YLE uutisoi, että ensi vuoden alusta lähtien Suomessa avataan 500 muovinkeräysyksikköä. Tämä on merkittävää edistystä, sillä kerätty muovi voidaan hyödyntää uuden muovin valmistuksessa, samaan tapaan kuin paperia ja lasiakin kierrätetään. Tietysti on hyvä idea välttää muovia noin ylipäätään, mutta on epärealistista ajatella, että sen käytöstä voitaisiin luopua. Siksi kierrätysmuovin valmistaminen on hyvä uutinen, sillä uuden muovin tekeminen vie paljon energiaa ja uusiutumattomia luonnonvaroja.
Näköjään naistenlehdet ovat bonganneet P333:n. MeNaiset antaa ohjeet, kuinka vaatteet valitaan ja miten projekti toteutetaan. Samassa lehdessä on myös yllättävän mielenkiintoista pohdintaa työvaatteista, ”univormuista” ja siitä, voisiko nainen pukeutua joka päivä samanlaiseen asuun, kuten monet miehet tekevät.
Poikkeuksellisesti linkitän tähän myös englanninkielisen jutun liittyen KonMariin. Tässä blogikirjoituksessa nuori nainen kertoo, miten hän alkoi Marien ohjeiden mukaisesti tyhjentää käsilaukkunsa joka päivä saapuessaan kotiin. Yksi merkittävä havainto oli, että kun laukun tyhjentää joka päivä, sinne ei koskaan pääse kertymään sitä ylimääräistä rompetta, mitä käsilaukut yleisesti ottaen vetävät puoleensa. Jos käsilaukkusi pursuilee kuitteja, roskia ja roinaa, tämä voi olla yksi keino ratkaista ongelma.
Sovelsin KonMaria huivilaatikkoon ja värillisten teepparien laatikkoon. Edun huomaa heti: näkee mitä on missäkin.
Olen haaveillut jo useamman vuoden jonkinlaisesta ”univormusta” – josta omat vaihtoehtonsa niin työ- kuin vapaa-ajalle. Motiivina sama kuin tuossa MeNaisten jutussa mainittu: en haluaisi, että vaatteiden miettiminen ja hankkiminen vie liikaa aikaa (ja silti haluaisin olla kohtalaisen tyylikkäästi pukeutunut). Jotain olen jo kehitellyt, mutta yllättävän hankalaksi tuo on naisille tehty.
Miesten business-pukeutuminenkin on monilla työpaikoilla höllentynyt casual-ajattelun myötä. Ainakin oma mieheni kokee tämän hankaloittaneen pukeutumista, pitää olla vaihtelua ja on mietittävä, mikä on sopivaa mihinkin tilanteeseen. Helpompaa (ja myös halvempaa) olisi vaan vuorotella parin puvun ja paitaröykkiön kanssa…
Mielenkiintoinen tuo YLEn uutinen muovin keräämisestä…
Vastaavasti HSY on ilmoittanut että energiajätteen kerääminen eli siis muovin kerääminen loppuu viimeistään maaliskuussa 2016 https://www.hsy.fi/fi/asukkaalle/lajittelujakierratys/lajitteluohjeet/energiajatejamuovi/Sivut/default.aspx
Homma liittynee tuohon uuteen jätteenpolttolaitokseen jossa kaikki jäte poltetaan.
Tosi mielenkiintoinen toi laukkujuttu – taidan testata!
Olen itse vielä kahden vaiheilla. Luultavasti en jaksa ruveta tähän, mutta esimerkiksi kertaviikkoinen tyhjennys ei olisi pahitteeksi.
Mä käytän useampia laukkuja, eri kokoisia eri tilanteisiin, koska se, mitä kannan mukanani, vaihtelee. Siksi tyhjäilen laukuista ylimääräiset jatkuvasti. Enemmän kuttiryönää kertyy lompakkoon, mutta sieltäkin koitan tyhjätä noin kerran viikossa.
Olisi kyllä fiksua tyhjentää lompakkokin vaikka kerran viikossa. Vaan täytyy tunnustaa, että ei tule tehtyä. Todellinen tahti on pikemminkin kerran kuussa.
Olipa mielenkiintoinen tuo MeNaisten juttu, kiitos linkistä. Jospa maailma joskus muuttuisi niin, ettei julkkisnaisiltakaan vaadittaisi aina uusia vaatteita. Tai etteivät trendit muuttuisi jatkuvasti, jolloin osa vaatteista on auttamattomasti ”so last season”. Tyrmäävin esimerkki, minkä olen kuullut liian nopeasta kierrosta, tuli eilen telkkarista. Kierrätysyritys Globe Hope käyttää nykyisin materiaalina myös uusia vaatteita jotka eivät ole olleet edes myynnissä. Toisaalta jotkut käytetyt vaatteet eivät kelpaa materiaaliksi, koska ne ovat niin huonolaatuisia. Eivät missään nimessä ”univormuainesta” siis.
Tämä on jatkuvasti askarruttava kysymys. Tuo univormu on kuitenkin aika kannatettava ajatus. Itse huomaan ajautuvani arkenä univormuun, tai ainakin hyvin samantyyppisiin vaatteisiin, koska olen niin käytännöllinen. Jos tarvitsen farkut en lähde kikkailemaan mekkojen kanssa. Toisaalta tuo on varmaan kulttuurisidonnainen juttu myös. Luulen että aina samat vaatteet on amerikassa paljon isompi juttu kuin meillä.