Eilen YLE julkaisi jutun, jossa oli raflaava otsikko: Pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään. Minä ainakin nielaisin tuossa kohdassa tyhjää, sillä eikö juuri lentämisen pitänyt olla se pahin ympäristösynti? Mutta jutussa mainitaan, että kaksi kolmasosaa valmistetuista vaatteista päätyy kierrättämisen sijaan kaatopaikalle. Oletan, että tässä on siis kyse uusista, täysin käyttökelpoisista vaatteista. Artikkelissa avataan, että syitä on kolme: mallistojen vaihtuessa vaatteita jää yli, myytyjä vaatteita käytetään vain lyhyen aikaa, ja kolmanneksi materiaalien kierrätys ei ole toistaiseksi ollut taloudellisesti kannattavaa. Lopputulos on, että muotiteollisuuden hiilijalanjälki on suurempi kuin laiva- ja lentoliikenteen. Tämä on pysäyttävä tieto.
Syyllisiä ovat ns. halpaketjut, kuten H&M, Gina Tricot, Vero Moda jne., mutta kalliit merkit eivät toimi sen esimerkillisemmin. Vastikään kävi ilmi, että mm. Burberry polttaa myymättömiä tuotteitaan vuosittain runsain määrin, jotteivät ne päätyisi alennusmyynteihin. Viime kädessä ongelman takana on se, että vaateteollisuus on opettanut kuluttajat siihen, että koko ajan pitäisi olla uusia ja uudennäköisiä vaatteita. Tämä tehdään joko niin, että vaate on niin heikkolaatuinen, että se muuttuu nopeasti niin nuhjuiseksi, että tilalle tarvitsee uuden. Tai sitten tehdään niin muodikas vaate, että se alkaa nopeasti näyttää vanhanaikaiselta. Siitä seuraa se, että nämä molemmat vaatteet maritetaan pian ostamisen jälkeen pois kaapeista, kipataan jonnekin ja mennään ostamaan korvaava tuote, koska sille on ilmiselvä ”tarve”. Ja näin olemme osa maailmanlaajuista ongelmaa.
Tähän on kuitenkin olemassa ratkaisuja. Kerrankin kuluttaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Näkisin niin, että tehokkainta on pyllistää vaateteollisuuden yrityksille manipuloida meitä kuluttajia, ja ruveta tekemään tietoisesti juuri päinvastoin, kuin yritykset haluaisivat. Jos tarpeeksi monta ihmistä alkaa toimia, viesti menee ehkä perille myös teollisuudelle.
YKSI: Shoppailulakko.
Tämä on juuri sitä sellaista, mitä tässäkin blogissa on jo pari vuotta harrastettu. Jätetään yksinkertaisesti ostamatta. Kuten hyvin tiedätte, en ole sitä mieltä, että pitäisi kulkea yhdessä mekossa viikosta toiseen. Mutta ei ole myöskään pakko mennä kauppaan, vaikka siellä olisi alennusmyynti (tätä olen itse opetellut nyt jo toista vuotta). Ei ole pakko ostaa uusia vaatteita vain siksi, että sattuu mielihalu iskemään. Jokaista ostostaan voi punnita tarkkaan, ja tehdä toivottavasti mahdollisimman järkiperäisiä hankintoja. Voi ostaa uusia vaatteita käytettyinä, jolloin osallistuu vaatteiden kierrättämiseen konkreettisesti. Jos vaate on jo tehty, olisi hyvä, että sille löytyisi käyttäjä. Siksi kirppisten suosiminen on hyvä asia. Tätä vielä harjoittelen, mutta olen ainakin oikealla tiellä. Lopulta vaatteen voi myös vuokrata tai lainata, kaikkea ei ole pakko ostaa omaksi. Tästä minulla ei vielä ole kokemuksia, mutta asia kiinnostaa kovasti.
KAKSI: Käytä vaatteet loppuun asti.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että ei kierrätä kaapistaan vaatteita pois vain siksi, että on kyllästynyt niihin. Sillä juuri tätähän vaateteollisuus haluaa meidän tekevän: ostavan uutta, ja sitten kyllästyvän siihen, jotta voisimme ostaa lisää uutta. Vaatteiden huonoa laatua on helppo syyttää tästä; kun akryylineule alkaa nyppyyntyä, niin eihän sitä sitten ole enää kiva laittaa päälle. Mutta edes halpisketjujen vaatteet eivät välttämättä ole aina niin huonolaatuisia, että ne virttyisivät käyttökelvottomiksi ensimmäisessä pesussa. Sen sijaan muistakaa, että näiden liikkeiden tarkoitus on myydä nimenomaan pikaista muotia. Siksi myynnissä on runsaasti vaatteita, jotka ovat tyyliltään sellaisia, että ne vanhentuvat nopeasti. Tänä kesänä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kaikilla on puseroita, joissa on olkapäiden kohdalla aukot. Epäilen, että parin vuoden päästä nuo kesäpaidat näyttävät armottoman epämuodikkailta ja vanhanaikaisilta. Silloin ei auta, vaikka pusero olisi miten laadukas, jos se on tyyliltään sellainen, ettei sitä tee mieli laittaa enää päälle.
Olen lukenut monesti sellaisen ohjeen, että kannattaa panostaa niihin vaatekaapin kulmakiviin, ja sitten ostaa halpisketjuista näitä muotiasusteita, joilla peruspuvustoa voi piristää. Mutta tämän YLEn jutun valossa tuollainen on täysin menneiden aikojen ajattelua. Jos ei halua olla mukana tässä pikamuotiteollisuuden tuottamassa ympäristöongelmassa, ei voi käyttää pikamuotia. Sen sijaan voi miettiä, onko vaate sellainen, että sen on valmis pitämään riekaleiksi. Samalla pitää tietenkin kiinnittää huomiota myös laatuun, jotta osaa ostaa kestäviä vaatteita.
KOLME: Älä anna muiden päättää, mikä näyttää hyvältä
Vaateteollisuus yrittää sanella meille, miltä meidän pitäisi kulloinkin näyttää. Kun kävin New Yorkissa keväällä, kauppojen valikoima näytti siltä, että siellä kaikilla olisi pitänyt olla housujen sivusaumassa raita, ja paidassa röyhelö ja ne olkapääreijät. Eihän siinä tietenkään ole mitään pahaa, jos haluaa sellaisia vaatteita pitää. Mutta jos niihin joko kyllästyy muutaman kuukauden päästä, tai jos ensi kesänä tuntuu siltä, että nuo kamppeet pitää raivata kaapista pois koska ne eivät ole enää muodissa, olemme omaksuneet teollisuuden meille tarjoileman ideologian.
Olen itse hylännyt muodin aika päiviä sitten. En halua, että joku muu päättää puolestani, mikä näyttää hyvältä, saati sitten että joku saisi sanella, millaisissa vaatteissa nyt olisi hienoa kulkea. Itse asiassa ajatus siitä, että minun pitäisi jotenkin seurata muotia kuulostaa melkein ahdistavalta. Ajatus siitä, että joku muu kuin minä itse sanelisi vaatevalintani on suorastaan sietämätön. Niinpä minulla on edelleen käytössä 10 vuotta sitten ostettuja vaatteita, joita pidän tyytyväisenä huolimatta siitä, ovatko ne nyt erityisen muodikkaita vai eivät. Enkä silti mielestäni näytä kummajaiselta (joku muodin asiantuntija voisi tietysti olla eri mieltä, mutta viis siitä.)
Tässä auttaa, jos on varma omasta tyylistään. Olen taipuvainen ajattelemaan niin, että jos johonkin vaatteeseen kyllästyy vuoden sisällä ostohetkestä, oma tyyli ei ehkä ole vielä aivan selvillä. Tai sitten on alkanut uskoa, että tullakseen hyväksytyksi, täytyy pitää tietynlaisia vaatteita. Tämä on ehkä se vaikein haaste? Mutta jos arveluttaa, on hyvä muistaa että oikeasti muotia ei sanele coolit tyypit, vaan pidämme niitä vaatteita, joita kaupoissa myydään. Mutta tästä voi sanoutua irti, ja lähestyä pukeutumistaan ainoastaan oman maun näkökulmasta.
Taannoin lanseerattu haaste siitä, että vaatteita tulisi käyttää ainakin 30 kertaa, pyrkii juuri tähän päämäärään, siis irti pikamuodista. En osaa sanoa, kuinka pitkä aika olisi tarpeeksi pitkä sille, että vaate siirtyisi pikamuodin puolelta kestomuodin puolelle, mutta tuosta 30 käyttökerrasta on ainakin hyvä lähteä liikkeelle. Jos pystyy kuvittelemaan pitävänsä vaatetta ainakin 30 kertaa, sen ostaminen on ainakin siltä osin perusteltua.
Millaisia ajatuksia pikamuoti herättää? Entä taistelu sitä vastaan?
Tämä on minusta aika itsestään selvää. Klassiset, laadukkaat vaatteet ja asusteet kestävät ja ovat paljon tyylikkäämpiä kuin halpisretkut. Itse asiassa minusta tuo 30 kertaa on tosi vähän. Kirjoittelen tätä 30 vuotta vanha täysin ehjä ja kiva yöpuku päälläni… 😊 Sitä on siis käytetty satoja kertoja!
Olen miettinyt tuota 30 kertaa, ja tullut siihen tulokseen että se riippuu vaatteesta. Yöpuku on sellainen, että sitä tyypillisesti pidetään satoja kertoja, ellei sitten satu omistamaan tosi monta yöpukua, jolloin niitä kaikkia ei ehdi pitää niin montaa kertaa. Mutta sitten joku kotelomekko voi olla 10 vuotta vanha, ja sitä on pidetty silti vain 10-15 kertaa, koska tilaisuuksia ei ole ollut niin paljon. Tämä tietysti riippuu ihmisen elämäntyylistä, työstä jne. mutta ymmärrätte varmaan pointin. Luin taannoin Outi Pyyn blogista, että tekstiilien laatu on radikaalisti huonontunut viime vuosikymmenten aikana. Eli jos on 30 vuotta vanha vaate, sen voi odottaakin kestävän, sillä kankaat valmistettiin paljon laadukkaammiksi. Mutta viime vuonna tehty yöpuku ei ole enää samaa materiaalia, ja samanlaisella käytöllä se kuluu rievuksi murto-osassa siitä ajasta, minkä tuo 30 vuotta vanha vaate kestää. Tämä on ikävää, ja siksi tekstiilin laatuun kannattaakin kiinnittää aina runsaasti huomiota.
Entisenä vaatealan ihmisenä allekirjoitan tuon laatuasian täysin! Kyllä minusta se 30 kertaa on tosi vähän muille kuin ihan erityisille juhlavaatteille esim. pitkä iltapuku. Kyllähän kotelomekoille yms. löytyy usein käyttöä juhlien lisäksikin, kun vaan tulee ajatelleeksi asiaa. Harvoin me suomalaiset ylipukeudutaan!
Näin on, harvoin me ollaan liian hienoina missään 🙂 Olen samaa mieltä, että normaalille arkivaatteelle 30 kertaa on aika vähän. Esim. neule tai farkut ovat sellaisia, joita ainakin omassa kaapissa tulee jatkuvasti käytettyä.
Ajattelin ihan pikaisesti kommetoida tuota väitettä vaateteollisuuden saasteista. Käsittääkseni tilanne on se että vaateteollisuus yhteensä kyllä tuottaa enemmän saasteita kuin lentäminen yhteensä, mutta kaikki maailman ihmiset pukeutuvat ja vain hyvin pieni osa lentää.
Eli kyllä se lentäminen on yksilölle edelleen selvästi isompi synti, ja lentolakolla on isompi ympäristövaikutus kuin vaatteiden ostolakolla.
Ruoan suhteen on muuten sama juttu, ruoantuotannon globaali kokonaisvaikutus on suurempi kuin lentämisen, koska kaikki maailman ihmiset syövät. Mutta samalla totta on että kasvisruokaa saa suomalainen syödä vuosia ”korvatakseen” edes yhden italianmatkan lentokoneessa. Ja että ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi tarvitaan toimia monella rintamalla, pelkkä lentämisestä, pikamuodista tai lihasta luopuminen eivät riitä.
Joo, en tarkoittanutkaan tätä sillä lailla, että nämä olisivat joko-tai valintoja. LEntäminen on edelleen pahasta, mutta sen lisäksi vaatetollisuus on myös ongelmallista. Kaikki maailman ihmiset pukeutuvat ja syövät, mutta se joukko, joka on ensisijaisesti esimerkiksi näiden em. vaatefirmojen asiakkaita, lienee kuitenkin länsimaissa. Maailman ihmisistä esimerkiksi hyvin pieni joukko kuluttaa valtaosan luonnonvaroista – ja pikamuodista. Sen takia halusin nostaa tämän esiin, sillä yksittäisellä kuluttajalla on mahdollisuus valita. Mutta olen siis samaa mieltä kanssasi, että mistään yksittäisesta asiasta luopuminen ei riitä, vaan tämä on kokonaisuus.
Tarkoitukseni ei millään muotoa ollut syyttää sua Jenni joko-tai -ajattelusta, olen pahoillani jos sulle tuli se fiilis! Sun kirjoituksesi oli hyvä, ja niin muuten oli uutinenkin. Se uutinen vaan oli klikkiotsikoitu silleen, että ajattelin että ihmisille tulee liian helposti sellainen väärä vaikutelma että vaateostolakko on vaikuttavampi teko kuin lentolakko. Kun oikeasti keskivertosuomalaisella näissä kahdessa on kuitenkin ymmärtääkseni ilmastovaikutuksessa dekadiero.
Juu ei hätää, eiköhän me olla kutakuinkin samoilla linjoilla tästä asiasta 🙂
Näyttää siltä että tämä uutinen on noteerattu aika laajalti.
Pistän erinomaisen listasi jatkoksi vielä neljännen pointin
#Käytä vaikutusvaltaasi viisaasti
Kulutuskulttuuria ylläpidetään muutenkin kuin suoraan kuluttamalla. Kulutuspaineet leviävät paitsi muotivaikuttajilta alaspäin, myös horisontaalisesti. Puhutko kavereiden kanssa shoppailemisesta tai uusista vaatteista? Mitä ajattelet ihmisistä jotka pukeutuvat mielestäsi vanhanaikaisesti, vähän nuhjuisesti, tylsästi- toisin sanoen, vahvistatko puolihuomaamatta normia jonka mukaan paras vaatekaappi iso ja uusi? Viestiikö oma ulkoasusi katukuvassa trenditietoisuutta (eli luotko omalta osaltasi mielikuvaa siitä että muodin seuraaminen on tärkeää)?
Jokainen meistä myös osallistuu tahtomattaankin katukuvan luomiseen sekä tiettyjen pukeutumisnormien ja -odotusten rakentamiseen. Sitä kautta jokaisella on myös hiukan vaikutusvaltaa siihen miten muut pukeutuvat. Epäsuorasti ja epämääräisesti, mutta kuitenkin sitä on sillä katukuva koostuu yksilöistä ja ympäristön mielipiteillä on aina jotain väliä.
Hyvä lisäys tämä! Näitä on varmasti hyvä pohtia. Mulla on työn alla kirjoitus, joka käsittelee tuota tarvitsemista ja uuden tarvitsemista laajemminkin, julkaisen sen lähiaikoina kunhan saan valmiiksi. On mielenkiintoinen ajatus, että me kaikki osallistumme katukuvan luomiseen, mutta tottahan se on. Toisaalta kukaan ei voi tietää, mistä vaatteet ovat kenenkin päällä peräisin. Onko trendikäs vaate ostettu uutena, tehty itse, saatu kaverilta, shoppailtu kirppikseltä vai lainattu vaatelainaamosta? Mutta toisaalta jos ei noita pikamuotipaikkoja tue, ja toisaalta jos niistä jotakin ostaa, pyrkii pitämään sitä monta vuotta, niin sillä on vaikutusta. Pahintahan on ostaa uutta, ja hylätä käyttökelpoinen vaate, ja ostaa sitten lisää uutta.
”Mitä ajattelet ihmisistä jotka pukeutuvat mielestäsi vanhanaikaisesti, vähän nuhjuisesti, tylsästi- toisin sanoen, vahvistatko puolihuomaamatta normia jonka mukaan paras vaatekaappi iso ja uusi?”
Toisaalta saattaa olla, että monet jotka (ainakin mielessään) kritisoivat joitain katukuvassa näkyviä vaatevalintoja todella toivoisivat näkevänsä enemmän laadukkaita, klassisia, toisiinsa ja kantajalleen sopivia, hyvin istuvia vaatteita niiden epämääräisten (muoti- tai vastamuoti)rytkyjen sijaan 🙂
Mielestäni ratkaisu on melko suppea vaatevarasto. Sen sijaan en oikein usko siihen, että nyt osaisin valita vaatteet, joita niiden kestäessä haluaisin pitää vuosikymmenet. Ostan siis pääsääntöisesti aika hintavaa ja mielestäni laadukasta, mutta silti ajattelen näin. En laittaisi töihin enkä muuallekaan 20-30 vuotta vanhaa vaatetta. Mieheni vanhemmat ostivat hänelle opiskeluaikana yli 30 vuotta sitten Vuokon samettipuvun, joka laadustaan huolimatta näytti tänä päivänä jonkinlaiselta statement-vaatteelta. Vintage-liike huoli sen, mieheni piti sitä yhteensä 2-3 kertaa, ”laadusta” ja ”ajattomuudesta” huolimatta.
Sametti ei tosiaan ole mitenkään ajaton pukumateriaali 😀
Minusta ajattomuus ei tarkoita sitä että saman ihmisen täytyisi jaksaa pitää jotain vaatetta kehdosta hautaan, vaan sitä että kun vaate esim. 10 vuoden käytön päästä lähtee uudelle omistajalle se on edelleen käyttökelpoinen eikä näytä ”vanhentuneelta”.
Voisin itse kyllä hyvin kuvitella käyttäväni samanlaisia vaatteita 20 vuoden kuluttua kuin nytkin. Ehkä jopa samoja yksilöitä, jos ne pysyisivät kunnossa, mutta todennäköisesti ne hajoavat ennen sitä koska vaatevalikoimani on melko pieni (eli määrä jää asusteet, kengät, laukut, alusvaatteet, sukat ym. mukaanlukien alle sataan). Olen siis aivan samaa mieltä suppean vaatevaraston eduista tässäkin mielessä.
Sanotaan, että miehen puvun linjat vanhenevat 5 vuodessa. Mies, joka tarvitsee pukua työroolissaan, ei oikein ole uskottava 10-15 vuotta vanhassa puvussa vaikka sen kangas olisi moitteetonta villaa. Sama pätee mielestäni naisiinkin: pukeutumisen yksi idea on mielestäni jonkinlainen ajanmukaisuus.
On kahdenlaista muotia, toinen liikkuu hitaammin kuin toinen. Juuri puvun leikkaukset, vaatteiden väljyys tai kaulusten leveys on sellaista muotia, joka muuttuu hitaammin vuosien kuluessa. Sitten on tätä pintamuotia, joka tarkoittaa näitä yksityiskohtia ja erilaisia jekkuja, mitä vaatteisiin kullakin kaudella keksitään. Nyt se tarkoittaa niitä housujen sivuraitoja ja paljaita olkapäitä. Olen samaa mieltä, että juuri miesten puvut eivät kestä aikaa sellaisinaan, vaan alkavat näyttää hassuilta, kun se hidas muoti muuttuu. Mutta kyllä puvut kestävät muutaman vuoden ihan hyvännäköisinä.
Niin ja tässä on vielä sekin, että tylsä on subjektiivinen käsite. Jonkun mielestä klassinen jakkupuku on tylsä, toisen mielestä H&M -massamuoti on tylsää. Tai sitten joku muu.
Mä en varmaankaan käytä vaatteitani 30 kertaa vaan pikemminkin 300 kertaa… nimimerkillä ”Rakastun vaatteisiini, en voi sille mitään”
Mahtava homma 🙂
Mielenkiintoinen ylen artikkeli. Vaateteollisuuden saastuttavuutta pitäisi nostaa enemmän esille mediassa. Kierrätys on nykyään trendi ja on hyväksyttävää käyttää käytettyjä vaatteita. Omassa nuoruudessani käytetyt vaatteet olivat pikemmin häpeä. Mutta nykypäivänäkään suurin osa nuorista ei halua ostaa klassisia vaatteita. He haluavat erottua ja näyttää erilaisilta kuin vanhempansa.
Jäin tässä miettimään mistä tietää mikä on oikeasti ekologista ja minkä vaihtoehdon valitsee. Välillä tuntuu, että jonkin asian kannalta hyvä valinta on jonkin kannalta huono. Onko parempi valita nahkakengät vai tekokuitukengät (onko tämä oikea sana?)? Nahkakengät kestävät ja ovat korjattavissa, tekokuitukengät hajoavat helposti ja joutavat kaatopaikalle. Vegaani ei valitsisi nahkakenkiä, mutta hänen ruokavalionsa on ekologisempi kuin lihansyöjän. Puuvillan valmistus vie paljon vettä, mutta tekokuitujen käyttö saastuttaa luontoa. Kumpi on parempi? Koska uusiakin vaatteita pitää ostaa, onko luonnon kannalta parempi ostaa puuvillaiset vai tekokuituiset alushousut???
Tuo onkin se ikuisuusongelma, että mikä on se paras vaihtoehto. Tämä voi olla jopa suorastaan paikoilleen hyydyttävää ja erittäin epämotivoivaa. Oma ratkaisuni asiaan on iloinen fleksaaminen vähän joka lajissa. Voisin jopa kuvitella syöväni lähes vegaanista ruokaa, mutta nahkakengistä en kyllä ikinä luovu. Ensisijaisesti vegaaniruoan motivaationa olisi siis ilmastomuutoksen hillitseminen, eikä eläinten oikeudet. Puuvillassa on ongelmia, mutta niin on myös tekokuiduissa. En usko, että optimaalista ratkaisua tuohon on olemassa. Varmaan tärkeintä on keskittyä siihen, että kaikki vaatteet tulevat käyttöön ja sopivaan tarkoitukseen. Käytän kesällä puuvillaisia pöksyjä niiden mukavuuden takia, mutta juhlamekon alle haluan jotain nätimpää. Mutta en osta kumpiakaan enempää, kuin mitä käyttöön tulee.
Ylen jutussa lukee
”Säätiön vuonna 2017 julkaisema raportti laskee, että maailmanlaajuisesti kaikista valmistetuista vaatteista jopa 73 prosenttia päätyy kaatopaikalle tai poltettaviksi sen sijaan, että niiden materiaali käytettäisiin uudelleen.
Vaatteista tulee nopeasti valmistumisensa jälkeen jätettä, koska mallistojen vaihtuessa vaatteita jää yli, myytyjä vaatteita käytetään lyhyen aikaa eikä materiaalien kierrätys ole toistaiseksi ollut taloudellisesti kannattavaa.”
Mä ainakin tulkitsen sen niin, että tässä luvussa on mukana myös käytetyt vaatteet. Mikään yritys tai ala ei pysyisi pystyssä, jos niiden valmistamasta tavarasta kaksi kolmasosaa jäisi myymättä ja menisi roskikseen.
Itselleni tärkeintä on kulutuksen vähentäminen tai itse asiassa halujen vähentäminen, koska ”tarpeita” syntyy melkeinpä vahingossa tässä yhteiskunnassa, kun aina voi upgreidata ja kaikkea uutta ja jännää tulee koko ajan vastaan.
Kyllä, tässä on varmasti mukana käytettyjä vaatteita myös, mutta nimenomaan vähän käytettyä, ei sellaista loppuun asti pidettyä. On eri asia heittää roskiin reikäinen sukka, jolle ei ole enää vaatteena käyttöä, kuin tyrkätä kierrätykseen joka pintamuodin mukainen pari-kolme kertaa käytetty vaate. Jos se ei mene kierrätyksestä kaupaksi, se päätyy kuitenkin roskikseen, ainoastaan tällaisen välivaiheen kautta, johon mahdollisisesti liittyy vielä vaatteen liikuttamista paikasta toiseen, ja siihen liittyvät päästöt. Niinpä olen kanssasi samaa mieltä, että kulutuksen vähentäminen, ja nimenomaan tällaisen kertakäyttöisyyden kiihkeä välttäminen ovat ne ratkaisut, joilla tähän voidaan vaikuttaa.
Olen jo ikäihminen, enkä koko ikänäni ole ollut vaatefriikki. Arjessa olen ollut onnellinen mukavissa vaatteissa, varsinkin marimekon ihanissa puuvilapaidoissa. Vain muutaman niistä olen ostanut kaupasta, huutonetistä useimmat. Käytettyinäkin ne ovat vielä pitkäikäisiä ja takuulla itselläkin jo sen 30 kertaa pestyjä. Muutama suosikki on käytetty täysin loppuun. Käytännössä tietynväriset ovat olleet suosikeitani, ja muutamat vähäkäyttöiset ovat jatkaneet elämäänsä kirpparilla. Nykyään on vaikeaa löytää enää hyviä puuvillavaatteita, aina on joitain sekoitteita, joita kroppani karsastaa. Parempia vaatteita (kyläily, teatteri ym) on kaapissa muutamia ja työvaatteet on karsittu pois jo aikoja sitten. Viimeinen ostos on ollut alesta Nanson kevyt olomekko, jollaista kaipasin kesähelteillä. Toivottavasti tulee käyttöä ensi kesänä. Minun on vaikeaa heittää pois nimenomaan hyvin palvelleita mielivaatteita. Ne tulee käytettyä ihan loppuun asti.
Tuli mieleen vielä yksi ajatus: olen sangen introvertti ihminen ja tulen hyvin toimeen omissa oloissani enkä ihmeemmin kaipaa ”seurapiirejä” tai tunne tarvetta ”olla jotain toisten silmissä”. Tämä luultavasti vähentää myös kiinnostusta vaatteiden muotivirtauksiin tai muodonmukaisuuteen, niillä kun on tavattoman suuri sosiaalinen lataus. Minulle tärkeintä on se, että vaatteet ovat puhtaat ja että itsellä on niissä mukava olla, ja että värit tuntuvat omilta ja antavat hyvää mieltä.
Minusta se on vaatteelle paras kohtalo, että siitä ei raatsi luopua vaan mieluummin käytetään reikäiseksi. Luulen että minulla vähän sama juttu kuin sinulla, että muiden ihmisten näkemykset vaatteiden suhteen eivät ole kovin tärkeitä. Niinpä muodin voi antaa olla, sillä ei ole tarvetta tehdä vaikutusta vaatteilla, siis ei ainakaan muodinmukaisilla vaatteilla.
Pyrin siihen, jotta vaateostokset on jees vielä 5 vuoden päästä, huteja tulee, mut ehkä jo hieman vähemmän nykyään ja joskus sattuu joku itelleni kiva tyyli olee muodissa, jota käytän oli muotia tai ei, vaan koska viihdyn siinä. T. Lepalahkeet for ever