilistalta, mutta monipuolisempi maksullinen versio kyllä löytyy).

    Jaa – taitaakin olla niin, että lakkasin täyttämästä Doodle-kirjakalenteria silloin kun rupesin leikkimään tuolla iMindMapilla. Se on hauskempi tapa hahmottaa tehtävien etenemistä.

    • Olen samaa mieltä, yritin sitä edellä sanoa. Ihminen ei ole kone edes rutiiniluonteisissa tehtävissä.

    • Kiitos huolenpidosta Liisa! Tunnustan, että välillä saattaa vauhtisokeus iskeä, mutta juuri nyt tuntuu siltä että siitä ei tällä kertaa ole kyse. Päinvastoin, minusta tuntuu, että olen ollut harvinaisen saamaton. Ja se taas johtuu juuri tuosta mitä sanoin, että minulta on puuttunut selkeä työjärjestys päivästä. Silloin kun työskentelin työnantajan palveluksessa, päivittäinen to do -lista oli kätevä työkalu siihen, että kaikki projektit tuli hoidettua ajallaan. Allokoin esimerkiksi 2h asiakkaalle A, sitten 1h sisäistä ideointipalaveria varten ja puoli tuntia laskutusta varten jne. Olen miettinyt, että tämäntyyppinen suunnittelu jäntevöittäisi nykyista arkeani myös. Nyt päiväni ovat usein silppua, ja siksi en saa mitään pitkäjänteistä tehtyä. Haluaisin suunnittelulla vapauttaa aivoni siitä kuormituksesta, että pitikö mun maksaa laskuja tänään, milloin kukat on kasteltu, muistinko varata lääkärin lapselle ja huollon autolle. Jos olisi ”teemapäiviä”, ei tarvitsisi huolehtia, kun tietäisi, että maanantaina maksan kaikki laskut aina joka tapauksessa. Saitkohan tästä ajatuksesta kiinni?

      • Kyllä sain kiinni ajatuksesta. Mutta silppuisuutta tulee myöskin siitä, että on liian paljon erillisiä asioita ja velvotteita muistettavana ja hoidettavana, Suunnittelu ja keskittyminen yhteen asiaan (asiaryhmään) kerrallaan varmaan tuo selkeyttä – kunhan muistat että ylitehokkuus voi kostautua – tarvitaan myös ehdotonta palautumisaikaa ja lepoa (liikkumista ja laiskottelua), jolloin hoidetaan vain mielihyväasioita eikä ajatella välttämättömiä tekemisiä laisinkaan… Hyvää jatkoa sinulle!

        • Vinkki: Jossain vaiheessa etsin itsekin etsinyt ohjeistusta ajankäytön organisointiin. Tykästyin mm. tähän kirjaan: Sampo Sammalisto: ”Viisas pääsee vähemmällä – 52 niksiä tehokkaampaan ja onnellisempaan elämään”. Sampo on ollut aikanaan opiskelijana kun olin opettajana. Symppis ja älykäs nuorimies. Sampo on itse testannut erilaisia metodeja ja kertoo, mitkä toimivat ja mitkä ei. Eri menetelmiä on kylläkin testattu miehen näkökulmasta, jolla ei juuri ole kotitöistä lisäpaineita. Biologina hänellä on tietoa myös fyysisen ja psyykisen toiminnan reunaehsoista. – Itsellä tämä Elisan e-kirjana.

  3. Aina välillä kun olen lukenut ruoka-aiheisia kirjoituksiasi olen miettinyt osallistuuko puolisosi teidän ruokapuoleen vai onko se täysin sinun vastuullasi? Tämä ei ole mikään kritiikki ja minusta jokainen perhe tekee kuten haluaa. Mietin vain sillä meillä ei toimisi ollenkaan että minä suunnittelisin viikon ruoat itse ja aloittaisin kasviskuukauden, sillä miehelläni olisi siihen erittäin paljon mielipiteitä ja itse asiassa hän se käy eniten kaupassa. Ruokaa laitetaan varmaan yhtä paljon kumpikin. Kasvisvaihtoehtoja olen yrittänyt kyllä lisäillä ruokalistalle, vaihtelevin tuloksin.

    • Ei, työnjako menee niin että minä vastaan ruuista ma-pe, ja puoliso viikonloppuisin. Tämä on työajoista johtuva käytännön sanelema ratkaisu. Täytyy sanoa että tämä kasvisruokalinja oli melko autoritäärinen ratkaisu, koska mm. lapsiltahan en kysynyt mielipiteitä lainkaan 🙂 En kyllä kysynyt puolisoltakaan, mutta hänellä on huomattavan vähän mitään ruokarajoitteita, joten sen suhteen ei tarvitse koskaan stressata. Toisaalta puoliso kyllä osti juuri eräältä pientuottajalta kilotolkulla luomukyyttöä, joten kyllä meillä siis syödään lihaa edelleenkin, mutta käytännössä siis useimmiten vain viikonloppuisin.

  4. Käyn töissä, opiskelen tutkintoa, perheenjäsen on sairas ja meillä on useampi lemmikki. Tästä selviää vain asioita karsimalla, jotta aika riittää tärkeimmälle. Töissä on pakko käydä, viikottaiset lääkärit ym on hoidettava, perhe menee edelle. En juurikaan ehdi nähdä ystäviäni ja kotonakin vain pikasiivotaan. Lemmikkien hoito on työtä ja vapaa-aikaa. Siinä aivot lepää. Muuta vapaa-aikaa ei tällä hetkellä oikeastaan ole.

    Kokeilin bullet journalia ja sen avulla muistin liikkua paremmin. Itselleni riittää kuitenkin, että kalenterissa on opiskelun deadlinet, lääkärikäynnit ja muut pakolliset menot. Koen saavani paljonkin aikaiseksi niissä asioissa, joihin keskityn. Asioiden merkitseminen kalenteriin auttaa kyllä hoitamaan asioita. Jotta ehtisi tehdä sen mitä haluaa kunnolla, jostain kannattaa karsia. Aika ei vain riitä kaikkeen.

    • Ruuhkavuosista jo selvinneenä, kaksi lasta kasvattaneena (toki yhdessä pson kanssa) ja kolmekymmentä vuotta juristin töitä tehneenä, monenlaista harrastaneena: voiko arki olla noin vaativaa. Minulle on riittänyt tärkeiden työ- ja yksityiselämän menojen merkitsemiseksi Lakimieskalenteri.

      • En oikeastaan sanoisi että arki on vaativaa, kuormittavaa kyllä. Juuri sitä kuormitusta haluaisin suunnittelulla helpottaa. En minäkään tarvitse muita kuin sen yhden kalenterin tai bullet journalin, mutta että vielä muistaisi sinne merkitä kaikki… Mietin myös, että ehkä arjen vaatimukset ovat muuttuneet vuosien saatossa. Ehkä ennen arki oli yksinkertaisempaa ja vaatimuksia vähemmän.

        • Mutta omat lapseni olivat ala-asteiässä vielä 2000-luvun alussa, en puhu vuosikymmenien takaisesta ajasta.

          • Siinä tapauksessa voit onnitella itseäsi hyvästä elämänhallinnasta 😉

    • Olet oikeassa Katja, karsiminen on viisasta. Minulla on kenties tapana yrittää ehtiä kaikki mahdollinen, ja siksi listat ovat hirveän pitkiä. Tosin siinä tuo bujo on hyvä, että siinä vähitellen karsiutuu kaikki epäolennainen, jos ne eivät vain tule hoidetuksi.

  5. Mun paras ajanhallintavinkki on: elä hetkessä 🙂

    Ymmärrän, että ajankäytön suunnittelu työasioissa on järkevää. Meillä on kahden vuorotyöläisen perhe, joten jonkinlaista etukäteen sopimista tarvitaan, että lapset pääsee harrastuksiinsa jne. Mutta ei oteta siitä stressiä ja pärjätään yhdellä seinäkalenterilla, jossa on työt ja harrastukset merkittynä. Liiallinen organisointi ja järjestelmällisyys ei ole minun mielestä terveellistä 🙂

    • En usko että joudun liiallisen organisoimisen ansaan, yritys olisi saada edes jotain organisoimista aikaiseksi 🙂 Tuokin on kyllä totta, että kaikessa tässä tohinassa on välillä hyvä pysähtyä vaan arvostamaan sitä mitä on, eikä jatkuvasti olla asioiden edellä ajatuksissa.

  6. Minusta kyllä tuntuu, että saan kiinni pohdinnoistasi, Jenni. Sitä vapaa-aikaa nimenomaan jää, kun on etukäteen miettinyt ja päättänyt, mitä on tarpeen tehdä. Tällöin ei jää pyörittelemään päässään sitä, mihin nyt olisi viisainta tarttua, ja siinähän se vähäinen vapaa-aika sitten menikin. Ehkä ideana onkin, että kokee mielihyvää suunnitelmallisuudesta ja saa aikaan aikomaansa, pointti on myös siinä, ettei listasta tee liian pitkää. Varmasti aina jää asioita tekemättä. Tunnistan sen, että välillä sitä lähinnä ”sammuttelee tulipaloja”, eli koettaa vaan selvitä asioista. Itse ainakin saan mielenrauhaa siitä, että koen joskus edes hallitsevani tekemisiäni.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.