Aihearkisto: Vaatteet ja kengät

Elokuun vaateraportti

Julkaistu , kirjoittanut
16

Elokuu loppuu parin päivän päästä, ja koska en usko, että näiden kahden päivän aikana tulen ostamaan mitään vaatteita, raportoin kuukaudesta näin hieman etukäteen. Tällä kertaa on ilosia uutisia: elokuusta tuli kuin tulikin nollakuukausi, eli en ostanyt yhtään vaatetta itselleni tämän kuun aikana! Vaatelisäyksiä tuli yksi, sillä sain yhden second hand -aluspaidan. Tai oikeastaan pelastin sen itselleni käyttöön sen sijaan, että paita olisi päätynyt hyväntekeväisyyslahjoituksena eteenpäin. Kyseessä on lyhythihainen, ihonvärinen ja liukas aluspaita, joka sopii loistavasti paksujen villapaitojen alle. Ennakoin jo talvea, toivottavasti niille villapaidoille tulee käyttöä.

Olen kuitenkin harjoittanut maltillisuutta ja itsehillintää. Kun heitin sen uimapuvun viime kuussa roskiin, tajusin samalla, että täytyy jossain vaiheessa ostaa uusi. Meinasin jo rynnätä viimeisiin alennusmyynteihin sitä hankkimaan, kunnes ymmärsin, että ei ehkä kuitenkaan kannata ostaa, jos tarjolla ei ole mitään sellaista mikä aidosti miellyttäisi. Meinasin haksahtaa siihen vanhaan sudenkuoppaan, että ostetaan nyt kun halvalla saa, ja valitaan se vähiten huono. Mutta onneksi tulin ajatelleeksi tätä ääneen, jolloin puoliso ehti kuvannollisesti napata hihasta kiinni, ennen kuin tein tyhmän ostoksen. Uimapuvun aion kyllä ostaa, mutta ei ole kiire eikä hätä. Ehdin etsiä rauhassa sopivan ja hyvän.

Olen kuitenkin iloinen, että tässä kuussa ei ostoksia tullut. Vaikka nämä vuoden aikana kertyneet vaatteet ovatkin suurimmaksi osaksi hyviä ja perusteltuja hankintoja, niin silti on tuntunut välillä siltä, että tästä on ostolakko kaukana. Niin kuin tietysti kirjaimellisesti katsottuna on ollutkin. Mutta toisaalta olen huomannut sen, että jos hyvin pitkään lykkää jonkin vaatteen hankkimista, vaikka sitä oikeastaan tarvitsisi, joutuu sitten kerralla hankkimaan useamman yhtä aikaa. Kuten nyt vaikka nuo urheiluvaatteet. Kun kitkuttelin vuosikausia ostamatta uusia, ne vanhat ehtivät muuttua käyttökelvottomiksi. Sitten oli pakko ostaa esimerkiksi monta paria sukkia yhdellä kertaa.

Tämä on yksi niistä asioista, joita olen tämän shoppailuseurannan myötä miettinyt paljon. Oletetaan, että tietty vaate, kestää tietyn määrän käyttökertoja. Eli esimerkiksi vaikka sukat kestävät ehjinä 80 käyttökertaa + pesua (tämä on kuvitteellinen esimerkki). Jos omistan yhdet sukat, ne kestävät siis ehjinä 80  päivää, olettaen että ne pestään jokaisen käyttökerran jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että joutuisin ostamaan uudet sukat noin kolmen kuukauden välein. Jos taas omistan neljät sukat, ne riittävät tasaisellä käytöllä koko vuodeksi, mutta sitten on ostettava kerralla yhtä monta uutta paria. Lopputulos on siis joka tapauksessa sama, mutta mitä useamman vaatteen omistaa, sitä kauemmin yksittäinen vaate kestää, sillä se tulee harvemmin käyttöön. Tämä taas heijastuu suoraan siihen, miten usein täytyy ostaa uusia vaatteita.

Tästä näkökulmasta aiemmin kritisoimani käytäntö, että esimerkiksi juuri sukkia tai jotain muuta vaateryhmää ei lasketa mukaan, on perusteltu. Toisaalta jos jonkin vaateryhmän jättää kirjanpidon ulkopuolelle, voi huomaamattaan pitää turhankin suurta varastoa, tai hankkia niitä lisää aina kun sopivasti sattuu kohdalle, riippumatta siitä onko tarvetta vai ei. Jatkan siis kirjanpitoa kaikkien vaateryhmien osalta, mutta lakkaan stressaamasta sukista ja alushousuista. Niitä on ostettava sitä mukaa kuin vanhat menevät rikki. Keskityn siis jatkossakin enemmän siihen, etten ostele sellaisia turhia vaatteita, joita ei käyttämällä saa pidettyä puhki.

Lopuksi totean, että tekstiilijätettä syntyi tässä kuussa vähän, vain 63 grammaa. Se koostui kokonaisuudessaan erilaisista parittomista sukista, joita käytin ensin kenkien lankkaamiseen. Kaiken kaikkiaan tämä kuukausi on ollut erittäin hiljainen tekstiilien liikehdinnän suhteen. Ensi kuusta ennakoin, että saatan ostaa sen uimapuvun. Muille vaatteille ei tietääkseni ole tarvetta, mutta katsotaan miten käy.

Miten teidän kuukausi on sujunut?

Kuka tarvitsee uusia vaatteita? 3 keinoa pikamuotia vastaan

Julkaistu , kirjoittanut
26

Eilen YLE julkaisi jutun, jossa oli raflaava otsikko: Pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään. Minä ainakin nielaisin tuossa kohdassa tyhjää, sillä eikö juuri lentämisen pitänyt olla se pahin ympäristösynti? Mutta jutussa mainitaan, että kaksi kolmasosaa valmistetuista vaatteista päätyy kierrättämisen sijaan kaatopaikalle. Oletan, että tässä on siis kyse uusista, täysin käyttökelpoisista vaatteista. Artikkelissa avataan, että syitä on kolme: mallistojen vaihtuessa vaatteita jää yli, myytyjä vaatteita käytetään vain lyhyen aikaa, ja kolmanneksi materiaalien kierrätys ei ole toistaiseksi ollut taloudellisesti kannattavaa. Lopputulos on, että muotiteollisuuden hiilijalanjälki on suurempi kuin laiva- ja lentoliikenteen. Tämä on pysäyttävä tieto.

Syyllisiä ovat ns. halpaketjut, kuten H&M, Gina Tricot, Vero Moda jne., mutta kalliit merkit eivät toimi sen esimerkillisemmin. Vastikään kävi ilmi, että mm. Burberry polttaa myymättömiä tuotteitaan vuosittain runsain määrin, jotteivät ne päätyisi alennusmyynteihin. Viime kädessä ongelman takana on se, että vaateteollisuus on opettanut kuluttajat siihen, että koko ajan pitäisi olla uusia ja uudennäköisiä vaatteita. Tämä tehdään joko niin, että vaate on niin heikkolaatuinen, että se muuttuu nopeasti niin nuhjuiseksi, että tilalle tarvitsee uuden. Tai sitten tehdään niin muodikas vaate, että se alkaa nopeasti näyttää vanhanaikaiselta. Siitä seuraa se, että nämä molemmat vaatteet maritetaan pian ostamisen jälkeen pois kaapeista, kipataan jonnekin ja mennään ostamaan korvaava tuote, koska sille on ilmiselvä ”tarve”. Ja näin olemme osa maailmanlaajuista ongelmaa.

Tähän on kuitenkin olemassa ratkaisuja. Kerrankin kuluttaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Näkisin niin, että tehokkainta on pyllistää vaateteollisuuden yrityksille manipuloida meitä kuluttajia, ja ruveta tekemään tietoisesti juuri päinvastoin, kuin yritykset haluaisivat. Jos tarpeeksi monta ihmistä alkaa toimia, viesti menee ehkä perille myös teollisuudelle.

YKSI: Shoppailulakko.

Tämä on juuri sitä sellaista, mitä tässäkin blogissa on jo pari vuotta harrastettu. Jätetään yksinkertaisesti ostamatta. Kuten hyvin tiedätte, en ole sitä mieltä, että pitäisi kulkea yhdessä mekossa viikosta toiseen. Mutta ei ole myöskään pakko mennä kauppaan, vaikka siellä olisi alennusmyynti (tätä olen itse opetellut nyt jo toista vuotta). Ei ole pakko ostaa uusia vaatteita vain siksi, että sattuu mielihalu iskemään. Jokaista ostostaan voi punnita tarkkaan, ja tehdä toivottavasti mahdollisimman järkiperäisiä hankintoja. Voi ostaa uusia vaatteita käytettyinä, jolloin osallistuu vaatteiden kierrättämiseen konkreettisesti. Jos vaate on jo tehty, olisi hyvä, että sille löytyisi käyttäjä. Siksi kirppisten suosiminen on hyvä asia. Tätä vielä harjoittelen, mutta olen ainakin oikealla tiellä. Lopulta vaatteen voi myös vuokrata tai lainata, kaikkea ei ole pakko ostaa omaksi. Tästä minulla ei vielä ole kokemuksia, mutta asia kiinnostaa kovasti.

KAKSI: Käytä vaatteet loppuun asti.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että ei kierrätä kaapistaan vaatteita pois vain siksi, että on kyllästynyt niihin. Sillä juuri tätähän vaateteollisuus haluaa meidän tekevän: ostavan uutta, ja sitten kyllästyvän siihen, jotta voisimme ostaa lisää uutta. Vaatteiden huonoa laatua on helppo syyttää tästä; kun akryylineule alkaa nyppyyntyä, niin eihän sitä sitten ole enää kiva laittaa päälle. Mutta edes halpisketjujen vaatteet eivät välttämättä ole aina niin huonolaatuisia, että ne virttyisivät käyttökelvottomiksi ensimmäisessä pesussa. Sen sijaan muistakaa, että näiden liikkeiden tarkoitus on myydä nimenomaan pikaista muotia. Siksi myynnissä on runsaasti vaatteita, jotka ovat tyyliltään sellaisia, että ne vanhentuvat nopeasti. Tänä kesänä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kaikilla on puseroita, joissa on olkapäiden kohdalla aukot. Epäilen, että parin vuoden päästä nuo kesäpaidat näyttävät armottoman epämuodikkailta ja vanhanaikaisilta. Silloin ei auta, vaikka pusero olisi miten laadukas, jos se on tyyliltään sellainen, ettei sitä tee mieli laittaa enää päälle.

Olen lukenut monesti sellaisen ohjeen, että kannattaa panostaa niihin vaatekaapin kulmakiviin, ja sitten ostaa halpisketjuista näitä muotiasusteita, joilla peruspuvustoa voi piristää. Mutta tämän YLEn jutun valossa tuollainen on täysin menneiden aikojen ajattelua. Jos ei halua olla mukana tässä pikamuotiteollisuuden tuottamassa ympäristöongelmassa, ei voi käyttää pikamuotia. Sen sijaan voi miettiä, onko vaate sellainen, että sen on valmis pitämään riekaleiksi. Samalla pitää tietenkin kiinnittää huomiota myös laatuun, jotta osaa ostaa kestäviä vaatteita.

KOLME: Älä anna muiden päättää, mikä näyttää hyvältä

Vaateteollisuus yrittää sanella meille, miltä meidän pitäisi kulloinkin näyttää. Kun kävin New Yorkissa keväällä, kauppojen valikoima näytti siltä, että siellä kaikilla olisi pitänyt olla housujen sivusaumassa raita, ja paidassa röyhelö ja ne olkapääreijät. Eihän siinä tietenkään ole mitään pahaa, jos haluaa sellaisia vaatteita pitää. Mutta jos niihin joko kyllästyy muutaman kuukauden päästä, tai jos ensi kesänä tuntuu siltä, että nuo kamppeet pitää raivata kaapista pois koska ne eivät ole enää muodissa, olemme omaksuneet teollisuuden meille tarjoileman ideologian.

Olen itse hylännyt muodin aika päiviä sitten. En halua, että joku muu päättää puolestani, mikä näyttää hyvältä, saati sitten että joku saisi sanella, millaisissa vaatteissa nyt olisi hienoa kulkea. Itse asiassa ajatus siitä, että minun pitäisi jotenkin seurata muotia kuulostaa melkein ahdistavalta. Ajatus siitä, että joku muu kuin minä itse sanelisi vaatevalintani on suorastaan sietämätön. Niinpä minulla on edelleen käytössä 10 vuotta sitten ostettuja vaatteita, joita pidän tyytyväisenä huolimatta siitä, ovatko ne nyt erityisen muodikkaita vai eivät. Enkä silti mielestäni näytä kummajaiselta (joku muodin asiantuntija voisi tietysti olla eri mieltä, mutta viis siitä.)

Tässä auttaa, jos on varma omasta tyylistään. Olen taipuvainen ajattelemaan niin, että jos johonkin vaatteeseen kyllästyy vuoden sisällä ostohetkestä, oma tyyli ei ehkä ole vielä aivan selvillä. Tai sitten on alkanut uskoa, että tullakseen hyväksytyksi, täytyy pitää tietynlaisia vaatteita. Tämä on ehkä se vaikein haaste? Mutta jos arveluttaa, on hyvä muistaa että oikeasti muotia ei sanele coolit tyypit, vaan pidämme niitä vaatteita, joita kaupoissa myydään. Mutta tästä voi sanoutua irti, ja lähestyä pukeutumistaan ainoastaan oman maun näkökulmasta.

Taannoin lanseerattu haaste siitä, että vaatteita tulisi käyttää ainakin 30 kertaa, pyrkii juuri tähän päämäärään, siis irti pikamuodista. En osaa sanoa, kuinka pitkä aika olisi tarpeeksi pitkä sille, että vaate siirtyisi pikamuodin puolelta kestomuodin puolelle, mutta tuosta 30 käyttökerrasta on ainakin hyvä lähteä liikkeelle. Jos pystyy kuvittelemaan pitävänsä vaatetta ainakin 30 kertaa, sen ostaminen on ainakin siltä osin perusteltua.

Millaisia ajatuksia pikamuoti herättää? Entä taistelu sitä vastaan?

Heinäkuun (runsas) tekstiiliraportti

Julkaistu , kirjoittanut
13

Heinäkuu vaihtuu elokuuksi, ja on jälleen aika päivittää tekstiilijätteen ja uusien vaatteiden kirjanpito. Heitin heinäkuussa roskiin 319 gramman edestä vaatteita. Painavin oli uimapukuni (200g), joka kerta kaikkiaan kulahti sellaiseksi, ettei sitä enää kehdannut laittaa päälle. Sen lisäksi että väri oli haalistunut, alkoi kangas venähti todella pahasti. Tajusin sen kun katsoin valokuvaa, missä näytin siltä, että koko maha roikkuu. Olin kyllä kiinnittänyt uimapukua pukiessa huomiota siihen, että kangas tuntuu jotenkin löysemmältä kuin aiemmin. Ilmeisesti uimapukukankaan elastaani vain tuli tiensä päähän, eikä joustoa enää löytynyt. Lisäksi roskiin meni rikkinäiset sukat, lapsen alushousut, jotka joutuivat vauhdikkaan aineenvaihdunnan uhriksi puistossa, rätti, sekä yhdet rintaliivit.

Ostoja tuli runsaasti, tässä koko lista:

  • Huivi
  • UV-paita
  • 2 juoksucaprit
  • 2 urheilupaitaa
  • 4 paria urheilusukkia
  • 4 rintaliivit
  • 5 alushousut
  • Mekko (ilmainen, sain käytettynä kälyltäni, tulee syyskäyttöön)

Minulla oli epämääräinen ajatus pyrkiä nollakuukauteen myös heinäkuussa, mutta nyt kävikin aivan toisin. Tämä kuukausi on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että välillä ostoksia on tarkasteltava pitemmällä perspektiivillä, että koko totuus paljastuu. Selitän tätä kohta lisää.

Lomaostokset

Ostin paidan ja huivin hotellin kaupasta. Huivi on puoliksi jotain tekokuitua, joten se kuivui nopeasti, vaikka kastuikin uidessa monta kertaa päivässä.

Heti kuun alussa tein lomamatkalla kaksi ostosta, jotka olivat ennalta suunnittelemattomia, mutta käytännössä välttämättömiä. Kreikan aurinko osoittautui todella polttavaksi, enkä ollut tajunnut kotona, että myös uidessa tarvitsee jotain päänsuojaksi. Ostin siis heti loman alussa huivin, jonka kiedoin turbaaniksi aina kun lähdimme altaalle tai rannalle, siis noin kaksi kertaa päivässä. Huiville tulee varmasti käyttöä myös ympäri vuoden, sillä huivit ovat pukeutumiseni kulmakivi. Ostin myös uimapaidan, siis sellaisen uimapukukankaasta tehdyn t-paidan, joka suojaa UV-säteilyltä. Minulla on todella herkästi palava iho, ja kun tajusin että aikuisillekin on samanlaisia suojavaatteita kuin lapsille, päätin tehdä hankinnan. Tuolle paidalle ei tietysti tule hirveästi käyttöä kesäkausien ulkopuolella, mutta toisaalta on todella mukavaa, kun ei tarvitse jatkuvasti pelätä palavansa. (Ihoni kärventymisindeksiä havainnollistaa, että SPF 50 on ehdoton minimi. Mieluiten käytän SPF 70 tai enemmän, jos sellaista vain on saatavilla.)

Ensimmäiset urheilusukat yli 10 vuoteen

Sitten loma jatkui, ja minulla oli aikaa hankkia itselleni urheiluvaatteita. Olen toukukuussa aloittanut vakavahenkisen liikuntaharrastuksen, ja samalla havainnut, että urheiluvaatteet olivat heikoissa kantimissa. Minulla ei esimerkiksi ollut enää yksiäkään ehjiä urheilusukkia. Edellisen kerran olen ostanut urheilusukkia 10 vuotta sitten. Omistin myös vain yhdet (vähän liian pienet) sortsit sekä sellaiset paksut pitkälahkeiset juoksuhousut, joita ei näillä helteillä voi pitää, muuten uhkaisi lämpöhalvaus. En myöskään halua masentaa itseäni haikailemalla, miksi yli 10 vuotta vanhat paidat eivät enää mahdu yhtä hyvin päälle kuin ennen, joten nekin tulivat tarpeeseen. Juu, tästä voi päätellä, että edellisen kerran olen aktiivisemmin harrastanut urheilua aika kauan sitten. Mutta nyt ei voi syyttää motivaation puutteesta ainakaan sitä, ettei olisi kamppeet kunnossa. Poistin liian naftit vaatteet kaapista ja korvasin ne näillä uusilla ja mukavilla.

Näissä kelpaa urheilla.

Alusvaatteista en tingi

Mutta ei tämä vielä tähän pääty. Alusvaatteet, etenkin liivit, ovat poikkeus tyytymisen filosofiassani. Olen tehnyt tietoisen päätöksen, että niiden suhteen en kitkuttele. Voin käyttää kulahtanutta t-paitaa villapaidan alla tyytyväisenä, mutta kulahtaneet alusvaatteet saavat koko olon jotenkin nuhjuiseksi. Lisäksi hyvin istuvat ja napakat rintaliivit ovat monille välttämättömyys, jota ilman olo on fyysisesti epämukava, eivätkä muutkaan vaatteet istu kunnolla, jos alusvaatteet ovat mitä sattuu. Kunnon urheiluliivien tärkeydestä puhumattakaan.

Olen heittänyt tekstiiliseurannan aikana jo viidet alkkarit roskiin, ja kaapissa on edelleen elinkaarensa loppupäässä olevia pöksyjä runsaasti. Kevään aikana olen tiedostanut, että tarvitsen tämän vuoden aikana myös uusia rintaliivejä. Kun siis sopiva tilaisuus tuli vastaan vapaan aamupäivän muodossa, suuntasin alusvaateliikkeisiin. Ostin neljät rintaliivit ja viidet alushousut. Sitten tulin kotiin, ja poistin kaapista suoraa päätä kolmet liivit. Nettovaikutus oli siis yhdet lisää.

Alusvaatteet jos mitkä ovat käyttötavaraa. Koska ne ovat suoraan ihoa vasten, niitä on pestävä tiheästi. Niissä on runsaasti joustavia osia ja materiaaleja, jotka ajan myötä venyvät ja kuluvat. Ostin viime vuonna neljät alushousut ja yhdet urheiluliivit (ja niitä ei tarvitsekaan ostaa tänä vuonna uusia). Tänä vuonna en ole alkuvuoden aikana ostanut kumpiakaan. Edelliset liiviostokset ovat siis vuodelta 2016. Kahden vuoden tiheän käytön jälkeen vähemmän huippulaatuiset liivit ovat entiset.

Tämä havainnollistaa sitä, miksi ostolakossa tai tietoisen ostamisen projektissa pitkäjänteinen lähestymistapa on paras. Voin todistetusti olla pari vuotta ostamatta uusia rintsikoita, mutta sen jälkeen monet vanhat ovat kuluneet loppuun, ja uusia on hankittava. Joten vaikka kerralla ostaisi monet, kaapin sisältö ei juuri muutu, kun sieltä poistuu sama määrä vastaavia vaatteita.

Tai ajatelkaa noita urheiluvaatteita. Tarkistin kirjanpitoni, enkä ole niitä yksiä urheiluliivejä lukuunottamatta ostanut lainkaan urheiluun soveltuvia vaatteita ainakaan kolmeen vuoteen. Sitä ennen ostin kaksi paitaa ja yhdet housut, kenties vuonna 2015. Ja sitä edellinen kerta oli vuonna 2008. Olen oikeasti ollut siis ensin seitsemän vuotta ja sitten kolme vuotta urheiluvaatteiden ”ostolakossa”, vaikka se ei olekaan ollut tietoinen päätös. Jos siis nyt ostan kerralla sukat mukaanlukien vajaat kymmenkunta vaatetta, ei voi puhua erityisen holtittomasta shoppailusta. Mutta jos tuijottaa vain tämän vuoden taulukkoa, niin heinäkuu näyttää vaatteiden lukumäärässä mitattuna aivan pöyristyttävältä. Se vain ei kerro koko totuutta asiasta.

Ostoksia tuli siis lukumääräisesti paljon, mutta en silti sanoisi shoppailleeni. Toki ilman uimapaitaa olisin pärjännyt, vaikka se helpottikin elämää kummasti. Kaikki muu tulee ympärivuotiseen aktiivikäyttöön. Miten teillä meni heinäkuu? Kutsuivatko alennusmyynnit?

Metatyön ytimessä: lastenvaatteet

Julkaistu , kirjoittanut
14

Kesän seitsemäs toivepostaus käsittelee lastenvaatteita. Aihe on hirveän laaja, ja sitä voisi käsitellä monesta eri näkökulmasta. Päätin tällä kertaa keskittyä etenkin lastenvaatteiden hankkimiseen. Säilyttämisestä ja kierrättämisestä kirjoitan varmasti myöhemmin.

Käytettävyys on ykkönen

Kriteereitä on monia, ja perheissä priorisoidaan eri asioita. Itselleni ykköskriteeri lastenvaatteiden valinnassa on aina vaatteen käyttömukavuus lapsen kannalta, sekä vaatteen toiminnallisuus. Mielestäni vaatteessa pitää pystyä leikkimään helposti ja mukavasti. Se ei saa kiristää tai hiostaa. Mukavuudesta en tingi, en edes juhlavaatteissa. Toiminnallisuudella tarkoitan, että talvikengän pitää olla lämmin, sadevaatteiden pitää vettä ja hatun suojata päätä. Vaatteen pitää kestää pesua, olla helppo pukea päälle ja kestää käyttöä. Näiden jälkeen tulevat muut valintakriteerit: ulkonäkö, hinta ja ekologisuus.

Vaatteen ulkonäkö ja hinta ovat sellaisia seikkoja, joiden suhteen valintakriteerini joustavat. On tietty hintaraja, jonka yli meneviä vaatteita en osta, vaikka olisi miten hieno. Toisaalta en osta mielestäni rumia vaatteita, vaikka saisi miten halvalla. En seuraa lastenvaatemuotia mitenkään, eli en metsästä trendikkäitä merkkejä eikä minulla ole aavistustakaan, mitkä pipot ja kuosit ovat nyt trendikkäitä. Suosisin mielelläni suomalaista, mutta valitettavasti monet pienet lastenvaatemerkit ovat tyyliltään aika kaukana omasta vaatemaustani niin leikkausten kuin kuosienkin suhteen.

Hinta vaikuttaa myös

Hintajousto on kuitenkin erilaista eri vaatteen kohdalla. Etenkin ulkovaatteet ja kengät ovat sellaisia, että olen valmis maksamaan enemmänkin, juuri toiminnallisuuden ja mukavuuden takia. Olen tarkkana siitä, että kengät ovat mahdollisimman laadukkaat, ja siitä joutuu välillä maksamaan. Niinpä edellä mainitut ostan useimmiten uutena, koska silloin voin olla varma, että kosteus- ja lämpöominaisuudet ovat kunnossa. Toisaalta  upouudet haalarit ym. voivat olla hirveän kalliita (eli siis maksaa yli 100 euroa, se on minusta kyllä jo kallista mistä vaatteesta tahansa). Siksi kyttäänkin näitä alennusmyynneistä. Parhaimmillaan alennukset ovat noin 50%, ja jos satasen haalarin saa viidelläkympillä, olen tyytyväinen.

Hyvin usein ostan esimerkiksi tulevalle syksylle tai talvelle kamppeet kesän alennusmyynneistä, kun edellisen kauden kuosit myydään halvalla pois. Minulle ei ole ongelma, että lapsen takki on jotain ikivanhaa mallistoa, jos se on minusta (ja lapsesta) kivannäköinen.  Mutta toisaalta sama hinta esimerkiksi tavallisesta sisävaatteesta olisi minusta liikaa. Joka tapauksessa ostan paljon lastenvaatteita alesta. Kun laadukkaaksi tietämäni merkit tulevat kesä- tai joulualennusmyyntiin, ostan usein vähän enemmän kerralla. Jos tarjous on erittäin hyvä, ostan myös ennakoiden liian isoja vaatteita odottamaan tulevaisuutta. Näissä olen kuitenkin oppinut tarkaksi, sillä välillä lapset kasvavat odottamattomasti, ja vuotta aiemmin ostetut välikausihousut voivatkin jäädä käyttämättä, kun oletettu koko ei täsmääkään. Toisaalta perusvaatteet, joita pidetään jatkuvasti (esim. paidat, alusvaatteet, legginssit, farkut jne.) ovat sellaisia, että ne tulevat ennemmin tai myöhemmin sopiviksi joka tapauksessa.

Ekologisuus

Kolmas seikka, eli ekologisuus, liittyy myös sekä hintaan että ulkonäköön. Ostan  ensisijaisesti sisävaatteita, mutta jos joskus tarvitaan jotain rymyvaatetta ulos, saatan myös silloin käydä kirppiksellä. En juurikaan selaa nettikirppiksiä, mutta käyn säännöllisesti ohi kulkiessani tarkastamssa muutaman käytettyjä lastenvaatteita myyvän liikkeen valikoiman, joissa vaatteet vaihtuvat tiheästi. Etenkin ”hienot” vaatteet eivät juuri käytössä kulu, ja niinpä kauniita merkkivaatteita voi saada hyvin edullisesti kirppiksiltä. Vaikka vaate olisi uudenveroinen, sen hinta on silti käytettynä vain pieni osa siitä, mitä sama vaate maksaisi uutena. Tämähän on myös kestävä ratkaisu sikäli, ettei tarvitse ostaa uutta, ja käytetty vaate tulee uudelleen käyttöön.

Ostan myös aina eko- ja luomumerkittyjä vaatteita, jos vain suinkin sellainen on tarjolla. Viime aikoina olen alkanut kiinnittää huomiota fleece-materiaaliin, enkä ole enää ostanut sitä missään muodossa, paitsi käytettynä voisin kyllä edelleen ostaa. Ollakseni aivan rehellinen, ekonäkökulma ei kuitenkaan ole se ykkösasia, kun lastenvaatteita valitsen. Mukavuus, käytettävyys ja usein rahakin menevät sen edelle. Otan ekoarvot toki huomioon aina kuin mahdollista juuri ostamalla käytettyä ja valitsemalla mahdollisimman hyvin tuotettuja vaatteita. Mutta kuten sanottu, ekologisuus ei ole se ykköskriteeri, jonka takia olisin esimerkiksi valmis maksamaan ihan mitä tahansa, tai etsimään sopivia, uudenveroisia ulkovaatteita kymmeniltä kirppiksiltä.

Ennakointi on välttämätöntä

Lastenvaatteiden hankkiminen vaatii aina ennakointia. Mitä vähemmän on valmis tekemään kompromisseja joko hinnan, ulkonäön tai jonkun muun ominaisuuden suhteen, sitä enemmän on varauduttava etukäteen. Lastenvaatteet tuntuvat noudattavan samaa pöllöä kaavaa kuin aikuistenkin, eli seuraavan kauden vaatteet ovat aina väärään aikaan myynnissä. Esimerkiksi tätä kirjoittaessani on heinäkuun loppu, ja sain juuri sähköpostiini mainoksen lasten talvivaatteista. Käytännössä  lastenvaatteita hankkiessa on siis ajateltava noin 3-6kk eteenpäin. Käytettyjen vaatteiden markkinat ovat onneksi enemmän kiinni ”todellisessa ajassa”, eli käytettynä löytää syksyllä syysvaatteita ja kesällä kesävaatteita. Tämä onkin muuten hyvä vinkki, jos vahingossa missaa sen otollisen hetken ostaa jotain uutena.

Ennakointi on välttämätöntä myös siksi, että lapset kasvavat. Esimerkiksi jos lapsen sandaalit ovat tänä kesänä juuri sopivat, tietää jo valmiiksi, että seuraavana kesänä ne eivät enää mahdu. En silti ostaisi kenkiä syksyllä, jos ne ovat tulossa vasta seuraavana kesänä käyttöön, sillä olen kantapään kautta oppinut, että arvio koosta vuoden päästä voi mennä pahasti pieleen. Alennusmyyntien lähestyessä käyn yleensä vaatekaapit läpi, jotta tiedän mitä puutteita lapsilla on, tai mitä on kohtapuoleen menossa pieneksi. Sitten etsin kaupoista juuri niitä vaatteita.

Kun oli puhetta siitä metatyöstä, niin tässähän havainnollistuu mitä se käytännössä on. Lasten vaattettaminen vaatii joko hulppeaa budjettia ja todella joustavaa makua, tai jos ei ole valmis maksamaan mitä tahansa, on hankintoja mietittävä etukäteen ja niihin on varauduttava. Kun tänä vuonna etsin uimapukuja kesän alussa, tarjolla ei enää ollut täyttä valikoimaa (koko/malli). Koska oma budjettini on rajallinen, enkä halua pukea lapsia vaatteisiin joiden ulkonäöstä en pidä, joudun siis tekemään tätä metatyötä, jota tällä saralla kyllä riittää.

Millaisia strategioita teillä on lastenvaatteiden hankkimisen suhteen? Ja onko toiveita jatko-osille tämän kirjoituksen suhteen? Esim. säilytys  ja organisointi, sisarusten vaatteet, poistojen käsittely tms.

Kapselipuvusto käytännössä

Julkaistu , kirjoittanut
14

Vaatekaapissani on vihdoinkin väriä! Hurraa!

Kapselipukeutuminen on kiehtonut minua siitä asti, kun olen siitä kuullut. Ajatus täydellisestä vaatekaapista on hyvin houkutteleva. Samalla kuitenkin olen karsastanut kapselipukeutumiseen liittyvää rajoittamista. Projekti 333 oli ensimmäinen filosofia johon tällä saralla törmäsin. Siitä myös Rinna Saramäki puhuu kirjassaan Hyvän mielen vaatekaappi. P333:n säännöt menevät niin, että valitaan 33 vaatteen puvusto, jota käytetään kolmen kuukauden ajan. Muut vaatteet pakataan pois, ja kolmen kuukauden jälkeen vaihdetaan. P333:een lasketaan mukaan myös kengät ja asusteet, mutta ei yö-, koti- ja urheiluvaatteita.

Viime talvena osallistuin Capslookin kapselipuvustokurssille, jossa aihetta käsiteltiin monesta näkökulmasta, lähtien omasta tyylistä ja päätyen optimaaliseen vaatesäilytykseen. Tällä kurssilla ei annettu täsmällistä määrää kapselin sisältämille vaatteille, mutta kurssin vetäjä Iina kyllä vahvasti suositteli noin pariakymmentä vaatetta, poislukien jälleen nuo em. erikoisvaatteet. Tämän kurssin paras anti oli oivallus siitä, että kapseli voi liittyä muuhunkin kuin vuodenaikaan. Koostin työkapselin, joka soveltui parhaiten talviaikaan, sillä kurssi käytiin talvella ja talvivaatteet olivat esillä. Kurkkasin juuri, miten Capslookin sivuilla määritellään kapselipuvusto, ja kuvaus on P333:een verrattuna niin väljä, että siihen pääsee halutessaan sen suurempia karsimatta.

Kapselipuvuston ongelmat

Olen miettinyt, miksi kaikesta järkevyydestään huolimatta tämä kapseliajattelu jotenkin tökkii aina vaan. Vaikka olen sitä harjoitellut ja harjoittanut, en silti tunne jotenkin päässeeni täysin sinuiksi näiden tekniikoiden kanssa. Aluksi epäilin sitä, että en mitenkään saa 33 vaatteeseen mahtumaan kaikkea tarpeellista kengistä lähtien. Tämähän on ymmärrettävää sen suhteen, että pyrin aina varautumaan kaikkeen mahdolliseen, ja mietin tietenkin että MITÄ JOS kuitenkin sattuu tulemaan yllätysjuhlat, eikä puvustossa ole yhtään juhlavaatetta? Että olisipa epäkäytännöllistä. Tai että entä jos sittenkin jonain päivänä haluan laittaa korkokengät, ja ne olisivat jossain varastossa – miten hankalaa.

Toisaalta sinänsä kauteen sopivien ja käyttökelpoisten vaatteiden pakkaaminen pois tuntui minusta älyttömältä. Mihin ne oikein pitäisi laittaa? Työkapselia koostaessani huomasin taas, että monet vaatteet sopivat moneen kapseliin, eli sama mekko voisi olla tilaisuudesta riippuen joko juhlava tai työvaate. Vaikka työkapselin koostaminen oli mielestäni erittäin hyvä harjoitus, josta oli käytännössä hyötyä, kaikkien vaatteiden järjestäminen kapseleittain tuntui silti hankalalta, eikä minulla ollut myöskään mahdollisuutta muuntaa nykyisiä vaatekaappeja Iinan suosittelemaan järjestykseen. Kapselipuvuston perusidea siitä, että vaatteet muodostavat linjakkaan kokonaisuuden ja ovat helposti yhdisteltävissä, on kuitenkin edelleen mielestäni todella hyvä lähtökohta. Siihen ajatukseni täydellisestä vaatekaapista perustuu.

Arkijärjen kapselipuvusto

Olenkin tässä vuoden aikana muokannut kapselipuvuston ideaa sellaiseksi, että se palvelee juuri minua. Toisin sanoen olen poiminut kaikesta oppimastani parhaat ideat, ja soveltanut itse loput.

Minun versiossani kengät ja asusteet eivät kuulu varsinaiseen puvustoon, vaan kaikki on käytössä ympäri vuoden kaikkiin tilaisuuksiin. Minulla on paljon kenkiä, käsilaukkuja ja hirmuinen määrä huiveja. Käytän niitä kaikkia aktiivisesti, joten olisi älytöntä rajoittaa valikoimaa vain rajoittamisen ilosta. Sen sijaan filosofiani on, että haluan nauttia kaikista vaatteistani mahdollisimman täysipainoisesti. Kun olen kerran jotain ostanut, haluan myös, että sille on käyttöä. Siksi en pakkaa vaatteita pois rajoittaakseni määrää, vaan ainoastaan sään ja vuodenajan mukaan. Eli kaikki huivit ovat valittavana ympäri vuoden, mutta paksut villapaidat ja kesähameet muuttavat säilytyslaatikkoon vuorotellen.

Toiseksi olen hahmottanut tietyt vaatekappaleet, jotka ovat pukeutumiseni kulmakivi. Farkut, neuleet, t-paidat ja mekot ovat vaatteita, joita käytän jatkuvasti. Niiden lisäksi on sitten niitä säänmukaisia vaatteita, jotka vaihtuvat ajoittain. Esimerkiksi nyt on liian kuuma pitää farkkuja, joten kuljen vain mekoissa ja hameissa. Sen sijaan yhdistän hameisiin samoja t-paitoja ja toppeja kuin farkkuihinkin.

Se paljon hehkuttamani kesäpuvusto koostuu seuraavista vaatteista:

  • 4 mekkoa
  • 1 pellavahousut
  • 2 sortsit
  • 4 hametta
  • 1 kevyt neule
  • 5 yläosaa

Tässä on yhteensä 17 vaatetta. Se on täyttää erinomaisesti kaikki mahdolliset kapselisäännöt. Voisin vielä lisätä tähän asusteita ja kenkiä, ja koota aivan toimivan P333-puvuston. Tämä hieman hämmästyttää minua, sillä olin kuvitellun sen olevan melko utopistinen, lähinnä vannoutuneille minimalisteille sopiva tavoite.

Mutta nyt täytyy muistaa se, mitä edellä sanoin. Tuo farkuista, t-paidoista jne. koostuva peruspuvusto on kuitenkin jatkuvasti olemassa ja käytettävissä, samoin kuin kaikki asusteenikin, kuten edellä jo totesin. Jos näiden vaatteiden lukumäärä lisätään tuohon varsinaiseen kesäkapseliin, niin sitten ei kyllä 33 enää riitä mihinkään. Huiveja omistan kymmeniä, ja rehellisyyden nimissä kenkiä myös. En niitä kaikkia jatkuvasti käytä, mutta en myöskään halua niitä minnekään poistaakaan. Haluan, että mahdollisuus valita on olemassa, ja haluan käyttää kaikki vaatteitani mahdollisimman paljon. En siis voi sanoa noudattavani kapselipuvustoa siinä mielessä, että valinnanmahdollisuuksia on runsaasti enemmän, kuin mitä mikään kapseli sisältää.

Lopputulos siis on, että olen sekä omaksunut että hylännyt kapselipuvustoaatteen yhtä aikaa! Ehkä tässä on sitä, että en ole kovin hyvä noudattamaan tiukkoja ulkoapäin tulevia sääntöjä, vaan haluan aina muokata kaikki juuri itselleni sopivaksi. Kapselipuvustoajattelusta on kuitenkin ollut minulle hyötyä, vaikka en sitä kirjaimellisesti noudatakaan. Millä tavalla te olette soveltaneet? Noudattaako joku esim. P333-systeemiä ”oikein”? Tai mikä teitä kapselipukeutumisessa arveluttaa?

Tämä postaus kuuluu kesän toivesarjaan. Edelliset jaksot löytyvät täältä. 

Myöhästyneet tekstiiliraportit kesäkuulta

Julkaistu , kirjoittanut
17

Sortsit ja housut ovat olleet jo monesti pidossa, alustopit odottavat vielä kylmempiä säitä.

Huomasin, että olen unohtanut päivittää tänne, mitä kuuluu ostetuille ja poistetuille tekstiileille. Ensin ostetut vaatteet: kesäkuusta tuli odotusten mukaisesti nollakuukausi. Se olikin varsin paikallaan, sillä toukokuussahan intouduin ostamaan niitä senkin edestä. Kävin kesäkuun aikana kylläkin yhdessä kenkäkaupassa, mutta en löytänyt sieltä mitään, mitä olisin halunnut ostaa. Alennusmyynnit eivät houkutelleet, sillä mitään tarpeitakaan ei ollut.

Sen sijaan olen nauttinut täysin siemauksin ihanasta kesävaatevarastostani, jota hehkutin jo viime kuussa. Nyt niille kaikille vaatteille on tullut käyttöä, ja olen todella nauttinut siitä, ettei ole ollut sellaista päivää, etten olisi keksinyt mitään päällepantavaa. Päinvastoin, olen aamuisin ollut aivan riemuissani, kun valinnanvaraa on ollut vaikka kuinka. Koen että kesävaatevarastoni ei ole määrällisesti mitenkään massiivinen, mutta kun kerrankin on tilanne, jossa kaikki vaatteet ovat yhteensopivia ja oman tyylisiä, niin mikäpäs siinä on valitessa. Hellepuvuston rungon muodostavat kahdet sortsit (nyt minulla vihdoin sellaiset on), kolme mekkoa, yhdet pellavahousut sekä muutama hame. Näihin lisäilen yläosia fiiliksen ja sään mukaan. Kun tässä alan ynnäillä vaatekappaleita yhteen, tajuan että minullahan on kapselipuvusto! Tähän täytyykin perehtyä tarkemmin. Luulenpa, että kengät mukaan luettuna vaatemäärä jää siihen 33 tai alle. Palaan asiaan!

Poistoja olen kesäkuussa tehnyt. Kirjanpitoni ei ole ollut ihan täsmällinen, sillä vaikka olen punninnut kaiken, minulla on sellainen tunne etten ole ihan jokaista sukkaa ja rättiä muistanut kirjata ylös. Näin ollen tämän kuukauden kokonaismäärä ei ole ihan grammantarkka, mutta lähellä totuutta liikutaan joka tapauksessa.  Painavin roskiin mennyt tekstiili oli vanha kyplyhuoneen matto, 350 grammaa. Sen lisäksi olen heittänyt rättejä, sukkia ja ikitahraisia lastenvaatteita, jotka eivät enää mahdu kenellekään. Kirjanpito näyttää joka tapauksessa 621 grammaa tekstiilijätettä kesäkuun aikana. Sanoisin, että mahdollinen heitto on 20-30 grammaa suuntaan tai toiseen. Matto, vaikka olikin pienikokoinen, nostaa silti tuota määrää normaalia painavammaksi.

Vaikuttaa siltä, että nuo poistot rullaavan omaa tahtiaan kuukaudesta riippumatta. Joka kuukausi menee jotain roskiin, yleensä sukkia tai rättejä, ja melko usein myös loppuun pidettyjä lastenvaatteita. Sen sijaan ostamista on ollut tänä vuonna paljon enemmän kuin olisin etukäteen arvannut. Minusta tuntuu, että siihen pitää kiinnittää enemmän huomiota. Toisaalta olen miettinyt, että mitä pitäisi tehdä, jos kuitenkin selkeä tarve on olemassa? Jossain vaiheessa on välttämätöntä ostaa mm. uusia alusvaatteita, sillä ne todella tulevat pidetyiksi niin loppuun, etteivät ne enää palvele tarkoitustaan. Hmmm. Taitaa olla niin, että tässä on pientä krapulaa noista kesäkuun shoppailuista ilmassa. Mitään en kadu, mutta kokonaismäärä tuntuu silti isolta, ja siksi alan nyt nihkeillä noista välttämättömistä ostoksista. Vaatii näköjään vielä harjoittelua.

Heinäkuu on jo puolessa välissä, mutta voin jo ennakkona todeta, että on edelleen tullut sekä poistoja että ostoja. Ostot ovat olleet varsin välttämättömiä ja liittyvät tehtyihin poistoihin. Tarkempi raportti siis seuraavan kerran kahden viikon päästä.

Mitä teille kuuluu? Onko kukaan jaksanut pitää kesällä kirjaa ostoistaan?

Kuinka saada täydellinen vaatekaappi

Julkaistu , kirjoittanut
10

Eilistä podcastia tehdessä tajusin, että nyt olen sen saavuttanut: täydellisen vaatekaapin! Uskomaton tunne. Tosin jos tarkkoja ollaan, niin tämä täydellisyys koskee nyt lähinnä kesävaatteitani, mutta silti! Onpahan mahtavaa. Tähän lopputulokseen olen päässyt kahdella keinolla:

  1. Poistin vihdoinkin kesävaatteiden joukosta kaikki ne, joille ei oikeasti ole käyttöä. Siis ne väärän kokoiset, näköiset ja tuntuiset vaatteet.
  2. Olen täydentänyt vaatevarastoa suunnitelmallisesti.

Mitä tämä siis tarkoittaa käytännössä? Miten vaatteita karsitaan? Minulle se tarkoitti rohkeutta luopua monista vanhoista vaatteita. Olen tässä tyytymisen filosofiaa noudattaessani kompastunut siihen, että jos tyytyy johonkin vaatteeseen, sitä kuuluisi myös käyttää. Vaikka vaatetta ei korvaisikaan uudella, niin ei siitä ole minkäänlaista iloa eikä hyötyä, jos vaate vain makaa kaapissa käyttämättömänä. Tyytyä voi vain sellaiseen, jota todella myös käyttää. Käyttämätön vaate on turhake, olipa se missä kunnossa tahansa. Nämä poistot tekivät kaivattua tilaa kaappiin. Tämä on ihan loppuun kulunut fraasi, mutta kummasti olo keveni kun väärän kokoiset ja virheostokset poistuivat. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että mikään poisto ei ollut ostolakon aikana ostettu. Sen sijaan uskalsin vihdoin luopua vaatteista, joita olin hankkinut tai saanut jopa 4 – 20 vuotta sitten. Älkää naurako, totta se on.

Entä miten ostetaan oikeanlaisia vaatteita? Tämä onkin hyvä kysymys, enkä ole tätä pohtinut vielä niin tarkasti. Luulen, että olennaisinta oli selkeä tieto siitä, mitä kaapista puuttuu ja millaisia vaatteita sinne haluan. Kuten joku kommenteissa totesikin, tämä ostolakko on johtanut siihen, että tunnen kaappini sisällön paljon paremmin kuin ennen. Tiedän mitä siellä on, mitä sieltä puuttuu ja pystyn ennakoimaan vaatetarpeita ainakin puoli vuotta eteenpäin. Näistä ostoksista vain tuo vasemmalla oleva paita on ainoa, jollaista en ollut erikseen suunnitellut ostavani. Mutta tiesin jo sovituskopissa, että tälle tulee käyttöä. Niinpä ostin sen luottavaisesti.

 

(Tuo kuva nyt ei tee juurikaan oikeutta näille vaatteille. Minulla ei valitettavasti ole sellaista trendikästä rekkiä makuuhuoneesssa, johon voisin ripustaa kaikki elegantisti roikkumaan. Puuttuu myös yhtenäiset vaatepuut ja hyvä valaistus… en tosiaan ole mikään muotibloggaaja. )

Kun nämä vaatteet yhdistetään kuluvan vuoden muihin ostoksiin, viime kesän hankintoihin sekä niihin jäljellä oleviin vaatteisiin joita minulla oli vanhastaan, lopputulos hipoo täydellisyyttä. Tosin siis tietenkin vain omasta näkökulmastani, sillä jonkun muun mielestä nämä voivat toki olla aivan kauheita vaatteita. Mutta minulla on todella juuri sellainen olo, mistä podcastissa puhuin. Vaatteiden valinta on muuttunut positiivisella tavalla vaikeaksi, kun on niin paljon hyviä vaihtoehtoja. Ai että!

Onko teidän kesävaatekaappi kunnossa?

Ps. Äänestys on päättynyt ja vaikuttaa siltä, että vaateaiheita on toivottu kaikista eniten! Niitä siis on tulossa kesäkuukausina lisää.

Loppuun asti pidetyt

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Miltä näyttää kengät, jotka on käytetty loppuun? Millaisia jalkineita heitän roskikseen? No esimerkiksi tällaisia:

Kesä/talvivaatevaihdossa kävin läpi myös kengät. Huomasin, että kahdet kengät olivat tulleet käyttöikänsä päähän. Nämä talvikengät ovat palvelleet uskollisesti vuodesta 2011 lähtien. Niiden pohjat ovat kuluneet sileiksi, karvavuori samoin, vetoketjut vaihdettu kertaalleen, ja nyt huomasin että sauma oli auennut. Periaatteessa nämä voisi vielä viedä suutarille, mutta koska nämä vuotavat korjauksesta huolimatta myös toisesta kohdasta, päätin että nyt on aika luopua näistä. 6 vuotta aktiivikäyttöä on silti minusta kohtuullinen ikä talvikengälle. Moneen vuoteen minulla ei oikeastaan muita kylmän sään kenkiä ollutkaan, joten käyttökertoja näille tulee satoja.

Tässä toinen roskiin mennyt kenkäpari. Nämä ovat tennarit, ostettu noin 5 vuotta sitten. Kuten näkyy, vuori on hajonnut kokonaan, ja kantapäästä tunkee jokin muovitikku esiin. Näiden päällinen ei ole sen parempi

Kertaalleen kloritessa uitetut, mutta ei näistä valkoisia saa enää millään. Näillekin kengille tulee käyttökertoja yli 30, jos sitä haluaa pitää jonkinlaisena kohtuullisen kulutuksen rajana. Tässä kuitenkin huomaa, että ainakin tällä kertaa hinta korreloi suoraan laadun kanssa. Nuo talvikengät olivat aikanaan kalliit, en muista enää mitä ne maksoivat mutta joka tapauksessa puhutaan yli sadan euron kengistä. Nämä tennarit olivat puolestaan hyvin halvat, hinta oli noin 30€. Kalliit nahkakengät kestivät todella kovaa käyttöä muutaman vuoden hyvin, ja pienellä korjauksella käyttöikä pidentyi vielä pari vuotta. Halpoja tennareita ei voi edes korjata. Niitä on pidetty huomattavasti vähemmän kuin talvikenkiä, huomattavasti helpommissa olosuhteissa. Silti ne hajosivat paljon nopeammin.

Näille molemmille on korvaajat olemassa, joten heitin ne pois hyvillä mielin. Minusta tässä on hyvät esimerkit kengistä, joiden kierrättäminen tai korjaaminen ei olisi enää mielekästä. Tällaisissa menee minulla se raja, jolloin oikea osoite on roskis.

Kesä tuli kaappiinkin

Julkaistu , kirjoittanut
3

No nyt on kaapissakin kesä! Olipahan urakka. Kuten eilisestä kuvasta voi päätellä, koko kaappi oli sen verran sotkussa, että oli helpompaa vain vetää kaikki kerralla ulos. Niinpä kaapaisin kerralla kolme hyllyä tyhjäksi ja läjäsin vaatteet sängyn päälle. Niiden päälle romautin kaksi kesävaatelaatikkoa, ja sitten alkoi se työläin vaihe.

Sovitin melkein jokaisen kesävaatteen ja arvioin, istuuko, onko sopiva muuten, miellyttääkö silmää ja tuleeko realistisesti käytetyksi. Lopputulos oli se, että kesäkapseli muodostui ihan itsestään. Tai siis rehellisyyden nimissä olin tässä vaiheessa unohtanut autuaasti koko kapseliajattelun. Mutta kun säilytyksessä olleista vaatteista ehkä vajaa puolet päätyi käyttöön, niin eipä siinä paljon kapselia enempää jäänyt jäljelle.

Kyllä, omistan kaksi samanlaista mekkoa, mutta eri värisenä. Ostin ne yhtä aikaa, ja olen ollut päätökseen erittäin tyytyväinen!

On nimittäin niin, että monestakin syystä olen niin sanotusti hillonnut noiden kesävaatteiden joukossa aika toivottomia tapauksea. Ensinnäkin olen säästänyt sellaisia ikivanhoja, ah niin ihania, mutta nyt jo auttamattomasti liian pieniä vaatteita siinä täydellisen epärealistisessa toiveajattelussa, että ehkä sittenkin herään jonakin aamuna ja huomaan maagisesti palanneeni samoihin mittoihin kuin 25-vuotiaana. Tämä ajatus yhdistettynä omaan ”käytä loppuun” -ajatteluun sekä tyytymisen filosofiaan on johtanut siihen, että laatikoista löytyy vuosi toisensa perästä epäsopivia vaatteita. Tänä vuonna tein ensimmäistä kertaa ankaran linjauksen: jos vaate ei istu kunnolla, ei ole mitään järkeä laittaa sitä kaappiin muka käytettäväksi.

Lopputulos oli, että karsin vaatteitani kierrätystä varten ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Edellä mainittujen vanhojen ja pienien lisäksi luovuin myös muuten epätoimivista vaatteista. Sinänsä kaunis pitsipaita joutui poistoon, koska se on aina tuntunut hartioista ahtaalta. Vähän käytetty liivimekko sai lähteä, kun en ensimmäisen kesän jälkeen pitänyt sitä enää kertaakaan. Alennusmyynnistä ostettu pusero oli kallista merkkiä, mutta edelleen väärän värinen ja alunperin mielenkiintoiselta vaikuttanut leikkaus pikemminkin omituinen.

Hieman väljempi näkymä viime viikkoon verrattuna.

Sitten tarkastin talvivaatteet yhtä kriittisesti. Poistin yhden neuleen ja yhden mekon. Molemmat olivat sellaista periaatteessa ok -osastoa, jota olen aiemmin säästänyt, mutta nyt päätin niistäkin luopua. En ole pitänyt noita vaatteita pariin vuoteen, olen vain siirtänyt niitä kaapissa paikasta toiseen. Kun vaate on ”melkein hyvä”, mutta ei sitten ihan kuitenkaan, niin se jää käyttämättä kun vaihtoehtojakin on. Samaan syssyyn poistin kaapista yhden setin alusvaatteita (väärä koko), sekä pari kulahtaneempaa mutta käyttökelpoista vaatetta mökille vietäväksi.

Huomattavaa on, että kaikki nyt karsitut vaatteet oli hankittu ennen kuin ostolakko oli tullut mieleenkään. Aiemmin alennusmyynti yhdistettynä lempimerkkiini oli riittävä syy ostaa, joten on selvää että virhehankintoja sattui. Nämä poistot ovat kuitenkin täysin käyttökelpoisia vaatteita, jotka kehtaan kyllä lahjoittaa eteenpäin. Ne ovat laadukkaita merkkejä ja sellaisessa kunnossa, että voisin itse ostaa ne kirpputorilta, jos vain malli tai koko sattuisi miellyttämään. Niistä saattaisi jopa saada rahaa kirppiksellä, mutta karaisen mieleni, enkä lähde spekuloimaan mahdollisilla myyntivoitoilla, vaan annan pois ilmaiseksi. Muuten ne jäävät pyörimään tänne ikuisiksi ajoiksi, sillä en taatusti saisi ikinä aikaiseksi järjestää myymistä missään.

Vaatekaappi harveni aika paljon. Nyt siellä on paljon väljempää, ja kieltämättä fiilis on hyvä, kun ne epäsopivat vaatteet eivät ole kaapissa enää kummittelemassa. Tekikö kukaan muu viikonloppuna karsintaa kaapissaan?

 

Kausi vaihtuu tänään

Julkaistu , kirjoittanut
2

Huomasin eilen, että kenkähylly ei oikein vastaa ulkoilmaolosuhteita tällä hetkellä. Tennarit siellä on, mutta sen lisäksi myös villakarvavuoriset talvimaiharit, nahkaiset nilkkurit ja etupäässä syyskäyttöön tarkoitetut korkeakorkoiset saapikkaat. Vaatekaapissa on sama tilanne. Hyllyillä on pelkkiä villapaitoja (hirveässä sekamelskassa) ja kaikki ohuemmat hameet puuttuvat tangolta.

Näyttääkö tämä teistäkin siltä, että jotain tarttis tehdä?

Toisaalta pitkä viikonloppu on paras aika järjestellä kaappia uuteen uskoon. Talvikamppeet pesuun ja pois, ja uudet tilalle. Tänä vuonna kevät tuli jotenkin hitaasti, vetkuttelin vappuun asti, ennen kuin uskalsin laittaa lasten toppahousutkin pois. Koska tuo vaatteiden kanssa puljaaminen ei kuulu lempiasioihini, ja nuorison vaatetilanne on työllistänyt ihan riittävästi, oma kaappi on edelleen pikemminkin helmikuuta kuin toukokuuta vastaavassa tilassa.

Toisaalta on kyllä hauskaa avata ne kesävaatelaatikot ja katsoa mitä sieltä löytyy! Onnistun aina talven aikana unohtamaan, mitä kaikkea siellä onkaan. Muistan tietenkin sisällön suurin piirtein, mutta aina tulee niitä ilahduttavia löytöjäkin. Tänä vuonna lähestyn noita ”uusia” vaatteitani kapselinäkökulmasta. Tarvitsen vaatteita eri tilanteisiin: arkeen, töihin ja erilaisiin menoihin, jossa pitää pukeutua hienommin.

Ajattelin katsoa, olisiko näitä vaatteita mahdollista järjestää kaappiin jotenkin ryhmittäin. Vaatesäilytykseni ei ole kapseliajattelun kannalta ollenkaan optimaalinen, koska en mitenkään saa kaikkea kerralla näkyviin. Tankokaappi on eri kaappi kuin se, missä hyllyt ovat. Kapselikurssilla opin, että parasta olisi, jos kaikki vaatteet olisivat selkeästi näkyvillä ja mielellään roikkumassa. Silloin vaatteet voisi ryhmitellä kätevästi kapseleittain, ja vaatekokonaisuuksien valitseminen olisi helppoa. Meillä on kuitenkin puolison kanssa yhteiskäytössä kaksi isoa liukuovista kaappia, joista toisessa hyllyt ja toisessa tangot. Vajaa puolet kaikesta säilytystilasta on minun käytössäni, eikä tankoja voi siirtää kaapista toiseen ilman, että purkaisi koko rakennelman. Siis ei vain sisältöä vaan pitäisi purkaa itse kaappiakin. Harkitsin asiaa, ja totesin että liian iso homma. Niinpä täytyy miettiä jokin muu ratkaisu asiaan.

Joko teillä on kausivaatteet vaihdettu?