Olen päässyt vaatekaapin muodonmuutoksessa siihen pisteeseen, että jäljellä on enää shoppailua. (Mikäli koko prosessi kiinnostaa ja olet uusi blogissa, projekti löytyy tagilla muodonmuutos.) Olen raivannut, kirjoittanut, inventoinut, suunnitellut ja valokuvannut asujani, ja tämän kaiken lopputuloksena minulla on nyt kasassa vaatevarasto, joka koostuu vain hyvistä vaatteista. Siis sellaisista, joita haluan omistaa ja käyttää, ja jotka palvelevat oikein hyvin nykyisessä elämäntilanteessa.

Sallyn viitoittamalla tiellä viimeinen etappi on shoppailu. Kun on muodostunut kattava kokonaiskuva nykytilanteesta ja siitä tyylistä, joka tuntuu itselle sopivan parhaiten, on lopuksi aika luoda katsaus vaatekaapin puutteisiin. Sally kehottaa tekemään listan puuttuvista vaatteista, ja hankkimaan ne vähitellen ja harkintaa käyttäen.

Tulin prosessin aikana siihen tulokseen, että päällisin puolin ei puutu juuri mitään. On kenkiä, asusteita, neuleita, hameita, mekkoja ja housuja yllin kyllin. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuikin yllättäen alusvaatteet: kaikki ne vaatteet, joita kerrostetaan noiden edellä mainittujen alle. Tarvitsen kipeästi lisää sukkahousuja, alushameita, toppeja ja ohuita paitoja, joita voi pukea neuleiden ja mekkojen alle. Kriittisin kohta listalla on sukkikset. Ei voi pukeutua mekkoihin tai hameisiin, jos ei ole asiallisia sukkahousuja. Älkääkä ehdottako mitään legginssejä, niihin ei aio edelleenkään pukeutua.

Lyhyesti sanottuna tarvitsen vaatteita, jotka saavat muut vaatteni näyttämään hyviltä. Vaikka inhoan shoppailua, näissä on se hyvä puoli että esimerkiksi sukkiksia on aika helppo ostaa. Ei tarvitse sovitella, sen kun menee kauppaan ja valitsee sopivan paksuja sopivissa väreissä ja oikeassa koossa. Sama juttu muidenkin kanssa. Hinnasta ei kuitenkaan auta tinkiä. Kokemukseni mukaan mitä halvemmat, sitä epämukavammat päällä, joten kunnon investointi on perusteltu. Lopuksi täytyy todeta, että tämäkin vaihe tuntuu jälleen kerran aika työläältä toteuttaa, mutta kuitenkin helpommalta kuin moni aiempi. Sitä paitsi on pakko, joten eipä auta kitistä.