Onko kodit jo raivattu?

Tuntuuko teistä siltä, että suurin kodinjärjestämisen ja tyhjentämisen buumi on menossa ohi? Konmari-aate on hiipunut, eikä ammattijärjestäjiä haastatella enää samaan tahtiin kuin muutama vuosi sitten. Tässäkin blogissa on ollut hiljaisempaa osittain siksi, että aihe ei enää herätä minussakaan niin suurta intohimoa kuin vielä muutama vuosi sitten. Silloin oli toisin – Konmarin vanavedessä julkaistiin monta kirjaa Suomessakin, esimerkiksi minun Tavarataidot ja Ilana Aallon Paikka kaikelle. (Ne ovat muuten hyvin erilaiset kirjat, vaikka aihepiiri onkin sama. Ilana pohtii asiaa kulttuurin ja historian näkökulmista, minulla on erittäin käytännönläheinen ote raivaamiseen. Suosittelen molempia.) Aihe oli muutenkin pinnalla, siitä kirjoitettiin lehdissä, Konmari sai oman ohjelman Netflixiin ja keskustelupalstat pursusivat ihmisiä, jotka innolla vähensivät tavaraa.

Minusta itsestäni on jo pidempään tuntunut siltä, että pelkkä raivaaminen eri riitä. Sillä saa toki oman kotinsa kuntoon, ja nautin ainakin itse siitä, että tavaroita on sopivasti neliöihin nähden. Pidän siisteydestä ja järjestyksestä, mutta kuten olen tuhannesti todennut aiemminkin, ei meillä täydellistä ole. Mutta ei meillä enää ole hirveästi raivattavaakaan. Jos tavoittelisi sitä täydellisyyttä, niin tietysti lelumäärää voisi harventaa, kirjahyllyn perata, komeron järjestää tiptop enkä edelleenkään ole keksinyt täydellistä systeemiä papereiden arkistointiin. Mutta mikään näistä aiheista ole sellainen, että koti olisi vaikeasti käytettävissä sen takia. Lelut mahtuvat lastenhuoneeseen ja lattian saa tarvittaessa tyhjäksi. Keksin, että kirjahyllyn päällä on hyvää tilaa säilyttää niitä kirjoja, joita en saa kuskatuksi divariin tai kierrätyskeskukseen. Komeron raivaan noin kerran vuodessa, ja sitten sillä pärjää loppuvuoden ihan hyvin. Paperitkin löytyvät, vaikkei systeemi olekaan elegantti.

Olen pidempään miettinyt, että tavaran vähentäminen on vastaus vain tiettyyn pisteeseen saakka. Se on hauskaa ja koukuttavaakin, mutta entä sitten, kun itselle sopiva määrä tavaraa on tullut vastaan? On helpottavaa päästä turhasta eroon, mutta edes minimalisti ei voi loputtomiin karsia omaisuuttaan.  Olen ruvennut epäilemään, että tässä muutaman vuoden aikana iso osa ihmisiä onkin karsinut kotiaan urakalla, minkä seurauksena nettikirppikset ovat täyttyneet tavarasta, eikä ylimääräisestä ole enää niin helppoa päästä eroon. Sekin vähentää raivausintoa. Tavaroiden vähentäminen on hauskaa kun siitä innostuu, mutta se on lopulta vain väline, ei päämäärä.

Olen entistä vahvemmin sillä kannalla, että lopullinen ratkaisu kotien tavaraongelmaan on se, ettei uutta tavaraa tule lisää. Ei riitä, että vanhasta luovutaan, täytyy myös vähentää hankkimista. Jatkuva raivaaminen loppuu itsestään, jos uuden tavaran virta tyrehtyy. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä uuden tavaran kutsu on kaikuva. Tiedän sen hyvin siitä, että olen monta vuotta harjoitellut harkittua vaatteiden hankintaa, ja vasta nyt voin oikeasti mennä kauppaan ja todeta ettei tee mieli ostaa mitään. Harjoittelen tätä edelleen esimerkiksi kosmetiikan, kirjojen ja muutamien muiden tavaralajien suhteen.

Uskon, että seuraava trendinä onkin ostamisen vähentäminen: tietoiseen ostamiseen keskittyminen ja erilaiset ostolakkohaasteet. Tähän asti olemme pelanneet minimalismipeliä, ja vähentäneet tavaroita yksi kerrallaan. Tuleeko seuraavaksi ostolakkobingo? Vuosi vanhoilla tavaroilla -haaste? Tai kenties Shoppaile kaapistasi -kurssi? Minusta tuntuu, että tämä on luontevasti seuraava askel, kun tavaroita on karsittu tarpeeksi. Ennustan, että myös erilaiset eettisesti kestävät ostovalinnat nousevat entistä tärkeämmiksi. Kun ostaa vähän, ei halua ostaa huonoa, tai edes keskinkertaista. Minusta tämä on hyvä asia, sillä kalliimpia tavaroita arvostaakin automaattisesti enemmän. Niistä huolehditaan paremmin ja ne kestävät pidempään.

Yhteenvetona toteankin, että ennustan ensi vuodelle sellaista trendiä, jossa katse kääntyy vähitellen pois siitä, mitä tavaraa kodista lähtee, ja keskitytään entistä enemmän siihen, mitä tavaroita kotiin tulee. Oletteko samaa mieltä vai eri mieltä?

8 thoughts on “Onko kodit jo raivattu?

  1. Aivan sama huomio. Olin vielä kesällä raivaamishypessä ja toteutin aikamoisen siivous-karsinnan mökillä. Jatkoin vielä samaa elokuussa kaupungissa. Nyt kaikki on raivattu eikä asia enää samalla tavalla innosta. Olen toki elämänvaiheessa, jossa ei muutenkaan tule hankittua uutta. Nyt kuitenkin uusin hieman vaatekaapin sisältöä joulun alla ilman omantunnontuskia.

    • Minusta tuntuu, että tosiaan moni on jo kotinsa käynyt läpi, ja muutenkin innostus alkaa hiipua. Sama juttu minullakin, ei ole enää muuta raivattavaa, kuin sellaista tasaista ylläpitoa.

  2. Mä olen niin hidas raivaamaan terveysongelmien takia, että se tulee jatkumaan vielä vuosia. Mutta olen myös vuosia jo toteuttanut sitä etten juuri hanki uutta ellei ole pakko. Ja mieluiten sekin käytettynä. Paperikaaokseen vinkkaan että Ilanalla on just vuoden alussa tulossa nettikurssi paperikaaoksen selättämiseen 🙂 Musta sun ja Ilanan kirjat on olleet suuri apu mun elämässä, ne hienosti täydentää toisiaan <3

    • Mulla ei ole paperit varsinaisessa kaaoksessa, tiedän missä mitäkin on, mutta haluaisin että systeemi olisi täydellinen. Siihen on vielä matkaa 🙂 Ilanan kurssi on varmaan hyvä.

  3. Epäilen, että monelle raivaaminen on osittain tarkoittanut myös entisen kohtalaisen tavaran vaihtamista uuteen parempaan ja sitä kautta jossain kohtaa ehkä on huomattu, että karsiminen ei koskaan lopu.
    Verraten lapsiperheeseen, aina jää vaatteita pieneksi ja lelut ei enää ole iän mukaisia, jolloin uusia ostetaan ja vanhoja laitetaan kiertoon. Tämä on normaalia mutta onko se aikuisen tavaroiden kohdalla tarpeellista, että kaikki vaihtuu sisustustrendien ja vaatemuodin muutosten mukaan. Ehkä ei, eikä sitä luontokaan loputtomiin kestä.

    Joten olen samaa mieltä, jonkunlaiset ostolakkohaasteet ja omaehtoiset kulutusrajoitukset voivat hyvinkin olla ns. seuraava konmari.
    Osalla raivaaminen ja ostamisen vähentäminen ovat varmasti alusta asti kulkeneet käsi kädessä mutta monella tämä on varmasti seuraava pohdinnan aihe omassa kulutuskäyttäytymisessä.

    Itse yritin ostolakkoa jo kuluvana vuonna, mutta (seliseli) korona ja kaikki siihen liittyvä pakotti tekemään hankintoja sekä kotiin (etätyöpiste) että huvin vuoksi itselle. Henkilökohtaisen ostamiseni summa, vaatteet mukaanluettuna oli kuitenkin reilusti alle 600 euroa ja siihen sitten päälle nuo kodin hankinnat ja lasten tavarat sun muut. Ajatuksena on ensi vuonna uusi ostolakko-yritys, ei silleen hampaat irvessä, vaan enemmänkin omia kulutustottumuksia tarkastellen.
    Pidin siis kirjaa kaikista ostoistani tänä vuonna, joten näen mihin sitä rahaa on mennyt. Ja yllättävää on, miten paljon ostamiseen menee aikaa, siis ihan siihen suunnitteluun, vertailemiseen ja nettisivujen selailuun, eli myös ajansäästön ja toisenlaisen ajankäytön näkökulmasta ostamattomuus kiinnostaa.

  4. Mielenkiintoista pohdintaa 😊 Olen itse lukenut Konmarit, vähentänyt tavaraa (vaatetta, keittiötarvikkeita, liinavaatetta yms) lasten muutettua pois kotoa.

    Nyt muutin itse, jolloin oli hyvä tarkastella vielä kerran olemassa olevia määriä. Kompastuskiveni on käsityöharrastukseni, joka kerää kankaita ja lankoja nurkkiin…

    Itse olen muuttunut todella harkitsevaksi ostajaksi, varsinkin vaatteiden osalta. Olen raivannut vaatteet väri- ja tyylianalyysin jälkeen ja rakentanut kolme katselua joilla mennään. Silti huomaan että vaatetta on yhä liikaa.

    Näissä kahdessa kategoriassa teen töitä ensi vuonna – varsinaisesti en koe tarvitsevani ostolakkoa vaan käyn ennemmin keskustelua tavaroiden ekologisista ja eettisistä näkökulmista itseni kanssa.

    Tsemppiä kaikille tähän❤🎄

  5. Olen hyvin samoilla linjoilla.
    Toki tulee aina uusia sukupolvia, joille tämä tavaran haaliminen on ongelma, mutta nuoret toivottavasti ovat valvautuneempia tässä asiassa.

  6. Minä karsin 2014 alkaen parissa ekassa vuodessa suurimman osan mutta kellarikomerossa riittää tylsille päiville vielä hommaa 🙂 hyvällä mallilla sekin kyllä jo. Minulla ostohalut hiipui jo siinä samalla kun aloitin raivaamisen. En tosin mikään himoshoppailija koskaan ollutkaan. Ongelma onkin nykyään meinannut olla se että olen vallinut tavarat niin huolella että niistä on tosi vaikea luopua vaikka rupeavat hajoamaan tai joku uusi olisi uudessa elämäntilanteessa käytännöllisempi. Yhdet kengät menivät saumoista rikki niin että ovat läheltä katsottuna epäsiistit mutta en ole löytänyt korvaajaa koska aina päädyn mielessäni vain etsimään täsmälleen samanlaisia eikä löydy. Ja pyrin ostamaan laatua mutta eihän mikään tavara ole ikuinen.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.