Kertauksena vielä:
- Lahjapaperit ja muut kääreet kuuluvat energiajätteeseen, ei paperinkeräykseen.
- Kinkun paistorasva sekajätteeseen tai biojätteeseen. Tästä on hieman vaihtelevia ohjeistuksia liikkeellä, mutta en usko että menee pahasti pieleen kummassakaan. Kunhan ei kaadeta viemäriin, se menee tukkoon.
- Pahvit pahvikeräykseen.
Minä säästän uusiokäyttöön seuraavat
- Isot ja ehjät kappaleet kuplamuovia ja aaltopahvia, mikäli niitä on ollut lahjojen pakkauksissa
- Kaikki lahjakassit ja -laatikot, siis sellaiset kauniit, joihin voi hyvin pakata vielä monta uutta lahjaa.
- Siistit lahjapaperit, rullaan ja vien vinttiin odottamaan ensi joulua. Näiden määrä tosin vähenee vuosi vuodelta, kun monet pakkaavat lahjansa usein noihin edellämainittuihin pusseihin.
- Silkkinauhat ja pakettikoristeet, kuten kangaskukat yms.
Tällä kierrätyssysteemillä olen selvinnyt todella vähillä investoinneilla pakkausmateriaaleihin jo monta vuotta. Tänä vuonna ostin yhden rullan lahjapaperia. Nauhoja ja koristeita en ole ostanut vuosikausiin. Lahjakasseistakaan ei ole tullut puutetta, satunnaisesti olen napannut Alkosta mukaan lahjapullolle myös lahjapussin, muuten nämä varastot tuntuvat uusiutuvan itsestään.
Säilytyskään ei ole mahdotonta. Kaikki kassit säilyvät siisteinä litistettyinä kahdessa paperikassissa: toisessa selvästi jouluaiheiset, toisessa ympäri vuoden käytettävät. Silkkinauhat ovat vyyhdeissä yhdessä muovisessa rasiassa, joka sekin on alunperin ollut jonkin irtomyynnistä ostetun ruuan pakkaus. Kaikki muut paperit ja koristeet ovat omassa paperikassissaan. Jouluhommia pidän vintillä, muita komerossa, josta ne vievät varsin maltillisen tilan.
Joulukorttidilemma on edelleen jossain määrin olemassa, mutta alan kallistua sille kannalle, että viimeistään Nuutin päivänä laitan ne roskiin. Ei niitä tule kuitenkaan koskaan uudelleen luettua. Tänä vuonna kun en itse lähettänyt niitä, pois laittaminen tuntuu yllättäen helpommalta kuin ennen. Säästän ehkä yhden, joka oli poikkeuksellisen hieno, itse tehty ja suunniteltu.
Kinkun paistorasvahan siis ehdottomasti pakkaseen pienissä erissä. Sitä kun käyttää lihaliemen&kerman korvikkeena esimerkiksi kasvissosekeitossa (ei tietysti enää ihan puhdas kasvisruoka tämän jälkeen) niin ei parempaa ole. Esimerkiksi bataattisosekeittoon kinkkun paistorasva/liemi sopii loistavasti.
Tämä olikin uusi vinkki! Mutta eikö tuo ole juuri sitä kovaa eläinrasvaa, jota pitäisi välttää? Kun itse leikkaan kinkustakin aina rasvan pois ennen syömistä.
Joo, onhan se kovaa eläinrasvaa, mutta jos ottaa liemen mukaan niin iso osa on jotain muuta kuin rasvaa. En itsekään syö kinkun päältä ’läskiä’, mutta tuota paistolientä ei raaski heittää pois.
’Hyvä rasva. paha rasva’ keskustelu on sitten aivan oma lukunsa 🙂 Esim. joku on väittänyt mulle että hyväkin tyydyttymätön rasva muuttuu paistinpannulämpötiloissa pahaksi tyydyttyneeksi rasvaksi, joten en jaksa noita suuresti murehtia, kunhan pääsääntöisesti syön fiksusti.
Täällä muuten samasta aiheesta:
http://kemikaalikimara.blogspot.fi/2013/12/joulukinkun-paistoliemi.html
Ja vinkki miten siitä ylimääräisestä rasvasta paistoliemessä pääsee halutessaan näppärästi eroon.
Mulle tää tuikkukuppien kierrätys oli uutta: http://yle.fi/uutiset/tuikkujahti_tiivistyy__sekajate_ei_ole_tuikkukuoren_oikea_osoite/6995181
Oikein hyvä vinkki. Metallijäte lienee siis oikea osoite.
Laitan joulukortit pakkauspahvien mukana pahvinkierrätykseen, poislukien valokuvajoulukortit… Ne ovat kyllä sekajätettä, ja minusta ihan turhaa sellaista. Miten kertoisi tuttavapiirille hienovaraisesti, että ei valokuvakortteja (lapsista), kiitos?
Hahaa, kuinkahan tuon kauniisti ilmaisisi? Itse olen pyrkinyt siihen, että lapsen kuvia jaellaan vain kummit ja mummit -osastolle. Meillä kyllä lastenkin kuvilla varustetut joulukortit päätyvät tänä vuonna roskikseen. Pahoitteluni kaikille niitä lähettäneille! Mutta näen näitä kaikkia lapsia muutenkin, ja omankin lapsen kuvissa on arkistoimista riittävästi, joten jostakin täytyy luopua.