Polveilevaa pohdintaa vaatemääristä

Olen ajatellut viime aikoina ajatellut vaatteitani. Taustalla on tämä (englanninkielinen) artikkeli siitä, miten valtavat määrät Pohjois-Amerikassa tuotetaan vaatejätettä. Tuon jutun lukemisesta tuli vähäksi aikaa lähes fyysisesti pahoinvoiva olo. Vaikka kyse ole eri maasta ja eri kulttuurista, en koe, että omat kulutustottumukset olisivat valovuoden päässä tuossa kuvatusta.

Artikkelissa kuvattiin niitä vaatemääriä, jotka Amerikassa heitetään pois joka vuosi. Määrä on on niin valtava, että sitä ei oikeastaan pysty edes kuvittelemaan. Iso osa kannetaan Goodwilliin tai johonkin muuhun hyväntekeväisyyteen, joka myy käytettyjä vaatteita eteenpäin. Mutta vain osa todella myydään uudelleen käytettäväksi, ja suuri osa kuljetetaan kehitysmaihin. Siellä ne aiheuttavat monenlaisia ongelmia; kansantalouteen, köyhyyteen ja ympäristöön liittyviä muiden muassa. Eikä se muutenkaan ole mitenkään järkevää, että ensin vaate tuotetaan esim. Kiinassa, sitten se roudataan sieltä USAaan, jossa vaate myydän ja sitä käytetään ehkä kerran pari. Sen jälkeen se kuskataan monen mutkan kautta jälleen toiselle puolelle maapalloa, kenties Intiaan tai Meksikoon. Ajatelkaa, millainen ekologinen selkäreppu yhdelle vaatteelle kertyy!

Artikkelin mukaan amerikkalainen ostaa vuodessa keskimäärin 60 vaatetta. Se tarkoittaa, että joka viikko uusi vaate, ja parhaimpina kaksi. Olen nyt pitänyt kirjaa omista ostoksista vuoden alusta lähtien. Voin paljastaa, että kokonaislukumäärä on nyt 36. Eli ollaan yli puolenvälin tuota amerikkalaista keskiarvoa, ja vielä on viisi kuukautta tätä vuotta jäljellä. Tiedän jo nyt, että minimissäänkin tulen vielä ostamaan ainakin yhdet kengät tänä vuonna, ja erittäin todennäköisesti pipon, sormikkaat, mahdollisesti urheiluvaatteita ynnä muuta. Tämä on ollut pysäyttävä havainto. Olen myös laittanut ison pinon vaatteita kiertoon. En mitään uutta tai sopivaa, mutta niistä vanhoista ja väärän kokoisistakin on syntynyt aikamoinen kasa.

Tämän oman excelin ja tuon artikkelin yhteisvaikutus oli se, että aloin vakavasti harkita, että eläisin vuoden ostamatta uusia vaatteita. MITÄÄN uusia vaatteita. Jos olen pelkästään tämän vuoden aikana ostanut 11 paria sukkia ja sukkiksia, miten on mahdollista, etten muka pärjäisi niillä kokonaista vuotta? Kun näitä pohdintoja on peilannut omassa lähipiirissä, on saanut mielenkiintoisia vastauksia. Esimerkiksi, että ei niitä sukkia pitäisi oikeastaan laskea mukaan ollenkaan. Tästähän on puhuttu ennenkin – lasketaanko sukat vai ei? Minusta lasketaan, vaikka ne olisikin käyttötarvikkeita, joita on aika ajoin uudistettava. Kaverin mielestä sukat eivät ole ”vaatteita”, vaan käyttötavaraa joka ei kuulu samaan ryhmään kuin vaikka juhlamekot.

Toinen, vähän erilainen näkökulma tuli eräältä vanhemmalta sukulaiselta. Hän sanoi suunnilleen näin: ”Älä rupea tuollaiseen hullutukseen. Sinä olet vielä nuori ja nätti, nauti siitä pitämällä kauniita vaatteita. Ehdit kulkea vanhoissa rytkyissä myöhemminkin. Jos et nyt ota iloa irti siitä, että kaikki kauniit vaatteet näyttävät hyviltä päälläsi, kadut sitä myöhemmin.” Hän oli ohjeessaan vilpitön ja ajatteli minun parastani. Hän itse on reilusti yli 60-vuotias, ja neuvo perustui siis omiin kokemuksiin. Aloin tietysti heti miettiä, mitä jos siinä kävisikin juuri noin. Mitä jos jälkeenpäin kadun katkerasti sitä, etten ostanut mitään kivaa? Mitä jos juuri ensi vuonna tulisi vastaan maailman täydellisin vaate, jossa näyttäisin eleganssin huipentumalta, mutta en voisi ostaa sitä typerän päätöksen takia?

Nämä vaatemäärät on vähän sama juttu kuin lihansyönti. Vähitellen alkaa vaan tuntua siltä, että vähentää pitäisi. Ei siksi, että se olisi terveyden tai talouden kannalta välttämätöntä, vaan siksi, että se tuntuu oikealta. Tai että oikeastaan sen vanhan tavan jatkaminen alkaa tuntua yhä enemmän jotenkin väärältä. Olen vähän kyllästynyt siihen, että tavaroita verrataan ylipainoon, mutta seuraava analogia tuli kuitenkin mieleen: Eräs käytännöllisimmistä ohjeista, jonka painonhallinnan suhteen olen kuullut, on että rupeaa  syömään ja liikkumaan siten, kuin ihannepainossa oleva ihminen söisi ja liikkuisi. Minulle on tullut samanlainen olo monien ekologiseen elämään liittyvien juttujen suhteen. Elänkö nyt siten, että jos kaikki eläisivät samalla tavalla maailma pelastuisi?

Luulen että ehdin tätä asiaa pohdiksella täällä syksyn aikana vielä moneen otteeseen. Onko joku muu miettinyt samoja juttuja?

Hankintoja harkinnassa

Tässä energiapilvessä pyyhältäessäni olen päättänyt laittaa muutamat sisustusasiat kerralla kuntoon. Tai ainakin ennen joulua.

Haluan parvekkeelle oskarinoksan! Tai siis sellaisen kiilan muotoisen telineen, jossa voi tuulettaa vaatteita. Tämä on selkeä puute, haluaisin vähän väliä tuuletella kaikenlaista, mutta oksan puute on estänyt. Ostamista on hidastanut se, että olen ajatellut kiinnittämisen olevan hyvin hankalaa. Mutta miten vaikeaa se nyt voi olla? Kai nyt jokainen osaa pari reikää porata. Nyt pitäisi vielä selvittää, mistä noita tuuletustelineitä saa. Ehdotuksia? Tämän muuten haluan NYT enkä marraskuussa. Oletan että sekä vaiva että kustannukset jäävät hyvin maltillisiksi.

Päätin myös, että lastenhuone tarvitsee kerrossängyn. Olen tutkaillut eri vaihtoehtoja netistä, ja ensi viikonloppuna toivon pääseväni niitä paikan päälle katsomaan ja hypistelemään. Tällä hetkellä vaakakupissa painaa mm. se, miten fiksu säilytyssysteemi sängyn alle on kehitetty. En haluaisi sellaista isoa yhtenäistä laatikkoa, koska en usko sellaisen olevan mitenkään kätevä. Toisaalta jos sängyn alla ei ole mitään strukturoitua säilytyssysteemiä, se vain kerää pölyä ja roinaa. Lisäksi haluan melko kapean mallin (tämä karsi ikealaiset heti kättelyssä pois). Jos teillä on suosituksia, otan niitä erittäin mielelläni vastaan! Tässä projektissa on pakko antaa vähän enemmän aikaa toteutumiselle, sillä toimitusajat ovat usein muutaman viikon luokkaa.

Lopuksi olen nyt eilisestä lähtien harkinnut, pitäisikö meidän parvekkeella olla sellaiset syyslamppupallerot. Kuvassa ne näyttivät tosi tunnelmallisilta. Mutta ymmärrän, että lamput yksinään eivät vielä tee parvekkeesta hämyisää olohuoneenjatketta. Pitäisi olla myös kukkia ja varmaan jotain muutakin, että tunnelma syntyisi. Pelkät lamput muuten karulla parvekkeella näyttänevät orvoilta. Olen koko kesän säilyttänyt 80% viherkasveistamme parvekkeella, ja se on tehnyt siitä ihanan vehreän ja viihtyisän. Mutta mitenköhän käy sitten, kun ilmat viilenevä liikaa, jaksaisinko sisustaa uudelleen? Tässä on itsetutkiskelun paikka. Muuten tulee ostettua turhaa.

Aleshoppailun kaksi sudenkuoppaa

Tunnistan omassa aleshoppailussa kaksi sudenkuoppaa. Aiemmin tipahtelin niihin tiheämmin, nykyisin osaan onneksi kiertää kauempaa.

  1. Kuvitteelliselle minälle shoppailu. Tähän syyllistyin enemmän nuorempana. Alessa tulee vastaan jotain ihanaa, joskin erikoista. Mutta ei se mitään, koska oikeastihan olen sisimmiltäni kimalteleva yöperhonen/ aktiiviurheilija/ jotain muuta yhtä utopistista. Kyse on vain siitä, etten normaalielämässä pääse ilmaisemaan näitä piileviä ominaisuuksiani kunnolla. On myös ihanaa kuvitella itsensä paljon jännittävämpään elämään kuin mitä oikeasti viettää. Sitten ostaa jotain pöhköä, ja puolen vuoden päästä havahtuu siihen, että käyttökerrat ovat jääneet todella vähäisiksi. Seuraa herätys todellisuuteen, ja tunnustan lopulta itselleni, että pieleen meni, en muuttunutkaan glitteriä varisevaksi kilpajuoksijaksi.
  2. Merkkituote, ja noin halpa! Tämä on sellainen sudenkuoppa, jota minun täytyy vielä nykyisinkin tarkkana varoa. Se tarkoittaa sitä, että törmään alessa merkkituotteisiin, josta olen kiinnostunut. Kyse on yleensä kosmetiikasta tai vaatteista. Ongelmana vain on, että väri, malli tai materiaali on outo. Mutta iso aleprosentti yhdistettynä houkuttelevaan merkkiin sokaisee, ja ostan tuotteen vain koska saan halvalla sellaista, mitä en normaalihinnalla ostaisi. Tämän takia olen ostanut mm. limenvihreää luomiväriä ja niin pienen topin etten koskaan kehdannut pitää sitä julkisesti.

Usein nämä kaksi jotenkin sotkeentuvat toisiinsa myös. Ensimmäinen houkutin on hinta, sen jälkeen merkki, ja sen jälkeen olenkin jo uskottelemassa itselleni, että limenvihreä luomiväri on ihan käyttökelpoinen. ”Kyllä minä olen luomiväri-ihminen ja -60% niin hyvä ale että vaikka tuo väri on jokseenkin outo en silti ikinä saisi tätä näin halvalla joten parempi ostaa kuitenkin!” Oikeasti tällaisten houkutusten kohdalla pitäisi malttaa pysähtyä ja rauhoittua. Kuulostella, onko houkutuksena aidosti mahtava tuote, vai joku noista yllämainituista harhoista. Usein sen nimittäin kyllä huomaa, ellei itse yritä kovaäänisesti kailottaa oman intuitionsa päälle.

Kun mietin alessa tapahtuneita virheostoksia, kaikki menevät jompaan kumpaan kategoriaan. En esimerkiksi ostele aina vain samoja vaatteita uudelleen tai hamstraa kymmenettä kappaletta jotain, mistä yksi tai kaksikin riittäisi. Onneksi olen oppinut tiedostamaan nämä omat heikkouteni ja osaan olla tarkkana.

Minkälaisia sudenkuoppia teillä tulee alessa vastaan?

Aleostoksilla vahingossa ja tahallaan

Olen varmaan aiemminkin sanonut, että tykkään alennusmyynneistä. Siis sellaisista kunnollisista, joissa alennukset ovat vähintään -25%, sitä pienemmän alet eivät mielestäni ole vaivan arvoisia. Alennusmyyntien riskit ovat tunnettuja. Niissä harhautuu helposti ostamaan itselleen tarpeettomia tavaroita, jotka eivät lopulta välttämättä ole edes kovin halpoja.

Toisaalta tykkään alennusmyynneistä juuri päinvastaisesta syystä. Jos löytää tarpeellista tavaraa normaalia halvemmalla, tuntee suorastaan huiputtaneensa systeemiä! Niinpä minulla onkin paljon alesta ostettuja kamppeita. Olen myös vuosien aikana kehittynyt ostajana. Olen nimittäin tehnyt elämäni aikana runsaasti pöhköjä aleostoksia. Mutta olen kehittynyt. Enää harvoin erehdyn ostamaan mitään tarpeetonta (okei, kenkiä ei ehkä lasketa tähän) enkä anna alennuksen hämätä vaan arvioin ostoksen edullisuutta hinnan perusteella.

Olen viime viikolla käväissyt pyörähtämässä sekä Stockan että Sokoksen alennusmyynneissä, nimenomaan kosmetiikkaosastolla. Kosmetiikka tuntuu aina vähän sellaiselta juuri ja juuri tarpeelliselta ostokselta, vaikka rehellisyyden nimissä tykkään kosmetiikasta kovasti, ja olen jossain määrin kiinnostunutkin siitä. Stockalla katselin kynsilakkoja, jotka olivat ihanan kimaltavia ja maksoivat vain kolme euroa pullo. Harkitsin pitkään ostaisinko kultaisen vai hopeaisen, kunnes aloin miettiä olisiko kynsilakasta todella iloa minulle, niin halpa kuin se olikin. En käytä kynsilakkoja säännöllisesti, ja minulla on jo muutama. Tarvitsinko oikeasti kullankimallusta varpaiden kärkiin? Totesin että en, ja jätin lakat ostamatta.

Olin jo lähtemässä pois kun huomasin vielä yhden alepöydän. Siellä oli Clarinsin luomiväripaletteja, ja tajusin että nyt osuin oikeaan. Olen lähes vuoden etsinyt tietyn sävyisiä luomivärejä, ja nyt niitä oli siinä tarjolla erittäin kohtuulliseen hintaan. Ostosta ei tarvinnut kauan harkita. En ikimaailmassa olisi raaskinut ostaa palettia täydellä hinnalla, mutta 30% alennuksella kyllä. Ostos oli todella harkittu, sillä olen varta vasten käynyt noita värejä etsimässä pariin otteeseen, mutta en vain ole löytänyt mieluisia. Tiesin siis heti, että tässä on tuote jolle tulee käyttöä. Luomiväripaleteissa kannattaa muuten jakaa hinta värien lukumäärällä, ja miettiä ostaisiko yhtä monta erillistä sillä hinnalla. Tässä tapauksessa yhdelle luomivärille tuli hintaa 5€ kappale, mikä mielestäni oli Clarinsin tuotteesta käypä hinta.

Eilen tein samanlaisen pikapyörähdyksen Sokoksella, olin oikeasti ruokakauppaan menossa mutta päätin tarkistaa, olisiko alessa mitään kiinnostavaa.  Tein uuden löydön, ripsivärin suosimaltani merkiltä, ja erittäin tarpeeseen tämäkin. Olin juuri pari päivää aiemmin huomannut, että vanha ripsari alkoi olla aivan lopussa ja tehnyt mielessäni muistiinpanon uuden ostamisesta. Kun näitä oikeasti tiedostettuja tarpeita tulee vastaan alessa, olen riemuissani. Kun ostos on tehty, oikea strategia on poistua lähimmästä uloskäynnistä eikä jäädä enää haahuilemaan uusien löytöjen toivossa.

Onnistuin vahingossa tekemään tarpeellisia ostoksia. Tämä taktiikka sopii minulle parhaiten. Pitäen mielessä mitä tarvitsen mutta ilman ryysimistä ja erillisiä reissuja kauppaan. Kävin molemmissa aleissa samalla kun olin kaupassa ja kaupungilla joka tapauksessa muutenkin.

Oletteko tehneet fiksuja alelöytöjä?

Onko outlet aina halvin?

Uusimmassa Kuluttaja-lehdessä oli mielenkiintoinen juttu outleteista. Sen ydinviesti oli se, että outletit eivät ole absoluuttisen halpoja, vaan todellisuudessa saman tavaran saattaa saada selvästi halvemmalla ihan vaan Prismasta. Mielenkiintoista, eikö totta?

Monilla suomalaisilla isoilla ja tunnetuilla brändeillä on outlet tai useampia eri puolilla maata. Marimekko, Iittala, Nanso, Reima, Pentik – kaikkia näitä vähän fiinimpiä merkkejä, joiden tuotteisiin liitetään usein laatumielikuvia. Eipä ole ihme, jos outletissa tai tehtaanmyymälässä tulee shoppailtua innolla, siellähän voi tehdä mitä vaan löytöjä ja tietää että tavara on hyvää. Mutta lehtijutun perusteella ei ehkä kannattaisi riehaantua.

Kuluttaja-lehden artikkeli kertoo, että halpa on suhteellinen käsite. Tuote voi olla halvempi kuin jossain lippulaivamyymälässä, mutta saman tavaran saattaa saada Prismasta vielä halvemmallakin. Mielenkiintoinen kysymys on, onko sillä väliä, mistä tuotteen ostaa? Ja mikä ratkaisee – kaikista halvin hinta vai ostokokemus kokonaisuudessaan? En tiedä teistä, mutta minun mielessäni Prismaan liittyy hyvin erilaisia mielikuvia kuin vaikka Iittalaan. Minulle ei tule mieleen lähteä huvikseen shoppailemaan Prismaan, sen sijaan Iittalan tehtaanmyymälään voin hyvin tehdä erillisen retken. Jostain syystä se tehtaanmyymälä tuntuu tarjoavan kohottavamman elämyksen kuin supermarketti.

On kuitenkin hyvä muistutus, että tehtaanmyymälä, ystävämyynti tai outlet ei itsessään takaa halvinta mahdollista hintaa. Noissa paikoissa ei oikeastaan kannata shoppailla hinnan perässä, ellei ole etukäteen selvittänyt, mikä on normaali hintataso. Ostin keväällä mekon ystävämyynnistä, mutta olin etukäteen katsonut netistä, mitä kyseisen merkin vaatteet maksavat omassa nettikaupassaan. Totesin ystävämyynnin hintojen olevan noin 50% alhaisempia, joten tein kaupat tyytyväisenä. Ylipäätään näiden em. ostopaikkojen ongelma on se, ettei vertailukohtaa ole esillä. Normaalissa alessa tuotteiden alkuperäinen hinta on selvästi esillä, jolloin ostaja kykenee arvioimaan kannattaako ostaa vai ei.

Ehkä tämän tekstin ydin on siinä, että outletit ovat hyviä paikkoja tehdä hankintoja, jos pari perusasia on kunnossa: tietää mitä haluaa ja tietää mitä se yleensä maksaisi. Sen sijaan päämäärätön fiilistely halpojen tavaroiden keskellä saattaa johtaa tarpeettomiin hankintoihin, jotka eivät itse asiassa olekaan niin halpoja. Ainakin minulle on joskus saattanyt käydä niin.

Entäpä teille? Mitä mieltä olette outleteista ja tehtaanmyymälöistä?

Lasketaanko sukat mukaan?

Voi olla että ei ole viisasta kirjoittaa tästä aiheesta. Kun viimeksi kerroin mitä olen vuoden ensimmäisen kvartaalin aikana ostanut, siellä jo joku pyöritteli silmiä kommenttiosastolla, ja päivitteli hirvittävää shoppailutahtiani. Noooh, otan riskin ja kirjoitan kuitenkin.

Menin aamulla Stockalle ostamaan uusia sukkahousuja viikonlopun juhlia varten. Minusta tuntuu, että sellaiset ohuet juhlasukkikset ovat käytännössä kertakäyttöisiä. Melkein aina onnistun nirhaisemaan itseni johonkin ovenpieleen niin, että illan päätteeksi sukissa on silmäpako tai sellaisia lankaviiruja. Päättelin siis, että kannattaa suosiolla ostaa uudet hyvissä ajoin, sillä jos paneudun asiaan juhlapäivän aamuna, ei ole sanottu että korista löytyy kunnon sukkiksia, eikä siinä vaiheessa enää ole aikaa hankkia uusia. Jos ihminen käyttää sukkahousuja ja hameita, niin yhdet taatusti priimat juhlasukkikset kaapissa pelastaa päänsäryltä silloin, kun niitä tarvitaan.

Löysin sopivat yllättäen jopa kantistarjouksesta, mutta sitten paikalle pelmahtanut myyjä vinkkasi, että tuolla olisi alekori myös. Jos on mahdollista saada käyttötavaraa alesta, niin minähän olen aina sellaisesta kiinnostunut. Ja löytyihän sitä, yhdet bambukuituiset sukat omassa koossani (en käytä muuta kuin bambuisia nilkkasukkia), yhdet merinovilla-puuvillaiset legginssit hameen kanssa talvikäyttöön sekä vielä yhdet siistit paksut sukkahousut myös syksyä ajatellen. Kaikkineen päivineen onnistuin saamaan näistä viidenkympin laskun.

En kadu näistä ostoksista ainoatakaan. Juuri nyt ei ole villalegginssien käyttöaika, mutta kelataanpa puoli vuotta eteenpäin ja aivan taatusti niille on käyttöä. Pidän siitä, että kaapista löytyy sopivat vaatteet silloin kun niitä tarvitaan, joten ei haittaa että ne ovat muutaman kuukauden kaapissa ilman käyttöä. Näissä ostoksissa ei siis ole mitään ongelmaa sinänsä, mutta kun avasin excelin johon vaatteeni merkitsen, aloin tarkastella kokonaisuutta. Näistä tuli kerralla neljä vaatekappaletta lisää. Olen huomannut, että kun ihmiset keskustelevat vaatteista ja niiden ostamisesta, näkyy usein termi ”sukat ja alusvaatteet poislukien” – ihan kuin ne eivät olisi oikeita vaatteita ollenkaan. Mutta itse en ajattele noin, koska alusvaatteita käytä joka ikinen päivä, ja niin myös sukkia ainakin 9 kk vuodessa. Minusta ne pitää mitä suurimmassa määrin laskea kokonaisuuteen mukaan.

Nyt ollaan siis tilanteessa, että tänä vuonna ostettujen vaatteiden kokonaislukumäärä hipoo jo kolmeakymmentä, sukat ja alusvaatteet mukaanluettuina. Mutta – tarkalleen ottaen yli kolmasosa kappalemääräisistä vaateostoksista on juuri sukkia, alusvaatteita tai sukkahousuja. Hmm… ehkä tässä on se syy, miksi noita vaatteita ei yleensä lasketa mukaan? Kokonaismäärä nousee äkkiä ihan uusiin lukemiin, kun tosiaan laskee kaikki vaatteet mukaan. Sukat ovat käyttövaatetteita, jotka kuluvat ajan mittaan puhki. En pysty tuntemaan minkäänlaista huonoa omaatuntoa niiden ostamisesta. Niin kauan kuin varasto mahtuu sille varattuun vetolaatikkoon vaatekaapissani, sukkien määrä on ihan hyvä.

PS. Tunnustan että kun kirjasin sukkia sinne taulukkoon, muistin äkkiä yhdet kengät, jotka puuttuivat sieltä. Pitää olla tarkkana, edes taulukko ei auta jos ei muista listata sinne kaikkea.

Aleja odotellessa

Olen edelleen pohdiskellut ostokäyttäytymistäni, nyt kosmetiikan osalta. Sen suhteen harhaudun harvoin impulssiostoksille, niin että ostaisin jotain, mitä en ollenkaan tarvitse tai ole suunnitellut ostavani. Tarkoitan, että noihin kenkiin verrattavia kosmetiikkaostoksia sattuu harvoin. Tosin tuon excelin perusteella pitäisi varmaan kyseenalaistaa tämäkin käsitys, ehkä olen tässä yhtä väärässä kuin vaatteiden suhteen. Minulla on vähän sellainen fiilis, että etenkin alennusmyynneissä saatan kuitenkin harhautua kaidalta tieltä.

Jostain syystä erityisesti alekosmetiikka vetoaa minuun. Tarkoitan nyt kosmetiikalla kaikkea henkilökohtaiseen hygieniaan ja ulkonäköön liittyviä tuotteita hammastahnasta ripsiväriin. Siihen on ainakin kaksi syytä. Koska tietyt tuotteet ovat välttämättömiä, tuntuu fiksulta ostaa niitä nimenomaan alesta. Aliostajan pistämätön logiikka menee niin, että jos kerran ostaa joka tapauksessa, kannattaa tietenkin odottaa hetki, jolloin saman tuotteen saa halvemmalla. Jos ostaa sitten useamman kerralla, välttää alennuksen lisäksi monta muuta ostoskertaa. Toisaalta kosmetiikka jos mikä on sellaista vähän ”turhaa”, josta ainakin minulla on aina vähän sellainen olo, että tarvitseeko tätä nyt välttämättä.

Toisaalta jos tuote on alessa, sen ostaminen tuntuu oikeutetummalta, kuin ”turhuuden” ostaminen täydellä hinnalla. Tuo aiempi syy liittyy etenkin niihin välttämättömyyksiin, mutta kun kyse on jostain vähemmän välttämättömästä, alennusprosentti tekee tuotteista heti houkuttelevampia.

Huomasin, että jokakeväiset alennuspäivät tekevät tuloaan, joten nyt tietysti vetkuttelen kaikenlaisten ostosten kanssa. Kaivelen purkkien pohjilta viimeisiä rippeitä, sillä kaikista eniten kirpaisisi, jos ostaisi vahingossa täydellä hinnalla jotain, jonka saisi seuraavalla viikolla selvästi halvemmalla… Toivottavasti hahmotatte itseironian tässä tekstissä. Tiedostan itsekin, että olen tämän asian suhteen vähän hassu.

Nyt siis nähdään miten luoviin ratkaisuihin päädyn ennen kuin aleviikot alkavat. En siis tiedä milloin ne olisivat mutta kai nyt jotkut ennen pääsiäistä kuitenkin. Niitä odotellessa teen listaa loppuvista tuotteista.

Onko siellä ketään muuta, joka jo odottelee että pääsisi alennusmyynteihin santsaamaan tarpeellisia varastoja?

 

Silmiä avaava taulukko

Taisin aiemmin mainita, että päätin pitää kirjaa tämän vuoden ajan vaateostoksistani. On kuulkaa valaisevaa toimintaa. Ei olla vielä päästy edes ensimmäisen vuosineljänneksen loppuun, kun summa alkaa olla jo sillä tasolla, minkä kuvittelin käyttäväni vuodessa. Olen hieman järkyttynyt. Tänä mennessä olen ostanut

  • farkut
  • 3 neuletta
  • 3 sukkahousut
  • korkeakorkoiset sandaalit
  • huopahatun
  • 2 alusvaatesettiä
  • lyhythihaisen topin.

Nuo vaatteet täyttävät monelaisia tarpeita, toiset kriittisempiä kuin toiset. Esimerkiksi farkut ja alusvaatteet täyttivät konkreettisia toiminnallisia puutteita kaapissa. Nyt minulla on pitkästä aikaa ehjiä ja siistejä farkkuja kaapissa (ostin toiset uudet viime vuoden puolella, joten ne eivät ole tässä laskussa mukana). Oikean kokoiset ja istuvat t-paitaliivit taas ovat käytännön välttämättömyys todella monen vaatteen alle, ja sellaisia puuttui kaapista. Sukkahousut taas ovat jatkuvasti kuluvaa käyttötavaraa, nuo kolme paria tulee käytettyä loppuun ennemmin tai myöhemmin.

Neuleet vastasivat ennemminkin mielihaluihin. Ostin punaisen, vihreän ja beigen villapaidan täydentämään ennestään kovin neutraalia värivalikoimaani. Parikymppisenä pukeuduin iloisesti mustaan melkein joka päivä. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan värejä. Musta sopii minulle edelleen mutta useimpina päivinä se tuntuu tylsältä vaihtoehdolta. Paradoksaalista kyllä, tuo ostamani toppi oli tarkoituksella musta, sillä siisti musta toppi sopii melkein mihin vaatteeseen ja tilaisuuteen tahansa, ja kaapista puuttui sellainen.

Sitten on nuo ihanat hömpötykset: huopahattu ja kesäiset korkkarit. Kummatkin menevät sarjaan ”ihana – ja vielä alessa!” Molemmat olivat myös impulssiostoksia, mikä on hyvä havainto siksi, että luulin etten koskaan tee sellaisia. Hattua olen pitänyt jo monta kertaa, joten aivan turhuus se ei kuitenkaan ollut. Entäs ne kengät sitten? ihanat kengät

Nahkaa, tanskalainen merkki, 75% alennus. Hinta alle 25€. Juuri minun jalkaan sopivat. Mallipari, eli ainoat laatuaan. Voiko tällaista yhdistelmää jättää kauppaan? Minä en voi. Olen ajatellut kipsuttaa näillä koko kesän. Vaatevarastoni olisi ehdottomasti pärjännyt ilman näitäkin, mutta nämä kyllä aidosti ilahduttavat minua.

Johtopäätös tästä kaikesta on, että olen ollut aika vahvasti harhojen vallassa, mitä tulee vaateostoksiini. Olen saanut itseni uskomaan, etten juurikaan osta vaatteita, ja jos ostan niin vain tarpeeseen. Molemmat väitteet on tullut kumottua parissa kuukaudessa. Tällä hetkellä tilanne on se, että aion ihan harkiten ja tarkoituksella ostaa vielä ainakin kahdet kengät kevään aikana. Tarvitsen uudet tennarit (vanhat ovat hajalla) sekä sellaiset nilkkurit jotka ovat lämpimämmät kuin tennarit mutta kevyemmät kuin talvikengät, sellaisia en omista. Tai omistan mutta ne ovat vähän liian pienet. Lista tulee siis kasvamaan edelleen ja niin kasvaa myös ymmärrys siitä miten oikeastaan vaatekaupoilla käyttäydyn.

Vaatekirjanpito vuodelle 2016

Nykyisin tuntuu olevan muotia pitää excel-taulukkoa vaateostoksistaan. Tämä kai jollain tavalla liittyy kohtuullistamiseen, project 333:een, säästäväisyyteen ja sen sellaiseen. Seuranta-aika on vuosi, ja joulu-tammikuussa blogiin kirjoitetaan raportti siitä, miten meni. Tämä on vähän hassua mielestäni, joskin on erittäin kiinnostavaa lukea niitä raportteja. Ja nyt minullakin on sellainen taulukko.

Viime vuonna meinasin jo aloittaa, mutta kun eri tahoilta ihmiset sanoivat että mitä hullua, miksi niin tekisit, jätin sitten aloittamatta. Tänä vuonna ei aio kertoa projektista kenellekään, joten saan listata ostoksiani kaikessa rauhassa. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että vähän hassua ja tavallaan tarpeetonta se on. Minulla ei ole taloudellista motiivia siinä mielessä, että en shoppaile yli varojeni, en ostele luottokortilla nettikaupoista yön pimeinä tunteina vaatteita joita en koskaan pidä, eikä ostaminen muutenkaan ole mikään ongelma (paitsi ehkä siinä mielessä että aliostajana voisin usein ostaa enemmänkin). Vaatekaappini ei ole ylitsepursuava. En aio asettaa itselleni budjettia, koska se ei ole tarpeen. Enkä ole mikään muotibloggaajakaan. Miksi siis vaivautua?

Siksi, että minua kiinnostaa. Oma mielikuvani on, että en ostele vaatteita juuri lainkaan. Oletan, että käytän vuodessa paljon vähemmän rahaa vaatteisiin kuin ihmiset keskimäärin. Minulla ei rehellisesti sanottua ole mitään mielikuvaa siitä, että olisin viime vuonna ostanut mitään vaatteita, paitsi pari urheiluvaatetta ja parit alusvaatteet. Järkeni kuitenkin sanoo, ettei se voi olla totta. Epäilen, että olen aika pahasti harhateillä näiden kuvitelmieni kanssa. Minua kiinnostaa selvittää, mikä on tilanne todellisuudessa.

Ja – kuinka ollakaan – kirjanpito on jo reilun kuukauden perusteella osoittanut, että olen sekä oikeassa että väärässä. Oikeassa siinä, että minulla on harhakuvitelmia. Väärässä siinä, että en muka osta paljon mitään enkä käytä yhtään rahaa. Lahjomaton kirjanpitoni nimittäin osoittaa, että olen vuoden 2016 aikana ostanut yhteensä kymmenen vaatekappaletta. Mukana on mm. korkeakorkoiset kesäsandaalit. Kymmenen vaatetta, ja nyt eletään viikolla 6! Tässä sen näkee, miten sujuvasti sitä unohtaa kaikenlaisia faktoja. Jos joku olisi kysynyt, kuinka paljon vaatteita olen tämän vuoden aikana ostanut, olisin sanonut että pari-kolme neuletta ja yhdet farkut. Kesäkengät eivät olisi sillä hetkellä käyneet muistin laitamillakaan.

Kirjanpidosta tulee mielenkiintoista ainakin itselleni. Merkitsen sinne vain vaatteen ja hinnan,  koska minua kiinnostaa eniten se, kuinka monta uutta vaatetta kaappiin vuoden aikana kertyy ja kuinka monta euroa niihin kului. Päätin samalla vaivalla pitää kirjaa siitä, kuinka paljon rahaa menee korjauksiin ja pesulaan, sekä kirjata ylös jos satun myymään jotain. Voisi ehkä olla järkevää listata myös ne vaatteet, jotka muuten vain poistuvat käytöstä ja koko kaapista. Sillä lailla saisi aika kattavan kuvan siitä, miten vaatteet liikkuvat vuoden aikana. En nyt mene vannomaan, mutta eiköhän tästä projektista kuulla täällä blogissakin pitkin vuotta.

Pidättekö te kirjaa vaatteista tai ostoksista? Onko teillä budjettia?

Miten sille imurille kävi

Ensinnäkin iso kiitos kaikille, jotka jättivät kommentteja ja kertoivat kokemuksistaan eri pölynimureiden suhteen. Vaikuttaa siltä, että ainakin tämän blogin lukijat jakautuvat suunnilleen kolmeen ryhmään: On niitä, jotka tykkäävät eniten Mielestä, niitä jotka vannovat Elekroluxin nimeen ja niitä, joiden mielestä pölypussiton Dyson on ehdottomasti paras. Aika usein Mielen omistajat ovat aiemmin pettyneet Elektroluxiin ja päinvastoin. Kokemuksista oli erittäin mielenkiintoista lukea.

Yksiselitteistä johtopäätöstä niiden pohjalta oli kuitenkin mahdoton tehdä. Paras vinkki olikin mennä Giganttiin ja testata imureita käytännössä. Minulla oli se Kuluttaja-lehden tuore vertailu myös taustatietona, ja sen pohjalta samankin merkin eri malleissa saattoi olla selvästi eroa. Tämän tiedon pohjalta epäilen, että ne jotka kehuvat ja ne jotka moittivat tiettyä merkkiä, saattoivat tietämättään vertailla eri hintaluokan koneita keskenään. Varmasti myös henkilökohtaisilla mieltymyksillä on merkitystä, eri ominaisuudet voivat olla joko hyviä tai huonoja käyttäjästä riippuen.

Mihin lopputulokseen itse sitten tulin? Itse asiassa nyt tuli käytettyä jokerikortti. En ostanut uutta imuria ollenkaan, vaan ostin vanhaan uuden osan. Siinä vaiheessa kun kirjoitin blogiin, en tajunnut, että korjaaminenkin voisi olla mahdollista. En ollut koskaan kuullut kenenkään hankkivan varaosia pölynimuriin. Kuvittenkin, että 15 vuotta vanha kone on jo niin vanha, ettei sitä kannata ruveta korjaamaan. Onneksi joku mainitsi tästäkin siellä kommenteissa, ja puoliso ehdotti myös sen vaihtoehdon selvittämistä. Kävi ilmi, että Elekroluxin laitteisiin voi tilata varaosia netistä. Se toimitettiin lähimmälle R-kioskille neljässä päivässä.

Olen oikeastaan todella tyytyväinen ratkaisuun. Ensinnäkään vanhaa, sinänsä toimivaa konetta ei tarvinnut heittää pois. Yksi iso ongelma uuden ostamisessa olisi ollut, mihin se vanha sitten laitetaan. Nyt tätä ongelmaa ei tarvitse ratkaista. Toiseksi tämä oli hyvin edullinen vaihtoehto. Putki rahteineen maksoi noin 40€. Sillä hinnalla ei olisi saanut halvintakaan pölynimuria, ja taustaselvitykseni kertoo, että halvalla ei pölkkäreiden kohdalla saa kovin hyvää. Kolmanneksi säästin hirveästi vaivaa – sekä fyysistä vaivaa että säästyin päätöksenteolta. Aliostaja riemuitsee, kun ei tarvinnutkaan yrittää valita kymmenien hyvien joukosta sitä optimaalisinta. Neljänneksi tykkään siitä, että jotain voi todella korjata, eikä sittenkään tarvitse ostaa heti uutta. Se tuntuu mukavalta, on jotenkin sellainen olo että olen toiminut oikein.

Samaan aikaan minulla on vähän huono omatunto, kun ensin vaivasin teitä ja sitten en kuitenkaan hyödyntänyt saamiani vinkkejä odotetulla tavalla. Anteeksi! Toisaalta nuo saamani kommentit auttavat varmasti muita ostajia myös. Myös minua ne auttavat myöhemmin, sillä vaikka uusi osa teki pölynimuristamme nyt käyttökelpoisen, se toi kuitenkin vain jatkoaikaa ennen väistämätöntä lopullista hajoamista. Ainakin se vahvisti käsitystäni siitä, että parhaat koneet löytyvät joka tapauksessa Mielen ja Elektroluxin valikoimista. Pölypussiton vaihtoehto ei vaikuta omalta jutultani.