Viikon vinkit: mikromuovialoite, ötökät ekotöissä sekä raivausprojekteja

Kansalaisaloite, joka pyrkii mikromuovin kieltämiseen kosmetiikassa, sai riittävästi ääniä, jotta asia etenee. Minulla ei ole mitään tällaista kieltoa vastaan, koska muovi kosmetiikassa ei taida olla mitenkään välttämätöntä. On kuitenkin yksinkertainen keino välttää mikromuovia kosmetiikassa: valitse luonnonkosmetiikkaa, ja mieluiten sertifioitua. Vaikeaa se ei ole, sillä jopa meidän lähi-Alepasta saa Urtekramin perustuotteita. Vähän isommissa kaupoissa valikoimaa riittää, alan omista liikkeistä ja nettikaupoista puhumattakaan. Kiinnostaisiko teitä taas pieni kosmetiikkapäivitys, tuotteista joita itse käytän? (YLE)

Muoviin liittyen YLE kertoi todella mielenkiintoisesta hankkeesta, jossa tutkitaan, olisiko hyönteisistä ja toukista tuhoamaan muovia ja muita ongelmallisia jätteitä. Jutun kuvitus on jossain määrin ällö, mutta sisältö äärettömän kiintoisa. On nimittäin mahdollista, että jotkut ötökät ihan oikeasti pystyisivät hyödyntämään muovia ruuakseen. Siis niin, että madon aineenvaihdunta oikeasti hajottaa muovin. Ajatelkaa, jos jätteenkäsittelylaitoksissa olisi jatkossa huikeita ötökkätarhoja, jossa toukat ja hyönteiseti popsisivat menemään kaikkea sellaista, mistä nykyisin on vaikea päästä turvallisesti eroon.

Linkkasin tänne taannoin Ostolakossa-blogista kirjoituksen, jossa pohdittiin minimalismin ja askeettisuuden eroja. Blogin pitäjä Virve on saanut paljon palautetta, ja niinpä hän päätyi kirjoittamaan uudestaan aiheesta, eli siitä millaiselta heillä nyt näyttää kaiken karsimisen jälkeen. Minusta oli hyvin hauska yhteensattuma, että suunnilleen samoihin aikoihin toinen aktiivisesti seuraamani kosmetiikkablogi Karkkipäivä julkaisi myös kirjoituksen, jossa blogin pitäjä Sanni pohti suhdettaan tavaroihin. Hän oli tehnyt hieman pienimuotoisempaa karsimista, ja tyhjentänyt kellariin säilöttyjä pahvilaatikoita. Löydöt laatikoista ovat hykerryttäviä ja Sannin pohdinnat tavaroiden ääressä mielenkiintoista luettavaa, mikäli tällainen tavaroiden raivaus sattuu kiinnostamaan. Uskon hyvin, että tavaroita pakatessa idea säilyttämisestä on ollut kirkas, mutta vuosia myöhemmin sitä voi olla vaikea muistaa. Löysinhän minäkin omaa vinttiä raivatessani laatikon, jonka päällä luki MUISTOPYYHKEET.

Arkijärki-podcast 37: Onko siisteysgeenejä olemassa?

Onko sinulla siivous- vai sotkugeenit? Minulla on siivousgeenit. Tai ei ehkä geenit, mutta selkäytimessä on sukupolvelta toiselle siirtyneet tavat tehdä asioita. Olen tiedostanut tämän kuunnellessani mummini tarinoita hänen omasta isoäidistään. On aika mielenkiintoista huomata, että vaikka 30-luvulla elämä oli hyvin erilaista, se miten asioita tehdään, on säilynyt samana sukupolvelta toiselle. Tulen siihen tulokseen, että toistamme usein kotoa opittuja tapoja tehdä asioita tietyllä tavalla asiaa sen enempää ajattelematta. Mutta jos joskus pysähtyy miettimään, on aina mahdollisuus myös tehdä toisin. Joskus vanhojen ajatusmallien ravistelu voi tehdä hyvää, sillä aina se kotoa opittu tapa ei sitten kuitenkaan ole se itselle paras tapa.

Onnistuin äänittämään podcastin tästä hurjasta flunssasta huolimatta. Osittain tästä johtuen podcastin kesto on tällä kertaa vain noin 11 minuuttia pitkä. Ääni kuulostaa vähän erikoiselta, mutta älkää antako sen häiritä.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Kun en jaksa ajatella, siivoan

Olen ollut pari päivää inhottavan flunssan kourissa. Olen sen verran huonovointinen, etten ole jaksanut tehdä mitään kovin suurta älyllistä panosta vaativaa työtä. Mutta en jaksa olla hiljaa paikallaankaan. (Tämä on muuten yksi iso henkilökohtainen kehityskohde: lepääminen. Olen siinä tosi huono.) Olen siis tehnyt pari päivää kaikenlaista sellaista kotityötä, mitä tehdessä ei tosiaan tarvitse liiemmin keskittyä. Raivasin lastenhuoneen lattian jälleen esiin, vein tyhjiä pahvilaatikoita roskiin ja kaikkea sellaista.

Olen myös silittänyt ja mankeloinut koko heinäkuun ajan kertyneet puhtaat pyykit. Eilen pesin käsin lasten talviset pipot, joita ei voi laittaa koneeseen. Yritin tarjota niitä pesulaan alkukesästä, mutta sieltä ei otettu vastuuta siitä, että turkistupsu olisi säilynyt pehmeänä. Niinpä olen hautonut niitä pyykkikorin pohjalla huhtikuusta lähtien. Eilen tuli se päivä, jolloin vihdoin pesin ne käsin itse, kastelematta tupsuja ollenkaan. Pesin myös lapsen pieneksi jääneet sisätossut odottamaan seuraavaa käyttäjää.

Tänään aloin huoltaa kenkiä kesän jäljiltä. Pieneksi jääneet varvastossut pesin vanhalla tiskiharjalla ja tiskiaineella. Nahkakenkiä puolestaan olen lankannut jälleen siisteiksi. Tuntuu että perheen alaikäiset ovat venyneet monta senttiä pituutta sekä ylöspäin että maata pitkin, joten kun nyt kun päivät ovat selvästi alkaneet viilentyä, olen keräillyt vähitellen käyttövaatteiden ja -kenkien joukosta pois liian pieniä. Merkille pantavaa on, että näille vaatteille ja jalkineille on tässä lähiaikoina löydettävä korvaajat. Esimerkiksi sopivat kumisaappaat ovat päiväkotilaiselle olennainen varuste. Epäilen, että sellaiset saattaisivat löytyä vintiltä. Pitäisi vain ensin paikallistaa oikea laatikko.

Vasen on ennen, oikea jälkeen lankkauksen. Luonnossa ero on vielä selvemmin havaittavissa.

Aina ajoittain olen reipastunut hieman, ja soitellut remonttimiehille, huonekalujen toimittajille ynnä muille tahoille, joilta tarvitsen tarjouksia ja tietoja asuntomme remonttiin liittyen. Tämä on muuten yksi rasittavimmista osuuksista remonteissa, siis se, että pitää tehdä hirveä määrä valintoja. Jos haluaa vaihtaa jääkaapin, pitää valita kymmenistä erilaisista malleista. Jos valittavana on laatat lattiaan, vaihtoehtoja on käytännössä loputtomasti. Vähemmästäkin alkaa uuvuttaa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan remppa, kun eteen tulee jo monta valintaa. Silloin ammattilaiset ovat kyllä korvaamattomia. Esimerkiksi tänään menin kodinkoneliikkeeseen mielessäni tietty jääkaappimalli, mutta asiantunteva myyjä sai nopeasti perusteltua, miksi itse asiassa parempi vaihtoehto olisi ihan toinen tuote. Arvostan kyllä hyviä myyjiä todella korkealle. Ilman myyjää olisin varmaan ostanut suoraan tietyn laitteen lähinnä tutun merkin perusteella. Mutta nyt saan teknisesti paremman tuotteen, joka kaiken kukkuraksi maksaa vähemmän.

Kuten tästä tekstistä saattaa päätellä, ajatustoiminta ei juuri nyt ole ihan kirkkaimmillaan, eikä sisältökään siis sitä syvällisintä pohdintaa… Jatkan täällä vihreän teen hörppimistä ja menen taas laittamaan yhden koneellisen pyykkiä kuivumaan. Siihen ainakin pystyn. Huomenna podcast, toivottavasti ääni palaa siihen mennessä!

Remontti aiheuttaa ketjureaktioita

Sain pari viikkoa sitten idean. Olen kaivannut isompaa pakastinta, mutta ongelmana on ollut, ettei sellainen mahdu minnekään. Keittiössä ei yksinkertaisesti ole paikkaa, johon voisi laittaa erillisen pakastimen. Sitten älysin, että työhuone, joka siis toimii myös kodinhoitotilana ja varastona, olisi mahdollinen paikka myös pakastimelle. Selvitin heti millaisia pakastinvaihtoehtoja olisi, mittailin huonetta, ja totesin että eihän siihen tarvita kuin yksi pistorasia lisää. Se taas järjestyisi epäilemättä helposti talossa tehtävän sähköremontin yhteydessä.

Ratkaisu oli yksinkertainen. Sähköurakoitsija lupasi porata yhden ylimääräisen reijän ja vetää pakastimelle oman johdon keittiöstä. Tähän saakka siis kaikki hyvin. Mutta tässä onkin hyvä esimerkki siitä, miksi kaikki remontit siinä vaiheessa, kun asunnossa jo asutaan, ovat asenteesta riippuen joko vähintäänkin hankalia tai sitten hermoja raastavan karmeita. Näinkin yksinkertainen muutos vaatii nimittäin uskomattoman määrän työtä. Tässä on se paikka, johon pakastin tulee:

Ei tarvitse muuta kuin tyhjentää hylly ja viedä se vintille…

Käytin suurimman osan viikonlopusta siihen, että tyhjensin tämän hyllyn. Mutta jotta sen voisi tyhjentää, piti kaikille tavaroille löytää jokin muu paikka. Nämä ovat suurelta osin tavaroita, joita tarvitsen ja haluan säilyttää: lasten piirustuksia, vanhoja leluja, talouspaperia, nenäliinoja, minigrip-pusseja, johtoja, kirjojen tukia, kierrätystä odottavia vaatteita ja muuta sekalaista. Hyllyssä ei ollut oikeastaan juuri mitään roskiin heitettävää. Niinpä näille kaikille piti siis löytää jokin uusi paikka.

Siitä seurasi ketjureaktio. Eteisestä irrotettiin hyllyjä (kuva täällä), ja niistä yksi siirrettiin suunnitelman mukaisesti työhuoneeseen. Käytännössä se tarkoittaa vajaan tunnin työtä. Sitten tuolle uudelle hyllylle siirrettiin osa näistä tavaroista ja muutamia tavaroita komerosta, joka taas vapautti sinne tilaa noille taloustarvikkeille. Aika paljon tavaraa kannettiin suoraan vinttiin, jossa olikin nyt mukavasti tilaa kevään raivausurakan jäljiltä.

Tällä päästiin hyvään vauhtiin, mutta kun yhdestä hyllystä alkaa siirtää tavaroita toiseen hyllyyn, huomaa että kaikki ei mahdu, ja tarvitaan jostain lisää säilytystilaa. Paperi on painavaa, joten suoraan seinään kiinnitetyille hyllyille ei voi latoa loputtomasti kirjoja, mappeja ja kopiopaperia. Puoliso keksi onneksi loistavan ratkaisun, jossa lyötiin kaksi kärpästä samalla iskulla: Kirjoituspöytä on aina ollut liian matala (koska se on oikeastaan lasten pöytä), mutta koska kyse on Muuramesta, pöytälevy on täysin irrallinen. Vaihdetaan siis pöydän toinen pääty Ikean Kallax-hyllykköön, joka on korkeampi kuin Muuramen oma pääty, ja jonne lisäksi mahtuu hurja määrä mappeja ynnä muuta. Korotetaan toinen pääty tietosanakirjoilla, joille ei muutenkaan ole mitään käyttöä. Lopputuloksena on työpöytä oikealla korkeudella, ja kätevästi lisää hyllytilaa huoneeseen.

Uusi hyllykkö haettiin Ikeasta saman tien (hinta alle 30€), ja sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin toteuttaa suunnitelma. Noh, minulta meni siihen noin kaksi tuntia. Tein homman yksin, mikä ehkä vähän hidasti työtä. Ketjureaktioilmiö iski jälleen: kun siirtää pitkään paikallaan ollutta laatikostoa, havaitsee sen takana runsaasti pölyä, mikä taas vaatii imuroimista, mikä puolestaan aiheuttaa lisää tavaroiden siirtelyä, että imuri mahtuisi huoneeseen ja niin edelleen. Kun huonekaluja ruvetaan siirtelemään, tuntuu järkevältä siivota samalla niistä paikoista, joihin normaali viikkosiivous ei yletä. Alkuperäinen järjestys ei myöskään toiminut, sillä en ollut ottanut huomioon pistorasioita, jotka olisivat jääneet uuden hyllykön taakse. Pöydän päädyt oli siksi vaihdettava eri päin, kuin ensin oli suunniteltu. Siis siirrettävä laatikosto vasemmalta puolelta oikealle ja hylly oikealta vasemmalle. Vihdoin kaikki oli kuitenkin paikallaan ja työhuoneessa uusi tyhjä nurkka.

Tähän mahtuu pakastin hyvin. Tai siis pitää tietysti siirtää vielä tuota hyllykköä tuolta seinältä syrjemmäs…

Nyt pitää enää odottaa, että sähkömies asentaa pakastimelle sähkön, ja sitten tietenkin pitää käydä ostamassa tai tilaamassa itse pakastin. Ja tietenkin sitten siinä vaiheessa kun laite on saatu, nähdään kuinka paljon tuota seinään kiinnitettyä hyllyä pitää vielä siirtää, jotta kaappi mahtuisi sille tarkoitettuun paikkaan. Mutta se on sitten sen ajan murhe.

Pienikin remontti voi siis olla valtava ketjureaktio, enkä ihmettele miksi sen tekemistä niin helposti vältellään. Nimittäin onhan tuossa hirveästi hommaa, vaikka kyse on sinänsä pienestä muutoksesta. Monta tuntia ja runsaasti ramppaamista, kantamista, nostamista ja pähkäilyä. Sekä tietenkin yksi autokeikka Ikeaan ja yhden hyllyn kokoaminen. Eikä sitä pakastinta vielä ole edes olemassa. Tämä vaatii aika kauas katsovaa perspektiiviä, jotta projekti tulisi vietyä loppuun asti. Mutta kyllä siitä sitten tuleekin hyvä, kunhan valmiiksi saadaan!

Onko teillä kokemuksia ketjureaktioista remonteissa?

Viikon vinkit: pikamuodin vastustamista ja kiertävät kierrätysautot

Jatkona tämän viikon muoti- ja vaateteollisuuspohdintoihin: Varustelekan perustaja kommentoi perusteellisesti ja kiinnostavasti samaa asiaa kuin minäkin. Kirjoitin alkuviikosta siitä, miten pikamuoti tai pintamuoti aiheuttaa paljon ongelmia, ja miten niitä vastaan voi taistella. Valtterin kirjoitus täydentää omaa näkemystäni asiantuntevasti ja perusteellisesti. (Ja lisäksi hän kirjoittaa erittäin sujuvasti ja hauskasti.) Lainaan tähän kirjoituksesta olennaisimman:

”Maailma on tuhoutumassa, ja yksi syy on halpavaatteiden ylenpalttinen shoppailu. Ratkaisu on miettiä huolellisesti, minkälaisiin vaatteisiin tykkää pukeutua, jonka jälkeen hankkii nimenomaan sellaisia vaatteita, mutta vähän ja laadukkaina. Vaatteiden heittäminen kierrätyslaatikoihin ei tee toiminnastasi kestävää.”

 

Lopuksi erittäin käytännöllinen vinkki pääkaupunkiseudulla asuville! Kierrätyskeskuksen autot nimittäin kiertävät 27.8. lähtien Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kirkkonummella ja Kauniaisissa keräten kierrätyskeskukseen menevää tavaraa: vaatteita, kirjoja, kodintekstiileitä, jalkineita, urheiluvälineitä, kaikenkuntoisia polkupyöriä jne. Jos haluaisit lahjoittaa tavaroita kierrätyskeskukseen mutta sinne on hankala päästä, hyödynnä tämä mahdollisuus! Tarkemmat tiedot ja aikataulut täällä.

Arkijärki-podcast 36: Puhetta muodista

Kirjoitin äskettäin siitä, miten pikamuotia voi välttää. Tämä johti ajattelemaan muotia ja omaa suhtautumistani siihen laajemminkin. Lopputulema on, että kun sanon etten välitä muodista, tarkoitan sillä oikeastaan juuri tätä nopeasti muuttuvaa muotia. Mutta en minäkään ongelmitta laittaisi päälleni jotain sellaista, mikä 20 vuotta sitten näytti erittäin tyylikkäältä. Tulen myös siihen tulokseen, että oman tyylin tuntemus on itse asiassa yksi ekologisen pukeutumisen peruspilareista. Enpä ole sitäkään tullut aiemmin ajatelleeksi. Mutta oman tyylin tunteminen vapauttaa valitsemaan aidosti itseään miellyttäviä vaatteita, eikä tarvitse tyytyä siihen, mitä muotiteollisuus kulloinkin sattuu tarjoilemaan.

Täytyy sanoa, että vaikka haluankin näyttää noin laajasti otettuna tavalliselta ja ”normaalilta”, arvostan silti yksilöllisyyttä myös pukeutumisessa. En yritä näyttää eriskummalliselta, mutta en myöskään halua valita sellaista muotia, jota kaikki yritetään saada ostamaan. Ehkä siksi tuo pintamuodin seuraaminen tuntuu minusta niin tarpeettomalta. Jos joku muodostaa minusta negatiivisen kuvan siksi, että olen hänen mielestään ”epämuodikas”, kertoo se enemmän vastapuolen arvomaailmasta.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä. Podcastin kesto on 19 minuuttia.

Lopuksi vielä tiedotus aihetta sivuten

Arkijärki tekee jälleen yhteistyötä Caps Lookin kanssa. Caps Lookin Iina Lappalainen pitää lauantaina 18.8. klo 18 ilmaisen videoluennon eli webinaarin. Aiheena tyypilliset vaatekaapin pulmat ja miten kapselipuvusto asiaa voisi auttaa. Kuten tuon edellisen postauksen kommenteissa moni totesi, suppea vaatevarasto on yksi tehokas tapa taistella pikamuotia vastaan. Iinan ajatuksista on luultavasti runsaasti apua, jos pohdit olisiko kapselipukeutuminen sinulle sopiva tapa. Ilmoittaudu webinaariin tästä. Muista myös Iinan workshop. Sen viimeinen osa tulee huomenna.

Nyt se alkoi – remontti

Viime viikolla kerroin podcastissa pian alkavasta sähköremontista. Nyt istun koneen ääressä, ja katselen samalla kuinka eteiseen vedetään muovia seinien suojaksi. Taloyhtiön sähköt ovat 50-luvulta peräisin, toisin sanoen tulleet tiensä päähän. Asuntoihin tuodaan lisää sähköä ja rappukäytävissä remontoidaan sitäkin enemmän. Noin päällisin puolin kaikki on edennyt hienosti, jopa edellä oletettua aikataulua. Koska remontoiminen on aina vaivalloista ja sotkuista, päätimme tehdä sähköremontin remontoida myös eteisen. Näin paperilla kaikki kuulostaa suhteellisen helpolta ja yksinkertaiselta, mutta käytännössä tässä kaikessa on vaivaa enemmän kuin aina etukäteen ajattelisi.

Koska koko talon remppa etenee nopeammin kuin oli suunniteltu, tuli meidän vuoro hieman yllättäen. Olin varautunut tyhjentämään huoneita ensi viikonloppuna, mutta jouduinkin tekemään kaiken pikavauhtia eilen illalla. Eteisessä kaadetaan seinää ja uusille johdoille porataan reikiä monen seinän lävitse. Koko eteinen täytyi siis tyhjentää, samoin kylpyhuone. Kuulostaa jälleen kohtuullisen helpolta, mutta pienikin eteinen sisältää huikean määrän tavaraa. Neljän hengen ulkovaatteet, kengät, piirongin, pari jakkaraa, mattoja, naulakoita, lamppuja, tauluja ja niin edelleen.

Tältä näytti eteinen ennen kuin aloin tyhjentää tavaroita.

Tämän tilan lisäksi piti tyhjentää muitakin tiloja, jotta seiniä päästään poraamaan. Lopputulos on se, että suurin osa tavaroista on nyt keskellä olohuonetta. Ajattelin, ettei remontti aiheuta hirveän suurta vaivaa, mutta en tullut ajatelleeksi, että kaikki tavarat, jotka siirretään pois paikoiltaan, täytyy sijoittaa jonnekin. Olohuone näyttää nyt siltä, kuin sinne olisi juuri kannettu muuttokuorma sisälle. Eteinen sen sijaan näytti hetki sitten erittäin seesteiseltä:

Hyllyt suojattiin vielä erikseen muovilla.

Seuraavaksi eteisestä kaadetaan tuo pieni väliseinä, joka kuvassa näkyy tummempana. Takaseinältä irroitetaan hyllyt, niiden tilalle tulee vaatekaappi ja yläkaapit, joissa on ovet. Ulko ovi näkyy oikealla, sen eteen jäävälle alueelle laitetaan lattiaan laatat. Eteinen on myös maalauksen tarpeessa. Lopuksi koko tila kalustetaan uudelleen. Korkea ja kapea piironki vaihtuu leveään ja matalaan. Seinälle tulee peili, kattoon uudet valaisimet ja lattialle matto. Lopputulos on toivottavasti huomattavasti selkeämpi ja linjakkaampi tähän vanhaan verrattuna.

Nyt jännittää, miten pitkälle remontti ehtii tämän päivän aikana edetä. Toivon, että seinä kaatuisi jo tänään, mutta hieman vaikuttaa siltä, että se saattaa jäädä torstaille kuitenkin. Jos näin käy, podcast ilmestyy vasta perjantaina, sillä meteli estää nauhoituksen torstain aikana. Arvelen, että kokonaisuudessaan tässä menee muutama viikko. Toivon, että syyskuun puolessa välissä olisi valmista, ja pääsisin nauttimaan entistä kauniimmasta ja käytännöllisemmästä kodista.

Onko teillä hyviä vinkkejä remontista selviämiseen?

Kuka tarvitsee uusia vaatteita? 3 keinoa pikamuotia vastaan

Eilen YLE julkaisi jutun, jossa oli raflaava otsikko: Pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään. Minä ainakin nielaisin tuossa kohdassa tyhjää, sillä eikö juuri lentämisen pitänyt olla se pahin ympäristösynti? Mutta jutussa mainitaan, että kaksi kolmasosaa valmistetuista vaatteista päätyy kierrättämisen sijaan kaatopaikalle. Oletan, että tässä on siis kyse uusista, täysin käyttökelpoisista vaatteista. Artikkelissa avataan, että syitä on kolme: mallistojen vaihtuessa vaatteita jää yli, myytyjä vaatteita käytetään vain lyhyen aikaa, ja kolmanneksi materiaalien kierrätys ei ole toistaiseksi ollut taloudellisesti kannattavaa. Lopputulos on, että muotiteollisuuden hiilijalanjälki on suurempi kuin laiva- ja lentoliikenteen. Tämä on pysäyttävä tieto.

Syyllisiä ovat ns. halpaketjut, kuten H&M, Gina Tricot, Vero Moda jne., mutta kalliit merkit eivät toimi sen esimerkillisemmin. Vastikään kävi ilmi, että mm. Burberry polttaa myymättömiä tuotteitaan vuosittain runsain määrin, jotteivät ne päätyisi alennusmyynteihin. Viime kädessä ongelman takana on se, että vaateteollisuus on opettanut kuluttajat siihen, että koko ajan pitäisi olla uusia ja uudennäköisiä vaatteita. Tämä tehdään joko niin, että vaate on niin heikkolaatuinen, että se muuttuu nopeasti niin nuhjuiseksi, että tilalle tarvitsee uuden. Tai sitten tehdään niin muodikas vaate, että se alkaa nopeasti näyttää vanhanaikaiselta. Siitä seuraa se, että nämä molemmat vaatteet maritetaan pian ostamisen jälkeen pois kaapeista, kipataan jonnekin ja mennään ostamaan korvaava tuote, koska sille on ilmiselvä ”tarve”. Ja näin olemme osa maailmanlaajuista ongelmaa.

Tähän on kuitenkin olemassa ratkaisuja. Kerrankin kuluttaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Näkisin niin, että tehokkainta on pyllistää vaateteollisuuden yrityksille manipuloida meitä kuluttajia, ja ruveta tekemään tietoisesti juuri päinvastoin, kuin yritykset haluaisivat. Jos tarpeeksi monta ihmistä alkaa toimia, viesti menee ehkä perille myös teollisuudelle.

YKSI: Shoppailulakko.

Tämä on juuri sitä sellaista, mitä tässäkin blogissa on jo pari vuotta harrastettu. Jätetään yksinkertaisesti ostamatta. Kuten hyvin tiedätte, en ole sitä mieltä, että pitäisi kulkea yhdessä mekossa viikosta toiseen. Mutta ei ole myöskään pakko mennä kauppaan, vaikka siellä olisi alennusmyynti (tätä olen itse opetellut nyt jo toista vuotta). Ei ole pakko ostaa uusia vaatteita vain siksi, että sattuu mielihalu iskemään. Jokaista ostostaan voi punnita tarkkaan, ja tehdä toivottavasti mahdollisimman järkiperäisiä hankintoja. Voi ostaa uusia vaatteita käytettyinä, jolloin osallistuu vaatteiden kierrättämiseen konkreettisesti. Jos vaate on jo tehty, olisi hyvä, että sille löytyisi käyttäjä. Siksi kirppisten suosiminen on hyvä asia. Tätä vielä harjoittelen, mutta olen ainakin oikealla tiellä. Lopulta vaatteen voi myös vuokrata tai lainata, kaikkea ei ole pakko ostaa omaksi. Tästä minulla ei vielä ole kokemuksia, mutta asia kiinnostaa kovasti.

KAKSI: Käytä vaatteet loppuun asti.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että ei kierrätä kaapistaan vaatteita pois vain siksi, että on kyllästynyt niihin. Sillä juuri tätähän vaateteollisuus haluaa meidän tekevän: ostavan uutta, ja sitten kyllästyvän siihen, jotta voisimme ostaa lisää uutta. Vaatteiden huonoa laatua on helppo syyttää tästä; kun akryylineule alkaa nyppyyntyä, niin eihän sitä sitten ole enää kiva laittaa päälle. Mutta edes halpisketjujen vaatteet eivät välttämättä ole aina niin huonolaatuisia, että ne virttyisivät käyttökelvottomiksi ensimmäisessä pesussa. Sen sijaan muistakaa, että näiden liikkeiden tarkoitus on myydä nimenomaan pikaista muotia. Siksi myynnissä on runsaasti vaatteita, jotka ovat tyyliltään sellaisia, että ne vanhentuvat nopeasti. Tänä kesänä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kaikilla on puseroita, joissa on olkapäiden kohdalla aukot. Epäilen, että parin vuoden päästä nuo kesäpaidat näyttävät armottoman epämuodikkailta ja vanhanaikaisilta. Silloin ei auta, vaikka pusero olisi miten laadukas, jos se on tyyliltään sellainen, ettei sitä tee mieli laittaa enää päälle.

Olen lukenut monesti sellaisen ohjeen, että kannattaa panostaa niihin vaatekaapin kulmakiviin, ja sitten ostaa halpisketjuista näitä muotiasusteita, joilla peruspuvustoa voi piristää. Mutta tämän YLEn jutun valossa tuollainen on täysin menneiden aikojen ajattelua. Jos ei halua olla mukana tässä pikamuotiteollisuuden tuottamassa ympäristöongelmassa, ei voi käyttää pikamuotia. Sen sijaan voi miettiä, onko vaate sellainen, että sen on valmis pitämään riekaleiksi. Samalla pitää tietenkin kiinnittää huomiota myös laatuun, jotta osaa ostaa kestäviä vaatteita.

KOLME: Älä anna muiden päättää, mikä näyttää hyvältä

Vaateteollisuus yrittää sanella meille, miltä meidän pitäisi kulloinkin näyttää. Kun kävin New Yorkissa keväällä, kauppojen valikoima näytti siltä, että siellä kaikilla olisi pitänyt olla housujen sivusaumassa raita, ja paidassa röyhelö ja ne olkapääreijät. Eihän siinä tietenkään ole mitään pahaa, jos haluaa sellaisia vaatteita pitää. Mutta jos niihin joko kyllästyy muutaman kuukauden päästä, tai jos ensi kesänä tuntuu siltä, että nuo kamppeet pitää raivata kaapista pois koska ne eivät ole enää muodissa, olemme omaksuneet teollisuuden meille tarjoileman ideologian.

Olen itse hylännyt muodin aika päiviä sitten. En halua, että joku muu päättää puolestani, mikä näyttää hyvältä, saati sitten että joku saisi sanella, millaisissa vaatteissa nyt olisi hienoa kulkea. Itse asiassa ajatus siitä, että minun pitäisi jotenkin seurata muotia kuulostaa melkein ahdistavalta. Ajatus siitä, että joku muu kuin minä itse sanelisi vaatevalintani on suorastaan sietämätön. Niinpä minulla on edelleen käytössä 10 vuotta sitten ostettuja vaatteita, joita pidän tyytyväisenä huolimatta siitä, ovatko ne nyt erityisen muodikkaita vai eivät. Enkä silti mielestäni näytä kummajaiselta (joku muodin asiantuntija voisi tietysti olla eri mieltä, mutta viis siitä.)

Tässä auttaa, jos on varma omasta tyylistään. Olen taipuvainen ajattelemaan niin, että jos johonkin vaatteeseen kyllästyy vuoden sisällä ostohetkestä, oma tyyli ei ehkä ole vielä aivan selvillä. Tai sitten on alkanut uskoa, että tullakseen hyväksytyksi, täytyy pitää tietynlaisia vaatteita. Tämä on ehkä se vaikein haaste? Mutta jos arveluttaa, on hyvä muistaa että oikeasti muotia ei sanele coolit tyypit, vaan pidämme niitä vaatteita, joita kaupoissa myydään. Mutta tästä voi sanoutua irti, ja lähestyä pukeutumistaan ainoastaan oman maun näkökulmasta.

Taannoin lanseerattu haaste siitä, että vaatteita tulisi käyttää ainakin 30 kertaa, pyrkii juuri tähän päämäärään, siis irti pikamuodista. En osaa sanoa, kuinka pitkä aika olisi tarpeeksi pitkä sille, että vaate siirtyisi pikamuodin puolelta kestomuodin puolelle, mutta tuosta 30 käyttökerrasta on ainakin hyvä lähteä liikkeelle. Jos pystyy kuvittelemaan pitävänsä vaatetta ainakin 30 kertaa, sen ostaminen on ainakin siltä osin perusteltua.

Millaisia ajatuksia pikamuoti herättää? Entä taistelu sitä vastaan?

Viikon vinkit: säästövinkkejä, kapselipukeutumisen workshop sekä minimalismia

Anna-lehden nettisivuilla listataan säästövinkkejä, joilla on myös ekovaikutuksia. Osa näistä on tuttuja juttuja, osa antaa enemmän ajattelemisen aihetta.

Haluan myös kertoa, että Caps Lookin ilmainen Vaatekaappi Workshop alkaa jälleen huomenna. Mikäli aihe kiinnostaa, klikkaa itsesi mukaan tästä. Workshop koostuu kolmesta videosta ja niihin liittyvistä omatoimisista tehtävistä. Caps Lookin Iina kyllä hallitsee tämän aihepiirin. Tämän työpajan hyvä puoli on se, että menetelmään pääsee tutustumaan ilman kuluja. Omia kokemuksiani kapselipukeutumisesta kerron esimerkiksi täällä. Arkijärjen omasta vaatekaapista on muuten tulossa edelleen postauksia, mutta se vaatiin vähän järjestelyjä, jotta saan siedettävät kuvat vaatteistani. (Arkijärki ja Caps Look tekevät affiliate-yhteistyötä)

Törmäsin erittäin kiinnostavaan pohdintaan siitä, mikä ero on minimalismilla ja askeettisuudella Ostolakossa-kosmetiikkablogissa. Virve, joka blogia kirjoittaa, on viime aikoina sukeltanut entistä syvemmälle minimalismiin, ja luopunut varsin vaikuttavasta määrästä tavaroitaan. Tiivistettynä hänellä on nykyisin hyvin vähän tavaroita, lukuunottamatta kosmetiikka, jota on sitäkin enemmän. Tässä kirjoituksessaan Virve perustelee mielestäni varsin hyvin, miksi kosmetiikasta luopuminen olisi askeettista, mutta sängystä luopuminen ei ole.

Arkijärki-podcast 35: Remonttipohdintaa ja paluuta arkeen

Tajusin tänä aamuna, että minulla on kuin onkin mahdollisuus palata normaaliin podcast-rytmiin, jossa uusi Arkijärki-podcast ilmestyy aina torstaisin. Tällä kerralla juttelen vapaammin omasta elämästäni ja tämän syksyn projekteista ja haasteista. Koko vuoden odotettu sähköremontti on nyt alkanut, ja samaan syssyyn tehdään muutakin remonttia. Koti menee siis hetkeksi mullin mallin, ja saa nähdä miten siitä selviämme ja milloin tulee valmista.

Lisäksi juttelen kaikista muista ideoista, joita olen kesän aikana kehitellyt. Yksi näistä asioista on omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Kerron siis, miten olen ajatellut huolehtia siitä (menen museoon muun muassa).

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin kesto on noin 17 minuuttia. Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksotlöytyvät täältä.