Aihearkisto: Tavaroiden raivaaminen

Menneisyyttä vaalimassa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Sain viikonloppuna äidiltäni pahvilaatikon, joka sisälsi niin sanottuja muinaismuistoja. Se sisälsi jo kauan sitten edesmenneen ukkini tavaroita. Ukki oli joskus 1950-luvulla kohtuullisen menestynyt kilpaurheilija, ja vuosien läpi oli säästynyt laatikollinen muistoja: lehtileikkeitä urheiluvuosilta, valokuvia eri vuosikymmeniltä ja kaikenlaisia dokumentteja menneiltä ajoilta.

Saamani laatikko ei ollut suuren suuri, selvästi kopiopaperilaatikkoa pienempi. Siksi otin sen mukisematta vastaan. Jos tarjolla olisi ollut kolme muuttolaatikollista ja kasa pukupusseja, vastaanotto olisi voinut olla nihkeämpi. Yksi pienehkö laatikko vie kuitenkin niin vähän tilaa (ja koska meillä myös on sille sopiva paikka), että säilytän menneisyyttä ihan mielelläni.

Muistotavaroiden säilyttäminen voi olla herkkä aihe. Monet raivausohjeet neuvovat, että vanhat tavarat ja perinnöt pitää aika kylmästi eliminoida tilaa viemästä. Toisaalta on monia ihmisiä, joiden on todella vaikea luopua mistään, mihin vähänkään liittyy tunnepitoisia muistoja. Itse olen – yllätyt yllätys – jälleen kohtuuden kannalla.

Minusta menneisyyttä on ihan hyväkin säilyttää. Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka haluavat tuntea juurensa, ja haluan opettaa myös lapseni tuntemaan mistä hän on kotoisin, ketä sukuun on kuulunut ja mitä he ovat tehneet. Siksi on kiva, että sellaisistakin sukulaisista, jotka ovat kuolleet jo kauan ennen kuin lapseni on edes syntynyt, on olemassa jotain konkreettista. Mutta rajansa kaikella. Ei ole tarpeellista säilyttää kaikkea.

Jos miettii, mitä sitten säästäisi ja mitä laittaisi pois, voi kokeilla vaikka näitä keinoja: En itse säilytä sellaisia esineitä, joihin liittyy ikäviä muistoja. Jos kelpuutan kotiini jonkun tavaran, sen pitää tuottaa hyvää mieltä. Toinen hyvä karsimisen keino on poistaa tuplakappaleet. Yhdet pienet töppöset tuovat ihan samalla tavalla muistoja mieleen kuin kolmet pienet töppöset. Säästä hienoin, tai se johon liittyy tärkeimpiä muistoja. Mitä rajallisemmat säilytystilat ovat, sitä tärkeämpää on etukäteen määritellä, kuinka paljon haluaa antaa menneisyydelle tilaa, kirjaimellisesti. Onko se yksi hylly, yksi kaappi tai yksi matkalaukku? Kun päättää etukäteen paljonko tilaa on käytettävissä, rajaa samalla sen kuinka paljon muistoja voi mahduttaa.

Olen myös sitä mieltä, että jokaisella on oikeus itse päättää, mitä tavaroita säilyttää. Toisin sanoen kenelläkään muulla ei ole oikeutta määrätä, että jotain tiettyä tavaraa ei saa heittää pois. Tämä koskee esimerkiksi perinnönjakoja, mutta myös raivausprojekteja yleensä. Jos joku sanoo, että Elma-tädin ryijyä ei saa heittää pois, sanojan tehtävänä on ottaa ryijy omiin hoteisiinsa, olettaen ettei kukaan muu sitä halua.

Muodonmuutoksen ensimmäinen vaihe valmis

Julkaistu , kirjoittanut
4

Olen saanut ensimmäisen vaiheen päätökseen. Olen raivannut kaikki kulahtaneet vaatekappaleet pois kaapeistani. (Nyt ne ovat kassissa odottamassa seuraavaa pysäkkiä, mutta edistystä tämäkin.) Paidat, neuleet, mekot, housut, farkut, topit, huivit ja vyöt on koluttu läpi. Ensisijainen poisheittoperuste oli vaatteen kunto. Tärkeintä oli päästä eroon  niistä vaatteista, jotka olivat rikki, menettäneet muotonsa tai kauhtuneet epämääräisiksi. Osa menee vielä kierrätyslaatikkoon, osan heitin suoraan roskikseen.

Toinen poistosyy oli väärä koko. Liian pieniä vaatteita karsin muutaman. Tunnustan etten tästä kategoriasta poistanut läheskään kaikkea. En siis noudattanut sääntöjä, mutta jos olisin poistanut kaikki housut, jotka eivät istu aivan täydellisesti, sinne olisi jäänyt farkkujen lisäksi yhdet ainoat pellavaiset kesähousut…. Arvelin sen olevan liian vähän, sillä en halua shoppailla ennen aikojaan. Sitä paitsi jos joku on kuunnellut Irti turhasta -podcastia, tietää että tarkoituksena on hieman kiinteytyä nykyisestä. Aavistuksen kiristävä housuvarasto kielii siitä, että tarvettakin on 🙂 Annoin siis housuilleni vielä mahdollisuuden, mutta päätin tehdä puolen vuoden päästä uuden arvion. Mikäli siinä vaiheessa kaapista löytyy runsaasti väärän koon takia käyttämättömiä housuja, ne saavat lähteä.

No juu. Joka tapauksessa karsinta on nyt riittävässä määrin suoritettu. Seuraavaksi Sally neuvoo tekemään täydellisen inventaarion niiden vaatteiden osalta, jotka on juuri karsinut. Toisin sanoen alusvaatteita ja sen sellaisia ei tarvitse listata, mutta kaikki muut pitää. Tämän aion tehdä hieman vaikeamman kautta, nimittäin ulkomuistista! Sille on hyvä perustelu. Raivatessani vastaan tuli muutamia vaatteita ja asusteita, joita en muistanut omistavani. Mutta haluan oikeasti tiedostaa kaikki vaatteet jotka omistan, joten nyt on oivallinen tilaisuus tarkistaa, miten hyvin muistan kaikki vaatteeni kaappiin katsomatta. Ensin siis listaan kaiken minkä muistan, ja sitten tarkistan mitä unohdin ja lisään ne listalle. Lopputuloksena pitäisi olla kattava listaus kaikista vaatteista, jotka omistan JA selkeä tietoisuus siitä, mitä kaapista löytyy.

Etukäteen arvelen, että kun inventaario on valmis, lienee melko vaikea perustella itselleni, miksi tarvitsisin lisää vaatteita. Karsinnan jälkeenkin valinnanvaraa riittää. Toisaalta ennen kuin shoppailu tulee Sallyn ohjeiden mukaan ajankohtaiseksi, edessä on vielä monta askelta. Raportoin lisää kun projekti etenee.

Lomalla = pellossa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Lomat alkavat olla takanapäin, ja on aika kömpiä pellosta takaisin kaidalle tielle. Kesän aikana on useampi rutiini päässyt hieman lipsumaan. Sen seurauksena on saanut mm. pestä pyykkiä urakalla. Välillä tuntui ettei pyykkivuori kutistu millään, etenkin kun jatkuvasti oli reissu ja retkeä, joissa likaantui lisää vaatteita. Siihen kun laittaa päälle vielä mökiltä pesuun tuotuja lakanoita ja pyyhkeitä, ei pyykkikorin kansi mennyt varmaan kahteen viikkoon kiinni. Asiaan saattoi toki vaikuttaa myös se, etten pitänyt normaalista kone per päivä -rytmistä kiinni.

Muutenkin tuntuu siltä, että kaikki on loman jäljiltä jotenkin rempallaan. Erinäistä sälää on taas levinnyt sinne tänne. Jääkaapin järjestys on täysin ryöstäytynyt käsistä, ja havaitsin samanlaista kehitystä myös pakastimessa. Samoin tajusin, että pakastin on pestävä, mutta sitä varten täytynee odottaa vähän kylmempiä ilmoja. Toisaalta olen iloinen siitä, että keittiön kaapit ovat väliaikaisesti taas vähän tyhjempiä, kun mehupullot ja pakasterasiat on saatu käyttöön. Useamman hyllynpäällisen saa kuitenkin raivata, ennen kuin selkeys taas vallitsee.

Vaatekaapin muodonmuutos on edistynyt. Raivasin viikonlopun aikana pois lukuisia t-paitoja ja neuleita, jotka kaikki olivat jo kulahtaneet joko muodottomiksi tai sitten väriltään oudon harmaiksi. Yksi paita lähti kiertoon siksi, että se oli mielestäni yksinkertaisesti karmaiseva. En ole ihan varma, miksi olen sen alunperin edes ostanut. Lisäksi karsin kolmet farkut, yhdet pellavahousut sekä yhden kesähameen. Siinä ei ole vielä kaikki, mutta ehkä noin puolet vaatteista on nyt käyty läpi.

Tein juuri niin kuin Sally neuvoi, ja sovitin kaikki ne vaatteet, joista en ollut ihan varma. Kun pääsin vauhtiin, vaatekaapin kitkeminen olikin helpompaa kuin olin luullut. Kävi nimittäin niin, että oikeastaan tiesin lähes aina jo ennen sovittamista, mitä pidän ja mitä panen pois. Monet vaatteista olivat nimittäin sellaisia, etten ollut pitänyt niitä pitkiin aikoihin, mutta en ollut saanut kaivetuksi niitä kaapista poiskaan. Nämä kaikki menivät systemaattisesti kahteen kategoriaan: joko vaate oli liian pieni tai sitten niin kulunut, ettei sitä oikeasti viitsinyt enää pitää. Liian pienet vaatteet olin säästänyt siinä uskossa, että ehkäpä minäkin olen joskus vielä hieman pienempi, joten niillehän saattaisi tulla käyttöä. Kulahtaneet olivat taas sellaisia, jotka olivat aluksi olleet tosi hienoja, mutta joita ei oltu siivottu pois siksi, että ne olivat joskus olleet tosi hienoja… loogista, eikö totta?

Niistä kuluneista oli oikeastaan hyvin helppo luopua, nimittäin uuden tyylini määritelmiin ei kuulu sana ”kulahtanut”. Liian pienet sen sijaan tuottivat jossain määrin tuskaa. Monet niistä vaatteista olivat nimittäin erittäin hyväkuntoisia, ja lisäksi sellaisia joista aidosti pidän. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin en pystynyt luopumaan ihan kaikista vieläkään. Tiedän, että tässä ajatuksessa on virhe, mutta silti. Päätin etten pakota itseäni luopumaan ihan kaikesta vielä tänään. Annoin muutamille vaatteille (ja itselleni) vielä mahdollisuuden. Näitä vaatteita on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin niitä, jotka lähtivät kierrätykseen, ja niille on kaapissa tilaa. Selittelyn makua, myönnän.

Muodonmuutospäivitys: orastavaa tuskaa

Julkaistu , kirjoittanut
9

Muodonmuutos etenee vähitellen. Nyt kun asia on ollut mielessä, omiin vaatteisiin on alkanut kiinnittää huomiota eri tavalla kuin ennen. Sellaiset vaatteet, joita ei aiemmin ole juuri ajatellut ollenkaan, ovatkin alkaneet näyttää varsin kulahtaneilta. Mikä epäilemättä pitää paikkaansa, sillä useimmat niistä ovat vuosia vanhoja ja lempivaatteitani, joten niitä on pesty ja pidetty ahkerasti.

Varsinaista työn aloitusta vältellessä olen kehitellyt erilaisia strategioita käydä läpi koko vaatevarasto. Olen päätynyt siihen, että homma pitää hoitaa useammassa osassa. Päätin myös, että kengät saavat olla rauhassa. Hankkiudun eroon niistä muutamasta parista, jotka on jo aiemmin tunnistettu turhiksi, mutta muut pidän, koska ei ole oikeastaan mitään erityistä syytä vähentää. Muiden vaatteiden osalta otan todennäköisesti käsittelyyn laatikon/hyllyn päivässä, ja alan jakaa vaatteita kolmeen pinoon. Ensimmäiseen ehdottomasti säilytettävät, toiseen ehdottomasti poistettavat ja kolmanteen epäselvät tapaukset. Viimeinen pino on sitten sovitettava läpi ja päätettävä vaatekohtaisesti. Ajatus urakasta tuntuu edelleen jokseenkin rankalta.

Olen myös tajunnut toisenkin syyn, miksi kaapin karsiminen tuntuu niin työläältä. Nimittäin mitä tehdä niille kaikille poistetuille vaatteille? Haluan niistä konkreettisesti eroon, mutta se vaatii lisää ponnistelua ja vaivaa. Tässä sitä kiteytyy, ettei tavarasta ole helppoa päästä eroon, ainakaan mitenkään vastuullisesti. Roskiin en vaatteita laita, koska ne eivät ole rikki. Osan voi laittaa UFFille tms., mutta sitten jää vielä sitä sellaista ”parempaa” tavaraa, josta on vaikea luopua. Mutta lähistöllä ei ole kirpparia, ja ylipäätään sellaiselle meneminen tuntuu hurjalta ponnistukselta. Olenko vain poikkeuksellisen laiska, vai onko kellään muulla sama ongelma? Epäilen että huutonetissä ei vaatteista saisi kovin paljoa, mutta voisihan sitä ehkä kokeilla. Ehkä. Luopumisen tuska on sitä paitsi päässäni ennen kuin olen karsimista edes aloittanut! Melko lupaava alku, huh huh.

Omistaminen ei ole ilmaista

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tavaroilla on monta hintaa. Rahallinen on se itsestäänselvin; useimmiten hankinnat maksavat jotain. Mutta ilmaisetkin tavarat vaativat investointeja.

Tavarasta kertyy aina ylläpitokuluja. Jotta ne pysyisivät kunnossa, niitä täytyy hoitaa ja huoltaa. Vaatteita on pestävä, kenkiä lankattava, lattioita imuroitava, astioita tiskattava ja niin edelleen. Kaikki nämä arkiset toimet maksavat jotain. Lisäksi esineitä on säilytettävä jossain, mikä on myös kustannus. Siinä missä on jotain, ei voi pitää mitään muuta. Kaikki pitää säilyttää jossain, ja äärimmilleen vietynä sitä varten ostetaan tai vuokrataan lisää tilaa.

Yleensä on vielä niin, että mitä kalliimpi ostos, sen kalliimpaa myös ylläpito on. Ajatellaan vaikka autoa, johon on aina hankittava vakuutus, polttoainetta, huoltoa, varaosia, Suomessa kahdet renkaat ynnä muuta – puhumattakaan autotallista tai pysäköintimaksuista. Todellinen hinta on siis jotain muuta kuin se rahamäärä, jolla tavaran omistus on alunperin hankittu.

Puhdistaminen, suojaaminen, säilytys ja ylläpitäminen vie rahan lisäksi aikaa. Olisi oikeastaan mielenkiintoista tutkia, kuinka paljon käytämme joka päivä aikaa omaisuuden huoltamiseen. Monesti arkielämä on niin saumattomasti yhdistynyt omaisuuden kanssa, että kaikissa tilanteissa niiden erottaminen ei välttämättä ole mielekästä. Mutta silti tämä kiinnostaa minua, sillä luulen ettei sitä yleensä tulla edes ajatelleeksi. Kuinka paljon käytän päivässä aikaa siihen, että huolehdin jostain tavarasta? Entä kuinka paljon käytetään aikaa siihen, että opetellaan käyttämään jotain uutta esinettä?

Omaisuuttaan haluaa myös suojella, sekä vaurioilta että varkauksilta. On hankittava vakuutuksia ja asianmukaisia säilytyspaikkoja. Tarvitaan materiaaleja, joilla tavarat suojataan esimerkiksi ilmastolta, onnettomuuksilta ja kulumiselta. Eikä kaikkea edes pysty tai osaa tehdä itse. Tämä kaikki onkin johtanut siihen, että maailma on pullollaan ihmisiä, jotka huolehtivat työkseen jonkun muun tavaroista!

Konkreettisten ja mitattavien kulujen lisäksi jokaisella tavaralla on ”henkinen hinta”, siis se, miten kiintyneitä tiettyyn esineeseen olemme. Mitä rakkaampi tavara, sitä tarkemmin sitä varjelee – ja sitä enemmän sen omistaminen vie resursseja. Näiden tavaroiden omistaminen sitoo myös henkisiä voimavaroja: niistä luopuminen on vaikeaa, koska muistot  ovat kiinnittyneet esineisiin ja tuntuu siltä, että tavaran mukana häviäisi myös osa elämää. Eivätkä kaikki esineet sido itseensä vain hyviä muistoja, vaan säilytämme myös kaikenlaisia kapineita, joihon liittyy lähinnä negatiivisia tunteita; lahjoja, perintöjä, virheostoksia.

Tämä kaikki kirkastui minulle äskettäin, kun törmäsin tähän ajatukseen netissä. En ole asiaa aiemmin tältä kannalta miettinyt, mutta nyt katselen tätäkin huonetta miettien miten paljon resursseja mihinkin tavaraan ja huonekaluun sitoutuu. Lähtökohta on, että kaikilla esineillä on hintansa, jopa sillä pyöreällä pikkukivellä, joka on poimittu vieraasta maasta matkamuistoksi. Toisaalta omistaminen on myös miellyttävää, minäkin haluan omistaa monenlaisia esineitä monista eri syistä. Mutta aina ostaessani uutta sitoudun samalla käyttämään tietyn verran rahaa, työtä ja aikaa senkin jälkeen, kun myyjä on ojentanut kuitin.

Survojasta siistiksi

Julkaistu , kirjoittanut
2

Miten survojasta muututaan siistiksi? Seuraavat kolme käytännön vinkkiä ovat mahdollisimman konkreettisia. Avainsana on helppous.

1. Vähennä tavaraa. Tämän mainitsin jo viimeksi, mutta toistan: mitä vähemmän esineitä, sitä hankalampi niillä on saada sotkua aikaiseksi. Mitä enemmän tavaraa, sitä useammalle esineelle pitää keksiä toimiva säilytyspaikka. Monien tavaroiden suhteen pätee 20/80 sääntö: 80% ajasta käyttää vain 20% tavaroistaan, kuten vaatteista tai astioista. Pelkästään kunnon karsiminen voi siis parantaa tilannetta.

Ensimmäiseksi voi vaikka tarkistaa, millaista tavaraa on niissä kaapeissa ja laatikoissa, jotka ovat helpoiten käden ulottuvilla. Älä anna tarpeettoman tavaran viedä tilaa tarpeelliselta. Mieti, voitko siirtää vinttiin, kellariin tai ylähyllyille sellaisia tavaroita, joita tarvitaan vain muutaman kerran vuodessa. Luovu tavaroista, joista et pidä ja joita et käytä.

2. Pikasiivous kerran päivässä. Itse olen pikemminkin levittelijä kuin survoja. Lasken kädestäni kaikenlaista vastaantuleville tasaisille pinnoille. Pitemmän päälle tämä aiheuttaa sotkuisuutta, kun pöytien ja hyllyjen päällä on epämääräistä sälää. Olen tämän kesän aikana alkanut soveltaa vanhaa vinkkiä: käytän joka päivä 5-10 minuuttia päivässä tavaroiden palauttamiseksi paikoilleen. En ole aiemmin tätä kokeillut, mutta näyttää toimivan. Vitsi on siinä, että siivoukseen käytettävä aika on niin lyhyt, että siihen on mahdollisuus jokaisena päivänä. Minulle paras hetki on aamulla, jolloin hoidan muutkin kodin rutiinit. Samoin olen alkanut soveltaa ”tuo tullessas, vie mennessäs” -filosofiaa, eli jos silmiini sattuu vaikka lapsen lelu väärässä paikassa, nappaan sen mukaan samalla kun olen menossa lastenhuoneeseen muutenkin.

Näitä voisi soveltaa myös survomiseen: jos joka päivä käyttää pienen hetken järjestyksen palauttamiseksi, valtaisaa kaaosta ei niin helposti pääse syntymään. Uuden tavan opettelu kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi, joten laita vaikka muistutus puhelimeen. Voit myös ajastaa halutun ajan, jolloin tilanne muuttuu luonteeltaan: entisestä pakkopullasta tulee helposti kilpailu aikaa vastaan; kuinka paljon ehtii järjestää viidessä minuutissa?

3. Mahdollisimman helpoksi tehty säilytys. Helppo säilytys tarkoittaa muutakin kuin sitä, että se on kädenulottuvilla ja loogisessa paikassa. Itse suosin läpinäkyviä laatikoita, koska on kätevää kun sisällön näkee yhdellä silmäyksellä. Jos laatikosta/korista/purkista ei näe läpi, siihen kannattaa merkitä tarpeeksi näkyvästi, mitä sisällä on. Mieti myös, miten usein tavaraa tarvitaan, ja harkitse sitten onko kansi välttämätön. Esimerkiksi ruoka-astioissa usein on, muissa tavaroissa välttämättä ei.

Kannattaa myös miettiä, miten tarkasti tavaroita kannattaa lajitella. Olen huomannut, että monille tämä on kompastuskohta: tavaroita lajitellaan moneen eri alaluokkaan, ja jokaiselle ryhmälle hankitaan oma purkki tai laatikko. Mutta mitä useampia purnukoita, sen työläämmäksi järjestyksen pitäminen muuttuu. Esimerkiksi voi miettiä, miten tarkasti lelut pitää erotella toisistaan. Onko mielekästä lajitella junaradat, astiat, leikkiruoat, palapelit, rakennuspalikat, muoviukkelit, muovieläimet ja ties mitkä omiin laatikkoihinsa, vai riittäisikö lajitteluksi legot yhteen, loput toiseen laatikkoon? Lajittelun tarpeellisuuteen vaikuttaa jälleen tavaran kokonaismäärä ja -laatu. Esimerkiksi askartelutarvikkeet on loogista lajitella tarkasti, mutta eriväriset sukat erottuvat toisistaan, vaikka olisivatkin samassa korissa.

Mikä on saanut teidät vähentämään survomista? Tai mikä on siisteyden esteenä?

Mitäs me survojat

Julkaistu , kirjoittanut
4

Katri kirjoitti kutri.netissä mahtavan blogikirjoituksen survomisesta. Siis siitä, kun ei laita tavaraa omalle paikalleen vaan survoo sen vain kaappiin entisten joukkoon. Itse survon nykyisin melko vähän, vaikka totta kai sitäkin tapahtuu. Suurin syy sille, miksi yritän pitää kaapit ja komerot järjestyksessä on se, että en KESTÄ sitä että tavara on hukassa. En siis oikeasti kestä. Saan sätkyn, stressin, päänsäryn ja pyörin ympäri asuntoa kuin kaistapäinen kunnes tavara löytyy. Tämä syndrooma aiheuttaa sen, että mieluummin yritän pitää paikat järjestyksessä, kuin riskeeraan sen etten löydä jotakin.

Aloin Katrin postauksen innoittamana kuitenkin analysoida survomista, ja päädyin kolmeen syyhyn:

  1. Kiire
  2. Laiskuus, väsymys ja saamattomuus
  3. Tavaralla ei ole selkeää paikkaa

1. Kiire. Joskus pitää ehtiä junaan, vastata puhelimeen, rynnätä töihin ja ylipäätään tehdä jokin asia juuri nyt. Silloin tulee survottua, sillä järjestyksessä olevat tavarat ovat toissijaisia siihen nähden, että muuten on vaarana myöhästyä. Minä syyllistyn survomiseen useimmiten kiireestä johtuen. Olen lähdössä ulos, sovittelen monia eri vaatteita ja siinä vaiheessa kun sopiva asukokonaisuus on löytynyt, on yleensä niin kiire, että loput tulee vain tungettua takaisin kaappiin. Kiiresurvominen on ymmärrettävää, mutta siinä on yksi riski: jos kaappia ei palauta järjestykseen kun kiire on ohi, on vaarana että entisten päälle survotaan lisää ja lisää, kunnes lopulta kaikki on kaaoksessa.

2. Laiskuus, väsymys ja saamattomuus. Kun ei vaan viitsi, on parempaakin tekemistä, enkä edes tiedä mihin tämä kuuluu. Tässä kohdassa on itse asiassa kaksi puolta. Jos tavaralla periaatteessa on oma paikka, mutta se ei siitä huolimatta yleensä päädy sinne, säilytyspaikka on todennäköisesti huono. Hyvä säilytyspaikka päivittäistavaroille on sellainen, että se on käden ulottuvilla. Tästä syystä liian täydet kaapit ovat hankalia; jos aina pitää nostella, pujotella tai kurkotella, tarvitaan paljon enemmän motivaatiota järjestyksen ylläpitoon kuin jos kaapissa on väljää eikä tavaroita tarvitse pinota.

Jos taas ei vaan yksinkertaisesti viitsi laittaa tavaraa paikalleen, ei ongelmaa oikeastaan ole. Tuolloin on nimittäin selvää, että tavaran paikalleen laittamisen vaiva on suurempi kuin tavaran etsimisen vaiva. Jos sotku ärsyttää, se ei selvästikään ärsytä tarpeeksi, koska sille ei ole viitsinyt tehdä mitään. Jos taas oikeasti haluaa muuttaa tilannetta, kannattaa ensimmäiseksi analysoida, onko säilytyspaikka optimaalinen.

3. Tavaralla ei ole selkeää paikkaa. Tätä sivuttiin jo äsken. Jos ei tiedä, mihin joku tavara kuuluu, sitä ei voi laittaa paikalleen, vaan se survotaan jonnekin. Jos analyysi osoittaa, että survomisen syy on tässä, asia on verrattain helppo korjata. Säilytyspaikan päättämiseen kannattaa hieman paneutua, muuten homma ei tule koskaan toimimaan. Jos  tapana on jo valmiiksi tunkea tavaroita mihin sattuu, asiaa ei paranna epäkäytännölliset säilytystilat. Oman paikan pitäisi ideaalitilanteessa on niin helppo, että tunkemisessa on suurempi vaiva kuin paikalleen laittamisessa. Mitä useammin tarvittava esine, sitä helpompi paikka.

Jos kaikki on aivan kaaoksessa, on melko mahdotonta parantaa tilannetta ilman perusteellista järjestysurakkaa. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sekaisin oleva kaappi on ensin tyhjennettävä romusta, jäljellä olevat laitettava siististi takaisin ja samalla mietittävä, missä mitäkin haluaa säilyttää.

On myös fakta, että mitä vähemmän tavaroita omistaa, sitä helpompaa niille on keksiä oma paikka, ja sitä helpompaa koti on pitää järjestyksessä. Vähistä tavaroista ei kerta kaikkiaan saa aikaan kovin pahaa sotkua. Olen huomannut, että survomista tapahtuu myös silloin, kun säilytystila on säilytettäville tavaroille liian pieni. Kaikki ei yksinkertaisesti mahdu kaappiin, ja niinpä viimeiset tavarat sullotaan sisään puoliväkisin. Tällöin on joko hankittava suurempi säilytystila, tai – kuten itse suosittelisin – karsittava omaisuuttaan. Vaatteet, kirjat, astiat ja niin sanottu sälä on usein sellaista, että joukosta löytyy paljon poisheitettävää.

Yhteenveto: Jos survominen on alkanut ärsyttää, ehdotan että analysoi ensin mistä se johtuu. Jos syynä on jatkuvasti kiire, ei ongelma ole niinkään survominen, vaan toimimattomat aikataulut. Kahdessa jälkimmäisessä ensimmäinen ratkaisu on sen säilytystilan raivaaminen, jonne tavaroita yleensä survotaan. Kunnon karsiminen ja uudelleen järjestäminen tekee tavaroille omat paikat, jolloin ainakin teoriassa ne on mahdollista laittaa helposti takaisin paikalleen. Laiskuuteen auttaa lähinnä itsekuri ja uusien rutiinien opettelu. Ne taas eivät tunnetusti käy kädenkäänteessä, joten motivaation on syytä olla korkealla.

Kuitukasseille käyttöä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ilhaduttavasti sain paljon hyviä ideoita kassien uusiokäyttöä varten. Kaikki vinkit voit lukea tämän postauksen kommenttiosastolta, mutta myös Kulutusjuhlasta löytyy hyviä ideoita. Keskustelua herätti kassien roskiin heittäminen. En halua heittää hyviä, puhtaita ja aika sileitäkin kasseja roskikseen, koska roskapusseja kertyy aina muutenkin. Mutta siinä vaiheessa kun kassi alkaa olla kovin nuhjaantunut, ne voi käyttää energiajätteen pussiksi.

Muuten näitä neuvottiin käyttämään matkalle pakatessa, erilaisina säilytyspusseina kotona, sekä pullojen, lehtien ja muun kierrätystavaran kuljettamiseen. Kaikki oikein hyviä ehdotuksia. Näitä muuten kertyy lisää ihan huomaamatta. Meillä oli lauantaina juhlat, ja sunnuntaina löysin eteisen piirongin alta lymyilemästä yhden uuden kassin. Luulenpa, että joku vieras on tuonut siinä tuliaisia ja laskenut kassin käsistään jonnekin ennen kuin ojensi lahjan isäntäväelle. Siitä kassi on potkiutunut piirongin alle ihmisten tullessa ja mennessä, josta sen sitten seuraavana päivänä löysin.

Nyt olen keksinyt niille vähän vahingossa hyvää käyttöä kotona. Minusta tuntuu, että meillä on aina tavaroita ja kirjoja lainassa, jotka odottavat palauttamista oikealle omistajalle. Tai sitten on muuten vaan tavaroita, jotka on luvattu jollekulle, kun vaan muistaisi ottaa ne mukaan. Keksin laittaa palautettavat tavarat omiin kasseihinsa, ja työhuoneen seinälle roikkumaan. Sitten kun oikea henkilö tulee kylään tai on itse lähdössä, voi napata oikean kassin mukaan ja kaikki palautettavat ja vietävät tavarat tulevat kerralla mukaan. Yksiväriset kassit ovat siistejä kuljettaa mukana ja siistejä säilyttää kotona esillä. Olen ideaan oikein tyytyväinen!

Tämä uusi kassisysteemi ratkaisee myös säilytysongelman. On nimittäin vaikea keksiä hyvää paikkaa tavaralle, joka on lähdössä kotoa pois. Sen pitäisi olla näkyvillä että sen muistaa, mutta toisaalta näkyvillä tarkoittaa siis jonkun hyllyn tai pöydän päällä esillä – eikä se ole kovin siisti ratkaisu. Kun kassit vielä merkitsee nimilapulla, voi lähteissä tarkistaa vain, oliko jotain tavaraa odottamassa, ja napata kaikki valmiiksi pakattuna mukaan. Voittajaratkaisu, jos minulta kysytään!

Kassiaarre

Julkaistu , kirjoittanut
18

Komeroa raivatessa vastaan tuli sinne sun tänne tungettuja kuitukasseja. Niitä sellaisia ohuita, kangasmaisesta materiaalista tehtyjä kasseja, joita esimerkiksi monet firmat käyttävät. En tiedä miksi niitä oli meille kertynyt, mutta lopulta laskin niitä 19 kappaletta. Olin jemmannut niitä kaikenlaisiin koloihin, toistensa sisään ja ympäriinsä, mutta raivauksen yhteydessä niputin ne siististi yhteen paikkaan.

Raivauksen ohessa löytyi kasseja muutenkin vähän joka lähtöön. Perinteisiä kangaskasseja oli muutamia, sitten oli tyynykasseja (niitä muovisia, vetoketjullisia, joissa tyynyt myydään) sekä lisäksi tukevampia muovikasseja, siis sellaisia joissa oli kunnon kangaskahvat, muotoillut pohjat ja joiden materiaali on paksua ja kestävää. Kangaskasseille on käyttöä, ja ne voi kätevästi heittää pesukoneeseen käytön jälkeen. Mutta noille muille on hankalampi keksiä uutta käyttöä.

Etenkin mietin kuitukasseja. Ne ovat puhtaita, melko sileitä ja täysin käyttökelpoisia. Kysymys kuuluu mitä niillä voisi tehdä? Kauppakassiksi ne ovat liian heppoisia ja pieniä. Tällä hetkellä ei myöskään ole mitään erityistä säilyteltävää, johon niitä voisi käyttää. En viitsi heittää roskiin täysin käyttökelpoista tavaraa, joten ideoin muutamia uusia käyttötapoja:

  • Voisiko joulahjat paketoida kasseihin? Väri oli useimmissa tumman vihreä, ilman tekstejä. Jos sitoisi punaista nauhaa päälle? Ei perinteinen, mutta mahdollisesti toimiva ja hauskannäköinen ratkaisu.
  • Kenkäpussiksi silloin, kun ulkokengät pitää jättää narikkaan esim. juhlissa.
  • Varakassiksi matkalle mukaan. Huono puoli on materiaalin heppoisuus, hyvä puoli keveys ja siisteys.
  • Minkä tahansa tavaran kuljettaminen silloin, kun ei halua käyttää muovikassia.

Tuleeko teille muita hyviä ideoita? Miten olette uusiokäyttäneet kuitukasseja?

Mitä kaikkea lähti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Eilen tuntui, että raivattavaa oli tosi vähän. Mutta oli sitä kuitenkin, kun rupeaa listaamaan:

Suoraan roskiin:

  • kaksi elektroniikkaa sisältänyttä pahvipakkausta
  • epämääräisiä pieniä pahvilaatikoita
  • nauhanpätkiä ja muuta roskaa
  • iso läjä kulahtanutta kuplamuovia

Vinttiin

  • jouluvalot
  • parvekekuusen koristeet
  • pari tyhjää säilytyslaatikkoa

Johonkin muuhun uuteen säilytyspaikkaan kodissa

  • 3 uutta hammasharjaa -> kylppäriin
  • lankoja ja käsitöitä -> keksin näille ihan oman korin, joka on työhuoneen hyllyllä
  • vajaa pussi kukkamultaa -> parvekkeen säilytyslaatikkoon
  • pieni koristepullo -> annetaan pois ystävälle, joka halusi sen

Kierrätykseen (nämä ovat vielä eteisessä odottamassa viemistä)

  • läjä vaatteita
  • neljä tablettia (siis lautasten alle laitettavia). Mietin tosin vielä, josko käyttäisin näistä kaksi istuinalustana parvekkeella.

**********

Pahoittelen, että tämän viikon podcast on myöhässä! Se nauhoitettiin jo viime viikolla hyvissä ajoin, mutta editointivaiheessa ilmeni iso teknisiä ongelmia. Joudumme siis fiksaamaan sitä vielä, julkaisemme niin pian kuin mahdollista!