Viikon vinkit: kestäviä koneita, vehivahinkoja, lasinkierrätystä ja ekokeittiö

Putsailen koneelta parin viime kuukauden aikana kertyneitä linkkivinkkejä pois, joten tässä on nyt aika sekalaista sakkia.

Iltalehti muistuttaa, että kodinkoneitakin pitää huoltaa, jotta ne kestäisivät pitempään. Olennaista on puhdistaminen säännöllisesti. Itse en tosin näitä pysty kaikin osin noudattamaan, sillä jääkaappimme on sellaisessa paikassa, että sen takaa on mahdotonta imuroita. Mutta kunhan ette upota leivänpaahdinta tiskialtaaseen, kuten yksi kaverini teki… 🙂

Vesivahinkojakin voi estää ennalta. (IL) Tämän päivän Hesarissa on myös hyvä artikkeli samasta aiheesta. Kukaan ei kai enää asenna tiskikonetta ilman alusallasta?

Lasinkierrätys on periaatteessa yksinkertaista. Lasinkeräykseen saa laittaa pulloja ja purkkeja, ei juomalaseja tai muita lasiesineitä. Muu lasi kuuluu sekajätteeseen, koska se on ominaisuuksiltaan erilaista. (YLE)

Työtehoseura on tutkinut keittöiden hiilijalanjälkiä, ja kehittänyt yhdessä Lappeenrannan yliopiston kanssa ekokeittiöön sopivia materiaaleja. Jutun mukaan ensi keväänä Työtehoseura julkaisee ohjeet ekologisen keittiön suunnitteluun. (Kaleva)

Joulu ja jätteet

Kertauksena vielä:

  • Lahjapaperit ja muut kääreet kuuluvat energiajätteeseen, ei paperinkeräykseen.
  • Kinkun paistorasva sekajätteeseen tai biojätteeseen. Tästä on hieman vaihtelevia ohjeistuksia liikkeellä, mutta en usko että menee pahasti pieleen kummassakaan. Kunhan ei kaadeta viemäriin, se menee tukkoon.
  • Pahvit pahvikeräykseen.

Minä säästän uusiokäyttöön seuraavat

  • Isot ja ehjät kappaleet kuplamuovia ja aaltopahvia, mikäli niitä on ollut lahjojen pakkauksissa
  • Kaikki lahjakassit ja -laatikot, siis sellaiset kauniit, joihin voi hyvin pakata vielä monta uutta lahjaa.
  • Siistit lahjapaperit, rullaan ja vien vinttiin odottamaan ensi joulua. Näiden määrä tosin vähenee vuosi vuodelta, kun monet pakkaavat lahjansa usein noihin edellämainittuihin pusseihin.
  • Silkkinauhat ja pakettikoristeet, kuten kangaskukat yms.

Tällä kierrätyssysteemillä olen selvinnyt todella vähillä investoinneilla pakkausmateriaaleihin jo monta vuotta. Tänä vuonna ostin yhden rullan lahjapaperia. Nauhoja ja koristeita en ole ostanut vuosikausiin. Lahjakasseistakaan ei ole tullut puutetta, satunnaisesti olen napannut Alkosta mukaan lahjapullolle myös lahjapussin, muuten nämä varastot tuntuvat uusiutuvan itsestään.

Säilytyskään ei ole mahdotonta. Kaikki kassit säilyvät siisteinä litistettyinä kahdessa paperikassissa: toisessa selvästi jouluaiheiset, toisessa ympäri vuoden käytettävät. Silkkinauhat ovat vyyhdeissä yhdessä muovisessa rasiassa, joka sekin on alunperin ollut jonkin irtomyynnistä ostetun ruuan pakkaus. Kaikki muut paperit ja koristeet ovat omassa paperikassissaan. Jouluhommia pidän vintillä, muita komerossa, josta ne vievät varsin maltillisen tilan.

Joulukorttidilemma on edelleen jossain määrin olemassa, mutta alan kallistua sille kannalle, että viimeistään Nuutin päivänä laitan ne roskiin. Ei niitä tule kuitenkaan koskaan uudelleen luettua. Tänä vuonna kun en itse lähettänyt niitä, pois laittaminen tuntuu yllättäen helpommalta kuin ennen. Säästän ehkä yhden, joka oli poikkeuksellisen hieno, itse tehty ja suunniteltu.

Todellinen löytö roskakatoksesta

Dyykkasin tänään, ekan kerran pitkiin, pitkiin aikoihin. Eikä löytö ollut ihan mikä tahansa, vaan kokonainen kylpyhuoneen kaapisto! Siellä se nökötti biojätteiden ja energiajakeen välissä hyllyllään lappu, jossa luki SAA OTTAA. Pikatarkistus osoitti, että kaapisto oli erittäin hyvässä kunnossa. Ei kolhuja eikä naarmuja. Ei lohjenneita paloja, ei silmiinpistävää likaa. Näytti olevan Ikeasta peräisin. Vähän vanhempaa mallistoa, koska netistä ei enää vastaavaa löytynyt. Kuusi metallista jalkaa ja valkoiset vetimettömät ovet. Erittäin siisti ja hyväkuntoinen kaapisto.

Kaarsin takaisin kotiin, tein pikaisen mittauksen vessassa, nappasin mittanauhan taskuun ja palasin ulos mittaamaan kaappia. Se osoittautui juuri sopivan kokoiseksi, joten mitäpä siinä sen enempää miettimään. Naapurin ystävällisellä avulla sain kaapin kannettua kotiin. Siellä kävi ilmi, että mittaukseni oli ollut hiukan ylimalkainen, sillä peilikaapin sivussa ollut hylly jouduttiin irrottamaan seinästä, jotta uusi kaapisto mahtui paikalleen. Se ei kuitenkaan ollut menetys, sillä kaapiston mukana tuli hyllytilaa moninkertaisesti lisää. Samalla koko vessan olemus muuttui jotenkin järkevämmäksi. En ole tähän asti ajatellut, että vessoja voisi sen kummemmin sisustaa, mutta näköjään kalusteiden vaihto ja uudelleen sijoittelu voi parantaa myös vessan ulkonäköä ja toimivuutta.

Tarkemmin löytööni tutustuessa huomasin, että ovissa on vähän sormenjälkiä. Muovisista lokerikoista yksi oli hiukan kärsinyt, ihan kuin lokerikon pohja olisi joskus altistunut kuumuudelle tai jollekin syövyttävälle aineelle pieneltä alueelta. En osaa kuvitella mikä sen on voinut aiheuttaa, mutta kyse on pintavauriosta, joka ei vaikuta käyttöön mitenkään. Lisäksi kaapissa on vielä toistaiseksi erilaisia hajuja. Yhdessä osassa on selvästi pidetty pesuaineita, ja toisessa osassa jotain, mikä haisee ehkä suitsukkeilta? Mikä on hiukan erikoista, koska kyseessä on selvästi kylppärin kaappi. Olen nyt ripotellut hyllyt täyteen soodaa, joten katsotaan mitä hajuille on tapahtunut 24 tunnin päästä.

Joka tapauksessa olen mahdottoman tyytyväinen, että satuin tuon kaapiston löytämään. Kierrätettyä säilytystilaa ilmaiseksi! Voiko parempaa löytöä olla 🙂

Patykaa väärässä pullossa

Jatketaan aiheesta kosmetiikan ”väärinkäyttö”. Tykkään käyttää kasvovesiä mutta minusta on aina tuntunut suurelta tuhlaukselta kaataa ainetta ensin vanuun ja vasta sitten pyyhkiä kasvoja vanulla. Suurin osa tuotteestahan päätyy silloin pumpulin mukana roskikseen! Mitä kalliimpi tuote, sitä suurempi harmi. Sitten löysin Dr. Hauschkan kasvoveden, joka oli pumppupullossa. Sitä sumuteltiin suoraan kasvoille, ja ihmetteilin vain miksei kukaan ole keksinyt tätä aiemmin.

Käytin (ihan miellyttävän) tuotteen loppuun, ja siirryin sitten kokeilemaan Joliesta ostamaani kasvovettä. Patykaa mainostettiin liikkeessä todelliseksi luksusmerkiksi, ja olin innokas kokeilemaan. Sarjan kosteusvoide oli naurettavan kallis, mutta kasvovesi mahtui budjettiin. Tein ensin niin kuin pakkauksessa neuvottiin, eli perinteiseen tyyliin tuote siirrettiin kasvoille vanun kautta. Mutta pian kyllästyin kalliin aineen hukkaamiseen ja vanujen kanssa sähläämiseen ja täytin Dr. Hauschkalta tyhjentyneen pullon uudella sisällöllä. Nyt suihkuttelen kasvovettä tyytyväisenä aamuin illoin. Käyttö on erittäin helppoa, ja jokainen pisara jää kasvoille eikä päädy roskikseen. Koska pullo on ennestäänkin ollut kasvovedelle tarkoitettu, se on tiivis ja neste tulee sieltä ihanan tasaisena sumuna ulos.

WP_000953

Edellisen postauksen kommenttiin vastatessani tajusin, että tätähän pitää soveltaa muuallakin. Tämä on sitä paitsi aivan mahtavaa kierrätystä, voin kierrättää pakkauksia itse itselleni. Aion seuraavaksi täyttää loppumaisillaan olevan apteekin öljypullon sillä aiemmin mainitulla vauvaöljyllä. Samalla mietin, mitä muuta voisi uudelleenkäyttää tällä tavoin.

Onko teillä kokemusta pakkausten uusiokäytöstä omassa kodissa?

Siivouspäivä on liian usein

Huomasin, että 31.8. on jälleen siivouspäivä. Tämä tuli vähän yllättäen. Olenko ainoa, jonka mielestä näitä yhteisöllisiä tapahtumia on nykyään ihan liian usein? Silloin kun siivouspäivä järjestettiin ensimmäisen kerran, se tuntui uudelta ja jännältä. Media piti asiaa esillä ja lisäksi kauppa kävi hyvin. Samalla tavalla ensimmäinen ravintolapäivä oli tosi hauska, ainakin Helsingin keskusta oli pullollaan pikkuisia ruokapaikkoja. Niistä saattoi etukäteen lukea lehdestä ja kaiken kaikkiaan tunnelma oli korkealla. Mutta nyt näitä molempia tuntuu olevan muutaman kuukauden välein, ja tunnelma on latistunut. Alkuaikojen innostus on laantunut eikä lehdissä ei ole näistä enää halaistua sanaa.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että liian tiheästi järjestettävät jutut vesittävät koko homman. Niihin tottuu ja uutuus katoaa. Miksei kerran vuodessa riittäisi? Esimerkiksi joulu ja juhannus ovat vain kerran vuodessa, ja hyvästä syystä. Jos nämäkin tapahtumat olisivat vain kerran vuodessa aina samana päivänä, niille saataisiin ihan eri lailla julkisuutta, syntyisi perinteitä eikä kukaan ehtisi kyllästyä. Arvelen, että järjestäjät ovat innostuneet ensimmäisen tapahtuman menestyksestä niin paljon, että ovat halunneet toistaa tilaisuuden mahdollisimman pian. Hyvin inhimillistä, sillä kukapa ei nauttisi kun bileet onnistuvat ja kaikilla on hauskaa! Mutta samalla hyvä idea kokee inflaation.

Tietysti voi ajatella niinkin, että on mukavaa kun kaupunki on eloisa ja on jatkuvasti kaikkea pientä tapahtumaa. Ehkä se onkin ollut järjestäjien ajatuksena? En osaa sanoa. Itse en aio tällä kertaa osallistua. Keväällä kävi selväksi, että kirjat, levyt ja pientavara liikkuu, vaatteet eivät. Eikä minulla ole muuta myytävää kuin vaatteita, joten en jaksa nähdä sitä vaivaa, jonka tavaroiden roudaaminen ja muu järjestely aiheuttaisi. Jäin tässä miettimään, mahtaako myyntiin vaikuttaa se, että Siivouspäivää järjestetään useammin kuin kerran vuodessa. Minusta tuntuu, että ihmisiä lähtee vähemmän liikkeelle, kun julkisuutta ja muuta pöhinää on vähemmän, mutta voi tietysti olla niinkin että olen vain katkera kun en viimeksi saanut kaupaksi paljon mitään.

Mitä mieltä lukijakunta on? Onko tapahtumia liian usein, sopivasti vai liian harvoin?

Asujen suunnittelua ja kierrätystä

Olen edennyt muodonmuutoksessa siihen pisteeseen, että perustyöt on tehty ja on aika ruveta suunnittelemaan asuja. Sallyn ohjeiden mukaan kootaan viisi erityyppistä asua. Yhden pitää esimerkiksi olla ehdoton suosikki, toisen mahdollisimman tyypillinen asu, kolmas kokeileva jne. Kaikista otetaan kuvat. Tämän jälkeen kuvat, inventaario ja kirjoitetut vastaukset jätetään ”hautumaan” ainakin viikoksi, ennen kuin muodonmuutosta jatketaan.

Vaikka olenkin vasta noin puolessa välissä Sallyn ohjelistaa, alkaa uusi vaatekaappi sekä tyyli jo selvästi muotoutua, sekä mielessä että käytännössäkin. Olen alkanut katsella vanhoja vaatteitani ihan uusin silmin, eikä tilanne vaikuta enää yhtään niin epätoivoiselta kuin vielä kuukausi sitten. Itse asiassa ostin jo hiukan lisääkin vaatteita, kun eräässä outletissa tuli juuri sopivia vastaan. Heitin karsimisvaiheessa ainakin puolet t-paidoistani pois, joten pari uutta ei ollut pahitteeksi.

Tuon väliviikon voisin hyvin käyttää siihen, että yrittäisin päästä eroon niistä karsituista vaatteista. Olen ollut onnekas, sillä muutama ihminen lähipiiristä on halunnut kierrätykseen lähteviä vaatteita itselleen. Kiertoon lähti mm. toppeja ja bleiseri, jotka olivat minulle pieniä, mutta kaverilleni aivan sopivia. Lähes kaikki noista vaatteista oli alunperinkin ostettu hiukan nafteina, mutta edullisella hinnalla esim. jostain outletista. Sitten olin vain ilmeisesti toivonut, että hartiat kapenisivat ja tai että paidan helma jotenkin mystisesti pitenisi. Kyse on siis ollut lähinnä itsepetoksesta, jolle tuli vihdoinkin loppu.  Joukossa oli myös jokunen (pesulapun noudattamisesta huolimatta) pesussa kutistunut. Eräs sukulainen puolestaan kelpuutti pari sellaista vaatetta, jotka eivät enää edustaneet haluamaani tyyliä, mutta jotka muuten olivat virheettömiä.

Näiden lisäksi kuskasin äsken yhden kassillisen t-paitoja ynnä muita kierrätyslaatikkoon. Sitten on vielä yksi kassillinen sellaisia ”parempia” vaatteita, joista toivoisin saavani hieman rahaa, lähinnä hyväkuntoisia merkkivaatteita. Esteenä on vain laiskuus. Ajatus huutonetistä uuvuttaa, joten ehkä tarjoan niitä läheiseen second hand -kauppaan myytäviksi. Ellei joku tätä lukeva tuttava vielä sattuisi haluamaan niitä. Joka tapauksessa on tuntunut mukavalta päästä eroon vanhoista vaatteista. Olen toiveikas sen suhteen, että loputkin vielä häviävät tästä asunnosta. Jos ei muu auta, niin kippaan sitten loputkin kierrätyslaatikkoon. Ja se vasta on hieno päivä, kun kaikki kierrätetyt vaatteet ovat poissa! Ah!

Viikon vinkit 32/2013: kierrätyssivusto ja kepeää kesälukemista

Löysin kätevän linkin, joka helpottaa kierrätystä: http://www.kierratys.info/index.php Sivuston avulla on helppo etsiä lähimmät kierrätyspisteet. Sivuilta löytyy myös hyvää tietoa eri jätelajeista ja niiden kierrätyksestä. Tuolta voi mm. tarkistaa mihin jätteeseen mikäkin pitää laittaa. Testailin hakua vähän, ja kannattaa laittaa hakuehtoihin tarpeeksi laaja etäisyys lähtöpisteestä, jotta kaikki kierrätyspaikat varmasti löytyvät. Tämä voisi olla kätevä esimerkiksi jos mökiltä pitäisi viedä jätettä pois, eikä tiedä missä lähin kierrätyspaikka sijaitsee.

Iltasanomat on tällä viikolla tarjoillut kepeitä ja lyhyitä juttuja, jotka sivuavat Arkijärjen aihepiiriä. Tässä jutussa muistutetaan putsaamaan erilaisia asioita, joita ei usein tule ajatelleeksi pöpöpesänä. Tunnustan, etten ole koskaan pessyt luottokorttiani, enkä ole tullut ajatelleeksi, että siihen olisi aihetta…

Tämä toinen artikkeli antaa vinkkejä tupaantuliaislahjaksi ainaisen leivän ja suolan sijasta. Osassa ideoista on ihan järkeä, mutta kannattaa ottaa huomioon, onko kyseessä ensimmäiseen omaan asuntoonsa muuttava opiskelija vai äskettäin asuntoa vaihtanut perhe. Tarpeet nimittäin vaihtelevat. Opiskelija saattaa ilahtua siivoustarvikkeista, mutta pidempään omillaan olleilla niitä löytyy riittävästi omasta takaa. En myöskään varauksetta veisi viherkasvia, ainakaan kysymättä ensin. Niistä voi tulla taakka, jos ei satu olemaan viherpeukalo. Leikkokukat ovat parempia, koska ne kuolevat pois omia aikojaan.

Viikon vinkit 29/2013: Pyykkiä, kierrätystä ja tiskiharjan viimeinen tehtävä

Kommenteissa vinkattiinkin jo tästä jutusta, jonka itsekin olin pannut merkille: YLEn mukaan suomalaisilla on tapana pestä pyykkiään ihan liikaa. Artikkelissa oli monia mielenkiintoisia seikkoja. Ilmeisesti ihmiset eivät enää osaa lajitella pyykkiä, mitä kyllä hieman ihmettelen. Kaikkihan tietävät, että vaaleat vaatteet vähintään menevät pilalle, jos niitä pestään tummien kanssa. Juttu myös tukee omia viime aikaisia pyykkikokeilujani. Pesulappuja läiskitään vaatteisiin tehtailla vähän fiilispohjalta, ja kuluttaja joutuu itse arvioimaan sopivan lämpötilan, jos haluaa olla varma että vaate puhdistuu muttei mene pilalle.

Suomalaiset kierrättävät entistä enemmän, ja entistä laadukkaampaa tavaraa. Tämä kertoo siitä, mistä itsellänikin on näppituntuma: tavaroita (etenkin vaatteita) ei enää kuluteta loppuun, vaan uutta hankitaan varsin huolettomasti. Eikä kirpputoreilla ole enää köyhyysleimaa. (MTV3)

Tiskiharjan viimeinen tehtävä on viemärin pesu. (MTV3)

Tehokasta raivaamista

Epäonnistuneen kirpputorin kiukkuisissa jälkimainingeissa olen onnistunut raivaamaan tehokkaasti. Jos on tarkoitus karsia tavaroita, työ on saatu päätökseen sitten, kun tavarat ovat poistuneet asunnosta pysyvästi. Sain vihdoinkin kipattua kierrätyslaatikkoon säkillisen vaatteita, jotka ovat odottaneet kärsivällisesti komeronnurkassa varmaankin vuoden. Myin naapurille ison pussin lastenvaatteita, menivät hyvään tarkoitukseen ka sain vähän rahaakin. Kierrätyspisteelle kuskasin kangaskassillisen lasia ja metallia. Heitin myös pois kuihtuneita viherkasveja, ja sain jopa (mummoni ohjeilla) mullan vaihdettua siitä isosta ja hankalasta kasvista.

Näiden lisäksi olen valmistellut vintage-liikkeeseen vietävät merkkivaatteet viemistä vaille kuntoon. Olen myös raivannut työhuonetta, joka on pikemminkin romuhuone, ja tuloksia alkaa näkyä. Otin kaameita ennen-kuvia, teen oman postauksen tästä myöhemmin. Siihen on joka tapauksessa kuulunut mm. kirjoituspöydän laatikoiden siivoamista, ja samassa yhteydessä on tullut heitettyä paljon vanhaa paperisälää roskiin. Varsin tehokasta siis! Ja tietysti kaiken ohessa on tullut kuskattua vinttiin sellaista tavaraa, jota ei vielä osaa tai voi heittää pois.

Tässä on siis toivoa, että kesän aikana tilaa tulee lisää ja romuista pääsee eroon. Joskin kaikkea tätä tehdessä miettii jälleen, miten tarkkana pitäisi kaiken ostamisen kanssa olla, ettei esine muutu romuksi ennen kuin se hajoaa.

Siivouspäivä on tänään!

Tänään jälleen ihmiset myyvät tavaroitaan piha- ja katukirppiksillä. Tapahtumia on ympäri Suomea, Siivouspäivän nettisivuilta voi kätevästi etsiä oman alueensa myyntipisteet (linkki hiukan alempana). Siivouspäivä on myös kehittynyt, ja ainakin Helsingissä myös Fida, Kierrätyskeskus ja sähköromua ja metallia vastaanottavat Lassila&Tikanoja sekä Stena Technoworld ovat mukana. Toisin sanoen tavaroita ei ole pakko myydä, vaan ne voi kiikuttaa suoraan kierrätystä hoitavan yrityksen suojiin. Kaikki tarkemmat tiedot ja kirppispaikat löytyvät Siivouspäivän nettisivuilta.

Minäkin pyrin aikamoisesta määrästä vaatteita ja muuta tavaraa eroon. Juuri nyt kieltämättä uni painaa silmiä enkä ole vielä virittynyt myyntimoodiin, mutta eiköhän se tästä. En halua tuoda enää tavaroita takaisin, joten mikä ei mene kaupaksi, laitetaan kierrätykseen. Palataan asiaan maanantaina, ja katsotaan kuinka paljon tavaraa poistui!