Kun hermostun, järjestän

Luulen, että yksi syy konmarin suurelle suosiolle on se, että kodin ja tavaroiden järjestäminen rauhoittaa mieltä. Järjestäminen ja perinteinen siivoaminen – eikä näitä aina voi edes erottaa toisistaan – ovat sellaista konkreettista toimintaa, jolla voi olla suorastaan terapeuttinen vaikutus. Ainakin perinteinen siivoustyö on helppoa. Ei tarvitse liikoja miettiä, mitä tässä pitäisi tehdä. Tarttuu vain rättiin ja alkaa pyyhkiä. Toisaalta tuollaista helppoa, mekaanista työtä tehdessä ajatteleminen on jotenkin helpompaa.

Järjestäminen voi olla vaikeampaa, koska silloin joutuu miettimään enemmän. Mitä tälle tehdään, mihin tämä laitetaan ja säästäisinkö vai en. Mutta toisaalta sekä siivouksessa että järjestämisessä lopputulos on usein palkitseva. Saa konkreettisen, silminnähtävän lopputuloksen. Saa myös jotain oikeasti hyödyllistä aikaiseksi. Tilaa vapautuu, roskia lähtee ja siivottu tai järjestetty tila näyttää kenen tahansa silmiin paljon paremmalta.

Jos muussa elämässä on asioita, jotka vaivaavat mieltä, järjestäminen rauhoittaa. Se toimii erinomaisena korvikkeena. Sitä stressaavaa asiaa ei yleensä voi noin vain siivota pois päiväjärjestyksestä, mutta ainakin omaan ympäristöönsä voi vaikuttaa. Siivoamisesta ja järjestämisestä tulee hallinnan tunne, ja se on ihmiselle tärkeää. En ole psykologi, mutta tunne siitä, että omaan elämään voi vaikuttaa, lienee yksi ihmisen perustarpeista.

Minä olen juuri tällainen. Kun jokin asia käy liiaksi hermoille, alan järjestää kotona. Myös meiltä löytyy aina jostain joku nurkka, jossa järjestämisestä on hyötyä. Esimerkiksi huoneistoon kuuluva komero, jossa säilytetään kaikkea mahdollista, tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia. Helposti löytyy myös pienempiä kohteita: vaatekaapin hylly, kylppärin kaappi, pakastin.

Tätä stressijärjestämistä ei pidä sekoittaa ns. samaari-menetelmään. Siinä nimittäin siivotaan siksi, että on pakko. Koti on päässyt niin pahaan kuntoon, että siitä selviää vain raivopäisellä raivaamisella. Sen sijaan tämä minun kuvailemani järjestäminen on sellaista, että siinä ulkoisen tilan järjestäminen helpottaa myös sisäistä epäjärjestystä. Oma kokemukseni on, että siivoaminen tai järjestäminen on erinomainen tapa rauhoittaa hermostunutta mieltä.

Tunnistaako joku muukin tämän ilmiön?

Viikon vinkit: muovinkeräys, juhlien järjestäminen ja puutarhatöitä

Tässä on erittäin kiinnostava juttu muovin kierrätyksestä. Tutkija totetaa, että pantillisuus tehostaisi kierrätystä merkittävästi. Tämä on ihan maalaisjärjellä pääteltävissä, sillä esimerkiksi pantillisia pulloja ei juuri näe sekajätteen seassa. Luulisin, että ihmiset oppisivat hyvin nopeasti palauttamaan pantillisen muovin keräyksiin, sillä ihmiset vihaavat sitä, että menettävät rahaa. (YLE)

Tässä on vanha juttu toukokuulta juhlien järjestämisestä, mutta linkkaan sen tähän, koska toimittaja haastatteli myös minua. Pääpointtini on, että keskity olennaiseen. Siivoa ensisijaisesti ne alueet, joilla vieraat liikkuvat, ja pistä muiden huoneiden ovet kiinni. (Ilta-Sanomat)

Oletko puutarhaihmisiä? Ilta-Sanomat on tehnyt muistilistan heinäkuun puutarhatöistä. Siinä mainitaan myös vieraslajien poistaminen. Moni ajattelee, että jos pihalla on yksi kurtturuusupensas, niin eihän se siinä ole selvästikään mihinkään levinnyt, että antaa olla vaan. Mutta katsokaa näitä kuvia. Omalla pihalla kurtturuusu voi olla vaaraton, mutta saaristossa se tukehduttaa kaiken muun alleen, hautaa hiekkarannat ja pysähtyy vasta, kun meri tulee vastaan. Linnut levittävät ruusujen siemeniä paljon kauemmas kuin omaan pihaan. Siksi se varsinainen ongelma jää usein piiloon.

Tärkeät tavarat: oma penaali ja muistikirja

Operaatio ”aikuisen oma tila” saa jatkoa. Nyt minulla on oma penaali. Oli hauskaa käydä kirjakaupassa ostamassa sinne uusia kyniä ja kumeja! Valitettavasti varsinainen penaali on toistaiseksi lainassa esikoiselta, jolla niitä puolestaan on lukuisia. Ostan kyllä oman, kunhan löydän tarpeeksi tyylikkään.

Väliaikaisesta kuoresta huolimatta sisältö on rautaa. Penaalistani löytyy

  • lyijytäytekynä + lyijyä
  • kuulakärkikynä
  • upouusi pyyhekumi
  • viivotin
  • liimapuikko
  • sakset
  • permanent-tussi

Kaupassa ei ollut mieleistäni pientä liimapuikkoa, joten korvaan tämän kun sopiva tulee vastaan. Luulen, että lisään vielä sellaisen terävän, kapean tussin – miksi niitä sanotaankaan? Harkitsen myös pienten liimalappujen lisäämistä, siis niitä millä merkitään kirjaan tärkeä kohta. Sen jälkeen paketti taitaa olla kasassa. Ideana on, että tämän voi napata mukaan matkalle, luennolle tai työkeikalle, ja aina löytyy kaikki tarvittava. Päätin säilyttää tätä tuossa samassa eteisen laatikossa, josta kirjoitin aiemmin. Sieltä sen saa helposti mukaan ja löydän sen aina tarvittaessa, mutta toisaalta penaali ei ole heti lasten silmien alla houkuttelemassa. Ai että olen tyytyväinen!

Nyt pitää hankkia uusi bullet journal -kirja. Se on toinen ehdottoman yksityinen tila. Aloitin vanhan loppukesästä 2017, ja nyt siitä alkaa sivut loppua. Aion ostaa samanlaisen kuin tämä edellinenkin oli: Leuchtturm 1917 viivaton A5-kokoinen muistikirja. Se on toiminut erinomaisesti! En missään nimessä halua viivoja, koska ne ovat mielestäni ikävästi rajoittavia. Toisaalta kovat kannet, kuminauha jolla kirja pysyy kiinni, selkämykseen kiinnitetyt kirjanmerkkinauhat sekä mukana tuleva erillinen viivapaperi tekevät tästä muistikirjasta tarpeisiini lähes täydellisen.

Tältä muistikirjani näyttää. Kuvassa myös toinen luottotuote eli langattomat kuulokkeet kotelossaan.

Selasin tätä omatekoista kalenteria ja muistikirjaa, ja mietin juuri, että se on ihan kauhean näköinen sisältä. Kukaan muu kuin minä ei saisi siitä mitään tolkkua. Tämä on todella kaukana sellaisesta ”bujoilusta”, jossa sivuja kootaan hartaasti ja lopputulos on kuin taideteos. Toisaalta se informaation määrä, jonka kirja sisältää, on valtava. En voi heittää sitä pois, vaan se on pakko arkistoida, sillä siellä on paljon tietoa jota luultavasti tarvitsen myöhemmin. Systeemi, joka minulle on tähän kehittynyt, on kuitenkin täydellisen toimiva. Rakastan sitä, että samalla sivulla on sekä kalenteri että tilaa muistilistoille. Käytännössä kirja koostuu siis kalenterisivuista, ja sadoista erilaisista muistilistoista, joita olen itselleni kirjoittanut. Jäsentelen arkeani listojen kautta, ja tämä kirja on siihen täydellinen väline.

Arkijärki-podcast 76: Miten mökillä karsitaan tavaroita?

Kesälomatunnelmissa juttelen tällä kertaa siitä, miten mökillä raivataan liikoja tavaroita. Periaatteessa aivan kuten kaupungissakin, mutta logistiikkaan pitää kiinnittää enemmän huomiota. Pohdin myös sitä, miten raivaaminen onnistuu sellaisilla mökeillä, jotka ovat yhteisomistuksessa esimerkiksi perheen tai suvun kesken. Silloin raivaaminen voi olla normaalia haasteellisempaa.

Podcastin kesto on 20 minuuttia. Tämän podcastin jälkeen podcastien tahti harvenee heinäkuun ajaksi. Elokuussa palataan taas normaaliin julkaisutahtiin. Jos haluat saada mahdollisesti kesän aikana tulevat podcastit heti kuunneltavaksi, suosittelen tilamaan podcastin esim. iTunesin tai Acast:in kautta suoraan puhelimeesi! Kaikki vanhat jaksot löytyvät sitä kautta, tai sitten niitä voi kuunnella täällä: http://arkijarki.net/arkijarki-podcastit/

Arkijärki: blogi ja podcast

 

Oman tilan ihanuudesta

Perheessä asumisen ärsyttävä puoli järjestyksen kannalta on se, että muilla perheenjäsenillä on harvoin samoja prioriteetteja sen suhteen, millainen on sopiva siisteystaso. Se henkilö, joka toivoisi parempaa järjestystä ja korkeampaa siisteystasoa, joutuu usein tekemään myönnytyksiä.

Puhun tässä omasta kokemuksesta. En jaksa olla jatkuvasti huomauttamassa, nalkuttamassa tai toisten jälkiä siivoamassa, joten joudun sietämään sitä, että meillä ei yleensä ole niin siistiä kuin haluaisin, ainakaan arkisin. Haave tyhjistä tasoista on mahdoton toteuttaa, sillä muun perheen mielestä tyhjä taso on erinomainen laskutila mille tahansa tavaralle. Minun mielestäni tyhjä taso huokuu zeniläistä rauhaa, mutta tätä mielentilaa eivät muut tunnu havaitsevan saati sitten kaipaavan.

Tässä tilanteessa rakastan sitä, että minulla on omia tiloja, jotka saan pitää juuri sellaisessa järjestyksessä kuin haluan. Nämä ovat pieniä säilytystiloja, joissa on vain minun tavaroitani. Eteisessä on neljä laatikkoa, yksi jokaiselle perheenjäsenelle. Puolison laatikkoon ei tarvitse edes katsoa, lasten laatikot järjestän silloin tällöin, mutta omani edustaa sitä todellisuutta, jossa haluaisin elää. Järjestin tämän laatikon pari päivää sitten, ja tulen hyvälle tuulelle aina kun avaan sen. Järjestys on itse asiassa yllättävän konmarilainen: huivit on pystyviikattu, ja olen hyödyntänyt pienen pahvilaatikon kannen säilytysrasiaksi pikkuesineille, joita myös haluan tässä laatikossa säilyttää.

Eteisen laatikossa säilytän pashminoita, aurinkolaseja, lippiksiä sekä rakkolaastareita, nenäliinoja, käsidesiä ym.

Tämä kuva ei tee oikeutta todellisuudelle, mutta en jaksa nyt ruveta lavastamaan ”täydellistä elämää”. Tämä siisteys ei siis ole sellaista sisustuslehtien ylimaallista siisteyttä, missä jokainen hapsukin on suorassa. Sen sijaan tämä on arkipäivän käytännön siisteyttä, joka palvelee tarkoitusta miellyttää silmää. Tuossa pienessä pahvilaatikossa säilytän nenäliinoja, ylimääräistä käsidesiä, rakkolaastareita, jalkadeoa ym. Tästä nappaan käsilaukkuun täydennystä, otan viileällä säällä huivin harteille tai huiskautan talkkia kenkiin talkkia. Tässä laatikossa on siis kaikenlaisia eteisessä tarvittavia tavaroita. Siis sellaisia, joita voi tarvita, kun lähtee ulos ovesta. Tähän ne myöskin palaavat, sillä kukaan muu ei näitä tavaroita käytä tai tarvitse.

Kun muu huusholli on yhteiskäytössä, minulle on tärkeää että siellä on tällaisia omia taskuja, joiden järjestystä ei kukaan muu sotke. Näitä on muitakin, ja niistä on pidettävä kiinni. Olen nimittäin huomannut, että etenkin lapsilla on todella vahva taipumus yrittää omia kaikki minun tavarani käyttöönsä siksi, että ne ovat aina samalla paikalla ja siis helposti löydettävissä. Ei niin, etteikö lapsilla olisi esimerkiksi kyniä ja saksia monin kappalein. Niitä vaan ei koskaan löydy silloin kuin pitäisi. Sen sijaan minun sakseni ja kynäni ovat aina siellä missä pitääkin, koska minä palautan ne aina samaan paikkaan. Siksi nuoriso mieluusti ottaisi käyttöönsä nekin. Tästä tosin seuraa, että käytön jälkeen niidenkään sijainti ei enää välttämättä ole tiedossa. Olenkin päättänyt, että jatkossa tiettyjä minun tavaroitani ei saa lainata. Tämä uusi toimintatapa hakee vielä vähän muotoaan, mutta aion lanseerata sen tässä kesän aikana toden teolla käyttöön.

Mikä on teidän oma tila, jota muut eivät pääse sotkemaan?

Kosmetiikkashoppailua lomareissulla

Pääsin käymään Sephorassa äskettäisellä lomamatkallani. Periaatteessa inhoan sitä kauppaa; musiikki pauhaa, esillepano on vähintäänkin räikeä ja testerit yleensä kauheassa sotkussa. (Kokemukseni ovat USAsta, ehkä jossain Euroopassa liikkeissä on viihtyisämpää?) Silti menen sinne aina, kun liike tulee vastaan. Tuotevalikoima on sellainen, että sitä on vaikea vastustaa.

Tällä kertaa keskityin kuitenkin kassan vieressä oleviin matkakokoihin. Tykkään meikeistä, mutta käytän niitä suhteellisen niukasti, joten minikoot ovat tarkoituksiini täydellisiä. Ostin tältä matkalta pari sivellintä sekä seuraavat tuotteet:

  • Laura Mercierin puuteri
  • by Terry puuteri
  • Tarten mini luomiväripaletti
  • Sephoran oma silmänaamio
  • Hiusten muotoilutuote
  • Too Faced miniripsari
  • Urban Decay luomivärinpohjustaja

Olin näistä kaikista lukenut suosituksia joko jostain kosmetiikkablogista tai sitten naistenlehdestä, ja oli hauskaa ostaa niitä pienessä koossa halpaan hintaan. Ennestään tuttuja olivat naamio sekä tuo luomivärinpohjustaja. Naamion oli tarkoitus pelastaa jetlagista väsähtäneet silmänaluset jo reissussa, mutta en sitten missään vaiheessa ehtinytkään niitä käyttää. Toin siis kotiin odottamaan jotain muuta hetkeä, jolloin naama kaipaa piristystä. En tiedä onko vaikutus oikeasti todellinen vai pikemminkin henkinen, mutta sama se, hauskaa puuhastelua kauneuden parissa silti.

Miksei näitä pieniä tuotteita voisi saada joka paikasta? Tämä koko olisi minulle sopiva, eikä tarvitsisi heittää vanhentunutta kosmetiikkaa roskiin.

Minusta nämä matkapakkaukset ovat loistava keksintö. Olen esimerkiksi pitkään halunnut kokeilla noita molempia puutereita, mutta käytän puuteria niin vähän että iso pakkaus kestäisi minulla seuraavat 10 vuotta. Sama koskee luomivärejä. Sen sijaan tällainen minipakkaus on sellainen, että saatan ehkä joskus saada sen jopa lähes loppuun. Etenkin, kun tämä minulle ennestään tuntematon merkki osoittautui todella hyväksi. Heitin aiemmin keväällä yhden vanhan paletin roskiin, koska värit olivat oikeasti huonoja. Tämä tuote korvaa menetetyn juuri sopivasti. Tuo minikokoinen puuteri on supersöpö, se mahtuu tarpeen vaatiessa mihin tahansa käsilaukkuun mukaan.

Näistä shoppailuista ei muuten tullut yhtään huono omatunto, päinvastoin! Sekin oli virkistävää!

Mielensäpahoittaja jätehuoneessa

Minullahan on tapana kurkkia taloyhtiön roska-astioihin, ja tarpeen mukaan siirrellä väärään astiaan joutuneita roskia oikeaan paikkaan. Noukin säännöllisesti muovipusseja paperikeräyksestä ja ongelmajätettä metalliastiasta. Tänään huomasin lasinkeräysastian pohjalla paperipussin. Kurotuin nostamaan sitä pois, kun pussi aukesi ja sieltä vieri ulos keraaminen kukkaruukku ja kynsilakkapullo. Voihkaisin ääneen epätoivosta. Tämä oletettavasti hyvää tarkoittanut ihminen oli onnistunut tekemään kolme virhettä yhdellä kertaa. Lasinkeräykseen ei kuulu paperi, ei keramiikka eikä kynsilakkapullo. Miten pahasti tämä ”lajittelu” voi oikein mennä pieleen?

En tiedä kumpi käy hermoilleni enemmän: ihmiset, jotka eivät viitsi lajitella yhtään mitään, vaan tunkevat sekajätteeseen kaiken mahdollisen, vai ihmisten jotka ”lajittelevat” aivan päin mäntyä. Ymmärrän, että välillä tulee tenkkapoo jonkun harvinaisemman tavaran kanssa, eikä ole aina ihan varma, mihin astiaan se kuuluisi. Mutta sellainen lajittelu, jossa esimerkiksi heitetään sanomalehdet muovikassissa keräysastiaan ajaa hermoromahduksen partaalle. Miksi nähdä lajittelun vaiva, ja sitten tuhota koko homma viskaamalla muovikassi papereiden sekaan? Tai paperikassi lasinkeräykseen. Tai keramiikkaa paperikääreessä lasien sekaan! Keramiikka ei ole lasia. Paperi ei ole lasia. Miten kenellekään tulee mieleen laittaa kumpaakin juuri lasinkeräysastiaan, kun sekajäteastia on siinä metrin päässä vieressä?!? Tällaisina hetkinä uskoni ihmiskuntaa kohtaan horjuu.

Jos tätä nyt sattuisi lukemaan ihminen, joka on epävarma siitä, mitä mihinkin jäteastiaan tulee laittaa, niin kerron yksinkertaisen säännön: Laita astiaan VAIN sitä jätettä, jota kannessa lukee. Paperinkeräykseen VAIN paperia. Pahvinkeräykseen VAIN pahvia. Muovien sekaan VAIN muoveja. Biojätteisiin VAIN maatuvia jätteitä. Jos olet epävarma, käytä sekajäteastiaa. Sellainen löytyy kaikista taloyhtiöistä. Jos olet epävarma, katso googlesta. Tosin epäilen, että saarnaan tässä turhaan, koska uskoisin Arkijärjen lukijoiden toimivan näin automaattisesti muutenkin.

Joskus lajittelu tietysti vaatii pientä vaivannäköä. Jos lasipurkit ovat muovipussissa, ne pitää tyhjentää sieltä omaan astiaan ja heittää sen jälkeen muovipussi joko muovinkeräykseen tai sekajätteen joukkoon. Tai jos pussi on puhdas, sen voi käyttää uudestaan. Sitten on tämä kynsilakkakysymys – kynsilakka on ongelmajätettä! Sitä ei voi laittaa mihinkään roskikseen, vaan se pitää toimittaa ongelmajätekeräykseen. Sama koskee kaikkia elektroniikkaromuja, pattereita ynnä muita sähkötarvikkeita. Niitä ei saa laittaa roskiin, vaan ne pitää toimittaa asianmukaiseen keräykseen. Ja näin se vain on. Ne ajat, jolloin roskista pääsi ihanan helposti eroon heittämällä kaikki samaan astiaan, ovat ikuisesti takana päin. Toisaalta voimme olla iloisia siitä, että Suomessa on niin hyvä jätehuoltosysteemi, että roskien lajittelu, ja sitä kautta päivittäisen ekoteon tekeminen on helppoa.

Jatkan siis yksinäistä taistelua tuulimyllyjä eli väärin lajittelevia naapureitani vastaan, ja marmatan samalla itsekseni, että milloin, milloin ihmiset oppivat erottamaan muovin paperista ja keramiikan lasista. Saisinko vertaistukea?

Arkijärki-podcast 75: Kuulumisia ja selityksiä

Tässä podcastissa kerron, miksi blogissa on kevään aikana ilmestynyt paljon vähemmän tekstejä kuin aiemmin (toteutin pitkäaikaisen haaveen). Kerron myös, mistä johtui tämä viimeaikainen täydellinen hiljaisuus sekä podcastin puuttuminen (olin hyvin ansaitulla lomalla). Lopuksi kerron, mitä tapahtui, kun päätin pitää taukoa ostolakosta ja päädyin amerikkalaiseen outlet-kylään.

Podcastin kesto on 18 minuuttia.

Kuten podcastissa kerron, aion pitää heinäkuun lomaa myös blogista ja podcastien tekemisestä. Koska en halua ahdistua harrastuksesta, päätin että heinäkuun ajan kirjoitan ja äänitän silloin, kun siihen tulee sopiva tilaisuus. Tahti siis harvenee loman ajaksi, mutta elokuussa on tarkoitus palata taas normaaliin rytmiin.

Jos haluat varmistaa, ettet hukkaa yhtään tulevaa jaksoa, tilaa podcast suoraan puhelimeesi esim. iTunesin tai Acastin kautta.

Arkijärki: blogi ja podcast

Viikon vinkit: japanilainen lattianpesu, vaatteiden lukumäärä ja hamstrausta

Tämä japanilainen siivousvinkki on tullut vastaan viime päivinä useampaan kertaa. Sen ideana on, että lattia pestään ”kolmeen kertaan”, vaikka oikeasti kyseessä on pesu, huuhtelu ja kuivaus. Tämähän on hyvä ja perusteellinen tapa, joskin se vie enemmän aikaa kuin pikainen nihkeällä pyyhkiminen. (MeNaiset)

Linkkaan tähän toisen artikkelin, myös MeNaisista, jossa muutama nuorehko nainen laski kaikki vaatteensa, ja sitten järkyttyi tuloksista. Katsoin noita lukumääriä ja totesin, että minulla on taatusti enemmän. En jaksanut ruveta laskemaan kaikkea, mutta jo pelkästään tankokaapissa roikkuu 40 vaatetta (mekkoja, hameita, neuleita ym.). Villapaitoja näytti olevan reilut 10, farkkuja vähän alle. Sitten siihen päälle yöpukuja, t-paitoja, urheiluvaatteita, takkeja, kesävaatteita, huiveja, päähineitä, hansikkaita, kerrastoja, juhlamekkoja ja ties mitä, niin tuleehan sitä. Mutta minusta on turhaa kauhistella vaatteidensa määrää, jos ne mahtuvat kaappiin siististi. Mitä väliä sillä on, onko hyllyllä 3 vai 15 neuletta? Jos niille on käyttöä niin ei siitä ole mitään erityistä etua, että säilyttää kaapissaan enemmän ilmaa. Eri asia on, jos haluaa vähentää säilytykseen käytettävien neliöiden määrää. Silloin vähentäminen on paikallaan.

Löysin kiinnostavan artikkelin hamstrauksesta, siis sellaisesta tilanteesta, jossa tavarankeräily on lähtenyt hallinnasta. Tässä aika pitkässä jutussa avataan hamstraamista eri näkökulmista. Miksi joku hamstraa? Mitä hamstraajan mielessä liikkuu? Juttu ei kauhistele, vaan avaa ilmiötä neutraalisti. (anna.fi)

Tällä viikolla olen kirjoittanut ja puhunut yhdestä teemasta: miksi siisti koti on viihtyisämpi, kauniimpi ja mukavampi kuin sotkuinen koti. Aloitin maanantaina paljastamalla epäkorrektin mielipiteeni siisteydestä ja sotkusta. Perjantain podcastin voi puolestaan kuunnella alta:

Arkijärki-podcast 74: Ajatuksia siivouksesta, sotkusta ja kotihäpeästä

Kodin siisteys tai sotkuisuus herätti ajatuksia niin paljon, että tein vielä podcastin samasta aiheesta. Pohdin tässä, mikä tässä keskustelussa minusta menee pieleen ja miten itse näen sotkun ja siisteyden. Ihmettelen, miksi asioista puhutaan niin äärimmäisistä näkökulmista. En usko, että kenenkään koti on jatkuvasti putipuhdas, mutta ei se silti tarkoita sitä, että vaihtoehdon pitäisi olla täydellinen piittaamattomuus. En myöskään usko, että aina pitäisi siivota raivopäänä. Pohdiskelen myös sitä, miksi omasta hygieniasta huolehtiminen koetaan elämänhallintana, mutta kodista huolehtiminen tulkitaan nykyisin helposti nipottamiseksi? Mietin, miksi minusta on kohteliasta siivota vieraita varten, ja mitä sellainen siivoaminen käytännössä tarkoittaa. Käsittelen myös kotihäpeää sekä sitä, mitä sille voisi tehdä.

Podcastin kesto on 25 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen. Olen jokaisesta tähdestä kiitollinen 🙂

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Uusin jakso on aina ylimpänä.