Tänään havahduin siihen tosiasiaan, että kaksi viikkoa on kulunut, ja ensimmäinen ateriasuunnitelma loppu, eikä uutta ole olemassa. Se on aika kriittistä, jos haluan jatkaa hyväksi havaitulla tiellä. Mutta kahden viikon suunnitelman tekemiseen tarvitaan tunti rauhallista keskeytyksetöntä aikaa, ja sellaista ei viikonlopun aikana löytynyt. Joten tänä iltana tai viimeistään huomenna on otettava kynä kiltisti käteen, tai muuten ollaan pian taas samassa paniikkiratkaisuhässäköinnissä, mikä vallitsi vielä pari viikkoa sitten.

Suunnittelusta on ollut mielettömästi hyötyä! Kuluneen kahden viikon aikana olen suunnittelun sivutuotteena inventoinut ja järjestänyt pakastimen ja jääkaapin, pessyt lopultakin sen kaamean tahman pois kuivakaapista, järjestänyt kuivatavarat uudelleen ja keksinyt uusia säilytysratkaisuja mm. tomaattipyrepurkeille. Pois heitetyn ruoan määrä on edelleen laskussa, vaikka nollatulokseen ei vieläkään päästy. Mutta suunnittelun ansioista selvää kehitystä on tapahtunut. Jääkaapin sisältö ei enää nolota, mikä on erittäin suuri parannus. Olen paremmin selvillä siitä, mitä kaapeissa on ja mitä pitää tuoda kaupasta.

Kaikki puhuu siis suunnittelun puolesta. Viime viikon listalta poro jäi valmistamatta erinäisten aikataulu- yms. muutosten takia. En ota siitä silti mitään stressiä, sillä suunnitelman on tarkoitus palvella minua, eikä päinvastoin. Jousto on tarpeen vaatiessa sallittua. Laitan seuraavat listat näkyville, kun olen saanut ne valmiiksi.

****

Jouluun on tasan neljä viikkoa aikaa. Olen ottanut askeleen kohti koristeluja istuttamalla vihdoin kanervat parvekeruukkuihin ja asentamalla jouluvalot niiden ympärille. Juuri äsken sain joulumännyn, toisin sanoen parvekkeelle päätyi erään huoltoaseman pihalta löytynyt erinomainen nuori mänty, joka oli vesottu jostain ja aivan liian hyvä hukattavaksi. Enää palloja oksille ja vielä yhdet valot perään, ja kukaan ei huomaa onko se nyt mänty vai kuusi. Kas näin syntyy stressitön joulu 🙂