Aihearkisto: Siivous

Suursiivouksen tarpeessa

Julkaistu , kirjoittanut
3

Tuossa aiemmin keväällä puhuin siitä, miten kaappien pesu alkaa kummasti houkutella, kun tehtävänä olisi oikeitakin töitä. Jätin silloin tarttumatta toimeen, mutta nyt ne samat kaapit ja laatikot ovat alkaneet näyttää todella sotkuisilta. Siis ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa tietenkään. Ei niin, että aterinlaatikkoon olisi kaatunut kattilallinen tomaattikeittoa. Kaikki on myös kutakuinkin järjestyksessä, tiedän missä mitäkin on ja löydän sen sieltä mistä pitääkin.

Mutta sellainen tietty nuhjuisuus on alkanut ärsyttää. Murusia joka paikassa, harvemmin käytettyjen astioiden hyllyillä on pölyä, järjestystä voisi vähän parantaa, yksittäisiä tahroja siellä ja täällä. Nuo pikkujutut pistävät silmään. Voin kyllä ihan hyvin elää noiden kanssa, muistutuan itselleni päivittäin, että varmaan 90% kodeista näyttää juuri samanlaiselta. Mutta pieni osa minusta haluaisi katsella täydellisyyttä.

Mikä siis estää tarttumasta toimeen? No ainakin loma. En periaatteesta siivoa lomalla. Olen varma siitä, että silloin on parempaakin tekemistä. Mikä pitääkin täysin paikkansa koska oikeastaan teen myös töitä, en palkkatyötä mutta sellaista omaa projektia, josta olen tosi innostunut ja josta hyvällä tuurilla ehkä vielä tulee palkkatyökin. Joten käytän luppohetket mieluummin oman projektin miettimiseen kuin astiakaapin kiillotukseen. Mutta pieni ongelma tässä on, koska oikeastaan kyllä haluaisin kiiltävät kaapit myös.

Päätin ratkaista tämän asian niin, että aloitan syyskuun alussa. Sitten otan käsittelyyn yhden hyllyn tai laatikon per päivä. Yhden sellaisen perusteelliseen siivoamiseen menee arvioni mukaan keskimäärin 15-20 minuuttia. Tästä seuraa se, että jos tekisin kaikki kerralla, projektiin menisi kokonainen päivä. Mutta vartti päivässä ei ole liikaa, vaikka olisi muutakin tekemistä. Tällä lailla saan sekä kiiltävän keittiön, eikä kuitenkaan tunnu siltä, ettei minulla ole parempaa tekemistä kuin jynssätä hyllyjä.

Ehkä aloitan tämän syksyllä uuden Koko koti kuntoon -projektin myötä. Olisiko kiinnostusta? Haasteet ovatkin olleet viime aikoina harvassa.

Sotkua vai likaa?

Julkaistu , kirjoittanut
4

”Sotkuista voi olla, mutta likaa en siedä!”

Olin nipin napin parikymppinen ja asuin ensimmäistä kertaa yksin. Lausahdin tuolla tavalla aika usein. Tarkoitin sillä sitä, että vaikka tavarat olivat hujan hajan eikä asuntoa kovin usein voinut sanoa kovin siistiksi, olin silti oikein hyvä ihminen. Että elän kuin possu mutta ei täällä sentään likaista ole. Jostain syystä ”lika” oli mielestäni paljon pahempi juttu kuin sekasotku. Olin myös ihan tosissani. Ei minua sekamelska häirinnyt. Lika – mitä se sitten olikaan – häiritsi paljon enemmän, mutta todellisuudessa tuossa oli kyllä aimo annos itsepetosta mukana. Nimittäin sekasotkun seassa on tosi vaikea siivota kunnolla. Veikkaan että tuossa lausahduksessa oli hieman kaunisteltua totuutta mukana.

Näin parikymmentä vuotta myöhemmin tuo lausunto on kääntynyt melkein päälaelleen. Epäjärjestyksen sietokykyni on ohentunut murto-osaan opiskeluaikojen huolettomuudesta. Sen sijaan liansietokykyni on kasvanut merkittävästi. Lattian peittävät lelut, likaiset astiat pöydillä ja siellä täällä seilaava sälä hermostuttaa minua pidemmän päälle tosi paljon. Sen sijaan tahrainen keittiönlattia tai jonkun tahmatassun kuraama lavuaari näyttävät sieltä sormien väleistä katsottuna melkein normaaleilta. Jos minulla on kymmenen minuuttia ylimääräistä aikaa siivoamiselle, en ala kuuraamaan puurotahroja pöydän alta, vaan käytän sen palauttaen kaiken mahdollisen omalle paikalleen. Saan isomman mielenrauhan tyhjästä pöytätasosta kuin kiiltävästä lattiasta.

Olenkohan nyt jotenkin huonompi ihminen, kun meillä on usein aika siistiä, mutta erityisen puhdasta on vain silloin, kun siivoja on juuri käynyt? Mielestäni meillä on tavallinen koti,  pidän muutamaa tahraa lattialla ihan normaalina perheessä, johon kuuluu alle kouluikäisiä lapsia. Mutta en voi enää kehuskella sillä, että vaikka on vähän epäjärjestystä niin likaa ei löydy.

Tuo lian ja sotkun suhde on muutenkin mielenkiintoinen. En tiedä, miksi alunperin ajattelin, että lika on se kaikista pahin juttu. Nykyään ajattelen nimittäin vähän niin, että jos kaikkialla on hirveä sotku, silloin täytyy tavaroiden hallinnassa olla jotain vikaa. Todennäköisesti niitä on ainakin aivan liikaa. Enkä sitä paitsi ole koskaan nähnyt täydellisessä järjestyksessä olevaa kotia, joka vain olisi tosi likainen. En myöskään ole nähnyt kotia, jossa olisi hirveä kaaos mutta kaikki ovenkahvat kiiltäisivät. Sen sijaan olen nähnyt täydellisessä järjestyksessä olevia asuntoja, jotka ovat myös erittäin puhtaita, aivan päinvastaisia tapauksia sekä ihan tavallisia koteja, joissa on välillä sekä sotkua että likaa.

Miten teidän laitanne on? Kestättekö paremmin likaa vai sotkua?

Kiireen aiheuttama tarkkanäköisyys

Julkaistu , kirjoittanut
8

Oletteko huomanneet sellaista, että jos on kovasti jotain tärkeää tekemistä, alkaa yhtäkkiä kiinnittää huomiota ihmeellisiin yksityikohtiin? Minulle käy aina niin. Jos on joku projekti, joka on ehdottoman pakko saada tehtyä johonkin päivään mennessä, alan siinä sivussa huomioida kaikenlaisia epäkohtia kodissamme. Olen tällä viikolla tullut siihen tulokseen, että keittiön laatikot olisi aivan välttämätöntä tyhjentää ja pestä, suorastaan syväpuhdistaa. Aterinlokerikko on aivan hirveä, kaikki kolot ovat täynnä murusia ja muuta roskaa. Kattilalaatikon pohjalla on tahroja. Kaappien ovet pitäisi jynssätä. Astioiden järjestyskään ei ole optimaalinen.

Luulen, että tuo on joku sellainen aivojen yritys päästä tekemästä sitä mitä pitäisi. Tuollainen siivoustyö on sellaista, mikä ei juuri ajatustoimintaa vaadi. Hyvin rentouttavaa siis, ja sikäli stressaavina aikoina houkuttelevaa. En silti rupea jynssäämään ennen kuin muut työt on tehty.

Asia jossa taas kiire aiheuttaa sokeutta, on minun kohdallani jääkaappi. Koko alkuvuoden olen suoriutunut ruokajätteen vähentämisestä aika hyvin. Jotain pientä välillä syntyy, mutta en ole pitkiin aikoihin joutunut heittämään varsinaisia ruoantähteitä roskiin. Viime viikonloppuna havahduin siihen, että vihanneslaatikko ei enää sisältänytkään sitä mitä luulin, vaan käyttökelvottomaksi menneitä kasviksia. Kasvikset on se heikko kohta muutenkin. Jos laariin jää yksi yksinäinen punajuuri, niin arvaahan sen, mitä sille käy. Huonosti. Nyt oli vain käynyt huonosti aika monelle muullekin. Hävetti kyllä kantaa niitä biojätteeseen. Näköjään  käy helposti niin, että jos mielessä pyörii muita asioita, ruokasuunnittelu jää tekemättä. Tässä on kyllä taas ryhdistäytymisen paikka.

Yhdelle siivousurakalle annoin periksi tällä viikolla. Lakaisin parvekkeen lattian. Se kuulostaa yksinkertaiselta mutta on oikeasti inhottava ja vaivalloinen homma. Lattian puurallit pitää nostaa yksi kerrallaan pystyyn ja sen jälkeen niiden alta lakaistaan kaikki vuoden aikana kertynyt kuona. Rallit ovat painavia ja tänä vuonna todella likaisia, noen ja siitepölyn peittämiä. Ennen kuin kaikki on saatu ylös, täytyy siirrellä tavaroita syrjään, mm. iso säilytyslaatikko ja painava ruukku. Tavallaan tämän voisi jättää tekemättä, koska eihän se tauhka näy sieltä ritilöiden alta mihinkään. Mutta jos lattiaa ei kerran vuodessa lakaise, siellä tosiaan alkaa helposti elää ötökkäyhteiskunta jos toinenkin, eikä se ole kiva ajatus.

Tulipahan kuitenkin tehtyä. Pesin myös parvekkeen laidat, jotka meidän tapauksessa ovat maalattua peltiä. Mietin pitkään, mikä pesuaine olisi tarkoitukseen paras, ja päädyin lopulta laminaatti- ym. lattioiden pesuaineeseen. Se irrottikin likaa hyvin. Viimeinen vaihe – joka on vielä tekemättä – on puurallien peseminen päältäpäin. Parvekkeella ei voi tällä hetkellä kävellä paljain jaloin ilman että jalkapohjat muuttuvat mustiksi. Pesu vain täytyy ajoittaa niin, etteivät ohikulkijat saa likavettä niskaansa. Se on sotkuista puuhaa, josta yritän tällä kertaa selvitä varsiharjalla. Tähän asti olen jynssännyt juuriharjalla mutta katsotaan tulisiko riittävän puhdasta vähän fuskaamalla.

Oletteko huomanneet, että sotkut pistävät silmään pahiten juuri silloin kun ei oikeastaan ehtisi siivota?

Pyykkikömmähdys

Julkaistu , kirjoittanut
6

Eilen kävi moka jota en ollutkaan vielä kokeillut. Pesin tavallisen 40 asteen kirjopyykin 95 asteen pesussa. Olin ajatellut pestä lakanapyykkiä, mutta viime hetkellä muutin mieleni ja vaihdoin kirjopyykkiin. Tungin koneeseen vahakankaisen pöytäliinan ja sekalaisia vaatteita. Laitoin pesuaineet valmiiksi, mutta pääsin käynnistämään koneen vasta pari tuntia myöhemmin. Siinä ajassa olin jo ehtinyt unohtaa, että koneessa ei ollutkaan niitä lakanoita.

Suurin ihmetys oli se, että millekään ei tapahtunut mitään. Paitsi pöytäliinasta kyllä lähti pari ikuisuustahraa, mutta muuten kaikki oli ennallaan. Olen onnistunut pilaamaan vaatteita väärillä pesuohjelmilla, joten olin hämmästynyt. Lycrat eivät venähtäneet, vahakangas ei muuttunut miksenkään, mistään ei lähtenyt väriä eikä mitään muutakaan katastrofia tapahtunut. Jopa pesupallo selvisi kokemuksesta yhtä pyöreänä kuin ennenkin. (Tosin sehän onkin universumin erikseen minulle valitsema, joten sikäli ei ehkä pitäisi ihmetellä.)

Kone tosiaan pesi kaiken niin kuumassa kuin pitikin, sillä lämpötilan nousun kyllä huomaa kylpyhuoneessa. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että näköjään aika monia vaatteita voi tarpeen tullen pestä kuumassakin, vaikka pesulappu väittäisi muuta. En silti kehottaisi kokeilemaan, ellei ole valmis ottamaan sitä riskiä, että jotain kuitenkin tapahtuu. Omasta kokemuksesta sanoisin, että ainakaan villan kanssa ei kannata testailla. Mutta puuvilla, ja näköjään trikookin näyttävät kestävän ainakin tällaista kertakäsittelyä. Osaako joku kertoa, mitä tapahtuu esimerkiksi silkille tai silkkisekotteille, jos ne pesee liian kuumassa? Tai viskoosi? Niiden kanssa en ole nimittäin vielä mokaillut 🙂

Miten vatsataudista selvitään

Julkaistu , kirjoittanut
8

Okei, otsikko on hitusen harhaanjohtava, sillä en aio jaella mitään lääketieteellisiä kikkakolmosia pikaisen paranemisen takaamiseksi. Sen sijaan seuraavaksi kerron systeemistä, jolla lapsiperheissä pysyy oksupyykki aisoissa. Koska kaikki parhaat jutut on aina lainattu muilta, en tietenkään ole keksinyt tätä itse. Luin alkuperäiseen vinkin  muistaakseni Valeäiti-blogista, mutta olen nyt testannut sitä käytännössä ja jatkokehittänyt edelleen. (Yritin löytää alkuperäistä tekstiä, mutta koska ei ole mitään muistikuvaa milloin olisin tekstin lukenut, se oli aikamoista hakuammuntaa eikä tuottanut tulosta.)

Kuten useimmat pienten lasten vanhemmat lienevät havainneet, lapsilla on taipumus oksennella keskellä yötä. Jos joku osaa selittää, miksi leikki-ikäisten vatsataudin alku sijoittuu aina nukkumaanmenon jälkeiseen aikaan, niin tehköön sen kommenteissa! Tämä on mysteeri, jota olen ihmetellyt esikoisen ensimmäisestä oksutaudista lähtien. Tästä seuraa joka tapauksessa se, että sänky ja petivaatteet ovat pahimmassa sotkuvaarassa. Kun ensimmäinen purskaus on havaittu, lapsi puhdistettu ja tärveltyneet lakanat riivitty pois sängystä, saattaa tulla mieleen pedata uudet lakanat. Mutta ei! Älkää tehkö sitä. Tehkää näin:

  1. Peitä patja kylpypyyhkeellä. Jos kyse on pinnasängystä, yksi pyyhe riittää koko sängyn matkalle. Jos sänky on isompi, peitä pyyhkeillä pääpuoli.
  2. Lisää pyyhekerroksia, ainakin kolme kpl mutta enemmänkin voi latoa.
  3. Laita lapsi pyyhkeille nukkumaan ja odota seuraavaa oksennusta.
  4. Jos lapsi on pieni, älä nosta häntä oksennuksen tullessa pois pinnasängystä, koska silloin oksennusta vain lentelee ympäriinsä matkalla kylppäriin. Sen sijaan anna oksentaa pyyhkeen päälle omassa sängyssä. Jos lapsi on isompi niin siinä tapauksessa vati sängyn vieressä voi auttaa.
  5. Vie lapsi pesulle.
  6. Kuori likaantunut pyyhe sängystä pois. Laita puhdas lapsi takaisin puhtaan pyyhkeen päälle nukkumaan.
  7. Suihkuttele likaisesta pyyhkeestä käsisuihkulla kiinteät möhnät suoraan vessanpönttöön. Jos tilanne on kriittinen, tämän vaiheen yli voi hypätä ja siirtyä suoraan kohtaan 8.
  8. Heitä märkä pyyhe parvekkeelle/pihalle pois haisemasta. Sen voi hakea sieltä pyykkiin aamullakin.
  9. Jos kohta 8 ei ole mahdollista, pyyhkeitä voi tunkea myös suoraan pesukoneeseen, jonka voi laittaa päälle ensimmäisenä aamulla. Jos hajuhaitta on kaamea, ripottele soodaa sinne missä haisee.
  10. Toista kohdat 3-9 niin monta kertaa kuin on tarpeen. Lisää tarvittaessa uusia puhtaita pyyhekerroksia.

Tämän systeemin ehdoton etu on se, että se minimoi lakanoiden kanssa säätämisen keskellä yötä. Sen sijaan voi maksimoida sen vähäisen tarjolla olevan uniajan sekä itselleen että muille taikka keskittyä muihin pelastustoimenpiteisiin. Pyyhkeet eivät mene muutamassa tunnissa miksenkään, ja ne voi aina pestä vähintään 60 asteen pesussa. Lautasellinen soodaa pitää myös makuuhuoneen ilmaston yllättävän raikkaana, mikä tekee tilanteesta paljon siedettävämmän kaikille osapuolille.

Tämä toimintamalli helpottaa huoltojoukkojen elämää silloin, kun potilas ei vielä itse osaa tai pääse omin avuin yöllä vessaan, ei osaa tähdätä oksujaan ämpäriin tai joka ei ylipäätään herää siihen, että mahatauti alkoi.

Oletteko kokeilleet? Onko muita hyviä vinkkejä mahataudista selviämiseen?

Se mikä näkyy on tärkeää

Julkaistu , kirjoittanut
4

On ihan eri asia siivota itseään kuin muita varten. Tottumattoman ja tottuneen siivoojan eron huomaa tässä. Tottumaton aloittaa väärästä päästä: huoneista, joihin ei todennäköisesti mennä, asioista jotka eivät ole suoraan katseen alla.

Jos siivoaa sitä varten että on tulossa vieraita ja jos aikaa on vähän, on yksi asia ylitse muiden: Vain se mikä näkyy, on tärkeää. Aloitan aina siitä huoneesta, jossa aiotaan oleskella. Yleensä se on olohuone. Raivaan pinnat tyhjiksi ja siistin tavarat paikoilleen. Sitten raivaan keittiön: tiskit koneeseen, tiskipöytä tyhjäksi, leivänmurut pois ja kaikki ylimääräinen työtasoilta piiloon. Sen jälkeen siirryn eteiseen, jossa olennaisinta on tyhjentää lattia kengistä. Sitten vielä vessojen pikasiivous – pestään vessanpönttö, pyyhitään allas, hana ja peili. Tämän jälkeen imurointi, jälleen keskittyen niihin paikkoihin, jotka näkyvät. En huolehdi siitä, missä kunnossa sohvan alunen on, mutta katson kyllä, ettei eteisessä ole hiekkaa eikä ruokapöydän alla roskia.

Vasta näiden toimenpiteiden jälkeen siivoan makuuhuoneen, lastenhuoneen, työhuoneen tai kylppärin. Jos aikaa valmistautumiseen on riittävästi, siivoan toki nämäkin. Mutta jos aikaa on vain tunti, keskityn olennaiseen ja laitan näiden muiden huoneiden ovet kiinni ja siivous on sillä hoidettu. Olen huomannut, että tottumaton siivooja muistaa tässä tilanteessa ne työhuoneessa makaavat kauheat pahvilaatikkokasat, komeron pursuilevan palautuspullokassin ja muita ihan oikeasti hoidettavia juttuja, jotka eivät kuitenkaan näy minnekään. Sitten harhautuu hoitamaan niitä, ja paraatipaikat jäävät viime tippaan tai hoitamatta.

Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että siisti koti on illuusio, joka luodaan oikein kohdistetuilla täsmäiskuilla. Sitä todellista puhdasta kotia voi sitten ihastella perusteellisen kevätsiivouksen jälkeen. Tosin silloinhan ei voi kutsua vieraita, jotteivät paikat menisi heti sotkuun… 😉

PS: Harjoittelen parhaillaan podcastien editoimista, eli hyvällä tuurilla loppuviikosta on uusi jakso eetterissä! Editoiminen on älyttömän kiinnostavaa, olen oppinut hirveästi uutta, toisin sanoen olen toh-keis-sa-ni. Aihepiiri pysyy näillä samoilla linjoilla, keskustelemme nimittäin kotitöistä.

Miten sille imurille kävi

Julkaistu , kirjoittanut
7

Ensinnäkin iso kiitos kaikille, jotka jättivät kommentteja ja kertoivat kokemuksistaan eri pölynimureiden suhteen. Vaikuttaa siltä, että ainakin tämän blogin lukijat jakautuvat suunnilleen kolmeen ryhmään: On niitä, jotka tykkäävät eniten Mielestä, niitä jotka vannovat Elekroluxin nimeen ja niitä, joiden mielestä pölypussiton Dyson on ehdottomasti paras. Aika usein Mielen omistajat ovat aiemmin pettyneet Elektroluxiin ja päinvastoin. Kokemuksista oli erittäin mielenkiintoista lukea.

Yksiselitteistä johtopäätöstä niiden pohjalta oli kuitenkin mahdoton tehdä. Paras vinkki olikin mennä Giganttiin ja testata imureita käytännössä. Minulla oli se Kuluttaja-lehden tuore vertailu myös taustatietona, ja sen pohjalta samankin merkin eri malleissa saattoi olla selvästi eroa. Tämän tiedon pohjalta epäilen, että ne jotka kehuvat ja ne jotka moittivat tiettyä merkkiä, saattoivat tietämättään vertailla eri hintaluokan koneita keskenään. Varmasti myös henkilökohtaisilla mieltymyksillä on merkitystä, eri ominaisuudet voivat olla joko hyviä tai huonoja käyttäjästä riippuen.

Mihin lopputulokseen itse sitten tulin? Itse asiassa nyt tuli käytettyä jokerikortti. En ostanut uutta imuria ollenkaan, vaan ostin vanhaan uuden osan. Siinä vaiheessa kun kirjoitin blogiin, en tajunnut, että korjaaminenkin voisi olla mahdollista. En ollut koskaan kuullut kenenkään hankkivan varaosia pölynimuriin. Kuvittenkin, että 15 vuotta vanha kone on jo niin vanha, ettei sitä kannata ruveta korjaamaan. Onneksi joku mainitsi tästäkin siellä kommenteissa, ja puoliso ehdotti myös sen vaihtoehdon selvittämistä. Kävi ilmi, että Elekroluxin laitteisiin voi tilata varaosia netistä. Se toimitettiin lähimmälle R-kioskille neljässä päivässä.

Olen oikeastaan todella tyytyväinen ratkaisuun. Ensinnäkään vanhaa, sinänsä toimivaa konetta ei tarvinnut heittää pois. Yksi iso ongelma uuden ostamisessa olisi ollut, mihin se vanha sitten laitetaan. Nyt tätä ongelmaa ei tarvitse ratkaista. Toiseksi tämä oli hyvin edullinen vaihtoehto. Putki rahteineen maksoi noin 40€. Sillä hinnalla ei olisi saanut halvintakaan pölynimuria, ja taustaselvitykseni kertoo, että halvalla ei pölkkäreiden kohdalla saa kovin hyvää. Kolmanneksi säästin hirveästi vaivaa – sekä fyysistä vaivaa että säästyin päätöksenteolta. Aliostaja riemuitsee, kun ei tarvinnutkaan yrittää valita kymmenien hyvien joukosta sitä optimaalisinta. Neljänneksi tykkään siitä, että jotain voi todella korjata, eikä sittenkään tarvitse ostaa heti uutta. Se tuntuu mukavalta, on jotenkin sellainen olo että olen toiminut oikein.

Samaan aikaan minulla on vähän huono omatunto, kun ensin vaivasin teitä ja sitten en kuitenkaan hyödyntänyt saamiani vinkkejä odotetulla tavalla. Anteeksi! Toisaalta nuo saamani kommentit auttavat varmasti muita ostajia myös. Myös minua ne auttavat myöhemmin, sillä vaikka uusi osa teki pölynimuristamme nyt käyttökelpoisen, se toi kuitenkin vain jatkoaikaa ennen väistämätöntä lopullista hajoamista. Ainakin se vahvisti käsitystäni siitä, että parhaat koneet löytyvät joka tapauksessa Mielen ja Elektroluxin valikoimista. Pölypussiton vaihtoehto ei vaikuta omalta jutultani.

Pölynimurin valinta edessä

Julkaistu , kirjoittanut
48

Tänä viikonloppuna meillä on edessä uuden pölynimurin hankinta. Aliostaja ja kitkuttelija minussa tosin yrittää pyristellä vastaan, sillä vanhahan toimii edelleen. Siinä on vain sellainen ongelma, että metalliputki ei pysy letkussa kiinni, mikä tekee imuroimisesta aika hankalaa. Lupasin viime viikolla siivoojalle, että hankin uuden. Ymmärrän, että töiden tekeminen rikkinäisillä välineillä on aika rasittavaa.

Nykyinen Electrolux on palvellut jo yli 10 vuotta. Letkun ja varren ongelmat eivät ole ainota. Mattosuulakkeen apupyörä ei enää pyöri kunnolla, koska ympärillä on niin tiukka kerros hiuksia ja pölyä. Niitä voi sieltä irrotella, mutta kaikki eivät lähde pois koskaan. Suodatinkaan ei ole HEPA-tasoa, enkä tiedä vastaako imuteho nykymalleja. Kyseessä ei ollut mikään kovin kallis laite alunperinkään, ostettiinhan ensimmäiseen yhteiseen kotiin opiskelijabudjetilla. Ihan tyytyväinen olen kuitenkin ollut kaikki nämä vuodet.

Nyt täytyisi päättää, millainen se uusi on. Siivooja suositteli Mieleä, monien pölynimurien kokemuksella. Kuulemma niin hyvä, että oli ostanut omaankin kotiinsa Mielen. Tämä sopisi sikäli minulle, että olen aika vakuuttunut Mielen laadusta muissakin laitteissa, joten miksei sitten pölynimureissa. Miele pärjäsi Kuluttaja-lehden testissäkin oikein mukavasti, taisi tulla kolmanneksi. Toisaalta testin voitti Electroluxin malli, ja kyseinen merkki on juuri omassa käytössä osoittautunut hyväksi.

Todellisuudessa merkillä ei ole hirveästi väliä, muilla ominaisuuksilla kylläkin. Imuteho on tärkeä, mutta siinä ei ole hirveästi eroja. Sen sijaan sellaiset ominaisuudet kuten johdon pituus, äänenvoimakkuus ja käsiteltävyys ovat minulle tärkeitä. Olen kuullut, että HEPA-suodatin olisi tosi hyvä (osaako joku kertoa miksi?). Hintajoustoa löytyy, mutta kieltämättä yli 400€ pölynimurista tuntuu kalliilta, se oli testivoittajan hinta. Luultavasti tässä käy niin, että menen johonkin isoon kodinkoneliikkeeseen ja katson mitä siellä on. Sitten ostan sen, joka vastaa kriteereiltään parhaiten toiveitani.

Nyt on erittäin hyvä tilaisuus kehua omia pölkkäreitänne, mikäli teillä sattuu olemaan loistoyksilö siivouskaapissa. Kaikki kommentit ja kokemukset aiheesta kiinnostavat.

Ensin siivotaan, ja sitten siivotaan

Julkaistu , kirjoittanut
5

Oletteko ajatelleet, että juhlia ennen siivotaan yleensä aina – mutta että myös juhlien jälkeen pitää siivota? Jotenkin sitä keskittyy aina niihin juhlavalmisteluihin, joihin siivoaminenkin kuuluu. Usein myös koristellaan ja valmistaudutaan ehkä muutenkin, hankitaan maljakoita kukille, ylimääräisiä jakkaroita vieraille, kenties lainataan astioita. Sitten juhlat ovat ohi ja yllätys yllätys – taas pitää siivota.

Ajatellaan vaikkapa joulua. Joulusiivous kuuluu useimmilla asiaan. Mutta kun pyhät ja lomat ovat takanapäin, koti ei näytä yhtään siltä miltä pitäisi. Ainakin minulla on arjen alkaessa vahva tarve saada koti jälleen normaaliin kuntoon. Koristeet kerätään ja pakataan talteen. Viimeisetkin lahjakääreet, narunpätkät ja nimilappuset kerätään nurkista ja laitetaan joko roskiin tai odottamaan uutta käyttöä. Sitten on ruokaan liittyvät roskat; suklaarasiat ja tyhjät  pullot, puhumattakaan jääkaapin jämävarastoista. Sitä paitsi useimmiten jouluna ei viitsi hirveästi siivoilla kun on paljon mukavampi laiskotella, joten ihan kunnon imurointi on paikallaan.

Kun katselin Linnanjuhlia, mietin tätä samaa asiaa. Parituhatta ihmistä saa muutamassa tunnissa aikaan hirveän sotkun, vaikka kyseessä olisi miten hienot juhlat. Lattiat likaantuvat, huonekalut siirtyvät pois paikoiltaan, tiskiä tulee valtava vuori ja menen takuuseen, että pitkin linnan saleja noukitaan joka vuosi juhlijoiden jäljiltä aikamoinen kasa unohtuneita tavaroita. Lisäksi linnassakin on varmasti kaikenlaista roudaamista: ruokien tarjoilupöytiä, bändien tarvitsemat kamppeet, televisiokamerat ja muut. Olisi hauska tietää, millainen määrä siivoojia tarvitaan laittamaan linna jälleen edustuskuntoon Itsenäisyyspäivän jälkeen.

Oikeastaan loppusiivous kuuluu juhlien järjestämiseen siinä missä valmistautuminenkin. Se ei välttämättä ole se kohottavin osuus juhlista, mutta näen sen tärkeänä siirtymänä kuitenkin. Siivoaminen on sellainen rituaali, joka näyttää arjen ja juhlan rajan.

Ja sitten universumi lähetti minulle pesupallon

Julkaistu , kirjoittanut
20

Minulla on ongelma. Tuhoan säännöllisin väliajoin käytössä olevan pesupallon. Niitä oli alunperin kolme kappaletta, mutta nyt ei enää ole ainuttakaan. Tai ei ollut. Joko hukkaan niitä jonnekin (en oikeasti ymmärrä minne), tai sitten pesen liian kuumassa. Tiedättekö mitä tapahtuu pesupallolle, joka kokeilee 90 asteen pesua? Ei ole pallo enää. Muovi rutistuu ihan muodottomaksi, ja koko pallo menee lyttyyn. Se muuttuu toisin sanoen käyttökelvottomaksi.

Sivumennen sanoen tässä on minusta selkeä epäkohta. Monet nestemäiset pesuaineet soveltuvat aivan hyvin myös kuumaan pesuun, joten on todella epäloogista, että pesupallot kestävät kunnolla vain 40 astetta. Muovi alkaa nimittäin pehmetä jo kuudessakympissä. Jos taas lorautan nestemäistä ainetta pesuainelokeroon, se jotenkin valuu siellä, enkä ole varma toimiiko kone niin kuin pitäisi. Tästä seuraa se, että kerta toisensa jälkeen unohdan, ja heitän pesupallon lakanoiden sekaan. Ja tuloksena on noita muovimyttyjä.

Olisin siis pilannut jälleen kerran yhden pallon, eikä ylimääräisiä ollut. Sinnittelin melkein viikon ilman. Kysyin jo naapuriltakin, löytyisikö heiltä ylimääräistä, mutta ei löytynyt. Sitten eräänä päivänä olin kaupungilla liikkeellä. Oli jo hämärää, ja minulla oli tyypilliseen tapaan kiire. Paahdoin menemään lastenvaunuja työntäen, kun se tapahtui. Universumin pesupallovastaavat olivat huomanneet ahdinkoni, ja lähettivät minulle uuden. Siinä se nökötti keskellä autotietä suojatien kohdalla. Tunnistin esineen juuri kun olin jyrännyt vaunuilla sen yli, ja refleksinomaisesti poimin sen talteen. Päätin tarkastella löytöä kotona tarkemmin.

Kävi ilmi, että kyseessä tosiaan oli tavallinen, ehjä ja pyöreä pesupallo. Ulkopuolelta aivan siisti, sisäpuolella oli pieni jäämä pesuainetta. Pyörittelin ja haistelin palloa epäluuloisena, mutta kaikesta päätellen se todellakin oli tähänkin saakka toiminut pesupallona. Pesin pallon varmuuden vuoksi huolellisesti, ja sitten otin sen käyttöön. Nyt minulla on uusi pesupallo, täsmälähetyksenä suoraan universumilta.