Lisää Methodia

Minulla on kaikkien uusien tuotemerkkien suhteen sama ongelma, olen varsin ennakkoluuloinen. Niinpä päädyn useimmiten kokeilemaan uusia tuotteita silloin, kun ne ovat alennusmyynnissä. Logiikka menee niin, että jos tuote onkin huono, alesta ostettu vikatuote harmittaa vähemmän. Tällä menetelmällä olen tutustunut mm. luonnonkosmetiikan eri merkkeihin. Välillä olen pitänyt tuotteista, välillä taas en.

Vaikka en hirveästi nauti shoppailusta, teen kyllä täsmäiskuja hyvien alennusmyyntien perässä, mikäli tarjolla on jotain todella kiinnostavaa. Tänään suuntasin askeleet kohti Sokosta, sillä 3+1 päivillä oli Methodin siivousaineita erittäin hyvässä tarjouksessa. Kokeilin toukokuussa ensimmäisen kerran Methodin wc-pesuainetta, ja yllätyin positiivisesti. Puhdasta tuli, ja tuoksu oli ällistyttävän raikas niihin tavanomaisiin myrkkyihin verrattuna. Nyt ostin greipin tuoksuisen yleispuhdistusaineen sekä kylpyhuoneeseen tarkoitetun pesuaineen. Lisäksi ostin Maison Belle -tiskiaineen, jonka on tarkoitus korvata perinteinen vihreä Fairy sitten kun pullo tyhjenee.

Pikatestaus osoitti, että nämäkin Methodit tuoksuvat hyvältä. Parin pyyhkäisyn perusteella myös puhdistusteho vaikuttaisi olevan ok, mutta siitä osaan sanoa tarkemmin vasta sitten, kun olen oikeasti siivonnut noilla jotain. Tiskiainetta en ole ehtinyt vielä kokeilla. Etenkin greippiaine kiinnostaa, sillä täällä blogissa sitä on sekä kehuttu että haukuttu. Tällä kertaa nappasin kokeiluun myös Weledan käsivoiteen ja Santen samppoon, joten luonnonkosmetiikkakokeilut jatkuvat perinteisellä alelinjalla. Sinänsä hyväksi todetun Dr.Hauschkan ruusuvoiteen jätin kuitenkin ostamatta, vaikka se hyvässä tarjouksessa olikin. Pikainen silmäys viereiseen hyllyyn nimittäin osoitti, että vastaanvanlaisia voiteita on tarjolla samaan hintaan ilman alennustakin. Päätin siis seuraavaksi kokeilla jotain uutta.

Kaupan merkit, laatua vai ei?

Välillä ostopäätöstä tehdessä on todella vaikea arvioida, millainen jonkin vaatteen laatu tulee olemaan. Tämä tuli mieleen kun vertailin kaksia sisähousuja, jotka olin ostanut lapselle joskus viime keväänä. Molemmat olivat puuvillaista ”college”kangasta. Toiset ostin Seppälästä, toiset Sokoksesta. Sokoksen housut ovat kaupan omaa House-mallistoa. En enää yhtään muista mitä nuo maksoivat, mutta eivät kovin paljon. Molempia on pidetty ja pesty yhtä paljon ja samoissa olosuhteissa.

On hämmästyttävää, miten suuri ero vaatteiden kunnossa on nyt. Seppälän housut ovat kuluneet aivan nyppyisiksi, ja ne ovat muutenkin varsin nuhjuisen näköiset. Sokoksen housuista on pudonnut yksi koristetimantti, muuten ne ovat edelleen aivan priimat. Sokoksen housut menevät sujuvasti siihen saakka, kunnes lapsi kasvaa niistä ulos. Seppälän housut on jo hyvän aikaa sitten siirretty ns. rönttövaatteeksi.

Minua yllättää tässä se, että olisin etukäteen arvioinut, ettei kaupan oma merkki ole kovin laadukas, etenkin kun housut taisivat vielä olla jostain alekorista. Seppälästä en ole varmaan lähes 20 vuoteen ostanut itselleni mitään, mutta mielikuva oli edullisista mutta kohtuullisen laadukkaista vaatteista. Molemmat käsitykset osoittautuivat vääriksi.

Kaupan omat merkit ovat vaikeita arvioida, koska kokemukseni mukaan niiden laatu heittelee kovasti. Esimerkiksi Stockalla on paljon omia merkkejä, joita liike myös markkinoi ahkerasti. Olen joskus saanut laadukasta, joskus keskilaatuista ja ainakin kerran eräs vaate jäi ostamatta, koska todellisuus oli niin kaukana mainoskuvasta. Mitä vaan voi siis saada, ainakaan minulla ei ole oikein käsitystä siitä, mitkä merkit ovat yleisesti ottaen hyviä ja mitä kannattaa kiertää kaukaa.

Mitä mieltä olette kaupan omista merkeistä? Onko tiedossa jotain merkkejä, joissa olisi säännönmukaisesti hyvä hinta-laatu -suhde? Kaikki kokemukset kiinnostavat, tervetuloa kommentoimaan.

Tyhjän tilan hämäys

Oletteko huomanneet, että tavaran raivaamiseen ja organisointiin keskittyvissä kirjoissa olevat kuvat ovat usein todella epärealistisia? Eivät ne vastaa todellisuutta.

Näissä kirjoissa ja myös aihetta käsittelevissä lehtijutuissa on sama ongelma, kuin laihdutusta ja kiinteytymistä käsittelevissä jutuissa. Niissä on mallina ihminen, joka ei suinkaan ole toteuttanut kuvailtua kolmen kuukauden ohjelmaa, ja sitten yks kaks alkanut näyttää fitness-mallilta. Niissä on mallina ihminen, jonka ammattina on näyttää hoikalta ja kiinteältä, ja hän on käyttänyt lopputuloksen saavuttamiseksi aikaa yleensä jo vuosia. Lukija ei välttämättä tule sitä ajatelleeksi ja saattaa kuvitella, että hänkin alkaa muistuttaa kuvan mallia, kun vain noudattaa lehden tai kirjan ohjeita. Tämä sama harha koskee niitä juttuja, joissa annetaan vinkkejä tavaroiden raivaamiseksi ja kuvituksena on minimalistinen koti. Jos on vuosikausia haalinut tavaraa, ei koti muutu avaraksi selkeyden tyyssijaksi yhdessä yössä.

Minusta on vähän arveluttavaa esittää sellaista kuvaa, että normaalissa kaapissa vaatteet roikkuvat niin väljästi, että tuuli pääsee niitä heiluttelemaan. Jos olet minimalisti, tämä ehkä on mahdollista. Me muut laitamme kaappeihimme niin paljon tavaraa kuin niihin mahtuu. Tämä aihe tuli mieleen kun selasin yhtä amerikkalaista organisointiopasta. Siinä oli piirroskuvin havainnollistettu, miten kaapit ja komerot kannattaisi järjestää. Kaikki näytti suorastaan seesteiseltä. Vaatteet roikkuivat väljästi, hyllyn päällä oli yksi käsilaukku. Kaunista, vaan ei uskottavaa. En tiedä ketään, jonka vaatekaapissa roikkuisi neljä vaatetta.   Tuollainen on lukijan huijaamista.

Pätevän organisoinnin ja raivaamisen ydin on siinä, miten sopiva määrä tavaraa asetellaan käytettävissä oleviin säilytystiloihin. Säilyttää voi tietysti tyhjääkin, mutta minusta on älytöntä pitää kaappia tahallaan puolityhjänä, kun jokaisesta asuinneliöstä joutuu kuitenkin maksamaan. Jos koko kaikkea säilytystilaa ei tarvita, olisi fiksumpaa vaihtaa kaappi pienempään ja ottaa ylijäänyt tila muuhun käyttöön. Olen yhtä mieltä siitä, että komeroita ei kannata tunkea niin täyteen, ettei niistä saa enää ulos mitään purkamatta ensin puolia pois, mutta kohtuus kaikessa. Katsokaa huviksenne seuraavan kerran, onko lehtien ja kirjojen kuvitus realistinen vai ei. Totuudenmukaisempia ovat ammattiraivaajien ennen ja jälkeen -kuvat.

Patykaa väärässä pullossa

Jatketaan aiheesta kosmetiikan ”väärinkäyttö”. Tykkään käyttää kasvovesiä mutta minusta on aina tuntunut suurelta tuhlaukselta kaataa ainetta ensin vanuun ja vasta sitten pyyhkiä kasvoja vanulla. Suurin osa tuotteestahan päätyy silloin pumpulin mukana roskikseen! Mitä kalliimpi tuote, sitä suurempi harmi. Sitten löysin Dr. Hauschkan kasvoveden, joka oli pumppupullossa. Sitä sumuteltiin suoraan kasvoille, ja ihmetteilin vain miksei kukaan ole keksinyt tätä aiemmin.

Käytin (ihan miellyttävän) tuotteen loppuun, ja siirryin sitten kokeilemaan Joliesta ostamaani kasvovettä. Patykaa mainostettiin liikkeessä todelliseksi luksusmerkiksi, ja olin innokas kokeilemaan. Sarjan kosteusvoide oli naurettavan kallis, mutta kasvovesi mahtui budjettiin. Tein ensin niin kuin pakkauksessa neuvottiin, eli perinteiseen tyyliin tuote siirrettiin kasvoille vanun kautta. Mutta pian kyllästyin kalliin aineen hukkaamiseen ja vanujen kanssa sähläämiseen ja täytin Dr. Hauschkalta tyhjentyneen pullon uudella sisällöllä. Nyt suihkuttelen kasvovettä tyytyväisenä aamuin illoin. Käyttö on erittäin helppoa, ja jokainen pisara jää kasvoille eikä päädy roskikseen. Koska pullo on ennestäänkin ollut kasvovedelle tarkoitettu, se on tiivis ja neste tulee sieltä ihanan tasaisena sumuna ulos.

WP_000953

Edellisen postauksen kommenttiin vastatessani tajusin, että tätähän pitää soveltaa muuallakin. Tämä on sitä paitsi aivan mahtavaa kierrätystä, voin kierrättää pakkauksia itse itselleni. Aion seuraavaksi täyttää loppumaisillaan olevan apteekin öljypullon sillä aiemmin mainitulla vauvaöljyllä. Samalla mietin, mitä muuta voisi uudelleenkäyttää tällä tavoin.

Onko teillä kokemusta pakkausten uusiokäytöstä omassa kodissa?

Kirjasta opittua

Listasin tähän asioita, joita opin Kemikaalikimara lapsiperheille -kirjasta:

  • Jos jokin haisee, siitä haihtuu kemikaaleja.
  • Palonestoaineet ja muut vastaavat sitoutuvat pölyyn. Siksi siivoaminen kannattaa.
  • Elektroniset laitteet kirjaimellisesti puhaltavat palonestoaineita ilmaan. Ruotsissa suositellaan koneiden tyhjäkäyttöä tuuletetussa tilassa, ennen kuin ne otetaan käyttöön!
  • Kemikaalien yhteisvaikutukset ovat arvaamattomia. Ne voivat kumuloitua, mutta myös neutraloida toisiaan.
  • Ruoanlaitoissa muoviastiat ovat turvallisia, jos niitä käytetään siten kuin ne on suunniteltu. Kylmäastioihin ei pidä säilöä kuumaa.
  • Ruoka pitäisi aina lämmittää mikrossa lasisessa tai keraamisessa astiassa.
  • Myös keramiikka voi olla vaarallista, jos lasite on rikkoutunut.
  • Kirpputorilta ostetut lelut ovat yleensä vanhoja, niiden kemikaalikuorma voi olla mikä tahansa. Toisaalta kirpputorilta ostetut vaatteet ovat puolestaan tästä näkökulmasta turvallinen vaihtoehto, ja tietysti paljon ekologisempi.
  • Hormonihäiritsijöitä on myös luonnontuotteissa, kuten esimerkiksi laventelissa.
  • Antibakteerisista aineista ei ole todellista hyötyä, mutta paljon haittaa.

Anja Nysten puhui viime viikolla YLEllä kirjastaan, ja hänellä on haastattelussa hyviä pointteja jälleen. Esimerkiksi raskaana olevien meikkauskielto – on eri juttu laittaa ripsiväriä kuin rasvata koko kroppa kiireestä kantapäähän. Tuotteiden määrässä on aivan valtava ero, ja onkin ihan järkevää miettiä mikä on iso riski ja mikä ei.

Hämärämpi kosmetiikkakokeilu

Olenko jo maininnut, että minulla on pakkomielle siitä, että kaikki pitää käyttää loppuun? Ei ole puhettakaan, että heittäisin pois kosmetiikkaa, jota voisi vielä käyttää. Ainoastaan silloin, kun tuote on selvästi mennyt pilalle tai vanhentunut niin, ettei sen tehosta enää ole takeita, pystyn luopumaan puolitäydestä purnukasta. Muuten kaavin pohjalta viimeisetkin rippeet, ennen kuin avaan uuden pakkauksen.

Tämän lievän neuroosin vuoksi päädyin tekemään kosmetiikkakokeilun, jonka lopputuloksesta ei ollut takeita. Kylppärin kaapissa on pyörinyt monta vuotta pieni pullo vauvaöljyä. Siis sitä sellaista, jota on kai tarkoitus laittaa vauvan kylpyveteen. Pullo taisi tulla näytteenä jonkun vaippapaketin mukana taannoin, mutta sitä ei oltu käytetty kertaakaan. Koska en siis voi heittää mitään käyttökelpoista pois, puteli oli jäänyt pyörimään kylppärin kaappiin vailla tarkoitusta.

Olen tässä luonnonkosmetiikkaan tutustumisen yhteydessä alkanut haaveilla jojobaöljystä, jota voisi käyttää hiusten- ja ihonhoitoon. En vain ole vielä saanut aikaiseksi hankkia sellaista. Eräänä iltana silmäni osuivat taas tuohon vauvaöljyyn, ja lamppu syttyi päässäni. Voisikohan tuota käyttää samaan tarkoitukseen…? Pullon sisältö oli harvinaisen suoraviivainen: Olus oil, canola oil, tocopherol. Suomeksi kasviöljyä, rapsiöljyä ja e-vitamiinia (säilöntaineena). Tämä oli ilahduttavaa, sillä saman firman toisessa tuotteessa sisällysluettelo oli vähintäänkin arveluttava. Tuolle olus oilille en löytänyt sen tarkempaa selitystä, paitsi että se on siis kasveista puristettua öljyä. Parempaa selitystä ei internet osannut kertoa – jos joku lukijoista tietää onko kyseessä tietty kasvi, yleisnimi vai sekoitus, olisi kiva kuulla. Ilmeisesti kyseessä on kasviöljyjen sekoite? No, joka tapauksessa pullon sisältö ei vaikuttanut vaaralliselta. Tuote ei myöskään vaikuttanut millään tavalla pilaantuneelta.

Niinpä totesin, että jojobaöljy saa edelleenkin odottaa. Googlasin ”öljyhoito hiuksille”, ja luin erilaisia ohjeita, joissa käytettiin mm. oliiviöljyä. Päättelin että vauvaöljyn sisältö oli riittävän lähellä mitä tahansa hoitoöljyä, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Levittelin noin teelusikallisen öljyä kuviin latvoihin, kampasin sen tasaisesti kaikkialle latvoihin ja pituuksiin, kietaisin hiukset sykerölle ja lähdin lapsen kanssa puistoon. (Kertooko tämä jotain taipumuksistani kassialmailuun? Hmm… ehkä ymmärrätte, että muodonmuutos on tosiaan ollut paikallaan. Välillä tulee edelleen näitä repsahduksia.) Illalla pesin öljyt pois, mutta keksin sille myös toisen käyttötarkoituksen: rasvasin kuivat jalkapohjat öljyllä ja vedin yöksi sukat päälle. Aamulla sekä jalkapohjat että hiukset tuntuivat pehmeiltä.

Nyt olen äärimmäisen tyytyväinen. Saan vauvaöljyn käytettyä järkevästi, jolloin saan vähitellen yhden turhan tavaran karsittua tarvitsematta kuitenkaan heittää mitään roskiin. Eikä tarvitse edelleenkään perehtyä jojobaöljyihin tai lähteä etsimään sellaista mistään. Öljypullo on kooltaan 50ml, mutta se taitaa riittää koko talveksi, sillä teelusikallinen riittää kerta-annokseksi mihin vain. Sitä paitsi tunnen oloni vähintäänkin luovaksi käyttäessäni tuotetta näin kekseliäästi ”väärin”.

Kirja-arvostelu: Kemikaalikimara lapsiperheille

Anja Nysten on kirjoittanut kattavan opuksen kodin kemikaaleista lapsiperheiden näkökulmasta. Kirja on perusteellinen katsaus siitä, millaisille kemikaaleille altistumme päivittäin, rakennusmateriaaleista ja juomavedestä lähtien. Kirjassa käsitellään myös kodin muut kemikaalien lähteet, kuten huonekalut, kosmetiikka, siivous, astiat jne. Melko iso osa kirjasta keskittyy raskaus- ja vauva-aikaan, mutta osansa saavat myös isommat lapset. Itse asiassa kirjaa lukiessa tuli vahvasti sellainen olo, ettei haitallisia kemikaaleja voi millään välttää. Paitsi ehkä muuttamalla maakuoppaan ikikorven keskelle, ja silloinkin saattaa maaperästä huokua radonia…

Tosiasiassa Nystenin kirjassa on kuitenkin todella paljon hyödyllistä asiaa. Pidin siitä, että faktat on esitelty neutraalisti. Tutkimustieto tuntui olevan uusinta mahdollista, monet viitteet olivat 2013 tai 2012 tehtyihin tutkimuksiin. Pidin myös siitä, että kirjassa tuotiin selvästi esiin se, ettei luonnollisuus ole tae turvallisuudelle. Luonnossa esiintyy myrkkyjä ja yliherkkyyttä aiheuttavia aineita samalla lailla kuin teollisesti tuotetuissa ainessa. Nysten ei varsinaisesti tuomitse mitään, mutta tasaisin väliajoin kehottaa lukijaa pohtimaan, mitkä kemikaalit ylipäätään ovat edes tarpeellisia.

Visuaalisesti kirja on hieman hämmentävä. Kirjassa oli useita ”tietoiskuja”, jonne oli tiivistetty olennaisia asioita. Nämä oli erotettu violetilla taustavärillä erottumaan leipätekstin joukosta. Lukijalle ei kuitenkaan selvinnyt, miksi taustaväri oli välillä raidallinen, välillä kuin pensselillä vedelty, välillä tekstille riitti reunus, välillä taas koko sivu oli väritetty. En hahmottanut tässä mitään logiikkaa, eikä värikoodausta selvitetty lukijalle missään. Lopputuloksena oli vähän sillisalaattimainen visuaalinen ilme.

Eniten kirjassa häiritsi sen laveus. Nysten johdattelee jokaiseen aiheeseen perusteellisesti, mutta useimiten näissä johdannoissa pysytellään itsestäänselvyyksien parissa. Mielestäni kaikki johdannot olisi voinut jättää kokonaan pois, ja aloittaa suoraan asiasta. Tiedämme kyllä muutenkin, että kynttilät luovat tunnelmaa ja että lapset laittavat kaiken suuhun. Näitä karsimalla kirja olisi napakoitunut huomattavasti.

Toinen askarruttava asia oli kirjan ravitsemus- ja sairaanhoito-ohjeet. Nysten on kemisti eikä lääkäri, joten oletan hänen tarkistuttaneen faktansa jollakulla alan asiantuntijalla. Kuitenkin ohjeistaessaan raskauden ajan vitamiineista tai opastaessaan vauvan yskän hoidossa Nysten liukuu mielestäni aika reilusti alkuperäisen aiheen ulkopuolelle. Välillä kirjoittajan henkilökohtaiset mielipiteet putkahtelevat esiin, mikä on hieman ristiriidassa kirjan muuten neutraalin yleislinjan kanssa. Karkeista esimerkiksi Nysten toteaa, ettei moisia äiti tai sikiö tarvitse, toisaalta ei kuulemma kannata stressaantua, vaikkei kestovaipparumbaa jaksaisikaan pyörittää. (Niistä kertakäyttövaipoista olisi muuten ollut kiinnostavaa lukea lisää, nyt aihe kuitattiin yhdellä lauseella!)

Kokonaisuudessaan Kemikaalikimara lapsiperheille on siis erittäin kattava tietopaketti. Nysten olisi mielestäni voinut luottaa faktoihin vielä enemmänkin ja karsia jutustelevat jaksot väleistä pois. Tämä olisi miellyttänyt minua enemmän, sillä silloin kirjasta olisi tullut käsikirjamaisempi, josta voisi tarvittaessa helposti hakea tietoa yksittäistä asiaa koskien. Tällaisenaan kirja oli kenties kevyempilukuinen ja helpommin lähestyttävä, mutta toisaalta myös pidempi ja faktoja joutui välillä setvimään muun asian seasta. Tästä huolimatta kirja tarjosi minulle paljon uutta tietoa, ja voin suositella sitä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Kirjan lukemisesta oli myös yksi erittäin konkreettinen seuraus: tallensin Myrkytystietokeskuksen numeron puhelimen muistiin. Toivottavasti sille ei tule käyttöä.

(Tämä arvostelu on tehty omaksi huvikseni, kirjan lainasin kirjastosta.)

Assez Jolie, Pas Parfait

Halusin vierailla Joliessa, kosmetiikkaliikkeessä jota on pitkin vuotta hehkutettu eri blogeissa. Otin mukaan kaverini, ja lähdimme innostuneita matkaan. Ensimmäinen takaisku tuli heti ulko-ovella vastaan. Liike oli mennyt kesälomalle, mutta jättänyt tiedon päivittämättä nettisivuilleen. Olimme aika pettyneitä ja ärtyneitä, sillä aukioloajat oli tarkistettu netistä moneen kertaan. Ensivaikutelma ei siis ollut päätähuimaava, sillä poikkeuksellisen aukioloajan päivittäminen nettisivuille ei ole mikään iso työ.

Eilen lähdin uudelle yritykselle, tällä kertaa yksin. Kokemus oli sekä hyvä että huono. Itse liike oli kuin karamelli. Tuotteet olivat kauniisti esillä, kaikki näytti uudelta ja kiiltävältä. Tuotemerkkien joukossa oli sellaisia, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Kaikkialla oli siistiä ja macaronit ja piparminttukarkit hyllyjen somisteena olivat ihania, melkein teki mieli napata suuhunsa. Tuotteet oli saatu todella houkuttelevan näköisiksi.

Se mikä jätti toivomisen varaa, oli palvelu. Menin liikkeeseen suurin odotuksin siitä, että nyt pääsen vihdoin tutustumaan luonnonkosmetiikan eri merkkeihin, ja joku selittää minulle mitä eroa on Melvitalla ja Madaralla. Näin ei kuitenkaan käynyt. Voi olla etten osannut kysyä oikeita asioita, mutta myyjä ei oikeastaan esitellyt sarjoja ollenkaan tai luonnonkosmetiikkaa ylipäätään, vaan hän alkoi heti etsiä yksittäisiä tuotteita, jotka voisin ostaa. En saanut yleiskatsausta liikkeen valikoimasta, en sanaakaan liikkeen filosofiasta, ylipäätään kohdallani hassattiin täysin mahdollisuus kertoa mieleenjääviä tarinoita, joiden avulla tavallisesta ostosreissusta olisi helposti tehnyt elämyksen.

Myyjä (ilmeisesti toinen omistajista) oli epäilemättä asiantunteva. Hän tunsi liikkeensä tuotteet ja osasi selvittää jokaisesta esittelemästään purnukasta niiden vaikuttavat aineet, alkuperämaat ynnä muut tärkeät asiat. Minua kuitenkin häiritsi myyjän tapa oikaista asiakkaan vääriä käsityksiä, joka oli aika tyly. Varmaankin hän oli oikeassa ja minä väärässä, mutta ei ole hyvää asiakaspalvelua, jos saa asiakkaan tuntemaan itsensä tyhmäksi, ja samalla mitätöi asiakkaan omat aiemmat  kokemukset. Kun liikkeeseen tuli toinen asiakas, palvelu alkoi tuntua vähän siltä, että ”osta nyt äkkiä, että pääsen myymään  seuraavalle.”

Toinen häiritsevä piirre oli se, ettei myyjä selvittänyt lainkaan, minkä hintaista tuotetta olin etsimässä tai mitä olin käyttänyt aiemmin. Sen sijaan hän alkoi heti etsiä tuotteita tuoteryhmän kalliimmasta päästä. Edullisempia sarjoja hän ei esitellyt ollenkaan. Tämä oli mielestäni aika ärsyttävää, sillä siitä tuli jotenkin rahastuksen maku, etenkin kun näin että tarjolla oleva hintahaitari oli varsin laaja. Sitä paitsi 120 euroa mistä tahansa normaalin ihon naamarasvasta on liikaa, vaikka purkki sisältäisi taivasten mannaa (ja tämä koskee niin luonnonkosmetiikkaa kuin tavallista).

Kritisoisin myös liikeen leimakorttia: jokaisesta 50€ ostoksesta saa leiman, ja kymmenestä leimasta saa muistaakseni 20€ alennusta seuraavasta ostoksesta. Koska kortti on voimassa vain 12 kuukautta, se tarkoittaa, että liikkeestä olisi ostettava vuodessa vähintään 500 euron edestä tavaraa, jotta saisi hieman alennusta. Kuinka paljon te käytätte vuodessa rahaa kosmetiikkaan? Vaikka keskittäisin hammastahnaa myöten kaikki kosmetiikkaostokseni Jolieen, en saisi leimoja täyteen. Aikamoista panostusta leimat siis vaativat, eikä lisämyynti leimoja mainostamalla ole mielestäni kovin tehokasta.

Pidin siis kovasti liikkeen miljööstä ja tuotevalikoimasta, mutta en pitänyt myyjän asenteesta. Kuten tiedätte, arvostan kovasti hyviä myyjiä, hyvin tehtyä markkinointia ja erinomaista asiakaspalvelua ja puutteet näissä kaikissa ärsyttävät minua. Tälläkin kertaa harmitti Jolien puolesta, että he hukkasivat tilaisuuden tehdä minuun lähtemätön vaikutus, sillä menin liikkeeseen aivan valmiina hurmattavaksi, jos joku vain olisi vaivautunut hurmaamaan. Näiden kokemusten jälkeen en aivan varauksetta suosittelisi Jolieta kavereille. Itse voisin kuvitella vierailevani siellä uudestaan, mutta vain siinä tapauksessa, että haluan ostaa jotain niistä tuotesarjoista, joita ei muualta saa.

Kosmetiikkaurputusta

Kävin kampaajalla, joka kehui kovasti uusia hiusöljyjä. Ne tuntuvat nyt olevan muodissa, sillä olen törmännyt aiheeseen parissa kauneusblogissakin. Hiukseni ovat latvoista kuivat, joten öljyt kiinnostavat kovasti. Olinkin iloinen kun kampaaja antoi näytteen mukaani. Näytepullon mukana tulleessa mainoksessa kehuttiin, miten tuote sisältää viittä erilaista kasviöljyä, ja mitä kaikkea hienoa ne saavat aikaiseksi. Myös kampaaja oli tuotteesta innoissaan, ja kehotti vielä hieromaan käsiin loput öljystä, jos kaikki ei imeydy hiuksiin.

Onko vaikea arvata miten tämä tarina jatkuu? Kotona aloin tutkia inci-listaa tarkemmin. En todellakaan ole spesialisti, enkä tunnistanut läheskään kaikkia ainesosia. Ymmärsin kuitenkin vaivatta sen verran, että ykkösenä oli silikoni, sen jälkeen joukko muita aineita, jonka jälkeen ne luvatut öljyt tulivat siellä listan häntäpäässä juuri ennen parfyymia. Toisin sanoen ”hiusöljy” sisältää kyllä öljyjäkin, mutta eniten siinä on kuitenkin silikonia.

En ota kantaa siihen, ovatko silikonit haitallisia vai eivät. Kyse on periaatteesta – jos tuotetta markkinoidaan kasviöljynä, soisin sen todella myös olevan sitä. Entäpä tämä: olen pitänyt kampaajia asiantuntijoina hiustuotteiden osalta, mutta nyt kävi ilmi ettei asia olekaan niin yksinkertainen. Kehotus hieroa tuotetta käsiin tuntui inci-listan luettuani jokseenkin oudolta. Päättelin, ettei kampaaja tahallaan johtanut minua harhaan, vaan hän vain toistaa L’Orealin (tai jonkun muun) myyntikonsultin puheita. Veikkaisin, ettei kampaaja ollut ainesosia kovin tarkasti tutkinut. Itselläni on vain auttavat tiedot kosmetiikan ainesosista, mutta nekin riittivät kyseenalaistamaan ”asiantuntijan” neuvot.

Tästä päästään jälleen luonnonkosmetiikkaan. Sen hyvä puoli on, että purkissa on sitä mitä siinä sanotaankin olevan. Huono puoli taas liittyy edelliseen postaukseen – luonnonkosmetiikassa on usein erittäin vahva tuoksu, joka läheskään aina ei miellytä minua. Olen kokeillut Madaraa, Laveraa, Weledaa sekä Dr.Hauschkaa. Täysin miellyttävä tuoksu on tähän asti ollut vain Dr.Hauschkan ruusuvoiteessa. Kaikissa muissa tuoksu on ollut minun makuuni enemmän tai vähemmän outo, sekä useimmiten liian voimakas. Normikosmetiikka ei välttämättä vastaa sisällöltään sitä mitä haluaisin, mutta se kieltämättä tuoksuu hyvältä.

Aion pikapuolin suunnata alan liikkeeseen tutustumaan tarkemmin luonnonkosmetiikan valikoimiin. Tarkoitus on hankkia sieltä todellista hiusöljyä, sekä toivottavasti löydän myös muutamia kosmetiikkatuotteita, jotka miellyttäisivät sekä koostumuksen että tuoksun puolesta. Vinkkejä kokeneemmilta luonnonkosmetiikan harrastajilta otetaan myös ilolla vastaan!

Tuoksuva koti

Asuessani USAssa kävi selväksi, että amerikkalaiset rakastavat hajustaa kotiaan. Kaikessa oli jokin tuoksu: pesuaineisssa, puhdistusaineissa, kynttilöissä, kosmetiikassa ja kutakuinkin kaikessa mahdollisessa. Esimerkiksi pyykinpesussa tuntui olennaisinta olevan se, että vaatteisiin tarttuisi prosessissa mahdollisimman vahva, teollinen haju. Pesuaineet olivat hajustettuja, huuhteluaineet samoin, ja kaiken kruunasi kuivausrumpuun laitettava liina, jonka tehtävä oli poistaa sähköisyyttä – ja hajustaa vaatteita.

Tämä tuoksujen kakofonia hämmensi aluksi pohjoismaiseen neutraaliuuteen tottunutta ihmistä. Itse kun olen aina pyrkinyt siihen, ettei pyykki tuoksuisi yhtään miltään. Valitsen kaikessa tuoksuttoman vaihtoehdon. En ole koskaan käyttänyt tuoksukynttilöitä (enkä paljon muitakaan), en suitsukkeita enkä huonetuoksuja. Kerran ostin vessaan sellaisen pussukan, jossa oli jotain tuoksupalleroita sisällä, mutta eipä sitä juuri huomannut. Ainoa poikkeus on sellaiset vanhanaikaiset laventelipussukat liinavaatekaapissa. Niitä on joskus ollut, mutta niissä on sisällä vain kuivattua laventelia, ei mitään teollista.

Luulen, että tuoksuasiat ovat pitkälti maku- ja mielikuvakysymyksiä. Esimerkiksi amerikkalaiset selvästi pitävät voimakkaan hajuisia pesuaineita raikkaina, kun taas minusta sama haju on tunkkainen. Olen pitänyt monissa tuotteissa hajua lähinnä välttämättömänä pahana, kunnes olen löytänyt joko hajuttoman tai hyväntuoksuisen version. Hyvä esimerkki on WC:n pesuaine, joiden hajua olen aina inhonnut merkistä riippumatta, kunnes ostin Methodia, jossa olikin yllättäen aivan miellyttävä haju. Luulen, että sama ilmiö tulee vastaan muissakin pesuaineissa, kunhan vähitellen siirryn luontaistuotteiden käyttäjäksi.

Luin Gretchen Rubinin kirjan Happier at Home, joka on jatkoa ensimmäiselle onnellisuus-kirjalle. Siinä hän keskittyy nimenomaan kodin piiriin, ja pyrkii mm. tekemään omasta kodistaan mahdollisimman viihtyisän. Kirjailija innostuu hurjasti huonetuoksuista, hankkii niitä kotiinsa kymmenittäin ja tekee niistä lopulta suoranaisen asetelman kauniin tarjottimen päälle. Luin juttua silmät pyöreinä. Tavallaan ymmärrän tuoksujen houkutuksen, mutta samalla en voisi olla miettimättä, millä kemikaaleilla esimerkiksi kasteisen niityn tai pikkuleipien tuoksu olisi saatu aikaiseksi. Niinpä tyydyn tuulettamaan säännöllisesti, ja lähinnä poistamaan epätoivottuja hajuja soodalla, jos niitä ilmenee.

Luin silti äskettäin jostakin, että Suomeenkin on vähitellen rantautumassa tuoksusisustaminen. Jos laitatte sanan hakukoneeseen, käy ilmi että ainakin eräs suuri hajustevalmistaja yrittää lanseerata ilmiötä meillekin. En kiellä, etteivätkö tuoksut vaikuttaisi vahvasti alitajuntaamme. Mutta silti ajatus keinotekoisista tuoksuista tuntuu vieraalta. Laitan mieluummin ruusuja maljakkoon ja kuivaan pyykin ulkona narulla, jos tahdon erityisen tuoksuvaa, sen sijaan että sumuttelisin ilmaan jotain keinotekoista.

Entä te? Tykkäättekö kotituoksuista? Käytättekö niitä?