Tämän viikon vinkki on yksinkertainen: äänestä tänään, ellet ole sitä jo tehnyt.
Äänestäminen on mielestäni paitsi kansalaisvelvollisuus, myös oikeus, kuten sana äänioikeus jo sanookin. Olen lukenut viime päivinä monta juttua siitä, kuinka joku ei äänestä. En ymmärrä alkuunkaan, miksi joku jättäisi tällaisen oikeuden käyttämättä. Ei ole ollenkaan itsestään selvää, että meillä äänioikeus on. Voitteko ajatella, että vielä sata vuotta sitten Euroopan maista valtaosassa naisilla ei ollut oikeutta äänestää? Puhumattakaan ihmisten äänioikeudesta maailmanlaajuisesti. Vapaat ja vilppiä vailla olevat vaalit eivät ole mikään universaali ilmiö. Se, että meillä sellaiset on, on mielestäni yksi tärkeimmistä syistä äänestää. Äänestäminen on oikeastaan ainoa tapa varmistaa, että niin on jatkossakin.
Olen kuullut perusteluksi äänestämättä jättämiselle, että ei löydy ehdokasta, jonka kanssa olisi 100% samaa mieltä. Nyt tulee paljastus – KUKAAN ei löydä sellaista ehdokasta. Jos haluaa 100% samanmielisen ehdokkaan, on ainoa vaihtoehto asettua itse ehdolle. Jos se taas tuntuu liian vaikealta, hankalalta tai työläältä, on syytä katsoa peiliin. Ehdokkaaksi pääseminen, saati sitten kansanedustajan työ ei ole erityisen helppoa eikä uskoakseni kovin hauskaakaan.
On myös harhaa jättää äänestämättä siksi, että ajattelee ettei eduskuntatyö koske minua. On runsaasti päätöksiä, jotka eivät suoraan koskekaan (esimerkiksi sanotaan vaikka joku kalastukseen liittyvä lakimuutos ei vaikuta minun elämääni juurikaan), mutta valtaosa kuitenkin koskee. Otetaan vaikka työ, koulutus tai ulkopolitiikka – kaikilla niillä on suoraan merkitystä omassa elämässäni. Esimerkiksi se, onko kouluissa katto ryhmäkoolle, saavatko kaupat olla auki sunnuntaisin tai mikä on veroprosenttini, liittyy olennaisesti omaan elämääni. Jos en osallistu itse aktiivisesti politiikan tekemiseen, äänestäminen on yksi niistä harvoista keinoista, joilla voin vaikuttaa.
Tähän oikeastaan kiteytyy äänestämiseen liittyvä filosofiani. Mielestäni niillä, jotka tarkoituksella jättävät äänestämättä, ei ole juuri oikeutta valittaa. Äänestämättä jättäminen tarkoittaa, että hyväksyy nykytilan sellaisena on kuin se on. On turha jättää äänestämättä siksi, ettei oma ehdokas tai puolue kuitenkaan pääsisi läpi. Vaaleissa ei ole tarkoitus taktikoida sellaista ehdokasta, joka varmuudella valitaan. Vaaleissa on tarkoitus ilmaista oma mielipide siitä, kenen haluaa omista asioistaan päättävän. Voi olla etteivät puolueet miellytä, mutta joku niistä on aina vähemmän huono kuin muut. Äänestä silloin sitä, muuten riskeeraat sen, että ne pahimmat saavat vielä enemmän ääniä.
Minä äänestin tänä aamuna. Valitsin ensin puolueen (siis huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono, ja oli kuulkaa vaikeaa valita tänä vuonna) ja sitten puolueen listalta henkilön, jonka kanssa olin minulle tärkeistä asioista riittävän samaa mieltä. Emme suinkaan ole yksimielisiä kaikesta, mutta kuten sanottu, ei siellä sellaista ehdokasta olekaan. Oma valintakriteerini on myös se, että pyrin aina äänestämään ihmistä, joka on älykkäämpi ja mielellään kokeneempi kuin minä. Tämä siksi, että en kai minä sinne ketään itseäni tyhmempää halua omia asioitani hoitamaan.
Lopetan nyt tämän tässä blogissa hieman poikkeuksellisen yhteiskunnallisen paasauksen tähän. Äänestäminen kuitenkin kuuluu arkijärjen piiriin, joten annoin itselleni luvan vaahdota tästä asiasta, koska se on mielestäni niin tärkeä. Uurnat ovat auki kahdeksaan saakka illalla. Älä anna muiden päättää puolestasi. Käy äänestämässä.
Vai kävitkö jo? Huuda kommenttiboksissa hep!
Hep! Demokratia ei ole penkkiurheilua, jossa katsotaan miten käy ja jälkikäteen viisastellaan. Demokratian toteutumiseen tarvitaan kaikkia. Äänestämättä jättäminen lisää niiden valtaa jotka äänestävät eli edesauttaa vallan keskittymistä.
Siitä olen tosin vähän eri mieltä että äänestämättä jättäminen tarkoittaa että hyväksyy nykytilan. Äänestämättä jättäminen tarkoittaa että hyväksyy ihan minkä tahansa tulevaisuudenskenaarion. Käsittääkseni kuitenkin kaikki puolueet ajavat jonkinlaisia muutoksia nykytilaan joten jotain tapahtuu joka tapauksessa vaalien jälkeen.
Joo, muotoilin vähän huonosti. Tuo oli hyvä täsmennys.
Todellakin äänestin!
Ilman muuta äänestin! Ja mainitsemiasi neuvoja itsekin noudatin, kun valitsin sopivaa ehdokasta, plus vielä naisena äänestin tietysti naista, jotta tasa-arvo toteutuisi. (Jostain olen kuullut, että miehet äänestävät enimmäkseen miehiä, kun taas naiset tasaisesti miehiä ja naisia = enemmän miehiä eduskuntaan.)
Mun mielestä melkein mitkä tahansa perusteet ovat ok, kunhan voi itse seistä niiden takana. Olet muuten varmaan oikeassa tuon sukupuolijaon suhteen.
Ja eilen vaaleja seuratessani poimin vielä sellaisen tiedonjyvän, että ehdolle asettuu enemmän miehiä, mikä luonnollisesti myös vaikuttaa lopputulokseen… Mitä enemmän naisia ehdolla, sitä enemmän naisia myös eduskunnassa.
Äänestetty on! Hiukan oli ehkä vaikeaa päättää ketä tai mitä puoluetta äänestää, mutta tein useampiakin vaalikoneita. Toisaalta sain kyllä sitten mitä kirjavimpia vastauksia niistä… Lopullinen päätös tuli Animalian vaalikoneen avulla. Olen ihan tyytyväinen valintaani. Illalla sitten jännitetään miten kävi!
Mulle tuli joka vaalikoneesta eri ehdokas. VAalikoneissa kiinnostavaa on lukea ehdokkaiden perusteluja, ei niinkään se, mitä he ovat suoraan vastanneet. Jos on hyvin perusteltu kanta, ei haittaa vaikka olisi eri mieltä.
Tietysti äänestin. Ei mun ajatteluun mahdu, että jättäisin äänestämättä. Se on kuitenkin se konkreettisin keino vaikuttaa.
Vaikka tokihan muakin ottaa päähän se, miten sokkona tämän maan systeemissä joutuu äänensä antamaan. Vaikka oma puolue voittaisikin vaalit, voi hallituspohja olla ihan mitä tahansa.
Mutta järjestelmän epätäydellisyys ei ole syy jättää äänestämättä. Ihan vaikka jo sen takia, että jos vaalitapaa joskus muutetaan, siitä päätetään – ta daa – eduskunnassa.
Niin, eipä taida olla parempaakaan systeemiä olemassa. Jokin kaksipuoluejärjestelmä on tietenkin selkeämpi, mutta kyllä myös pahasti rajoittava tekijä. Hallitupohjayllärin vastapainona on kuitenkin se, että kaikilla on mahdollisuus yrittää.
Tottakai äänestin ja äänestin sitä puoluetta ja ihmistä joka oli lähimpänä omia arvoja. Kävin juttelemassa kandidaattien kanssa ja mietin mahdollisuuksia auttaa Itselle tärkeiden arvojen ajamisessa. Suora vaikuttaminen kandidaatteihin on mahdollista.
Hienoa että pääsit juttelemaan kasvotusten. Minulla ei sitä mahdollisuutta ollut, mutta olisin kyllä ollut kiinnostunut. Jokin sellainen olohuonetentti olisi ollut hyvin mielenkiintoista nähdä!
”Voi olla etteivät puolueet miellytä, mutta joku niistä on aina vähemmän huono kuin muut. Äänestä silloin sitä, muuten riskeeraat sen, että ne pahimmat saavat vielä enemmän ääniä.”
Totta toki joka sana, mutta onkos ny varmasti verenpainelääkitys ihan kohdillaan?
Meni jo ohi, mutta näin jossain minuutin pikaohjeen äänestyksen kohteen valitsemiseksi, pointti oli valita ekana puolue ja sitten jättää kaikki merkityksettömät kohdat merkkaamatta ja…
-ölköl-
Mulla meni hieman tämä kommentti ohi, mutta olennaistahan on myös se, että kun äänestää yhtä, se sama ääni on toiselta pois. VAikka niitä ei-ääniä ei voikaan toistaiseksi antaa.
Ilman muuta äänestin. Ja olin lipasvahtina myös, kun vammais- ja terveysalan järjestöt keräävät työlleen rahaa.
Kun olin lapsi, vaalikeräykseen osallistuminen oli kunnia-asia. Tänä päivänä ei näytä olevan niin, kuten ei äänestäminenkään näytä olevan kaikille.
Minulle on jäänyt vähän hämäräksi, millä perusteella ne keräysluvat jaetaan? Siis saako kuka tahansa vai onko niillä jotkut kriteerit? Voisin kuvitella, että kaikesta huolimatta tuo on varsin tuottoisa tapa kerätä rahaa?