Aihearkisto: Viikon vinkit

Viikon vinkit: lelukaaos, raivausohjeita, vaatekierrätystä ja tyhmää toimintaa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Iltasanomat listaa erilaisia keinoja pitää lastenhuoneen lelukaaos hallinnassa. Voisin allekirjoittaa näistä oikeastaan kaikki, ja myös toteutan suurinta osaa itse. Olennaista kuitenkin on, että lelut jäävät samalla tavalla ”pieniksi” kuin vaatteetkin. Kun jostain lelusta on kasvettu ulos, ne kannattaa raivata pois jotta tulee tilaa uusille.

Kodin Kuvalehti puolestaan tarjoaa perinteiset ja perusteelliset ohjeet kodin kevätraivaukselle. Asiantuntijana on käytetty ammattiraivaajaa. Nykyisin tulee verrattua kaikkia tällaisia ohjeita Kondon ohjeisiin, ja kieltämättä Marien ohjeet ovat yksinkertaisemmat. Toisaalta tietyissä tilanteissa tällaisissa perinteisissäkin on puolensa.

HS kertoo sen, minkä kuluttajan arkikokemuskin kertoo: vanhojen, rikkinäisten vaatteiden kierrätys on vaikeaa. Suomen ympäristökeskus on saanut päätökseen kaksivuotisen tutkimushankkeen, jossa tullaan siihen tulokseen että kierrätystä pitäisi tehostaa merkittävästi. Tuntuu hassulta, että tämän toteamiseen on tarvittu kahden vuoden projekti, kun asia olisi käynyt selville yhdellä haastattelukierroksella vaikkapa meidän kierrätyksestä kiinnostuneiden bloggaajien keskuudessa. Mutta olen sitä mieltä, että koska jatkokäyttömahdollisuuksia on tekstiileille niin vähän, tässä kohdassa pakko lienee paras muusa. Verotuksella ja lainsäädännöllä voitaisiin aivan hyvin ohjata toimintaa siihen suuntaan, että kierrätys tehostuisi. Toisaalta uusi hallitus voisi lisätä porkkanoita esimerkiksi tukemalla uusia innovaatioita.

Linkkaan tähän lopuksi kolumnin, jossa toimittaja tuskailee huonon omantunnon ja vaateostosten ristiaallokossa.  (Etelä-Suomen Sanomat) Kirjoittaja huokailee vaatteiden huonon laadun perään, mutta minun huomioni kiinnitti tällainen yksityiskohta: Ensin hän osti vaatteen, jossa oli angoraa. Sitten kävi ilmi, että angoraa tuotetaan hyvin epäeettisissä oloissa. Toimittajalle tuli huono olo. Mutta kuinkas sitten kävikään – pikapuolin hän ostaa uuden (eri merkkisen) vaatteen, jossa on myös angoraa. Sitten hän toivoo, ettei kani olisi tällä kertaa kärsinyt. Tässä on taas sellaista logiikkaa jota en voi ymmärtää mutta jonka pahoin pelkään olevan hyvin tavallinen tapa ajatella. Kuluttaja tietää tekevänsä epäeettisen valinnan, mutta toivoo kovasti ettei niin olisi, ja sillä jotenkin oikeuttaa ostoksena ja mielihalunsa. Sen sijaan, että esimerkiksi valitsisi toisen vaatteen tai ottaisi selvää, millä tavalla vaate on tuotettu. Ymmärrän täydellisesti, ettei joka ikisen vaatteen kohdalla jaksa olla supertiedostava, mutta jos vaatteessa on jo valmiiksi jokin epäilyttävä elementti, pelkkä toivominen on melkoista itsepetosta. Vähän sama asia, kuin että ostaisi pullan ja samalla kovasti toivoisi, ettei se lihota.

Äänestä tänään!

Julkaistu , kirjoittanut
16

Tämän viikon vinkki on yksinkertainen: äänestä tänään, ellet ole sitä jo tehnyt.

Äänestäminen on mielestäni paitsi kansalaisvelvollisuus, myös oikeus, kuten sana äänioikeus jo sanookin. Olen lukenut viime päivinä monta juttua siitä, kuinka joku ei äänestä. En ymmärrä alkuunkaan, miksi joku jättäisi tällaisen oikeuden käyttämättä. Ei ole ollenkaan itsestään selvää, että meillä äänioikeus on. Voitteko ajatella, että vielä sata vuotta sitten Euroopan maista valtaosassa naisilla ei ollut oikeutta äänestää? Puhumattakaan ihmisten äänioikeudesta maailmanlaajuisesti. Vapaat ja vilppiä vailla olevat vaalit eivät ole mikään universaali ilmiö. Se, että meillä sellaiset on, on mielestäni yksi tärkeimmistä syistä äänestää. Äänestäminen on oikeastaan ainoa tapa varmistaa, että niin on jatkossakin.

Olen kuullut perusteluksi äänestämättä jättämiselle, että ei löydy ehdokasta, jonka kanssa olisi 100% samaa mieltä. Nyt tulee paljastus – KUKAAN ei löydä sellaista ehdokasta. Jos haluaa 100% samanmielisen ehdokkaan, on ainoa vaihtoehto asettua itse ehdolle. Jos se taas tuntuu liian vaikealta, hankalalta tai työläältä, on syytä katsoa peiliin. Ehdokkaaksi pääseminen, saati sitten kansanedustajan työ ei ole erityisen helppoa eikä uskoakseni kovin hauskaakaan.

On myös harhaa jättää äänestämättä siksi, että ajattelee ettei eduskuntatyö koske minua. On runsaasti päätöksiä, jotka eivät suoraan koskekaan (esimerkiksi sanotaan vaikka joku kalastukseen liittyvä lakimuutos ei vaikuta minun elämääni juurikaan), mutta valtaosa kuitenkin koskee. Otetaan vaikka työ, koulutus tai ulkopolitiikka – kaikilla niillä on suoraan merkitystä omassa elämässäni. Esimerkiksi se, onko kouluissa katto ryhmäkoolle, saavatko kaupat olla auki sunnuntaisin tai mikä on veroprosenttini, liittyy olennaisesti omaan elämääni. Jos en osallistu itse aktiivisesti politiikan tekemiseen, äänestäminen on yksi niistä harvoista keinoista, joilla voin vaikuttaa.

Tähän oikeastaan kiteytyy äänestämiseen liittyvä filosofiani. Mielestäni niillä, jotka tarkoituksella jättävät äänestämättä, ei ole juuri oikeutta valittaa. Äänestämättä jättäminen tarkoittaa, että hyväksyy nykytilan sellaisena on kuin se on. On turha jättää äänestämättä siksi, ettei oma ehdokas tai puolue kuitenkaan pääsisi läpi. Vaaleissa ei ole tarkoitus taktikoida sellaista ehdokasta, joka varmuudella valitaan. Vaaleissa on tarkoitus ilmaista oma mielipide siitä, kenen haluaa omista asioistaan päättävän. Voi olla etteivät puolueet miellytä, mutta joku niistä on aina vähemmän huono kuin muut. Äänestä silloin sitä, muuten riskeeraat sen, että ne pahimmat saavat vielä enemmän ääniä.

Minä äänestin tänä aamuna. Valitsin ensin puolueen (siis huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono, ja oli kuulkaa vaikeaa valita tänä vuonna) ja sitten puolueen listalta henkilön, jonka kanssa olin minulle tärkeistä asioista riittävän samaa mieltä. Emme suinkaan ole yksimielisiä kaikesta, mutta kuten sanottu, ei siellä sellaista ehdokasta olekaan. Oma valintakriteerini on myös se, että pyrin aina äänestämään ihmistä, joka on älykkäämpi ja mielellään kokeneempi kuin minä. Tämä siksi, että en kai minä sinne ketään itseäni tyhmempää halua omia asioitani hoitamaan.

Lopetan nyt tämän tässä blogissa hieman poikkeuksellisen yhteiskunnallisen paasauksen tähän. Äänestäminen kuitenkin kuuluu arkijärjen piiriin, joten annoin itselleni luvan vaahdota tästä asiasta, koska se on mielestäni niin tärkeä. Uurnat ovat auki kahdeksaan saakka illalla. Älä anna muiden päättää puolestasi. Käy äänestämässä.

Vai kävitkö jo? Huuda kommenttiboksissa hep!

Viikon vinkit: Muovia, P333 ja KonMari

Julkaistu , kirjoittanut
9

YLE uutisoi, että ensi vuoden alusta lähtien Suomessa avataan 500 muovinkeräysyksikköä. Tämä on merkittävää edistystä, sillä kerätty muovi voidaan hyödyntää uuden muovin valmistuksessa, samaan tapaan kuin paperia ja lasiakin kierrätetään. Tietysti on hyvä idea välttää muovia noin ylipäätään, mutta on epärealistista ajatella, että sen käytöstä voitaisiin luopua. Siksi kierrätysmuovin valmistaminen on hyvä uutinen, sillä uuden muovin tekeminen vie paljon energiaa ja uusiutumattomia luonnonvaroja.

Näköjään naistenlehdet ovat bonganneet P333:n. MeNaiset antaa ohjeet, kuinka vaatteet valitaan ja miten projekti toteutetaan. Samassa lehdessä on myös yllättävän mielenkiintoista pohdintaa työvaatteista, ”univormuista” ja siitä, voisiko nainen pukeutua joka päivä samanlaiseen asuun, kuten monet miehet tekevät.

Poikkeuksellisesti linkitän tähän myös englanninkielisen jutun liittyen KonMariin. Tässä blogikirjoituksessa nuori nainen kertoo, miten hän alkoi Marien ohjeiden mukaisesti tyhjentää käsilaukkunsa joka päivä saapuessaan kotiin. Yksi merkittävä havainto oli, että kun laukun tyhjentää joka päivä, sinne ei koskaan pääse kertymään sitä ylimääräistä rompetta, mitä käsilaukut yleisesti ottaen vetävät puoleensa. Jos käsilaukkusi pursuilee kuitteja, roskia ja roinaa, tämä voi olla yksi keino ratkaista ongelma.

Pääsiäisen linkkivinkit: kaupan merkit, huonekasveja ja muuttovinkkejä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Törmäsin tällaiseen pari vuotta vanhaan mutta kiinnostavaan juttuun kaupan omista merkeistä ja brändituotteista. Jutussa avataan eri merkkien laatu- ja hintaeroja, sekä valmistusmaita. (Kuningaskuluttaja)

Harkitsen hankkivani viirivehkan. NASAn mukaan se on erinomainen huoneilman puhdistaja. (MeNaiset)

Iltalehden miniuutisesta käy ilmi, että liika roina aiheuttaa eniten muuttostressiä. Asia on melko helppo ratkaista – tiedätte kyllä miten. Tästä tuli muuten mieleen, että kuuntelin vastikään erästä organisoimiseen liittyvää podcastia, jossa kävi ilmi että joku on jopa kirjoittanut kirjan siitä, kuinka muutetaan.

Samaan teemaan liittyen löysin arkistoistani Talouselämän vinkkejä, kuinka säästää rahaa ja hermoja muuttaessa. Nämä ovat viime kesältä, mutta aivan päteviä neuvoja silti.

Viikon vinkit: tuuletus, auton pesua ja kännyköiden kierrätys

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Marttojen Teija Jerkku antaa erittäin kattavat ohjeet vaatteiden tuulettamista varten. Näistä tuli mieleen että meidän parvekkeelle pitäisi kiinnittää sellainen oksa, johon saisi vaatepuilla vaatteita tuulettumaan. (YLE)

On mahdollista, että myös autosi kaipaa kevätsiivousta. Näillä ohjeilla pitäisi tulla puhdasta. En ole autojen asiantuntija, mutta arvelisin että olennaista on varoa ettei pesu aiheuta naarmuja maalipintaan. (YLE)

Tiesittekö, että vanhoista kännyköistä ja tietokoneista voidaan ottaa lähes kaikki materiaali talteen ja käyttää uudelleen? Elektroniikkaromun paikka ei siis ole roskiksessa, vaan asianmukaisesti kierrätettynä. (Talouselämä)

Viikon vinkit: raivausvinkkejä, turhia vakuutuksia ja lääkejäämiä

Julkaistu , kirjoittanut
4

Ruotsalainen ”kaaoskonsultti” antaa itsestäänselviä ohjeita raivaamiseen. (IS)

Kuluttajaliitto varoittaa, että esim. kodinkoneiden ja elektroniikan mukana myytävät ylimääräiset takuut ovat huijausta. Juttu on melko pitkä ja kattava, joten jos aihe kiinnostaa suosittelen. Itsekin olen tainnut joskus näihin sortua, mutta tämän artikkelin luettuani tiedän, että nämä ovat ns. turhaa rahastusta. Kauppojen katteet ovat laskeneet, ja jostain sitä kassavirtaa on hankittava. Jos et jaksa lukea, niin pääsanoma voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: Älä ota ylimääräisiä tuotevakuutuksia.

Lopuksi linkkaan INCImix-blogin juttuun vesistöjen lääkejäämistä. Älkää ihmiset heittäkö mitään lääkkeitä vessanpönttöön. Sitä kautta päätyy vesistöön lääkkeitä muutenkin ihan riittävästi.

Viikon vinkit: Karsimista, kierrätysautoja ja ympäristötekoja

Julkaistu , kirjoittanut
2

Iltalehti listaa ideoita tavaroista, joista voi helposti luopua samantien. Ajatuksena kai on, että näistä voi lähteä liikkeelle jos tavaroita on liikaa eikä tiedä mistä aloittaa. Listalla on paljon kierrätykseen kelpaavia tavaroita, kuten pienelektroniikkaromua, joka pitää toimittaa oikeaan osoitteeseen, eikä heittää suoraan roskikseen.

Tähän liittyen HSY:n kierrätysautot lähtevät liikkeelle tasan kuukauden päästä. Etsi oma pysäkkisi täältä. Nyt on siis kuukausi aikaa kaivella vanhat johdot, pannut ja maalinjämät kaappien ja komeroiden periltä.

Tämä YLEn uutinen komppaa WWF:llä saatua yleislinjausta: asuminen, syöminen ja liikkuminen ovat ne asiat, joilla saa eniten luonnonsuojelua aikaan. Tämä kannattaa lukea, siinä kiteytyy moni sellainen asia, jota minäkin olen mielessäni miettinyt, mutten ole osannut sanoiksi pukea. Ylimääräisen shoppailun rajoittaminen on monesta syystä järkevää, mutta todellisten isojen vaikuttavien muutosten pitää tapahtua rakenteiden tasolla. Se ei tietenkään poista yksilönvastuuta, mutta tästä jutusta käy ilmi eri asioiden mittasuhteet. Muistuttaisin myös, että vaalit lähestyvät, eivätkä nämä asiat ole yhdentekeviä.

Viikon vinkit: japanilainen siivous, arjen kemikaaleja ja kassivinkki

Julkaistu , kirjoittanut
11

Japanilainen ”siivousihme” (mikä lienee, en tunne tätä tapausta tämän enempää) Marie Kondo kertoo miten raivata ja siivota japanilaisittain. Kymmenen kohdan listalta olen jostakin aivan samaa mieltä, jostakin taas aivan eri mieltä. Jutussa on paljon vanhaa tuttua, ja sitten taas pari uutta ideaa. Esimerkiksi, että kaikki käyttöohjeet voisi heittää pois koska ne löytää kuitenkin netistä. Melko radikaali ajatus. (MTV3)

Hesarin artikkelin mukaan suomalaiset ovat melko huolestuneita arkipäivän kemikaalikuormasta. Tämä juttu ei ole erikoisen syvällinen, mutta sisältää muutaman hyvän pointin: mitä vähemmän lastenhuoneessa on muovia, sitä pienempi kemikaalikuorma. Suosi tuotteita, joissa on lyhyt tuoteseloste. Turhia hajusteita kannattaa välttää. Voi tietysti miettiä mikä on ”turha” hajuste, mutta esimerkiksi pyykinpesussa hajusteet ovat mielestäni aivan turhia.

Loppuun vielä vinkki lapsiperheille: Riisu kurainen lapsi suoraan Ikean kassiin. Eteinen säästyy. En tosin ole itse testannut, raportoikaa kommenteissa jos tämä oikeasti toimii. (MTV3)

Viikon vinkit: varastobisnestä ja ruokahävikin minimoimista

Julkaistu , kirjoittanut
8

Hesari kirjoittaa mielenkiintoisesti varastobisneksen kasvusta Suomessa. Artikkelista käy ilmi kiinnostavia yksityiskohtia. 85% asiakkaista on yksityishenkilöitä, ja heistä suurin osa muuttajia. Enimmäkseen kopeissa säilytetään ihan tavallisia tavaroita, jotka eivät vain mahdu kotiin. Ihan merkityksetön ei ole sekään seikka, että jos vuokraat koppisi ”pelikaanivarastoista” (Pelican Self Storage) rahasi valuvat luxemburgilaiseen veroparatiisiin.

Tammikuu meni jo, mutta tässä uutisessa on edelleen asiaa: jääkaapista, pakastimesta ja kuivakaapista on hyvä syödä ajoittain vanhat pois, ja alkuvuosi on siihen otollista aikaa. Uutisessa on lisäksi hyviä vinkkejä kuinka korvata puuttuvia ainesosia resptistä. (YLE)

Viikon vinkit: kaksi ajattelemisen aihetta

Julkaistu , kirjoittanut
14

Tällä viikolla vain kaksi linkkiä, mutta molemmat kertovat oikeastaan samasta asiasta – yltäkylläisyydestä jossa elämme, ja mitä siitä seuraa.

Sari Helin kritisoi viimeisintä ruoka-alea, ja muistuttaa, että kalleinta ruokaa on roskiin heitetty ruoka. Kirjoitus sopii erinomaisesti tämän vuoden teemaani, eli siis ruokahävikin vähentämiseen. Tyyli on räväkkä ja aavistuksen syyllistävä (mielestäni), mutta varsinaista asiasisältöä on paha mennä kieltämään. Elämme sellaisessa yltäkylläisyydessä, että ihmisillä on rahaa heittää ruokaa roskiin, oli se sitten halpaa tai kallista. (YLE)

Etelä-Suomen Sanomissa puolestaan kirjoitetaan siitä, että nykylapset eivät enää huolehdi tavaroistaan kuten ennen. Niitä unohdellaan surutta, koska tilalle voi aina ostaa uuden. Ilmeisesti uusia myös ostetaan, sillä jos ei ostettaisi, kadonneita todennäköisesti kaivattaisiin enemmän. Mietin kertooko tämä siitä, että uudet tavarat ovat nykyisin niin halpoja, ettei uuden ostaminen ole ongelma, vai onko asennemaailma sellainen, että jos jotain häviää niin mieluummin ostetaan uusi ettei tarvitse nähdä etsimisen vaivaa? Mitä tämä meistä kertoo?