Totuus viime vuoden vaatteista, osa 2

Vaatekirjanpito opetti paitsi määrällisiä, myös laadullisia asioita. Nyt minulla on todellista tietoa siitä, millainen shoppailija oikeasti olen verrattuna siihen, millainen kuvittelen olevani tai haluaisin olla. Tässä suhteessa kirjanpito oli ihan positiivinen kokemus, sillä tältä osin kuvitelmani eivät olleen hirveän kaukana todellisuudesta.

Huomaan olevani vaatevalinnoissani varsin ehdoton. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän olen valmis joustamaan laatu-, tyyli- tai mistään muustakaan vaatimuksesta. En esimerkiksi halua huonoja, hiostavia, nyppyyntyviä, helposti rikki meneviä tai muuten vain ankeita sukkia elämääni. Niinpä käytin sukkiin ja sukkahousuihin melko paljon rahaa. Pidän sukkia jalassa lähes joka päivä, joten haluan ostaa parasta mitä tiedän. En myöskään enää halua akryyliä vaatekaappiini missään muodossa. Jos ostan neuleen, se on nykyisin useimmiten kashmiria tai silkkisekoitetta. Tässä on yksi syy sille, miksi melkein kaikki on alesta. Kashmir on kallista, mutta jos sen ostaa outletista, hinta voi olla siedettävä.

Kirjanpitoa tarkastellessa oli positiivista huomata, että en tehnyt vuoden aikana kompromissiostoksia. Siis sellaisia, jotka tempaa vain mukaansa asenteella ”saa kelvata”, ja jotka sitten parin kerran jälkeen jäävät pitämättä. Olen pitänyt käytännössä kaikkia uusia vaatteitani. Pidän niistä kaikista edelleen. Yhdenkään hankkiminen ei ole kaduttanut.

Toki joukossa on muutama sellainen vaate, jonka olisin periaatteessa voinut jättää ostamattakin. Siniset samettihousut ja napakka musta t-paita olivat sellaisia ns. järkeviä hankintoja, jotka eivät aivan erityisesti sykähdytä olemassaolollaan. Toisaalta ne ovat hyviä, laadukkaita perusvaatteita, joille on käyttöä. Ovat siis paikkansa ansainneet, mutta jos olisin halunnut vähentää ostostelua, nämä ovat niitä, joista olisi voinut ensimmäisenä karsia.

Kengät ovat puolestaan heikkouteni. Sain lahjaksi uudet talvikengät, käytettynä toiset ja ostin itse (apua) viisi muuta paria. Niin, ja sain joululahjaksi vielä tohvelit. Lahjakengistä ensimmäiset olivat todella tarpeen, jälkimmäiset taas annan takaisin alkuperäiselle omistajalle, sillä niille ei tunnu tulevan käyttöä. Ostin keväällä kahdet tennarit, joista toiset lähes käytin kesän aikana lähes loppuun ja toisia tuskin lainkaan. Vaikuttaa siltä, että ekat tennarit täytyy heittää roskiin viimeistään ensi kesän jälkeen, mutta niille toisille tulee vielä paljon käyttöä. Yhdet matalat sandaalit ostin korvaamaan edelliset matalat sandaalit, jotka heitin ne kesällä roskikseen täysin palvelleina. Sitten on vielä kahdet korkeakorkoiset sandaalityyppiset kengät, jotka olivat käytännöllisesti katsoen tarpeettomia, mutta esteettis-taloudellisesti vastustamattomia.

Helsingissä on nimittäin mallipareja myyvä kenkäkauppa, jonka koko valikoima on valitettavasti täsmälleen kokoani. Kun jo valmiiksi edulliset hinnat laitetaan alennusmyyntiin ja minut liikkeeseen sisälle, lopputuloksena kenkämääräni kasvaa lähes väistämättä. Tuossa liikkeessä vierailua on harkittava todella tarkoin tämän vuoden aikana, sillä useimmiten löydän sieltä jotain, jota kuvittelen tarvitsevani, tai joka muuten vaan ilahduttaa. Lämpimät saappaat haluaisin, mutta katsotaan nyt, kuinka monta kuukautta pärjään ilmankin.

Nämä vaatepohdinnat ovat itselleni niin kiintoisia, että näistä taitaa riittää juttua vielä pitkäksi aikaa. Seuraavaksi siirryn muihin aiheisiin, mutta palaan asiaan viimeistään kolmen viikon päästä, kun kuu vaihtuu. Siinä vaiheessa on ostolakon ensimmäinen tarkistuspiste.

Totuus viime vuoden vaatteista, osa 1

Huuh, nyt on tilinteon hetki viime vuoden vaatteiden osalta. Tämä kirjoitus on yhtä paljon selonteko itselleni kuin teillekin. Taitaa tulla pitkä selostus, ottakaa hyvä asento.

Pidin koko viime vuoden (2016) yksinkertaista vaatekirjanpitoa. Merkitsin taulukkoon aina, kun ostin tai sain uuden vaatteen, mitä se oli maksanut tai keneltä olin sen saanut. Lisäksi merkitsin myös, oliko vaate alessa vai normaalihintainen, sekä lisäsin rastin ruutuun aina kun otin ko. vaatteen käyttöön. Näen siis nyt, kuinka suurta osaa ostoksista olen käyttänyt, ja kuinka monta on vielä ”korkkaamatta”. Kirjasin muistiin myös vaatteiden huoltamiseen käytetyt rahat. Näiden lisäksi merkitsin ylimalkaisesti muistiin kaapista poistuneet vaatteet, mutta en jaksanut pitää niistä yhtä täsmällistä lukua.

Viime vuonna vaatekaappiini tuli hieman laskutavasta riippuen 60-70 uutta vaatetta. Lukema on epätarkka, koska on vähän makuasia merkitäänkö esim. villakerrasto tai alusvaatesetti yhdeksi vai kahdeksi kappaleeksi. Sukka- ja kenkäparit ovat tietenkin aina yhteensä yksi. Voisi kuvitella että vaatekaapissa on ahdasta, mutta ei ole, koska sieltä on poistunut vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin vaatteita. Kokonaismäärä verrattuna viime vuoden alkuun on siis suunnilleen sama, kuitenkin sillä erotuksella että nyt valtaosa vaatteista on sopivia ja käytössä.

Sitten yksinkertaista tilastotietoa:

  • Sain joko uutena tai käytettynä lahjaksi 13 vaatetta
  • Ostin yhteensä 20 paria sukkia ja sukkahousuja
  • Vuoden aikana kenkämääräni lisääntyi 7 parilla
  • Ostin kaikki vaatteet alesta, lukuunottamatta uimapukua sekä muutamia sukkia ja sukkiksia
  • Ostin viime vuonna yhden uuden hatun, ja olen käyttänyt sitä
  • Alusvaatteita ostin 5 settiä, sekä lisäksi muutamat erilliset alushousut
  • Käytin lähes kaikkia uusia vaatteita. Käyttöön ottamista odottaa vielä pari ihan loppuvuodesta tullutta vaatetta, sekä muutamat varastoon ostetut sukat

Rinna Saramäki on laskenut kirjassaan Hyvän mielen vaatekaappi, että vuonna 2011 suomalaiset käyttivät keskimäärin reilut 1600€ vaatteisiin vuodessa (s.124-125). Minulla ei ollut budjettia, koska tämä oli samalla eräänlainen testivuosi. En halunnut vaikuttaa ostoimpulseihini millään ulkoisella rajoitteella, koska halusin tietää, miten toimisin ns. normaalisti. Vuodessa käyttämäni summa oli noin 300 euroa isompi, kuin Rinnan laskema määrä. Suomalaiseen keskiarvoon suhteutettuna en törsäillyt poskettomasti, jos en kyllä pihistellytkään. Kuitenkin esimerkiksi perheen ruokamenoihin suhteutettuna vaatteisiin käytettämäni summa oli ihan järkevä. Silti olen hieman järkyttynyt siitä, miten paljon rahaa käytin.

Katsokaas minä kuvittelin, etten osta vuodessa vaatteita juuri lainkaan. Olisin etukäteen arvioinut vaatemenoni olevan n. 500€, ja uusia vaatekappaleita noin kymmenkunta. Tässä kohdassa on hyvä ottaa pieni todellisuustarkistus. Rinnan mukaan jopa toimeentulotuella elävän ihmisen vaatebudjetiksi on laskettu noin 450€ vuodessa. Siihen nähden tuo oma ennakkoarvioni oli todella pahasti pielessä, koska ymmärsin toki ostavani muutakin kuin äärimmäiseen tarpeeseen. No, tästä otan opikseni ainakin sen, että omaan arvioon ei kannata luottaa, ellei ole mitään faktaa arvion taustaksi. Kuvittelin olevani shoppailua inhoava ja vaatekauppoja karttava aliostaja. Kävikin ilmi, että olen ihan keskimääräinen, melko runsaasti vaatteita hankkiva ihminen.

Tietenkin kaikki on suhteellista. Luulenpa, että muutamatkin muotibloggaajat pyörittävät vuoden aikana vaatekaapissaan moninkertaisen määrän vaatteita minuun verrattuna. Budjetti voi kuulostaa isolta, mutta koska se asettuu lähelle keskiarvoa, siitä seuraa se, että kuulun enemmistöön käyttämäni summan kanssa. Suurin syy sille, että rahaa meni tuo määrä, on haluttomuuteni tehdä kompromisseja laadun suhteen. Toisaalta olen myös haluton maksamaan ylihintaa, mistä seurasi se, että lähes kaikki vaatteeni ovat alennusmyynnistä hankittuja.

Viimeisen vajaan 10 vuoden aikana on tapahtunut paljon. Olen saanut lapsia ja sen vuoksi lihonut ja laihtunut. Olen elänyt toimistoelämää, pikkulapsiarkea sekä tehnyt töitä yrittäjänä. Vaatetarpeeni, – kokoni ja -makuni ovat muuttuneet muutaman viime vuoden aikana moneen otteeseen. Vasta tänä vuonna tuntui siltä, että tilanne on vihdoinkin tasoittunut ja muuttunut stabiilimmaksi. Sen seurauksena raivasin kaappiani urakalla, ja sieltä lähti kassitolkulla epätoimivia vaatteita. Samasta syystä myös uusille hankinnoille oli aidosti tarvetta. Esimerkiksi nuo alusvaateostokset olivat välttämättömiä. Alkuvuodesta hankkimani farkut ovat olleen jalassa viikkotolkulla.

Kaikesta huolimatta kokonaisuus oli siksi pysäyttävä, että ostolakko tuntui tulevan tarpeeseen. En aio enkä halua lopettaa vaatteiden ostamista tykkänään, mutta haluan nähdä, miten pitkään voin olla ostamatta. Tänä vuonna siihen on oikein hyvä tilaisuus, koska viime vuoden hankintojen ansiosta vaatevarasto on varsin hyvä ja monipuolinen.

Tässä ensimmäinen osa vaatekirjanpidon analyysistä. Seuraavassa osassa pohdin, mitä kaikkea muuta opin vaatteistani, shoppailusta ja itsestäni vaatekirjanpidon seurauksena. Jos aihe kiinnostaa, niin muutkin ovat analysoineet viime vuoden hankintojaan. Rinna Saramäki on kirjannut mukaan myös korut ja asusteet. Hänen kirjanpitonsa on mitä mielenkiintoisinta luettavaa. Ehdoton ehkä -blogin Saara puolestaan on kirjannut ostoksensa erittäin säntillisesti. Hän on vaatekirjanpidossa jo konkari, ja siihen nähden on lohdullista, että hutiostoksia sattuu monen vuoden treeninkin jälkeen. Jos teillä on blogeissanne vastaavia analyysejä, linkittäkää toki kommenteissa.

Vuosi ilman uusia vaatteita

Nyt se alkaa. Olen miettinyt ja harkinnut tätä päätöstä koko viime vuoden. En siis ole hätiköiden hyppäämässä johonkin muotijunaan mukaan.

En osta tänä vuonna 2017 uusia vaatteita.

Tämän päätöksen takana on monta seikkaa. Ensinnäkin havahduin viime vuonna lopullisesti siihen, miten hirveä määrä tekstiileitä heitetään hukkaan joka vuosi. Tiedän, että vaatteet eivät ole maailman pelastumisen kannalta se tärkein asia, mutta yli 10 kiloa poistotekstiilejä vuodessa jokaista suomalaista kohti tuntuu aivan kohtuuttomalta. Oma panokseni voi olla pieni, mutta haluan sen silti antaa.

Toinen syy on täsmällinen vaatekirjanpito, jota olen pitänyt koko viime vuoden. Kirjoitan siitä seuraavaksi tarkemmin, mutta lyhyesti sanottuna kaappiini saapuneiden ja sieltä poistuneiden vaatteiden määrä pysäytti. Kuvittelin olevani vaatteiden ostajan aivan erilainen. Kuvittelin, että käyttäisin vuodessa alle puolet siitä määrästä, jonka todellisuudessa käytin. Lisäksi sain lahjoina ja lahjoituksina paljon enemmän vaatteita, kuin olisin arvannut. Tein virheostoksia, vaikka luulin etten sellaisiin juurikaan sorru. Minulla on niin paljon sukkia, että pärjään niillä loistavasti koko ensi vuoden.

Kolmas syy on yksinkertainen. Kun otetaan huomioon vaatekaapin tämänhetkinen sisältö sekä nuo yllämainitut asiat, minusta tuntuu aidosti siltä, että kaapista ei puutu mitään. Sen sijaan tuntuu ihan hullulta ajatella, etten pärjäisi loistavasti niillä vaatteilla, joita kaapissa nyt on. On farkkuja, neuleita, mekkoja, ulkovaatteita, kenkiä kymmenittäin ja alusvaatteita ja sukkia. On sekä uimapuku että bikinit, eikö se ole enemmän kuin tarpeeksi? Minä en tarvitse mitään.

Nyt kun nämä perusteet on tähän kirjattu, pitää vielä täsmentää henkilökohtaisia ”sääntöjä”  tälle ostolakolle. En aio ruveta 100% ostokieltoon. Jos vastaan tulee täydellinen vaate, aion ostaa sen. En aseta budjettia tai minkäänlaista rajoitusta sallitulle vaateostosten määrälle. En itse asiassa ole kieltämässä itseltäni mitään. Haluaisin tietynlaiset talvikengät, ja ostan ne sitten kun täydelliset tulevat vastaan. Jos sukkahousut menevät rikki, ostan uudet. Otan edelleen mieluusti vaatelahjoja vastaan. Mutta tästä huolimatta tavoitteena on, ettei vaatevarastoni lisäänny läheskään niin paljon kuin tänä vuonna.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että en aktiivisesti etsi itselleni uusia vaatteita. En mene alennusmyynteihin pyörimään siltä varalta, että jotain kivaa tarttuisi mukaan. En pyri täydellistämään kaappia ostamalla sinne jotain, mitä siellä on jo jossain muussa värissä (tämä tuntuu vaikealta tällä hetkellä). En mene nettikauppoihin huvikseni katselemaan, löytyisikö jotain ihanaa. Jos jotain ostan, yritän suosia käytettyjä vaatteita. Jos joku haluaa lahjoittaa minulle käyttämättä jääneen mekkonsa, joka puolestaan sopii minulle hyvin, otan sen kiittäen vastaan. Jos vastustamaton ostoimpulssi iskee, pyrin niin hyvään harkintaan kuin mahdollista. En osta, ellei se ole täydellinen.

Tavoitteena ei ole vähentää vaatteiden määrää. Tavoitteena on ensisijaisesti pidentää nykyisten käyttöikää. Juuri tästä syystä käytetyt vaatteet ovat ihan ok. Jos ostan tai saan jotain käytettyä, osallistun omalta osalta sen vaatteen käyttöiän pidentämiseen. Yritän todenteolla hidastaa ainakin oman kaapin vaatekiertoa. Yritän myös hyödyntää vaatekaapin valikoimaa monipuolisemmin ja luovemmin. Alan olla siinä hyvässä tilanteessa, että suurin osa vaatteista on sopivia, ja epäsopivat on jo poistettu. Tykkään kaikista vaatteistani. Minulla ei siis ole mitään hyvää syytä hankkia uusia vaatteita.

Haluan rajoittaa huvikseen ostelua, mutta JOS satun törmäämään täydelliseen mekkoon, jossa näytän paremmalta kuin koskaan, en jätä sitä hankkimatta vain siksi, että olen sattunut keksimään tällaisen säännön. Eli jälleen kerran mennään Arkijärjen viitoittamalla tiellä: tolkkua pitää olla, eikä äärimmäisyyksiin ja ehdottomuuksiin ruveta. Tällä hetkellä tuntuisi realistiselta, että vuonna 2017 ostamieni vaatteiden määrä jäisi alle kymmeneen kappaleeseen. Vertailun vuoksi viime vuonna ostin pelkästään nilkkasukkia yli 10 paria. (Se on yksi syy sille, miksi tänä vuonna tuskin tulee todellista tarvetta hankkia uusia sukkia…)

Uskaltaako kukaan lähteä mukaan? Voitaisiin kerran kuussa jakaa vertaistukea ja iloa onnistumisista täällä! Olen päättänyt, että raportoin kuukauden ostosaldon täällä aina joka kuun ensimmäinen päivä. Sen tarkoitus on auttaa minua harkitsemaan huolellisesti, kun houkutuksia tulee vastaan. Tiedän, että ainakin Periaatteen nainen on ottanut samanlaisen projektin tälle vuodelle. Mutta löytyykö ketään muita?

Välitilassa

Tänä vuonna alennusmyynnit alkoivat näköjään vielä aiemmin kuin edellisinä vuosina. Alet aiheuttavat vähän samanlaisen paradoksin kuin joulusiivouskin. Ensin ostetaan hirveästi tavaroita lahjaksi, ja sitten parin päivän päästä ostetaan lisää hirveästi tavaroita, koska alennusmyynnit alkoivat. Kuulostaa epäloogiselta näin kirjoitettuna, mutta niinhän asia tuppaa olemaan.

Toisaalta joulun jälkeinen aika aiheuttaa ainakin minussa selkää raivausvimmaa. Tavaroita on juuri tullut lisää ja niille pitäisi keksiä paikka. Tuntuu vain siltä, että kaapit ja hyllyt ovat ennestäänkin täynnä. Tähän vaikuttaa ainakin minulla myös vuoden vaihtuminen. Uusi vuosi, uusi alku ja uusi parempi elämä. Kun en myöskään ole tänä vuonna tehnyt kunnollista joulusiivousta, ja Koko koti kuntoon -projekti jäi kirjan takia kesken heti alkumetreillä, silmiin pistää kaikki paikat, jotka todella tarvitsisivat raivaamista. Kirjahylly on yksi, komero toinen ja työhuone kolmas kohde. Jälkimmäisen suhteen pääsin jo hieman eteenpäin ennen joulua, mutta tehtävää riittää.

Olen välitilassa. Toisaalta alennusmyynnit houkuttelevat kuin vanhasta muistista. Jostain syystä minun on vaikea vastustaa mahdollisuutta tehdä edullisia löytöjä. Toisaalta en oikeasti tarvitse yhtään mitään ja kotona on valmiiksikin kaikkea mahdollista. Olen myös päättänyt tehdä radikaaleja muutoksia vaatteiden ostamiseen liittyviin tottumuksiin, joista postaan tarkemmin kun vuosi vaihtuu. Siihen nähden alennusmyynnit eivät ole oikea paikka viettää aikaa tällä hetkellä.

Huomaan, että minulla on kaksi tavallaan toisilleen vastakkaista mutta yhtä vahvaa pyrkimystä. Haluan sekä vähentää turhaa tavaraa ja pitää kodin tavaramäärän maltillisena ja sopivana. Toisaalta kuitenkin rakastan sitä, kun onnistun ostamaan jotain tarpeellista normaalia hintaa halvemmalla, ja mitä suurempi alennus sen parempi. Sisäinen aliostaja ja optimalisti taistelevat siis keskenään alennusmyyntiaikana. Epäilen, että tässä käy niin, että päädyn alennusmyynteihin, enkä lopulta osta sieltä mitään.

Aiotteko alennusmyynteihin? Vai onko raivausvietti vahvempi?

Polveilevaa pohdintaa vaatemääristä

Olen ajatellut viime aikoina ajatellut vaatteitani. Taustalla on tämä (englanninkielinen) artikkeli siitä, miten valtavat määrät Pohjois-Amerikassa tuotetaan vaatejätettä. Tuon jutun lukemisesta tuli vähäksi aikaa lähes fyysisesti pahoinvoiva olo. Vaikka kyse ole eri maasta ja eri kulttuurista, en koe, että omat kulutustottumukset olisivat valovuoden päässä tuossa kuvatusta.

Artikkelissa kuvattiin niitä vaatemääriä, jotka Amerikassa heitetään pois joka vuosi. Määrä on on niin valtava, että sitä ei oikeastaan pysty edes kuvittelemaan. Iso osa kannetaan Goodwilliin tai johonkin muuhun hyväntekeväisyyteen, joka myy käytettyjä vaatteita eteenpäin. Mutta vain osa todella myydään uudelleen käytettäväksi, ja suuri osa kuljetetaan kehitysmaihin. Siellä ne aiheuttavat monenlaisia ongelmia; kansantalouteen, köyhyyteen ja ympäristöön liittyviä muiden muassa. Eikä se muutenkaan ole mitenkään järkevää, että ensin vaate tuotetaan esim. Kiinassa, sitten se roudataan sieltä USAaan, jossa vaate myydän ja sitä käytetään ehkä kerran pari. Sen jälkeen se kuskataan monen mutkan kautta jälleen toiselle puolelle maapalloa, kenties Intiaan tai Meksikoon. Ajatelkaa, millainen ekologinen selkäreppu yhdelle vaatteelle kertyy!

Artikkelin mukaan amerikkalainen ostaa vuodessa keskimäärin 60 vaatetta. Se tarkoittaa, että joka viikko uusi vaate, ja parhaimpina kaksi. Olen nyt pitänyt kirjaa omista ostoksista vuoden alusta lähtien. Voin paljastaa, että kokonaislukumäärä on nyt 36. Eli ollaan yli puolenvälin tuota amerikkalaista keskiarvoa, ja vielä on viisi kuukautta tätä vuotta jäljellä. Tiedän jo nyt, että minimissäänkin tulen vielä ostamaan ainakin yhdet kengät tänä vuonna, ja erittäin todennäköisesti pipon, sormikkaat, mahdollisesti urheiluvaatteita ynnä muuta. Tämä on ollut pysäyttävä havainto. Olen myös laittanut ison pinon vaatteita kiertoon. En mitään uutta tai sopivaa, mutta niistä vanhoista ja väärän kokoisistakin on syntynyt aikamoinen kasa.

Tämän oman excelin ja tuon artikkelin yhteisvaikutus oli se, että aloin vakavasti harkita, että eläisin vuoden ostamatta uusia vaatteita. MITÄÄN uusia vaatteita. Jos olen pelkästään tämän vuoden aikana ostanut 11 paria sukkia ja sukkiksia, miten on mahdollista, etten muka pärjäisi niillä kokonaista vuotta? Kun näitä pohdintoja on peilannut omassa lähipiirissä, on saanut mielenkiintoisia vastauksia. Esimerkiksi, että ei niitä sukkia pitäisi oikeastaan laskea mukaan ollenkaan. Tästähän on puhuttu ennenkin – lasketaanko sukat vai ei? Minusta lasketaan, vaikka ne olisikin käyttötarvikkeita, joita on aika ajoin uudistettava. Kaverin mielestä sukat eivät ole ”vaatteita”, vaan käyttötavaraa joka ei kuulu samaan ryhmään kuin vaikka juhlamekot.

Toinen, vähän erilainen näkökulma tuli eräältä vanhemmalta sukulaiselta. Hän sanoi suunnilleen näin: ”Älä rupea tuollaiseen hullutukseen. Sinä olet vielä nuori ja nätti, nauti siitä pitämällä kauniita vaatteita. Ehdit kulkea vanhoissa rytkyissä myöhemminkin. Jos et nyt ota iloa irti siitä, että kaikki kauniit vaatteet näyttävät hyviltä päälläsi, kadut sitä myöhemmin.” Hän oli ohjeessaan vilpitön ja ajatteli minun parastani. Hän itse on reilusti yli 60-vuotias, ja neuvo perustui siis omiin kokemuksiin. Aloin tietysti heti miettiä, mitä jos siinä kävisikin juuri noin. Mitä jos jälkeenpäin kadun katkerasti sitä, etten ostanut mitään kivaa? Mitä jos juuri ensi vuonna tulisi vastaan maailman täydellisin vaate, jossa näyttäisin eleganssin huipentumalta, mutta en voisi ostaa sitä typerän päätöksen takia?

Nämä vaatemäärät on vähän sama juttu kuin lihansyönti. Vähitellen alkaa vaan tuntua siltä, että vähentää pitäisi. Ei siksi, että se olisi terveyden tai talouden kannalta välttämätöntä, vaan siksi, että se tuntuu oikealta. Tai että oikeastaan sen vanhan tavan jatkaminen alkaa tuntua yhä enemmän jotenkin väärältä. Olen vähän kyllästynyt siihen, että tavaroita verrataan ylipainoon, mutta seuraava analogia tuli kuitenkin mieleen: Eräs käytännöllisimmistä ohjeista, jonka painonhallinnan suhteen olen kuullut, on että rupeaa  syömään ja liikkumaan siten, kuin ihannepainossa oleva ihminen söisi ja liikkuisi. Minulle on tullut samanlainen olo monien ekologiseen elämään liittyvien juttujen suhteen. Elänkö nyt siten, että jos kaikki eläisivät samalla tavalla maailma pelastuisi?

Luulen että ehdin tätä asiaa pohdiksella täällä syksyn aikana vielä moneen otteeseen. Onko joku muu miettinyt samoja juttuja?

Hankintoja harkinnassa

Tässä energiapilvessä pyyhältäessäni olen päättänyt laittaa muutamat sisustusasiat kerralla kuntoon. Tai ainakin ennen joulua.

Haluan parvekkeelle oskarinoksan! Tai siis sellaisen kiilan muotoisen telineen, jossa voi tuulettaa vaatteita. Tämä on selkeä puute, haluaisin vähän väliä tuuletella kaikenlaista, mutta oksan puute on estänyt. Ostamista on hidastanut se, että olen ajatellut kiinnittämisen olevan hyvin hankalaa. Mutta miten vaikeaa se nyt voi olla? Kai nyt jokainen osaa pari reikää porata. Nyt pitäisi vielä selvittää, mistä noita tuuletustelineitä saa. Ehdotuksia? Tämän muuten haluan NYT enkä marraskuussa. Oletan että sekä vaiva että kustannukset jäävät hyvin maltillisiksi.

Päätin myös, että lastenhuone tarvitsee kerrossängyn. Olen tutkaillut eri vaihtoehtoja netistä, ja ensi viikonloppuna toivon pääseväni niitä paikan päälle katsomaan ja hypistelemään. Tällä hetkellä vaakakupissa painaa mm. se, miten fiksu säilytyssysteemi sängyn alle on kehitetty. En haluaisi sellaista isoa yhtenäistä laatikkoa, koska en usko sellaisen olevan mitenkään kätevä. Toisaalta jos sängyn alla ei ole mitään strukturoitua säilytyssysteemiä, se vain kerää pölyä ja roinaa. Lisäksi haluan melko kapean mallin (tämä karsi ikealaiset heti kättelyssä pois). Jos teillä on suosituksia, otan niitä erittäin mielelläni vastaan! Tässä projektissa on pakko antaa vähän enemmän aikaa toteutumiselle, sillä toimitusajat ovat usein muutaman viikon luokkaa.

Lopuksi olen nyt eilisestä lähtien harkinnut, pitäisikö meidän parvekkeella olla sellaiset syyslamppupallerot. Kuvassa ne näyttivät tosi tunnelmallisilta. Mutta ymmärrän, että lamput yksinään eivät vielä tee parvekkeesta hämyisää olohuoneenjatketta. Pitäisi olla myös kukkia ja varmaan jotain muutakin, että tunnelma syntyisi. Pelkät lamput muuten karulla parvekkeella näyttänevät orvoilta. Olen koko kesän säilyttänyt 80% viherkasveistamme parvekkeella, ja se on tehnyt siitä ihanan vehreän ja viihtyisän. Mutta mitenköhän käy sitten, kun ilmat viilenevä liikaa, jaksaisinko sisustaa uudelleen? Tässä on itsetutkiskelun paikka. Muuten tulee ostettua turhaa.

Aleshoppailun kaksi sudenkuoppaa

Tunnistan omassa aleshoppailussa kaksi sudenkuoppaa. Aiemmin tipahtelin niihin tiheämmin, nykyisin osaan onneksi kiertää kauempaa.

  1. Kuvitteelliselle minälle shoppailu. Tähän syyllistyin enemmän nuorempana. Alessa tulee vastaan jotain ihanaa, joskin erikoista. Mutta ei se mitään, koska oikeastihan olen sisimmiltäni kimalteleva yöperhonen/ aktiiviurheilija/ jotain muuta yhtä utopistista. Kyse on vain siitä, etten normaalielämässä pääse ilmaisemaan näitä piileviä ominaisuuksiani kunnolla. On myös ihanaa kuvitella itsensä paljon jännittävämpään elämään kuin mitä oikeasti viettää. Sitten ostaa jotain pöhköä, ja puolen vuoden päästä havahtuu siihen, että käyttökerrat ovat jääneet todella vähäisiksi. Seuraa herätys todellisuuteen, ja tunnustan lopulta itselleni, että pieleen meni, en muuttunutkaan glitteriä varisevaksi kilpajuoksijaksi.
  2. Merkkituote, ja noin halpa! Tämä on sellainen sudenkuoppa, jota minun täytyy vielä nykyisinkin tarkkana varoa. Se tarkoittaa sitä, että törmään alessa merkkituotteisiin, josta olen kiinnostunut. Kyse on yleensä kosmetiikasta tai vaatteista. Ongelmana vain on, että väri, malli tai materiaali on outo. Mutta iso aleprosentti yhdistettynä houkuttelevaan merkkiin sokaisee, ja ostan tuotteen vain koska saan halvalla sellaista, mitä en normaalihinnalla ostaisi. Tämän takia olen ostanut mm. limenvihreää luomiväriä ja niin pienen topin etten koskaan kehdannut pitää sitä julkisesti.

Usein nämä kaksi jotenkin sotkeentuvat toisiinsa myös. Ensimmäinen houkutin on hinta, sen jälkeen merkki, ja sen jälkeen olenkin jo uskottelemassa itselleni, että limenvihreä luomiväri on ihan käyttökelpoinen. ”Kyllä minä olen luomiväri-ihminen ja -60% niin hyvä ale että vaikka tuo väri on jokseenkin outo en silti ikinä saisi tätä näin halvalla joten parempi ostaa kuitenkin!” Oikeasti tällaisten houkutusten kohdalla pitäisi malttaa pysähtyä ja rauhoittua. Kuulostella, onko houkutuksena aidosti mahtava tuote, vai joku noista yllämainituista harhoista. Usein sen nimittäin kyllä huomaa, ellei itse yritä kovaäänisesti kailottaa oman intuitionsa päälle.

Kun mietin alessa tapahtuneita virheostoksia, kaikki menevät jompaan kumpaan kategoriaan. En esimerkiksi ostele aina vain samoja vaatteita uudelleen tai hamstraa kymmenettä kappaletta jotain, mistä yksi tai kaksikin riittäisi. Onneksi olen oppinut tiedostamaan nämä omat heikkouteni ja osaan olla tarkkana.

Minkälaisia sudenkuoppia teillä tulee alessa vastaan?

Aleostoksilla vahingossa ja tahallaan

Olen varmaan aiemminkin sanonut, että tykkään alennusmyynneistä. Siis sellaisista kunnollisista, joissa alennukset ovat vähintään -25%, sitä pienemmän alet eivät mielestäni ole vaivan arvoisia. Alennusmyyntien riskit ovat tunnettuja. Niissä harhautuu helposti ostamaan itselleen tarpeettomia tavaroita, jotka eivät lopulta välttämättä ole edes kovin halpoja.

Toisaalta tykkään alennusmyynneistä juuri päinvastaisesta syystä. Jos löytää tarpeellista tavaraa normaalia halvemmalla, tuntee suorastaan huiputtaneensa systeemiä! Niinpä minulla onkin paljon alesta ostettuja kamppeita. Olen myös vuosien aikana kehittynyt ostajana. Olen nimittäin tehnyt elämäni aikana runsaasti pöhköjä aleostoksia. Mutta olen kehittynyt. Enää harvoin erehdyn ostamaan mitään tarpeetonta (okei, kenkiä ei ehkä lasketa tähän) enkä anna alennuksen hämätä vaan arvioin ostoksen edullisuutta hinnan perusteella.

Olen viime viikolla käväissyt pyörähtämässä sekä Stockan että Sokoksen alennusmyynneissä, nimenomaan kosmetiikkaosastolla. Kosmetiikka tuntuu aina vähän sellaiselta juuri ja juuri tarpeelliselta ostokselta, vaikka rehellisyyden nimissä tykkään kosmetiikasta kovasti, ja olen jossain määrin kiinnostunutkin siitä. Stockalla katselin kynsilakkoja, jotka olivat ihanan kimaltavia ja maksoivat vain kolme euroa pullo. Harkitsin pitkään ostaisinko kultaisen vai hopeaisen, kunnes aloin miettiä olisiko kynsilakasta todella iloa minulle, niin halpa kuin se olikin. En käytä kynsilakkoja säännöllisesti, ja minulla on jo muutama. Tarvitsinko oikeasti kullankimallusta varpaiden kärkiin? Totesin että en, ja jätin lakat ostamatta.

Olin jo lähtemässä pois kun huomasin vielä yhden alepöydän. Siellä oli Clarinsin luomiväripaletteja, ja tajusin että nyt osuin oikeaan. Olen lähes vuoden etsinyt tietyn sävyisiä luomivärejä, ja nyt niitä oli siinä tarjolla erittäin kohtuulliseen hintaan. Ostosta ei tarvinnut kauan harkita. En ikimaailmassa olisi raaskinut ostaa palettia täydellä hinnalla, mutta 30% alennuksella kyllä. Ostos oli todella harkittu, sillä olen varta vasten käynyt noita värejä etsimässä pariin otteeseen, mutta en vain ole löytänyt mieluisia. Tiesin siis heti, että tässä on tuote jolle tulee käyttöä. Luomiväripaleteissa kannattaa muuten jakaa hinta värien lukumäärällä, ja miettiä ostaisiko yhtä monta erillistä sillä hinnalla. Tässä tapauksessa yhdelle luomivärille tuli hintaa 5€ kappale, mikä mielestäni oli Clarinsin tuotteesta käypä hinta.

Eilen tein samanlaisen pikapyörähdyksen Sokoksella, olin oikeasti ruokakauppaan menossa mutta päätin tarkistaa, olisiko alessa mitään kiinnostavaa.  Tein uuden löydön, ripsivärin suosimaltani merkiltä, ja erittäin tarpeeseen tämäkin. Olin juuri pari päivää aiemmin huomannut, että vanha ripsari alkoi olla aivan lopussa ja tehnyt mielessäni muistiinpanon uuden ostamisesta. Kun näitä oikeasti tiedostettuja tarpeita tulee vastaan alessa, olen riemuissani. Kun ostos on tehty, oikea strategia on poistua lähimmästä uloskäynnistä eikä jäädä enää haahuilemaan uusien löytöjen toivossa.

Onnistuin vahingossa tekemään tarpeellisia ostoksia. Tämä taktiikka sopii minulle parhaiten. Pitäen mielessä mitä tarvitsen mutta ilman ryysimistä ja erillisiä reissuja kauppaan. Kävin molemmissa aleissa samalla kun olin kaupassa ja kaupungilla joka tapauksessa muutenkin.

Oletteko tehneet fiksuja alelöytöjä?

Onko outlet aina halvin?

Uusimmassa Kuluttaja-lehdessä oli mielenkiintoinen juttu outleteista. Sen ydinviesti oli se, että outletit eivät ole absoluuttisen halpoja, vaan todellisuudessa saman tavaran saattaa saada selvästi halvemmalla ihan vaan Prismasta. Mielenkiintoista, eikö totta?

Monilla suomalaisilla isoilla ja tunnetuilla brändeillä on outlet tai useampia eri puolilla maata. Marimekko, Iittala, Nanso, Reima, Pentik – kaikkia näitä vähän fiinimpiä merkkejä, joiden tuotteisiin liitetään usein laatumielikuvia. Eipä ole ihme, jos outletissa tai tehtaanmyymälässä tulee shoppailtua innolla, siellähän voi tehdä mitä vaan löytöjä ja tietää että tavara on hyvää. Mutta lehtijutun perusteella ei ehkä kannattaisi riehaantua.

Kuluttaja-lehden artikkeli kertoo, että halpa on suhteellinen käsite. Tuote voi olla halvempi kuin jossain lippulaivamyymälässä, mutta saman tavaran saattaa saada Prismasta vielä halvemmallakin. Mielenkiintoinen kysymys on, onko sillä väliä, mistä tuotteen ostaa? Ja mikä ratkaisee – kaikista halvin hinta vai ostokokemus kokonaisuudessaan? En tiedä teistä, mutta minun mielessäni Prismaan liittyy hyvin erilaisia mielikuvia kuin vaikka Iittalaan. Minulle ei tule mieleen lähteä huvikseen shoppailemaan Prismaan, sen sijaan Iittalan tehtaanmyymälään voin hyvin tehdä erillisen retken. Jostain syystä se tehtaanmyymälä tuntuu tarjoavan kohottavamman elämyksen kuin supermarketti.

On kuitenkin hyvä muistutus, että tehtaanmyymälä, ystävämyynti tai outlet ei itsessään takaa halvinta mahdollista hintaa. Noissa paikoissa ei oikeastaan kannata shoppailla hinnan perässä, ellei ole etukäteen selvittänyt, mikä on normaali hintataso. Ostin keväällä mekon ystävämyynnistä, mutta olin etukäteen katsonut netistä, mitä kyseisen merkin vaatteet maksavat omassa nettikaupassaan. Totesin ystävämyynnin hintojen olevan noin 50% alhaisempia, joten tein kaupat tyytyväisenä. Ylipäätään näiden em. ostopaikkojen ongelma on se, ettei vertailukohtaa ole esillä. Normaalissa alessa tuotteiden alkuperäinen hinta on selvästi esillä, jolloin ostaja kykenee arvioimaan kannattaako ostaa vai ei.

Ehkä tämän tekstin ydin on siinä, että outletit ovat hyviä paikkoja tehdä hankintoja, jos pari perusasia on kunnossa: tietää mitä haluaa ja tietää mitä se yleensä maksaisi. Sen sijaan päämäärätön fiilistely halpojen tavaroiden keskellä saattaa johtaa tarpeettomiin hankintoihin, jotka eivät itse asiassa olekaan niin halpoja. Ainakin minulle on joskus saattanyt käydä niin.

Entäpä teille? Mitä mieltä olette outleteista ja tehtaanmyymälöistä?

Lasketaanko sukat mukaan?

Voi olla että ei ole viisasta kirjoittaa tästä aiheesta. Kun viimeksi kerroin mitä olen vuoden ensimmäisen kvartaalin aikana ostanut, siellä jo joku pyöritteli silmiä kommenttiosastolla, ja päivitteli hirvittävää shoppailutahtiani. Noooh, otan riskin ja kirjoitan kuitenkin.

Menin aamulla Stockalle ostamaan uusia sukkahousuja viikonlopun juhlia varten. Minusta tuntuu, että sellaiset ohuet juhlasukkikset ovat käytännössä kertakäyttöisiä. Melkein aina onnistun nirhaisemaan itseni johonkin ovenpieleen niin, että illan päätteeksi sukissa on silmäpako tai sellaisia lankaviiruja. Päättelin siis, että kannattaa suosiolla ostaa uudet hyvissä ajoin, sillä jos paneudun asiaan juhlapäivän aamuna, ei ole sanottu että korista löytyy kunnon sukkiksia, eikä siinä vaiheessa enää ole aikaa hankkia uusia. Jos ihminen käyttää sukkahousuja ja hameita, niin yhdet taatusti priimat juhlasukkikset kaapissa pelastaa päänsäryltä silloin, kun niitä tarvitaan.

Löysin sopivat yllättäen jopa kantistarjouksesta, mutta sitten paikalle pelmahtanut myyjä vinkkasi, että tuolla olisi alekori myös. Jos on mahdollista saada käyttötavaraa alesta, niin minähän olen aina sellaisesta kiinnostunut. Ja löytyihän sitä, yhdet bambukuituiset sukat omassa koossani (en käytä muuta kuin bambuisia nilkkasukkia), yhdet merinovilla-puuvillaiset legginssit hameen kanssa talvikäyttöön sekä vielä yhdet siistit paksut sukkahousut myös syksyä ajatellen. Kaikkineen päivineen onnistuin saamaan näistä viidenkympin laskun.

En kadu näistä ostoksista ainoatakaan. Juuri nyt ei ole villalegginssien käyttöaika, mutta kelataanpa puoli vuotta eteenpäin ja aivan taatusti niille on käyttöä. Pidän siitä, että kaapista löytyy sopivat vaatteet silloin kun niitä tarvitaan, joten ei haittaa että ne ovat muutaman kuukauden kaapissa ilman käyttöä. Näissä ostoksissa ei siis ole mitään ongelmaa sinänsä, mutta kun avasin excelin johon vaatteeni merkitsen, aloin tarkastella kokonaisuutta. Näistä tuli kerralla neljä vaatekappaletta lisää. Olen huomannut, että kun ihmiset keskustelevat vaatteista ja niiden ostamisesta, näkyy usein termi ”sukat ja alusvaatteet poislukien” – ihan kuin ne eivät olisi oikeita vaatteita ollenkaan. Mutta itse en ajattele noin, koska alusvaatteita käytä joka ikinen päivä, ja niin myös sukkia ainakin 9 kk vuodessa. Minusta ne pitää mitä suurimmassa määrin laskea kokonaisuuteen mukaan.

Nyt ollaan siis tilanteessa, että tänä vuonna ostettujen vaatteiden kokonaislukumäärä hipoo jo kolmeakymmentä, sukat ja alusvaatteet mukaanluettuina. Mutta – tarkalleen ottaen yli kolmasosa kappalemääräisistä vaateostoksista on juuri sukkia, alusvaatteita tai sukkahousuja. Hmm… ehkä tässä on se syy, miksi noita vaatteita ei yleensä lasketa mukaan? Kokonaismäärä nousee äkkiä ihan uusiin lukemiin, kun tosiaan laskee kaikki vaatteet mukaan. Sukat ovat käyttövaatetteita, jotka kuluvat ajan mittaan puhki. En pysty tuntemaan minkäänlaista huonoa omaatuntoa niiden ostamisesta. Niin kauan kuin varasto mahtuu sille varattuun vetolaatikkoon vaatekaapissani, sukkien määrä on ihan hyvä.

PS. Tunnustan että kun kirjasin sukkia sinne taulukkoon, muistin äkkiä yhdet kengät, jotka puuttuivat sieltä. Pitää olla tarkkana, edes taulukko ei auta jos ei muista listata sinne kaikkea.