Aihearkisto: Siivous

Viikon ainoa vinkki: pese tyynysi

Julkaistu , kirjoittanut
29

YLE kertoo, että tyyny pitäisi pestä 3-4 kertaa vuodessa. Muuten siitä muodostuu ajanmittaan varsin ällöttävä ilmestys. Tämä vinkki sattui hauskasti juuri tällä viikolla, kun olin muutenkin pesemässä perheen tyynyjä. Lapsen tyyny otti oksennustaudista hieman osumaa, ja päätin sitten samalla vaivalla pestä kaikki käytössä olevat tyynyt. Anoppi selitti taannoin, että jos tyynyä ei pese, se rupeaa haisemaan ja sitten vähitellen koko pää rupeaa haisemaan… Ehkä kuvaus oli hiukan liioiteltu, mutta tuosta YLEn uutisesta päätellen totuus ei ehkä sittenkään ole kovin kaukana.

Untuvatyynyille suositellaan untuvien omaa pesuainetta. Minulla sitä ei kuitenkaan ollut, joten pesin tyynyt tavallisella nestemäisellä pesuaineella, mikä tuntui toimivan ihan yhtä hyvin. Pesen tyynyt aina 60 asteen ohjelmalla, jotta tulisi varmasti puhdasta. Pesu on se helppo osio, hankalampaa on saada tyynyjä kuivaksi. Laitan ne kuivausrumpuun (omaa ei ole mutta pesutuvassa on), koska se avulla untuvista tulee jälleen kuohkeita. Ongelma vain on, että kuivumiseen menee kauan. Tai ehkä kuivuriin olisi pitänyt laittaa vain yksi tyyny kerrallaan, kun minä laitoin kaksi? Joka tapauksessa yksi ohjelma ei riittänyt, vaan kuivaa tuli vasta kahden kierroksen jälkeen. Kun yhdistetään useampi tyyny, eri rapussa sijaitseva pesutupa ja pitkä kuivumisaika, lopputuloksena on aika työläs rupeama. Se on pääasiallinen syy, miksi tyynyjen pesua tulee lykättyä vähän pidemmälle kuin olisi hyvästä.

Tyynyjä suositaan uusittavaksi parin kolmen vuoden välein. Tuohon nähden nykyisin käytössä olevat tyynyt ovat jo yliajalla. Toisaalta jos tyynyä pesee ja se tuntuu hyvältä, miksi se pitäisi vaihtaa? Siinä vaiheessa kun tyynystä tulee liian littana tai se ei enää puhdistu, niin vaihtaminen lienee paikallaan, mutta tuossa YLEn jutussa ei erikseen kerrota, olisiko vaihtamiseen jotain muuta syytä.

Sitten onkin taas ongelma, mitä sille vanhalle pitäisi tehdä. Tässä sen nyt taas näkee – roskaa tulee jos yrittää elää erilaisten suositusten mukaan. Onneksi kasa höyheniä ja kaistale kangasta ei kuulosta pahimmanlaatuiselta jäteongelmalta. Oletan että reippaat ihmiset lahjoittavat käytetyt tyynynsä kodittomille koirille, tai tekevät niistä koristetyynyjä sohvalle. Toisaalta en juuri tällä hetkellä koe olevani niin reipas, että jaksaisin edes lähteä tyynyostoksille, joten säästymme samalla kierrätyspulmilta. Kun ei tee mitään, ei tule roskaakaan.

Pientä laittoo vaatii se vaan

Julkaistu , kirjoittanut
8

Minulla oli yhtenä vuonna henkilökohtainen kampanja, jonka nimi oli ”Christmas in Closet”. Sen innoituksena toimi Marttojen taannoin lanseerama lausahdus, että jos kaapit kannattaa siivota jouluksi, jos aikoo viettää joulunsa kaapissa. Tätä mukaillen aloitin projektin joskus elokuussa, ja tavoitteena oli siivota kaikki kaapit jouluun mennessä. Mahdollisesti onnistuinkin siinä, en enää ihan tarkkaan muista koska tästä on useampi vuosi aikaa. Mutta nykyisin kun availen laatikoita alkaa tuntua siltä, että vastaava kampanja alkaisi olla taas paikallaan.

On nimittäin ruvennut ärsyttämään, kun yksi jos toinenkin säilytystila on hieman epäjärjestyksessä. Kuten vaikka se hylly, jolta löytyi se keittiövaaka. Kun sanoin että järjestys on osittain looginen, niin tarkoitin juuri sitä. On ihan fiksua että tulitikut ovat kynttilänjalkojen kanssa samalla hyllyllä, mutta eri kysymys on, kuuluuko sinne myös se mainittu keittiövaaka tai puukko. Jälkimmäisestä ei ole mitään käsitystä, miten se on sinne joutunut. Oletettavasti paremman paikan puutteessa.

Samanlaisia epämääräisyyksiä löytyy muualtakin. Piironki, jossa yksi laatikko on hyvässä järjestyksessä, mutta kolme muuta ei. Komero, joka on joskus ollut ihan ok, mutta päässyt levähtämään yleisestä saamattomuudesta johtuen. Työhuone, joka tuntuu vetävän puoleensa kaikkea mahdollista roinaa ja roskaa kuin magneetti. Enkä nyt puhu sellaisesta, että jokin purnukka on hieman vinossa, vaan sellaisesta täältä-ei-löydä-mitään-ja-mitä-tämä-kaikki-tavara-oikein-on -sotkusta.

En tietenkään yritä selvittää näitä jouluksi. Tulee turhaa stressiä. Mutta vähän kerrallaan näiden kimppuun on käytävä. Tiedän myös, että sieltä tulee vastaan kaikenlaista, josta pitää päästä eroon. Sitä SER-jätettä muun muassa, ja varmaan kaikkea muutakin. Motivaatio ei juuri nyt ole korkeimmillaan mutta toisaalta ärsytys alkaa olla melko suuri. Tämä johtaa siihen, että todennäköisesti motivaatiokin alkaa pikapuoliin kohota… Aloitan vaikka siitä keittiövaakahyllystä. Yritän tsempata ja ottaa myös kuvia! En tosin lupaa mitään.

Meinaako joku siivota kaappeja jouluksi?

Maanantai on siivouspäivä

Julkaistu , kirjoittanut
19

On rutiineja, jotka ovat muodostuneet päättämällä, että tiettynä päivänä tehdään joku juttu tiettyyn aikaan, koska se on kätevää tai järkevää. Sitten on rutiineja, jotka ovat muodostuneet olosuhteiden pakosta. Meillä siivotaan maanantaina juuri niistä olosuhteista johtuen.

Olen pitkään miettinyt, miksi maanantaisin meillä näyttää niin kauhealta. Siivoan kevyesti ja järjestelen kodin yleensä torstaisin tai perjantaisin, koska on kiva että viikonlopuksi on kohtuullisen siistiä. Mutta kun maanantai koittaa, siitä ei ole mitään jäljellä. Eteisen lattia on täynnä hiekkaa, kaikki lattiat ovat lelujen peitossa, pöydät täynnä lehtiä ja muuta paperia, tiskipöytä on lastattu ties millä.

Niinpä maanantaisin ei jää paljon vaihtoehtoja. Maanantain rutiini on hyvin selkeä. Pyykkikone lähtee pyörimään heti aamusta. Tiskikone tyhjennetään ja täytetään ja kaikkialla muualla on harrastettava pontevaa noukkimista ja paikoilleen palauttamista. Pyyhkäisen vessan ja kylppärin, tuuletan, imuroin ja ylipäätään yritän palauttaa sen normaalin perussiisteyden. Erikoista vain on, että miten tähän tilanteeseen päädytään joka maanantai. Mielestäni viikonloppuna ei eletä sen kummemmin kuin arkenakaan. Toki ruokaa laitetaan ehkä enemmän ja koko perhe oleilee kotona. Ilmeisesti tämä riittää sotkemaan asunnon siinä määrin, että maanantaina ei toivo yllätysvieraita.

Voi olla, että viikolla järjestelen huomaamattani jatkuvasti siinä määrin, ettei mitään hirveää kaaosta pääse syntymään. Viikonloppuisin ilmeisesti rentoudun enkä välitä epäjärjestyksestä, mikä johtaa maanantaiseen siivouspäivään. Tämä rytmi sattuu juuri nyt toimimaan meillä, kun olen olosuhteiden pakosta kotona ja vapaa siivoilemaan maanantaisin. Ei siihen tosin mene kuin tunti suunnilleen, mutta on ihan mukavaa, kun tajusin että maanantai on meidän siivouspäivä, eli rutiini, eli maailmassa on järjestys.

Tällä viikolla on muuten tarkoitus laittaa parvekkeelle talvikukkia, käydä mankeloimassa ja setviä pari sekaista kaappia. Toimintaa haittaa lähinnä ankea flunssa joka kruunautui silmätulehduksella viikonloppuna. No, kyllähän tuo kaikki sujuu köhienkin.

Onko teillä siivouspäivä käytössä?

Paloturvallisuutta parantamassa

Julkaistu , kirjoittanut
10

Viikonloppuna kiinnitimme kattoon kaikki ne palovaroittimet, jotka Hulluilta päiviltä tilattiin. Nyt on palovaroitin lähes jokaisessa huoneessa. Pelastustoimi määrittelee, että vähimmäismäärä asunnoissa olisi yksi palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden, eli esim. 75 neliön kodissa pitäisi olla vähintään kaksi palovaroitinta.  Sama taho kuitenkinkin suosittaa varoittimia eteiseen sekä jokaiseen makuuhuoneeseen. Meillä niitä on nyt vähän enemmän, koska kyse on mielestäni aika pienestä investoinnista sekä turvallisuuteen että mielenrauhaan. En halua, että työhuoneessa jää vahingossa silitysrauta käryämään, enkä itse huomaa sitä koska oleskelen parhaillaan jossain toisessa huoneessa.

Isompi työ oli kuitenkin jääkaapin taustan puhdistaminen. Nykyinen kaappi on ollut paikallaan nyt nelisen vuotta, eikä sitä ole koskaan siirretty puhdistamista varten. Asia on vaivannut minua nimenomaan tuon palovaaran vuoksi, joten eilen kaappi hivutettiin pois paikaltaan, ja pääsin tarkastelemaan mitä sinne oli neljässä vuodessa kertynyt. Takaritilä oli pölyinen, muttei mielestäni kovinkaan pahasti. Sen sijaan kaapin alla oli tömäkkä kerros pölyä, lattialle oli valunut ainakin kolmeen otteeseen vettä ja lisäksi esiin tuli yksi kadonnut lelu ja pari pussinsulkijaa. Ällöttävin yllätys oli muutama ötökänraato, ilmeisesti riisihäröjä, sokeritoukkia tai tai turkiskuoriaisia, joista tosin oli aika jättänyt jo kauan sitten eikä tunnistaminen ollut siksi mahdollista. Hyh joka tapauksessa. (En muuten ole nähnyt keittiössämme muualla minkäänlaisia ötököitä jotain lattialla vaeltavaa satunnaista sokeritoukkaa lukuunottamatta, joten ilmeisesti jos niitä on, ne haluavat olla jääkaapin alla. Parempi tietysti siellä kuin ruokien seassa.)

Imuroin jääkaapin lauhdutusritilästä, koneesta ja muualta kaikki näkyvät pölyt pois. Sitten pesin kaapin alta paljastuneen likaisen lattian ihan normaalisti mikrokuitumopilla ja pesuaineella. Sitten vain kaappi takaisin paikalleen ja lopuksi pesin vielä jääkaapin päällisen, joka oli ohuen mutta sitkeän rasva- ja pölykerroksen peitossa.

Ilmeisesti tämä kaikki pitäisi tehdä noin kerran vuodessa, jotta jääkaappi ei kuluttaisi enempää sähköä kuin on tarpeen ja muutenkin pysyisi kunnossa. Meidän jääkaappi-pakastin on kuitenkin sijoitettu siten, että sen taakse ei näköjään pääse juurikaan kertymään pölyä. Kaapin takana ja päällä on ilmatilaa, mutta jääkaappi on kuitenkin tavallaan koteloitu, eli sen taakse ei esimerkiksi pääse putoamaan mitään. Päällinen puolestaan kerää rasvaa, kuten kaikki sellaiset tasot keittiössä, joita ei säännöllisesti pyyhitä. Tämän neljän vuoden koejakson perusteella arvioisin, että imurointi joka toinen vuosi riittää.

Täytyy tunnustaa, että tätäkään en ollut tehnyt koskaan aikaisemmin. Puoliso virnisteli, että olen selvästi saavuttanut keski-iän, kun saan kiksit jääkaapin siirtelystä. Paha mennä kieltämäänkään. Toisaalta urakan jälkeen voi todella tuntea olevansa pätevä emäntä. Meidän lattia kiiltää – jääkaapin alla nimittäin.

Projekteista ja rutiineista

Julkaistu , kirjoittanut
20

Välillä tuntuu että raivaaminen, siivoaminen, järjestely ja muut kotityöt on sellaista Sisyfoksen työtä, joka ei koskaan lopu. Sitten kun asiaa pysähtyy miettimään, voi todeta että niinhän asia juuri on. Kotityöt eivät ole projekti, joka alkaa jostain ja loppuu johonkin. Sen sijaan niitä kuuluukin tehdä joka päivä, viikosta toiseen. Tämän kun muistaa, niin on henkisesti helpompaa, ainakin minulla.

Projektit ovat kivoja siksi, että niissä tulee fiilis että on saanut jotain oikeasti valmiiksi. Esimerkiksi vaikka maustekaapin siistiksi tai uunin pestyä. Mutta todellisuudessa suurin osa kotiin liittyvistä projekteistakin on sellaisia, että ne täytyy ennemmin tai myöhemmin toistaa joka tapauksessa. Lopullisesti valmista ei tule koskaan, koska elämä vaan jättää jälkensä. Ainakaan minä en kykene pitämään kaappia ikuisesti järjestyksessä, vaikka olisinkin kertaalleen siivonnut sen perusteellisesti. Viimeistään vuoden päästä on pakko tehdä asialle uudestaan jotain.

Välillä tällainen päivästä toiseen raataminen (noh, sanon nyt tässä raataminen koska siltä se välillä tuntuu, vaikkei se nyt mitään raatamista oikeasti olekaan) tuppaa masentamaan. Saattaa tuntua siltä, että ei tästä ole mitään hyötyä, kun huomenna saa tehdä saman uudelleen. Silloin olen erehtynyt taas projektimielialaan. Sitä paitsi jos jätän asiat tänään tekemättä, huomenna on vielä työläämpää. Voin siis valita, onko pienempi paha tehdä joka päivä vähän vai harvemmin mutta enemmän kerralla. Koska yritän aina päästä mahdollisimman helpolla, valitsen mieluummin ensimmäisen.

Tässä kohdassa päivän pelastaa toimivat rutiinit. Olen uuden tiskikonerutiinin myötä havainnut, että sekä koneen täyttäminen että tyhjääminen on paljon sujuvampaa ja tuntuu vähemmän työläältä, kun siihen on toistuva systeemi. Kun jotain alkaa tehdä automaattisesti, se ei enää tunnu samalla tavalla ponnistukselta. Ehkä se johtuu siitä, että ei  tarvitse erikseen vaivata aivojaan muistamaan, että nyt pitäisi tehdä sitä tai tätä. Koko juttu muuttuu rutiinin myötä jotenkin kevyemmäksi. Luulisin, että sama koskee mitä tahansa asiaa, joka pitää tehdä mutta jonka tekemisestä ei hirveästi nauti.

Tämän myötä olenkin alkanut sovitella viikkooni ruokaan liittyviä rutiineja. Esimerkiksi milloin ja miten kannattaisi käydä kaupassa, jotta se olisi mahdollisimman tehokasta ja helppoa? Harkitsen myös sellaista jokailtaista viiden minuutin järjestelytuokiota, jonka aikana siistisin paikat aamua varten kuntoon. Jos kerran tiskikoneen täyttäminen ja tyhjentäminen tuo näin paljon helppoutta elämään, ei viiden minuutin uhraaminen yleiselle siisteydelle päivittäin tunnu ylivoimaiselta.

Millaisia arkirutiineita teillä on? Jotain hyviä, joita kannattaisi kokeilla?

Parhaat päätökset

Julkaistu , kirjoittanut
8

Olen blogia kirjoittaessa kokeillut erilaisia projekteja ja muuttanut omia toimintatapojani fiksummiksi. Aina yritykset eivät onnistu, mutta välillä syntyy uusia rutiineja, jotka ilahduttavat itseäni. Ajattelin jakaa niistä muutaman.

Muovipussien vähentäminen. Viime keväänä yritin yhden viikon kieltäytyä kaikista muovipusseista. Muistelen että viikko ei ihan mennyt putkeen, mutta se valpastutti ja seurauksena on, että meille kertyy muovipusseja huomattavasti vähemmän kuin ennen. Nykyisin minulla on lähes aina kestokassi mukana ruokakaupassa. Kieltäydyn kaikista pikkupusseista, ja hedelmäpussienkin kanssa on pientä edistystä tapahtunut. Olen nimittäin ruvennut mättämään hedelmiä ja vihanneksia samaan pussiin ja liimailen vain useamman lapun siihen päälle. Kaiken kaikkiaan olen tosi iloinen siitä, että olen tässä pienessä asiassa onnistunut muuttamaan rutiinejani.

Jääkaapin järjestys. Kun äskettäin pesin jääkaapin, järjestin samalla kaikki ruuat takaisin omille paikoilleen, joista ne olivat kesän aikana päässeet lipeämään. Selkeä ja pysyvä järjestys jääkaapissa on vähentänyt ruokahävikkiä melkoisesti. Se helpottaa kauppalista tekemistä, kun yhdellä silmäyksellä näen mitä kaapissa on ja mitä puuttuu. Epäilen, että puolisoni on edelleen autuaan tietämätön siitä, että jääkaapissa on jokin tietty järjestys, mutta sekään ei haittaa. Väärällä hyllyllä oleva tavara on helppo laittaa omalle paikalleen. Sitä paitsi olen kirjoittanut hyllyihin, mitä minnekin kuuluu.

Sekajätteen vähentäminen. Kun lisäsin roskakaappiin yhden pussin metallijätteelle, tulee lähes kaikki keittiöjäte kierrätettyä tavalla tai toisella. Tästäkin pienestä parannuksesta olen tosi ylpeä.

Myrkyttömät siivousaineet. Aloin ensin kokeilemaan luonnonkosmetiikkaa ja siitä innostuneena myös myrkyttömiä siivousaineita. Olen löytänyt toimivia ja hyväntuoksuisia aineita, enkä vaihda niitä enää muihin. Jos joku tietää hajuttoman ja ”luonnollisen” pyykinpesuaineen, vinkatkaa ihmeessä. En halua, että pyykki tuoksuu miltään, ja ymmärtääkseni kaikissa luontaisaineissa on joku tuoksu. Pesupähkinät menevät jo liian hippiosastolle, en jaksa uskoa että ne puhdistaisivat ruokatahroja lastenvaatteista – vai puhdistavatko kuitenkin?

Arki alkoi tänään

Julkaistu , kirjoittanut
13

Eilen palasin maalta, viimeiseltä lomaviikolta. Mukana tuli iso kassillinen likapyykkiä ja neljä puhdasta mattoa. Pesin matot käsin kuivalla maalla. Se käy näin: levitetään nurmikolle iso pressu. Matto pannaan pressun päälle ja kastellaan puutarhaletkulla. Sitten roiskitaan mäntysuopaa ja kuurataan. Huuhdellaan ja harjataan liat pois. Nostetaan matto telineelle kuivumaan, ja huuhdellaan siinä vielä viimeisen kerran. Annetaan auringon kuivattaa. Näillä helteillä matot kuivuivat nopeasti, joten parissa päivässä kaikki oli pesty. Mäntysuopa ei maata myrkytä, ja nurmikko vihertää kun tulee kastelu hoidettua saman tien.

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja hoidin koko kesän roikkuneen rästiprojektin, nimittäin sulatin ja pesin jääkaapin ja pakastimen. Jo oli aikakin. Tai siis olisi ollut jo pari kuukautta sitten, mutta kun tuli priorisoitua muuta toimintaa, tämä oli jäänyt. Olin ilonen, kun tänä vuonna roskikseen meni paljon vähemmän ruokaa kuin ennen. Aiemmin jääkaapista on yleensä saanut heittää pois yhtä sun toista, mutta toissavuotisen ruokajärki-projektin jälkeen on tolkku pysynyt ruoka-asioissa paljon paremmin.

Heitin pakastimesta pois yhden epämääräisen itse keitetyn lihaliemen (oletan että se oli sitä), puoli pussia vanhaksi menneitä herneitä ja yhden vanhentuneen jäätelön jämän. Jääkaapista löytyi yksi pilaantuntu hillo, pari vanhentunutta maustekastiketta sekä homeinen cheddar-juuston palanen, jonka alkuperä on minulle mysteeri. Koska aion lähiaikoina palata ruokasuunnittelun pariin, jääkaapin ja pakastimen inventointi ja puhdistus tulivat nyt tarpeeseen. Sitä paitsi on tosi ihanaa avata puhtautta hohtava kaappi! Käytin pesemiseen sitä tiskiainetta, joka ei ollut riittävän tehokasta rasvaisten patojen putsaamiseen, mutta tässä tarkoituksessa toimi erinomaisesti.

Näiden siivousurakoiden jälkeen edessä onkin pitkästä aikaa raivaamista. Lastenvaatteiden karsimista, lelujen karsimista ynnä muuta. Mielessä (ja puhelimen muistiinpanoissa) on runsaasti aiheita, joista tekee mieli kirjoittaa. Aion myös käytännön syistä palata ruokasuunnitteluun, joten päivitän uudet ruokalistat kun saan ne valmiiksi. Lisäksi olisi liuta pankki- ym. asioita, joita pitää ruveta kipin kapin hoitamaan.

Onko siellä kukaan muu yhtä innoissaan arjen rutiineista, vai hehkuttelenko täällä yksinäni?

Siivousvinkki: kuiva mikrokuituliina

Julkaistu , kirjoittanut
6

Havaitsin eilen eräässä nojatuolissa epämääräisiä tahroja, joiden alkuperä jäi hämärän peittoon. (Epäilykset kohdistuvat kuitenkin vahvasti perheen alaikäisiin jäseniin.) Kyseessä oli jotain kuivahkoa ja kiinteää ainetta, mahdollisesti ruokaperäistä tai muovailuvahaperäistä tai jotain. Itse tuoli on hieman karhealla villakankaalla verhoiltu.

Kokeilin ensin imuria, mutta tahroista ei irronnut oikeastaan mitään, vaikka kyseessä oli selvästi tuolin pinnalla oleva lika, ei siis mitään nestemäistä ja kankaaseen imeytynyttä ainetta. Sitten muistin anopilta oppimani vinkin, ja kokeilin kuivaa ja puhdasta mikrokuituliinaa. Ja se tehosi! Liinalla varovasti hankaamalla ja rapsuttamalla jokainen tahra katosi.

Suosittelen siis kokeilemaan nimenomaan kuivaa mikrokuituliinaa kankaisten huonekalujen tahroihin. Luulisin sen toimivan myös nukkapintaisiin mattoihin. Mikrokuituliina ei nukkaa tai värjää kankaita, joten se on ehdottomasti esim. talouspaperia parempi putsausväline. Ensimmäisenä ei myöskään kannata kastella liinaa, vaikka se ehkä intuitiivisesti tuntuisikin oikealta ratkaisulta. Vesikin voi jättää tahroja kankaisiin, joten kannattaa katsoa, mitä kuivalla liinalla saa aikaiseksi.

Onko teillä muita hyviä pantenttikeinoja huonekalujen tahranpoistoon?

Viimeinen kodinkonehaaste

Julkaistu , kirjoittanut
8

Tämän jälkeen siirrytään kokonaan muihin aiheisiin, mutta teen vielä yhden haasteen viime viikon hengessä:

Tiskikoneen puhdistus.

Syy tähän on se, että meidän oma tiskikone on ruvennut haisemaan, ja asialle on tehtävä jotain. Joten tulkaa mukaan, mikäli aihe kiinnostaa!

Tiskikoneen tiskauksesta on blogissa kirjoitettu ja keskusteltu kiivaastikin aiemminkin. Tuolloin selvittelin asiaa, ja todistetuksi tuli, että sitruunahappo ei vahingoita konetta mitenkään. Konetiskiaineet ovat nimittäin niin emäksisiä, että viimeistään seuraava normaali pesu neutraloi mahdolliset happojäämät erittäin tehokkaasti.

Sitten asiaan. Marttojen mukaan sitruunahappoa annostellaan 20-30g, tai jos se ei riitä niin sitten 50g pesuainelokeroon. Taidan itse pistää suosiolla isomman annoksen, jotta tulisi kerralla puhdasta. Koneen koko lienee syytä ottaa huomioon, pieneen riittänee vähäisempi annostus. Pese tyhjä kone vähintään 60 asteen ohjelmalla, mutta lopeta ohjelma ennen kuin kuivaus alkaa. Muuten sakka palaa lämmön vaikutuksesta takaisin koneeseen kiinni. Tämän jälkeen voi käyttää vielä pelkän huuhteluohjelman, jos koneesta sellainen löytyy. Seuraava täysi koneellinen pestään normaalisti normaalilla konetiskiaineella. Yleensä puolitan pesuainetabletit, mutta puhdistuskäsittelyn jälkeen käytän kokonaisen, jotta kaikki lika varmasti poistuisi.

Tämän lisäksi kannattaa puhdistaa koneen pohjalta löytyvät suodattimet. Yleensä siellä on jonkinlainen kahva, jota kääntämällä suodatin lähtee helposti irti. Kyseessä on siis mekanismi, joka estää isojen ruoanjätteiden joutumisen putkistoon, vrt. nukkasihti pyykkikoneissa. Suodatin kerää itseensä kaikenlaista töhkää, rasvaa ja ruoanpalasia, joten se on aiheellista puhdistaa säännöllisesti. Irrota suodatin ja tiskaa se normaalisti käsin. Meidän koneessa suodatin on ”monikerroksinen”, eli koostuu monesta osasta, jotka saa irti toisistaan. Irrotan tiskatessa ne kaikki, jotta tulisi kunnolla puhdasta. Lisäksi suodattimen ympärillä koneen pohjalla on toinen irrallinen osa, myös eräänlainen sihti, jonka voi nostaa irti ilman sen kummempia kommervenkkejä. Sihdin alapuoli on yleensä aika karmea. Tarkista onko koneessasi tällainen, ja tiskaa sekin. Muista laittaa nämä paikalleen ennen kuin käynnistät koneen! Olen miettinyt, kannattaisiko suodattimet puhdistaa ennen vai jälkeen happokäsittelyn. Ehkä sekä että? Jos putsaa ne ensin ja sitten pesee koneen, voisi jälkeenpäin tarkistaa minkä verran suodattimiin tuli uutta likaa sitruunahapon yhteydessä.

Koneen sisäosat eivät yleensä likaannu sen kummemmin, paitsi luukun ympäriltä tiivisteiden läheltä. Normaali pesuaine ja sieni tai rätti kelpaa pudistukseen. Lopuksi voi vielä täydentää kirkastetta, itse käytän tähän tarkoitukseen tavallista etikkaa. Reipas pyyhkii vielä kannesta sormenjäljet pois.

Blogiin tullaan usen tiskikoneeseen liittyvillä hakusanoilla, ja moni ilmeisesti hakee tietoa soodan tai etikan käytöstä puhdistuksessa. Koska en ole kumpaakaan käyttänyt tähän tarkoitukseen, en osaa sanoa toimivatko ne. Sen sijaan sitruunahappo on yhtä myrkytön, edullinen ja taatusti tehokas aine, joten suosittelen sitä. Tuskin noilla muillakaan mitään vahinkoa saa aikaiseksi, mutta tehosta en menisi takuuseen. Kalkki lähtee vain tarpeeksi happamalla, ja ainakaan sooda ei siihen tarkoitukseen sovi. Homman voi hoitaa tietysti myös erityisesti tähän tarkoitukseen tehdyillä tableteilla tai aineilla, mutta en laittaisi rahojani niihin. Puhdistus nimittäin hoituu paljon halvemmalla ja paljon ekologisemmin näillä kotikonsteillakin.

Ottaako kukaan haastetta vastaan? Ensi viikolla on taatusti tiedossa jotain muuta, mielessä on jo parikin ideaa!

Mikrohaaste

Julkaistu , kirjoittanut
10

Uusi haaste viikonlopuksi! Tämä jatkaa tuttua linjaa ja on vartissa valmis. Tällä kertaa tehtävänä on

mikroaaltouunin puhdistus.

Minä teen sen näin: tarvitaan mikron kestävä kulho (puurokulho tms.), ruokasoodaa, vettä ja puhdas tiskirätti.

  1. Laita kulhoon reilusti vettä, siis pari-kolme desiä. Sekoita joukkoon noin ruokalusikallinen soodaa. En muuten tiedä, mikä olisi täysin oikeaoppinen suhde, mutta näppituntumalla tämä on tuntunut hyvältä.
  2. Laita kulho mikroon ja lämmitä täydellä teholla hyvän aikaa, vaikka viisi minuuttia. Olennaista on, että veden pitää kunnolla höyrystyä ympäri mikroa. Tähän menee kokemukseni mukaan useampi minuutti. Samasta syystä vettä on parempi laittaa vähän reilummin, kuin ihan pientä kipposta.
  3. Ota puhdas tiskirätti, ja pyyhi höyryn irroittamat liat pois seiniltä. Muista myös oven sisäpuoli. Aluslautasen voi tiskata normaalisti käsin, jos se lähtee irti, ja samalla kannattaa tiskata myös kupu.
  4. Pyyhi lopuksi sormenjäljet ja muut töhkät ulkopuolelta.

Tämä edullinen ja ekologinen systeemi on tähän saakka toiminut hyvin, olipa mikro miten likainen tahansa. Kun höyryn antaa kunnolla vaikuttaa, lika lähtee helposti irti. Sooda vie myös kaikki hajut mennessään. Itse käytän aina suoraan pesusta tullutta rättiä, jotten vahingossa siirtäisi mikroon mitään uusia pöpöjä. Ruokasooda on taatusti myrkytöntä, joten ei tarvitse huolehtia, huuhtoutuiko kaikki aivan varmasti pois.

Oma mikro on tällä hetkellä kipeästi tämän käsittelyn tarpeessa, joten lähden toteuttamaan haastetta itse n – y – t NYT! Kuka lähtee mukaan?