Viikon vinkit 26/2013: sitruunaa, ukkosta ja tuoksuja

Jos tykkää kokeilla luonnonmukaisia pesuaineita, MTV3:n sivuilta löytyy pitkä lista asioista, joita voi puhdistaa sitruunalla. Sitruuna tuoksuu raikkaalta ja on hyvin hapan. Kalkkipinttymiä olen joskus yrittänyt sitruunalla irrottaa kylpyhuoneen hanasta, mutta muistaakseni lopputulos ei häikäissyt silmiä. Höyrypesuri tehosi paremmin. Mutta mikäpä estää silti kokeilemasta näitä vinkkejä.

Iltalehti puolestaan tarjoilee 10 vinkkiä, kuinka suojata koti ukkoselta. Näin kesällä juttu on ajankohtainen. Sähkölaitteet ovat herkimpiä, joten muistakaa ottaa ne varmuuskopiot ja irrottaa töpselit seinästä. Minä irroittelen töpseleitä vanhasta muistista aina, kun ollaan lähdössä pidemmäksi aikaa lomalle, oli sitten ukkosia luvassa tai ei. MTV3:n sivuilta löytyy vanha juttu, jonka mukaan mm. taulutelevisiot ovat herkempiä ylijännitepiikeille kuin vanhat putkimallit.

Ilmatieteenlaitoksen sivuilta löytyy myös hyvät ja kattavat ohjeet, miten salamalta suojaudutaan.

Taannoiseen tuoksuva koti -juttuun liittyen: myös kaupoissa tuoksuja voidaan käyttää luomaan tunnelmaa ja mielikuvia. Mielenkiintoisessa artikkelissa väitetään, että jotkut tuoksut jopa tuntuvat suurentavan tilaa, kun taas toiset luovat arvokkuutta. (Taloussanomat)

Kiinteytys-podcast, ensimmäinen osa

Tällä kertaa podcastissa on vähän erilainen teema: puhumme nimittäin kiinteytymisestä. Siis siitä mitä tapahtuu, kun ruokavalion ja liikunnan vaikutukset alkavat näkyä kropassa mm. pienempänä vaatekokona. Tässä asiassa Katri on todella asiantuntija, minä auttamaton amatööri. Tässä ensimmäisessa jaksossa puhumme kiinteytymisestä enemmän yleisellä tasolla, ja ensi viikolla mennään käytännön toteutukseen.

Ohjelman aihepiiri on siis ihan sivussa Arkijärjen normaalista sisällöstä, mutta linkkaan sen tänne joka tapauksessa. Voin vakuuttaa, etten tule jatkossakaan jakamaan liikuntavinkkejä, sen sijaan Katrilta niitä voi kyselläkin. Tällä kertaa minä olin enemmän kuunteluoppilaana, mutta jos aihe kiinnostaa niin suosittelen, mielestäni meillä oli hyvä keskustelu siitä, mitä kiinteytyminen oikeastaan on ja millaisia harhaluuloja siihen usein liittyy.

Lisää kokeiluja

Eilisestä menestyksestä innostuneena heitin tänään koneeseen lapsen kangastossut sekä oman lippikseni. Tossuissa on kumipohja, ja päällinen on kangasta. Irrotin niistä sisäpohjalliset ja laitoin ne pesupussiin. Lippikselle en tehnyt mitään. Pesin kaikki normaalissa 40° kirjopesussa muiden vaatteiden mukana. Pesuaineena edelleen nestemäinen LV, ei huuhteluainetta.

Sen enempää kengille kuin lippiksellekään ei tapahtunut mitään. Paitsi siis puhdistumista. Lippa ei vääntynyt tai lösähtänyt, kengät ovat saman näköiset kuin ennenkin. Tässä on siis heittäydytty vallan villiksi. Mutta kuten edellisen postauksen kommenteissa muutkin kertovat, pesulaput antavat suuntaviivat, joita voi harkiten noudattaa. Olen kerran tuhonnut yhden puseron pesemällä sen koneessa vastoin ohjeita. Alunperin joustava neule kutistui pieneksi huopatossuksi. En enää muista mitä materiaalia vaate oli. Kokemuksesta viisastuin kuitenkin sen verran, etten riskeeraa vaatteita, joiden menetys harmittaisi kovasti.

Olisi hauska kuulla lisää kokemuksia, mitä voi ja mitä ei voi pestä koneessa!

Harkittu riski

Pyykkikorissa pyöri kevään jäljiltä yksi neule ja useita villaisia kaulaliinoja. Ne olivat tunkkaisia ja pesua vailla, mutta käsinpesu ei ole houkutellut. Kunnes tänään päätin ottaa riskin ja heittää ne suoraan pesukoneeseen.

Kaulaliinat olivat 100% villaa, ja niissä oli vesipesun kieltävä merkintä. Neulepaita oli villan tuntuinen, mutta todellisuudessa iloinen sekamelska kaikenlaisia materiaaleja: 35% puuvillaa, 30% viskoosia, 22% nailonia, 8% kasmiria ja 5% angoraa. Pesulapussa suositeltiin käsinpesua. Koska vesipesua ei oltu suoraan kiellettykään, päättelin ettei paidalle luultavasti tapahtuisi mitään. Kaulaliinat arveluttivat enemmän, mutta koska ne kaikki olivat kierrätykseen lähdössä, ei sillä olisi niin väliä vaikka menisivätkin pilalle.

Koneeseen heitin siis neuleen ja kolme kaulaliinaa, kaikki tummia. Pesuaineeksi normaalia LV:n nestemäistä pesuainetta pallossa, reilusti huuhteluainetta ja kone 30° villapesuohjelmalla pyörimään. Kantta avatessa jännitti hieman, mitä sieltä paljastuisikaan. Ja yllätys yllätys – kaikki vaatteet olivat pitäneet värinsä, kokonsa ja muotonsa, mutta olivat puhtaita! Riski kannatti ehdottomasti ottaa.

Kokeilu vahvisti näkemystäni siitä, että pesulappua tulee noudattaa, jos haluaa olla varma ettei vaate mene pesussa pilalle. Mutta pesulapun ohjeisiin voi suhtautua arkijärkeä käyttäen. Elastaani ei kestä kuumaa, mutta 100% puuvilla kestää yleensä 60° pesun, vaikka lappu muuta väittäisikin. Kokemukseni mukaan useimmat vaatteet pärjäävät hyvin myös 40 asteessa, vaikka lapussa lukisin vain 30°. Näköjään villakin kestää hienopesun koneessa tavallisella aineella, ainakin jos kyse ei ole kaulaliinaa monimutkaisemmasta vaatteesta.

Miksi järjestää juhlat?

Uusimmassa podcastissa juttelemme Katrin kanssa juhlien järjestämisestä. Oletteko miettineet miksi juhlitaan? Usein juhlistetaan elämän merkkipaaluja ja käännekohtia: häitä, synttäreitä, tupaantuliaisia ja valmistujaisia. Sitten on sellaisia juhlia, joita järjestetään muuten vain, juhlimisen ilosta. Mielestäni kannattaa vakavasti harkita, kannattaako juhlia järjestää velvollisuudesta. Väkisin järjestetyt juhlat eivät yleensä ole kivoja kenestäkään – isäntäväki on valmiiksi stressaantunutta ja vieraat vaivaantuneita. En oikein välitä niistäkään juhlista, jotka järjestetään vain siksi että niin ”kuuluu” tehdä, tai että joku muu odottaa, että juhlat järjestetään.

Minun juhlafilosofiani on, että juhlissa on tarkoitus nauttia ja iloita elämästä! Tavata mukavia ihmisiä, nauttia tunnelmasta, ruoasta ja juomasta ja kaiken kaikkiaan unohtaa arki. Jos itse järjestän juhlat, teen kaikkeni että vieraat viihtyisivät. Se vaatii jonkin verran etukäteissuunnittelua ja valmistautumista (joista puhun podcastissa) mutta maksaa vaivan. On ihanaa hyvästellä vieraita, jotka ovat onnellisempia kotiin lähtiessään kuin juhliin tullessaan.

Viikon vinkit 25/2013: juhannuskierrätystä

Tällä viikolla ei olekaan tarjolla tavanomaisia linkkivinkkejä. Lehdissä alkaa olla hiljaista, joten ajattelin kääntyä Arkijärjen arkistojen puoleen. Blogi on ollut olemassa jo melkein 1,5 vuotta, ja siinä ajassa tekstejä on ehtinyt kertyä satamäärin. Lukijankunta on myös kasvanut, ja matkan varrella mukaan on tullut ihmisiä, jotka eivät suinkaan ole seuranneet juttujani alusta asti. Tällä viikolla siis muutama nosto viime vuoden kesäkuulta.

Kesäkuun 2012 ensimmäinen kirjoitus käsitteli sitä, millaisia shoppailijoita olemme. Yliostaja, aliostaja, maksimoija vai tyytyjä?

Olen edelleen sitä mieltä, että ziplock-pussit ovat mahtavia. Pesen vanhoja uusiokäyttöön. Pääseekö sillä virallisesti friikkien joukkoon?

Blogiin tullaan usein sooda-vinkkien perässä, ja tässä niistä yksi: Soodalla mikro puhtaaksi. Helppoa, halpaa ja ekologista.

Ja lopuksi juhannukseen sopivasti liittyen pohdintaa siitä, kannattaako mökille raahata kaikkea, mitä ei vain viitsi heittää pois.

Kosmetiikkaurputusta

Kävin kampaajalla, joka kehui kovasti uusia hiusöljyjä. Ne tuntuvat nyt olevan muodissa, sillä olen törmännyt aiheeseen parissa kauneusblogissakin. Hiukseni ovat latvoista kuivat, joten öljyt kiinnostavat kovasti. Olinkin iloinen kun kampaaja antoi näytteen mukaani. Näytepullon mukana tulleessa mainoksessa kehuttiin, miten tuote sisältää viittä erilaista kasviöljyä, ja mitä kaikkea hienoa ne saavat aikaiseksi. Myös kampaaja oli tuotteesta innoissaan, ja kehotti vielä hieromaan käsiin loput öljystä, jos kaikki ei imeydy hiuksiin.

Onko vaikea arvata miten tämä tarina jatkuu? Kotona aloin tutkia inci-listaa tarkemmin. En todellakaan ole spesialisti, enkä tunnistanut läheskään kaikkia ainesosia. Ymmärsin kuitenkin vaivatta sen verran, että ykkösenä oli silikoni, sen jälkeen joukko muita aineita, jonka jälkeen ne luvatut öljyt tulivat siellä listan häntäpäässä juuri ennen parfyymia. Toisin sanoen ”hiusöljy” sisältää kyllä öljyjäkin, mutta eniten siinä on kuitenkin silikonia.

En ota kantaa siihen, ovatko silikonit haitallisia vai eivät. Kyse on periaatteesta – jos tuotetta markkinoidaan kasviöljynä, soisin sen todella myös olevan sitä. Entäpä tämä: olen pitänyt kampaajia asiantuntijoina hiustuotteiden osalta, mutta nyt kävi ilmi ettei asia olekaan niin yksinkertainen. Kehotus hieroa tuotetta käsiin tuntui inci-listan luettuani jokseenkin oudolta. Päättelin, ettei kampaaja tahallaan johtanut minua harhaan, vaan hän vain toistaa L’Orealin (tai jonkun muun) myyntikonsultin puheita. Veikkaisin, ettei kampaaja ollut ainesosia kovin tarkasti tutkinut. Itselläni on vain auttavat tiedot kosmetiikan ainesosista, mutta nekin riittivät kyseenalaistamaan ”asiantuntijan” neuvot.

Tästä päästään jälleen luonnonkosmetiikkaan. Sen hyvä puoli on, että purkissa on sitä mitä siinä sanotaankin olevan. Huono puoli taas liittyy edelliseen postaukseen – luonnonkosmetiikassa on usein erittäin vahva tuoksu, joka läheskään aina ei miellytä minua. Olen kokeillut Madaraa, Laveraa, Weledaa sekä Dr.Hauschkaa. Täysin miellyttävä tuoksu on tähän asti ollut vain Dr.Hauschkan ruusuvoiteessa. Kaikissa muissa tuoksu on ollut minun makuuni enemmän tai vähemmän outo, sekä useimmiten liian voimakas. Normikosmetiikka ei välttämättä vastaa sisällöltään sitä mitä haluaisin, mutta se kieltämättä tuoksuu hyvältä.

Aion pikapuolin suunnata alan liikkeeseen tutustumaan tarkemmin luonnonkosmetiikan valikoimiin. Tarkoitus on hankkia sieltä todellista hiusöljyä, sekä toivottavasti löydän myös muutamia kosmetiikkatuotteita, jotka miellyttäisivät sekä koostumuksen että tuoksun puolesta. Vinkkejä kokeneemmilta luonnonkosmetiikan harrastajilta otetaan myös ilolla vastaan!

Miksi järjestys ei pysy?

Mistä sitä sotkua syntyy? Olen aina pohtinut tätä kysymystä. Miksi joku huone tai tila joka on siivottu, ei pysy järjestyksessä kovin kauan? Ymmärrän, että tietenkin se johtuu siitä, että tavaroita laitetaan väärille paikoille tai niitä ei palauteta takaisin omalle paikalleen, mutta MIKSI näin tapahtuu? Siitä huolimatta, että tavoitteena on siisti koti.

Lauantaina pidettyjen juhlien seurauksena meillä oli sunnuntaina hyvin siistiä. Mitä nyt laseja ja tyhjiä pulloja ja murusia lattialla, mutta yleisvaikutelma oli todella siisti. Eikä ihmekään, sillä olinhan koko kuluneen viikon jynssännyt ja järjestänyt erittäin systemaattisesti. Mutta jo nyt, alle viikko juhlien jälkeen tasot alkavat täyttyä ja tahroja ilmestyy kuin tyhjästä.

Olenkin nyt päättänyt tietoisesti tarkkailla omaa käytöstäni, ja yrittää selvittää missä tilanteissa järjestys menee sekaisin. Oletan että viikon syväanalyysi paljastaa, missä menee pieleen. Raportoin kyllä havainnoistani.

Ensimmäisen tein eilen: tomaatti putosi keittiön lattialle, siihen tuli tahra. Totesin siinä, että jaaha, tämä pitäisi varmaan pyyhkiä, mutta en kuitenkaan pyyhkinyt. Luin juuri blogia, jossa äiti huokaili milloin lapset kasvavat niin isoiksi, ettei pöydän alta tarvitse pyyhkiä joka ruokailun jälkeen. Tämän mentaliteetin puuttuminen saattaa selittää sotkuja. Minä pyyhin yleensä vasta siinä vaiheessa, kun sotku käy sietämättömäksi, mikä ei siis tapahdu vielä yhden ruokailun jälkeen…

Tuoksuva koti

Asuessani USAssa kävi selväksi, että amerikkalaiset rakastavat hajustaa kotiaan. Kaikessa oli jokin tuoksu: pesuaineisssa, puhdistusaineissa, kynttilöissä, kosmetiikassa ja kutakuinkin kaikessa mahdollisessa. Esimerkiksi pyykinpesussa tuntui olennaisinta olevan se, että vaatteisiin tarttuisi prosessissa mahdollisimman vahva, teollinen haju. Pesuaineet olivat hajustettuja, huuhteluaineet samoin, ja kaiken kruunasi kuivausrumpuun laitettava liina, jonka tehtävä oli poistaa sähköisyyttä – ja hajustaa vaatteita.

Tämä tuoksujen kakofonia hämmensi aluksi pohjoismaiseen neutraaliuuteen tottunutta ihmistä. Itse kun olen aina pyrkinyt siihen, ettei pyykki tuoksuisi yhtään miltään. Valitsen kaikessa tuoksuttoman vaihtoehdon. En ole koskaan käyttänyt tuoksukynttilöitä (enkä paljon muitakaan), en suitsukkeita enkä huonetuoksuja. Kerran ostin vessaan sellaisen pussukan, jossa oli jotain tuoksupalleroita sisällä, mutta eipä sitä juuri huomannut. Ainoa poikkeus on sellaiset vanhanaikaiset laventelipussukat liinavaatekaapissa. Niitä on joskus ollut, mutta niissä on sisällä vain kuivattua laventelia, ei mitään teollista.

Luulen, että tuoksuasiat ovat pitkälti maku- ja mielikuvakysymyksiä. Esimerkiksi amerikkalaiset selvästi pitävät voimakkaan hajuisia pesuaineita raikkaina, kun taas minusta sama haju on tunkkainen. Olen pitänyt monissa tuotteissa hajua lähinnä välttämättömänä pahana, kunnes olen löytänyt joko hajuttoman tai hyväntuoksuisen version. Hyvä esimerkki on WC:n pesuaine, joiden hajua olen aina inhonnut merkistä riippumatta, kunnes ostin Methodia, jossa olikin yllättäen aivan miellyttävä haju. Luulen, että sama ilmiö tulee vastaan muissakin pesuaineissa, kunhan vähitellen siirryn luontaistuotteiden käyttäjäksi.

Luin Gretchen Rubinin kirjan Happier at Home, joka on jatkoa ensimmäiselle onnellisuus-kirjalle. Siinä hän keskittyy nimenomaan kodin piiriin, ja pyrkii mm. tekemään omasta kodistaan mahdollisimman viihtyisän. Kirjailija innostuu hurjasti huonetuoksuista, hankkii niitä kotiinsa kymmenittäin ja tekee niistä lopulta suoranaisen asetelman kauniin tarjottimen päälle. Luin juttua silmät pyöreinä. Tavallaan ymmärrän tuoksujen houkutuksen, mutta samalla en voisi olla miettimättä, millä kemikaaleilla esimerkiksi kasteisen niityn tai pikkuleipien tuoksu olisi saatu aikaiseksi. Niinpä tyydyn tuulettamaan säännöllisesti, ja lähinnä poistamaan epätoivottuja hajuja soodalla, jos niitä ilmenee.

Luin silti äskettäin jostakin, että Suomeenkin on vähitellen rantautumassa tuoksusisustaminen. Jos laitatte sanan hakukoneeseen, käy ilmi että ainakin eräs suuri hajustevalmistaja yrittää lanseerata ilmiötä meillekin. En kiellä, etteivätkö tuoksut vaikuttaisi vahvasti alitajuntaamme. Mutta silti ajatus keinotekoisista tuoksuista tuntuu vieraalta. Laitan mieluummin ruusuja maljakkoon ja kuivaan pyykin ulkona narulla, jos tahdon erityisen tuoksuvaa, sen sijaan että sumuttelisin ilmaan jotain keinotekoista.

Entä te? Tykkäättekö kotituoksuista? Käytättekö niitä?

Kuitukasseille käyttöä

Ilhaduttavasti sain paljon hyviä ideoita kassien uusiokäyttöä varten. Kaikki vinkit voit lukea tämän postauksen kommenttiosastolta, mutta myös Kulutusjuhlasta löytyy hyviä ideoita. Keskustelua herätti kassien roskiin heittäminen. En halua heittää hyviä, puhtaita ja aika sileitäkin kasseja roskikseen, koska roskapusseja kertyy aina muutenkin. Mutta siinä vaiheessa kun kassi alkaa olla kovin nuhjaantunut, ne voi käyttää energiajätteen pussiksi.

Muuten näitä neuvottiin käyttämään matkalle pakatessa, erilaisina säilytyspusseina kotona, sekä pullojen, lehtien ja muun kierrätystavaran kuljettamiseen. Kaikki oikein hyviä ehdotuksia. Näitä muuten kertyy lisää ihan huomaamatta. Meillä oli lauantaina juhlat, ja sunnuntaina löysin eteisen piirongin alta lymyilemästä yhden uuden kassin. Luulenpa, että joku vieras on tuonut siinä tuliaisia ja laskenut kassin käsistään jonnekin ennen kuin ojensi lahjan isäntäväelle. Siitä kassi on potkiutunut piirongin alle ihmisten tullessa ja mennessä, josta sen sitten seuraavana päivänä löysin.

Nyt olen keksinyt niille vähän vahingossa hyvää käyttöä kotona. Minusta tuntuu, että meillä on aina tavaroita ja kirjoja lainassa, jotka odottavat palauttamista oikealle omistajalle. Tai sitten on muuten vaan tavaroita, jotka on luvattu jollekulle, kun vaan muistaisi ottaa ne mukaan. Keksin laittaa palautettavat tavarat omiin kasseihinsa, ja työhuoneen seinälle roikkumaan. Sitten kun oikea henkilö tulee kylään tai on itse lähdössä, voi napata oikean kassin mukaan ja kaikki palautettavat ja vietävät tavarat tulevat kerralla mukaan. Yksiväriset kassit ovat siistejä kuljettaa mukana ja siistejä säilyttää kotona esillä. Olen ideaan oikein tyytyväinen!

Tämä uusi kassisysteemi ratkaisee myös säilytysongelman. On nimittäin vaikea keksiä hyvää paikkaa tavaralle, joka on lähdössä kotoa pois. Sen pitäisi olla näkyvillä että sen muistaa, mutta toisaalta näkyvillä tarkoittaa siis jonkun hyllyn tai pöydän päällä esillä – eikä se ole kovin siisti ratkaisu. Kun kassit vielä merkitsee nimilapulla, voi lähteissä tarkistaa vain, oliko jotain tavaraa odottamassa, ja napata kaikki valmiiksi pakattuna mukaan. Voittajaratkaisu, jos minulta kysytään!