”Sotkuista voi olla, mutta likaa en siedä!”
Olin nipin napin parikymppinen ja asuin ensimmäistä kertaa yksin. Lausahdin tuolla tavalla aika usein. Tarkoitin sillä sitä, että vaikka tavarat olivat hujan hajan eikä asuntoa kovin usein voinut sanoa kovin siistiksi, olin silti oikein hyvä ihminen. Että elän kuin possu mutta ei täällä sentään likaista ole. Jostain syystä ”lika” oli mielestäni paljon pahempi juttu kuin sekasotku. Olin myös ihan tosissani. Ei minua sekamelska häirinnyt. Lika – mitä se sitten olikaan – häiritsi paljon enemmän, mutta todellisuudessa tuossa oli kyllä aimo annos itsepetosta mukana. Nimittäin sekasotkun seassa on tosi vaikea siivota kunnolla. Veikkaan että tuossa lausahduksessa oli hieman kaunisteltua totuutta mukana.
Näin parikymmentä vuotta myöhemmin tuo lausunto on kääntynyt melkein päälaelleen. Epäjärjestyksen sietokykyni on ohentunut murto-osaan opiskeluaikojen huolettomuudesta. Sen sijaan liansietokykyni on kasvanut merkittävästi. Lattian peittävät lelut, likaiset astiat pöydillä ja siellä täällä seilaava sälä hermostuttaa minua pidemmän päälle tosi paljon. Sen sijaan tahrainen keittiönlattia tai jonkun tahmatassun kuraama lavuaari näyttävät sieltä sormien väleistä katsottuna melkein normaaleilta. Jos minulla on kymmenen minuuttia ylimääräistä aikaa siivoamiselle, en ala kuuraamaan puurotahroja pöydän alta, vaan käytän sen palauttaen kaiken mahdollisen omalle paikalleen. Saan isomman mielenrauhan tyhjästä pöytätasosta kuin kiiltävästä lattiasta.
Olenkohan nyt jotenkin huonompi ihminen, kun meillä on usein aika siistiä, mutta erityisen puhdasta on vain silloin, kun siivoja on juuri käynyt? Mielestäni meillä on tavallinen koti, pidän muutamaa tahraa lattialla ihan normaalina perheessä, johon kuuluu alle kouluikäisiä lapsia. Mutta en voi enää kehuskella sillä, että vaikka on vähän epäjärjestystä niin likaa ei löydy.
Tuo lian ja sotkun suhde on muutenkin mielenkiintoinen. En tiedä, miksi alunperin ajattelin, että lika on se kaikista pahin juttu. Nykyään ajattelen nimittäin vähän niin, että jos kaikkialla on hirveä sotku, silloin täytyy tavaroiden hallinnassa olla jotain vikaa. Todennäköisesti niitä on ainakin aivan liikaa. Enkä sitä paitsi ole koskaan nähnyt täydellisessä järjestyksessä olevaa kotia, joka vain olisi tosi likainen. En myöskään ole nähnyt kotia, jossa olisi hirveä kaaos mutta kaikki ovenkahvat kiiltäisivät. Sen sijaan olen nähnyt täydellisessä järjestyksessä olevia asuntoja, jotka ovat myös erittäin puhtaita, aivan päinvastaisia tapauksia sekä ihan tavallisia koteja, joissa on välillä sekä sotkua että likaa.
Miten teidän laitanne on? Kestättekö paremmin likaa vai sotkua?
Mä olen kyllä ollut muutamassa likaisessa (suorastaan hyvinkin likaisessa) mutta täysin järjestyksessä olevassa kodissa. Kaikki ovat olleet ns. vanhojenpoikien huusholleja. Tavarat paikallaan ja kokonaisuudessaan niitä tavaroita ei edes kovin paljon, mutta jos asuu vuosikausia koskaan asuntoa pesemättä, niin kyllähän siellä aika paljon on tahmaa. Ikkunoista tosin olen havainnut, että kolmen, neljän pesemättömän vuoden jälkeen ne eivät enää näkyvästi likaisemmiksi muutu. Mutta esim. vessa kyllä muuttuu… Ja nää ovat olleet siis ihan (muuten) täyspäisiä, töissäkäyviä ja hyvinkin fiksuja miehiä, siivoaminen ei vaan kiinnosta.
Tämähän on mielenkiintoista, minulla ei ole tällaisesta kokemusta! mutta uskon kyllä kun sanot. Eikö ole jännä että ne ovat kaikki olleet miehiä. Olen ollut havaitsevinani saman ilmiön, että miesten liansietokyky on paljon korkeampi kuin naisten. Sen täytyy olla kasvatuksen ja kulttuurin muovaama ilmiö.
Inhoan siivoamista, sanottakoon se ensimmäisenä. Mutta ensimmäisenä tartun kyllä likaan. Lialla on tapana tarttua esim. vaatteisiin ja levitä sitä kautta vähän joka paikkaan. Pinttynyttä likaa pitää liottaa ja raapia, jolloin tulee sitten pilattua pintoja. Tämän takia pyrin siivoamaan lian heti huomattuani. Mitä pidempään yrittää ignoorata lian, sitä pidempään sitä saa hangata sinä ”sitten joskuksena” jolloin hommaan tarttuu.
Tosin, kaikki kotityöt helpottuvat sillä, että omistaa mahdollisimman vähän tavaraa.
Täytyy sanoa, että minä en välttämättä ala jynssäämään vaikka näenkin likaa. Syytä varmasti olisi, mutta välillä preferoin muuta. Onneksi meidän ihana siivooja jynssää pahimmat pari kertaa kuussa.