Opettavainen tarina siitä, miksi halpa ei ole hyvä

Nyt kerron tarinan siitä, miksei alessa ostelu kannata. Eilinen oivallus nimittäin konkretisoitui samana päivänä, kun luovuin kymmenen vuotta vanhasta aleostoksesta.

Olin vuonna 2009 New Yorkissa. Satun jossain Tribecan tienoilla pikkuiseen nimettömään käsilaukkuliikkeeseen. Siellä oli käsittämätön ale meneillään. Ostin saman tien kolme nahkalaukkua. Kaikki olivat edullisia, mutta yhden hinta on jäänyt mieleen: se maksoi 19 dollaria. Myyjä osoitti hyllyä ja sanoi että nämä kaikki ovat sitten 19 dollaria – en voinut uskoa korviani. Ostin punaisen olkalaukun siltä istumalta, vaikka olin jo valinnut kaksi muutakin.

Tuo punainen veska oli kiva, mutta eilen heitin sen roskikseen. Käyttämättömänä se oli ollut jo monta vuotta. Ensin hajosi vuori. Sisätaskun sauma aukesi ja kerran sen seurauksena avaimet hävisivät laukun uumeniin. Sitten nahka alkoi hilseillä. Punainen pinta oli äärimmäisen ohut, nahka ei ollut läpivärjättyä, ja niinpä kulmat ja muut kulutuksella olevat kohdat alkoivat vähitellen rispaantua. Lopulta olkahihnasta punainen pinta lähti isoina suikaleina. Laukku ei ollut enää siisti eikä sitä tehnyt mieli käyttää. Haudoin sitä kuitenkin hyllyssä monta vuotta, ajatuksena että ehkäpä jotenkin voisin korjata sen, päällystää hihnat tai jotain. Eilen naputellessani muutamia tavaroita nettikirppikselle tajusin, että laukulla ei ollut enää mitään jälleenmyyntiarvoa. Vein sen samantien roskiin.

Tuo käsilaukku havainnollistaa konkreettisesti, miksi aiemmin harrastamani aleostelu ei kannata. Totta on, että 19 dollarin laukuksi se sai mukavasti käyttöaikaa, varmasti yhden käyttökerran hinnaksi tuli alle dollari (eli silloisen kurssin huomioiden reilusti alle euro). Mutta mitä järkeä on tuollaisella tavaralla? Siinä meni jälleen raaka-aineita ja energiaa hukkaan. Minä jouduin ensin säilyttämään sitä, sitten pohtimaan mitä huonoksi menneelle tavaralle pitäisi tehdä, ja lopulta heittämään sen pois. Vertailun vuoksi ostin muistaakseni vuonna 2007 Furlan käsilaukun, jota olen pitänyt todella paljon, ja joka on edelleen täysin virheettömässä kunnossa. Se kestänee myös seuraavat parikymmentä vuotta, sekä muotoilunsa että laatunsa puolesta.

Muistan edelleen elävästi sen epäuskoisen riemastuksen, kun kuulin myyjältä laukun hinnan. Tämä tarina opettaa sen, että jos jokin maksaa 19 dollaria, sille on syynsä. Tässä tapauksessa se oli poskettoman huono laatu. Jos ostohetkellä tuntuu siltä että ei voi olla totta, pitäisi uskoa. Ei se olekaan. Eikä tämä tarina tietenkään ole ainoa laatuaan. On minulla vaatekaapissa samantyyppisiä ostoksia muitakin, vaikka tuo laukku oli varmasti pahin. En tietenkään väitä, että laatu olisi aina myös välttämättä kallista, mutta tällainen superhalpa tuote on kokemukseni mukaan äärimmäisen harvoin todella laadukas.

Oletteko te koskaan sortuneet vastaaviin? Mikä on teidän heikko kohtanne alennusmyynneissä?

Käsilaukkuhaaste

Uraäiti haastoi minut taannoin paljastamaan käsilaukkuni sisällön. Otin haasteen vastaan ja kuvasin sisällön välittömästi, etten rupeaisi puolivahingossa lavastamaan mitään todellisuutta kauniimpaa. Mutta yllättäen tilanne ei ollutkaan ollenkaan paha.

IMG_1477

Tämä on arkikäsilaukku, jota yleensä kuljetan mukanani. Kuten näkyy, se ei ole kovin suuri, mutta tarpeen vaatiessa siellä on kyllä kuljetettu varavaippoja ja vaihtokenkiä ynnä muuta. Toisaalta viime aikoina olen kulkenut paljon ihan ilman käsilaukkua, kiitos takin isojen taskujen. Otan mukaan vain avaimet ja kännykän, ja ehkä pankkikortin. Niillä pärjää pitkälle, ellei ole erityisempää menoa.

IMG_1478

Laukusta löytyi kaksi kynää, huulikiilto, Stockan kahvikuponki, jonka sain hyvittelynä rikkinäisestä tyynynliinasta sekä lapsen ponksupampula (miksi noita rinkuloita oikein sanotaan??) Jos lähden kotoa, kuvassa näkyvien tavaroiden lisäksi siellä on tietysti myös avaimet, kännykkä, kuulokkeet ja lompakko, jotka tosin kuvaushetkellä olivat kaikki jossain muualla.

Olisi kiva jättää teidät siihen uskoon, että tämä on se standardi, mutta tosiasiassa laukkujen pohjilta löytyy usein myös kuitteja, nenäliinoja ja muuta pientä sälää. Kuten kaikki pienten lasten äidit tietävät, käsilaukusta voi löytyä oikeastaan mitä vaan, pikkukivistä rusinoihin ja puruleluihin. Esikoisen ollessa vauva, en koskaan lähtenyt liikkeelle ilman massiivista tavara-arsenaalia. Sittemmin ymmärsin, että vaikka lähikauppareissulla tulisi tarve vaihtaa vaipat, en sitä kuitenkaan rupea keskellä katua tekemään, vaan ehdin kyllä kotiin asti. Niinpä rentouduin ja lakkasin varautumasta kaikkeen mahdolliseen kulkiessani vain parin kilometrin päässä kotoa. Pitemmille matkoille täytyy tietysti ottaa edelleen runsaammin tavaraa.

En haasta ketään yksittäistä ihmistä mukaan, mutta kuulen kyllä mielelläni kommenttiboksissa, mitä te muut kuskaatte mukananne!