Hyvien kodinkoneiden ihanuudesta

Kunnolliset kodinkoneet ovat kertakaikkisen ihania. Tämä on tullut selväksi viime viikkoina. Kävi niin, että tiskikone hajosi. Se oli yli kahdeksan vuotta vanha, ja kieltämättä ollut kovalla käytöllä. Nopeasti arvioin, että sitä on käytetty keskimäärin kerran päivässä kaikki nämä vuodet, joten käyttökertoja oli siis ainakin 3000. Onko se paljon vai vähän? En oikein osaa arvioida. 

Kone oli temppuillut jo monta vuotta. Se jätti välillä ohjelmat kesken ja pesutuloskaan ei minusta aina ollut kummoinen, vaikka puhdistin suodattimia säännöllisesti, siis viime aikoina noin kerran viikossa. Lopulta koneen näppäinpaneeli halkesi, eikä laite enää käynnistynyt. Piti siis ostaa uusi. 

Ketään ei varmaan yllätä, että päädyin jälleen Mieleen. Sitä nimittäin suositteli sekä Kuluttaja-lehti että anoppini, ja pidän molempien arvostelukykyä erittäin hyvänä. Matkalla kodinkoneliikkeeseen puoliso ehdotti, että uusittaisiin samalla sekä liesi että uunikin. Ehdotus oli perusteltu. Molemmat ovat alusta lähtien olleet jotenkin kehnoja. Oletin sähköremontin korjaavan ongelmat, mutta näin ei käynytkään. Ilmeisesti molemmat ovat alusta saakka olleet tehottomia. En tiedä, onko kyseessä vika vai ominaisuus, mutta lopputulos oli joka tapauksessa se, että muutama viikko sitten ostin kertarysäyksellä sekä uuden tiskikoneen, lieden että uunin. 

Silläkin uhalla, että kuulosta 50-lukulaiselta kotirouvalta, sanon vaan että oi onnea. Meillä on nyt ensimmäistä kertaa käytössä induktioliesi, ja hyvänen aika, miten nopeaa ruoanlaitto sillä on! Täysi kattilallinen vettä kiehuu hujauksessa. Ero entiseen lasketaan useammassa minuutissa. Eilen paistoin pipareita, ja uudessa uunissa pellillinen kypsyi noin viidessä minuutissa. Vanhalla uunilla aikaa meni noin vartti. Hullua on myös se, että uusi uuni on ulkomitoiltaan täsmälleen sama kuin vanha, mutta sisätilaa on paljon enemmän. Tämä kävi ilmi, kun huomasin että vanhat pellit olivat uuteen uuniin aivan liian pienet. Ruoanlaitto on näiden uusien koneiden ansiosta nopeutunut älyttömästi, ja eniten siitä on iloa tavallisena arki-iltana. Olen onnessani.

Miele tiskikone
Tätä systeemiä aluksi ihmettelin uudessa tiskikoneessa. Osoittautui erittäin toimivaksi.

Entä sitten uusi tiskikone? Sekin on mahtava. Pesutulos on silminnähden parempi. Korit liukuvat kuin itsestään, astiat on helpompi asetella niihin ja alun ennakkoluulojen jälkeen olen ruvennut kovasti tykkäämään Mielen kolmikerroksisesta systeemistä, jossa haarukat ja veitset asetellaan pitkäkseen ylimmälle tarjottimelle. Muutaman viikon käyttökokemuksen jälkeen pidän ko. systeemiä huomattavasti parempana kuin perinteistä koria. Tiskikoneen täyttäminen ja tyhjennys eivät edelleenkään kuulu lempitöihini, mutta se että käytössä on ensiluokkainen kone, tekee kyllä siitäkin huomattavasti miellyttävämpää. Puhumattakaan tietysti siitä, että ylipäätään on tiskikone käytössä. 

Olen siis viime viikot fiilistellyt arkisia kotitöitä ihan vain siksi, että olen saanut käyttöön kunnolliset koneet. Tuon tiskikoneen luvataan kestävän 20 vuotta, joten jos joskus tästä muutan, otan varmaankin sen mukaan uuteen kotiin. (Tämä ei siis ole maksettu mainos, vaan puhdas mielipide.) Ennakoin myös sitä, miten jouluruokien laittaminen tulee olemaan paljon nopeampaa ja helpompaa kuin ennen, ja miten tiskikoneeseen mahtuu kaikki astiat kerralla. Uusi tiskikone ei ole isossa mittakaavassa kummoinen juttu, mutta toistaiseksi olen jaksanut iloita siitä joka päivä. 

Mitkä ovat teidän kotinne tärkeimmät kodinkoneet? Mihin kannattaa panostaa?

Viikon vinkit: joulusiivousta, pyykinpesua ja joulukransseja

Joulusiivous keittiössä? Tässä Iltasanomien jutussa asiantuntija kertoo, millaisilla välineilä rasvan saa keittiön kaapeista parhaiten irti. Tiskirätti ei ole hyvä, mikrokuitu on. Muistakaa myös, että emäksinen aine irrottaa rasvaa, hapan kalkkia.

Törmäsin tällaiseen juttuun, jossa perhe alkoi tarkastella pyykinpesutottumuksiaan, ja pyrki vähentämään pesukertoja ja käytettyä energiaa. Tässä on varmasti ideaa siinä mielessä, että uskoisin monen pesevän turhan puhdasta pyykkiä (itsekin syyllistyn tähän varmaankin). Mutta toisaalta kaikkea jutussa mainittua en ottaisi omiin rutiineihini. (Itäväylä)

Jaan tähän loppuun askartelulinkin, vaikka se ei olekaan blogin varsinaista sisältöä olekaan. YLEn sivulla oli helpot ohjeet kauniin joulukranssin valmistamiseksi. Minä kaipaan uutta joulukranssia, ja näillä ohjeilla uskoisin, että kokemattomampikin selviäisi kranssista.

Arkijärki-podcast 51: Remontti ja miten siitä selvitään

Tässä podcastissa juttelen mm. seuraavista asioista

  • miten meidän remontti meni ja mitä tehtiin
  • miksi suunnittelu on kaikista tärkeintä, ja mitä ongelmia sillä voi välttää
  • miksi ammattilaisia kannattaa hyödyntää aina jos mahdollista, ja miten minulle kävi, kun en uskonut ammattimiehen lausuntoa
  • miten itse remontista selviää parhaiten

Podcastin kesto noin 22 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen valitse tilaa, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, anna podcastille 5 tähteä, niin se nousee ranking-listoilla helpommin löydettäväksi.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Joulu järjestykseen: Lahjat

Millainen on hyvä joululahja? Minusta parhaat lahjat on ajatuksella hankittuja. Sellaisia, joista saaja ilahtuu. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta oikeastaan nykyisin ajattelen niin, että mitään ”pakkolahjoja” en halua edes antaa. Koska tämä lahja-asia on pohdituttanut monesti ennenkin, linkkaan tähän arkijarki.netin parhaat lahjavinkit.

Ensinnäkin: Uudet joululahjasäännöt. Kannatta klikata tuonne alkuperäiseen tekstiin, josta löytyy tarkemmat perustelut, mutta lyhykäisyydessään säännöt ovat nämä:

  1. Kunnioita saajan toiveita lahjattomuudesta
  2. Kunnioita myös lahjatoiveita, mutta harkintaa käyttäen
  3. Velvollisuuslahjojen kannattaa olla katoavaa sorttia
  4. Aika on arvokkaampaa kuin tavara
  5. Jos erityisiä toiveita ei ole, kannattaa välttää tavaroita

Lyhyesti sanottuna annan nykyisin aina jos mahdollista yhteistä aikaa ja/tai elämyksiä. Kukat, syötävät ja juotavat toimivat myös, mutta jälkimmäisten kanssa on kohteliasta ottaa huomioon mahdolliset allergiat tai muut dieetit. Minusta on myös mukavaa noudattaa lahjatoiveita. Silloin tiedän, että lahja on toivottu. Toisaalta tietenkään ei pidä noudattaa mitään omasta mielestä hölmöä toivetta. Jos toive on omien arvojen vastainen, liian kallis tai jotenkin muuten huono idea, niin ei sellaista tietenkään pidä hankkia.

Kirjoitin myös aineettomista joululahjoista jo pari vuotta sitten. Tavarataitojen hengessä pyrin siihen, etten ainakaan itse syyllistyisi siihen, että minun takiani jonkun kodissa roinamäärä vain kasvaa. Esimerkkejä aineettomista lahjoista on mm. elokuvaliput, lahjakortit, pääsyliput erilaisiin tapahtumiin, museokortti, sekä erilaiset liikunta-, ruoka- tai kulttuurielämykset. Yhtä hyvin voi lahjoittaa lastenhoitoa, siivousta, taitoja tai seuraa. Nämä ovat sitäpaitsi kaikki ilmaisia, kun itse tekee. Ja jos ei keksi mitään muuta, aina voi panostaa maailman rauhaan hankkimalla kehitysmaiden tytöille koulutusta.

Kierrätyslahja

Tavaralahja, jota todella arvostan. Katsokaa tuota laatua ja käsityötä! Nämä olivat valmiiksi vanhoja, kun sain ne.

 

Toisaalta niitä perinteisiäkin lahjoja voi antaa, etenkin jos lahja on ajatuksella valittu. Itse ilahdun aina kirjoista, ja olen monena vuonna saanut äidiltäni uskomattomia kirppislöytöjä, kuten laadukkaita, käyttämättömiä pellavaliinoja. Isovanhemmat voivat hyvin arvostaa kuvia lapsenlapsista, ja ihanimpia ovat tietysti ne lasten itse tekemät lahjat, olivatpa ne mitä tahansa. Kaiken kaikkiaan ajattelen niin, että ajatus on kuitenkin se tärkein. Se, että lahjan antaja on ajatellut minua lämpimästi lahjaa valitessaan ilahduttaa eniten, olipa lahja mikä tahansa.

Tänään menen selvittämään paria lahja-asiaa kaupungille, ja uskoisin että saan tällä viikolla tai viimeistään ensi viikolla kaikki lahjat hankittua. Meillä on muuten sellainen tapa, että kun lahjat on paketoitu, niitä ei piiloteta minnekään. Sen sijaan olohuoneeseen ilmestyy lahjakori, jonne kaikki paketit laitetaan odottamaan. Perheen nuoriso saa vapaasti käydä sisältöä ihailemassa, mutta koskea ei saa. Minusta tämä on huomattavasti kätevämpää, kuin lahjojen mahdoton piilottelu. Kenellekään ei tule kiusausta lähteä penkomaan kaappeja, eikä mikään lahja vahingossa unohdu jonnekin hyvään kätköön villapaitapinojen taakse, mistä sen hyvällä tuurilla löytää juhannuksen jälkeen. Sitten kun kuusi tulee, lahjakori nostetaan sen alle.

Joko teillä on lahjalistat valmiina?

Viikon vinkit: tupakka on jäte, etikan kanssa varoen ja käyttökelpoisia roskia

Tässä mielenkiintoinen tiedonmurunen: maailman yleisin muoviroska ei suinkaan ole pilli tai muovipussi. Vaan tupakantumppi. Sen lisäksi että ne ovat muovia, ne ovat myrkyllisiä. En ole huomannut uutisia tupakan kieltämisestä, vaikka aihetta olisi. Jos on pakko tupakoida, niin älä heitä tumppia maahan. Laita se roskikseen. Tumpattu tupakka luonnossa on ikuinen myrkkyklöntti. (YLE)

Pitäisikö avaruusasemillakin silloin tällöin tehdä tavaroiden raivausta? (Tivi)

Käytännön ohje ekosiivousta harrastaville: ole varovainen, jos käytät pelkkää etikkaa kaakelisaumojen puhdistukseen. Happana tuotteena etikka kyllä irrottaa kalkkia, mutta samalla se voi myös vaurioittaa saumausta. Ainakin on tärkeää huuhdella pesuaine huolellisesti pois. (IL)

Tähän paikallisuutiseen törmäsin, mutta asia lienee samassa jamassa muuallakin kuin Turun seudulla. Käyttökelpoisen mutta poisheitetyn tavaran määrä on nykyisin valtava. Tämä on sellainen vähän hankala asia, johon ei kenties ole täydellistä ratkaisua. Kun katsoo vaikka SPR:n Kontissa niitä huonekaluja, joita siellä olisi tarjolla, ne eivät kyllä houkuttele. Tyyli on yleensä sellainen, ettei sitä omaan kotiinsa huolisi. Ymmärrän, jos joku haluaa synkistä vanhoista kalusteista eroon. Mutta mitä niille sitten pitäisi tehdä? En tiedä tähän täydellistä ratkaisua.

Arkijärki-podcast 50: Outi Pyyn haastattelu

Tässä lupaamani erikoisjakso numero 50 – Outi Pyyn haastattelu! Tässä jaksossa  tekstiiliasiantuntija Outi Pyy kertoo kaiken olennaisen tekstiilien kierrättämisestä, lahjoittamisesta, pois heittämisestä ja kaikista niihin liittyvistä asioista. Outin tietomäärä aiheesta on uskomaton, ja vaikka luulin olevani melko asiantunteva, opin haastattelun aikana hurjasti uutta. Haastattelun aikana tulee vastaus miltei kaikkiin mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin: Millaiset vaatteet saa ja pitää laittaa roskikseen? Mitä vaateketjujen tekstiilikeräyksiin tuoduille vaatteille lopulta tapahtuu? Miten eri tekstiililajien kanssa pitäisi toimia? Miksi elastaani on iso ongelma? Ja miten vanhoista vaatteita pitäisi hankkiutua eroon? Outi kertoo kaiken tämän ja paljon muutakin.

Koska asiaa oli paljon, podcast kestää poikkeuksellisesti lähes tunnin. Pitkän keston takia olen merkinnyt, missä podcastin vaiheessa keskustelemme eri asioista. Joten jos esimerkiksi nimenomaan elastaani kiinnostaa, voit hypätä suoraan 19:30 minuutin kohdalle. Suosittelen silti lämpimästi koko podcastin kuuntelua kuitenkin kaikille, jotka tekstiilejään haluavat kierrättää. Tämän jälkeen tiedät taatusti, miten toimia.

  • 01:30 Miten kuluttaja pääsee tekstiileistä eroon, ja mistä oikeastaan puhutaan kun puhutaan kierrätyksestä?
  • 07:35 Kotitalouksien tuottaman tekstiilijätteen määrä
  • 12:15 Tekstiilikeräykset: mihin vaatteet sieltä menevät?
  • 17:10 Miten vähentää omaa tekstiilijätteen määrää?
  • 19:30 Elastaanin ongelmat
  • 22:10 Miksi elastaani estää tekstiilin uudelleen hyödyntämisen?
  • 24:40 Mitä elastaania sisältäville vaatekeräykseen tuoduille vaatteita tapahtuu?
  • 26:20 Vaatelahjoitusten ongelmat, etenkin lastenvaatteet
  • 32:40 Mitkä teksiilit saa laittaa sekajätteisiin?
  • 38:40 Mitä kauppaketjujen tekstiilikeräyksiin kuuluu laittaa?
  • 42:20 Milloin tekstiilijäte roskiksessa on täysin OK?
  • 44:25 Miksi ihmiset luopuvat vaatteistaan?
  • 45:40 Kuinka vaatelahjoitus hyväntekeväisyyteen tehdään oikein?

Outi Pyy

Outi tietää tekstiilijätteestä ja käytetyistä vaatteista kaiken.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen valitse tilaa, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, anna podcastille 5 tähteä, niin se nousee ranking-listoilla helpommin löydettäväksi.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Marraskuun vaateraportti

Marraskuu meni hienosti, en ostanut yhtään uutta vaatetta. Se tasapainotti mukavasti lokakuuta, jolloin tein ostoksia alennusmyynnistä. Tosin nämä asiat liittyvät kyllä toisiinsa: koska olin tehnyt ostoksia edellisessä kuussa, tässä kuussa ei ollut mitään tarpeita. Vaateostokseni ovat nyt päätyneet siihen pisteeseen, että kotimaassa ei houkutuksia eikä heräteostoksia juuri synny. Ostan lähinnä lisää käyttövaatteita, kuten sukkia ja alusvaatteita, mutta enpä paljon muuta. Toisaalta vaatevarastonikin on nykyisin aika hyvällä mallilla, eikä siellä hirveästi puutteita olekaan.

Sain tässä kuussa kolme vaatetta lahjaksi. Kaveri antoi tuulitakin, jota en ole vielä käyttänyt, mutta joka ehdottomasti tulee aktiiviseen käyttöön. Minulta on puuttunut siisti juoksutakki, joten otin tämän ilolla vastaan. Puoliso taas oli pidemmällä työmatkalla, ja sain häneltä tuliasia, ihania nekin.

punainen urheilutakki

Näin pirteän takin sain! Tässä näkyy hämärässäkin.

Olen nyt lopettanut tekstiilijätteen punnitsemisen, mutta marraskuussa on ollut sama trendi kuin ennenkin: roskiin menee rikkinäisiä sukkia, rättejä ja sen sellaista. Muuten, huomenna kannattaa kuunnella uusi podcast! Haastattelen siinä Outi Pyytä, joka tietää tekstiileistä, niiden kierrätyksestä ja tekstiilijätteestä kaiken. Aivan mahtava, pitkä podcast tiedossa, vaikka itse sanonkin! Outi pistää asiat halki, poikki ja siististi pinoon, eikä tuon tietopaketin jälkeen pitäisi olla mitään epäselvyyksiä sen suhteen, miten tekstiileistä päästään vastuullisesti ja oikein eroon. Huominen podcast onkin mitä parhain lopetus tälle tekstiilijäteseurannalle!

Mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: mikä voisi olla seuraava seurannan kohde? Outin kanssa jutellessani alkoi tuntua siltä, että seuraavaksi olisi varmasti aika syventyä tarkemmin niihin vaatteisiin, joita en heitä roskikseen, mutta jotka kuitenkin poistuvat taloudesta. Tarkoitan etupäässä omia vaatteitani, sillä lastenvaatteiden kierrätys toimii varsin hyvin; käly ottaa lähes kaiken ja loput joko myyn tai lahjoitan Fidalle. Tosin tiedättekö mitä – tuon keskustelun jälkeen aloin epäillä, että lahjoitusseulani tulisi olla vieläkin tiukempi, siis nimenomaan lastenvaatteiden suhteen.

Joka tapauksessa aloin miettiä, että ensi vuoden kirjanpito voisi kohdistua nimenomaan omiin vaatteisiin, joista hankkiudun vuoden aikana eroon. Tämä onkin oikeastaan se viimeinen pala, jota en ole vaatekaapissani vielä tutkaillut. Ostot ja jätteen tiedän ja tunnen nyt jo tarkalleen, mutta tämä second hand -osasto on toistaiseksi arvailujen ja oletusten varassa.

Miten teidän marraskuu meni? Ja kiinnostaisiko tällainen vaateseuranta?

Joulu järjestykseen! Osa 1: Aloita ajoissa

Tästä alkaa tämän vuoden Joulu järjestykseen -projekti! Minusta olennaista on, että jokainen keskittyy jouluvalmisteluissa niihin asioihin, jotka eniten tuovat itselle joulutunnelman. Minulle se tarkoittaa aikaa ja yhdessäoloa perheen kanssa, hyvää ruokaa, lahjoja ja kaunista kotia. Näihin siis keskityn itse, ja kun jouluvalmistelut aloittaa ajoissa, säästyy varmasti stressiltä.

Diagnosoin jo eilen ongelmaksi sen, että joulunalusaika on kiireistä muutenkin, kun kalenteri täyttyy lasten jouluesityksistä, erilaisista pikkujouluista ja muista menoista. Kun katson omaa kalenteria, viikko 50 on jo nyt täynnä jos jonkinlaista iltamenoa. Ne ovat mukavia, mutta vievät kyllä aikaa. Olenkin sitä mieltä, että mitä aikaisemmin valmisteluja tekee, sitä vähemmällä pääsee, ja sitä jouhevammin kaikki sujuu. Tavoitteeni onkin saada tämän ja ensi viikon aikana mahdollisimman paljon asioita jo ihan valmiiksi. Tämän viikon tärkein asia onkin suunnittelu: mitä kaikkea pitää tulevina viikkoina tehdä, missä välissä ne kaikki tehdään, ja mitä voin hoitaa alta pois jo nyt.

hopeiset joulupallot

Nämä koristeet ostin kaksi viikkoa sitten Muumikahvilan loppuunmyynnistä kahdella eurolla.

Ensimmäiseksi lahjat: mikään ei ole minusta stressaavampaa kuin jättää lahjojen hankkiminen viime tippaan, ja sitten juosta hikipäisenä kaupungilla tuhansien muiden ihmisten seassa, ja yrittää paniikissa miettiä mitä kenellekin antaisi. Tämän viikon tehtävänä on tehdä lista ihmisistä joille haluan lahjan antaa, ja sitten niistä lahjoista, jotka aion hankkia. Suosin jälleen elämyksiä tavaroiden sijasta. Olen itse asiassa jo ehtinyt monta lahjaa hankkiakin, joten tässä asiassa olen kerrankin hyvissä ajoin liikkeellä. Tavoitteenani on, että kaikki lahjat on ostettu ja paketoitu viimeistään viikkoa ennen joulua. Minusta on kuitenkin helpompaa lähteä kaupungille ostamaan lahjoja valmiin listan kanssa, kuin yrittää hakea inspiraatiota vasta kaupassa, joten siksi mietin lahjat aina etukäteen.

Toinen suunnitelma koskee joulunajan ruokia. Minulla on monelta vuodelta ruokalistat tallessa, joten katson mitä viime vuonna syötiin ja haluanko tarjota tänä vuonna jotain muuta kuin viimeksi. Sitten sovin, miten ruokavalmistelut jaetaan. Koska meille tulee sukulaisia aattona syömään, olemme perinteisesti jakaneet ruokavastuita niin, ettei kukaan kuormitu ylenpalttisesti. Neuvottelen siis jo nyt kaikkien vieraiden kanssa, mitä kukakin tuo, ja jokainen saa tietysti pelata vahvuuksillaan. Kun nämäkin on sovittu tarpeeksi ajoissa, kaikilla on hyvin aikaa varautua. Ruokalistaa suunnitellessa laitan myös kalenteriin, milloin mitäkin tehdään. Graavikaloja ei voi tehdä etukäteen, mutta laatikot voi tehdä hyvissä ajoin ja panna pakkaseen. Piparkakut ja muut pikkuleivät voi myös leipoa ennakkoon, mikäli sellaisia harrastaa. Myös kinkku tai kalkkuna kannattaa tilata ajoissa, jos sellaista joulupöydässä tarjotaan, ainakin jos on erityisiä toiveita koon tai laadun suhteen.

Kolmas suunnittelu liittyy kodin siivoamiseen ja koristeluun. Tämä on sellainen kohta, jossa kannattaa olla realisti. Itselläni on taipumusta ottaa stressiä juuri niistä siivoamattomista komeroista, joista Martat joka joulu puhuvat, mutta rationaalisesti ajatellen tiedän heidän olevan oikeassa. On kuitenkin muutama raivausurakka, jotka haluan tehdä ennen joulua. Yritän esimerkiksi kovasti saada työhuoneen valmiiksi. Siellä tosin nälkä alkoi kasvaa syödessä, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että olen eilen paklaillut seinää, jotta voisin maalata sen tänään, vaikka alun perin piti vain kiinnittää pari hyllyä seinälle. En todellakaan suosittele tämän mittaluokan projektien aloitusta juuri nyt. Sen sijaan suosittelen tekemään lyhyen listan, mitkä kodin alueet pitää ennen joulua siivota, ja sitten merkkaamaan kalenteriin, milloin sen aikoo tehdä. Minä aion käydä yhdessä lasten kanssa lelut läpi, ja tehdä tilaa tuleville lahjoille. Ajattelin myös raivata yhden karmeassa kunnossa olevan keittiön laatikon, mutta jos en ehdi niin ei haittaa.

Näiden lisäksi on monia muitakin valmisteluja, jotka voi tehdä jo  tällä tai ensi viikolla.

  • Jos lähetät joulukortteja, nyt on hyvä aika käydä ostamassa ne sekä postimerkit. Minä en enää lähetä paperikortteja, vaan sähköisen tervehdyksen.
  • Mikäli haluaa ostaa joulusiivouksen, nyt lienee korkea aika tilata sellainen! Oletan että siivousfirmoilla on joulun alla erittäin kiireinen sesonki.
  • Laitoin parvekevalot viime sunnuntaina. Ei ihan vielä adventti, mutta mitä enemmän valoa tässä pimeydessä, sen parempi! Aion ensi viikonloppuna tuunata muovihavuköynnöstä vielä muutamalla pallolla ja hopeahörselöllä.
  • Kaupat ovat jo joulutavaroita pullollaan, joten tonttulakki- ja kynttilävarastot voi täydentää jo nyt missä tahansa marketissa. Eikä ole huono idea ostaa uusia pattereita palovaroittimia varten!

Se, että aloittaa jouluvalmistelut tarpeeksi ajoissa, on siis ensimmäinen askel kohti stressitöntä joulua. Syvennyn ensi viikolla näihin aiheisiin tarkemmin. Millaisia jouluvalmisteluja te meinaatte tehdä tällä viikolla?

Stressitön joulu?

Stressitön joulu! Kukapa sellaista ei haluaisi. Minäkin haaveilen sellaisesta, että kaikki joulujärjestelyt sujuisivat niin jouhevasti ja hienosti, ettei stressi tulisi edes mieleenkään! Jouluaattona kaikki olisi täydellisen valmista, koti kaunis, lahjat paketissa ja kaikki asiat muistettuna niin, ettei tarvisisi kuin nauttia kaikesta koko päivän ajan. Toistaiseksi en ole tähän pisteeseen vielä päässyt, mutta aloin juuri miettiä, onko tarvettakaan. En tiedä onko mahdollista selvitä kaikesta elegantisti liidelleen, mutta uskon siihen, että se vastakohtakaan ei ole välttämätön. Joulun takia ei tarvitse heittäytyä marttyyriksi, eikä raataa niin, ettei aattona enää muista omaa nimeään.

joulu

Onko stressitön joulu mahdollinen?

Mistä se stressi sitten tulee? Voin luetella omia syitäni tähän: tuntuu että aika loppuu kesken, enkä ehdi hoitaa kaikkea. Tekemistä on liikaa. Omat visiot ovat liian korkealentoisia, eikä todellisuus tunnu millään yltävän toivotulle tasolle. Liian paljon kaikkea, mitä haluaisi ehtiä tehdä ja nähdä: markkinoita, konsertteja, tapahtumia, pikkujouluja, lasten joulujuhlia ja vaikka mitä. Kuka tässä ehtii minnekään markkinoille, kun edes kauppaan ei kerkeä! Täytyy sanoa, että siinä mielessä olen kyllä onnekas, että ihmisten takia ei tarvitse stressata. En joudu riitelemään jouluisin, en varomaan vaikeita sukulaisia enkä pelkäämään, että joku käyttäytyisi huonosti. Nämä ovat sellaisia juttuja, joihin en valitettavasti osaa tarjota apua.

Mutta vaikka kyse onkin vain ”omista vaatimuksista”, se ei tarkoita sitä, etteikö niistäkin voi saada päänsäryn aikaiseksi, mutta juuri sitä on tässä tarkoitus minimoida. Minä tykkään joulusta, ja haluan myös luoda sekä itselleni että perheelleni jouluun liittyviä hyviä muistoja. Tämä tarkoittaa sitä, että teen joka vuosi niitä juuri jouluvalmisteluja, joista jotkut kehottavat luopumaan kokonaan stressittömyyden nimissä. Sanotaan, että tulee se joulu tekemättäkin ja näin tietysti onkin, mutta minusta joulu ei ole joulu ilman kaunista kotia, lahjoja kuusen alla ja perinteisiä ruokia. Olen valmis näkemään niiden eteen vaivaa, mutta tarkoitus on kuitenkin pysyä kohtuuden rajoissa kaiken suhteen.

Edellisessä podcastissa hieman kyselin, mahtaisiko jonkinlaiselle yhteiselle jouluprojektille olla kysyntää, ja koska vaikuttaa siltä että on, niin tästä alkaa uusi juttusarja Joulu järjestykseen. Jouluun on nyt neljä viikkoa aikaa, siis juuri sopivasti hoitaa kaikki tarvittava ilman massiivista stressikohtausta. Keskityn joka viikko vähän eri teemoihin, kuten ruokaan, koristeluun, siivoukseen ja niin edelleen.

Ja tässä tulee ensimmäinen tehtävä: Mikä sinulle tekee joulun? Mistä syntyy joulun tunnelma? Vastaa kommenttiboksiin, jaan omani täällä huomenna! (Ja jos on toiveita juttusarjan sisällön suhteen, niin laita mukaan nekin.)

Viikon vinkit: provosoiva siivousjuttu ja kaksi imurivinkkiä

Tässä on provosoivin artikkeli pitkään aikaan. Entinen siivooja kertoo sekä inhottavista asiakkaista, että omista näkemyksistään sen suhteen, kenellä olisi hänen mielestään oikeus käyttää siivoojaa. Olen aika järkyttynyt molemmista. Meillä on käynyt siivooja monta vuotta, eikä tulisi mieleenkään asettaa minkäänlaisia ansoja tarkistaakseni, siivoaako hän kunnolla. Tiedän ilmankin, että työnjälki on ensiluokkaista. Meillä annetaan siivoojalle joululahja, ja muistetaan syntymäpäivisin. Vaihdamme kuulumiset ja ylipäätään suhtaudumme toisiimme niin kuin ihmisten nyt voi odottaa suhtautuvan; ystävällisesti ja arvostavasti. Toisaalta näkemys siitä, että siivouspalvelut olisi rajattava vain ihmisille, jotka sitä ”tarvitsevat oikeasti”, on minusta melko uskomaton myös. Ikään kuin ”rikkailla” ihmisillä ei koskaan olisi mitään rasituksia arjessa, joita siivoustyö helpottaa. Entä jos ajatellaan vaikkapa vaativaa työtä tekevää ihmistä, jolle myös maksetaan työstä paljon, otetaan esimerkiksi vaikka huippulääkäri tai kansanedustaja. Olisiko heidän siis parempi käyttää vähäinen vapaa-aikansa siivoamiseen, vai kenties vaativasta työstä palautumiseen? Edistäisikö siivoojan käyttämättömyys yhteistä hyvää jotenkin enemmän? Ilmeisesti tälle haastatellulle siivoojalle on sattunut harvinaisen paljon moukkia asiakkaiksi. Itse en tuollaista käytöstä tunnista. (MeNaiset)

Onneksi edellistä artikkelia voi tasapainottaa lukemalla tästä toisesta siivoojasta, joka tuntuu suhtautuvat työhönsä positiivisemmalla asenteella. Hän myös kertoo, miten pölynimurin hajusta pääsee eroon. (MeNaiset)

Viimeiseksi toinenkin imurivinkki. Imurin säilytys on mielestäni yksi kohdin hankalimpia juttuja. Se vaatii nimittäin paljon tilaa, sitä on hankala piilottaa mihinkään mutta toisaalta se pitäisi saada nopeasti ja helposti esille. Tässä jutussa imuri oli sijoitettu eteisen kaappiin. Vinkki lienee hyvä kaikille, joilla on niin iso eteinen, että sinne mahtuu muutakin kuin vaatenaulakko.