Aihearkisto: Vaatteet ja kengät

Vaatteita on huollettu

Julkaistu , kirjoittanut
22

Kuten alkuviikosta lupasin, olen tällä viikolla hoitanut paljon vaateasioita. Kengät odottavat korjattuina suutarissa ja yksi mekko ja untuvatakki puhtaina pesulassa. Olen pessyt kolme neuletta ja yhden huivin. Käytin yhden iltapäivän siihen, että huristelin kaikista villapaidoista nypyt pois sellaisella koneella ja puhdistin niitä teippiharjalla.

Nämä huoltotoimet ovat samalla pakottaneet tarkastelemaan yksittäisiä vaatekappaleita hyvin tarkasti. Lopputulos on, että olen luopunut ja aion edelleen luopua monista vaatteistani. Tänään viskasin roskikseen kahdet kengät, yhdet omat ja yhdet lapsen. Molemmissa oli sellainen vika, että pohjat olivat kuluneet puhki. Kun kyseessä oli kumipohjaiset kengät, ei niille oikein voi tehdä mitään. Lapsen kengät eivät enää pitäneet vettäkään, joten katsoin viisaimmaksi olla edes yrittämättä kierrättää niitä. Sama tilanne koski omia kenkiäni, jotka olivat kuluneet jatkuvassa käytössä muualtakin sellaisiksi, ettei lankkaus enää pelastanut tilannetta. Puoliso oli hartaasti inhonnut ko. jalkineita jo pitkään, joten pohjien kuluminen puhki antoi lopulta minullekin viimeisen sysäyksen heittää ne pois.

Tutustuttuani Marie Kondoon huomaan tarkastelevani omaisuuttani entistä kriittisemmin.  Villapaitoja setviessä tiedostin, että kovin moni ei niistä enää ilahduta minua. Toisaalta hyvästä vaatteesta luopuminen ei aina ole yksinkertaista. Esimerkki: Violetti villapaita, 100% villaa, ostettu halvalla Benettonin mallikappalemyynnistä vuosia sitten. Hyvinä puolina täydellisesti sopiva värisävy, mukava klassinen malli sekä poikkeuksellisen hyväksi osoittautunut laatu. Huonona puolena kiusallisen karkea villaneulos sekä nykyminälle piirun verran liian lyhyt ja ahdas koko. Periaatteessa täysin pidettävä vaate siis, ja vieläpä varsin käytännöllinen ja pukevan värinen. Mutta ilahduttaako se minua? Rehellinen vastaus on ei enää. En ole pitänyt neuletta pitkiin aikoihin. Mutta en ole heittänyt poiskaan, koska sehän on ihan hyvä. Viime päivien aikana olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kyseisen paidan on aika lähteä.

Saman suuntaisia ajatuksia on tullut vastaan monien muidenkin vaatteiden kohdalla. Pari kashmirneuletta, jotka tuntuvat ihanilta mutta nyppyyntyvät alta aikayksikön sellaisiksi, ettei niitä kehtaa pitää julkisesti. Sinänsä hauska ja siistinä pysynyt neule, jonka väri vain vaikuttaa tällä hetkellä suorastaan masentavan tylsältä. Mitä näille pitäisi tehdä? Luulen että laitan kashmirit kierrätyslaatikkoon ja säästän jälkimmäisen siinä toivossa, että se innostaisi ensi syksynä enemmän.

Tänään sattui myös niin, että farkut kuluivat puhki. Ne oli ostettu vuonna 2008 ja olleet jatkuvassa käytössä siitä lähtien. Kuluma on polvessa, ja lahkeetkin ovat jo rispaantuneet. Mitä niille pitäisi tehdä? Onko hyviä ideoita? En halua kulkea ihmisten ilmoilla paikka polvessa, enkä tällä hetkellä keksi niille käyttöä paikattuina. Rikkinäistä ei mielestäni ole reilua dumpata kierrätyslaatikkoonkaan. Onko roskis oikea paikka? Minusta ei ole tuunaajaksi, en omista ompelukonettakaan.

Sitten olen vielä havainnut monia pieniä korjattavia juttuja niissä vaatteissa, joista nyt toistaiseksi en aio luopua. Pieni reikä siellä, purkautunut lanka täällä, ja sen sellaista. Yhden mekon olin ajatellut myydä, kunnes huomasin kainalossa pikkuruisen reijän. Tavallaan harmillista, mutta toisaalta tiedän vaatteen olleen todella kovassa käytössä – kuten suurin osa vaatteistani on. Joten jos jokin kuluu rikki kymmenien tai ehkä jopa yli sadan käyttö- ja pesukerran jälkeen, se on ihan okei.

Huomenna lähden ostamaan uudet kengät niiden rikki menneiden tilalle. En nyt muista ihan tarkalleen, mutta taisin ostaa viimeksi uudet kengät 2013. Vähän turhan suuresta kenkämäärästä huolimatta täytyy sanoa, että shoppailu on pysynyt hyvin aisoissa.

Vaatekorjausten tehtävälista

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tuumasta toimeen. Listaan tänne itsellenikin muistutukseksi mitä kaikkea vaatepuolella pitäisi fiksailla.

  1. Untuvatakin haku pesulasta ja säilöminen vintille
  2. Talvikengät suutarilta ja pahvilaatikkoon ylähyllylle
  3. Kevyempien kenkien ottaminen esille, ja huolto tarpeen mukaan
  4. Pipon vuorin korjaaminen, ja sitten pipo pesukoneeseen
  5. Eniten käytössä olleiden kaulahuivien pesu
  6. Villapaitojen ja neulemekkojen kevät huolto, siirretään paksuimmat ylähyllylle
  7. Pukukorujen korjaamista. Yksi rannekoru ja kaksi kaulakorua olisivat ihana saada jälleen käyttöön, mutta ensimmäinen tarvitsee uutta kuminauhaa, ja jälkimmäiset siimaa ja nahkaisen nyörin. Ne kaikki pitää hankkia jostain.
  8. Jatkoa vaatekaapin karsimiselle
  9. (Lastenvaatteille sama ruljanssi)

Jos nuo kaikki saan tehtyä, vaatetilanne paranee merkittävästi. Erityisesti harmittelen noiden korujen tilaa, haluaisin käyttää korujani mutta kun ne ovat rikki… Kaikki korjattavissa, mutta se vaatii vaivannäköä.

Tuo kohta 8 on myös kiinnostava. Olen pikkuhiljaa sovitellut kesävaatteitani ja poistolistalle on päätynyt lisää kamaa. Tänään saan käyttööni sellaisen nypynpoistajan. Testaan sen tehoa muutamaan villapaitaan, ja päätän niiden kohtalosta testin jälkeen. Päätin että tämän viikonlopun aikana kasaan kierrätyskassin täyteen sellaista, mitä en enää pidä enkä jaksa myydä, ja vien säkin laatikkoon heti maanantaina. Sitten kuvaan mahdollisimman monta myyntiin menevää vaatetta, jotta voin ladata niitä nettikirppikselle. Tällä tavalla saan toivottavasti edelleen lisää tilaa vaatekaappiin, niin että voin hieman uudistaa sen sisältöä kevään ja kesän mittaan.

Vaatteita tulee ja vaatteita menee

Julkaistu , kirjoittanut
12

Viime aikoina vaatekaapissa on näkynyt liikettä. Olen koko talven mennyt todella niukalla varastolla (tyyliin yhdet farkut ja 6 t-paitaa), mutta nyt kevään tullen olen alkanut kaivata sekä kevyempiä vaatteita, että ihan vaan vaihtelua.

Ostin hullujen päivien verkkokaupasta itselleni kaksi paitaa. Niistä toinen oli aivan loistava, mutta toisen lahjoitin sovituksen jälkeen eteenpäin. Toisaalta otin vastaan erään toiselle henkilölle sattuneen virheostoksen, joten kaapissa on lopulta kaksi uutta ja kivaa vaatetta. Laskujeni mukaan uusia vaatteita vuoden alusta lähtien on siis 3 paitaa, 1 hame ja 1 huivi. Luulisin.

Tänään puolestaan lahjoitin kaksi vanhaa mekkoani uudelle omistajalle. Toinen oli paljon pidossa ollut luottomekko, joka vaan nyt pidemmän tauon jälkeen tuntui väärän väriseltä, eikä materiaalikaan miellyttänyt enää. Toinen taas oli klassinen virheostos, merkkivaate jota olin pitänyt mahdollisesti kerran tai pari. Malli ja leikkaus eivät vain lopulta näyttäneet siltä kuin olin alunperin kuvitellut. Molemmat saivat hyvän jatkoajan uudessa osoitteessa, ja minä sain lisää tilaa kaappiin. Kaapissa on muitakin vaatteita, joista lienee aika hankkiutua vihdoin eroon, joten lisää harvennusta on luvassa.

Pitkästä aikaa tekee mieli hankkia uusia vaatteita. Minulla on tapana käyttää monet vaatteet aivan loppuun saakka, ja nyt vaikuttaa siltä että kesän kynnyksellä on hankittava uutta. Se on yllättäen aika hauska ajatus, mutta toisaalta en kestä sellaista päämäärätöntä kaupassa haahuilua tavoitteena löytää ”jotain kivaa”. Täytyy siis tehdä ostoslista. Muutenkin on sellainen fiilis, että pitäisi tehdä oikein kunnon inventaario pitkästä aikaa, ja uusia kulahtaneita vaatteita ja asusteita. Jotenkin tuntuu, että kaapeissa on aika paljon sellaista, mikä vaatisi pientä korjaamista tai pesulassa käyttämistä tai jotain vastaavaa.

Nyt on muuten hyvä hetki laittaa talvivaatteita kesäteloille ja ottaa esiin säilytyksessä olleita. Yhdet kengät ovat menossa suutarille, sitten ylähyllylle; untuvatakki on matkalla pesulaan ja neuleita olen alkanut pestä talven jäljiltä. Pitäisi varmaan ottaa joku vaatteiden huollon teemaviikko, ja tehdä kaikki toimenpiteet kerralla.

Onko teillä tapana laittaa vaatteita säilytykseen keväisin? Millaisia huoltotoimenpiteitä siihen kuuluu?

Likaisten kassi

Julkaistu , kirjoittanut
15

Pakkaaminen ei ehkä edelleenkään ole vahvin lajini, mutta paluu ja purkaminen on hyvin hallinnassa. Näitä helpottaa merkittävästi se, miten matkan aikana käsitellään likapyykkiä.

Mielestäni likapyykit täytyy pitää alusta saakka erillään puhtaista vaatteista. Sitä varten kannattaa ottaa mukaan muovipussi, jonne likaiset vaatteet laitetaan sitä mukaa kun niitä tulee. Likaiset vaatteet kannattaa myös viikata – vaikka se tuntuisikin vähän tyhmältä. Nimittäin vähän huolimattomastikin taiteltu vaate vie vähemmän tilaan kuin mikä tahansa mytty. Joskus minulla on tätä tarkoitusta varten mukana spacebag. En tiedä mikä tämän pussin nimi on suomeksi, saati sitten saako niitä kotimaasta, mutta kyseessä on siis muovipussi josta saa ilmat puserrettua pois siten, että sisältö menee vakuumiin ja siten erittäin pieneen tilaan. Itse tykkään muovipusseista, mutta ekologisesti tarkka voi tietysti käyttää myös kangaskassia likavaatepussina. Muovipussin etu on siinä, että ei haittaa vaikka vaatteet olisivat vähän kosteita.

Iso oivallukseni kuitenkin on, että etenkin pitemmillä matkoilla kaikki likapyykki kannattaa pakata samaan kassiin. Eli takaisin tullaan tavarat eri kasseissa kuin lähtiessä. Nykyisin kotiin palatessa minulla on aina yksi kassi tai laukku, jossa on pelkästään likapyykkiä. Systeemin etu on siinä, että likaiset vaatteet voi kätevästi tyhjentää suoraan pyykkikoriin tai peräti pesukoneeseen. Takaisin tullessa kannattaa siis pakata eri tavalla kuin lähtiessä, jos haluaa optimoida paluun arkeen mahdollisimman helpoksi.

Käsilaukkuhaaste

Julkaistu , kirjoittanut
18

Uraäiti haastoi minut taannoin paljastamaan käsilaukkuni sisällön. Otin haasteen vastaan ja kuvasin sisällön välittömästi, etten rupeaisi puolivahingossa lavastamaan mitään todellisuutta kauniimpaa. Mutta yllättäen tilanne ei ollutkaan ollenkaan paha.

IMG_1477

Tämä on arkikäsilaukku, jota yleensä kuljetan mukanani. Kuten näkyy, se ei ole kovin suuri, mutta tarpeen vaatiessa siellä on kyllä kuljetettu varavaippoja ja vaihtokenkiä ynnä muuta. Toisaalta viime aikoina olen kulkenut paljon ihan ilman käsilaukkua, kiitos takin isojen taskujen. Otan mukaan vain avaimet ja kännykän, ja ehkä pankkikortin. Niillä pärjää pitkälle, ellei ole erityisempää menoa.

IMG_1478

Laukusta löytyi kaksi kynää, huulikiilto, Stockan kahvikuponki, jonka sain hyvittelynä rikkinäisestä tyynynliinasta sekä lapsen ponksupampula (miksi noita rinkuloita oikein sanotaan??) Jos lähden kotoa, kuvassa näkyvien tavaroiden lisäksi siellä on tietysti myös avaimet, kännykkä, kuulokkeet ja lompakko, jotka tosin kuvaushetkellä olivat kaikki jossain muualla.

Olisi kiva jättää teidät siihen uskoon, että tämä on se standardi, mutta tosiasiassa laukkujen pohjilta löytyy usein myös kuitteja, nenäliinoja ja muuta pientä sälää. Kuten kaikki pienten lasten äidit tietävät, käsilaukusta voi löytyä oikeastaan mitä vaan, pikkukivistä rusinoihin ja puruleluihin. Esikoisen ollessa vauva, en koskaan lähtenyt liikkeelle ilman massiivista tavara-arsenaalia. Sittemmin ymmärsin, että vaikka lähikauppareissulla tulisi tarve vaihtaa vaipat, en sitä kuitenkaan rupea keskellä katua tekemään, vaan ehdin kyllä kotiin asti. Niinpä rentouduin ja lakkasin varautumasta kaikkeen mahdolliseen kulkiessani vain parin kilometrin päässä kotoa. Pitemmille matkoille täytyy tietysti ottaa edelleen runsaammin tavaraa.

En haasta ketään yksittäistä ihmistä mukaan, mutta kuulen kyllä mielelläni kommenttiboksissa, mitä te muut kuskaatte mukananne!

Pikainen vaatepäivitys

Julkaistu , kirjoittanut
14

Muistelen, että ajattelin vuoden alussa pitää kirjaa vaateostoksistani ja budjetista. Tämä projekti on hieman päässyt unohtumaan, mutta palasi jälleen mieleeni kun ostin hameen. Olen yrittänyt vaivata päätäni, mutta en pysty muistamaan mitään muita vaateostoksia tältä vuodelta, siis tammikuusta 2015 lähtien. Olen kuitenkin saanut lahjaksi huivin ja puseron sekä villasukat, joten yhdessä hameen kanssa tänä vuonna uusia vaatteita on kertynyt neljä kappaletta.

Hame oli kirpputorilöytö. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni päässyt tähän kirpparitouhuun sisälle seuraamalla aktiivisesti erästä nettikirppistä. Tähän saakka kirppikset eivät ole houkutelleet, koska en ylipäätään jaksa käydä kaupoissa, ja kirpputoreilla se selaaminen ja plärääminen vie vielä enemmän aikaa. Mutta tämä nettihomma on helppoa! Sen kuin vain selailee kuvia, ja yhdellä vilkaisulla näkee kiinnostaako vai ei. Sitten voi sielä tarjota, tai odotella että hinta putoaa entisestään.

Tämä hame maksoi 25€, se on käytännössä uusi, ja ns. merkkivaate. Kyseinen hame on juuri nyt päälläni, ostin sen työvaatteeksi. Lisäksi minulla on samalla nettipalstalla kiikarissa yhdet kengät ja housut. Käyn tällä viikolla sovittamassa ne, ja jos ovat hyviä, maksan niistä yhteensä 60€. Olen tajunnut, että näiltä second hand -markkinoilta on mahdollista todella saada hyvälaatuisia vaatteita hyvin halvalla, jos on tiedossa mitä on hakemassa. Sekä hame, että nuo mahdollisesti hankittavat housut ja kengät ovat kaikki omalla ostoslistallani. Ne täyttävät vaatekaapissa vallitsevia puutteita.

Hameen lisäksi pesetin erään toisen hameen, mikä maksoi noin 15€. Tähän mennessä vaatteisiin on siis kulunut tänä vuonna yhteensä 35€. Toistaiseksi budjetti kuulostaa hyvin kohtuulliselta. Täsmennyksenä siis vielä se, että tämä budjetti kattaa kaikki vaateostokset alusvaatteita ja urheiluvaatteita myöten. Mitenkäs te muut olette pysyneet budjeteissanne?

KonMari käytännössä

Julkaistu , kirjoittanut
28

Kaikenlaista kannattaa kokeilla. Päätin, että testaan KonMari-menetelmää ja järjestän ja viikkaan vaatteeni uudella tavalla. Nyt kokeilua on takana pari viikkoa ja voin jakaa tuloksia.

Viikkauksen periaatteena on se, että vaatteista ei tehdä pinoja, vaan rivejä tai jonoja. Vaatteet asetellaan siis pystyyn ja vierekkäin, ei päällekäin. Tämä luonnollisesti toimii ainoastaan laatikoissa, sillä vaatejonot tarvitsevat hieman tukea, vaikka periaatteena onkin että viikattu vaate pysyy itsekseen pystyssä. Avohyllyllä se on kuitenkin pidemmän päälle mahdotonta. Tässä siis ensimmäinen huono puoli. Jos laatikoita ei ole, tämä ei toimi. Toisaalta jos laatikoita on, systeemi on erittäin hyvä.

Vaatteet viikataan näin: Ensin vaate taitellaan niin, että syntyy suorakaide. Esimerkiksi housut taitetaan lahkeet päällekäin pituusssuunnassa. Paidoista tehdään suorakaide kääntämällä hihat piiloon tavalla tai toisella. Kun on saatu suorakaide, sitä aletaan ”kääriä kokoon”, eli taitellaan lyhyitä reunoja keskelle päin, kunnes saadaan sopivan kokoinen siisti paketti. Kun paketti laitetaan pöydälle sileä puoli ylöspäin, sen pitäisi pysyä itsekseen pystyssä (suurin piirtein, en ne kaikki pysy vaikka olisikin oikeaoppisesti taiteltu). Hämmästyttävän usein tämä kuitenkin onnistuu.

IMG_0153

T-paidat rivissä. Suorakaidetta taitellaan pienemmäksi, kunnes korkeus vastaa laatikon korkeutta.

 

Menetelmän edut: On totta, että vaatteet vievät vähemmän tilaa tällä tavalla. Laatikkoon tulee yllättäen uutta tilaa, vaikka vaatemäärä pysyy samana. On myös todella kätevää, kun näkee kaiken kerralla. Yhdellä silmäyksellä on selvää, onko vaate laatikossa vai ei. Järjestystä on hyvin helppo ylläpitää, kun mitään ei tarvitse nostaa pois tieltä ja laittaa takaisin. Etenkin lastenvaatteet kannattaa taitella näin. Systeemi on kuin tehty pienille lapsille, jotka haluavat itse valita vaatteensa.

IMG_0152

Tässä ei siis ole kaksi pinoa, vaan laatikko on kuvattu ylhäältä päin joten kuvassa on kaksi jonoa.

Tiettyjä ongelmia syntyy siitä, että kaikki vaatteet eivät tietenkään sovellu viikattaviksi näin. Liukkaat kankaat eivät pysy kasassa, sama vika myös hyvin ohuissa vaatteissa. Parhaiten menetelmä toimii puuvillan ja trikoiden kanssa. Myös alustopit, sukat ym. pienet vaatekappaleet voi taitella näin materiaalista huolimatta. Marie Kondo listaa itsekin vaatteita, jotka kannattaa mieluummin ripustaa. En muista mikä kaikkea siihen kuului, mutta käytännössä asia selviää ihan maalaisjärjellä.

IMG_0155

Vaatekaapin ylemmille hyllyille suosittelen edelleen pinoja näkyvyyssyistä. 

Yksi kyseenalainen seikka on vaatteiden rypistyminen. Marien mukaan moninkertaiset taitokset eivät haittaa, jos vaatteita ei tunge liian tiukkaan, eli mikäli ne eivät pääse litistymään. En ole ihan vielä päättänyt miten asia on. Ainakaan lastenvaatteissa en ole huomannut eroa, omien kohdalla tarkkailen vielä tilannetta. Kuten aiemmin totesin, avohyllyt eivät ole tähän tarkoitukseen soveltuvia, mutta jos hyllylle laittaa erillisen laatikon, sitten tämä taas toimii. Viikkasin neuleet yhteen Ikean erilliseen säilytyslaatikkoon, jonka laitoin hyllylle. Näyttää siistiltä ja toistaseksi toimii ihan ok.

Yhteenvetona totean, että kyllä tässä tietty taika on. Lastenvaatteiden säilytykseen menetelmä on tullut jäädäkseen. Omien vaatteiden osalta t-paidoille ja muille trikoille tämä toimii hyvin. Samoin rypistymättömille urheiluvaatteille. Sukkiani en jaksa ruveta taittelemaan sen kummemmin, mutta sukkahousut pysyvät siistissä järjestyksessä tällä lailla käärittyinä.

Onko joku muukin innostunut KonMari-menetelmästä?

Erään seikkailijattaren minimalistinen omaisuus

Julkaistu , kirjoittanut
10

Muuan ystävistäni luonnehtii olevansa moderni kiertolainen. Muutaman viime vuoden aikana hän on muuttanut Suomesta ulkomaille, matkustellut vähän väliä ja asunut useassa asunnossa – välillä yksin, välillä kimppakämpissä ja välillä ihan vaan kavereiden nurkissa. Juuri nyt hän on väliaikaisesti Suomessa (vaikka kyllä risteileekin jatkuvasti eri mantereille ja takaisin) ja sain loistavan tilaisuuden jututtaa häntä siitä, miten matkalaukkuelämä käytännössä tapahtuu. Tässä on esimerkki funktionaalisesta minimalismista, eli siitä että omaisuus on karsittu minimiin mutta ensisijaisesti siksi, että se on käytännön sanelema ratkaisu.

Kaverini, kutsutaan häntä vaikka Seikkailijattareksi (mitä osuvin nimitys, voin vakuuttaa) kertoo, että kaikki alkoi oikeastaan avioerosta muutama vuosi sitten, jolloin hän asui vielä Suomessa ihan tavanomaisessa kodissa. Eron jälkeen hän myi suurimman osan omaisuudestaan kirpputorilla tai lahjoitti muuten vaan pois. Käytännössä hän siis luopui kaikista kirjoista, huonekaluista, astioista ja suurimmasta osasta vaatteita. Jäljelle jäi vain parhaat ja tärkeimmät tavarat, jotka eivät juuri tilaa vie. Sitten Seikkailijatar suuntasi maailmalle.

”Eron jälkeen tuntui fyysisestikin siltä, että hartioilta oli nostettu valtava taakka. Tavaroista luopuminen noudatteli tätä samaa linjaa: tähtäsin kevyeen oloon ja elämiseen.”

Sittemmin suhtautuminen materiaan on muuttunut entistä mutkattomammaksi ja minimalistiseksi. Tällä hetkellä koko käyttöomaisuus mahtuu kahteen suurehkoon matkalaukkuun. Niiden lisäksi Suomessa on säilytyksessä kuusi pahvilaatikkoa,  joissa on lähinnä lapsuusmuistoja ja muuta sellaista pysyvää tavaraa, joista edes maailmaa kiertävä Seikkalijatar ei halua kokonaan luopua. Lisäksi kaksi taulua on eräällä ystävällä päivähoidossa odottamassa mahdollista pysyvämpää asuinpaikkaa tulevaisuudessa.

Mitä maailmalla sitten kulkee mukana? Etupäässä kuulemma vaatteita. Mutta on muutamia muitakin tavaroita. Tietokone, laturi, kännykkä. Kaksi kirjaa, joihin hän palaa aina uudestaan ja uudestaan. Käytännölliset pienet toimistotarvikkeet. Kosmetiikkaa, lääkkeitä ja muuta henkilökohtaista. Sekä tietysti nippu tärkeitä oman elämän dokumentteja kuten todistuksia.

”Suhtautuminen tavaraan on muuttunut: mitä vähemmän ja kevyempää, sen parempi. Olen nähnyt ihmisiä samassa elämäntilanteessa, ja voi olla todella hankalaa jos takertuu joka ikiseen esineeseen.”

Minua kiinnostaa kovasti, millainen filosofia kaverillani on vaatteiden suhteen. Käy ilmi että vaatevarasto on hioutunut äärimmäisen toimivaksi. Olennaista on (ja tätä todella ihailen), että joka tilanteeseen on olemassa asianmukainen vaatetus. Tähän tietysti vaikuttaa mm. se, että työ ei vaadi hirveän formaalia pukeutumista. Mutta suurimmaksi osaksi garderobista löytyy jotain soveliasta kaikkin tilaisuuksiin sekä työhön että vapaa-aikaan.

Yksittäisten vaatteiden lukumäärä on käytännön syistä rajattu. Farkkuja on noin kolmet, mekkoja muutama, yksi jakkupuku; kenkäpareja on kumisaappaat mukaanluettuna alle kymmenen. Tässä voidaan luultavasti puhua vaatevarastosta, joka käsittää konkreettisesti alle 100 kappaletta. Jotta kokonaisuus pysyisi toimivana, se vaatii jatkuvasti pientä säätöä. Jos jokin vaate ei saa riittävästi käyttöä, se pannaan kiertoon, vaikka olisi ihan kivakin. Jos uusia tarpeita ilmenee, niihin hankitaan sopiva varustus. Samoin kuluneita uusitaan säännöllisesti, sillä vaikka vaatevarasto onkin pieni, ei silti ole tarvetta näyttää resuiselta. Vaatteiden ei kuitenkaan tarvitse olla uusia – Seikkailijatar ei vierasta kirppareita, eikä kavereilta saatuja vaatteita.

”Jos ostan jotain, niin luovun jostain. Todennäköisesi olen luopunut edellisestä vaatteesta ennen kuin ostan uuden.”

Lentävä elämäntyyli on hionut käsimatkatavarat huippuunsa. Kaikki kosmetiikkapakkaukset ovat pieniä, jotta ne läpäisevät kenttien turvatarkastukset ongelmitta. Poikkeuksen tekee vartalovoide, jota ei kannata kuljettaa mukana ollenkaan. On yksinkertaisempaa ostaa paikanpäältä edullinen ja reilun kokoinen markettituote, jonka kuluttaa samalla reissulla tai jättää isäntäväelle loppuunkäytettäväksi.

Toinen vinkki liittyy tärkeisiin dokumentteihin. Niitä kannattaa säilyttää sekä sähköisessä että paperimuodossa, ja lisäksi kopioita monessa eri paikassa. Eli alkuperäisistä on olemassa paperikopiot ja sähköiset kopiot on tallennettu pilveen, mutta lisäksi Seikkailijatar lähettää sähköiset kopiot aina itselleen sähköpostilla. Tavoitteena on varmistaa, että esimerkiksi tietyt terveyteen liittyvät dokumentit löytyvät jossain muodossa aina, vaikka matkalaukku katoaisi tai varastettaisiin.

Toisaalta kaikkea ei tarvitse printata. Lähtöselvityksen voi tehdä itse kännykällä. Passi taas kannattaa kuljettaa ja säilyttää aina samassa paikassa, niin ei koskaan tule paniikkia onko se mukana vai ei.

”Olen alkanut ottaa mukaan myös oman tyhjän juomapullon, jonka täytän lentoaseman vedellä. Juotavaa on koko ajan tarpeeksi eikä tarvitse juoksuttaa lentoemäntiä.”

Oli todella kiinnostavaa päästä kurkistamaan, kuinka todellinen Seikkailijatar elää – eli mitä sitä oikeasti kuljettaa mukanaan silloin, kun omaisuus mahtuu matkalaukkuun ja kotipaikka voi vaihtua lyhyelläkin varoitusajalla. Ihailen tuollaista joustavuuden ja käytännöllisyyden yhdistelmää suuresti. Voin muuten kertoa, että ennen kuin näin tämän ystävän käyvän nukkumaan, en ollut koskaan nähnyt kenenkään oikeasti käyttävän unimaskia. Kuvittelin tähän saakka, että niitä pidetään vain amerikkalaisissa elokuvissa. Mutta olin väärässä, tuo itselleni täysin eksoottinen esine on kuulemma korvatulppien kera avain hyviin uniin, nukahtipa sitten missä päin maailmaa tahansa. Aina oppii uutta!

Onko hyvällä ihmisellä vain vähän vaatteita?

Julkaistu , kirjoittanut
46

Törmäsin Kuningaskuluttaja-ohjelman vaatehaasteeseen. Siinä kehotetaan laskemaan montako vaatetta kaapista löytyy. Ilmeisesti samalla olisi tarkoitus tutkailla vaatteiden käyttöä ja tarpeellisuutta muutenkin, mutta varsinaisesti haaste ohjaa vain laskemaan lukumäärän. Minusta tuntuu että tähän asiaan pitää nyt puuttua.

Viime aikoina on puhuttu paljon shoppailusta ja etenkin vaateshoppailusta. Ehkä siksi, että se on niin helppoa ja halpaa. Ehkä siksi, että nyky-yhteiskunnassa puututaan helposti siihen, että jotain on tai tehdään liikaa, ja sitä pidetään merkkinä huonosta itsekurista ja hillittömyydestä. Ehkä myös siksi, että omaan vaatekaappiin on helppo vaikuttaa, ja sitten tuntuu siltä että on vähän parempi ihminen kun karsii turhaa kaapista pois. Ja ehkä se ilmastomuutoskin hidastuu ja muuta hyvää seuraa.

Sanon nyt ääneen mitä ajattelen: se, oletko hyvä ihminen ei riipu siitä, kuinka monta vaatetta omistat. Vaatteiden lukumäärä irrotettuna muusta kontekstista ei kerro yhtään mitään. On aivan sama, omistatko viisi vai viisisataa vaatetta. Paljon olennaisempaa on, mistä vaatteet ovat peräisin, missä niitä säilytetään ja mitä ne ovat maksaneet.

Nimittäin. Jos kaikille vaatteille on tilaa kodissasi, niille kaikille on järkevää ja säännöllistä käyttöä ja sinulla on niihin aidosti varaa, on yhdentekevää vaikka omistaisit tuhansia vaatteita. Toisaalta taas vaikka kaapistasi löytyisi vain sata vaatekappaletta (mikä on tosi vähän), mutta jos niistä kolmasosa on väärän kokoisia halparytkyjä, jotka on hylätty yhden käytön jälkeen, sanoisin että parantamisen varaa on.

Minusta tässä vaatteiden vähentämiseen tähtäävässä keskustelussa meinaa välillä mennä lapsi pesuveden mukana. Unohdetaan mikä on olennaista ja miksi karsimista tehdään. Minäkin karsin vaatteitani tasaiseen tahtiin, mutta sille on järkevät perustelut. Halusin ylimääräisistä takeista eroon, koska en enää käyttänyt niitä ja halusin lisää tilaa.  Näitä juttuja vain kun lukee, niin tulee välillä sellainen olo, että hyvä ihminen vähentää vaatteitaan täyttääkseen jonkun kansalaisvelvollisuuden.

Jos taas ekologisuutta ajatellaan, niin fiksuinta olisi olla ostamatta uutta sanan kaikissa merkityksissä. Kirpparivaate on ekologisempi kuin uusi, mutta parasta olisi tietysti käyttää olemassaolevat vaatteet ensin täysin loppuun, ennen kuin täydennystä tehdään. Toisaalta vaatteet muodostavat varsin pienen osan hiilijalanjäljestämme, eikä se, löytyykö kaapista kaksisataa vai viisisataa vaatetta vaikuta kokonaisuuteen juuri lainkaan. (Ne eniten vaikuttavat asiat ovat asuminen, liikenne ja ruoka.) Niinpä en itse lähesty vaatteita tästä näkökulmasta ollenkaan. Sen sijaan yritän ostaa kestäviä ja mahdollisuuksien mukaan eettisesti tuotettuja vaatteita. Minun järjelläni luomupuuvilla on parempi kuin ”bulkkipuuvilla”, mutta aina ei ole mahdollista valita.

Kaikista järkevintä mistä näkökulmasta tahansa on silti kiinnittää huomiota siihen, että ostaa vain sellaista, mikä tulee käytetyksi. Tarpeeton tai epäonnistunut vaateostos on hölmö ihan henkilökohtaisestakin näkökulmasta, sillä se vie tilaa joltain muulta ja pahimmillaan aiheuttaa huonoja fiiliksiä aina kun sattuu silmiin. Jos näistä tahtoo eroon, on karsiminen erittäin perusteltua. Mutta karsiminen vain siksi, että vaatteita on lukumääräisesti paljon, on minusta hukkaan heitettyä energiaa, ellei niissä ole mitään muuta vikaa.

Tässä tämän maanantain mielipidepostaus. Mitä  mieltä te olette?

Vaateasioita vuoden alkuun

Julkaistu , kirjoittanut
31

Olen viime päivät vaivannut päätäni vaatteilla. Kiinnostuneena olen lukenut erilaisia raportteja vuoden vaateostoksista ja -budjeteista, ja miettinyt miten voisin soveltaa samaa omassa elämässäni. Esimerkiksi tämä budjettikysymys: voin rehellisesti sanoa, että en osaisi tältä istumalta kertoa, paljonko käytin viime vuonna vaatteisiin rahaa.

Pohdiskelin tätä ääneen ja törmäsin mielenkiintoiseen asiaan. Kun kerroin budjettiajatuksesta ystävilleni, kaksi eri ihmistä kysyi, miksi tekisin niin. Molemmat ihmettelivät, mikä tarve minulla on seurata vaatemenojani, kun en muutenkaan tuhlaile tai shoppaile holtittomasti, enkä joudu ostamaan vaatteita viimeisillä rahoillani. Hämmästelin itse tätä hämmästelyä – tarvitseeko ihmisellä olla varsinainen ongelma, ennen kuin kulutuksen seuraaminen olisi tarpeellista? Oma motiivini on sama kuin syksyllä ruokamenojen kanssa. Haluan olla tietoisempi omista valinnoistani. Minusta olisi hyvä, että ymmärtäisin oman kulutukseni suuruusluokkia, vaikka eläisinkin kohtuullisesti.

Näiden pohdintojen seurauksena olen yrittänyt palauttaa mieleen, mitä vaatteita ostin viime vuonna. Koska en pitänyt kirjaa, olen muistin varassa enkä uskalla luvata että lista on täydellinen.

  1. Arelalizzan kashmirvillaiset irtohihat. Kuulostaa erikoiselta, mutta yksi parhaista vaateinvestoinneista ikinä. Ostin ne alesta.
  2. Alusvaatteita (normaalihintaisia)
  3. Alustoppi (samoin)
  4. Sukkia ja sukkahousuja. Olen nykyisin vannoutunut bambukuidun kannattaja sukka-asioissa, joten 7 paria sukkia ja kahdet tai kolmet sukkikset maksoivat yhteensä reilun 100€ vaikka käytinkin näihinkin 10% -alekuponkia. Toisaalta tänä vuonna ei luultavasti tarvita uusia ollenkaan.
  5. Kaksi kevytuntuvatakkia. Toinen oli ns. turha, mutta ei se paljoa kaduta vieläkään. Ja nämäkin olivat alessa.
  6. Kolmet farkut. Näistä kahdet olivat ns. äitiysmallia, ja olen jo myynyt ne eteenpäin. Yhdet alesta, kahdet normaalihinnalla eli kalliilla.
  7. 4 (äitiys/imetys) mekkoa, joista kaksi kirppikseltä ja kaksi uutena. Yksi osoittautui virheostokseksi (onneksi oli toinen kirppislöydöistä) ja on kirppispinossa. Kolme muuta aktiivikäytössä.
  8. T-paitoja (odotus/imetys) kymmenkunta. Alesta mahdollisuuksien mukaan mutta osa täydellä hinnalla.
  9. Pari metykseen sopivaa neuletta. Alesta nämäkin.
  10. Pari yöpaitaa ja pyjama, täydellä hinnalla molemmat.

Näiden lisäksi vaihdatin talvikenkiin vetoketjut suutarilla ja muokkautin yhdet uudet tavalliset rintaliivit imetysmallisiksi (kyllä! sekin on mahdollista!). Pesetin yhden mekon pesulassa ja ostin kankaan juhlavaatteeseen, jonka äitini ompeli. Sain vuoden aikana lahjaksi oloasun ja villahuivin, jotka  molemmat ovat kovassa käytössä.

Nuo kaikki muistan, on mahdollista että joukosta puuttuu joku vaate, mutta tuossa on valtaosa vuoden vaatehankinnoista. Viime vuosi oli poikkeuksellinen, koska tarvitsin koko vuoden erilaisia odotukseen ja imetykseen sopivia vaatteita. En ostanut ”tavallisia” vaatteita juuri lainkaan, ja näiden muiden käyttöikä on verrattain lyhyt. Tänä vuonna täytyy siis varautua joka tapauksessa uusimaan osa vaatteista puolessa välissä vuotta.

Määrällisesti vaatteita tuli aika paljon. Toisaalta olen myös hankkiutunut melkein yhtä suuresta määrästä eroon. Myin kahdet farkut ja lahjoitin tuttavalle kaikki muut eli aikamoisen pinon odotusvaatteita. Kappalemääräisesti kiertoon lähti varmaan noin 10 vaatetta. Roskikseen asti kului jokunen sukkapari sekä parit sukkahousut, ja tarpeeton ja vanha toppatakki lähti kierrätykseen. Lisäksi olen lahjoittanut muutaman pieneksi jääneen vaatteen ystävälle, joka on kätevästi samoissa mitoissa kuin minä muutama vuosi sitten.

Mitä kaikki maksoi? Korjaus- ja pesulakulut olivat yhteensä noin 100€. Sen sijaan vaatteet tulivat lopulta aika kalliiksi. Luulisin että todellisuus hipoo 2000 euroa kaikkineen päivineen. (Mutta puolustaudun tällä erikoisella vuodella, jossa on erikoisia tarpeita. Yrittäkää itse ostaa laadukkaita imetysvaatteita halvalla. Ei onnistu.) Toisaalta tiedän että laadukkaat vaatteet voi myydä järkevällä hinnalla eteenpäin vielä tämän vuoden aikana, jolloin tulee tasoitusta.

Epäonnistunteita tai tarpeettomia ostoksia oli se yksi mekko (20€) ja toinen takeista, joka maksoi vajaan satasen, en muista enää tarkalleen, noin 60-80€. Eli vaikka olisin jättänyt nämä ostamatta, kokonaisbudjetti ei olisi siitä hirveästi pienentynyt. Tai siis, on tietenkin makuasia kuinka monta sukkaparia, alustoppia tai t-paitaa ihminen tarvitsee, mutta ei nyt ruveta saivartelemaan siitä. Tämän hetkinen käyttövaatevarasto täyttäisi P333-säännöt kirkkaasti, paitsi että näillä samoilla mennään jo seitsemättä kuukautta. Joten en ala tuskittelemaan näistä määristä yhtään. Mielestäni vaatteita on käytössä itselleni sopiva määrä.

Seuraavaksi haluan ennakoida, mitä vaatetarpeita tänä vuonna on tulossa sekä mahdollisesti arvioida niihin kuluvaa rahaa etukäteen. Mutta se jää seuraavaan postaukseen, tämäkin venähti jo pitkäksi. Kertokaa tekin, millaisia strategioita teillä on vaatevarastojenne suhteen? Pidättekö kirjaa ostoksista? Entä onko budjettia käytössä? Kaikki kiinnostaa!