Avainsana-arkisto: kuluttaminen

Ajatuksia kuluttamisesta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tällä viikolla kaikki toitottivat kuluttamisesta: toiset mainostivat tarjouksia, toiset muistuttivat siitä, että mitään ei tarvitse ostaa, vaikka halvalla saisikin. Tarkastelin äsken tämän vuoden vaateostoslistaa, ja huomasin, että ajatukseni ostamisesta ovat muuttuneet paljon.

Olen tänä vuonna ostanut vaatteita aitoon tarpeeseen, ja sitten niitä vähemmän tarpeellisia. Uudet farkut korvasivat kahdet puhkikuluneet entiset ja verkkarit olivat välttämättömät polvileikkauksen jälkeen, kun mitään muut housut eivät mahtuneet jalkaan. Kaikki muut ostokset ovat sellaisia, että niiden ”tarpeellisuuden” voisi kyseenalaistaa. On sellaista, jolle on ollut aito, muttei äärimmäisen välttämätön tarve, kuten esimerkiksi musta pashmina hautajaisia varten. Sitten on pari sellaista ostosta, jotka on ostettu ihan muusta kuin tarpeesta. Kaikelle on kyllä jo löytynyt käyttöä, paitsi tammikuussa ostetuille korkokengille. Olin monta vuotta etsinyt vaaleita juhlakenkiä, jotka viimein tammikuussa löysin. Sitten rusautin polveni hajalle, enkä ole uskaltanut korkokenkiä käyttää sen jälkeen kertaakaan. Ilman polvileikkausta nekin olisivat päässeet jo jalkaan, mutta nyt ne saavat odottaa siihen saakka, kunnes en enää pelkää liukastuvani.

Hienot ne on, enkä uskalla niillä kävellä.

Vaikka olen vuosia tunnistanut erilaisia ostomotiiveja, jotka eivät varsinaisesti perustu tarpeeseen, en silti ole niille immuuni. Ostin itselleni elokuussa loppuunmyynnistä nilkkurit, koska ne olivat niin älyttömän halvat (25€, Timberlandin nahkakengät). Toki olisin pärjännyt ilmankin, mutta en jaksanut vastustaa tuollaista löytöä. Onneksi en tehnyt mitään kompromissia laadun, istuvuuden tai muiden ominaisuuksien suhteen, sen verran olen sentään oppinut. Mutta tiedostin kassalla, että nyt ostan kengät, joille ei ole akuuttia tarvetta, vain siksi että ne ovat poikkeuksellisen halvat.

Kesällä taas ostin neuleen ja huivin, koska teki mieli shoppailla. On vähän uskomatonta, että edelleen voi ajoittain iskeä hirveä halu vain ostaa itselleen jotain uutta ja kivaa! Edes vuosien treenaaminen ei ole poistanut tätä yllykettä kokonaan. Useimmiten pystyn sen ohittamaan, mutta ehkä suunnilleen kerran vuodessa itsehillintä pettää. Muistelen, että tähän shoppailuhetkeen liittyi myös jotain tunnesäätelyä, olin ehkä fyssarilta tulossa, ja turhautunut polven huonosta paranemisesta. Tämänkin tiedän ja tiedostin, että ostaminen ei korjaa asiaa, mutta ostin silti. Hämärästi muistelen, että tunsin jonkinlaista kapinallista riemua noista kahdesta uudesta vaatteesta.

Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten syvään juurtuneita ostamiseen liittyvät tavat ovat. Emme osta vain siksi että todella tarvitsemme, vaan iso osa kuluttamisesta on jotain muuta. Erona entiseen omalla kohdalla on se, että aiemmin tein tätä jatkuvasti. Eikä kyse ollut vain vaatteista, vaan kaikesta muustakin: ostelin kirjoja, kosmetiikkaa, kasveja ja varmaan paljon muutakin kyseenalaistamatta logiikkaa ostamisen taustalla lainkaan. Päinvastoin, ostaminen itsessään oli nautinto, vähän samanlainen kuin vaikka karkkipussi.

Tämä on kuitenkin muuttunut, sillä vaatteisiin liittyvä tiedostaminen on laajentunut muihinkin tavaroihin. En osta enää oikeastaan mitään ilman, että tiedostan ihan tarkkaan onko tarvetta vai ei, ja mikä on todellinen motiivi ostamisen takana. Se on johtanut siihen, että ostan kaiken kaikkiaan mitään paljon vähemmän, kuin esimerkiksi blogin alkuaikoina. Silloin painopiste ajattelussani oli siinä, miten turhista tavaroista pääsee eroon. Nykyisin mietin tarkkaan, miten estän uuden tavaran kertymisen. Kuten edellä totesin, en ole vielä siinä pisteessä, että onnistuisin olemaan ostamatta yhtään mitään, mitä en todella akuutisti tarvitse. Mutta ajattelun muutos on ollut iso. Silloinkin kun ostan ”huvikseni”, tiedostan terävästi että juuri siitä on kyse, ja harkitsen entistä tarkemmin, mitä ostan. Ja useimmiten jätän kokonaan ostamatta, koska en löydä mitään, mikä mielessäni oikeuttaisi omien sääntöjen rikkomisen.

Millaisia ajatuksia black fridayt ja älä osta mitään -päivät teissä herättivät?

Onko kodit jo raivattu?

Julkaistu , kirjoittanut
8

Tuntuuko teistä siltä, että suurin kodinjärjestämisen ja tyhjentämisen buumi on menossa ohi? Konmari-aate on hiipunut, eikä ammattijärjestäjiä haastatella enää samaan tahtiin kuin muutama vuosi sitten. Tässäkin blogissa on ollut hiljaisempaa osittain siksi, että aihe ei enää herätä minussakaan niin suurta intohimoa kuin vielä muutama vuosi sitten. Silloin oli toisin – Konmarin vanavedessä julkaistiin monta kirjaa Suomessakin, esimerkiksi minun Tavarataidot ja Ilana Aallon Paikka kaikelle. (Ne ovat muuten hyvin erilaiset kirjat, vaikka aihepiiri onkin sama. Ilana pohtii asiaa kulttuurin ja historian näkökulmista, minulla on erittäin käytännönläheinen ote raivaamiseen. Suosittelen molempia.) Aihe oli muutenkin pinnalla, siitä kirjoitettiin lehdissä, Konmari sai oman ohjelman Netflixiin ja keskustelupalstat pursusivat ihmisiä, jotka innolla vähensivät tavaraa.

Minusta itsestäni on jo pidempään tuntunut siltä, että pelkkä raivaaminen eri riitä. Sillä saa toki oman kotinsa kuntoon, ja nautin ainakin itse siitä, että tavaroita on sopivasti neliöihin nähden. Pidän siisteydestä ja järjestyksestä, mutta kuten olen tuhannesti todennut aiemminkin, ei meillä täydellistä ole. Mutta ei meillä enää ole hirveästi raivattavaakaan. Jos tavoittelisi sitä täydellisyyttä, niin tietysti lelumäärää voisi harventaa, kirjahyllyn perata, komeron järjestää tiptop enkä edelleenkään ole keksinyt täydellistä systeemiä papereiden arkistointiin. Mutta mikään näistä aiheista ole sellainen, että koti olisi vaikeasti käytettävissä sen takia. Lelut mahtuvat lastenhuoneeseen ja lattian saa tarvittaessa tyhjäksi. Keksin, että kirjahyllyn päällä on hyvää tilaa säilyttää niitä kirjoja, joita en saa kuskatuksi divariin tai kierrätyskeskukseen. Komeron raivaan noin kerran vuodessa, ja sitten sillä pärjää loppuvuoden ihan hyvin. Paperitkin löytyvät, vaikkei systeemi olekaan elegantti.

Olen pidempään miettinyt, että tavaran vähentäminen on vastaus vain tiettyyn pisteeseen saakka. Se on hauskaa ja koukuttavaakin, mutta entä sitten, kun itselle sopiva määrä tavaraa on tullut vastaan? On helpottavaa päästä turhasta eroon, mutta edes minimalisti ei voi loputtomiin karsia omaisuuttaan.  Olen ruvennut epäilemään, että tässä muutaman vuoden aikana iso osa ihmisiä onkin karsinut kotiaan urakalla, minkä seurauksena nettikirppikset ovat täyttyneet tavarasta, eikä ylimääräisestä ole enää niin helppoa päästä eroon. Sekin vähentää raivausintoa. Tavaroiden vähentäminen on hauskaa kun siitä innostuu, mutta se on lopulta vain väline, ei päämäärä.

Olen entistä vahvemmin sillä kannalla, että lopullinen ratkaisu kotien tavaraongelmaan on se, ettei uutta tavaraa tule lisää. Ei riitä, että vanhasta luovutaan, täytyy myös vähentää hankkimista. Jatkuva raivaaminen loppuu itsestään, jos uuden tavaran virta tyrehtyy. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä uuden tavaran kutsu on kaikuva. Tiedän sen hyvin siitä, että olen monta vuotta harjoitellut harkittua vaatteiden hankintaa, ja vasta nyt voin oikeasti mennä kauppaan ja todeta ettei tee mieli ostaa mitään. Harjoittelen tätä edelleen esimerkiksi kosmetiikan, kirjojen ja muutamien muiden tavaralajien suhteen.

Uskon, että seuraava trendinä onkin ostamisen vähentäminen: tietoiseen ostamiseen keskittyminen ja erilaiset ostolakkohaasteet. Tähän asti olemme pelanneet minimalismipeliä, ja vähentäneet tavaroita yksi kerrallaan. Tuleeko seuraavaksi ostolakkobingo? Vuosi vanhoilla tavaroilla -haaste? Tai kenties Shoppaile kaapistasi -kurssi? Minusta tuntuu, että tämä on luontevasti seuraava askel, kun tavaroita on karsittu tarpeeksi. Ennustan, että myös erilaiset eettisesti kestävät ostovalinnat nousevat entistä tärkeämmiksi. Kun ostaa vähän, ei halua ostaa huonoa, tai edes keskinkertaista. Minusta tämä on hyvä asia, sillä kalliimpia tavaroita arvostaakin automaattisesti enemmän. Niistä huolehditaan paremmin ja ne kestävät pidempään.

Yhteenvetona toteankin, että ennustan ensi vuodelle sellaista trendiä, jossa katse kääntyy vähitellen pois siitä, mitä tavaraa kodista lähtee, ja keskitytään entistä enemmän siihen, mitä tavaroita kotiin tulee. Oletteko samaa mieltä vai eri mieltä?