Aihearkisto: Tavaroiden raivaaminen

Koko koti kuntoon: Vaatteet, osa 2

Julkaistu , kirjoittanut
8

Ensimmäinen osa vaateraivausta osoittautui tehokkaammaksi kuin olisin etukäteen kuvitellut. Tulin järkiini, ja poistin kaapista vielä ne parit itsepetokset, ja nyt pitäisi vain päättää, yritänkö tarjota niitä esim. Diakonissalaitokselle, vai laitanko suoraan UFFille tai Konttiin. Samoilla tehoilla jatketaan loppujen vaatteiden parissa. Tämän viikon täsmällinen tehtävä on käydä läpi muut vaatteet ja samalla suorittaa kausivaatteiden vaihto.

Koska näillä leveyspiireillä lämpötilat vaihtelevat niin paljon vuoden aikana, laitan selkeät kesävaatteet joka syksy laatikkoon odottamaan talven yli. Hellemekot, pellavahousut, ohuet hameet ja kesätopit pakataan pois. Tällä lailla kaappiin tulee väljyyttä. Samalla systeemillä laitan usein kesän ajaksi talteen paksuimmat villapaidat ja ulkoiluvaatteet, joita ei helteillä tarvita. Koska todellinen syksy alkoi ilmeisesti eilen, on ajankohta tälle vaihto-operaatiolle mitä otollisin.

Aloitin projektia jo eilen. Tällä kertaa mukana on lisähaastetta, sillä epäilen vahvasti, että olen ensi kesänä vielä vähän eri kokoinen kuin nyt. Päätin siis, että nyt tänä syksynä pakkaan laatikoihin vielä kerran takaisin sellaisiakin vaatteita, joita en ole tänä kesänä pitänyt. Jos ne ovat vielä ensi kesän alussa liian pieniä, velvoitan itseni luopumaan niistä lopullisesti. Katsokaa, miten ovelasti ostin itselleni melkein vuoden lisäaikaa päätöksenteolle!

Kausivaatteiden lisäksi nyt on siis tarkoitus käydä läpi kaikki vaatteet ja poistaa joukosta tarpeettomat. Otan tähänkin sellaisen kondo-henkisen asenteen, mutta en lupaa toteuttaa sitä aivan pilkuntarkasti. Voi olla, että käytännöllinen puoleni saa välillä vallan. Tavoitteena kuitenkin poistaa ne kaikista mahdottomimmat pukineet tilaa viemästä. Raportoin loppuviikosta tarkemmin, miten sujui.

Yli 20 vaatetta vähemmän

Julkaistu , kirjoittanut
21

Tämän viikon raivausurakka on suoritettu, ja vaatekaapissa on runsaasti uutta tyhjää tilaa. Jotenkin ajattelin (niin kuin sitä aina ajattelee), että ei tuolla nyt kuitenkaan niin hirveästi ole karsittavaa. Mutta kun ottaa kondoilun käyttöön, pois heitettävää alkaa yllättäen kertyä. Sanoisin että se on tuon menetelmän hyvä sekä huono puoli.

Etenkin sukkalaatikosta ajattelin että siellä ei ole ylimääräistä, sillä olin käynyt sen läpi joskus keväällä, ja kaikki oli aika hyvässä järjestyksessä. Marien ohjetta noudattaen kippasin kuitenkin kaiken lattialle ja aloin käsitellä vaatteita yksi kerrallan. Ensimmäiset sukkahousut, jotka otin käteeni, aiheutti spontaaneja inhonväristyksiä. Tässä kiteytyy ero normaalin raivaamisen ja kondoilun välillä. Kyseiset sukkahousut olivat ehjät ja kohtuullisen siistit, siis aivan käyttökelpoiset. Mutta niiden tuntu sai niskakarvani pystyyn. En tiedä tunnistatteko ilmiötä, mutta jotkut keinokuidut tuntuvat mielestäni niin epämiellyttäviltä, että ne saavat ihon lähes kananlihalle. Esimerkiksi neopreeni (soft shell) on sellainen ja siis jotkut sukkahousut myös. Tällä kertaa en näiden sukkisten kohdalla kiinnittänyt käyttömahdollisuuksiin mitään huomiota, vaan nakkasin ne roskiskasaan suorinta reittiä. Jos en kärsi ottaa niitä käsiini, en todellakaan laita niitä jalkaanikaan.

Tuntumaan ja visuaaliseen kulahtaneisuuteen perustuen heitin roskiin neljät tai viidet sukkahousut. Niitä yhdisti kuitenkin se, että ne olivat kaikki ehjiä. Ehjien sukkisten heittäminen on minulle ennenkuulumatonta. Jostain syystä päähäni on pinttynyt, että jos sukassa ei ole reikää, sitä voi pitää. Tällä logiikalla nuokin oli säästetty monessa karsintakierroksessa, sillä en ollut koskaan miettinyt ilahduttivatko ne minua. Olin miettinyt ainoastaan, voiko näitä vielä pitää. Mutta tässä jälkimmäisessä on ajatusvirhe, sillä lause on passiivissa. Olisi pitänyt kysyä, pidänkö minä näitä? Siinä nimittäin vastataan ihan eri kysymykseen.

Kondoilu ei ole minulle helppoa. Tuo teoreettinen käyttöarvo on niin syvälle juurtunut systeemiini, että päätösten tekeminen on välillä todella vaikeaa. Yksiä sukkiksia siirtelin pinosta toiseen useamman kerran. Ne eivät oikeastaan ilahduta minua, minkä puolesta puhuu myös se, etten ole pitänyt niitä vuosikausiin. Mutta ne ovat ehjät! Ja Wolfordit! (Miehille tiedoksi, että Wolfordin sukkahousut ovat järjettömän kalliita, sekä todella laadukkaita.) Enkä osannut päättää. Lopulta päädyin täydelliseen itsepetokseen ja laitoin ne kirppiskasaan. Ei kukaan osta käytettyjä sukkahousuja, mutta minun tuntuu olevan mahdotonta laittaa niitä roskiin. Toivottavasti tulen pian järkiini.

Yöpukuosasto koki ehkä suurimman karsinnan. Kulahtaneita, värjääntyneitä riepuja poistui iso pino. Säästin ne siivoustarkoitukseen, koska ”käytetään loppuun” -ajattelu on myös todella tiukassa. Yöpukuina on helppo pitää ties mitä vihonviimeisiä trikooriekaleita. Päätin kuitenkin, että kohteliaisuudesta puolisoa ja itseäni kohtaan uudistan yöpukuvarastoni miellyttäväksi. Eipä sinne paljoa jäänyt, mutta onneksi Hullut päivät on tulossa.

Alusvaatteista roskiin lensi muutamat aikansa eläneet alushousut ja rintaliivit. Poistin myös muutamat epäsopivat rintsikat, joiden kierrättämisestä haaveilen edelleen, niissä kun ei ole muuta vikaa kuin itselleni väärä koko. Kenties UFFin laatikko? Sitten harhauduin fuskaamaan, sillä en saanut poistetuksia paria sellaisia liivejä, jotka eivät enää näytä kivoilta. Toisaalta tässäkin asiassa Stockmann tulee ystävällisesti avuksi, sillä tarjousvihosta päätellen voin täydentää alusvaatevaraston ajan tasalle tarjouksia hyödyntäen. Siinä vaiheessa kun olen saanut uudet ostetuksi, pystyn kai lopulta luopumaan niistäkin, mitä en vielä saanut laitetuksi pois.

Kaikkiaan poistin kaapista yli 20 vaatekappaletta. Kaikki niistä olivat sellaisia, jotka eivät enää ilahduttaneet minua. Kondo-menetelmä on hyvä ja tehokas, mutta tavallaan vaikea. Raivasin vain kolme hyllyä kaapista, mutta jouduin tekemään hirveän määrän päätöksiä, enkä edes kyennyt päättämään lopullisesti jokaisen vaatteen kohdalla. En voi kuvitella, että samaa syssyyn olisin jatkanut koko kaapin loppuun. Vähemmästäkin ihminen uuvahtaa.

Mutta miten teillä? Tunnustaako kukaan muu harrastaneensa itsepetosta ja fuskua kondoillessaan?

Lastenhuoneen loputon sälä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Oletteko te huomanneet ilmiötä, että lastenhuoneeseen kertyy silkkaa roskaa tasaisella tahdilla, teki mitä tahansa? Eilen oli siivojapäivä, ja käytin aamulla varmaan puoli tuntia siihen, että raivasin lastenhuoneessa pelkkää kirjoituspöytää. Pöydän pintaa ei näkynyt, koska se oli kaikenlaisen paperisilpun peitossa. Paperikerroksen päälle oli kasattu sitten kaikkea muuta roinaa.

Kävin läpi jokaisen paperin ja lajittelin joko roskiin tai säästettäviin. Periaatteeni on se että molemmille puolille voi piirtää. Paperit, joiden toinen puoli on tyhjä, ja toisella puolella muutama viiva, ovat vielä täysin käyttökelpoisia. Roskikseen (eli siis paperikeräykseen) päätyi aika iso nippu valmiita piirustuksia. Niitä syntyy tarhaikäisten perheessä sellaista tahtia, että on aivan mahdotonta säilyttää kaikkea. Säästän hienoimmat, mutta ne liukuhihnalta piirretyt teokset päätyvät lopulta roskikseen.

Sitten kävin läpi kaikki väritys- ja puuhakirjat samalla logiikalla. Roskiin päätyi yksi täyteen tehty värityskirja ja kaksi  askarteluvihkoa. Lapsi ei tietenkään oma-aloitteisesti luovu yhtään mistään, joten kaikki tämä täytyy tehdä silloin, kun saan työskennellä kaikessa rauhassa. Noista askarteluvihkoista oli neuvottelut jo aloitettu, mutta sitten kun tosipaikka oli edessä, ne muuttuivatkin supertärkeiksi, eikä niitä saanutkaan heittää vielä pois. Ovela äiti-ihminen siis toteutti suunnitelman kylmästi sillä aikaa, kun lapsi oli poissa kotoa.

Pelkästään paperit setvimällä pöydän kuormitus putosi noin puoleen, mutta lisää heitettävää löytyi silti. Esimerkiksi rasiallinen pääsiäismunista tulleita muovihärpäkkeitä. Ne olivat siistissä pienessä muovirasiassa, mutta sekä rasia että sisältö on roskaa, jos ei niitä kukaan kaipaa eikä niillä ikinä leikitä. Rasia luo illuusion siitä, että tavara on siististi, mutta se hämää luulemaan, että tavara on tarpeellista, koska se on siististi säilytetty. Rasian säästin, sisällön kaadoin suoraan roskikseen. Sitten karsin vielä aikamoisen kasan muita purkkeja ja purnukoita, pahvinpalasia ja yleistä sälää.

Tämän operation jälkeen koko huone näytti heti seesteisemmältä, vaikka en edes koskenut kyniin, tusseihin ja muihin piirustusvälineisiin. Seuraavaksi muille leluille pitäisi tehdä samanlainen raivaus, mutta ajattelin säästää sen yhden viikon haasteeksi. Tämä oli ikäänkuin varaslähtö siihen.

Koko koti kuntoon: vaatteet, osa 1

Julkaistu , kirjoittanut
19

Koska pääsin eteisen kanssa niin hyvään vauhtiin, päätin että jatketaan vaatteiden parissa. Koska keskiverto vaatekaappi sisältää helposti satoja vaatekappaleita ja lukuisia eri vaateryhmiä, jaan tämän kahteen tai kolmeen osaan. Ainakaan minulla ei aika eikä hermot kestäisi sitä, että ihan koko vaatekaappi käytäisiin läpi kerralla.

Aloitan loogisesi pohjalta: tämän viikon teemana on alusvaatteet ja sukat, ja heitetään mukaan vielä yöpuvutkin. Jostain syystä nämä vaateryhmät pitävät usein sisällään varsinaisia rääsyjä. Varmaankin johtuen siitä, että kun nämä vaatteet jäävät kirjaimellisesti muiden vaatteiden alle, niiden ulkonäköön ei kiinnitä niin paljon huomiota. Nyt onkin oikea aika ottaa jälleen Marie Kondon opit käyttöön ja harkita, onko siitä reikäsukasta todella iloa vai ei.

Voin kertoa että otin viime viikolla jo pienen varaslähdön nakkaamalla yhdet kulahtaneet alushousut roskiin. Alusvaatteita ja sukkia ei varmaan kukaan kuvittele kierrättävänsä tai säästävänsä askartelutarpeiksi, joten roskis on näille se oikea osoite. Useimmilla meistä lienee niin paljon alushousuja, että rikkinäisistä voi ihan hyvin luopua. Sama koskee sukkia ja sukkiksia. Minä säästelin aiemmin sukkahousuja, jotka olivat vain ”vähän” rikki, mutta jokunen vuosi sitten päätin, että olen ehjien sukkisten arvoinen. Vaikka se silmäpako ei saappaan alta mihinkään näkyisikään, siitä tuli itselle homssuinen olo. Sitäpaitsi Suomessa ei ikinä tiedä, milloin päätyy sisätiloihin, joissa kuuluu ottaa kengät pois.

Kuka lähtee mukaan?

Eteisen raivaus kondoillen

Julkaistu , kirjoittanut
8

Sain kommenteista inspiraation soveltaa eteisen raivaamisessa kondo-menetelmää. Piirongin viidestä laatikosta kaksi on minuna, kaksi puolison ja yksi yhteinen. Omissa laatikoissa säilytän hanskoja, pipoja ja kaulahuiveja. Tein kaiken täysin oikeaoppisesti, ja tyhjensin laatikko kerrallaan kaiken lattialle. Sitten otin asusteen kerrallaan käteen, ja mietin ilahduttaako se minua.

Tämä oli täsmälleen oikea menetelmä tähän työhön. Kolmet ällöttävät akryylikäsineet lensivät suoraan roskiin. Edellisen kirjoituksen voimaannuttamana en jäänyt edes teoriassa miettimään, josko joku muu kuin minä ei pitäisikään niitä ällöttävinä. Nyppyiset, keinokuituiset sormikkaat – vai KÄYTETYT, nyppyiset keinokuituiset sormikkaat…? Juu ei. Näitäkin olin säästellyt muutaman vuoden, vaikka inhosin niiden tuntua käsissä. Karsin joukosta myös kahdet nahkakäsineet, jotka olivat minulle liian pienet, ne kierrätän jollekin pienempikätiselle. Yksi huivi oli myös aikansa elänyt, laitan sen Uffin keräykseen.

Hatuista ei löytynyt ikäviä yllätyksiä. Yksi hattu taas oli sellainen, että muistelen pitäneeni sitä ehkä kymmenen vuotta sitten viimeksi. Mutta sepä ilahduttaa minua edelleen! Sai siis jäädä, ja ehkä pääsee ensi talvena käyttöönkin. Kyllä tässä kondoilussa on oma järkensä. Tuokin hattu olisi monia muita raivaajia seuraten pitänyt heittää pois. Sitten olisin jäänyt sitä kaipaamaan.

Mutta sitten löytyi ilahduttavaa, mutta tällä hetkellä käyttökelvotonta tavaraa. Pipo joka pitää pestä. Ummehtunut pashmina. Kahdet käsineet, joista on peukku puhki. Pipo on helposti hoidettu pesukoneessa, pashmina täytyy varmaan viedä pesulaan tai yrittää pestä varovaisesti käsin. Mutta minulla ei ole sormikkaiden paikkaamiseen tarvittavia tarvikkeita. Pitäisi olla paksua puuvillalankaa ja/tai villalankaa, parsinneula ja se sellainen pyöreäpäinen jutska, jonka päälle sormikkaan voi pingottaa (jos tunnistatte esineen ja tiedätte nimen, niin kertokaa). Näiden hankkimiseen menee hetki aikaa, mutta en haluaisi heittää noita hansikkaita poiskaan, koska todellakin tykkään niistä molemmista.

Organisoinnin osalta päätin siirtää vain kesällä käytössä olevat lippikset talvisäilöön, sekä paksuimmat rukkaset samaan ylähyllyn laatikkoon lasketteluvaatteiden kanssa. Näin tulee väljyyttä laatikkoon, eikä se enää pursuile ylitse. Ongin nimittäin laatikon takaa kaulurin ja kaksi hansikasta, jotka olivat pudonneet sinne takareunan yli. Luulin jo hukanneeni ne lopullisesti. Tässä hyvä vinkki hanskoja hukanneelle: tarkista laatikon takaa.

Lopulta raivasin vielä kaikki laskutilat. Katuliidut päätyivät ulkolelujen kanssa samaan kassiin. Piirongin päälle jäi lopulta vain kalenteri, kynä, yksi kannellinen purkki pikkusälää ja sen päällä kangaskassit kauppareissuja varten. Koska olin raivannut yhteisten tavaroiden laatikon roskista ynnä muusta, sain sinne piiloon niitä tavaroita, jotka aiemmin majailivat piirongin päällä, kuten sakset, heijastimia jne. Organisoin laatikon vielä niin, että heijastimet ovat yhdessä purkissa ja muu sälä toisessa, jolloin laatikko pysyy paremmin järjestyksessä kun pikkuesineet eivät leviä ympäriinsä.

Tämän viikon haaste on siis menestyksellä saatu hoidettua! Samalla olen päässyt hyvin roskiin heittämisen makuun. Projekti jatkuu huomenna.

Roskiin heittämisen vaikeus ja ihanuus

Julkaistu , kirjoittanut
23

Tavarasta ei ole helppoa päästää irti. Minulle yksi iso kynnys roskiin heittämiselle on se, josko tätä kuitenkin joku jossain vielä tarvtsisi. Että voisihan tätä vielä käyttää, ehkä, jossain. Tämän logiikan seurauksena työhuoneeseen alkaa kertyä tavaraa. Sinne nimittäin päätyvät kaikki ne asiat, joille ei enää ole käyttöä eikä tarvetta, mutta joiden lopullista sijoituspaikkaa ei ole vielä päätetty. Kun näin käy tarpeeksi kauan, nurkkaan kasvaa sellainen keko roinaa, että ovesta hädin tuskin mahtuu sisälle.

Tänään päätin tarttua roinakasaan konkreettisesti, ja heitin läjän tavaraa roskiin. Noin vain, taloyhtiön sekajäteastiaan, ja virnuilin vielä tyytyväisenä matkalla. Sen jälkeen mietin, että miksi tuohonkin päätökseen meni niin kauan. Roskiin lensi vanha, möykkyinen ja tahrainen tyyny, käytetyt mutta lopultakin vääränkokoiset sukkahousut, lapsen kolme kesää käytössä olleet sortsit, jotka olivat jo hajalla, sekä kangaslaukku joka värjääntyi pesussa pilalle.

Kaikkien näiden kohdalla olin jahkaillut vaikka kuinka kauan, voisiko niitä sittenkin jotenkin hyötykierrättää. Ehkäpä olisi voinutkin. Joku kadonneiden koirien kennel olisi ehkä voinut ottaa tyynyn. Sortsit olisi ehkä voinut vielä säästää kuopukselle rymyhousuiksi. Olisin itse voinut kitkutella sukkahousujen kanssa niin kauan, kunnes ne kuluisivat puhki. Ja ehkä joku hupsu hipsteri olisi saattanut pitää käsilaukkuani käyttökelpoisena. Mutta sitten palataan realiteettien pariin, ja todetaan että oikeasti minulla ei riitä aika, energia eikä motivaatio siihen, että olisin alkanut etsiä noille jokaiselle tavaralle hyödyllistä loppusijoituspaikkaa. En tiedä ainuttakaan karanneiden koirien kenneliä, en olisi kuitenkaan koskaan pitänyt sukkahousuja jotka olivat kokoajan putoamaisillaan, kuopukselta ei puutu vaatteita, ja todennäköisyys sille, että joku haluaa värjääntyneen joskin ehjän käsilaukun on hyvin pieni.

Luin äsken Paikka kaikelle -blogista hyvän kirjoituksen siitä, miten ihmisten into lahjoittaa tavaroitaan pakolaisille, vaikuttaa välillä enemmän siltä, että pakolaiset nähdään loistavana tilaisuutena hankkiutua roinasta eroon. Ihmisten auttamishalu tuntuu kumpuavan välillä varsin itsekkäistä lähtökohdista, eikä niinkään siitä että aidosti haluttaisiin auttaa. Niinpä esimerkiksi vaatelahjoitusten joukossa tulee mukana runsaasti silkkaa lumppua.

Mutta arvatkaa mitä, ymmärrän täysin, mitä noita vajaita hotellisampoita ja karmeita kasarivaatteita ”lahjoittavien” ihmisten päässä liikkuu. Se logiikka on juuri sama, mikä meinaa estää minua heittämästä vanhaa tyynyä roskiin. Jos tavara on kerran teoriassa käyttökelpoinen, sen roskikseen laittaminen on haaskuuta. Viis siitä, ettei sitä käytännössä kukaan halua käyttää. Mutta jos joku pakenee sotaa henkensä kaupalla, sillähän ei ole mukana mitään, joten aivan varmasti sellainen ihminen ilahtuu ihan mistä tahansa, vaikka siitä kämäisestä hotellisampoopullosta, josta on puolet jo käytetty. Mutta eihän se niin ole. Ihmisillä on oikeus arvokkuuteen, etenkin kun sitä parempaakin lahjoitettavaa varmasti löytyisi.

No niin. En siis tietenkään dumppaa roiniani kenenkään niskaan, mutta yritin tuossa edellä havainnollistaa, miten pystyn kyllä helposti ymmärtämään, jos joku niin tekee. Mutta kuulkaa – välillä roskis on täsmälleen oikea paikka! Joskus tavara on vain käyttökelvoton, vaikka se periaatteessa olisikin vielä ehjä. Mutta on myös muita syitä, jotka tekevät tavarasta käyttökelvottoman. Aina ei ole mahdollista kierrättää. Pahinta on, jos ei pysty heittämään tavaroitaan pois, vaan jemmaa niitä kotona vuodesta toiseen ja samalla vielä kokee syyllisyyttä siitä, ettei ole saanut heitettyä niitä pois tai otettua uudelleen hyötykäyttöön. Tämä vain pitäisi muistaa aina itsekin.

Onko teistä vaikeaa heittää tavaraa roskiin?

Koko koti kuntoon: eteinen

Julkaistu , kirjoittanut
10

Tässäpä yksi kodin ongelmakohdista. Eteinen on ainakin meillä hankala. Se on kauttakulkutila, jossa on kuitenkin säilytettävä runsaasti tavaraa, ja lisäksi tavarat vaihtuvat vuoden aikana. Tilassa säilytellään monenlaisia ja usealle ihmiselle kuuluvia tavaroita, mutta säilytystilat ovat niukat. Tämän viikon haasteena on eteisen raivaus.

Meillä eteisessä säilytystilat koostuvat naulakoista, kenkähyllyistä sekä yhdestä piirongista. Aloitin eilen raivaamisen kengistä. Kävin läpi omat ja lasten kengät, hoidin nahkakengät ja siirsin sandaalit ja kevyet kesäkengät talvisäilytykseen. Seuraavaksi pitäisi tehdä takeille sama operaatio, jotta naulakko väljentyisi. Piironki sisältää hattuja, hanskoja ja huiveja, enkä ole ajatuksella raivannut sitä aikoihin. Käyn tällä viikolla sen viisi laatikkoa läpi, ja vaikka en mitään poistaisikaan, järjestän ainakin kaikki niin, että vaatteet löytyvät kun niitä tarvitsee.

Sitten on vielä yksi ongelmakohta, nimittäin laskutilat. Kyseisen piirongin päällä kuuluisi olla kalenteri, kynä sekä yksi säilytyspurkki. Voitte arvata, että tilanne ei ole ihan sellainen. Piirongin ohi tulee kuljettua kymmeniä kertoja päivässä, ja sen päälle on helppo laskea käsistään mitä tahansa ”väliaikaisesti”. Muutaman päivän päästä ne tavarat ovat siinä edelleen.

Tämän viikon tavoitteena on siis saada meidän eteinen taas väljäksi ja toimivaksi ja siirtää tarpeettomat tavarat sieltä pois. Kenkähyllyille on myös kertynyt epämääräisiä nyssyköitä, ja vaikka niistä ei varsinaisesti haittaa, eivät ne kovin esteettisiäkään ole.

Missä tilassa teidän muiden eteiset ovat?

Koko koti kuntoon: auto

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tämän viikon tehtävä ei koske kaikkia lukijoita. Mutta monilla on auto, niin myös meillä. Tämän viikon tai pikemminkin viikonlopun haasteeseen on kaksi syytä: ensinnäkin halusin tähän väliin jotain vähän kevyempää, sillä kaappien raivaaminen on aika kovaa työtä. Toiseksi meidän auto muistuttaa tällä hetkellä vähän liikaa pyörillä kulkevaa roskista, joten sen siistiminen on erittäin paikallaan. Auto ei tietenkään suoranaisesti ole osa kotia, mutta koska siellä vietetään usein aika paljon aikaa, sisällytän sen tähän projektiin mukaan. Sitä paitsi matkustusmukavuus paranee merkittävästi, kun aika ajoin tyhjentää roinat pois.

Tällä kertaa oma tavoitteeni on tyhjentää auto roskapusseista, käytetyistä nenäliinoista, karkkipapereista ynnä muista, mutta jos innostut, niin samalla voi myös tarkistaa, onko autossa kaikki tarpeellinen mukana. Meillä on kahdet eri kamat autossa, esim. lapiota ei kuljeteta mukana ennen kuin sataa lunta. Samoin talveksi on eri pesunesteet kuin kesäksi. Näitä vaihdetaan kyytiin sään mukaan.

Yritän olla niin reipas, että saisin auton vielä imuroituakin, mutta tosiaan jo roskien poistaminen parantaa viihtyisyyttä merkittävästi. Pesu saa jäädä toiseen kertaan.

Kylppärinkaapit viimeinkin järjestyksessä

Julkaistu , kirjoittanut
4

Huh mikä homma. Jotenkin ajattelin etukäteen, että nuo vessat ja kylpyhuoneet hoitaa käden käänteessä. Mutta en todellakaan tajunnut, kuinka paljon säilytystilaa kertyykään, kun alkaa järjestelmällisesti käydä jokaista kaappia ja laatikkoa läpi.

Havaitsin, että minulla on ihmeellinen taipumus säilöä roskia, etenkin eri tuotteiden pakkauksia. Tyhjiä lääkepakkauksia ja kosmetiikkapakkauksia löytyi vähän joka kaapista. Kyse on jälleen kerran lykätystä päätöksenteosta. Ostin vastikään kasvojenhoitotuotteita, jotka oli pakattu todella kauniisiin pahvipakkauksiin. Olen ottanut tuotteet esiin ja käyttöön, mutta pakkaukset ovat tuntuneet liian sieviltä suoraan roskikseen heitettäviksi. Niinpä olen vain ”laittanut ne johonkin”, eli laskenut kädestäni johonkin puolinäkyvään paikkaan. Mitään jatkokäyttöajatusta noihin laatikoihin ei toki liity, mutta ei vain ole raaskinut laittaa heti roskiinkaan. Älytöntä toimintaa, jos asiaa yhtään tarkemmin ajattelee. Kovetin sydämeni ja keräsin ne kaikki pahvinkeräykseen.

Olen myös koonnut aika ison kassillisen vanhaksi menneitä lääkkeitä, jotka ovat menossa apteekkiin. Antibioottikuurien jämiä, ikivanhoja silmätippoja ja ties mitä. Yleisesti ottaen en ole käsikaupasta ostettavien lääkkeiden kanssa niin tarkka – en usko, että vuoden vanha hydrokortisoni olisi erityisen vaarallista. Samoin voin hyvin itse käyttää itse ibuprofeenia, jonka päiväys on jo takanapäin, enkä ole huomannut eroa tehossa. Mutta lasten lääkkeiden kanssa olen tarkkana. En halua yhtään joutua arvailemaan, onko vaikuttavaa ainetta oikea määrä vai ei.

Noiden lisäksi kaapeista löytyi jämäpulloja, kuten ennakoinkin. Ärsyttävimmät ovat pari kynsilakkapulloa, joista yritän saada viimeiset tipat kaivettua. Sitten on jokunen muukin tuote, josta haluaisin kiihkeästi päästä eroon, mutta sieluni ei siedä heittää hyvää tavaraa roskiin. Vai pitäisikö tehdä poikkeus? Meneekö tämä ”hyvää ei saa hukata” -mentaliteetti jo vähän liian pitkälle? Minähän olen siis ihminen, joka leikkaa hammastahnatuubit auki, jotta saisin viimeisetkin tahnat sieltä ulos. Ehkä voisi välillä olla vapauttavaa vain heittää jonkun epäsopivan tuotteen jämät roskikseen, sen sijaan että hilloaisi niitä vuositolkulla kaapissa.

Kokonaisuudessaan olen kyllä jälleen kerran tyytyväinen, että tuli tämäkin raivaus tehtyä. Kun roskat otti pois ja jäljelle jääneet tavarat järjesti uudelleen, tuloksena oli yllättäen tyhjiä hyllyjä kaapissa, joka alunperin oli ihan täynnä. Muutenkin on hyvä tarkastella ajoittain kriittisin silmin, minne on tavaransa laittanut. Tuntui esimerkiksi järkevältä siirtää kynsilakanpoistoaine samaan kaappiin kynsilakkojen kanssa, sen sijaan että säilyttäisi niitä eri huoneissa. Taikka viedä laastarit lääkekaappiin, eikä säilyttää niitä yhdessä hammasharjojen kanssa.

Laitan tämän viikon haasteen tänä iltana tai huomenna, vaikka viikko onkin jo näin pitkällä. Mutta se on sen verran pieni, että pitäisi luonnistua viikonlopun aikana.

Täydellisiä kiharoita tavoitellessa

Julkaistu , kirjoittanut
7

Minusta tuntuu, että ne naiset joilla on suora tukka, ihailevat kiharoita, ja luonnonkiharalla siunatut puolestaan haaveilevat suorasta tukasta. Itse kuulun suoratukkaisiin ja luonnollisesti olen myöhäisestä teini-iästä lähtien etsinyt keinoa, jolla saisin mieleiseni kiharat. Prosessiin kuuluu erinäisiä permanenttikokeiluja sekä runsaasti sähkökäyttöisiä laitteita, joilla toivottua tulosta on tavoiteltu kotikonstein.

Setvin hieman varastojani ja löysin kotoani kaksi erilaista kiharrinta sekä kahdet erilaiset lämpörullat. Näiden lisäksi on erikokoisia papiljotteja. Aloin samalla miettiä, että tässä ei suinkaan ole kaikki välineet, joilla koskaan olen kiharoita taiteillut. Käytössä oli aikoinaan suoristusrauta, mutta en koskaan oppinut käyttämään sitä kunnolla, joten annoin sen pois parin vuoden jälkeen. Nykyisten papiljottien lisäksi muistan runsaan määrän tarrarullia (missähän nekin nyt ovat? Ehkä jossain vintillä?) sekä kaikenlaisia ”pötkylöitä”, joiden ympärille hiuksia kierrettiin. Niiden kohtaloa en enää muista, ovatkohan päätyneet roskikseen jossain raivausinnossa. Päälle voi vielä laskea kiharoiden hoitoon ja muodostamiseen tarkoitetut aineet sekä ainakin yhden kamman, jonka olen ostanut nimenomaan kiharoiden aukomista varten.

Tästä seurasi kaksi johtopäätöstä. Ensinnäkin nykyisestäkin määrästä on varaa karsia, joten lahjoitin toiset lämpörullista pois. Ne ovat varsin tilaa vieviä ja hankalasti säilytettäviä pöniköitä, ja kun nyt tulin kesällä hankkineeksi jälleen uudet (siis käytetyt, mutta minulle uudenlaiset minulle), niin vanhat saavat mennä. En edes ole käyttänyt niitä vuosikausiin. Toiseksi aloin miettiä, paljonkohan olen elämäni aikana laittanut rahaa kiharoiden tavoitteluun? En oikeastaan halua edes tietää, summa on kuitenkin jotain älytöntä. Ja hulluinta on, että aivan taatusti jossain on joku kiharapää, joka haaveilee juuri tällaisista suorista hiuksista, jotka kasvavat päästäni ihan itsestään. Hullua, sanon minä!

Loppukanettina totean, että nykyisillä kihartimilla ja systeemeillä onnistun useimmiten saamaan sellaiset kiharat kuin haluan – tosin en jaksa niitä väkertää kovin usein. Mutta onhan se ihan kiva tietää, että kotoa löytyy arsenaali ties mitä laitteita, joilla pitäisi saada tiukkaa säkkärää tai löysiä laineita, jos vain jaksaa nähdä sen vaivan.