Kun hermostun, järjestän

Luulen, että yksi syy konmarin suurelle suosiolle on se, että kodin ja tavaroiden järjestäminen rauhoittaa mieltä. Järjestäminen ja perinteinen siivoaminen – eikä näitä aina voi edes erottaa toisistaan – ovat sellaista konkreettista toimintaa, jolla voi olla suorastaan terapeuttinen vaikutus. Ainakin perinteinen siivoustyö on helppoa. Ei tarvitse liikoja miettiä, mitä tässä pitäisi tehdä. Tarttuu vain rättiin ja alkaa pyyhkiä. Toisaalta tuollaista helppoa, mekaanista työtä tehdessä ajatteleminen on jotenkin helpompaa.

Järjestäminen voi olla vaikeampaa, koska silloin joutuu miettimään enemmän. Mitä tälle tehdään, mihin tämä laitetaan ja säästäisinkö vai en. Mutta toisaalta sekä siivouksessa että järjestämisessä lopputulos on usein palkitseva. Saa konkreettisen, silminnähtävän lopputuloksen. Saa myös jotain oikeasti hyödyllistä aikaiseksi. Tilaa vapautuu, roskia lähtee ja siivottu tai järjestetty tila näyttää kenen tahansa silmiin paljon paremmalta.

Jos muussa elämässä on asioita, jotka vaivaavat mieltä, järjestäminen rauhoittaa. Se toimii erinomaisena korvikkeena. Sitä stressaavaa asiaa ei yleensä voi noin vain siivota pois päiväjärjestyksestä, mutta ainakin omaan ympäristöönsä voi vaikuttaa. Siivoamisesta ja järjestämisestä tulee hallinnan tunne, ja se on ihmiselle tärkeää. En ole psykologi, mutta tunne siitä, että omaan elämään voi vaikuttaa, lienee yksi ihmisen perustarpeista.

Minä olen juuri tällainen. Kun jokin asia käy liiaksi hermoille, alan järjestää kotona. Myös meiltä löytyy aina jostain joku nurkka, jossa järjestämisestä on hyötyä. Esimerkiksi huoneistoon kuuluva komero, jossa säilytetään kaikkea mahdollista, tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia. Helposti löytyy myös pienempiä kohteita: vaatekaapin hylly, kylppärin kaappi, pakastin.

Tätä stressijärjestämistä ei pidä sekoittaa ns. samaari-menetelmään. Siinä nimittäin siivotaan siksi, että on pakko. Koti on päässyt niin pahaan kuntoon, että siitä selviää vain raivopäisellä raivaamisella. Sen sijaan tämä minun kuvailemani järjestäminen on sellaista, että siinä ulkoisen tilan järjestäminen helpottaa myös sisäistä epäjärjestystä. Oma kokemukseni on, että siivoaminen tai järjestäminen on erinomainen tapa rauhoittaa hermostunutta mieltä.

Tunnistaako joku muukin tämän ilmiön?

3 thoughts on “Kun hermostun, järjestän

  1. Minulla on vähän päinvastoin: järjestän rakkaita kirjahyllyjäni, kun on hyvä ja levollinen mieli. Muu siivous ja järjestely tehdään lähinnä ”pakon” edessä. 😄

    • Minulla kirjahyllyt odottavat edelleen järjestäjää. Ilmeisesti ne ovat liian siistit, että tällainen hermojenrauhoittelusiivous houkuttaisi 🙂

      • Tätä on vähän vaikea selittää, mutta kyse ei ole siisteydestä, vaan esim. siitä mitkä kirjat ovat vierekkäin yms. ”henkimaailman” asioita. Eli järjestelyä voi tehdä loputtomiin! 😄

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.